Pehmeä, pehmeämpi, kashmir

Thursday 31. May 2012

Taisin tuossa päivemmällä sortua vähän rutisemaan, kun on niin viileää ja kesähelteet loistavat poissaolollaan. No ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Koleat kevätkelit suorastaan houkuttelevat kääriytymään ihaniin pastellinvaaleisiin ja lempeän nuden värisiin neuleisiin. Sähäkät värit vaativat rinnalleen kunnon paistetta ja vaikka musta toimiikin aina, jotenkin pehmeät ja luonnonläheiset sävyt tekevät koleudesta aavistuksen siedettävämpää.

Eniten sielua ja ihoa hellii neulekuitujen kuningatar, kashmir.

Kashmir on pehmeääkin pehmeämpää – sanoisin jopa pumpulinpehmeää, jollei ilmaisua olisi kulutettu jo aivan nukkavieruksi blogosfäärin kuvaillessa milloin mitäkin pehmyttä asiaa. Pehmeytensä lisäksi kashmir onnistuu lämmittämään uskomattoman hyvin ihan ohuenakin kerroksena ja olemaan silti kuumottelematta liikaa edes ääriolosuhteissa.

Tamperelaisperäinen kashmir-vaatteiden taitaja Arelalizza lähetti jokin aika sitten kutsun pressitapahtumaansa Helsinkiin. En tietenkään pystynyt osallistumaan – aika harvoin kykenen ex temporé lennähtämään paikalle, vaikka muitakin kivoja kutsuja kopsahtelee tämän tästä sähköpostiin. Olin tipahtaa penkiltä ihan silkasta innostuksesta ja onnesta, kun Arelalizzalta ilmoittivat, että saisin lohdutukseksi jotain kivaa itselleni kevään 2012 mallistosta.

Muutama päivä sitten – aika tarkkaan juuri niihin aikoihin, kun helteet tekivät exitin Tukholmasta – tupsahti postilaatikkoon ihastuksen huokailuja aiheuttanut pehmeä paketti. Boxy top tai Laatikkopaita on nimensä mukaisesti rennon laatikkomainen. Neuleen sävy on nimeltään “Kaura”, hihat elegantisti 2/3 -pituiset ja materiaali on tosiaan 100 % kashmiria. Voi onnea!

Paketin mukaan olivat kivat Arelalizzan tytöt laittaneet vielä kashmir-neuleiden hoitoon sopivan kamman ja seikkaperäiset hoito-ohjeet. Kashmir on herkkä materiaali, joka nyppyyntyy helposti. Nypyt ovat irtokuituja ja ne voidaan poistaa helposti kevyesti kampaamalla. Patterilla toimivaa nyppyleikkuria ei pidä ikinä koskaan milloinkaan käyttää kashmir-vaatteiden trimmaamiseen! Tuliko selväksi? Ei siis milloinkaan. Nyppyleikkureilla tekee hurjan helposti reikiä kashmiriin, koska kuitu on niin pehmeää, että se menee helposti leikkurin terien haukeltavaksi. Toisekseen leikkuri pätkii neuleeseen jäävät kuidut nyppyjen kohdalta ja näin käsitellyt kohdat ovat entistä herkempiä nyppyyntymään.

Ei kannata silti pelästyä. Kashmir on oikeasti hyvin helppohoitoinen materiaali, koska sillä on aivan hämmästyttävä kyky puhdistaa itse itsensä.  Säännöllinen tuuletus raikkaassa ilmassa riittää pitämään tekstiilin puhtaana ja varsinaista pesua se kaipaa vain aniharvoin.

Tarvittaessa pese tekstiili koneessa villa- tai käsinpesuohjelmalla ja villalle tai silkille tarkoitetulla pyykinpesuaineella. Pesuaine ei saisi missään nimessä sisältää entsyymejä ja siksi tavalliset nestemäiset pesuaineet eivät toimi oikeastaan millekään eläinkuidulle. Käsinpesussa pitää malttaa olla hinkkaamatta vaatetta, laiska lilluttelu vedessä riittää hyvin.

Pidempään säilytykseen suositellaan, että neule kääritään silkkipaperiin ja laitetaan sen jälkeen muovipussiin – ja mukaan vielä pala seetripuuta niin hyönteisetkin jättävät aarteen rauhaan.

