Paistettua lohta teriyaki-kastikkeessa

tiistai 22. tammikuu 2019

Ruuanlaittoinnostukseni palailee pätkittäin. Ennen joulua pääsin melko hyvään alkuun ja lounaslaatikostani alkoi löytyä muutakin kuin pilkottuja vihanneksia valmiiksi grillattuna ostetun broilerin kanssa. Sitten tuli lomapäivät ja ruuanlaittotaitoinen & -haluinen Peetu kotiin ja hukkasin kipinän jonnekin. (OBS! Ei Peetun vika todellakaan – ilman joulunajan inspiraatiota tämäkään tuskin olisi valmistunut! Ekstrakiitokset neidolle, että löysin (pakastimestani) herneet!)

Nyt on jopa viisi päivänselvää hyvää syytä piristyä kokkailemaan itse:

  1. Lupasin uudenvuodenlupauksissani, että jätän terveellisyyssyistä pakastepitsat ja muut pikaratkaisut kuten Woltit ja Foodorat todellisiin hätätilanteisiin. Helpoiten lupaus tulee pidettyä, kun laittaa ruokaa itse.
  2. Budjetti joustaa huomattavasti helpommin kaikkiin erityisiin kivuusjuttuihin, kun ei turhanpäiten hassaa rahaa take away -mättöön.
  3. Sekä kaappini että pakastimeni ovat aivan piukeana kaikkea, mistä voi valmistaa ruokaa. Lupasin Peetulle, että en osta mitään uutta pakastimeen, ennenkuin kaikki sinne hamstrattu on syöty. Homma on tuskin valmis ennen kesää…
  4. Noin ziljoona vuotta harkinnassa ja suunnitelmissa ollut keittiöremontti on nyt jo niin sanotusti pipe linessa. Erityishyvä syy siis sekä pitää huolta käyttöbudjetista että tyhjentää kaappeja.
  5. Kun laittaa itse ruokaa, tietää helpommin, mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Ihan hyvä pointti, kun havaitsee, että snoukkatakki kiristää masun päältä… :D

Tein syväsukelluksen reseptileikevihkooni ja löysin sieltä ohjeen paistettuun loheen teriyakikastikkeen kanssa. Alunperin resepti on saksittu jostain lehdestä, mutta dokumentointi ei kerro mistä.

Aikaisemmin olen aina valmistanut lohen uunissa; tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun paistoin kalat pannulla. Tästä tuli niin hirmu hyvää todella helposti ja yllättävän nopsasti, että pakkohan ohje on teillekin jakaa!

PAISTETTUA LOHTA TERIYAKI-KASTIKKEESSA

(4 annosta ohjeen mukaan – ei kyllä kovin suuria annoksia mielestäni. Jos ruokapöydän ympärillä on kovasti treenaavia tai muuten isommista annoksista tykkääviä, ohje ei ehkä riitä kuin kolmelle.)

Ainekset:

  • noin 500 g lohta
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl valmista teriyakikastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 1 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä (ruuanlaittoviini sopii oikein hyvin)
  • 2 tl seesamiöljyä
  • tilkka mautonta (rapsi tms.) öljyä lohipalojen paistamiseen
  • 2 rkl tuoretta inkivääriä (hienoksi raastettuna)
  • 2 – 3 rkl seesaminsiemeniä

Valmistus:

  • Leikkaa lohi neljään annospalaan (jos et ostanut pakastepakettia, jossa on jo valmiiksi 4 sopivan kokoista palasta, niinkuin minä tein) ja pyörittele palaset lautasella, jossa on kerros vehnäjauhoja.
  • Laita teriyakikastike, sokeri, valkoviini, raastettu inkivääri ja seesamiöljy pannuun ja kiehuttele samalla sekoittaen kunnes kastike alkaa osoittaa sakeentumisen merkkejä.
  • Paista lohipaloja parisen minuuttia toisessa pannussa pienessä öljytilkassa.
  • Kaada lohipalojen päälle teriyakikastike ja paista parisen minuuttia kummaltakin puolelta koko ajan kastikkeella valellen.
  • Kastike sakenee aika nopeasti, mutta toisaalta lohi on ihan parhaimmillaan, jos sitä ei ole paistettu aivan kuivaksi. Homma etenee siis tosi nopeasti.
  • Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä parisen minuuttia (palavat tosi helposti, joten kantsii olla tarkkana!)
  • Tarjoile vihreän salaatin, riisin tai vaikkapa shirataki-nuudelien kanssa ja koristele annos ihanan tuoksuvilla seesaminsiemenillä.

