Viisi vinkkiä onnellisempaan arkeen

tiistai 13. syyskuu 2016

Onnellinen arki

Kesän ja lomien jälkeen arkeen palaaminen tuntuu oikeastaan aika ihanalta. Rutiinit ja arjen rytmi antaa parhaimmillaan turvalliset raamit, joiden varassa on helppo sompailla päivästä toiseen.

Jossain vaiheessa elämän tasaisuus ja ennustettavuus alkaa kuitenkin helposti tuntua harmaalta ja ikävältä. Kyllähän sitä tietää silloinkin, että arjen-pienistä-asioista-nauttiminen ja blaa, blaa, mutta kun on päässyt siihen pisteeseen, että kaikki tympii, ei carpe diem -iskulauseista ole paljon iloa.

Tänä vuonna haluan säilyttää kesän aikana ladatut akut mahdollisimman pitkään vihreällä. ”Jee, arki on huippua!” -fiiliksen ylläpitoon tarvitaan kuitenkin järeämpiä aseita kuin tsemppaavia iskulauseita Instagram-tilillä. Tässä viisi erittäin konkreettista vinkkiä, joiden avulla auringon lämmittämän kallion tuntu säilyy jalkapohjissa, vaikka pimeys pukkaisi päälle ja taivaalta vihmoisi mitä.

Onnellinen arki

1. Positiiviset affirmaatiot heti aamusta

Saattaa kuullostaa hiukan hölmöltä ja turhanaikaiselta hippeilyltä, mutta tosiasia on se, että aivoja on tosi helppo huijata. Siksi on tosi kätevä aloittaa päivä heti aamulla muutamalla (enemmän kuin kolme, maksimissaan kuusi) positiivisella ja voimaannuttavalla affirmaatiolla. Mitä kukakin haluaa itselleen uskotella, on jokaisen oma asia, mutta tärkeintä on, että affirmaatiot alkavat tyyliin ”Minä olen…” (vahva/upea/rohkea etsetera) ja lauseilla, jotka saa uskomaan, että kaikki järjestyy. Siis kaikki sekin järjestyy, mihin itsellä ei oikeastaan ole osaa eikä arpaa.

En todellakaan ajatellut paljastaa kaikkia omia affirmaatioitani – sen verran ne on kuitenkin noloja, mutta tässä pari, joita käytän päivittäin ja jotka soveltuu yleisempäänkin käyttöön:

  • Hyväksyn universumin auttavan voiman elämäni setvimisessä
  • Annan hyvän olon, rakkauden, ilon ja myönteisen ajattelun täyttää mieleni
  • Minussa on voimaa ja tahtoa

Onnellinen arki

2. Päätöksen tekeminen

Huolehtiminen ja yleinen ahdistuneisuus on aivojen reaktio asioihin, jotka ovat kesken ja avoimena. Jossain mielessä vatvominen voi tuntua jopa helpotukselta – se on kuitenkin edes jonkinlainen reaktio juuri sillä hetkellä päällä oleviin tilanteisiin. Aivot kuvittelevat, että tässä nyt muka tehdään jotain asioiden hyväksi, kun ollaan niin kamalan huolissaan. Arjen laatua ahdistuskohtaukset tuskin kohottaa, mutta onneksi jälleen omaa päänsisäistä systeemiä on ihan naurettavan helppo huijata.

Tee päätös, lähestulkoon ihan mikä vaan, ja tilanne helpottuu huomattavasti. Ihan sen tason asia, kuin esimerkiksi oikeiden kenkien valinta asuun sopivaksi, tuskin tavallisessa arjessa auttaa, mutta toisaalta ei tarvitse myöskään liioitella. Työpaikan vaihtaminen, suhteen lopettaminen, asunnon ostaminen ja monet muut isot asiat, ansaitsevat tulla pohdituksi perusteellisesti. Arjen laatua kohottaa kuitenkin kummasti, kun erottelee ne oikeasti isot asiat ja tekee vähän pienempien kohdalla selkeän päätöksen – ja toimii sen mukaan.

Ongelma on tietty se, että ikinä ei voi tietää, miten olisi käynyt, jos olisi valinnut toisin. Jälleen kerran aivotoiminta on kuitenkin puolellamme ja saamme aimo tujauksen hyvänolonhormooneja, serotoniinia ja mitä näitä on, vain sillä, että teemme päätöksen ja toimimme sen mukaisesti. Bonuksena myös niitä oikeasti isoja asioita kohtaan tuntemamme ahdistus vähenee.

Onnellinen arki

3. Kosketus

On ehkä noin ziljoona kertaa ziljoona tutkimusta, että emme vaan voi selvitä ilman kosketusta. Varmasti kaikki on kuullut sen ikivanhan jutun romanialaisesta lastenkodista, jossa se ovea lähinnä oleva vauva, jonka yövuorossa oleva hoitsu otti aina syliin istuskellessaan kierroksensa päätteeksi, oli kaikkein tervein ja voimakkain ja muutenkin onnellisin.