Kiitos vielä kerran ihanasta paidasta Arelalizzalle! Se on ollut kovassa käytössä jo nämä muutamat päivät ja sieluni silmin näen, miten kääriydyn siihen juhannusyönä, kun pelkkä kukkamekko alkaa olla jo vähän liian viileä… Tekisi kyllä ihan älyttömästi mieleni hankkia vielä käännettävä Sonia nuttu. Se toimisi aivan täydellisesti meillä toimistolla, missä AC puhkii jääkylmää ilmaa kesät talvet.


Haluan kesän takaisin!

Thursday 31. May 2012
  • Haluan kulkea paljain säärin
  • Haluan sujauttaa paljaat varpaani pikkuisiin sandaaleihin
  • Haluan, että shortsit muuttuvat vakiasukseni
  • Haluan, että arkimeikkini muodostuu aurinkolaseista ja värillisestä huulirasvasta
  • Haluan hiusteni raidoittuvan auringossa
  • Haluan loikoilla piknikillä ja kuulla, miten pääskyset kirkuvat
  • Haluan käyttää ohuita selän paljastavia toppeja,

mutta tiedättekö mitä – täällä sataa rakeita!

 

 

 

 

Eikä +10 asteen lämpötilakaan juuri houkuttele sen paremmin piknikille kuin pukeutumaan shortseihinkaan.

Mutta eikös sitä niin sanota, että  torstai on toivoa täynnä?  Sovitaanko nyt niin, että toivotaan yhdessä kaikki oikein kovasti. Kollektiivista ajatuksenvoimaa ei kai voi vastustaa edes oikutteleva säiden haltija!

Kaikki kuvat: Stockholm StreetStyle


Rytmus Live Night – Runaways etc…

Wednesday 30. May 2012

Joskus tuumasin, että kuusi kuvaa yhdessä postauksessa on kohtuullinen maksimimäärä. Enempää ei juuri jaksa katsoa, vaikka kuvat olisivat kuinka hienoja. No, voin nyt heti alkajaisiksi kertoa, että tässä jutussa tuo sinänsä ihan hyvä periaate ei todellakaan pidä paikkansa. Kuvia on monta ja bonuksena vielä tajunnanräjäyttävä tyttöenergiavideo.

Eilen oli Peetun lukiouran viimeinen suuri koitos. Täällä Ruotsissa on sellainen tapa, että kolmoset toteuttavat viimeisenä vuonna kohtuullisen paljon aikaa ja vaivaa vaativan työn, jota kutsutaan projektiksi. Työn luonne vaihtelee hyvin paljon ja riippuu esimerkiksi siitä, missä koulussa ja millä linjalla on käynyt lukion. Useimmiten projekti toteutetaan ryhmätyönä, mutta esimerkiksi Karkki, joka valmistui ylioppilaaksi VRG:n “hienostokoulusta”, teki lopputyönsä yksin ja aiheena oli suomalaisten sotalapsien kokemukset.

Peetun lukio Rytmus on musiikkipainotteinen “muusikkokoulu”. En tiedä onko tämä jokavuotinen perinne, mutta ainakin tänä vuonna kolmosten yhteinen projektityö oli järjestää kaksipäiväiset rokkifestivaalit. Eli kaikki Rytmuksen kolme (neljä?) rinnakkaisluokkaa organisoivat kahden päivän tapahtuman. Bändejä oli yli 70 ja lavoja yhteensä neljä – eli ihan kunnioitettavan iso organisointiprojekti! Oppilaat huolehtivat itse kaikesta: markkinoinnista, lipunmyynnistä, tekniikasta, organisoinnista, roudauksesta – ja tietenkin esiintymisestä.

 

Vaikka Rytmus onkin muusikkolukio, kaikki oppilaat eivät luonnollisestikaan tähtää ammattimuusikon uralle. Jo ensimmäisessä vanhempainillassa noin kolme vuotta sitten, meitä vanhempia rauhoiteltiin, että viimeistään lukion tokan jouluna on kaksi kolmasosaa oppilaista todennut, että musiikki on rakas harrastus, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan se tuleva ammatti. Niinpä Rytmus onkin onnistunut olemaan samanaikaisesti sekä erinomainen korkeakouluopintoihin johtava lukio, että luova, ammattitasoista muusikkokoulutusta tarjoava opinahjo.