Itselläni oli vielä klassinen ”syönköhän tarpeeksi vihanneksia” -angsti, joten lisäsin nuudeleitten sekaan myös vihreitä herneitä. Makea pakasteherne on aivan liian aliarvostettu lisuke! Se sopii moneen ja on niin hyvää; esim. lohen kanssa herneet on ihan täydellinen kombo.

Toimii erinomaisesti myös lounaslaatikossa!

Itse en lähtisi tätä pakastamaan, vaikka periaatteessa lohi kyllä pärjäilee ihan hyvin pakkasessakin. Ohjeella tulee sen verran säällinen määrä valmista, että yksinäinenkin syöjä selvittää sen parissa päivässä. Jos tismalleen sama ruoka alkaa kyllästyttää, niin kannattaa testata lohta kylmänä salaatin sekaan pilkottuna. Aivan todella ihanaa myös siten!


Oman elämänsä erotuomari

maanantai 21. tammikuu 2019

Ai että osaa olla kylmä! Tukholmassa ei muistini mukaan ole moneen vuoteen ollut tällaista kunnollista pitkää pakkasjaksoa. Jo yli viikon on ollut melkein kymmenen astetta miinusta (no, okei – pahimmillaan ehkä -8 – yleensä vähän vähemmän). Toisaalta muistini saattaa kyllä pettää. Säähän liittyvissä asioissa muisti on ainakin omalla kohdallani äärimmäisen lyhyt.

Se ei nyt kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että me ollaan täällä ihan kollektiivisesti häkeltyneitä, kun moneen päivään ei ole enää voinut kulkea takki auki ja tennarit jalassa perustukholmalaiseen tyyliin. Haha!

Toisaalta pikkuisen tuli pudotusta maanpinnalle ja muistutus kaiken suhteellisuudesta, kun Uumajassa asuva Peetu laittoi IG-storiesiin tänään juttua, miten siellä heillä pakkaslukemat huitelee kolmenkymmenen korvilla ja ulkona liikkumisesta ei selviä ilman tuplasettiä pitkiä kalsareita.

Lunta ei täällä meillä ole kovinkaan paljoa, mutta miinuslukemat pitää onneksi huolta siitä, että maisema pysyy edes pikkuisen valkoisena. Maa on kyllä sen verran jäinen, että moneen kertaan olen harmitellut, että jätin ostamatta Stadiumin suht sporttisen näköiset kenkiin kiinnitettävät jääpiikit, kun niitä ennen joulua hiplailin. Nyt ne on tietty joka paikasta myyty loppuun.

Oh well. Täytyy nyt vain toivoa, että sitä selviää katkomatta luitaan tai halkaisematta kalloaan tämän poikkeuksellisen talvisen jakson yli.

Tunnistaako kukaan tämän päiväisen toimistoasuni paitaa? Kyllä, se on peräisin H&M:n Balmainin kanssa tekemästä yhteistyömallistosta. Tykkäsin siitä aikoinani tosi paljon ja käytinkin toimistolla niin usein kuin tohdin. Ongelma tuollaisten näyttävien vaatteiden kanssa on se, että ne jää ihmisten mieleen ja siksi niitä ei voi käyttää niin usein, ettei tule fiilis, että tuo on aina samoissa vaatteissa… Jotain mustia tunikoita voi pitää vaikka joka toinen päivä, eikä kukaan huomaa mitään!

Syitä siihen, miksi olen pitänyt pitkähkön tauon paidan käytössä, on useita. Yksi tärkeimmistä on se, että tuollainen silkkisatiini, mistä paita on valmistettu, on mielestäni älyttömän vaikea silittää nätiksi. Silitysrauta jotenkin litistää koko helahoidon eikä lopputulos ole kauniisti hohtava, niinkuin toivoisi, vaan enemminkin epämääräisesti (ja epätasaisesti) kiiltelevä.

