Shoppailutunnustuksia

Wednesday 29. July 2015

En ole missään tapauksessa unohtanut vuoden alussa tekemääni shoppailupäätöstä; tälle vuodelle on sallittu maksimissaan 15 muotiostosta. Piste.

Kuten jo etukäteen arvelinkin, prosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ja jopa nirsona shoppailijana, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani tajusin, että se ei taida olla ihan koko totuus. Varsinaisia hankintoja harkitsen kyllä tarkkaan enkä kykene omistamaan monia lähes samanlaisia kenkiä/takkeja/laukkuja tai edes housuja tai hameita. Kauluspaitoja, neuletakkeja ja teeppareita löytyy toki useampi melko samantyylinen vaatekaapistani, koska käytännöllisesti asun niissä.

Sitten toisaalta olen äärimmäisen huono tekemään heräteostoksia. Esimerkiksi matkoilta en yleensä osta mitään muotiostokseksi laskettavaa (paikallisia ruokia kylläkin!). Tosin vihaan vilpittömästi kaupoissa kiertelyä, mikä sekin tietty vaikuttaa asiaan.

On kuitenkin yksi asia, minkä olen täysin unohtanut ja se on sisäinen Sulo Vilenini. Hyviä diilejä, kertakaikkisen mahtavia tarjouksia, mallikappalelöytöjä ja muita once-in-a-lifetime -tilaisuuksia on kovin vaikea väistellä näköjään.

Ihan kaikkea en sentään itselleni haali kun kerta halvalla saa, mutta sitten viimeisimmän, vuoden kahdeksannen ostoksen, kassan kautta kotiin on päätynyt: harmaa-valkoraitainen t-paita (Primarkista Berliinistä, vaikka piti vain shoppailla pikkuhousuja, sukkia ja muuta tarvekategoriaan menevää), musta Adidas Originals -verkkatakki (Adidas Outlet on meidän melkein naapurissa ja Peetu huomasi ohi kulkiessaan, että siellä on nyt kaikesta – 50 %), metallisia 3D-kynsikoristeita Sephoran alesta (no just niin… älä kysy miksi!) ja mustat culottes-housut Lindexin alesta (Peetu havaitsi työmatkalla, että housuissani on persuuksissa saumassa reikä. Oli ihan pakko mennä ostamaan ehjä alaosa, koska olin menossa illalla suoraan töistä tapaamaan ystävääni – eikä toimistollakaan niin kiva ole olla ratkenneissa pöksyissä!). Kaikki uudet ostokset tulevat saamaan arvoisensa “New in” -postauksen, kunhan tässä nyt ehdin toipua tästä hurjasta shopping spreestä!

Kaiken tämän jälkeen vuoden viidestätoista ostoksesta on enää kolme (!!) käyttämättä. H&M:n Balmain -yhteistyöhön on ihan täysin pakko jättää ainakin yksi, mieluiten kaksi vapaakorttia. Nyt onkin siis harvinaisen paha paikka, kun näköjään monen kuukauden kyttäämisen jälkeen Addun nettikauppaan on vihdoin saapunut himoitsemiani tennareita.

adidas superstar

Valkoiset Adidas Original Superstar -tossut olisivat ihan täydellinen lisä kenkävalikoimaani. Klassiset, monikäyttöiset, tyylikkään sporttiset ja hyvät jalkaan. Tiedän, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jauhan näistä samoista tennareista, mutta nuo on ollut niin perusteellisesti loppuunmyyty joka paikasta, että homma on ollut vähän jäissä. Peetun Lontoossa asuva ystävä oli jahdannut mustaraitaisia Superstareja kuukausitolkulla ennenkuin oli jostain saanut käsiinsä oikean kokoisen parin. Berliinissä meidät Karkin kanssa naurettiin ulos yhdestä sportti-putiikista, kun kävimme kyselemässä mahdollista varastotilannetta. Emme kuulemma olleet sen(kään) päivän ensimmäiset kyselijät, vaikka oli vasta aamupäivä.