Peetu kuuluu mitä todennäköisimmin siihen kahteen kolmasosaan, joka ei varmaankaan koskaan tule tekemään päätöikseen muusikon hommia. Siitä huolimatta oli aivan mielettömän hienoa nähdä eilen Live Night -tapahtumassa, kun tyttö soitti bassoa parissakin eri mahtavassa kokoonpanossa.

Kaikki Live Nightin bändit olivat cover-jotain. Peetun ensimmäinen bändi oli Runaways.  Ja nyt sitten seuraa se pakollinen äiskän nostalgiatrippikuvasarja. Tämä oli nyt ihan varmasti viimeinen kerta, kun olin missään omien lasteni koulun kevättapahtumassa. Pitkälle on päästy niistä Akonpuiston päiväkodin pupuesityksistä…

 

Tässä kuvassa näkyy koko Rytmus-Runaways. Kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi tunnistaa bändissä Peetun  kavereita, jotka ovat muutenkin vilahdelleet blogissa. Ihania tyttöjä, nuoria naisia oikeastaan. :)

 

 

 

Basistin puukengät! Kaiken muun lisäksi myös esiintymisasut oli tietty mietitty huolella ja esikuvien habitusta tutkittu tarkoin. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kopioida vaan tehdä oma tulkinta, koskien siis koko esiintymistä, ja siksi puukengät toimivat mielestäni Peetun Runaways-asussa aivan täydellisesti.

Ensimmäinen keikka takana. Onnellinen ja adrenaliinihuuruinen Peetu. Dun on saanut kunnian (tai “kunnian”) pitää staran bassoa…

Karkki oli kirjoittanut samana päivänä aikaisin aamulla kevätlukukauden päätöstenttinsä. Ainakin Uppsalan yliopiston lakiopinnoissa on se tapa, että vuodessa on vain kaksi tenttiä, yksi keväällä ja yksi syksyllä. Jos et pääse tentistä läpi, et saa jatkaa opintojasi. Aika raaka meninki, mutta selittää osaltaan sen, miksi täällä ei ole pääsykokeita ja aloitusmäärät ovat aika valtavia. Tentti oli kuulemma mennyt ihan hyvin ja helpotushysteriaa lievitettiin pikkusiskon tapahtumassa.

Peetulla oli pieni tauko ensimmäisen ja toisen esiintymisen välissä. Tässä jonotamme yhdessä Spice Girlsin keikalle, joka muuten oli yksinkertaisesti mielettömän mahtava! Aivan käsittämätöntä, miten hyviä nuoret ihmiset voivatkaan olla!

Nojuu. Mietin kyllä, että tämähän on blogi eikä perhealbumi, mutta kuva Peetun valloittavan ihanasta tyttöremmistä (vasemmalta ylhäältä: Peetu, Liz, Dun, Becks, Greta ja Karkki) on vaan niin ihana, että eiköhän se tähän nostalgiapostaukseen sovi ihan hyvin…

Spice Girls! Otin pienen pätkän videotakin esiintymisestä. Tuntui kuitenkin, että olemme niin kaukana, että filmistä tulee vain ihan kauheaa suttua. Kotona sitten totesin, että iPhone on parempi kuin osasin odottaa. Eli olisi kannattanut filmata enemmän, puolen minuutin hätäpätkää en kehtaa tänne laittaa. Mutta uskokaa, kun sanon, että tytöt olivat kyllä ihan mielettömän hyviä!

Peetun toinen bändi oli Salem Al Fakir.

Aivan mielettömät tilat, noin niinkuin tällaista kaupunkifestivaalia ajatellen, rytmuslaisilla oli käytössään. Jo koulussa on kaksi hyvää, kiinteää esiintymislavaa ja sen lisäksi kaksi erinomaista lavaa noin 50 metrin päässä Dieselverkstadenissa.

Nyt kyllä harmittaa taas, että en jaksanut luottaa iPhonen videonkuvauskapasiteettiin. Valaistusolosuhteet Dieselverkstadenin pienemmällä lavalla olivat aika haasteelliset. Kuvasin pienen pätkän, mutta ajattelin siellä pimeässä, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun muistikortille jää pelkkää mustaa söhryä. Kuitenkin kotona näin, että ihan hyvää ja tunnelmallista kamaahan siitä olisi tullut.