Tänä jouluna tsemppasimme erityisesti pitääksemme lahjojen lukumäärän säädyllisenä. Myönnän olevani ykköspahis, sillä rakastan ostaa lahjoja. Valitettavasti olen varsin lahjakas suuntaamaan lahjojenantamisviettini myös itseeni ja sehän eskaloituu äkkiä, niinkuin hyvin tiedetään.

Tänä jouluna annoin itselleni vain yhden lahjan: vaatteiden silittämiseen tarkoitetun höyryttimen. Siis sen sellaisen suuttimen, jolla voi puhkua höyryä tekstiileihin ja ne siliää kuin itsestään. Täällä laitteesta käytetään ameriikankielistä nimeä steamer, mutta ehkä suomenkielessä sille löytyy ihan oma sana?

Steamerin ansiosta olen saanut liudan vaatteita, pääasiassa paitoja, takaisin käyttöön. Jo pelkästään se ansaitsee mielestäni kunniamaininnan ja antaa oikeutuksen laitteen hankinnalle.

Mistään heräteostoksesta ei tosiaankaan ollut kyse. Olen miettinyt steamerin hyödyllisyyttä (en halunnut hankkia mitään popcornikonetta riesakseni), lukenut käyttökokemuksia, vertaillut eri testien tuloksia ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että garderobini laajentuu välittömästi, kun saan kaikki mahdottomat silitettävät takaisin käyttöön.

Kaiken taustatyön jälkeen päädyin Philipsin mustaan steameriin – se oli testivoittaja täkäläisessä kuluttaja-lehden testissä. Mitenkään edullisin hinnaltaan se ei ollut, markkinoilta löytyy halvempiakin, mutta tunnen olevani aivan liian vanha leikkimään millään leluilla.

Toisaalta olisi ollut ihana sellainenkin, missä on oikein teline, mihin vaate ripustetaan ja joissakin ihan erillinen säiliö höyryvedelle. Näiden kohdalla tuli kuitenkin säilytystila- ja käytettävyysdilemma. Mikäli steamerin esille ottaminen olisi ihan erillinen iltapuhde, tiedän kokemuksesta, että pääosin se jäisi tekemättä. Tilanne olisi täysin toinen, jos olisi esmes pukeutumishuone, walk-in closet tai vaikka kodinhoitohuone (nehän on Suomessa varsin tavallisia!), jossa laite mahtuisi olemaan esillä ja käytettävissä aina tarpeen mukaan.

Nyt muutaman viikon käyttökokemuksella voin kuitenkin sanoa, että tuo, minkä itse ostin, on hurjan kätevä myös siksi, että se menee suht pieneen tilaan hyllylle ja on sieltä älyttömän kätevästi napattavissa tositoimiin.

Höyrytystelineen puuttumisen ratkaisin niin, että ripustan vaatteen henkarissa keittiön yläkaapin ovenkahvaan ja aukaisen oven. Ainakin paidat ja jakut on näin juuri tismalleen oikealla korkeudella höyryttelyä varten!

(Ja siis tämä ei ole todellakaan maksettu mainos vaan ihan käyttäjäkokemus, jos joku siellä kulkee samoissa mietteissä! Vaatteiden hyvä ja oikeanlainen huolto on ollut tärkeä teema täällä blogissa ihan alkuajoista lähtien. Esim. ikivanhat tahranpoistovinkit ja tietoa tekstiilien, nahan, kenkien ja laukkujen hoidosta)

  • paita, Balmain x H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Acne


Torstai Tarot by Minttu

torstai 17. tammikuu 2019

Mitenkäs siellä on viikko tähän asti mennyt? Planeetat on nyt sellaisessa asennossa, että ilmassa on tosi paljon muutosenergiaa ja halua laittaa koko pakka kerralla uusiksi. Toisaalta tärkeimmät taivaankappaleet tekevät sellaista kulmaa toisiinsa, että moni sinänsä ihan lupaava uuden alun silmu hautautuu sähläämiseen, kinasteluun, lillukan varsiin, väärinymmärryksiin ja ihan suoranaisesti riitelyyn.

Taroteilla on kuitenkin sanansa sanottavana, mitä viikonloppuna, alkaen huomisesta perjantaista, on odotettavissa.

