Kun yhdestä on moneksi! 4 x supervinkki + ihana arvonta

sunnuntai 26. marraskuu 2017

Meikkipuolella ajatus on jo tuttu: huulikiilto käy poskipunaksi, foundation peitevoiteeksi ja aurinkopuuteri luomiväriksi. Mitäs jos samaa ajattelua toteutta6isi myös ihonhoidon puolella? Että yhden hyvän perustuotteen avulla voisi kattaa monenlaisia tarpeita? Varsinaista kylpyhuoneen kaapin konmaritusta ja purnukkakaaoksen hallintaa sanon minä! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Orionin kanssa.

Aika harvaa kaupasta ostettavaa asiaa enää kaipaan Suomesta. Suurinta osaa joko saa täältä Tukholmastakin tai sitten makuni on muuttunut niin paljon, että entiset suosikkini ovat poistuneet tuliaishamstrauslistalta. Kaksi on kuitenkin pysynyt läpi vuosien: kunnollinen ruisleipä ja hyvä perusvoide.

Orionin voiteet tulivat meidän perheellemme enemmän kuin tutuksi jo Peetun vauvavuosina. Pahasti alleginen ja atooppinen pikkuinen oli perusvoiteiden suurkuluttaja. Ei ollut ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun tyhjensimme apteekin koko varaston jättipakkauksista. Sekä Aqualan L että Ceralan olivat molemmat käytössä jo silloin – ja niitä pitää aina ostaa mukaan tänne Svennelään, koska yhtä hyviä tuotteita en ole lähempää löytänyt.

On muuten tosi hyvä, että Orionin perusvoiteita saa todella monen kokoisissa pakkauksissa. Iso pumppupullo sopii hyvin kylppäriin, yöpöydälle ottaa mielummin vähän pienemmän tuubin ja käsilaukkuun sekä matkalle sopii parhaiten kätsy pikkutuubi.

Tähän sopiikin ensimmäinen vinkkini: Aqualan L on aivan erinomainen meikinpuhdistusaine! Sillä lähtee niin silmä- kuin huulimeikitkin hellävaraisesti ja koko iho jää ihanan kimmoisaksi ja pehmeäksi. Vinkin kuulin jo ysärillä ystävältäni ja entiseltä naapuriltani Anne-Marilta – ja on ollut käytössä siitä lähtien. Varsinkin matkoilla on tosi kätevää, kun yksi tuote käy moneen asiaan.

Bellavita-kasvovoide on itselleni tuttu jo oman äitini ihonhoitorutiineista. Suomessa kehitetty ja valmistettu Bellavita sopii ihan kaikenikäisille ja tiedän monia, jotka ovat käyttäneet sitä koko aikuisikänsä. Itseasiassa olen lukenut ja kuullut, että ihan uusimpien tietojen mukaan ihovoiteita ei pitäisi luokitella eri ikäkausien mukaan, vaan voide tulisi valita ihon tarpeiden perusteella.

A-vitamiinia sisältävä Bellavita rauhoittaa, ravitsee ja suojaa ihoa. Päivävoide imeytyy nopeasti ja on mukavan mattapintainen – eli sopii hyvin myös meikin alle. Yövoide on puolestaan ihanan ravitsevan ja uudistavan tuntuinen. Yövoiteesta voi muuten tehdä ihan kunnon yönaamion levittämällä sitä normaalia reilummin kasvoille ennen nukkumaanmenoa. Tosi tehokasta silloin, kun iho on erityisen kuiva ja kiristelevä, ehkä jopa paikoin hilseileväkin.

Tähän väliin sopii varmasti pari muutakin vinkkiä mainioiden Bellavita-voiteiden käyttöön:

  1. Yövoide käy mainiosti myös ulkoiluvoiteeksi. Levitä kasvoille noin puolisen tuntia ennen ulos lähtöä. Pyyhi viimeiseksi mahdolliset ylimääräiset kasvopaperilla pois. Näin kasvot kestävät tuulta ja tuiskua – ja iho pysyy pehmeänä.
  2. Kasvohemmottelu kylvyssä tai saunassa: puhdista kasvot ja levitä iholle Bellavita-päivävoidetta hiukan tavallista runsaammin. Asetu rentoon asentoon ja tee itsellesi kasvohieronta. Aloita painamalla sormenpäät kulmakarvojen väliin otsalle, hiero pyörivin liikkein kulmakarvojen yläpuolelta ohimoille. Pysähdy hetkeksi ohimoille painellen kevyesti ja jatka sitten kevyin pyörittelevin liikkein silmien alta nenänpieliin, siitä leukaan ja leukaluun myötäisesti sivulle ja takaisin ylös otsalle. Toista, kunnes tunnet olosi rentoutuneeksi.

