Kotiinpaluu – Kos – epilogi

perjantai 06. syyskuu 2013

Kotona ollaan! Kiitoksia kaikille mukana matkustaneille! Ihan omituista ajatella, että vielä tänä aamuna olin uuteen paahteiseen päivään heräävän Kosin rannalla merta katselemassa ja nyt tässä tutussa omassa sohvannurkassani bloggailemassa niinkuin niin ziljoonat kerrat aikaisemminkin.

Kotimatka meni hyvin. Tai siis sikäli, kun ajatellaan, että takana istui erittäin tarmokas juuri-ja-juuri edelleen sylimatkustusikäinen taapero, joka halusi käyttää tuolin selkänojaani potku- ja ponnistusalustana ja jolle oli annettu matkaleluksi huuliharppu, ja että vieressäni istui erittäin lentopelkoinen varhaiskeski-ikäinen mies, joka tosin hoiti pelkotilojaan onneksi ristinmerkkejä tekemällä – eikä esim. kiskomalla viskipaukkuja, niin että sikäli matkani sujui oikein mukavasti.

Nyt illan aikana olen purkanut matkalaukun (hyvä mä!). Miten tuo onkin aina yhtä vastenmielinen puuha? Ja olen käynyt varaamassa pesutuvan huomisaamuksi. (Täällä meilläpäin on ihan tavallista, että ihmisillä ei ole omaa pesukonetta. Käytännöllisesti katsoen kaikissa taloyhtiöissä on pesutupa, mikä on mielestäni hienoa, koska totuin sellaista käyttämään jo Suomessa.) Nyt tunnen olleeni sangen reipas ja ajattelin koota näin tuoreeltaan muutaman muistiinpanon tulevia reissuja ajatellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunshine oli ihan järkyllä leiki mun kaa -fiiliksellä, kun tulin kotiin. Miten tuollaista voisikaan vastustaa!? Ihana kisuuu <3

Kos-reissun opetukset alkoivat jo varausvaiheessa. Oikeastaan olisin halunnut yhteen toiseen hotelliin, jonka sijainti oli keskeisempi, mutta se myytiin loppuun, kun odottelin aina vaan parempia viimehetken hintoja.

Opetus yksi: Jos haluat johonkin tiettyyn hotelliin, kannattaa varata se hetimiten, kun sen löytää. Todellisia viimehetken tarjouksia kannattaa metsästää vain silloin, kun on todella aivan samantekevää, minne matka suuntautuu.

Tosin nyt jälkeenpäin en ole ollenkaan varma, että olisin nauttinut enemmän olostani siinä etukäteen parhaaksi valitsemassani hotellissa. Törmäsin siihen nimittäin jollain pyöräretkistäni ja kyllä, olisihan se ollut huomattavasti enemmän keskustassa, mutta tosiaan näin jälkeenpäin tiedän kyllä nauttineeni kovasti siitä pienestä merinäköalasta, josta nyt sain iloita.

Opetus kaksi: Yksin matkustaminen voi olla juttu sinulle itsellesi, mutta ei matkailevalle maailmalle. Seuramatkojen hinnoittelu on tietty oma lukunsa – perushinta ilmoitetaan aina sillä oletuksella, että vähintään kaksi matkustaa yhdessä. Muuten, ainakin tämän Kosin matkan perusteella, kiinnostus siihen, että on yksin matkalla, on lähinnä teknistä. Montako paikkaa tarvitset ravintolassa, montako aurinkotuolia etc.

Itse en kokenut yhtään ainoaa kertaa ongelmalliseksi sitä, että olen reissussa yksin. Tai siis en sen jälkeen, kun olin itse sinut sen kanssa, että nyt tämä tyyppi, jolla on aina vähintäänkin karavaani perhettä tai ystäviä messissä, onkin yksin. Muu maailma tuntui suhtautuvan tilanteeseen huomattavasti yksinkertaisemmin kuin minä itse. Riippuu varmasti vähän matkakohteesta, mutta Kosilla yksin matkustava nainen sai kyllä todella olla ihan rauhassa. Jopa niin paljon, että aloin jo miettiä, että mitä ihmettä meikäläisen viehätysvoimalle on tapahtunut. Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heipat Kosille! Saarella on kuulemma satanut viimeksi toukokuussa – ei ihme, että maisema on pikkasen karun oloista!

