6 asiaa, jotka kaikkien pitäisi luvata itselleen

maanantai 19. helmikuu 2018

Vuosi 2018 on jo sen verran pitkällä, että hätäisimmät ovat jo varmasti ehtineet unohtamaan uuden vuoden lupauksensa. Allekirjoittaneen alkuvuosi on ollut täysin päinvastainen – raskaat ja hankalat haasteet yksityiselämässä (Lyhyesti: äiti on tosi pahasti kipeä. Avaan tätä kyllä enemmän, kun vaan jaksan. Ei se mikään salaisuus ole – ja uskon, että tämä on yksi niitä asioita, joissa yhteenkuuluvuuden tunne, olkoonkin virtuaalinen, voi auttaa meitä vanhenevien vanhempien lapsia jaksamaan) ja työelämässäkin on riittänyt haastetta toisensa perään.

Tämän postauksen pointti on, että olen jälleen – niinkuin monena aikaisempanakin vuonna – tehnyt liudan uuden vuoden lupauksia, jotka haluan jakaa teillekin. Olkoonkin nyt sitten pitkästi jo tämän vuoden puolella.

Lupauksieni perustana on kuuden kohdan self-care -ajattelu, jota aloin soveltaa jo viime vuoden puolella. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on ainakin omasta mielestäni helpompi omaksua, kun sen jakaa pienempiin palasiin. Sellainen wellnes-käsitys, jossa puhutaan vain syömisistä ja liikunnasta – ehkä vähän rauhoittumisesta, luonnosta ja sen sellaisesta – on alkanut tuntua vieraalta, vaikka toki nuokin tärkeitä asioita ovat.

Jotenkin kuitenkin sellainen pelkästään omaan napaan tuijottaminen tökkii. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös oma itse osana kokonaisuutta ja yhteisöä. Pelkkä papujen idättäminen ja jooga auringonlaskussa ei riitä täyttämään rinnassa olevaa tyhjää koloa.

Tänä vuonna lupaan pitää huolta tarpeistani kaikilla kuudella eri osa-alueella!

1. Fyysiset tarpeet

Hyvä ja laadukas ruoka, riittävä lepo, uni ja mahdollisimman monipuolinen ja antoisa liikunta. Hyvinvointiajattelun klassisin osa-alue, jossa riittää aina petrattavaa. Toisaalta kultainen keskitie lie tässäkin se parhain.

2. Sosiaaliset tarpeet

Porukkaan kuulumisen tunne, kanssakäyminen ihmisten kanssa. Ystävien tapaaminen on ihan ykkösasia, mutta haluaisin löytää myös muita kanavia tähän – ehkä joku uusi harrastus, joka ei olisi yksinään suorittamista..

3. Henkisyys

Tunne tarpeellisuudesta, kiitollisuus, koko homman mielekkyys (big picture). Kiitollisuuspäiväkirja 2.0 (eli aloitan jälleen kerran) on jo työn alla. Lisäksi haluan sitoutua auttamaan, mutta alkuvuosi on tosiaan ollut sen verran raskas, että tässä en ole päässyt vielä ajatusta pidemmälle.

4. Emotionaaliset tarpeet

Omien tunteiden kunnioittaminen. Terveiden rajojen asettaminen ihmissuhteille, mutta toisaalta pitäisi myös opetella ottamaan vastaan tukea ja supportia.

5. Itsensä kehittäminen

Taide, lukeminen, uteliaisuus ja uuden oppiminen. Haluan viedä vähintään kerran viikossa itseni deitille ja tehdä jotain kivaa, käydä näyttelyissä, leffassa, maalata akvarelleja tai osallistua vaikka yliopiston avoimiin luentoihin.

6. Turvallisuuden tunne

Taloudellinen tasapaino ja turvallisuus sekä fyysinen ja henkinen turvallisuus – asioita, joita harvemmin otetaan esille, kun puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Voin kuitenkin kertoa, että levollisuuteni on lisääntynyt exponentiaalisesti, kun aloin tehdä seikkaperäisen vuosibudjetin, jonka olen sitten jakanut kuukausittaiseksi taloussuunnitelmaksi.

Näiden tukikeppien kanssa jatketaan kohti tasapainoisempaa, iloisempaa ja rennompaa elämää!