Hajustamaton ja nopeasti imeytyvä Carbalan on erinomainen perusvoide, joka toimii aivan täydellisesti myös ihan käsivoiteena. Se sisältää 5 % karbamidia eli ureaa ja runsaasti glyserolia, jotka sitovat kosteutta tehokkaasti ihoon. Carbalan kannattaa levittää kostealle iholle, jotta kosteus saadaan sidottua ihoon – eli itse hieron sitä aina käsien pesun jälkeen pienen nökäreen kämmeniin.

Ja nyt seuraa yksi parhaimmista vinkeistäni:

Perusvoide sopii erinomaisesti myös hiuksiin! Etenkin, jos on kuiva ja sähköistyvä, sähköiskun saaneen näköinen kuontalo kuin mitä allekirjoittaneella, mikään ei tee latvoista nätimmin taipuisia kuin sipaisu voidetta.

Yleensä teen niin, että kun käsien pesun jälkeen levitän voidetta, hieron sen ensin kämmenselkiin ja sitten pyyhkäisen loput hiusten latvoihin. Voilá!

Lisää kaikkia todella käteviä ja hyviä vinkkejä löytyy Orionin voidevinkkioppaasta. Orionilla on nyt meneillään myös alekampanja: marraskuussa -15% Ceralan & Carbalan -tuotteista ja joulukuussa -15% Bellavita & Aqualan L -tuotteista.

 

Lisäksi tässä olisi nyt myös todella mahtava tilaisuus osallistua upeaan Orionin tuotepaketin arvontaan! Kerro kommenttiboksissa oma vinkkisi perusvoiteen käyttöön viimeistään sunnuntaina 3.12.2017 ja olet mukana tuotepaketin arvonnassa.

Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.


Lehtikaalisipsit 2.0 – uusi ja parannettu resepti!

torstai 23. marraskuu 2017

Muistatteko, kun keväällä julistin kehittäneeni aivan täydellisen lehtikaalisipsiohjeen? En edelleenkään sano, että resepti olisi varsinaisesti huono – mutta nyt olisi tarjolla päivitetty ja paranneltu versio aiheesta.

Koko lehtikaalin puputtamiseni on suoraan sanottuna lähtenyt aivan lapasesta. Niinkuin tuossa Elämäni aakkosissa kerroin, erityinen heikkouteni on kaikki suolaiset herkut. Jotta hommassa säilyisi edes jokin roti, on ollut pakko kehittää jotain vähän säädyllisempää vaihtoehtoa perunalastuille. Sen jälkeen, kun hankin Food Pharmacy -kirjan, olen myös pyrkinyt ajattelemaan suolistobakteerieni hyvinvointia.

Food Pharmacy -filosofian mukaisesti kasviksia ei tulisi kypsentää korkeissa lämpötiloissa. Aikaisemman ohjeeni mukaan lehtikaalisipsit paistetaan rapeaksi 125 asteessa, mutta nyt viimeaikoina olen tehnyt sipsini vain 75 asteen lämmössä. Alunperin testasin alempaa lämpötilaa ihan terveellisyyssyistä, mutta aika pian huomasin, että sipseistä tulee kaikin puolin muutenkin parempia ja vaikka kypsentäminen vie hiukan kauemmin, se on myös huomattavasti vaivattomampaa.

Hörsyläreunainen lehtikaali kärähtää tosi helposti ja jo 125 asteen lämpötilassa sipsikokelaita pitää käydä kääntelemässä ja pyörittelemässä 10 min – vartin välein ettei ne tummu liikaa. Samoin nopeamman kypsennyksen aikana pitää olla tarkkana, ettei kaalit ole päällekäin. Nahkean sitkeäksi jääneet sipsit eivät ilostuta ketään.

75 asteessa kärähtämisvaara on olematon, yleensä en kääntele sipsejä kypsennyksen aikana kertaakaan. Pidempi aika vaikuttaa myös siihen, että ei se ole niin justiinsa, vaikka osa lehdistä olisikin vähän kasalla – kaikki ehtii kyllä hyvin rapeutua mukavasti.