Mutta nyt niitä saisi ja luulenpa, että tässä on seuraava ostokseni, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että vuoden ostoksista on enää kaksi käyttämättä. Pitää varmaan kaivaa ompelukone esille, jos tulee ihan armoton tarve saada jotain uutta vaatetta myöhemmin syksyllä. Ei mikään huono vaihtoehto sekään…

adidas superstar Minttu

Ja nyt, kun ostopäätös on jo oikeastaan tehty, pitäisi vielä päättää, että haluanko personoida tossuni. Olen sen verran luova, että en keksinyt mitään hauskempaa tekstiä kuin oman nimeni, mutta olisihan se aika söpöä, kun olisi nimikoidut tennarit. Vai olisiko? Ehkä klassikkotennareitten tuhriminen millään ylimääräisellä on täysin no-no? Nääs, nääs – mitenkä tuonkin nyt sitten päättäisi! :D

Kuvat: Adidas


Kesän kestävät meikkivinkit

Monday 27. July 2015

Pikaisen ja erittäin subjektiivisen blogi-kierroksen jälkeen tuntuu siltä kuin tosi monessa osoitteessa oltaisiin jo ihan syysfiiliksissä. Kuka on päivittämässä garderobiaan uudelle sesongille, kuka aistivinaan syksyn selvästi tuulen tuoksusta.

Olen varmasti ollut yksi ykköpurnaaja, mitä tämän kesän keleihin tulee, mutta älkää nyt kertakaikkiaan väittäkö, että tämä olisi nyt tässä! Elokuu on aivan loistava kesäkuukausi – ja tänä vuonna helposti parempi ja lämpimämpi kuin esmes kolea kesäkuu. Sitä paitsi vielä koko tämän viikon on edelleen heinäkuu.

Turkoosi rantsumeikki

Kesän jatkumisen kunniaksi päätin kaivella blogini luonnoskansiossa jo alkukesästä alkaen roikkuneen kesämeikkivinkkipostauksen.

Alunperin ajattelin, että kirjoitan teille vinkiksi hyvät, Italian auringossa testatut kosmetiikkasuositukset laiskoja rannalla vietettyjä päiviä varten. Onhan tässä nyt melko kärsivällisesti odoteltu, että se mahtava hellekesä ja biitsikelit saapuisivat tänne meidänkin leveysasteille, mutta varsin turhaan. Tai olihan silloin se yksi viikonloppu perjantaista sunnuntaihin hellettä – jotenkin sitä naivina silloin kuvitteli, että lämpimästä saataisiin nauttia vähän pidempään. Siitä syystä ei tuntunut tarpeelliselta kiirehtiä rantameikkivinkkien kanssa.

Turkoosi rantsumeikki

Nyt tuumasin, että pienellä säädöllä vinkit sopivat yhtä hyvin sateeseen – tarvitaanhan silloinkin yksinkertaista ja kosteuden kestävää kosmetiikkaa. Eli tässä Mintun vinkit kestävään kesämeikkaukseen, satoi tai paistoi.

Aurinkoisella kelillä ehostuksesta huolehtiminen on periaatteessa aika yksinkertaista. Tarvitaan vain suojakerrointa riittävästi kasvoille, raikkaan väristä huulikiiltoa huulille ja kivat aurinkolasit nenälle. Välillä on kuitenkin hauska meikata vähän enemmän. Loma-aika ja pikkuisen päivettynyt iho antaa lisäksi hyvän tilaisuuden irroitella värien kanssa ja testata jotain uutta.

Turkoosi rantsumeikki

Itseäni alkoi jo keväällä himottaa turkoosit rajaukset silmissä (syytän Serena van der Woodsenia ja lopputalven intensiivistä Gossip Girl -maratoniani…). Lumene lanseerasikin sopivasti ennen kesää edullisessa Natural Code -sarjassaan vedenkestävät rajauskynät. Sarjaan kuuluu musta, samppanjanvaalea kiiltävä ja upea turkoosi kynä. Turkoosi on ollut ihan ykköslempparini tänä kesänä, kun olen ollut vapailla. Natural Code -kynissä on ihanan pehmeä, helposti levittyvä koostumus ja todella runsaasti pigmenttiä. (kynät saatu)

Turkoosi rantsumeikki

Käsittääkseni nuo molemmat sävyt, sekä vaalea vähän kiiltävä että intensiivinen turkoosi, ovat sesonkivärejä, eivätkä vakituisessa tuotannossa. Eli nyt kantsii käydä hankkimassa ihanat kesäkynät talteen!

