Carin Wester SS16 Sample Sale

Sunday 28. February 2016

Carin Wester SS16

Nyt täytyy painua kipinkapin nukkumaan, että jaksaa herätä pikkutunneilla vahtaamaan Oscareita. Huomenna pitäisi pitkästä pitkästä aikaa selvitä toimistollekin. Ihan tuntuu melkein hassulta, kun on ollut lomamoodissa viimeiset pari viikkoa – aivan kuin kaipaisin takaisin töihin. Mahdankohan muistaa enää mitään salasanoja ja ovikoodeja. :D

Ensi viikolla Tukholman keskustassa liikkuville tiedoksi: Carin Wester järkkää tiistaista sunnuntaihin kestävät ystävämyynnit So Stockholm -galleriassa Kungsträdgårdenissa, (Jussi Björlings Allé 5). Tarkemmat aukioloajat:

Tisdag 01 Mars 07-19
Onsdag 02 Mars 11-18
Torsdag 03 Mars 11-18
Fredag 04 Mars 11-18
Lördag 05 Mars 12-17
Söndag 06 Mars 12-17

Maksuvälineenä käy sekä kortit että käteinen. Alennukset huikeat 70% – 80%!


Back home!

Saturday 27. February 2016

Peetu NYC 2016

Aivan mielettömän mahtava synttärijuhlaloma New Yorkissa on takana! Saavuimme kotiin toissapäivänä, mutta vielä eilenkin pää oli niin täynnä lumisadetta jetlagin ansiosta, että minkään järkeväksi laskettavan jutun kirjoittaminen ei olisi voinut tulla kysymykseen. Olen tosi pahoillani siitä, että en ehtinyt päivittää blogia kertaakaan matkan aikana. Matkoilla on aina niitä lunkeja, rauhallisia hetkiä, jotka olisin voinut käyttää bloggaamiseen. Sen sijaan päätin hengittää sisään ja ulos, nauttia siitä, että olen ikimuistoisella matkalla maailman upeimpien tyttärieni kanssa.

Käytin puoli talvea ja osan syksyä ristiintaulukoiden parhaita – ja “mest prisvärda” – ravintoloita ja kivoimpia turistikohteita. Yli tuhat kuvaa muistikortilla vaatii kuitenkin hiukan aikaa, joten päätin jakaa vinkit kolmeen eri osaan: 1) nähtävyydet, 2) ravintolat (ja kahvilat & muu syöminen) ja 3) shoppailu.

Peetu NYC 2016

Ensimmäinen shoppailuvinkkini on, että kantsii tsekata hintataso, jos on kiinnostunut amerikkalaisten designereitten tuotoksista. Diane von Furstenberg, Marc Jacobs, Alexander Wang etc.. Hinnat vaikuttaa olevan aikasmoisen paljon alempana kuin kotona NK:lla (tai Stockalla Suomessa, voisin kuvitella).

Peetu bongasi ihanat klassiset Calvin Klein t-paidan ja collegen Urban Outfitterisiltä – todella edulliseen hintaan.

Peetu NYC 2016 Peetu NYC 2016

 

  • paita, Calvin Klein
  • hame, Asos
  • takki, Whyred
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • huivi, Acne
  • kaulakoru, Ideakoru (yhteistyön kautta saatu)
  • tennarit, Adidas Superstar (Mintun)


Kevättuulia kodinsisustukseen Hemtexiltä

Wednesday 24. February 2016


Hemtex SS2016

Ihanan raikkaita kevätuutuuksia Hemtexiltä! Omat remontti- ja kodinparannussuunnitelmani junnaavat vähän paikoillaan. Tai miten niin vähän? Oikeasti en ole päässyt käytännöllisesti katsoen lukuisia suunnitelmia ja haaveita pidemmälle minkään kanssa. Siksi onkin tosi ihanaa, että pienillä jutuilla, kodin tekstiilien vaihtamisella, kukilla ja koriste-esineillä, pystyy luomaan vuodenajasta ja mielialasta toiseen vaihtuvaa tunnelmaa.

Kukkien kanssa on tosin vähän hankalaa. Meillä kun on ne kaksi karvakuonoista tuholaista, jotka enemmän kuin mielellään järsivät kitusiinsa kaiken kotiin tuodun kasvillisuuden. Hiukan kateellisena olen seurannut ihanien keväisten tulppaanikuvien tulvaa Instassa, mutta koska meillä niitä ei jätetä rauhaan, en uskalla tuoda kotiin ainoatakaan pukettia.