LEHTIKAALISIPSIT 2.0

Ainekset:

  • noin 400 g lehtikaalia
  • 2 – 3 rkl oliiviöljyä
  • pari hyppysellistä sormisuolaa
  • 1 tl chilihiutaleita
  • 1/2 lime

Valmistus:

  • Pese lehtikaalit hyvin ja kuivaa astiapyyhkeeseen.
  • Revi lehdet sopiviksi, noin tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Jätä kovat ja puisevat lehtiruodot käyttämättä.
  • Laita lehtikaalinpalaset kulhoon ja puristele käsin sekaan noin 2 – 3 rkl oliiviöljyä. Mausta suolalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Hiero myös mausteet käsin vaivaamalla, muuten ne ei leviä kunnolla.
  • Levitä lehtikaalit uuninpellille.
  • Paahda sipsejä 75 asteisessa uunissa noin puolentoistatunnin ajan, kunnes lehtikaalit ovat kuivia ja rapsakoita. Voit hyvin avata uuninluukkua parisen kertaa, että kosteus pääsee ulos. Jos valmistusvaiheessa tuleekin jo nukkumaanmenoaika, voi uunin ottaa vain pois päältä ja jättää sipsit uuniin. Aamulla sitten odottaakin valmiit herkut uunissa.
  • Pirskottele hyvin jäähtyneiden sipsien päälle halutessani reippaasti vastapuristettua limen mehua.

Sen lisäksi, että lehtikaalisipsit on aivan täydellistä naposteltavaa, ne toimii myös monissa ruuissa. Tykkään ripotella sipsejä esim. salaatin tai keiton päälle. Oikeastaan kaikki sellaiset ruuat, joiden kanssa pieni rapsakka suolainen asia maistuu – eli mihin voisi ajatella vaikka paistettua pekonia – sopii lehtikaalisipsien kaveriksi.

Yleesä säilytän itse ne sipsit, joita ei tule ihan heti syötyä, ilmavassa purkissa jääkaapissa. Parin, kolmen päivän ajan ne säilyy ihan mukavan rapeina, mutta sitten jääkaapin kosteus alkaa tehdä tehtävänsä ja sipsit alkavat ikävästi sitkistyä. Toistaalta harvoin sellaista tilannetta tulee, että koko pellillinen ei menisi lähes hujauksessa.

PS. Mukavasti tuliset lehtikaalisipsit sopivat erinomaisesti hehkuvan glögin kaveriksi! Eli tästä vähän vaihtelua joulunaluskutsujen tarjoiluihin.


Elämäni aakkoset

maanantai 20. marraskuu 2017

Yksi lifestyle-blogien klassikoista on ”elämäni aakkoset” -postaus. Itse en ole (muistaakseni) sellaista koskaan tehnyt, joten onhan se nyt korkea aika korjata moinen puute.

A – Aurinko. Olen tainnut jo  moneen kertaan kertoakin olevani sääriippuvainen auringonpalvoja. Tai siis auringon valon ja lämmön palvoja – varsinaisesta rusketustyyppisestä itsensä grillaamisesta en ole välittänyt oikein koskaan.

B – Banaani. Teen tunnustuksen: banaani on yksi inhokkihedelmistäni! Ymmärrän sen arvon akuuttina nälkäpohjaisen itku-potkuraivarin hillitsijänä, mutta muuten en kyllä vapaaehtoisesti valitse mitään banaania sisältävää.

C – Costa Rica. Yksi upeimmista matkakohteista, missä olen ikinä ollut. Toivon kovasti, että pääsen sinne vielä joskus uudelleen.

D – Drama Queen. Sanon, että olen realisti ja tasainen, mutta totuus kai on se, että välillä osaan pistää överiksi ja olla todellinen drama queen.

E – Elina. Eli Peetu. Ihana, upea, lahjakas, herkkä, taitava, taiteellinen, itsenäinen, oikeudenmukainen, ajattelevainen ja erittäin rakas lapsukaiseni <3

F – Feminismi. Tasa-arvon tavoittelu on itsestäänselvyys itselleni. Välillä sitä sokaistuu, eikä tajua nähdä rakenteellisia ongelmia – kaikkeen tottuu ja mukavuudenhalu on toinen luontoni. En kuitenkaan halua enkä voi lakata uskomasta kehitykseen ja tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen. Onneksi sitä jo tässä iässä pystyy näkemään, että muutos on mahdollista, vaikka välillä tuntuu, että mitään ei tapahdu.