Homma toimii siis näin:

  • Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
  • Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Vihreä jade

Vähentää kielteisyyttä, edistää pitkäikäisyyttä ja auttaa unelmia toteutumaan. Voimakkaasti suojeleva kivi opettaa viisautta rauhassa ja houkuttelee hyvää onnea sekä ystäviä. Erityisesti nauravan buddhan muotoon hiotun vihreän jaden sanotaan tuovan mukanaan maallista menestystä ja vaurautta. Suojeleva kivi, joka opettaa viisautta, houkuttelee hyvää onnea ja ystäviä.

Ruusukvartsi

Rakkauden kivi, joka auttaa parantamaan sydäntä ihan fyysiselläkin tasolla. Haihduttaa surua ja pelkoa, vahvistaa myönteisiä ajatuksia itseä kohtaan, kohottaa itseluottamusta ja opettaa antamaan anteeksi. Lisäksi muinaiset egyptiläiset uskoivat, että ruusukvartsilla sively poistaa ryppyjä.

Ametisti

Syvästi rauhoittava superkristalli. Auttaa pääkipuun, univaikeuksiin ja suojaa stressiltä sekä negatiiviselta energialta. Puhdistaa kroppaa, vahvistaa intuitiota ja vaistoja. Monipuolisia parantavia vaikutuksia.

1. Lanttien 6 – Menestys

No nyt olisi tarjolla menestystä! Lantit on maan merkki, joten kysymyksessä on työhön, rahaan ja muuhun maalliseen liittyviä asioita ennemmin kuin henkiseen, älylliseen tai ihmissuhteisiin liittyvää menestystä.  Tunnet voimakasta halua olla hyödyksi ja pidät mielelläsi huolta apua tarvitsevista joko ihan rahallisesti tai muuten konkreettisesti esim. laittamalla ruokaa.

Vinkki viikonlopulle: Menestys on yllättävän häilyvä käsite – mitä yksi pitää onnistumisena ei toisen mielestä ole mitään. Kannattaa muistaa, että menestys houkuttelee luokseen lisää menestystä, joten riemuitse ja onnittele itseäsi pienistäkin askelista. Saat huomata, että näin menestys vain kasvaa. Uskalla antaa itsesi menestyä! Kortti toisaalta myös varoittaa hurvittelusta ja yli varojen elämisestä – eli kantsii tsekata tilien saldot, luottokortit, lainat, laskut ja muut sellaiset tämän viikonlopun aikana.

2. Sauvojen Ritari

Tiedossa on sisäistä kasvua ja kehittymistä. Juuri nyt sinulla on kaikki mahdollisuudet ja voima hävittää ympäriltäsi epätoivottuja negatiivisia asioita, jotka estävät etenemästä parhaaksi versioksi omasta itsestäsi. On aika jättää liian pieneksi ja ahdistavaksi käynyt haarniska taakse ja laukata kohti unelmia. Hovikortit viittaavat toisinaan ihan konkreettisesti ihmisiin, joten voi olla, että energinen uusi alku tulee kohdallesi pelottoman ja tulisieluisen nuoren miehen muodossa.

Vinkki viikonlopuksi: Nyt kannattaa pitää silmät, korvat ja muutkin aistit avoimina. Mahdollisuudet kasvuun ja kehitykseen saattavat tulla eteen yllättävässäkin muodossa, joten kantsii olla tarkkana, että tilaisuus ei mene ohi. Kannattaa myös keskittyä olemaan kiitollinen kaikesta, mistä se vain on mahdollista – juuri mikään ei ole yhtä kuolettavaa negatiivisille energioille kuin kiitollisuus.

3. Sauvojen Ässä

Tulevat päivät vaikuttavat olevan täynnä puhdistavaa tulista energiaa. Kaikesta vanhasta ja raskaasta vapautuminen, totuudellisuus ja uuden luominen on nyt vahvasti pinnalla. Kortin taustalla säkenöivät salamat symboloivat henkistä heräämistä ja oman sisäisen palon – ja valon – löytämistä.

Vinkki viikonlopuksi: Sauvojen ässä on täynnä puhdasta energiaa, joka antaa uskoa siihen, että kaikki on mahdollista. Valtava määrä sisäistä voimaasi on vapautumassa käyttöön. Nauti energiastasi kaikin voimin – menneisyyteen ei enää voi eikä kannata takertua. Voit saavuttaa ihan mitä tahansa, kun vain suuntaat voimavarasi oikein.

