Varsinaista aleshoppailua

Friday 29. June 2012

Ihan tähän alkuun haluaisin esittää kaksi hyvin vaikeaa ja erittäin kimuranttia kysymystä:

  1. Mistä johtuu, että parhaimpaan aleaikaan sitä kuitenkin päätyy shoppailemaan jotain täyshintaista?
  2. Onko mahdollista matkustaa laivalla Tukholmasta Suomeen ilman, että tekisi spontaaneja shoppailupäätöksiä? Edes siitä huolimatta, että ei missään tapauksessa ole mikään heräteostosten tekijä?

No, näin Mintulle nyt sitten kuitenkin kävi.

En todellakaan ole mikään spontaani shoppailija. Yleensä mietin ja vatvon kaikkia hankintoja vaikka miten pitkään. Hinnalla ei niinkään ole merkitystä, en vaan halua tehdä turhaa ostosta olipa se miten edullinen hyvänsä. Kuitenkin päädyin laivalla spontaanishoppailemaan hamosen, joka ei ollut edes alennusmyynnissä…

Selitykseksi sanottakoon, että matkaa edeltävänä iltana (lue: yönä) toteutettu pakkausprojekti paljasti vakavia puutteita Mintun garderobissa. Edes yön tunteina tehdyn perusteellisen etsinnän jälkeen ei löytynyt yhtään ainoaa vaatetta, joka olisi ollut sekä kesäinen, fiksu että rento. Kaikki hameet olivat aivan liian fiksuja (= toimistokäyttöön ajateltuja) ja kaikki shortsit totaalisesti aivan liian rentoja (= mökki-/rantsukäyttöön ajateltuja). Niinpä tietty viretila spontaanihankinnalle oli kieltämättä saavutettu…

Mitä tuli ostettua:

(kukaan meistä ei ole täydellinen, pitkä toimettomuus murtaa vahvimmankin – ja pellavainen puolihame on ihan oikeasti tosi kaunis ja käyttökelpoinen!)

Part Two -merkki ei todellakaan kuulu vakiosuosikkeihini, mutta tämä 100 % pellavaa oleva hame on kyllä lähestulkoon täydellinen. Ainakin täydellinen ratkaisu siihen pakkauskriisiin, jonka keskellä yötä ennen aikaista aamuherätystä tajusin.

Etukappaleen napitus antaa tietyn “työstetyn” ilmeen muuten rennolle hameelle. Ja hei, miten voisi olla rentoa ilman kunnon taskuja? Niin just, ei mitenkään!

 

Takanakin on tasku – tosin sen syvyys on vain pari-kolme senttiä. No, ei mulla muutenkaan ole tapana säilyttää perstaskussa sen paremmin lompakkoa kuin mitään muutakaan tilaa vaativaa…

Hamosen mukana tuli tuollainen tummanruskea hipsuvyö. Hame on ollut päällä jo aikas monta kertaa, mutta vyö ei kertaakaan. En itseasiassa usko, että tulen käyttämään sitä koskaan. Ymmärrän designerin idean, mutta ehkä en sitten kuitenkaan ole ihan niin boho-chic… Muutenkin yleensä karsin yksityiskohdat ja korut aina tosi minimiin asussa kuin asussa – vaikka minimalistiksi en kyllä tunnustaudukaan!


Viikon värisävyt

Friday 29. June 2012

Ihan uskomattoman hienoja bikinisäitä ei vielä täällä Pohjolassa olla tänä kesänä nähty. Aurinko on onneksi kuitenkin tehnyt se verran pikavisiittejä, että pieni päivetys on tehnyt tervetulleen sävytyksen talvenkalpeaan ihoon. Oranssi, persikka, koralli ja muut heleät, lämpöisen punaiset värit kynsillä korostavat alkukesän rusketusta.

Pitkän kimalleperiodin jälkeen palasin takaisin puhtaan mehukkaaseen kynsilakkasävyyn. En tosin lupaa, etteikö glitterit palaisi kuvioihin anytime, vielä en ole saanut lähimainkaan tarpeekseni kimalluksesta. Juuri nyt tuntui kuitenkin paremmalta pysyttäytyä pelkässä oranssissa. Jotenkin tuo sävy sai sen pienen käsiin tarttuneen päivetyksen näyttämään tuplasti syvemmältä!

Mintun kynsillä hehkuu tällä hetkellä Essien huikaiseva oranssi sävy 726 Vermillionaire. Lakka on vielä vanhaa “mallistoa” – eli ajalta ennenkuin Essie myytiin L’Oréalille. Jotenkin tuntuu, että tuo olisi laadultaan parempi kuin nykyiset… Tai sitten hämmästyttävästä kestävyydestä on kiittäminen Trindin päällyslakkaa.