Ruotsiksi on sanonta, että vedenkestävälle ripsivärille on kolmen B:n tarve: Bröllop, Begravning & Beach (häät, hautajaiset ja rantsu). Voin kyllä helposti keksiä muutaman muunkin tilanteen, jolloin on ihan nastaa, mikäli ripsarit eivät valahda poskille (treenatessa, purjehtiessa…). Tiedän, että monet käyttävät veden kestävää maskaraa ihan aina; itse olen sen verran laiska läträämään silmämeikinpoistoaineiden kanssa, että säästän sen vain tarpeen vaativiin tilanteisiin.

Maybellinen Lash Sensational Mascara on kyllä niin ihana, että voisin kyllä harkita sen ujuttamista myös arkikäyttöön. Ripset tuuhentuvat, pidentyvät ja kaareutuvat mielestäni tosi kauniisti ja vähällä vaivalla.Lash Sensational myös pysyy rapisematta ripsissä kestäen esimerkillisesti sekä meressä lillumisen, aurinkopetissä hikoilun että jopa hiustenpesun ajan. (ripsari saatu)

Turkoosi rantsumeikki

Tykkään loikoilla auringossa. Hyvä kirja tai pino kiiltävälehtisiä muotimagazineja, hyvä seura ja viileä kuplavesi täydentävät nautinnon. Yritän kuitenkin vältellä kasvojen paahtamista, vaikka pienestä päivetyksestä tykkäänkin. Aurinkopuuterilla on onneksi tosi helppo saada freesi lomailme kasvoillekin ilman uv-säteiden rypistävää vaikutusta. Suosikkini on ollut jo vuosikausia Guerlainin Terracotta Powder. Se on luonnollinen sävyltään, tosi hienojakoista ja helposti levittyvää. Lisäksi tuo Guerlainin versio ei sisällä lainkaan mitään hohdetta tai kimalletta ja siksi sitä voi käyttää hyvin myös päivällä.

Turkoosi rantsumeikki

Huulien suojaamiseen on kätsyin kunnon kertoimen sisältävä huulirasva, jonka päälle voi sitten sivellä suosikkihuulikiitoa mehevää sävyä tuomaan. Kannan usein mukanani aika laajaa huulikiiltovalikoimaa, sillä tykkään vaihdella sävyä fiiliksen mukaan. Huulikiiltojen kanssa ei ole muutenkaan ihan niin tarkkaa kuin huulipunien. Tai siltä ainakin tuntuu, kun en ole ikinä oppinut oikein kunnon punaa käyttämään…

Turkoosi rantsumeikki 7

Rantsumeikki ja rantsumuija. Tuntuu kyllä, että alkukesän Riminin reissusta on jo vähintäänkin ne kuuluisat ziljoona vuotta!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yleensä käytän ainoastaan hyvin neutraaleja sävyjä meikissäni ja varmaan just siksi tällainen turkoosilla irroittelu tuntuu suorastaan villiltä ja vapaalta (he he!)… Todennäköisesti en kuitenkaan tule esiintymään toimistolla kesäehostuksessani, mutta eipähän sitä muutenkaan kesä- ja rantahepenet kuulu työpaikalle.

Tulisi vain nyt vielä niitä helteitä ja rantsukelejä tänne!


Viikon drinksu: Mansikka-Bellini

Saturday 25. July 2015

Mansikka-Bellini

Hiukan uupunut Minttu täällä hei! Lähdettiin tänään jo aamulla kahdeksalta Peetun kanssa kesäiselle autoiluretkelle, määränpäänämme noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitseva mansikkatila, jossa saa käydä itse poimimassa mansikoita. Oli aivan ihana aurinkoinen kesäpäivä ja melkein kymmenen litraa superkesäherkkumarjoja kertyi ämpäriin aivan yllättävän nopeasti.

Mansikoiden poiminnan jälkeen käytiin meressä uimassa (vesi oli aika kylmää!) ja syötiin eväitä lounaaksi pyyhkeiden päällä istuskellen. Sinä vaiheessa kello ei ollut vielä paljoa, eikä illaksi luvattu vesisade saavuttanut vielä meitä, joten kurvasimme metsän laitaan ja poimimme mukavan saaliin mustikoita. Sen jälkeen piti vuokra-autopäivä tietty maksimoida, joten harrastimme vielä vähän kotiseutumatkailua ja suurshoppailimme ruokakaupassa. Ei ihme, että nyt on vähän väsy!