Jäi sitten tallentamatta, kun Peetu heitti ehkä maailmanhistorian eleganteimman bassosoolon. Damn!

 

Keikan jälkeinen adrenaliini-euforia vol. 2. Ja Karkki tietty pikkusiskon fiiliksissä mukana. (paita on muuten Whyred, housut Monki ja rusetti Dr. Denim, jos joku sattuu ihmettelemään…)

Peetu ja bändikaveri Eric.

Illan päätteeksi piti vielä napata virallinen posterikuva Peetusta. <3 <3 <3

 

Ja ettei tämä postaus nyt vahingossakaan jäisi alamittaiseksi, tässä vielä nautittavaksi Runaways-tyttöenergiaa á la Peetu & co..

http://youtu.be/LE29fHj0Fvk


Uusi Jenkki

Wednesday 30. May 2012

Eilen kopsahti postilaatikkoon paketti Leafilta. Saimme testattavaksi kaksi mehevän näköistä Jenkki-uutuutta. Iloisen oranssista pussista löytyy appelsiinin ja karpalon makuisia hauskan neliskanttisia purkkapaloja ja herkullisen vihreästä omena-granaattiomena -makua.

Minttu ei ole mikään purukumin syöjä. Taidan jäystää öisin pinkkiä glittereillä pimpattua hammaskiskoani siihen malliin, että turhanaikainen pureskelu ei enää päiväsaikaan kiinnosta. Onneksi meiltä löytyy asialle vihkiytynyttä testipatrullia muutenkin. Karkki ja Peetu ovat  – jos ei nyt aivan xylitol-purkan suurkuluttajia, niin ainakin erittäin sitoutuneita vakikäyttäjiä.

 

Jenkki Juicy Cube on nimensä mukaisesti muodoltaan kuutiomainen ja  koostumukseltaan aika pehmeä. Sekä Karkki että Peetu tykkäsivät kuutioiden olemuksesta – ja Minttu komppaa. Hauskan näköinenhän tuo on, etenkin perinteisiin valkoisiin tyynyihin verrattuna. Peetun mielestä pikkuisen pehmeä koostumus tuntui vähän hassulta, mutta Karkille tuli positiivisessa mielessä mieleen vaahtomaiset irtokarkit (sienet ja paistetut kananmunat – tiedättehän!?).

Purkkalähetyksen mukana seuranneen esitteen mukaan Juicy Cuben “intensiiviset, mehukkaat maut vievät purukumin makuelämyksen uudelle tasolle”. Kyseisestä uudesta tasosta oltiin meillä aika montaa mieltä. Peetun mielestä varsinkin vihreä versio maistui aivan hurjan äklömakealle ja muutenkin maku oli vähän turhankin intensiivinen ja ei-purkkamainen. Oranssi maistui kuulemma vähän paremmalle ja aidommin hedelmäiselle.

Karkki ei kaihda makeaa ja molemmat maut saivatkin tytöltä kiitettävän arvosanan. Yhdessä kuutiossa on vain 4 kaloria ja kummankin maun päämakeuttaja on xylitoli. Niinpä Karkki laskeskeli, että näillä voi tyydyttää säännöllisesti iskevää makeanhimoa huomattavasti paremmalla omatunnolla ja terveellisemmin kuin esim. juuri niillä irtokarkeilla. Oranssi Orange-Granberry -maku oli Karkinkin vertailussa hitusen parempi, mutta kuulemma vihreä Apple-Pomergranatekin toimii.


Kirjoittanut Minttu KLO 16:28 Comments Off on Uusi Jenkki

TUNNISTEET:

Muissa blogeissa aiheesta: Lifestyle

 

7 – Recovering a Sense of Connection

Tuesday 29. May 2012

Kateus – tuo yksi kammoksutuimmista luonteenpiirteistä ja varsinkin suomalaisten perisynneistä, on mahdollista kääntää rakentavaksi voimaksi. Kateus on kompassi, joka oikein käytettynä näyttää suunnan mihin oikeastaan haluaisi olla menossa. Avuksi tarvitsee vain hyvän kartan, ja se kartta piirretään nyt!

Lisäksi mietitään, miten hyvä ja käyttökelpoinen ominaisuus perfektionismi oikeastaan onkaan. Ja miten sitä voisi paremmin tunnistaa omat haveensa, omat toiveensa ja sen tulevaisuuden, mitä kohti haluaa olla matkalla.