Olen yrittänyt hikipäässä googlata, josko edes jotkut kukkaset olisivat kisuille myrkyttömiä, mutta ihan tarkkaa selvyyttä en ole aiheeseen saanut. Varmasti myrkyllisten listalta vaikuttaa tosin löytyvän kaikki tavallisimmat leikkokukat, joten varmuuden vuoksi jätän kimput hankkimatta, vaikka kukista kovasti tykkäänkin.

Hemtex SS2016 Hemtex SS2016

Olen jotenkin aina mieltänyt kynttilät syksyyn, jouluun ja talven aikaan kuuluviksi. Oikeastaan vain synttärikakussa ja ravintolassa tuntuu luonnikkaalta paistatella elävän tulen loisteessa myös keväällä ja kesällä.

Näistä Hemtexin showroomilta näpsimissäni kuvissa on kuitenkin tosi keväinen ja raikas tunnelma, vaikka melkein joka pöydässä on kynttilöitä. Ehkä tässäkin pitäisi miettiä asioita uudelleen. Viileän raikas väriskaala sekä vaaleat ja lasiset kynttilänjalat olisi varmasti hyvä alku.

Hemtex SS2016

Tämä kuva piti saada tänne blogiin kahdesta syystä. Ensinnäkin kaareva, pikkuruutuinen ikkuna, jonka takana välkkyy Gamla Stanin ja Slussenin valot, on kertakaikkiaan aivan mielettömän ihana! Samaan kategoriaan kuuluu myös kuvan keskellä pöydällä oleva kulho. Tosin en kyllä keksi, mitä käyttöä itselläni kyseiselle kulholle olisi, mutta aina välillä voi vain ihastella söpöjä asioita ihan sellaisenaan.


Helppo ja herkullinen juuresvuoka fetajuuston ja pinjansiemenien kanssa

Tuesday 23. February 2016


Juuresvuoka

Ennen New Yorkin reissua yritin saada jääkaapista pois kaikki potentiaalisesti epämääräiset ja pilaantumisriskin alla olevat ruokatarvikkeet. (Kaikille rosvoille tiedoksi: kotimme ei tosiaankaan jäänyt tyhjilleen, vaan kissavahdit asuvat matkamme ajan siellä). Juureksista tekemäni uunivuoka oli niin onnistunutta, että ajattelin ilahduttaa ohjeella teitäkin.

Resepti on superhelppo – niinkuin ohjeeni aina – ja uuniruokien hyvä puoli on se, että valmistumista odotellessa voi puuhailla muuta. Ihanasti rosmariinilta tuoksuvaan vuokaan voi laittaa melkein mitä tahansa juureksia, kukkakaalia ja miksei vaikka paprikaa, jos siitä sattuu tykkäämään. Pinjansimenet antavat pikanttia pähkinämäisyyttä ja fetan ansiosta juuresvuoka tuntuu ihan ruualta eikä vain lisukkeelta.

Feta ei kylläkään ole mitenkään pakollista, meillä sattui vain olemaan jääkaapissa yksi pala, jossa päivämäärä oli menossa umpeen. Ilman juustoa juuresvuoka sopii myös vegaaneille.

Juuresvuoka

HELPPO JUURESVUOKA

Ainekset:

  • 3 – 4 punajuurta
  • 3 – 4 perunaa (itselläni oli vielä lisäksi muutama pikkuinen parsaperuna)
  • 2 sötpotatis (sweet potato – mikähän tämä on suomeksi? Google translate antoi vastaukseksi vain “peruna”)
  • 2 punasipulia
  • 2 – 3 valkosipulin kynttä
  • pussi pinjansiemeniä
  • paketti fetajuustoa (n. 150 g)
  • rosmariinia/timjamia tuoreena tai kuivattuna
  • suolaa
  • pippuria myllystä
  • muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä

Valmistus:

Kuori ja pilko juurekset lohkoiksi – perunoita ei tosin tarvitse kuoria, pelkkä pesu riittää. Pilko myös punasipuli ja valkosipuli ja laita kaikki isoon uunivuokaan tai syvälle pellille. Huljuttele päälle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä ja mausta koko komeus ripauksella suolaa, tuoreena rouhitulla pippurilla ja yrteillä. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 30 min.

Laske uunin lämpö 175 asteeseen, ripottele päälle pinjansiemenet ja pieneksi pilkottu fetajuusto. Kypsennä vielä toiset 30 min tai kunnes kasvikset ovat sopivan pehmeitä. Punajuurissa tuntuu menevän kauiten.