Nukkumaan ei ole kuitenkaan vielä asiaa, sillä nyt on edessä armottomat pakastus- ja hillojenkeittosulkeiset. Onnistuneen kesäpäivän (sade alkoi vasta, kun olimme jo kotimatkalla) ja hyvän marjasaaliin kunniaksi teimme tänään poimimistamme mansikoista version Italian suosikkidrinksustani Bellinistä.

Mansikka-Bellini 2

MANSIKKA-BELLINI

Ainekset:

  • 2-3 tuoretta mansikkaa per drinksu
  • hyvää proseccoa

Valmistus:

Muusaa mansikat pieneksi sutuksi (puré). Laita lasin pohjalle pari ruokalusikallista sosetta ja täytä ihanasti kuohuavalla proseccolla. Makean ystävät voi lisätä mansikkasutun sekaan pienen lorauksen sokerilientä. Lisämakeutuksen tarve riippuu toki myös käytetyistä mansikoista ja viinistä. Meidän mielestä raikas yhdistelmä ilman lisäsokeria on paras. Purén ja kuohuvan virallinen suhde on 1/3 – 2/3, mutta hedelmäisempikin versio on oikein hyvää!

Mansikka-Bellini Mansikka-Bellini


Raitaneulemekon kesästailaus

Thursday 23. July 2015

Minttu 22.7.2015

Hei nyt siis oikeesti. Tiedän, että on kesä – sen näkee, kun katsoo kalenterista. Tiedän myös, että on väsyttävää ja todella turhanaikaista valittaa säästä, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Nyt on kuitenkin mielestäni poikkeustilanne. Ei voi mitenkään pitää paikkansa, että heinäkuu alkaa jo olla lopuillaan ja yhä on sellainen tilanne, että saa olla ilonen, jos elohopea on kivunnut edes siedettäviin lämpölukemiin.

Okei, olihan ne tasan kolme hellepäivää, jolloin vielä pimeän tultuakin tarkeni paitahihasillaan – ja sen lisäksi ne pari kolme, jolloin päivällä auringossa selvisi ilman takkia. Mutta nyt taas. Aivan huolimatta siitä sataako vai paistaa, varpaat ovat kohmeessa, jos erehtyy liikkeelle paljain säärin. Kuten minä eilen.

Minttu 22.7.2015

Pitää nyt kuitenkin laittaa tämä suosikkimekko myös vähän kesäisemmin stailattuna tänne blogiin, kun edellisillä kerroilla se on ollut vain sukkisten kanssa ja vähän puetumpana settinä. Tosin auringonpaisteesta huolimatta tuli eilisessä viimassa hiukan ikävä sukkahousuja – mutta joku raja nyt sentään! Ihana ohut By Malene Birgerin villahuivini pelastaa onneksi pahimmalta kohmeentumiselta.

Minttu 22.7.2015

Olette ehkä jo huomanneetkin, että Indiedays on tekemässä lukijatutkimusta eri blogeihin liittyen. Kyselyssä tiedustellaan mm. suhtautumista blogimainontaan ja miten se vaikuttaa lukukokemukseen. Tutkimus pompsahtaa esiin ehkä ärsyttävänkin usein kaikissa Indiedays ja Inspiration blogeissa, mutta hirmu vaikea sitä on mitenkään muuten saada tietää ihan oikeasti, mitä siellä ruudun takana ajatellaan. Usein kun sitä palautetta annetaan spontaanisti vasta, kun oikein ärsyttää.

Kaikenlaisiin tutkimuksiin ja kyselyihin vastaaminen voi tuntua tosi turhalta, vaikka niinkuin nyt tässäkin tapauksessa, tavoitteena on tehdä lukukokemuksesta mahdollisimman mukava. Olisin ihan superhyperonnellinen, jos mahdollisimman moni teistä lukijoistani jaksaisi vastata kyselyyn juuri Go 4 it vol. 2 -blogi mielessään. Vastaaminen on täysin anonyymiä, mutta me bloggarit saamme omia blogejamme koskevat tulokset tiedoksi.

