Vähän jotain kevyttä välillä…

Tuesday 16. January 2018

Niinhän sitä kuvittelin vielä reilu viikko sitten, että kevätkauden työt alkaisivat kevyesti ja reippain mielin. No, reippautta on löytynyt repusta jonkun verran, mutta kyllähän se kevätsesonki sitten viikko sitten maanantaina lävähti päälle niin, että blogikin muuttui hiljaisemmaksi kuin pitkään aikaan.

Miten sitä aina ennen joulua tuudittautuu siihen ajatukseen, että syyspuolellahan tässä vielä ollaan ja sitten pyhien jälkeen iskee armoton paniikki, kun tajuaa, että tammikuukin on kohta mennyt?

Voimia on verottanut murheellinen elämänvaihe yksityiselämän puolella varmasti enemmänkin kuin töissä edessä olevat projektit ja osittain aika tiukatkin dead linet. Äitini voi huonosti ja sen prosessointi on alitajuisestikin niin raskasta, että iltaisin en ole jaksanut kuin töllätä SATC:iä jakso toisensa jälkeen.

Nyt kuitenkin tunsin tarvitsevani välillä jotain muutakin kevyttä kuin vanhan suosikkisarjan uusinnat.

Oli tarkoitus jo ennen joulua vinkata hankkimastani Ciatén kynsilakkajoulukalenterista. Olen nimittäin tykännyt siitä jopa enemmän, mitä osasin etukäteen arvata. Aivan todellinen huippuhankita, jonka ostaisin välittömästi, jollen olisi tehnyt sitä jo ennen joulukuun alkua.

Kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanampia sävyjä. Muutama on ihan peruskäyttökelpoinen arkilakka, mutta suurin osa joko huikaisevan upeita shimmereitä tai kimaltavan ihania glittereitä. Tosi fiksua, että ovat ajatelleet asian juuri näin. Päivittäiseen arkikäyttöön tarkoitetut kynsilakat saavat mielellään olla reiluissa pulloissa, mutta hurvitteluhenkiset kynsikaramellit ovat parhaimmillaan pienissä pakkauksissa.

Olisi ehkä aavistuksen tylsää rehvastella ihanalla joulukalenterilla muuten, mutta huomasin, että se on hyvässä alessa eleven.fi:ssä.

Tässä muutamia kalenterista löytyneitä suosikkisävyjäni. Osa kuvista on vähän jouluisia, mutta lakat on niin ihania, etten malta olla laittamatta niitäkin tänne. Ja muutenkin kalenteri on niin jotenkin huippukiva, kun jokaisella pullolla on sievä pieni rasia ja rasian takapuolella inspiroiva one liner!

Aivan kertakaikkiaan suloinen turkoosi shimmer “part time mermaid” ei oikein pääse täysin oikeuksiin näissä kuvissa. Lakka kimaltelee hennosti sekä kultaan että pinkkiin vivahtaen, mutta sitä en saanut mitenkään ikuistettua.

Tuo on aivan varmasti ihan tajuttoman upea sitten, kun iho ei ole aivan talven kalpea. Onneksi kalenterissa oli niin monta ihanaa lakkaa, että merenneitoturkoosia saa pihdattua kesemmälle.

Vangitsevan syvän sininen “palm springs” oli itseoikeutettu valintani kaikkiin viime joulukuun Suomi 100 -aiheisiin juhliini. Ja juu, tiedän kyllä, että tuon olisi kuulunut löytyä vasta luukusta nro 15, mutta arvatkaa nyt, kykeninkö olemaan kurkistamatta jokaiseen pikku rasiaan heti, kun pääsin kaupasta kotiin? No en tietenkään!

Sen sijaan laittelin kyllä kaikki lakat takaisin sieviin rasioihinsa – jopa vielä senkin jälkeen, kun olin niitä kokeillut. Jostain syystä ilo ei ollut yhtään vähäisempi, vaikka kalenterista paljastuvan putelin sisältö ei ollutkaan yllätys. Haha!

