Saturday 30. July 2011

Ai että, mikä upea, ihana, rentouttava Suomen-loma! Rillattu on niin Saarikylissä kuin Mariankadullakin. Aamu-uinille pulahdettu sekä Roineeseen että Rauhaniemessä. Kunnon Suomi-saunasta on saanut nauttia ja herkistävän nostalgisia kulmia kierrelty Tampereella.

Ja kaiken ihanan päälle nautittu vähintään päivittäinen annos maailman parasta jäätelöä!! :)

Leikkipuku on Karkin ja ostettu alunperin Bershkasta Barcelonasta viime kesänä. :)


Vielä on kesää jäljellä…

Wednesday 27. July 2011

Parin pikkuisen pilvisemmän kesälomapäivän jälkeen aurinko paistaa taas siniseltä taivaalta. Ei muuta kuin bikinit niskaan ja hetkeksi aurinkoon loikoilemaan ennenkuin matka kohti Tamperetta starttaa!

Ajattelin vinkata parista loistotuotteesta, jotka sain testattavakseni alkukesästä. Rrrakastan auringonpaistetta ja lämpöä. Päätavoitteeni bikinilojumisessa ei ole ruskettuminen vaan nautin ihan vaan siitä olemisesta ja tunteesta, minkä aurinko jättää iholle. Hyvät suojatuotteet ovat a&o, ettei nautinto kostaudu ikävästi.

Piz Buin on tuonut markkinoille allergiatestatun kasvojen ja kaulan herkälle alueelle sopivan aurinkovoiteen. Täytyy sanoa, että suhtauduin pikkuisen skeptisesti etukäteen mm. lupauksiin, että voiteen ansiosta voisi sanoa heipat jokakesäiselle aurinkoihottumalle. Liekö sitten Piz Buinin ansiota vai täydellisestä blasebo-efektistä, mutta tänä kesänä olen välttynyt kokonaan kirvelevän kutiavalta iholta. 30 suojakerroin riittää mainiosti kuumemmassakin porotuksessa ja esim. veneillessä kunnon kertoimet on ihan must.

Olayn päivävoide ei ole varsinaisesti aurinkovoide, mutta 15 suojakertoimen ansiosta toimii erinomaisesti myös tässäkin tarkoituksessa vähän päivettyneemmällä iholla. Ihastuin ikihyvin voiteen hiukan vaahtomaisen oloiseen koostumukseen ja kimmoisan pehmeään tunteeseen, jonka se jättää iholle.


Mekon uusi elämä

Tuesday 26. July 2011

Karkki osti noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten kielikurssireissulla Lontoon Zarasta tosi kivan koralli-valkoraitaisen mekon. Ainoa ongelma on ollut se, että sen paremmin Karkki, Peetu kuin Minttukaan ei ole oikein osannut käyttää sitä. Suloisuutensa – sekä selkeän tuunauspotentiaalinsa – ansiosta mekko on välttänyt kirpparikohtalon kerta toisensa jälkeen.

Mekon korsettimaisessa yläosassa suunnitteluvirhe kohtaa säästöbudjetin. “Luut”, joiden avulla olkaimeton mekko pysyisi päällä, on ommeltu vain etupuolelle ja ne päättyvät rintojen alle. Ei varmaan tarvitse alleviivata, että viritys ei ollut kovin helposti päällä pysyvää sorttia.

Jossain vaiheessa ajateltiin, että vyötärön rusettinauhasta viriteltäisiin jonkinmoinen halterneck. Jotenkin kuitenkin raitainen kokomekko tuntui vaikeakäyttöiseltä ajatukselta. Aika harvassa kun kuitenkin on ne tilaisuudet, missä haluaisi näyttää pirtsakalta Marianne-karkilta. Eihän täällä juhlita edes vappua…

Eilen sattui pikkuisen pilvisempi lomapäivä, joten raaskin uhrata kaikki 30 minuuttia tuunaushommiin. Lopputuloksena aivan hillitömän ihana fiftarihenkinen hamonen!!

Ompelin irrallisen rusettinauhan vyötärökaitaleeksi ja siksakkasin stopparit poikkaantuneeseen vetoketjuun. That’s it! Kyllä kannatti tätäkin projektia pitkittää vuosikausia… Ha ha!!

Lisäksi Peetulla on kuvassa:

  • neuletakki, Vero Moda
  • toppi, H&M
  • ballerinat, saatu Aussielta :)


Lentomatkailu on hauskaa ja helppoa?

Monday 25. July 2011

En vedä kovinkaan helposti hernerokkaa hengityselimiin kohdatessani pikkumaisia sääntöjä ja totaalisen turhilta tuntuvia määräyksiä. Voin tarvittaessa olla määrättömän joustava vain siksi, että asiat yleensä sujuvat kuitenkin noileemmin siten kuin, jos alkaisi rettelöidä jokaista terveen järjen vastaista sääntöä vastaan.

Mutta siis oikeesti… Miksi, kertokaa nyt hyvänen aika, miksi lentomatkustamisesta on tehty niin käsittämättömän hankalaa??