Minttu 22.7.2015

Halukkaat voivat jättää myös yhteystietonsa lukijatutkimuksen lopussa. Vastaamalla kyselyyn voi osallistua arvontaan, jossa on palkintoina kolme 100 euron arvoista lahjakorttia (käsittääkseni Stockmannille) sekä 30 kpl kauneustuotepakettia. Yhteystiedot käsitellään erillään vastauksista ja niitä käytetään ainoastaan arvonnan yhteydessä.

Olisi ihan älyttömän mielenkiintoista saada kurkistaa edes pikkuisen sinne ruudun toiselle puolelle – ketä siellä on ja mistä tykkäätte. Toivon siis tosi kovasti, että innostutte vastaamaan lukijatutkimuksen muutamiin kysymyksiin. Kyselyyn pääsee tästä linkistä ja siinä on vain muutamia kysymyksiä, joihin vastaamiseen ei paria minuuttia kauempaa mene!

Minttu 22.7.2015 Minttu 22.7.2015

 

  • mekko, COS
  • huivi, By Malene Birger
  • sandaalit, Clark’s

Berliinivinkit 2015 – kahvilat, ravintolat ja muut sellaiset

Wednesday 22. July 2015

Tässä muutama vinkki erinomaisiin kahviloihin ja ravintoloihin viime viikonlopun Berliinin reissultani!

BErliini 2015 vinkit 1

Berliinin ruokakulttuurista ei voi puhua mainitsematta aamiaista! Koko kaupunki tuntuu rakastavan tuota päivän tärkeintä ateriaa. Jokaikisestä kahvilasta, kuppilasta ja baari-ravintolasta saa aivan mielettömän herkullisia ja kauniisti aseteltuja  aamiaisannoksia.

Aamupalaa tarjoillaan yleensä pitkälle iltapäivään – ja siksi moni kai olisi valmis kutsumaan ateriaa brunssiksi. Itselleni tulee kuitenkin brunssi-sanasta mielleyhtymä buffet-tyyliseen syömiseen joko niin, että ruoka haetaan tarjoilupöydältä tai niin, että tarjoilut “kiertävät” pöydässä. Berliiniläinen kahvila-aamiainen on kuitenkin usein valmis tai räätälöity annos, jonka voi toki jakaa seurueen kanssa, mutta periaatteessa se on tarkoitettu yhdelle nautittavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valinnanvaraa aamiaisannoksissa on yleensä paljon eikä hinta huimaa päätä. Esim. tuo kuvassa oleva käsefrüstuck, joka sisälsi neljää erilaista juustoa, voita, vihanneksia, hedelmiä, keitetyn luomukananmunan, itse tehtyä marmeladia, luonnonjogurttia, tsatsikia ja kahta eri tuoretta (lämmintä!) leipää maksoi 6,90 euroa. Lisäksi sitten tuorepuristettua appelsiinimehua ja kaffetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Useimmissa paikoissa aamiaista voi syödä tosiaan pitkälle iltapäivään. Se sopii itselleni tosi hyvin, sillä kovin aikaisin tai heti herättyä en oikein saa kurkustani muuta kuin kahvia alas. Hetken kun on puuhaillut jotain muuta, kenties jopa tepsutellut pienen lenkuraisen, tilanne onkin sitten jo aivan toinen. En mitenkään käsitä, että jotkut voivat mättää itseensä tukevan aamiaisen kaurapuuroineen samantien, kun ovat nousseet sängystä!

Berliiniläiset ovat kanssani onneksi samoilla linjoilla. Aamupäivinä kahvilat ovat mukavalla tavalla täynnä kaikessa rauhassa aamiaisesta nauttivia ihmisiä. Sinänsä ihanaa, sillä elämänmenon tarkkailu on yksi matkailun hauskimpia puolia.

BErliini 2015 vinkit 4

Kävimme kaikkina vierailuni kolmena aamuna aamiaisella eri kahvilassa Karkin asuinkulmilla Schönebergissä. Jokainen ihanista – ja todella hyviä aamiaisia tarjonneista – kahviloista sijaitsee Leberstraße -kadun varrella. Tämä ihan vain tiedoksi, jos nyt joku sattumalta on menossa samalle suunnalle.