Juuresvuoka

Uunijuuresten kaverina maistuu turkkijogurttiin tehty raikas kastike. Pikantti Sriracha-soosilla maustettu kastike on lempparini ja syön sitä oikeastaan kaiken kanssa – joskus myös leivän päällä.

Kastikkeeseen tarvitaan siis turkkijogurttia, Sriracha-kastiketta maun mukaan, ripaus suolaa ja vähän mustapippuria. Kaikki pyöräytetään sekaisin ja annetaan maustua jääkaapissa hetki, jos ehtii odottamaan.

Juuresvuoka

Kasvisvuokaan olisi sopinut hyvin myös porkkanat, mutta niitä nyt ei poikkeuksellisesti sattunut kaapista löytymään. Sötpotatis onneksi tuo mukavan mehevää makeutta annokselle.

Uunikasvikset ovat mainio lisäke kana- ja liharuuille, mutta ei se kyllä niitä mitenkään erityisesti kaipaa. Etenkin kastikkeen kanssa annos tuntuu ihan “oikealta ruualta” eikä yhtään ole sellainen olo, että päivälliseksi on pelkkiä lisukkeita!


Onko ikä vain numero?

Saturday 20. February 2016

Happy BD to me

Viimeiset päivät nelikymppisenä – maanantaina on sen kuuluisan The Syntymäpäivän aika. Tunnustan ihan rehellisesti, että ei ole ollut mitenkään erityisen helppoa tottua ajatukseen seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Muistan ihan mainiosti, kun oma isäni täytti viisikymmentä. Karkki oli silloin pikkuinen, minä mielestäni hyvinkin aikuinen ja isä jo aika vanha. Tuntuu jotenkin älyttömältä, että nyt sitä on itse ihan yhtä vanha.

Oma minäkuvani on ollut aina jotenkin nuori. Johtuu ehkä siitä, että tein asiat vähän väärässä järjestyksessä – ensin lapset ja vasta sitten yliopisto-opinnot. Siksi olen aina ollut kaikissa vanhempainilloissa ja vastaavissa päiväkodin ja koulun jutuissa vanhempana selkeästi nuorimmasta päästä. Enkä kiistä sitäkään, ettenkö olisi aina mielelläni antanut mielikuvan, että olen paljon nuorempi kuin mitä oikeastaan olen. Tavallaan tyypillinen stereotyyppinen naisten juttu – ikää ei saa kysyä tai ainakaan sitä ei tunnusteta – ja tavallaan peilausta nuoruutta palvovasta yhteiskunnasta.

Sanotaan, että yleensä joka toinen ikäkriisi iskee lujaa ja joka toinen menee ohitse siinä sivussa. Itselläni sekä kolmekymmentä että neljäkymmentä tarkoitti varsin perusteellista elämän tilannearviointia, tapahtuneiden asioiden hyväksymistä ja uuden suunnan hakemista. Kuitenkin molempien kohdalla oli vielä vahva usko siihen, että kaiken ehtii vielä tehdä ja halutessaan vaikka aloittaa alusta.

Osittain näin tulikin tehtyä; olin vähän yli kolmekymppinen, kun muutimme Tampereelta Tukholmaan.

Neljänkympin kriisi oli enemmän sitä, että mihin olen päätynyt ja mitä haluan saavuttaa – satunnaisen paikkoihin ja tilanteisiin päätymisen ja yleisen ajelehtimisen aika oli ohi. Halusin itse vaikuttaa siihen, mihin olin matkalla. Voidaan olla montaa mieltä siitä, oliko muotitieteen opintojen aloittaminen se fiksuin keino purkaa ikäkriisiä, mutta varmasti olisi ollut huonompiakin tapoja.

Kesti aika kauan, että pystyin hyväksymään oman nelikymppisyyteni. Tuntui, että siihen mennessä olisi pitänyt olla jo paljon valmiimpi, päässyt pidemmälle elämässä. Vuosi sitten synttärien aikaan kolahti tajuntaan, että jäljellä on vain 12 kuukautta nelosella alkavien ikäryhmässä. Havainto tuli pienoisena shokkina, vaikka eihän tuon toteamiseen oikeasti mitään korkeampaa matikkaa tarvita. En vain mitenkään kyennyt kuvittelemaan itseäni viisikymppisenä!

Happy BD to me

(The Syntymäpäivän kunniaksi meikitön biitsilook viime kesän Nåttarön reissulta)

The Syntymäpäivän merkkaama rajapyykki kuitenkin lähestyi ja kylmä hiki alkoi nousta Mintun otsalle. Ensinnäkin tiesin, että en missään tapauksessa halua olla yksin – sen paremmin herätä kuin mennä nukkumaankaan – synttäripäivänäni. Teknisesti asian hoitaminen alkoi tuntua haasteelliselta, koska itse päivä sattuu maanantaille. Vaikka olisinkin ajatellut järjestäväni juhlat, se ei olisi vielä taannut seuraa h-hetken kohtaamisesta aiheutuviin haasteisiin.