G – Golf. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen sain otettua ensimmäiset haparoivat askeleet uuden harrastuksen opettelussa. En voi väittää, että olisin mikään luonnonlahjakkuus, mutta ilmeisestikin nautin siitä tunteesta, kun olen totaalinen aloittelija ja ihan pihalla kaikesta – sillä olen sitä mieltä, että kaikesta takkuamisesta huolimatta golf on niin kivaa!

H – Haasteet. Nautin haasteista ja olen aika varma, että saisin helpommin burn outin töissä tylsistymisestä kuin asetetuista haasteista. Nyt olen ollut aika tasan tarkkaan puolitoista kuukautta uudessa duunissani – ja voin sanoa, että nautin (lähes) joka hetkestä!

I – Innostus, ilo. Elämäni suola, pippuri, chili ja kurkuma. Innostus ja ilo linkittyvät toisiinsa ja itselleni ne ovat kaiken olemisen perusta.

J – Jaksaminen. Aikaisemmin ajattelin, että olen väsymätön – jaksan ja kestän mitä vain. Ja ehkä silloin olinkin – tai oli pakko olla. Nykyisin yritän pitää hyvää huolta itsestäni, antaa itselleni vapaapäiviä myös kivoista asioista, kuten bloggaamisesta. Kaikilla pitäisi olla säännöllisesti hetkiä, jolloin voi vain olla. Ilman mitään vaatimuksia.

K – Karoliina. Eli Karkki. Ihana, upea, lahjakas, herkkä, taitava, taiteellinen, itsenäinen, oikeudenmukainen, ajattelevainen ja erittäin rakas lapsukaiseni <3

L – Luovuus. En koe olevani mikään erityinen taiteellinen lahjakkuus, mutta silti huomaan voivani hyvin vasta, kun saan toteuttaa itseäni jollain luovalla tavalla – vaikka kukaan ei ikinä tuotoksiani näkisikään.

M – Makeat herkut. Kukaan ei varmaan ylläty kauheasti, kun tunnustan olevani herkkusuu? Tykkään kovasti suklaasta (duh!) ja muistakin makeista herkuista – mutta jos pitää valita – suolaiset herkut vievät pidemmän korren. Jos ravintolassa saisi valita vain kaksi annosta, ottaisin alkupalan ja pääruuan.

N – Never say never. Klassisin esimerkki omasta elämästäni on se, kun jo graduni jätettyäni pusersin pakollisen ruotsin kakkoskurssin tenttiä noin ziljoonannessa uusinnassa. Koko KTM:ksi valmistumiseni oli kiinni siitä, kykenenkö suorittamaan ruotsin vai en. Kun sitten vihdosta viimein pääsin rimaa hipoen läpi, tuumasin, että nytpä en sitten onneksi enää tarvitse kyseistä kieltä enää ikinä. Ha ha.

O – Ompelu. Rakas harrastukseni ja entinen työni, joka on tässä viimeaikoina vähän jäänyt. Vielä minä sen ompelukoneen huollatan ja istun taas paininjalan ääreen!

P – Perhe. Perhe on aivan hurjan tärkeä asia. Tosin lasken perheeseeni myös kaikki siskoni, joiden kanssa ei ole verisiteitä tai virallisia sukulaisuussuhteita, mutta ilman heitä elämäni tai perheeni ei olisi kokonainen.

Q – Quiz. Olen todella huono häviäjä. Ihan hävettää, kun jopa lasten kanssa Monopolia pelatessa olen ihan tosissani ja teen kaikkeni voittaakseni. Häviäminen kiukuttaa aivan vietävästi, mutta todistettavasti pääsen kuitenkin suhteellisen nopeasti tilanteen tasalle – ainakin, kun kyseessä on peli, josta voi ottaa uusinnan vaikka samantien.

R – Rakastuminen, rakkaus. Toivoisin kovasti, että voisin vielä rakastua, kohdata ihmisen, jota voisin rakastaa. Tiedän, että näitä asioita ei voi tilata, joten toive on vain sellaisena taustahurinana ajatuksissani.

S – Sunshine & Sailor Moon. Ihanat kissani!! Ilman näitä kahta karvakuonoa elämäni olisi kyllä niin paljon tyhjempää ja tylsempää. Kaksi todella erilaista persoonaa, joiden kiintymys lämmittää ja toilailut saavat nauramaan ihan päivittäin!