Juu, kyllä ymmärrän, että kauhistuttavat syyskuun 11. terrori-iskut muuttivat totaalisesti lentomatkailun sääntöjä ja perusteelliset turvatarkastukset ovat meidän kaikkien ilo. Kaikki aseeksi kelpaavat teräesineet olivat toki kiellettyjä käsimatkatavaroissa jo ennen, mutta jotenkin tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, kun määrätietoisen näköinen tullivirkailija lennättää laadukkaat monen sadan kruunun arvoiset pinsettini roskikseen. Samanaikaisesti kuitenkin edessä kulkeva bisnesmies saa pitää metalliset kuulakärkikynänsä.

Nesteiden mukana kuljettamista koskevat säännöt muistuttavat monimutkaisuudessaan ja irrationaalisuudessaan lapsuuden barbie-leikkejä. Sillä sais olla vaan litra nesteitä mukana, mut sit niin, et isoin pullo olis maksimissaan viiskyt millii ja sit sen pitäs kuljettaa niit läpinäkyvässä pussissa.. Okei, läpinäkyvän muovipussin ymmärrän. Jos säännöt ovat nämä, pitää olla jokin järkevä keino a) tarkistaa, että suurin sallittu määrä ei ylity ja b) välttää ziljoonan pienen purnukan pyöriminen läpivalaisulinjastolla. Mutta voisko joku ystävällisesti selittää, miksi upouusi 8 Hour Creamini lensi roskikseen vain siksi, että se ei ollut minigrip-pussissa?? Kyseinen pikkutuubi oli tasan ainoa “neste” käsimatkatavaroissani, ja sillä hetkellä en löytänyt yleensä aina käsilaukussani majailevaa pakastepussia. En usko mitenkään, että 8 Hour Cream muuttuisi siinä silmänräpäyksessä vähemmän pommiksi, kun se suljetaan läpinäkyvään muovipussiin. Kysymys on selkeästi puhtaasta simputuksesta. Ei kenekään turvallisuudesta.

Koko nestekysymys on muutenkin vähintäänkin huvittava. Miten monta kertaa sitä on nähnyt ihmisiä kittaamassa silmät mullistellen Evian-pullojensa pohjia tiukan turvatarkastushenkilön tapittaessa vieressä? Muodostaako siis vesi uhkan juuri turvatarkastuksen yhteydessä? Saman pullon voi nimittäin kuljettaa turvatarkastuksen läpi tyhjänä ja täyttää halutessaan heti uudelleen. Ja jos vesi tuntuu liian laimealta, voi tax freestä shoppailla vapaavalintaisen määrän esimerkiksi äärimmäisen tulenarkaa vodkaa. Se toki pakataan muovikassiin, jossa lukee määräävään äänensävyyn, että sen saa avata vasta kotona. Siitä huolimatta en voi olla ajattelematta, että pari pulloa vodkaa ja se yksi sytkä, joka on sallittua ottaa mukaan käsimatkatavaroihin, on merkittävästi suurempi uhka turvallisuudelle kuin Mintun pinsetit tai voideputkilo…

Loppukevennykseksi voisin kertoa Rufus Roo -nimisestä yrityksestä, joka on kehittänyt keinon kiertää etenkin halpalentoyhtiöiden äärimmäisen tiukkoja käsimatkatavarasäännöksiä. Jokseenkin järkyttävän näköiseen liiviin voi pakata kaikkea mahdollista kivaa vuoden dekkariuutuuksista vaihtokenkiin ja välttää näin käsimatkatavaroiden ylipainon.

Tavallaan idea on ihan käytännöllinen. Onhan siinä aina omat riskinsä, kun laittaa matkalaukun ruumaan. Laukku voi kadota tai hajota matkan aikana – tai yllättävät ongelmat voi viivästyttää purkamista ja matkatavaroitten odottelu kentällä voi venyä tuntikausiksi. Mutta silti. Jos kamat eivät mahdu sopivan kokoiseen laukkuun, eikö olisi kuitenkin parasta joko vähentää mukaan otettavan tavaran määrää tai laittaa suosiolla matkalaukku koneen ruumaan? Itse en ainakaan haluaisi päätyä istumaan moisen matkalaukkutakin kanssa matkustavan ihmisen viereen…

Ehkäpä lähden tässä nyt jatkamaan pakkaamista seuraavaa Tampereen reissua varten. Ensin täytyy vain löytää sopivan kokoinen minigrip-pussi…


Ihanaa postia!!

Thursday 21. July 2011

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa vähän… Hain tänään postista niin ihanan mahtipaketin Aussien limited edition tuotteita, että en meinaa pysyä nahoissani! Purnukoiden suloinen Aussieversary-design, paketista huokuva herkullinen tuoksu ja kaiken lisäksi vielä kimaltavaa moniväristä konfettia – vähemmästäkin sitä jo intoilee. :)

 

Nyt varmaan saa lähteä pesemään hiuksia?? ;D

Testituloksia voi lukea täältä vähän myöhemmin.