“Locket”-hopeakimallelakan olen omistanut aikaisemminkin, mutta oli ihana saada uusi pullo kalenterista, sillä edellinen oli jo ehtinyt loppua. Tuo on ollut suosikkini pitkään. Ihana utuinen keijukaishohde vähän isompien kimallushiutaleiden kanssa on vain niin vastustamattoman suloinen yhdistelmä.

Kalenterista löytyy tosiaan pari-kolme vähän enemmän peruslakan oloista sävyä. Kaikkein parhaiten minimalistisille arkikynsille sopii lämpimän hillitty nude “the naked truth”. Tällaisiin sävyihinhän sitä aina tulee palattua, kun on saanut tarpeekseen ekstravaganzailla glittereiden kanssa.

Toki kalenterista löytyi myös yksi kaunis punainen. Tykästyin “beach please” -punaiseen kovasti. Jostain syystä useammat punaiseni ovat lämpimään tomaatinpunaiseen taittavia. Nyt hoksasin, miten hurjan freesiltä aavistuksen kylmempi punaisen sävy voi näyttää.

Jouluaaton luukusta löytyi kalenterin ainoa täysikokoinen lakkapullo. “Showtime”-glitterilakassa on vaaleankultaisella hilepohjalla karamellipinkkejä kimallehiutaleita. No hei – kuulette itse, miten kertakaikkiaan ihanalta tuo kuulostaa!! Olo on kuin olisi päässyt karamellikarnevaaleihin! Kimallehattaraa ja vadelmaglitteriä!

No, ehkä tuosta ei nyt tule se kaikkein käytetyin lemppariarkilakka, mutta omaa mieltäni ilostuttaa kovasti jo pelkästään pullon ihastelu.

Ihan kaikkia lemppareitani en tosiaan ole ehtinyt kuvata, mutta kyllä niitä sitten asukuvien yhteydessä varmasti vilahtelee.

Sen verran pitää mainita, että jos harkitset joko kalenterin tai jonkun shimmer-lakan hankkimista, niin erityisesti juuri nuo shimmerit näyttävät aavistuksen tylsähköiltä pullossa, mutta ovat kynsille levitettynä aivan mielettömän upeita!


Ripaus dekadenssia

Thursday 04. January 2018

Joululoman viimeinen ilta alkaa pikkuhiljaa taipua kohti nukkumaanmenoaikaa. Ihan mahtavan ihanan pitkiltä onkin vapaat tuntuneet, vaikka olinkin viime viikolla välipäivinä töissä. Toimistohommailu ei tunnu koskaan ihan samalla tavalla stressaavalta ja uuvuttavalta, kun on käytännöllisesti katsoen ainoa officella. Päinvastoin on ihan mahtavaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa duunia ilman keskeytyksiä.

Päätin ihan tarkoituksella lopettaa lomailuni torstaihin. Ajattelin, että kun olen perjantain toimistolla, on maanantaina huomattavasti stressittömämpää aloitella ihan täyttä työviikkoa. Toinen syy on se, että Peetu lähti tänään illalla takaisin Uumajaan ja Karkki lähtee huomenna aamulla lomareissulle Kap Verdeen – eli ei ole sikälikään mitään erityistä tarvetta jäädä kotiin hengailemaan.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut lomailla tarpeeksi. Kaikki univelat on kuitattu, olen saanut rentoutua sohvalla pötkötellen, viettänyt paljon ihanaa aikaa Karkin ja Peetun kanssa ja ulkoillut päivittäin keleistä riippumatta. Aika ihana fiilis, kun on sellainen olo, että vitsi, miten kiva mennä huomenna töihin!

Etukäteen varoittelin Peetua, että haluan ikuistaa kaikki neidon eri päivien asut, että voin esitellä niitä täällä teillekin. No, saldoksi jäi lopulta vain nämä tämän kuvasarjan kuvat uuden vuoden juhla-asusta. Hiukan harmittaa, että en saanut ikuistettua Peetun uutta upeaa 2nd hand talvitakkia. 50 – 60 lukujen taitteessa ompelimossa valmistettu villakangastakki on aivan mielettömän upea löytö uumajalaisen Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Onneksi tässä on yhtä sun toista suunnitelmaa, joka tuo neitokaisen Tukholmaan vielä talven aikana, joten varmaan saadaan takkilöytö tännekin esittelyyn.