Varsin energisiä ja positiivisia juttuja on tiedossa kaikille – eikö vain!? Itselleni valitsin kolmosen – eli sauvojen ässän ja nyt olisi todellakin paljon käyttöä sen kuvailemalle menolle. Olen aloitellut kaikenlaisia projekteja ja melkein yhtä monta odottelee, että ryhtyisin toimeen. Eli aivan mahtavaa, jos viikonloppuna käytössä on ripaus tulista energiaa!

Ja hei – muistakaa, että maanantaina on täysikuu. Täydellinen hetki puhdistautua kaikesta painolastista, mitä ei enää halua eikä jaksa kantaa mukanaan!

Ihanaa viikonloppua!! <3


5 taatusti toimivaa vinkkiä, miten pysyä lupauksissa

keskiviikko 16. tammikuu 2019

Tammikuu on nyt aika tasan tismalleen puolessa välissä. Kaksi viikkoa ei ole mitenkään erityisen pitkä aika, mutta veikkaisin, että varsin moni (itseni lisäksi) on jo aikamoisissa vaikeuksissa uudenvuodenlupauksiensa kanssa.

Joidenkin päätösten kanssa tuli aloitettua mahottomalla uholla heti vuoden vaihteen jälkeen. Valitettavasti ”nyt sitten aina” ja ”nyt sitten ei enää milloinkaan” -tyyppiset projektit ovat jo lähtökohtaisesti odotusarvoltaan aika kehnoja.

Sitten on niitä toisia lupauksia, joiden kanssa ajatteli aloittaa pehmeästi ja lempeästi – vain pikkuisin askelin edeten. Nyt kahden viikon jälkeen onkin sitten helppo todeta, että kun on oikein pehmoista höttöä muutostavoitteidensa kanssa, yhtään mikään ei muutu.

On jotenkin älyttömän konkreettista, kun ajattelee, että jos ei muuta mitään, mikään ei myöskään muutu.

Lehdissä yms. on usein vinkkejä siihen, miten voi pitää itse itselleen antamansa lupaukset. Valitettavasti niiden kohdalla ongelma on usein se, että lähtökohtana on abstrakti ja todellisuudelle vieras tilanne: ”aseta realistiset tavoitteet”. Siis mikä ihmeen realistinen tavoite?? Mistä sitä tavoitetta asettaessaan voi tietää onko se realistinen vai ei? Tuolla asenteella en olisi tehnyt ikinä yhtään mitään!

Eli tässä Mintun hyväksi havaitsemat, konkreettiset keinot pysyä lupauksissa ja saavuttaa tavoitteet – myös ne epärealistiset.

 1. Jaa tavoitteesi jokun kanssa (IRL tai online)

Mitä huikeampi, epärealistisempi tai isompi tavoite on kyseessä, sitä tärkeämpää on, että voit jakaa sen jonkun kanssa. Klassinen ohje on, että hanki treenikaveri, mutta mitä jos todella nauttii siitä, että saa olla yksin treenatessa (ruokaa laittaessa, akvarelleja maalaillessa, parempaa unta hakiessa – mikä ikinä se aktiviteetti olikaan, missä halusi tulla paremmaksi ja mitä halusi enemmän elämäänsä)?

Minun ohjeeni on, että hanki elämääsi joku, jonka kanssa voit jutella, vaihtaa kokemuksia, tsempata toisianne – vouhkata, jos siltä tuntuu. On niin paljon hauskempaa tavoitella omaa juttuaan kun voi jakaa sen samoin ajattelevien ihmisten kanssa ja tarpeen tullen hifistellä sydämensä kyllyydestä.

Eikä siinä mitään pahaa ole, jos haluaa nostella puntteja tai piirrellä kalligrafia jonkun kanssa yhdessä, mutta ei kannata masentua, jos sellaista kaveria ei löydy. Netissä on paljon kivoja porukoita ja yhteisöjä oli mielenkiinnon aihe käytännöllisesti katsoen mikä hyvänsä.