Opetus kolme: Hotellilla on väliä. Varsinkin silloin, kun matkustaa yksin, kannattaa miettiä vielä neljännenkin kerran, minkä hotellin valitsee – oli sitten kysymys charterista tai omatoimimatkasta. Pienessä hotellissa on helpompi tuntustua ihmisiin kuin valtavassa massamestassa. Huoneen hintaan sisältyvä aamiainen antaa mahdollisuuden käydä jonkun pöytään istumaan ja juttelemaan. Matkalla juttuaiheiden keksiminen on helppoa. ”Ootko ollut täällä pitkään/aikaisemmin”, ”mitä oot tehnyt/nähnyt”, ”onko suosituksia ruokapaikoista/nähtävyyksistä/aktiviteeteista” ovat ihan käypiä keskustelunaiheita ihan kenen kanssa tahansa – aina ajankohtaisen säätilan lisäksi tietenkin.

Itse en missään tapauksessa välitä hotellin uima-altaista tuollaisessa Kosin tapaisessa paikassa, missä ranta on lähellä, rantaviivaa vaikka miten paljon ja vesi ihanan puhdasta. Silti aloin miettiä, että toisaalta sellainen hotelli, missä on kiva uima-allasbaari ei välttämättä olisi hullumpi uusien tuttavuuksien tapaamiselle. Etenkin, jos se olisi sellainen luonnollisen oloinen kokoontumispaikka hotellin asukkaille.

Opetus neljä: Charter- eli seuramatkat ovat ihan ookoo. Parikin hotellituttuani olivat ns. omatoimimatkalla, mutta kokonaishinta oli itselleni kuitenkin edullisempi. Eri asia on, jos haluaa viettä pari päivää yhdellä saarella, seuraavat toisella jne. Silloin tuskin löytyy valmista ratkaisua kovinkaan todennäköisesti. Mutta jos siis on menossa viikoksi tai kahdeksi pääasiassa yhteen kohteeseen saattaa charter tulla edullisemmaksi. Eikä kukaan tosiaankaan pakota osallistumaan niihin possujuhliin tai muihin rahastuskammotuksiin, joita matkanjärjestäjien retkiohjelmasta väistämättä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, Tukholma ja Globen näkyy! Jos olisin istunut koneen toisella reunalla, olisin nähnyt näillä main meidän kodin!

Opetus viisi: Kannattaa hankkia (urheilu-)aurinkolasit vahvuuksilla. Aurinko + suolainen merivesi + tuuli + pölisevä rantahiekka + piilarit = arat ja punaiset silmät. Kuvatodisteet blogissa… ;D

Opetus kuusi: pakkaaminen on vaikeaa. Jälleen kerran toin kasan vaatteita, erityisesti ”iltakäyttöön” ajateltuja, käyttämättöminä takaisin kotiin. Myös ne korkokengät, jotka aina väkisin otan mukaan, jäivät jälleen kerran käyttämättä. Toisaalta eihän sitä voi koskaan tietää, etenkään yksin matkustaessa, millaisiin ihmisiin sitä sattuu tutustumaan ja silloin on kiva olla varustautunut myös mahdolliseen iltameininkiin.

Itselleni ei nyt todellakaan ollut mikään tavoite päästä sukeltamaan yöelämään – siinä tapauksessa olisin ehkä tehnyt toisenlaisia valintoja. Päinvastoin halusin olla aamulla tsäpäkkänä vastaanottamassa uutta reissupäivää. Lisäksi tuntuu, että jos vaikka olisin night club -meininkiä kaivannutkin, olisi se tuntunut yksin aika hankalalta. Ravintolassa yksin syöminen ei ollut mielestäni ollenkaan kummallista, eikä myöskään satunnaisen after beach -oluen nauttiminen rantabaarissa, mutta että olisi lähtenyt yksin notkumaan johonkin yökerhon baaritiskille… En usko, että olisin siihen pystynyt. Onneksi ei edes huvittanut! Sopivassa seurassa en olisi kuitenkaan tuostakaan kieltäytynyt, siksi ei harmittanut, vaikka parit bile-asut tulivatkin käyttämättöminä takaisin kotiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti opin vielä muutakin. Niinkuin että ihmiset noin pääsääntöisesti ovat hurjan mukavia, ystävällisiä, auttavaisia ja kivoja. Sen selvittämiseen ei tarvitse muuta kuin avata suunsa ja olla avoin (ja olla itse mukava, ystävällinen, auttavainen ja kiva). Lisäksi opin, että mukavuusalueen rajoja on välillä ihan terveellistä koetella, että tällainen laumassaviihtyjäkin voi olla oikeasti iloinen, onnellinen ja tyytyväinen itsensä kanssa matkalla.

Itselleni yksin reissuun lähteminen oli sikäli joko/tai -tilanne, että joko lähtisin reissuun yksin tai sitten en lähtisi ollenkaan. Hinku aurinkolomalle voitti vihdoin yksin matkustamisen aiheuttaman kauhupaniikin. Eli en mitenkään erityisesti halunnut matkustaa yksinäni. Nyt kuitenkin tämän viikon jälkeen ymmärrän hyvin niitä, joiden elämä pyörii aivan joidenkin muiden määrittelemien aikataulujen ja vaatimusten mukaan (perheenäidit, omaishoitajat, yrittäjät…) ja jotka todella kaipaavat hetken omaa rauhaa. Heille kaikille (ja kaikille muillekin) haluan sanoa, että kyllä kannattaa lähteä yksin reissuun!