Perusvinkkini on kuitenkin, että kivoja kahviloita ja herkullisia aamupaloja on erittäin helppo löytää. Hinnat ovet edulliset, joten ei ole mitään syytä tyytyä puolivillaiseen ketjukuppilaan tai bulkkisämpylään. Itseasiassa menisin jopa niin pitkälle, että suosittelen harkitsemaan todella tarkkaan, mikäli majoitukseen pitää hankkia aamiainen lisämaksua vastaan. On huomattavasti hauskempi syödä joka päivä uudessa, tunnelmallisessa kahvilassa, joita löytyy lähes joka kulmalta, kuin maksaa ylihintaa hotellin kuivakasta buffetista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BErliini 2015 vinkit 6

En painanut erityisesti mieleen niiden kahviloiden nimiä, joissa Karkin kanssa käytiin aamiaisella, mutta pienellä googlettamisella löytyi ainakin vähän lisätietoa.

Suosittelen kaikkia tosi lämpimästi! Tuossa viimeksi mainitussa Karkki on ollut kavereittensa kanssa myös iltaa istumassa ja kuulemma heidän risottonsa on myös aivan älyttömän hyvää!

BErliini 2015 vinkit 7

Veren sokeritasapainosta ei tarvitse muutenkaan olla kovinkaan huolissaan. Kaikenlaista kioskia, leipomoa ja muita houkutuksia on vieri vieressä. Muistan edelleenkin shokkini, kun 16-vuotiaana päädyin ensimmäisellä Interrailillani Saksaan ja näin jätskikioskin ziljoonat makuvaihtoehdot. Koko siihen asti kuulemani hokema “Suomessa on maailman paras jäätelö” päätyi välittömästi samaan romukoppaan kuin “on lottovoitto syntyä Suomeen” sitten vähän myöhemmin…

Perjantaina iltapäivällä vuokrasimme Karkin kanssa pyörät ja lähdimme seikkailemaan Tiergarteniin. Siitä lisää seuraavassa Berliinivinkit-postauksessa, mutta yksi fillariretken päätarkoituksista oli mennä syömään illallista Karkin löytämään huipputunnelmalliseen biergarteniin.

Berliini 2015

Biergarten Am Neuen See sijaitsee Tiergartenin eteläisessä länsikulmassa pois vilkkaasti liikenneöityjen katujen hulinasta, rauhallisen veden äärellä. Kaikkina näinä aktiivisina blogivuosinani en ole onnistunut oppimaan kuin kaikkein alkeellisimmat kuvankäsittelytaidot, mutta ehkä tuo karttaan biergartenin kohdalle piirtämäni ruksi ja siihen johtava nuoli kuitenkin erottuvat kuvasta…

BErliini 2015 vinkit 9

Biergartenissa juodaan tietysti olutta. Toki tarjolla on muitakin vaihtoehtoja, viiniä ja virvoitusjuomia. Karkin suosikki on “Radler”, joka on puoliksi limpparia (yleensä sprite tai fanta) ja puoliksi olutta. Hikisen päivän suolapalaksi suosittelen perinteisten pähkinöitten tai sipsien sijaa pretzel-suolapullarinkulaa. Parhaimmillaan pretzel on aivan tuoreena, hyvin suolattuna ja mahdollisesti voilla höystettynä. Vähän kuin söisi suurta pehmeää suolatikkua!

Am Neuen See -biergartenin yhteydessä on mahdollisuus lainata soutuveneitä. Vaikutti todella suositulta aktiviteetilta, vaikka mitään pelastusliivejä tms. ei todellakaan ollut tarjolla…

Biergarten on ylipäätään tutustumisen arvoinen ilmiö. Meininki on se, että alueella on yhdessä kohtaa rakennelma, josta saa eri luukuilta ruokaa (yhdestä luukusta yleensä vain yhdenlaista ruokaa) ja yhdestä juotavaa. Halutut asiat kootaan tarjottimelle/käteen ja maksetaan ulos mennessä kassalla. Ravintola-alue on usein tosi suuri ja puistomainen. Oma paikka löytyy pitkien pöytien äärestä yksinkertaisilla penkeillä istuen. Tunnelma on iloinen ja mutkaton – biergartenissa viihtyy vanhat ja nuoret yhdessä lapsiperheiden ja bisnes-pukujen kanssa. Tosin en tiedä, jos meno riehaantuu kovastikin myöhempään iltaan mennessä, mutta ainakin vielä puoli kymmenen aikaan olo oli kuin isolla perhe-piknikillä tai rennoissa sukujuhlissa.