New in: Filippa K:n musta hipsukauluspaita

lauantai 17. helmikuu 2018

Tiedättekö sen tunteen, kun on ostoksilla alennusmyyntien ollessa parhaimmillaan ja kulkee pikkuisen jo pökertyneenä rekin luota toiselle? Sitä kasaa käsivarrelle löydön toisensa perään, näkee itsensä ihanissa uusissa outfiteissa kaikenlaisissa mahtavissa seikkailuissa. Melkein on jo suunnistamassa sovituskoppiin saaliinsa kanssa, mutta vielä viimeiseltä tangolta mukaan lähtee tylsähkön oloinen vaate, joka on kuitenkin sopivan kokoinen, hyvässä alessa ja tylsyydestään huolimatta potentiaalisesti oivallinen työvaate.

Toivorikkaana sitä sitten kiskoo asun toisensa jälkeen päälleen, mutta mikään ei näytä oikein siltä, kuin mitä oli ajatellut. Ihanan edgy mutta boheemi outfit näyttää siltä kuin olisit lähtenyt kotivaatteissa kaupungille ja se upea linjakas mekko kiristää rinnoista ja säkittää muuten. Tulee ärsytys, tuskastuminen ja hiki.

On siis aika todeta, että nyt ei tullut tehtyä mitään löytöjä. Samalla sivusilmässä vilahtaa se tylsimyspaita ja spontaani ajatus on, että enpä taida jaksaa kiskoa tuota päälleni. Shoppailukaveri naapurikopissa on kuitenkin vielä kesken sovitushommien kanssa, joten pitkin hampain tartut siihen ja alat pukea päälle.


Pikainen vilkaisu peiliin ja yllätys on täydellinen. Basic peruspaita ei olekaan yhtään tylsä!

Se istuu täydellisesti, on klassinen, mutta kivasti särmikäs, hyvää materiaalia ja kaikin puolin täydellinen lisä garderobiin. Hyvä toimistovaate, joka asustamalla toimii myös asiallisemmissa vapaa-ajan menoissa.

Henkarissa mitäänsanomaton vaate heräsi henkiin, kun sen puki päälle!

Itselläni kävi tismalleen juuri noin, kun olin Peetun kanssa Filippa K:n talvialen aarteita penkomassa. Mitkään niistä kymmenistä vaatteista, jotka kannoin mukanani sovitukseen, ei sitten vastannutkaan odotuksiani. Sen sijaan ”otetaan-nyt-sit-toikin” -asenteella sovituskoppiin päätynyt musta kauluspaita oli aivan timantti löytö.

Oikeastaan olin jo päättänyt, että en edes sovita koko paitaa, mutta sitten näin Peetulle viereiseen koppiin lisää vaatteita tuovan myyjän päällä saman paidan, mutta valkoisena. Se näytti niin hyvältä, että olihan sitten pakko sovittaa tuota mustaa.

Ja onneksi tein sen, paita on ollut yksi alkuvuoden käytetyimpiä paitojani!

Klassinen kauluspaita on leikkaukseltaan hyvin maltillinen, mutta pinnan hipsuinen struktuuri tuo kaivattua iloa ja hauskuutta kokonaisuuteen. Tähän mennessä olen yleensä stailannut sen housujen kanssa – kuvan kombo on ollut päälläni varmasti viikottain. Seuraavaksi pitää testata, miten se sopii hameen kaveriksi.

  • kauluspaita, Filippa K
  • farkut, Primark
  • nilkkurit, Acne


Raikas, kevyt ja helppo sitruunakana uunissa

keskiviikko 14. helmikuu 2018

Se olis taas sitten se Ystävänpäivä. Viime vuosien perinteisiini on kuulunut tehdä jonkinlainen ”omg, olen edelleen sinkku” -tyyppinen anti-valentines -päivitys. Tänä vuonna ajattelin jättää sen väliin, vaikka parisuhdestatuksessani ei olekaan tapahtunut muutoksia tai vaikka suomalaiseen tyyliin voisin toki pohtia ystävyyttä. Ystävänpäivä kun on mielestäni nimestään huolimatta kuitenkin aika vaaleanpunainen ja romantiikkatoiveiden täyttämä juhlapäivä.

Romantiikan sijaan tarjoilen poskettoman herkullisen, kevään elämäntaparemonttitavoitteiseen erinomaisesti sopivan kevyen raikkaan sitruunakanan ohjeen. Se valmistuu superkätevästi uunissa – ja vaikka kypsennysaika onkin pitkähköltä tuntuvat noin 40 min, sinä aikana ehtii hyvin keittämään riisit ja pyöräyttämään simppelin salaatin ihanan yrttisen tuoksun tulviessa keittiöön.