Näin tammikuussa harvat enää kaipaa hurjasti inspiraatiota juhlapukeutumiseen, mutta Peetun bileasusta saa hyvin ideoita myös vähän arkisempaankin asukokonaisuuteen. Etenkin samettinen kimono-aamutakkia muistuttava huitula voisi tuoda hauskasti vähän dekadenttia sävähdystä vaikka ihan toimistoasuun.

Mielestäni Peetun uuden vuoden juhla-asu oli muutenkin tosi onnistunut!

Erilaiset mustat pinnat, sametti ja nahka, tuovat elävyyttä, paljettipaita uuteen vuoteen sopivaa blingiä, rinkulakorvikset rimmaavat täydellisesti paidan kanssa ja kokonaisuuden kruununa Minimarketin nilkkurit, joiden koron, pohjan ja varren suun reptiili-kuosi matsaa ihanasti lämpimänkultaisiin yksityiskohtiin. Kullansävyisen meikin terästeenä huikean oranssit huulet.

  • paitta, Nelly
  • hame, Mintun ompelimo
  • kimono, H&M
  • kengät, Minimarket
  • korvikset, Weekday


Tilinpäätös

Sunday 31. December 2017

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Muutamana viime vuonna olen ollut niin kypsä, väsynyt ja kyllästynyt kuluvaan vuoteen, että en ole malttanut odottaa vuodenvaihteen tarjoamaa symbolista puhtaan uuden alun mahdollisuutta. Hiukan autopilotilla olin suhtautumassa myös 2017-vuoteen samalla meiningillä. Sitten, tarkemmin asiaa mietittyäni, tajusin, että vaikka tummilta sävyiltä en todellakaan saanut välttyä, vuoteen mahtuu paljon ihanaa ja kivaa.

2017 on ollut hyvä monella tavalla. Olen tavannut ystäviäni enemmän kuin monena vuonna, käynyt leffassa tosi monta kertaa (La la Land taisi kuitenkin olla paras kaikista), matkustanut vaihteeksi muuallekin kuin Tampereelle, käynyt Ruisrockissa (eipä tarvi taas seuraavaan 15 vuoteen mennä), aloittanut golfin harrastuksen (green card ei tosin ole vieläkään hallussa…), saanut huiman ylennyksen töissä ja hankkinut salijäsenyyden vuosien tauon jälkeen.

Mitään kovin radikaalia yhteiskunnallista hyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta osallistuin sentään naisten päivän mielenilmauksiin perusteellisessa pussy grabs back -hengessä (neuloin pussy hat -myssyt myös Karkille ja Peetulle), ryhdyin kummitädiksi Dominikaanisessa tasavallassa asuvalle tytölle ja liityin Ruotsin vihreisiin, Miljöpartietiin (tosin puoluetoimintaan osallistuminen ei taida sittenkään olla minun juttuni, hyvää voi mitä ilmeisimmin tehdä helpommin ilman politiikkaa).

Haluaisin sanoa, että olen myös kehittynyt ihmisenä, mutta valitettavasti olen edelleen yhtä lyhytjännitteinen tunteilla ajattelija kuin aina ennenkin. Hiukan sentään osaan nykyään paremmin priorisoida asioita, jotka ovat itselleni hyväksi ja antaa armoa liian tiukoista vaatimuksista. Se on johtanut mm. aikaisempaa rauhallisempaan postaustahtiin täällä blogissa, mutta onneksi te kaikki ihanat lukijani tunnutte pysyvän mukana siitä huolimatta, vaikka höpinät eivät päivitykään konekivääritahdilla.

Blogielämä on ollut muutenkin vähän erilaista kuin ennen. Poikkeuksellisesti en osallistunut yksiinkään blogikekkereihin koko vuoden aikana, vaikka tähän asti on ollut vähintään kahdet gaalat kalenterissa.