Yleensä en juuri jaksa päällyslakkojen kanssa puuhastella, mutta nyt halusin testata, onko niiden käytössä mitään ideaa. Jotenkin tuntuu, että kynsilakan kuivuminen – ja etenkin kovettuminen – kestää sen verran kauan, että en jaksa odotella vielä päällyslakankin kuivumista. Toisaalta, jos sen avulla pystyy pidentämään lakkauksen säädyllistä käyttöikää, pitäisi varmaan harkita tapojen muuttamista. Oikeastaan tekisi mieleni testata jotain pikakuivattavaa päällyslakkaa, mutta suhtaudun niidenkin tehoon sen verran skeptisesti, että eipä ole tullut hankittua moista varastoihin.


Aurinkoinen perunasalaatti

Thursday 28. June 2012

Perunasalaatin ei aina tarvitse olla majoneesia tiukuva kaloripommi. Etenkin kesähelteillä (legendan mukaan sellaisiakin osuu joskus kohdalle…) perinteinen versio tuntuu helposti aika tunkkaiselta ja raskaalta. Valmistin juhannuspäivän lounaalle superherkullisen ruokaisan perunasalaatin aattoillan aterialta ylijääneistä uusista perunoista. Salaatin ideasta ja “reseptistä” vastasi toki Tinni – Mintusta ei ole edellenkään keittiöhommissa muuhun, kuin suorittaviin tukitoimenpiteisiin. Haha!

Salaatista tuli niin hyvää, että ajattelin laittaa ohjeen tänne blogiinkin. Kaiken lähtökohta on tietty hyvät uudet perunat, muuten ohjetta voi varmasti soveltaa ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään.

 AURINKOINEN PERUNASALAATTI

Ainekset:

keitettyjä uusia perunoita kylmänä

öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja

hyviä mustia oliiveja (Kalamata)

tuoreita paloista riivittyjä herneitä

kesäsipulin vartta

Valmistus:

Pilko ensimmäisenä kulhoon haluttu määrä makoisia uusia perunoita. Tässä ei ole merkattuna mitään määriä, koska se riippuu siitä, miten paljon perunoita on käytettävissä. Salaatti käy hyvin pääruuan lisukkeeksi – eli silloin voi pitää nyrkkisääntönä, että salaattiin kannattaa varata yhtä monta perunaa ruokailijaa kohti kuin mitä muutenkin perunoita tulisi.

Silppua saksilla sekaan maukkaat aurinkokuivatut tomaatit. Älä valuta tomaattien öljyä hukkaan, sillä se käytetään salaatin kastikkeena!

Lisää sopiva määrä mustia oliiveja ja riivi mukaan reilusti hyviä tuoreita herneitä. Mitä makeampia herneet ovat, sen parempi. Tinnin mukaan mustien oliivien sijasta voisi hyvin käyttää myös kapriksia. Niitä nyt ei sattunut mökiltä ex temporé löytymään, mutta itse kyllä tykkään melkein enemmän mustista Kalamata-oliiveista.

Silppua lopuksi saksilla haluttu määrä kesäsipulin vartta. Sipulin ystävät voivat toki pilkkoa mukaan yhden tai kaksi kesäsipuliakin. Mintun mielestä pelkkä varsi riittää tuomaan potkua salaattiin ihan tarpeeksi, mutta makuja on monia. :)

Kastikkeeksi lorotellaan aurinkokuivattujen tomaattien makoisaa öljyä. Päälle vielä muutama kiepsautus sekä suola- että pippurimyllystä ja kesän aurinkoisin perunasalaatti on valmis!


Seuraavana ostoslistalla: Tigi epic volume

Thursday 28. June 2012

Kaverien luona kyläilyssä on monta erinomaisen mahtavaa puolta. Yksi niistä on se, että pääsee lainailemaan kaikkia ihania tuotteita. Ystäväni Tinnin varastoista löytyy hämmästyttävän laaja valikoima kaikenlaisia laadukkaita shampoita ja hoitoaineita. Testasin muutamia vierailuni aikana ja ehdoton voittaja oli Tigin epic volume shampoo ja hoitoaine.

En ole mikään superkokenut Tigi-friikki, mutta tunnistin makean herkullisen tuoksun jo heti, kun pumppasin shampoota kädelleni. Olen aika kranttu kosmetiikkatuotteiden tuoksujen kanssa. Yleensä en voi sietää kovin voimakkaasti hajustettuja aineita, mutta jostain syystä Tigin karamellituoksut toimivat.

Shampoo pesee hiukset aivan ihanan puhtaiksi. Hiukset suorastaan natisevat sormissa, mutta tuntuvat siitä huolimatta ihan “terveiltä” eikä lainkaan liian kuivilta. Hoitoaine palauttaa pehmeyden ja joustavuuden ilman tehohoitojen raskautta. Annoin hoitoaineen vaikuttaa reilut viisi minuuttia (sen aikaa, kun höyläsin sääreni… :D) ja se riitti ihan mainiosti.