BErliini 2015 vinkit 10

Lauantaina juhlittiin Karkin 25-vuotissynttäreitä. Berliini on varmasti täynnä toinen toistaan coolimpia drinksu-baareja, mutta mitään kattavaa listaa niistä on ihan mahdoton tehdä. Yksi hypetetyimmistä on Karkin mukaan Neue Odessa Bar hipster-alue Mitten ytimessä, osoitteessa Torstraße 89. Oikein kiva baari minustakin – eikä tällainen täti-ihminenkään tuntenut siellä oloaan oudoksi ainakaan ennen illallista nautittujen aperitiivien aikaan.

Kaksi vinkkiä Neue Odessa Bar -visiitille: ensinnäkin paikan must drinkki on “Moscow Mule”. Herkullinen versio vodka-lime-inkivääri -juomasta, joka löytyi vähintään jokatoisen vieraan kädestä. (Katsokaa: sielläkin ollaan kurkku-drinksussa -faneja!). Ja toinen: kantsii käydä vessassa – se on elämys!

BErliini 2015 vinkit 11

Illallisravintolavinkki on melko vähän aikaa sitten osoitteessa Linienstraße 160 avattu Lokal. En ihan tarkkaan tiedä, miten kauan ravintola on ollut olemassa, mutta ainakin Googlen karttojen Street view:ssa näkyy ihan joku muu ravitsemusliike. :D

Illallisemme Lokalissa oli täydellinen – eli voimme yhtyä täysin rinnoin niihin ylistäviin mielipiteisiin, mitä netistä luimme ruokapaikkaa valitessamme. Ensinnäkin palvelu oli erinomaista, huomaavaista, aidosti ystävällistä ja meistä pidettiin hyvää huolta, vaikka ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Meille tuotiin jopa telttatuolit ja kuplajuomaa kadulle, kun jouduimme odottelemaan hetken pöydän vapautumista ja kaikki baari-paikat ja ulkopöydätkin olivat ihan täynnä.

Ruoka oli herkullista, oivaltavaa ja mukavalla tavalla tuttua kokeellisuudestaan huolimatta. Kaikki raaka-aineet ovat lähituotettuja, yrtit ja salaatit ravintolan omalta kasvimaalta. Söimme yhteensä neljä annosta – alkupalat ja pääruoat molemmille – kalaa, kasviksia ja villisikaa (!!). Villisika oli täysin uusi tuttavuus ja jännästi kotoisen possun ja toisaalta riistan makuinen. Lisukkeena haudutettuja juureksia ja mansikoita. Niiiiin hyvää – niinkuin kaikki muukin mitä söimme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkkärille ei valitettavasti jäänyt tilaa (sori Karkki, että painostin alkupaloihin!!), mutta viereiseen pöytään kannetut juustokakun palat näyttivät kyllä ihan mielettömän hyviltä nekin.

Sisustus Lokalissa on jotenkin jännästi tukholmalainen: erilaisia pinnatuoleja, patinoitunutta puupintaa, betonia ja tärkättyjä valkoisia pöytäliinoja. Voisin kuvitella, että kotikulmilta löytyisi jotain samantyylistä. Muuten elämys oli kyllä täysin berliiniläinen ja viihdyimme ravintolassa niin pitkään, että taisimme olla yhdet viimeisimmistä asiakkaista.

Jos ei siis vielä käynyt selväksi: suosittelen Lokal-ravintolaa erittäin lämpimästi (ja Karkki myös!). Myös hinta-laatu -suhde oli mielestäni enemmän kuin kohdillaan!

Tässä oli nyt ensimmäinen, ruokailuun ja ravintolavinkkeihin keskittyvä Berliinivinkit 2015 -postaus. Seuraavaksi kerron muutaman kivan ja vähän perinteisistä turistihommista poikkeavan meno- ja tekemisvinkin.