Olen ollut tosi kiitollinen kaikista ihanista yhteistyökampanjoista, joihin olen saanut osallistua – toivottavasti myös sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt hyvä fiilis, joka on mahdollista vain silloin, kun on päässyt mukaan kampanjoihin, joihin todella haluaa.

Instagramin “bestnine” – eli vuoden 2017 tykätyimmät kuvat kertovat selkeän tarinan: tärkeintä on kotikulmat, kissat (Karkin supersuloinen Diaz-pentu on päässyt top ysiin peräti kahdella eri kuvalla!) ja viesti siitä, miten rakkaus voittaa väkivallan.

Niin – ja olihan itselleni aikamoinen muutos luopua pitkistä kutreistani vuosien kärvistelyn jälkeen.

Postauksen kuvituksena välipäivien toimistoasu viimeviikolta. Ihanat mokkanahkaiset nilkkurit tuntuu niin aikuismaisilta, kun yleensä kuljen pääasiassa tennareissa. (Näyttävät olevan hyvässä alessa juuri nyt!).

Punaisen neuleen alla oleva tunika on nyt Elloksella hyvässä alessa. Melkein tekisi mieli hankkia sama myös tummansinisenä. Liuhupunttiset culottesit ovat olleet yksi tämän syksyn suosikkivaatteeni. Niitäkin näyttää olevan vielä jonkin verran varastossa.

Superihana, käsintehty kettu-kuvioinen kauluskoru on joululahja Peetulta. <3

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta


Uusia alkuja ja alelöytöjä

Saturday 30. December 2017

2017 vetelee viimeisiään. Uusi vuosi on ollut aina itselleni merkittävää aikaa. Teen mielelläni lupauksia, aloitan uutta ja päätän ryhtyä kaikinpuolin paremmaksi ihmiseksi. Talvialet houkuttelevat hyvillä tarjouksillaan – ja tänä vuonna päätin yhdistää nämä kaksi asiaa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Aleshoppailu ja uuden vuoden lupaukset eivät ensisilmäyksellä kuulu mitenkään yhteen. Melkein päinvastoin. Toisaalta järkevien ja hyvien hankintojen tekeminen päättömän ostiskelun sijaan on yhä useamman tavoitteena. Harkittu ostos on laadukas, pitkäikäinen ja hankintahinnaltaan hyvä.

Kaupoissa aleaikaan pyöriminen voi olla aika tuskallista puuhaa. Välipäivävapaitaan viettävät ihmismassat tungeksivat penkomassa löytöjä ja väkeä on niin paljon, että hyvähermoisintakin alkaa rasittaa. Onneksi on verkkokaupat!

Omalla sohvalla surffaillen tehdyt löydöt ovat ainakin itselläni usein paljon harkitumpia ja siten parempia kuin livenä kaupasta mukaan tarttuneet asiat. Putiikeissa pyöriessä sitä helposti tempautuu mukaan ostoshysteriaan – vaikka olisi kaltaiseni harkitseva konkari.

Esim. Elloksen verkkokauppa on aivan lyömätön! Talvialesta löytyy niin heidän omia merkkejään kuin kymmeniä muita merkkejä. Ei tarvitse vaivautua mihinkään erikoisliikkeeseen löytääkseen esim. Röhnichsin naisille suunniteltuja urheilu- ja ulkoiluvaatteita. Toimitus on myös aivan supernopea. Jopa jouluisen postikaaoksen aikaan peruspaketti tuli perille vain kahdessa päivässä. Aikamoinen saavutus!

Mutta miten shoppailu ja Mintun uuden vuoden lupaukset sopivat yhteen?

Yksi päätöksistäni on ulkoilla enemmän. Mikään ei voita raittiin ilman ja talven aikana iholle pyydystettyjen valoisien hetkien elvyttävää vaikutusta. Ongelma vain on ollut se, että en ole omistanut oikein kunnollisia, ulkoiluun sopivia vaatteita.