2. Tarkenna tavoitteesi ja tee se superkonkreettiseksi

Tärkeä vinkki erityisesti niiden uudenvuodenlupausten kohdalla, joiden kanssa ei nyt parin viikon aikana ole päässyt edes alkuun. Epämääräiset ”yritän olla enemmän läsnä tässä hetkessä (lasteni kanssa, partnerini suhteen, työpaikalla…) ja stressata vähemmän tulevaisuudesta” tai ”koitan mindfulness-hengittää aina hankalissa tilanteissa, että menettäisin harvemmin hermoni” (aka entinen ”lasken kymmeneen”) vaatii ehdottomasti tarkennusta, että pääkopalla on edes pieni mahdollisuus tajuta, mistä on kysymys.

Eli kannattaa miettiä, mikä oli se alkuperäinen syy, miksi ylipäätään tein lupauksen/päätöksen? Missä konkreettisissa tilanteissa siitä on hyötyä ja iloa? Tätä kautta on sitten helpompi asettaa tavoitteet konkreettiselle ja toteutuskelpoiselle tasolle. Oikealle toiminnalle.

Sama pätee kyllä periaatteessa konkreettisiin, mutta sitten kuitenkin epämääräisiin päätöksiin, klassikkoesimerkkeinä: ”lupaan treenata enemmän” ja ”haluan syödä terveellisemmin”.

Jos on treenannut aikaisemmin kerran-kaksi kuukaudessa, onko päässyt tavoitteeseen, jos nyt treenaa melkein joka viikko? Mikä on mittari ja mitä haluaa saavuttaa? Mikä on oikeasti tavoite?

Sama ruuan kanssa. Tavoitetta ei voi saavuttaa, jos se on vain epämääräinen mielenilmaisu jostain paremmasta, mistä ei oikeastaan tiedä itsekään, mitä se on. Useimpien tavoite on toki voida paremmin, mutta tarkoittaako se vatsan toimintaa vai vatsan pienentymistä? Konkretiaa kiitos!

 3. Vältä tavoitettasi sabotoivia tilanteita tai seuraa

Okei, nyt ollaan vaarallisilla vesillä – tiedän! Enkä todellakaan tarkoita, että kenenkään pitäisi vaihtaa koko ystäväpiirinsä, jos tavoitteena on tehdä pieniä parannuksia omassa elämässä. Mutta…

Sanoisin kuitenkin, että ehkä ei ole ihan täysin kokonaan väärin pikkuisen tsekata kenen kanssa sitä viettää aikansa. Esimerkiksi: jos olet tähän mennessä ollut osa toimiston ”lähdetään pizzeriaan syömään lounasta” -jengiä, ehkä voisi olla ihan mahtavaa tutustua ”salaatti + kävelylenkki lounaaksi” -kollegoihin. Tai lyöttäytyä mukaan siihen porukkaan, joka pelaa sählyä eikä siihen joka suuntaa AW:lle harva se ilta.

Ja haluan nyt siis korostaa vielä uudelleen, että en tosiaankaan tarkoita, että pitäisi luopua sen paremmin sosiaalisista kontakteista kuin elämän pikku iloistakaan. Tavoitteiden toteutumista kuitenkin tukee se, että tekee valinnat tietoisesti ja huomaa myös, että on olemassa muita vaihtoehtoja kuin se, mihin on tottunut.


 4. Pidä kirjaa edistyksestä (ja palkitse harkitusti)

Erityisen tärkeää elämäntaparemonteissa – oli ne sitten suuria tai pieniä, kaikissa vähänkään asbtrakteimmissa tavoitteissa ja lupauksissa, joiden vaikutus on hienoinen tai tulossa vasta pidemmän kehityskaaren jälkeen. Valitse itsellesi sopiva dokumentointitapa ja -frekvessi. Tärkeintä on, että epätoivon hetkellä (olet ihminen = niitä tulee) voit palata takaisin ja todeta, että jotain on tapahtunut.

On ihan supertavallista ja samalla jatkon kannalta erittäin vahingollista, että sitä ihan liian nopeasti turhautuu, kun tuloksia ei ala kuulua. Siksi on tärkeää, että koko homma tulee dokumentoitua. Itseasiassa siis myös väistämättä eteen tulevien takapakkien dokumentoiminen on todella hyvä. Mikään ei ole parempaa tsemppiä tulevaisuuteen kuin todeta, että vitsit tuostakin selvittiin!