SITRUUNAKANA

(2 annosta, 2-3 lounaslaatikkoa)

Ainekset:

  • 4 isohkoa broilerin rintaleikettä
  • 2 sitruunaa
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 1 tl kuivattua rosmariinia
  • 2 – 3 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • pari rkl vettä

Valmistus:

  • Ota kanan rintaleikkeet huoneenlämpöön noin puoli tuntia aikaisemmin. Pese sitruunat hyvin ja raasta toisen sitruunan kuori ohuesti (vain keltainen osa). Leikkaa molemmat sitruunat lohkoiksi.
  • Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa muutamaan osaan.
  • Sekoita yrtit oliiviöljyyn, mausta suolalla ja rouhi sekaan runsaasti mustapippuria.
  • Leikkaa rintaleikkeet pitkittäin kahtia ja hiero oliiviöljymausteseos palasiin.
  • Laita kananpalat uunivuokaan ja asettele sitruunanlohkot sekä valkosipulinpalaset sekaan. Valuta pohjalle hiukan vettä, niin kanasta tulee tosi mehevää.
  • Paista 200 asteessa noin 40 min.
  • Keitä lisukkeeksi esmes riisiä pakkauksen ohjeen mukaisesti.

Hullaannuin ihanan raikkaaseen ja superhelppoon sitruunakanaan heti, kun tein sitä ensimmäisen kerran. Ohjetta on helppo muunnella, jos syöjiä on useampia – tai jos on tekemässä food preppingiä pidemmälle ajalle. Sitruunakana toimii täydellisesti seuraavan (ja sitäseuraavan) päivän lounaslaatikossa, eikä ole moksiskaan pakastamisesta.

Tässä on toisin sanoen aivan superloistava arkiruuan ohje!


Pantertant

maanantai 05. helmikuu 2018

Tiedän monia, joiden mielestä helmikuu on vuoden karsein kuukausi. Kylmä ja pahimmillaan myrskyinen ajanjakso, joka ei vielä anna paljoakaan lupauksia keväästä.

En tiedä johtuuko siitä, että synttärini osuvat helmikuulle, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että tämä on yksi parhaimmista hetkistä koko vuodessa. Valoisan ajan lisääntyminen muuttuu tosi konkreettiseksi. Enää ei ole pilkkopimeää aamulla, kun lähtee töihin ja loppukuusta alkaa päivien pidentyminen tuntua jo illallakin, kun on toimistorotan aika hipsiä takaisin kotikoloon.

Parhaimmillaan on kirpeän aurinkoista – tsägällä myös lumista – ja niin hurjan kaunista. Valoisimpina hetkinä voi jo aistia selkeästi kevään tulon ja silloin sitä todella arvostaa sitä rikkautta, minkä vuodenajan vaihteluiden kokeminen antaa.

Harvemmin tulee esiteltyä täällä viikonloppuisia asujani, jos ei ole mitään erityistä ohjelmassa. Tässä kuitenkin viime lauantainen asuni, jossa kävin elokuvissa katsomassa The Post -leffan.

Lyhyesti sanottuna tykkäsin elokuvasta ihan ookoo, mutta huolimatta huikeista pääosan esittäjistä (Meryl Streep ja Tom Hanks) sekä ohjaajasta (Steven Spielberg) olin aavistuksen pettynyt. Siis tarina oli ihan mukaansatempaava ja message – vapaan, kriittisesti ajattelevan, faktatietoihin perustuvan ja riippumattoman lehdistön tärkeys, sananvapaus, vallankäytön korruptio etc – hyvin tärkeä & erityisen ajankohtainen. Mutta jotenkin se ei vain sitten kuitenkaan koskettanut pintaa syvemmältä, vaikka Meryl Streep olikin monisärmäinen, uskottava ja upea niinkuin aina.

Ja tosiaan – vaikka kyseessä ei nyt ollutkaan varsinainen työasu, olisin kyllä voinut mennä toimistolle tismalleen samoissa vetimissä!