Röhnisch Bootis -parkatakki on suloisen lämmin, pehmeä ja kevyt. Päällisen materiaali on käsitelty vettä hylkiväksi ja tuulen pitäväksi – silti se hengittää liikkuessa. Säätömahdollisuuksia ja taskuja on niin paljon, että vaativampikin käyttäjä on takuulla tyytyväinen. Ziljoona lisäpistettä siitä, että taskut on vuoritettu pehmeällä fleecellä. Niin mukava työntää Pokémon-pelaamisen kohmettamat sormet lämpöisiin ja mukaviin lokosiin.

Toinen ulkoilua tukeva hankintani on laadukas fleece-takki. Kaikki vanhat fleece-paitani ovat, no, tooosi vanhoja, ikävästi nuhraantuneita ja taskuttomia tylsimyksiä ilman alas asti ulottuvaa vetoketjua. Kyllähän te tiedätte, mitä tapahtuu, kun pakkasella vetää fleecen pään yli? Jep, hiukset ovat niin sähköiset, että sillä voimalla varmasti lataisi puhelimen kertaalleen.

Áhkká by Renata -malliston fleece-takki on juuri niin käytännöllinen ja laadukas kuin vain kunnon ulkoiluvaatteelta voi odottaakin. Taskut, täyspitkä vetoketju, miellyttävän pehmeä, mutta napakka materiaali ja Pokémon-pelaajan arvostamat pitkät hihat peukaloreikineen tekee paidasta täydellisen tukipilarin uudenvuodenlupausteni toteuttamiseen.

Elloksen talviale on nyt parhaimmillaan. Valikoimaa löytyy toistaiseksi hyvin ja aleprosentti on parhaimmillaan jopa 70%. Ja mikä parasta – löytöjen tekeminen onnistuu helposti ja vaivattomasti kotisohvalta!


Lehtikaali-carbonara

Wednesday 27. December 2017

Pikkuhiljaa alkaa jouluruoka tulla vannoutuneimmankin fanin korvista ulos. Viimeisistä tähteistä saa fiksattua jos jonkinlaista pyttipannua, mutta lopulta tekee mieli jotain aivan muuta.

Tässä olisi aivan superherkullinen lihaton versio pasta carbonara -klassikosta. Lehtikaalisipsit on erinomainen vaihtoehto perinteiselle pekonille ja savuaromi antaa juuri oikeanlaisen miilunpolttajaefektin. (lehtikaalisipsien ohje löytyy täältä).

LEHTIKAALI-CARBONARA

(4 annosta)

Ainekset:

  • 4 hlön annos spaghettia (pakkauksen ohjeen mukaan)
  • 5 dl lehtikaalisipsejä
  • 1 dl creme fraichea
  • 40 g parmesania
  • 1 – 2 tl savuaromia
  • oliiviöljyä
  • 4 munankeltuaista
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Keitä spaghetti paketin ohjeen mukaisesti hyvin suolatussa vedessä. Ota noin desi keitinvettä talteen ennen valutusta.
  • Laita creme fraiche ja savuaromi kattilaan, josta juuri otit spaghetit valumaan. Sekoita ja kaada pastat päälle. Lisää oliiviöljyä ja pastan keitinvettä sen verran, että spaghetti tuntuu sekoitettaessa irtonaiselta.
  • Raasta parmesan-juusto ja laita se pastan sekaan.
  • Mausta suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
  • Tarjoile kananmunankeltuaisen ja halutessasi extra-parmesanin kanssa. (Tarkoitus on, että jokainen saa itse sekoittaa keltuaisen annokseensa. Toki tuon voi tehdä myös valmiiksi kattilassa!)

Carbonara on ehdottomasti parhaimmillaan heti nautittuna. Itse otin yhden annoksen lounaslaatikossa mukaan toimistolle ja kyllähän se hyvää oli niinkin. Sekoitin kananmunankeltuaisen pastan sekaan jo kotona ja koostumus muuttui mikrossa lämmitettäessä vähän kokkeliseksi.

Eli en välttämättä suosittele Lehtikaali-carbonaraa lounaslaatikkovaihtoehdoksi, mutta kylläkin tuomaan virkistystä jouluruokien uuvuttamille makuhermoille!