Karkki ja Peetu ovat tämän viikonlopun isänsä luona Helsingissä, joten kotona on vähän normaalia hiljaisempaa. Tosin Sunshine on pitänyt aikamoista showta päällä koko illan, joten ihan ihanan tervetulleeksi tunnen kuitenkin oloni. Lisäksi keittiön pöydällä odotti upea Iittalan Ultima Thule -setti, jonka huusin ennen lomaa Traderasta (täkäläinen Huuto.fi) ja jonka Peetu on käynyt lomani aikana hakemassa postista. <3

Noniin, eiköhän ne matka-aiheet ole tällä kertaa tässä. Nyt ei muutakuin älytöntä säästöbudjettia kehiin, että pääsee suunnittelemaan seuraavaa reissua!


12 Responses to “Kotiinpaluu – Kos – epilogi”

  1. a sanoo:

    Mä selailin tätä puhelimella, en nyt ihan niin tarkkaan, mitä vaatteita ole käyttänyt… ja sitten vauhdilla rullatessani selvästi näkyi teksti ”käyttämättöminä kotiin” ja alla kuva suomalaisesta lasikalustosta! Oli pakko rullailla edestakaisin, että mistä oikein oli kyse! :-)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Haha! Joo, mulla on sellainen tapa, että otan aina vähän jälkiruokakippoja matkalle mukaan, jos vaikka sattuu iskemään pukeutumiskriisi! :DD

  2. Hanna Kandemir sanoo:

    Ihana Minttu. Ja ihana reissukuvaus. <3 Seuraan blogiasi innolla. Hyvää syksyn jatkoa Tukholmaan! :D

  3. emma sanoo:

    huuliharppu!?!? apua… eikö kukaan sanonu mitään?

    kiitos näistä matkapostauksista, niitä on ollu kiva lukee!

    • Minttu Minttu sanoo:

      No ruotsalaiseen lastenkasvatusmentaliteettiin kuuluu, että kovin paljoa ei sanota…

      Tosi kiva, että olet tykännyt matkajutuistani! :)

  4. JonnaH. sanoo:

    Oli ihana olla mukana, tuli fiilis kuin olisi ollut viikon lomalla itsekin. Oikein odotin iltaisin näitä sun postauksia. :)

    Huuliharppu lapselle? Siinä on vanhemmilla välähtänyt. :D

    • Minttu Minttu sanoo:

      Hieno homma, että olet tykännyt matkajutuista! Olen tosiaan aikaisemmin kirjoitellut ihan käsin matkapäiväkirjaa, mutta nyt ajattelin, että samat tekstit voi hyvin laittaa tänne blogiin.

      Huuliharppukonserttia kuunnellessani ajattelin vain, että onneksi koneeseen ei mahdu rumpusetti leluksi! Haha!

  5. Gilda sanoo:

    Satunnaisena lukijana kiitän matkakertomuksesta! Vaikka työkseni matkustan ympäri maailmaa, lomamatka yksin on ollut korkean kynnyksen takana. Blogisi rohkaisi, taas :).

    • Minttu Minttu sanoo:

      Mukava kuulla, että pystyn rohkaisemaan! Itselläni oli vähän sama juttu – eli työkseni olen matkannut lähelle ja kauas yksinäni hyvinkin paljon. Silti lomareissulle lähteminen oli yllättävän suuren kynnyksen takana. Kyllä todellakin kannatti lähteä!

  6. Mikko sanoo:

    Hei! Olipa kiva ja monipuolinen matkakertomus, kiitos! Olen itse pian lähdössä yksin viikoksi Kosille, matkakuume nousi hurjasti blogisi myötä! Oliko siellä miten paljon bailaavaa nuorisoa elokuun lopussa? Oliko yhtään meluhaittaa tai muuta sellaista!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Tosi kiva, jos tykkäsit! No en kyllä nähnyt varmaan ainuttakaan bailaavaa nuorisoporukkaa! Eniten oli eläkeläisiä ja alle kouluikäisiä lapsia sisältäviä perheitä. Meluhaittaa ei ollut lainkaan, päinvastoin – oikein mukavaa ja leppoisaa. Kyllä sieltä varmaan jotain bilettäkin löytyy, jos oikein etsii, mutta itse olin aina viimeistään puolen yön aikaan jo takaisin hotellilla.

      Ihanaa matkaa sulle! Haluaisin kovasti takaisin juuri tuonne samaan paikkaan! :)