Pantertant-paitani, johon olen ihan superihastunut, on peräisin Heidi Klumin Lidlin kanssa tekemästä yhteistyömallistosta. Ihan sattumalta osuin työpaikan lähellä olevaan Lidliin lounastunnilla työkaverini kanssa juuri samana päivänä, kun mallisto oli lanseerattu. Niinhän tuo päättyi siihen, että molemmat lähdettiin pois kassit täynnä kaikenlaisia löytöjä! Haha!

  • kauluspaita, Cheap Monday
  • neule, Heidi Klum / Lidl
  • farkut, Primark
  • kengät, Acne


Lämmin talvisalaatti uunissa paahdetuista vihanneksista, mangosta, lehtikaalista ja fetasta

keskiviikko 31. tammikuu 2018

Varsinaiseen salaattisesonkiin on vielä aikaa, mutta vaihtamalla osan salaattiaineksista uunissa paahdettuihin juureksiin ja vihanneksiin, tulee annoksesta juuri kylmään vuodenaikaan sopiva.

Sävyjä salaatin makumaailmaan tuo tuore mango ja fetajuusto. Ne lisätään paahtamisen loppuvaiheessa uuniin ja lopputulos on aivan mielettömän maukas! Suolainen feta ja makea mango täydentävät kasvisten ja juuresten makuja ihan täydellisesti. Lisäproteiinia ja mukavaa rousketta salaatiin tulee pannulla paahdetuista kurpitsansiemenistä.

HEDELMÄINEN LÄMMIN TALVISALAATTI

(4 annosta)

Ainekset:

  • 500 g brysselinkaalia (tuore)
  • 2 – 3 porkkanaa
  • 250 g parsakaalia (tuore)
  • 70 g baby-pinaattia (pikkupussi)
  • 100 g lehtikaalia
  • 1 iso mango
  • 150 g fetajuustoa
  • 1 dl kurpitsansiemeniä
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • 2 – 3 rkl omenasiiderietikkaa

Valmistus:

  • Laita ihan ensimmäiseksi uuni lämpiämään 125 asteeseen.
  • Siivoa brysselinkaalit leikkaamalla siivu pois kannasta ja ottamalla pois rähjäiset päällimäiset lehdet. Paloittele neljään osaan ja laita leivinpaperilla päällystetylle pellille.
  • Pese porkkanat ja leikkaa muutamaan osaan. Laita brysselinkaalien kaveriksi pellille.
  • Huuhtele parsakaali ja kuori päällimäinen osa kannasta pois. Paloittele ja laita pellille.
  • Kääntele pari ruokalusikallista oliiviöljyä pellillä odottaviin kasviksiin. Ripottele päälle vähän suolaa ja laita uuniin 15 minuutiksi.
  • Paloittele fetajuusto. Kuori ja paloittele tuore mango.
  • Lisää feta ja mango uunipellille kasvisten sekaan ja anna olla vielä 10 minuuttia.
  • Paahda kurpitsansiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat pullistua ja tuoksua hyvältä.
  • Pese ja kuivaa lehtikaali. Revi lehdistä sopivia pieniä palasia annoslautasille niin, että kovat lehtiruodot jäävät käyttämättä.
  • Jaa baby-pinaatti annoslautasille.
  • Jaa uunivihannekset annoslautasille salaattipedin päälle. Ripottele sekaan kurpitsansiemenet.
  • Pirskottele kastikkeeksi 1/2 rkl omenasiiderietikkaa, vähän oliiviöljyä ja mustapippuria myllystä.
  • Käy kimppuun!

Ihana raikkaan täyteläinen talvisalaatti valmistuu yllättävän nopsaan, vaikka varsinkin mangonpaloittelutaidoissa on allekirjoittaneella kovasti toivomisen varaa. Haha!

Yleensä tässä kohtaa kerron sopiiko ohje mielestäni food preppaukseen eli seuraavan päivän lounaslaatikkoon mukaan otettavaksi. Nyt täytyy kyllä sanoa, että lämmin talvisalaatti ei ole ihan optimaalinen tuohon tarkoitukseen, vaan varsinkin koostumus on parhaimmillaan ihan heti nautittuna.

Testasin kyllä yhdellä annoksella, miten lounaslaatikkohommat toimisi – ja aivan herkulliseltahan se maistui. Lämmitin uunikasviksia kevyesti mikrossa ja kokosin sitten annoksen lautaselleni. Vähän purutuntuma oli väsähtänyt, mutta ei niin paljoa, että se olisi makuelämystä himmentänyt!