Source: imgur.com via Minna on Pinterest

 

 

Jo tuttuun tapaan tsekataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Muistiko unelmoida?

Pitkästä aikaa kirjoitin aamusivut ihan joka päivä. Jotenkin tuntuu, että olen päässyt niiden kanssa hyvään rutiiniin. Se on toisaalta hyvä, koska sivut tulee kirjoitettua ja se selvästi selventää ajatuksia. Toisaalta unohdan niitä kirjoittaessani käyttää “tilausuutta hyväksi” ja luoda jotain uutta saman vanhan tilalle. Sivut toistavat aikalailla samaa kaavaa aamusta toiseen. Nyt kyllä tekisi mieleni tosiaankin luoda edes kuvitteellisia toiveskenaarioita siitä, mihinpäin haluaisin olla matkalla.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Otitko minkäänlaisia riskejä? Mitä teit?

Äh. Viimeviikolla jäi kyllä taiteilijatreffit pitämättä. Jollei lasketa sitä reilun tunnin hetkeä, jonka nappasin kotitöiltä ja muilta velvollisuuksilta ja vetäydyin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Aina sitä ajattelee, että haluaisi tehdä jotain kivaa ja erilaista. Liian usein sitä vaan huomaa kaiken ajan hävinneen jonnekin…

Source: tumblr.com via Minna on Pinterest

 

 

Taiteilijatreffit ovat synonyymi vain itselle omistetulle ajalle. Inspiraatio ja ahaa-elämykset ovat siitä hankalia, että niitä ei voi oikein työskennellä esiin. Tärkeintä on pitää huolta itsestä, kohdella itseään kauniisti, antaa pieniä lahjoja ja iloisia hetkiä – ja kuinka ollakaan, inspiraatio ja hyvä mieli tulee vapaaehtoisesti luokse.

PERFEKTIONISMI

Täydellisen lopputuloksen vaatiminen ja sen odottaminen estää usein edes ryhtymästä toimeen. Kuitenkin tosiasia on se, että jos ikinä haluaa tehdä jotain hyvin, on pakko hyväksyä, että alussa on aina hankalaa. Pitäisi osata antaa itsensä tehdä ensin jotain huonosti, yrittää, vasta siten on mahdollista oppia ja tehdä haluamansa asiat hyvin.

Kirjoita lista 20 asiasta, joita tekisit, jos ei olisi pakko onnistua täydellisesti (tai edes onnistua).

Mintun listalta löytyy ainakin:

  1. laulaisin karaokea
  2. menisin balettiin
  3. julkaisisin piiroksiani

 

 

Järjestä itsellesi minitaiteilijatreffejä monta kertaa viikossa. Aloita vaikka kuuntelemalla 20 minuuttia lempimusiikkiasi kaikessa rauhassa, tekemättä yhtään mitään muuta. Älä pohdi mitään erityistä vaan anna ajatusten tulla ja mennä täysin vapaasti. Jo 20 minuutin rauhoittuminen voi olla aivan uskomattoman rentouttava kokemus!

TEHTÄVIÄ

Luo kotiisi jokin ihana tuoksu leipomalla, tuoksukynttilöillä, laittamalla ruokaa, suitsukkeilla, tuoreilla kukilla – mikä sinua itseäsi miellyttää eniten.

Pukeudu lempivaatteisiisi jonain päivänä ilman mitään erityistä syytä – siitä huolimatta, vaikka ne tuntuisikin vähän liian hienoilta. Pääasia, että tunnet itsesi ihanaksi.

 

 

Inspiraatiokollaasi

  1. Hanki tai etsi kotoa vähintään kymmenen eri lehteä, joita voit käyttää kollaasin tekemiseen.
  2. Aseta aikarajaksi 20 minuuttia.
  3. Revi 20 minuutin aikana irti lehdistä kaikki kuvat, jotka jotenkin kuvastavat elämäsi kiinnostuksen kohteita, tulevaisuuden haaveita ja toiveita.
  4. Ota mukaan myös kaikki sellaiset kuvat, joista tykkäät ilman sen kummempaa syytä.
  5. Hanki iso sanomalehden aukeama.
  6. Liimaa repimäsi kuvat kollaasiksi sanomalehdelle niin, että lopputulos näyttää sinusta kivalta.
  7. Laita valmis kollaasi johonkin (seinälle, kaapin oveen, ilmoitustaululle) niin, että voit katsella sitä aina, kun haluat.