Eli silläkin uhalla, että perhe/ystävät/kollegat pitävät ihan seinähulluna, kantsii tervehtiä halaten, sanoa kädestä päivää ja näkemiin, ja taputtaa kollegaa olalle pienemmästäkin syystä. Se on paitsi mukavaa ja positiivista, myös hyväksi omalle hyvinvoinnille.

Perheellisille ja parisuhteessa oleville luulisi olevan varsin helppo ja mukava lisätä ihokosketusta arkipäivään ilman sen kummempia temppuja. Teinitkin – jopa pojat – tykkäävät hartiahieronnasta, jos halailu tuntuu liian hävettävältä. Sinkuilla, kuten allekirjoittanut, on hiukan hankalampaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse lähteä pikkutunneilla kartsalle kärkkymään ihokontaktia, sillä tutkimusten mukaan mm. hieronta aiheuttaa lähes vastaavan reaktion aivoissa.

Ilman mitään tutkimuksia voisin lisäksi väittää, että kehräävän kisun – tai muun rakkaan lemmikin – kosketus pääsee kyllä samoihin lukuihin.

Onnellinen arki

 4. Itsesäälistä irtautuminen

Itsesääli on aika vahva sana, eikä kukaan käytännössä koskaan tunnusta itse kieriskelevänsä moisissa alhaisissa tunteissa. Kuitenkin, jos ihan tarkkaan katsoo itseään peilistä (minä myös!), jotenkin sitä kuitenkin monesti ajattelee, että ”kyllä mää muuten, mutta ku…”. Kaikki, mikä ei tapa, ei todellakaan aina vahvista. Joskus se syö elävältä ja pelkästään hengittäminen on ihme.

Iso askel kohti onnellisempaa arkea on se, että antaa menneisyyden olla. Siihen ei voi enää mitenkään vaikuttaa, vaikka miten haluaisi, joten on aivan älytöntä tuhlausta hukata myös tämä hetki sen vuoksi. Jos on niin, että henkilökohtaisessa historiassa on asioita, joiden kanssa pitää vielä ottaa matsia, merkataan niitä varten aika kalenteriin. Torstai 15.9.: Body Pump 17.30, Demoni-miitti 19.00 – 20.00.

Ekstreme-tilanteita varten muistiin: hymyileminen kannattaa, sillä aivot eivät ihan täysin osaa erottaa aidon ja teeskennellyn hymyn eroa, joten teeskenneltykin hymy lisää hyvinvoinnin tunnetta.

Onnellinen arki

5. Kiitollisuus

Kiitollisuus on hieno asia ja meillä kaikilla on niin paljon, mistä voimme olla kiitollisia. Nyt ei kuitenkaan puhuta siitä. Tarkoitukseni oli jakaa parhaimmat vinkkini, miten voi elää onnellisempaa arkea, ja kiitollisuus on niistä ehdottomasti tehokkain.

Aloitan aina säännöllisesti kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisen. Tavoitteena on, että joka ilta kirjoittaisin ylös noin viisi asiaa, pientä tai isoa, joista sillä hetkellä olen kiitollinen. Ongelma on vain se, että olen tooodella huono menemään nukkumaan ajoissa, joten kaikki välivaiheet siitä, kun kykenen irtautumaan tietokoneesta, siihen, kun vihdoin painan pääni tyynyyn, pitää karsia pois. Eli kiitollisuuspäiväkirjat ovat jääneet varsin lyhytikäisiksi.

Siitä huolimatta olen havainnut, että kiitollisuutta voi käyttää melkein kuin aseena – tai ainakin kuin aspiriinia. Silloin, kun oikein ahdistaa ja angstaa, seinät kaatuu päälle ja taivas putoaa niskaan tai kaiken harmaus ottaa niin paljon päähän, että kyyneleet meinaa nousta silmiin jo kauppareissulla, silloin kannattaa ottaa käyttöön kiitollisuus.

Mistä ihmeestä voi olla kiitollinen silloin, kun kaikki on huonosti ja mikään ei ole hyvin?

No, nyt mulla on hyviä uutisia: tutkimusten mukaan se riittää, että edes yrittää etsiä kiitollisuuden aiheita – serotoninia ja niitä muita hyvänolonhormooneja alkaa virrata aivoista välittömästi, kun alkaa etsiskellä aivoistaan asioita, joista edes saattaisi olla kiitollinen! Eli tässä todellinen ase pahan päivän varalle: tiukan paikan tullen ei muuta kuin mentaalinen haarukka pääkoppaan ja kiitollisuuden aiheita etsimään. Aivan sama löytyykö sieltä mitään vai ei – itse prosessi riittää!