Klassinen vinkki on palkita itseä kivalla tavalla, kun jokin osatavoite on saavutettu. En nyt täysin vastaan ajatusta, mutta olisin kyllä tarkkana, ettei se oikea maali katoa näkyvistä. Ettei tule sellainen olo, että ”aaargh, antaa olla, en edes oikeasti halunnutkaan niitä Louboutinin kenkiä”. Niin, koska homman ei pitänyt olla ollenkaan kysymys mistään kengistä – vaan Siitä Tavoitteesta.

5. Paloittele välitavoitteiksi

Taitaa olla ainoa klassikko-ohje, jonka kanssa olen täysin samaa mieltä. Mitä suurempi ja ”epärealistisempi” tavoite, sitä tärkeämpi on asettaa konkreettisia välitavoitteita. Ne tekee koko hommasta hauskempaa, edistymisestä selkeämpää (silti kannatan dokumentointia) ja palkitsevampaa (silti suhtaudun varsinaisiin ”väli-palkintoihin” suurella varauksella).

Kun ensimmäisen kerran aloin harjoitella maratonille, en ollut juossut tahi hölkännyt yhtä ainoaa lenkkiä lukion jälkeen – eli noin kymmeneen vuoteen. Olin toki muuten suht hyvässä kunnossa säännöllisen aerobicin ansiosta (kiitokset vaan Tampereen GoGo:lle), mutta juoksukuntoni oli aika lähellä nollaa. Ilmoittauduin Helsinki City Marathonille ja treeniaikaa oli aika tasan 10 kk. (Koska ”kultainen keskitie” ei ole vahvuusalueeni, en luonnollisesti edes miettinyt mitään Naisten kymppiä tai puolimaratonia. Se oli nollasta sataan samantien).

Ensimmäinen lenkkini oli pituudeltaan 2,5 km ja kävelin siitä puolet. Kymmenessä kuukaudessa treenasin näillä tässä kerrottuja metodeita apunani käyttäen (+ Juoksija-lehden maraton-treeniohjelmaa aloittelijalle) itseni sellaiseen juoksukuntoon, että aikani 4 tuntia 48 min on edelleen paras, mitä olen maratonilla juossut.

Enää en tavoittele maratonaikoja tai -matkoja, mutta metodit toimivat edelleen.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä vielä yksi bonusvinkki: vältä hermoromahdusta tai periksi antamista, vaikka olisitkin lipsunut tai edistystä ei kuulu toivomaasi tahtiin.

Se on fakta. Jossain vaiheessa tulee takapakkia. Kukaan ei ole kone – tai ehkä ne huippu-urheilijat, supertaiteilijat ja muut erityisihmiset on ja siksi ne on just niitä. Mutta me tavalliset ihmiset ollaan tavallisia ja siksi lipsutaan, tehdään virheitä eikä pysytä suunnitelmissa. Vinkki: don’t freak out!! Eli juuri tällaisina hetkinä olisi tärkeää, että olisi olemassa jonkunlaista dokumentaatiota edes pienistä edistysaskelista.

Kantsii myös hengittää hetkonen ja palauttaa mieleen, mitkä olikaan ne perimmäiset syyt, jotka inspiroivat lähtemään tälle tielle. Sohvalla pötköttely ja Netflixin töllääminen kun ei sen kummempia haasteita aseta.

Piti vain pikaisesti kirjata ylös parit vinkit, mutta tästähän tuli melkein puolikas romaani! Haha!

Kaikille niille tiedoksi, jotka jaksoivat lukea tänne asti, että postauksen kuvat on viime viikonlopulta ihan tästä mun lähikotinurkilta ja tuohon viimeiseen kuvaan olen merkannut oman kotitaloni. Ja ei, kodistani ei ole merinäköalaa – ikkunat on toiseen suuntaan (mutta sitä ihmiset aina kysyy). Toukokuussa tulee 10 vuotta siitä, kun muutin tänne (uskomaton juttu sekin!) ja yhä vielä säännöllisesti olen ihan täpöillä hämmästyneen onnellinen, että oikeasti saan asua näin ihanassa paikassa!

