Jotain jaloa espanjalaista

Friday 14. July 2017

Ihana lomani Suomessa alkaa olla lopuillaan. Jotenkin kuvittelin, että ehdin muka jossain välissä päivitellä blogiakin, mutta paatunut aikaoptimisti oli tietty suunnitellut niin paljon kaikkea ohjelmaa ja tekemistä koko reissun ajaksi, että lopulta oli pakko perua jo tehtyjä suunnitelmiakin.

Äitiä ehdin toki tavata nyt pitkästä aikaa kunnolla ja useampana päivänäkin. Ihan mahtavaa, että hän on edelleen varsin hyvissä voimissa ja positiivisella mielellä. Silti tuntuu jotenkin raskaalta, kun tiedän, että seuraavan kerran tavataan vasta myöhään syksyllä. Pitkätkään puhelut kun eivät korvaa sitä, että saa olla läsnä, koskettaa ja halata – ja välillä olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, jos siltä tuntuu.

Viikon mittaisella reissulla ei mitenkään ehdi joka paikkaan, tapaamaan kaikkia, joita haluaisi, tekemään jokaista juttua, jonka oli suunnitellut. Vapriikin mielenkiintoiset näyttelyt jäivät tällä kertaa väliin – enkä ehtinyt edes Museo Milavidaan katsomaan Valentinon haute couture -luomuksista koottua näyttelyä, vaikka etukäteen ajattelin, että se on ihan must.

No, ihmisten kohtaaminen, rakkaiden vanhojen ystävien tapaaminen on kuitenkin aina itselleni se ykkösasia. Ja pääsin Tinnin mökille saunomaan maailman parhaaseen saunaan ja uimaan 20 asteiseen Roineeseen. Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka, mutta tiedän jo nyt, että tuo ihana mökkihetki tulee olemaan ehdottomasti yksi kesäni highlighteista.

Vaikka blogini onkin ollut varsin hunningolla tässä lomaillessani, kameran muistikortti on täyttynyt ihanista kesämuistoista.

Tarkoitus oli tehdä “leidit Ruisrockissa” -tyylinen postaus lähes samantien, kun lähdimme Turusta kohti Tamperetta. Se tulee nyt sitten vähän viiveellä, mutta tässä esittelyssä rokkisunnuntain asuni.

Taisi olla viides tai kuudes kerta ikinä, kun olin Ruisrockissa – ja aina on ollut ihan mahtava keli, aurinkoista, lämmintä ja kesäistä. Vaikka Suomen kesä on ollut poikkeuksellisen viileä ja varsin sateinen, Ruisrock-viikonloppu oli jälleen myös säiden puolesta mitä mahtavin.

Kuumassa ja pölyisessä ympäristössä lipsut olivat ainoat järkevät jalkineet. Varpaat olivat tosin varsin vakuuttavan mutapölyn peitossa aina päivän päätteeksi, mutta siitä selvisi hyvällä huuhtelulla. Ensimmäisenä festaripäivänä erehdyin paikalle tennareissa ja niitä ei taida saada käyttökelpoiseksi ilman pesukonetta.

Superohuesta puuvillasta tehty maksimekkoni on ikivanha hankinta ihka ensimmäiseltä visiitiltäni Primarkiin Lontoossa. Hyvin se on näköjään kestänyt varsin ahkeraa käyttöä huitulaisuudestaan huolimatta.

Lievästi espanjalaishenkinen neuletoppi on alehankinta H&M:ltä. Tykkään siitä oikeastaan ihan kovasti, mutta jotenkin se on hankala yhdisteltävä. Paljaat olkapäät vaatii aika lämpimän kelin, mutta neule on sen verran paksua, että oikeastaan sen kanssa tulee helposti kuuma.

Helteisessä Ruisrockissakin kävi niin, että olin melkein koko päivän pelkällä mekolla. Toppi oli vain ihan liikaa kovassa helteessä.

Ihanat kuvat on ottanut Tinni majapaikkamme (Tinnin tädin upea rivitalokoti) vehreässä puutarhassa. Ihan tuli kaipuu omaan pihaan – niin mukava oli chillailla auringossa aamukahvia hörpiskellen ennen päivän hulinoita!

  • toppi, H&M
  • mekko, Primark
  • lipsut, Havaianas


2 Responses to “Jotain jaloa espanjalaista”

Kommentoi