Tinni herjasi etukäteen, että mahtaako Minttua enää löytyä käsittelyn jälkeen hiusten seasta, kun muutenkin runsaaseen kuontalooni tulee vielä eeppistä volyymia. Haha! No, ihan niin eeppinen ei lopputulos kuitenkaan ollut. Hiukset tuntuivat upean ilmavilta ja kevyiltä, kosteutustakin oli ilmeisen riittävästi, sillä hiukset asettuivat kauniisti, eivätkä tuntuneet rutisevan kuivilta.

Voi olla, että säännöllisessä käytössä epic volume -shampoo on vähän liiankin syväpuhdistava. Hiukseni kuivuvat todella helposti ikävän näköiseksi hampuksi. Kuvittelisin, että parhaiten tuo Tigin kaksikko toimisi yhdessä jonkun vähän hellävaraisemman ja hoitavamman shampoo-hoitoaine -kombon kanssa vuorotellen käytettynä.

Nyt pitää vaan alkaa tiirailla kampaamoiden erikoistarjouksia. Varsinkin noista jättipulloista tuntuu olevan usein hyviä kampanjoita, joissa voi säästää ihan merkittävästi.


DIY: lippunauha kakunkoristeeksi

Wednesday 27. June 2012

Tiramisun ohjeessa jo vilahtikin lippunauha, jonka askartelin Peetun lakkiaiskakun koristeeksi. Ihan alkuperäinen idea ei suinkaan ollut omani, vaan tulee täältä: Poketo Rainbow Bunting Cake Flags. Pikkuisen fiilasin alkuperäistä ideaa, mutta pienestä näpräyksestä huolimatta lippunauha on todella helppo ja nopea valmistaa. Lopputuloksena on persoonallinen ja hauska kakunkoriste!

Lippunauhan valmistamiseen tarvitaan kakkuun tai teemaan sopivaa paksua paperia tai ohutta kartonkia. Ylioppilaskakkuun valikoitui Suomen ja Ruotsin lippujen värit. Todella söpöjä lippunauhoja saa myös, kun käyttää valmiiksi kuviollisia, esim. pikkuruudullisia tai raidallisia askartelukartonkeja. Askartelukauppojen scrapbooking-osastoilta löytyy tosi herkullisia vaihtoehtoja.

Lisäksi tarvitaan askarteluliimaa (jos liput tehdään kahdesta eri väristä), ohutta narua ja kaksi grillitikkua. Halutessaan liput voi vielä koristella pienillä tarroilla – tai miksei vaikka itse piirtämällä.

Ihan ensimmäisenä kannattaa leikata mallilippu jostain vähän paksummasta kartongista. Mintun malliliput on tehty vanhaksi käyneistä käyntikorteista. Mallilippujen avulla on myös hyvä vähän testailla, minkä kokoisia lipuista ja koko lippunauhasta on tulossa. Etenkin, jos haluaa “kirjoittaa” lippujen avulla jotain, tulee koristeesta helposti aika pitkä. Silloin lippujen tulisi olla niin pieniä kuin mahdollista.

Mallilipun avulla piirretään kartongille haluttu määrä kolmioita, jotka leikataan irti terävillä saksilla.

Pienemmät kolmiot liimataan isompien päälle askarteluliimalla. Ihan pikkuriikkiset pisarat liimaa lippujen kulmissa riittää. Liika liima tekee lipuista helposti turhan jäykkiä.

Valmiit liput voi koristella haluamallaan tavalla. Tätä Peetun ylioppilaslippunauhaa tehdessäni näin jo silmissäni vaikka minkälaisia helmillä, pitsinauhalla ja dimangeilla koristeltuja super-prinsessaversioita… :D

Valmiiden lippujen yläkulmiin tehdään reiät narun pujottamista varten. Alustan kannattaa olla jokin pehmeä, johon piikin voi huoletta painaa. Omista varastoistani ei nyt tähän hätään löytynyt mitään parempaa kuin jokin vanha mainoslahjaksi saatu muistikirja… Reiät voi tehdä myös terävien saksien kärjillä tai ihan oikealla piikillä. Paksu parsinneula toiminee myöskin, kunhan neulaa vähän vemputtaa reijässä niin, että haluttu naru mahtuu siitä läpi.

Kun kaikki liput on reijitetty, pujotetaan naru lippuihin. Mintulla on tässä valkoista paperinarua, joka ei ehkä ole ihan optimaalinen valinta, koska se on niin jäykkää. Lörpömpi naru laskeutuu kauniimmin heti alkuunsa, mutta kyllä tuo paperinarukin asettui, kun sai tekeytyä muutaman päivän.

Naru solmitaan grillitikkuihin, halutessaan solmukohdat voi vielä naamioida vaikka pikkuruisilla pyykkipojilla.

Tässä ovat valmiina Peetun kahteen Tiramisu-kakkuun väsätyt koristeet!

Ennen käyttöä grillitikut kannattaa lyhentää saksilla sopivan pituisiksi – niin myös meillä. Eli kukaan vieraista ei joutunut kaktusmultaruukussa majailleen kakunkoristeen uhriksi! :D