TEHTÄVIÄ

Kirjoita nopeasti lista viidestä lempparielokuvastasi. Onko niissä jotain yhteistä? Pystytkö näkemään kollaasissasi teemoja, jotka toistuvat lempielokuvissasi?

Kirjoita lista asioista, joita luet mielelläsi. Millaisista kirjoista tykkäät? Onko näillä jotain yhteistä kollaasisi kanssa?


KATEUS

Kateus sumentaa pahimmillaan näkökentän aivan täysin. On helppo uskoa, että joku toinen on kaapannut kaiken maailmankaikkeuden ilon, onnen, menestyksen, kuuluisuuden, kauneuden, varakkuuden ja hyvän tuurin. Ja jos kerran kaikki on mennyt niin eihän silloin jää mitään minulle. Kateuden tunne yrittää väittää, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla kateellinen. Tästä huolimatta ja varsin nurinkurisesti kateus voi myös näyttää tien todelliseen vapauteen.

 

 

KATEUSKARTTA

Kateuskartassa on kolme saraketta. Ensimäiseen sarakkeeseen kirjoitetaan jokaikinen ihminen, jolle olet pikkuriikkisenkään kateellinen – jokainen omalle rivilleen. On oma etu olla mahdollisimman inhorealistinen tässä. Eli listalle vaan kaikki puolitutut, joiden upea kämppä aiheuttaa kateuden väristyksiä, kollega, jonka urakehitys vaikuttaa epäoikeudenmukaisen menestyksekkäältä ja kauempaa kadehtimasi henkilöt, joilla tuntuu vain yksinkertaisesti olevan kaikkea.

Toiseen sarakkeeseen eritellään pikkutarkasti kaikki syyt, miksi kukin ensimmäisessä sarakkeessa mainituista henkilöistä aiheuttaa kateutta. Jälleen kannattaa olla pikkutarkka – on hyvä muistaa, että nyt piirretään karttaa, ei moralisoida!

Kolmas sarake on vaikein. Siihen tulee kirjoittaa kaikki pienet ja suuret asiat, mitä mieleesi tulee, jotka voisit tehdä itse saavuttaaksesi saman kuin kateutesi kohde. Saat suurimman hyödyn kartastasi, kun olet konkreettinen. Ihan niinkuin oikeassakin kartassa, pitäisi tässäkin löytyä kaikki polkujen mutkat. Summittainen suunta “pohjoiseen” ei paljon kartassa auta.

Eli, jos ensimmäisessä sarakkeessa lukee esim. Lady Gaga, toiseen sarakkeeseen eritellään onko vaatteet, tyyli, laulutaito, esiintymiskyky, elämäntyyli vai kaikki nämä, jotka aiheuttavat kateutta. Kolmanteen sarakkeeseen ei kannata kirjoittaa “tule menstyneeksi”, vaan konkreettisia asioita, joita edes teoriassa voisit toteuttaa tyyliin: hanki Alma-tädin 70 v. synttäreille pihveistä väsätty mekko ja kengät joilla ei voi kävellä – esmes…

Varmaan jo tässä karttaa tehdessä alkaa pikkuhiljaa kirkastua, miten sen kanssa voi suunnistaa selkeämmille vesille!

Tämän viikon viimeinen – ja ehkä kaikkein tärkein – tehtävä näkyy tuossa yllä. Kohtele itseäsi kuin olisit maailman arvokkain asia – se tekee vahvaksi! Itsensä kovistelu ja kurittaminen on ehkä tämän meikäläisen luterilaisen maailmankasvatuksen näkemys oikeasta tavasta kohdella itseään. Se tekee elämästä helposti ilotonta suorittamista.

Tämän viikon tavoitteena siis unohtaa epätuottava ja rajoittava perfektionismi, kääntää kateus positiiviseksi voimaksi ja kohdella itseään kuin maailman arvokkainta asiaa. Aika ihania asioita oikeastaan. Vähänkö kivaa aloittaa uutta viikkoa tällaisten “velvollisuuksien” kanssa!

Kaikki vanhat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way