Monien sattumien summana ja hiukan ex tempore päätettiin sitten tämä New Yorkin reissu Karkin ja Peetun kanssa, mikä onkin ollut aivan mielettömän ihana ratkaisu kaikkeen! (ja upea elämys muutenkin!) Pienet kotibiletyyppiset juhlatkin on suunnitteilla, joten mitenkään matalalla profiililla puolen vuosisadan rajapyykkiä ei tosiaankaan tule sivuutettua.

Itseasiassa uskon vahvasti siihen, että ihmisen sisäsyntyinen tarve juhlia elämän murroskohtia (esim. syntymää/nimen antamista, ripille pääsyä, valkolakkia, naimisiin menoa ja tavallaan kuolemaakin) johtuu osittain siitä, että siten on paljon helpompi käsitellä tilannetta ja sen aiheuttamia muutoksia. Juhlien järjestäminen tekee muutoksen konkreettisesti ja samalla tilanteen jakaminen ystävien kanssa vahvistaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta.

Itselläni kävi ainakin hiukan niin, että kun aloin tulla sinuiksi vanhenemisen kanssa, ei juhlien järjestäminenkään tuntunut enää vastenmieliseltä.

Ja onhan se niin, että vaikka vanhaksi tuleminen välillä tuntuukin vähän ökeniltä, vastakohta olisi vielä ikävämpi. Oikeastaan on varsin elitististä ja tyhmää potea mitään ikäkriisiä, kun niin monilla ei ole etuoikeutta vanheta, vaikka haluaisivatkin.

Mutta onko ikä vain numero? Monet – tai käytännöllisesti katsoen kaikki – joille olen tunnustanut vastenmielisyyteni viisikymppisyyttä kohtaan, ovat vakuuttaneet, että ikä on tosiaankin vain numero ja että on täysin itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa elämäänsä. Ei ole pakko vanhentua, vaikka numerot niin väittäisivätkin.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että paljon on kiinni omasta asenteesta ja halusta. Siitä huolimatta olen kuitenkin osittain sitä mieltä, että ikä on vain numero vähän samaan tapaan kuin vankila on vain huone. Siis tavallaan joo, mutta ei sitten kuitenkaan.

Happy BD to me

Päivittäisessä elämässä pitää varsin hyvin paikkansa, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten vanhaksi tai nuoreksi itsensä kokee. Mutta jos katsotaan asiaa vähän laajemmin, työelämää ja perhettä esimerkiksi, tilanne on aivan toinen. Viidenkympin rajapyykin ohittanut nainen ei useimmissa tapauksissa ole mitään haluttua kamaa työnvaihtomarkkinoilla. Mahdollisia urasuunnitelmia pitää tehdä aivan eri reunaehdoilla kuin nelikymppisenä.

Uuden uran lisäksi myös uuden perheen perustaminen on viisikymppiselle naiselle huomattavasti hankalampaa kuin neljänkympin kieppeillä oleville. Miehiähän nämä samat lasiseinät eivät koske oli sitten kysymys urasta tai perheen perustamisesta. Ei niin, että oikeastaan haikailisin kummankaan perään, mutta vain vastaväitteenä sille, että ikä olisi vain numero. Varsinkin naisilla vaihtoehdot vähenevät vääjäämättä.

Enkä nyt edes viitsi aloittaa ulkonäöstä. Vanheneva nainen voi olla kaunis ja hyväkroppainen siinä missä nuorikin, mutta kun nuoruus on se standardi mihin verrataan (“olet niin nuorekkaan näköinen ikäiseksesi!”), kasvaa suorituspaineet helposti aika koviksi.

Happy BD to me 4

Toisaalta en missään nimessä antaisi pois kaikkea sitä elämänkokemusta, viisauttakin ehkä, minkä olen vuosien aikana reppuuni kerännyt. En todellakaan haluaisi olla se itsestään epävarma, kiireellä kehuva parikymppinen tai ruuhkavuosien kaaokseen minuutensa hukkaava kolmekymppinen, joka olen ollut. On ihanaa olla tässä ja nyt, juuri minuna itsenäni, sellaisena kuin olen.

Ja viisikymppisen itsevarmuudella todeta: tällainen olen, ja se on kyllä hemmetin hienoa!!