Onnellinen arki

Niinkuin tenniksen superstara Andre Agassi joskus sanoi:

”The moment of victory is too short to live for.”

(PS. Kaikki kuvat on viime viikonloppuiselta peruslenkiltäni läheisen Sicklasjön ympäri. Tekisi ihan mieleni laittaa ”pun intended” -huomautus kaikkiin aiheeseen kliseisen nasevasti sopiviin ”pelastusrengas”, ”polku”, ”huvimaja” & ”peruskallio” -kuviin.. Haha! Mutta oikeasti tuo alle neljän kilsan lenkki, joka lähtee ihan meidän takaovelta, on kyllä sellainen happy place mulle arjessani, että olisi todella vaikea kuvitella, että muuttaisin täältä jonnekin muualle Tukholmaan).

Onnellinen arki


10 Responses to “Viisi vinkkiä onnellisempaan arkeen”

  1. ulla sanoo:

    Ei kai sitä kiitollisuuspäiväkirjaa tarvitse ihan fyysisesti pitää, vaan eikö saman asian ajaisi myös kiitollisuusasioiden listaaminen pään sisällä nukkumaan mennessä? :) Noin ainakin itse yritän tehdä. Välillä olen kirjoittanut kiitollisuuden kohteita myös ”oikeaan” päiväkirjaani, mutta myöhemmin noiden merkintöjen lukeminen tuntuu lähinnä kummalliselta. Jälkeenpäin luettuna nimittäin vaikuttaa, että elämähän on mennyt ihan hyvin, vaikka todelliset fiilikset olisikin kirjoitushetkenä ollut jotain masentavampaa. En oikein tiiä, onko hyvä vai huono juttu kirjoittaa elämäänsä muistiin tällä tavoin. Että tietyllä tavalla se tuntuu torpedoivan koko päiväkirjan idean, mutta sitten taas, miten positiivisuus voisi olla väärin…?

    Kaiken kaikkiaan kiva postaus, erityisesti kohta päätösten tärkeydestä kolahti! En ollut ikinä ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta loogiseltahan se tuntuu

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta!

      Eihän kiitollisuuspäiväkirjan pitämiseen mitään virallisia sääntöjä ole – kukin tehköön, miten parhaimmalta tuntuu. Itselleni toimii parhaiten, kun mietin kiitollisuusjuttuja pienissä paloissa pitkin päivää.

      Mikäli päiväkirjan tarkoitus on olla dokumentoiva, silloin kiitollisuusasioiden listaaminen todellakin vääristää kuvaa. Kaikkein eniten kiitollisuuden parantavaa voimaa kun tarvitsee juuri silloin, kun on vaikeinta. Toisaalta oma päiväkirjani on lähinnä kaatopaikka, johon puran sen, mitä en jaksa pitää mukanani. Eli niitä merkintöjä ei todellakaan pysty (eikä kannata!) lukemaan jälkikäteen. :D

  2. Maisu sanoo:

    Tosi kiva postaus! Mua on auttanut angsteihin ja epätietoisuuteen se, että tekee pieniä tekoja, tai siirtoja, jotka ei voi olla väärin.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiva, jos tykkäsit! Joo siis just tuota hain sillä ”päätöksen tekemisellä”. Oikeasti täydellistä vaihtoehtoa ei ole olemassakaan, joten siitä vaan päätös/siirto/teko ja se todennäköisimmin on just hyvä. Kyllin hyvä on useimmiten aivan riittävästi – etenkin jos vaihtoehtona on jäädä tuleen makaamaan..

  3. Maisu sanoo:

    …tyyliin ”jos muistan käyttää hammaslankaa joka ilta, siitä ei ainakaan ole mitään haittaa”. Tällä tekniikalla oon saavuttanut kaikenlaista ja pysynyt täysjärkisenä:D

  4. Mel sanoo:

    KIva postaus :)

  5. Jaana sanoo:

    Hei! Nyt tuli kyllä niin osuva aihe! Mieltä painaa kaksi peräkkäin päälle rysähtänyttä isoa p***alastia, jotka eivät kumpikaan loppupeleissä ole sellaisia jotka oikeasti, aivan oikeasti, pilaisivat oman elämän. Tai joillein voisin enää tehdä mitään. Silti ne painavat mieltä ja ryhtiä, tuntuu ettei mieleen juuri muuta mahdu. Sinun tekstissä oli monta hyvää kohtaa muistettavaksi. Turha vatvoa. Kaikesta selviää. Eteenpäin. Kiitos Minttu!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Aivan ihana kuulla, että sait inspiraatiota postauksestani! Tsemppiä sulle kaiken kanssa – kyllä se siitä!!