Ei muuta kuin nokka kohti uusia tavoitteita ja enemmän oman näköistä elämää! <3


Ruutupöksyt ja Minni-paita

maanantai 14. tammikuu 2019

Tuntuuko jo oikeasti siltä, että päivät on piirun verran pidempiä? Ihan vitivarma en uskalla olla, sillä mahdollisesti ihana fiilis johtuu vain siitä, että täällä meillä on ollut viikonloppuna aikas ihanat talvikelit. Parisen miinusastetta ja auringonpaistetta taivaan täydeltä on ehkä täydellisin talvisää, mitä voi olla.

Tänäänkin on ollut ihan kaunista, mutta älytön tuuli. Heti tulee sellainen olo, että apua, nyt se ilmastonmuutos on laittanut kaiken sekaisin – eihän täällä tuule näin navakasti yleensä ikinä.

No, ihan kaikesta ei voi alkaa menettää yöuniaan. Olen kuitenkin sen ajan kasvatti, että muistan hyvin ajanjakson, jolloin ihan tavalliset, ajattelevat ihmiset pelkäsivät ydinsotaa niin paljon, että oli vaikea nukkua yöllä. Enkä sano tätä millään lailla vähätelläkseni tämänhetkisiä uhkakuvia – ennemminkin vain muistuttaakseni itselleni, että pelkääminen, kauhukuvien vatvominen ja stressaaminen vain hajottaa. Parasta on tehdä se, minkä voi, vaikuttaa siellä, missä pystyy ja muuten olla murehtimatta asiaa.

No, mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollut ollenkaan alkaa pohtia ilmastonmuutosta, vaan esitellä tämän maanantain toimistoasuni!

Edelleenkin kannatan ”casual Monday” ajatusta ja koska tälle päivälle ei ollut sovittuna kuin kaksi palaveria – toinen oman osaston ja toinen oman tiimin kanssa – ei ollut mitään erityistä syytä esittää jotenkin erityisen skarppia. Printti-tee + neuletakki tai jakku on ehdottomasti yleisin käyttämäni yläosakombo. Yhdistelmää on todella helppo varioida rentous-/fiksuus-/katu-uskottavuus -skaalalla. Alaosan ja kenkien valinnalla perusasetelmaa voi säätää vielä lisää.

Musta-valkoiset ruutuhousut on mielestäni olemukseltaan varsin mielenkiintoiset. Periaatteessa ne on ihan siistit ja ”pukuhousumaiset”, mustavalkoinen väritys on samoin varsin konservatiivinen. Sitten kuitenkin tuo housujen keittiöruudutus vie ajatukset ammattikeittiöön (vaikkei pepitaruutua olekaan) ja italialaisen bistron pöytäliinaan (vaikkei olekaan puna-valkoinen värimaailmaltaan).

Ammattikeittiöestetiikkaa vahvistaa se, että tänään en poikkeuksellisesti vaihtanut sisäkenkiin toimistolla, vaan oikeasti hiihtelin nuo, nyt jo aikasmoisen kulahtaneet Niket jalassa koko päivän. Mutta kuten sanottu – palaveririntamalla oli tänään varsin rentoa, joten ei ollut mitään erityistä syytä pukeutua täyteen taisteluvalmiuteen.

T-paita on, niinkuin monet teistä jo varmasti hiffasivatkin, hankinta H&M:n viimeisimmästä designer-yhteistyömallistosta Moschinon kanssa.

Tuosta pitää sanoa sen verran, että olen kieltämättä itsekin hiukan hämmästynyt, mitä nuo Henkkamaukan yhteistyömallistot tekee pääkopalleni ja tyylitajulleni. 70-luvun lopulta lähtien olen ollut sitä mieltä, että juuri mikään sarjakuvaestetiikka – ja erityisesti ”Aku Ankka/Mikki Hiiri” – ei ole mun juttu. Mutta täällä sitä ollaan, polleana Minni-hiiri -paidassa…

Olen toki hyväksynyt jo aikoja sitten, että suhtautumistani muodin ilmiöihin leimaa takinkääntö ja mielenmuutos. Silti onnistun säännöllisesti yllättämään myös itseni.

Ja sanottakoon nyt se vielä, että kysymyksessä ei tuon t-paidan kanssa ollut mikään ”pakko-saada-pakko-ostaa” -ilmiö – vaan olen siis oikeasti käyttänyt paitaa jo useamman kerran monessa eri yhteydessä.

  • t-paita, Moschino x H&M
  • neuletakki, Dagmar
  • housut, Ellos
  • tennarit, Nike