T – Tukholma & Tampere. Kas, molemmat kotikaupunkini asettuvat saman aakkosen alle – mainiota! Tukholma on kotikaupunkini, enkä itseasiassa edes halua kuvitella asuvani missään muualla. Viihdyn täällä erinomaisesti, tykkään ystävällisen ruotsalaisesta pikkusuurkaupunkimeiningistä ja sen verran on nykyään jo omaakin historiaa täällä, että en tunne itseäni enää täysin vieraaksi. Enemmän tunnen olevani pihalla Tampereella, vaikka nykyään muistankin jo yleensä punnita itse hedelmät ja vihannekset ennen kassalle menoa. Silti Tampere on aina sydämeni kotikaupunki ja jos pitää valita, olen ensimmäiseksi kuitenkin tamperelainen ja vasta toiseksi tukholmalainen.

U – Uiminen. Rakastan uimista! Erityisesti järvessä ja mieluiten nakuna. :)

V – Vihreät. Haluaisin tehdä jotain hyvää, vaikuttaa positiivisella tavalla kehitykseen ja auttaa ihmisiä voimaan paremmin. Liityin keväällä täkäläisiin Vihreisiin, mutta nyt olen ollut hiukan epäilevällä kannalla, että oliko se sittenkään sitä, mitä halusin. Ehkä tähän vaikuttaa, että ensi vuosi on täällä vaalivuosi – eikä kukaan puhu mistään varsinaisesta asiasta vaan vain vaaleista.

W – Wi-Fi. En epäile hetkeäkään, ettenkö pystyisi selviämään ilman nettiyhteyttä – eri asia on se, haluaisinko. Ja ilman sen kummempia analyysejä voin todeta, että en haluaisi.

X – Xoxo. Gossip Girl viittauksella suoraan Netflix-maratoneihin. En tiedä mitään parempaa keinoa nollata stressiaivoja kuin ahmia puoli päivää jotain tv-sarjaa jakso toisensa perään.

Y – Yksinäisyys. En ole ollut koskaan kovin hyvä olemaan yksin. Pikkuhiljaa olen opiskellut yksin olemisen ja yksinäisyyden eroja, mutta en voi kieltää, ettenkö tuntisi oloani tosi yksinäiseksi aika usein.

Z – Zalando. Tai nettishoppailu ylipäätään. Yhä enemmän ja enemmän inhoa pyöriä kaupoissa – etenkin jos tavoitteena on löytää jotain ostettavaa. Netissä valikoima ja shoppailurauha on ihan omaa luokkaansa ja tavarataloissa & putiikeissa tulee lähinnä käytyä hiplailemassa asioita, nuuskuttelemassa hajuvesiä ja sovittelemassa kokoja. Ostokset voi sitten tehdä kaikessa rauhassa kotona.

Å – Ååååå. Eli ”oOoo”. Äännähdys, jolla mielelläni ilmaisen ihastusta, iloa, yllätystä, pettymystä, väsymystä, kateutta, intoa, ketutusta, hellyyttä ja suurinta osaa muitakin päivittäin eteen tulevia tapahtumia ja tunteita. Tässä kohtaa kyllä video olisi varmaan selventänyt asiaa paremmin.

Ä – Äiti. Itselleni tärkeintä maailmassa on se, että saan olla äiti. Keväinen kirjoitukseni aiheesta löytyy täältä: Miten minusta tuli äiti.

Ö – Örkki eli Yrjö. Kahden kisun kanssa elelevälle on karvakasaörkit arkipäivää. Sikäli täytyy sanoa plussana omille kehräyskoneille, että eivät kyllä stereotyyppisesti käy kakomassa matolle tai nojatuoliin unohdetulle kashmir-paidalle – vaan yleensä vessaan hiekkalaatikon viereen tai muuhun helposti puhdistettavaan paikkaan.

Kaikkien suureksi helpotukseksi en laita tähän loppuun kuvaa örkistä! :D


Makoisat ja helppotekoiset kasvispullat (vegaani)

torstai 16. marraskuu 2017

Tein alkuviikosta ensimmäisen kerran itse kasvispullia. Peetu on meillä muutaman kerran kokannut erilaisia versioita ”puhalilleistä”, mutta koska niistä ei ollut mitään reseptiin vivahtavaakaan löydöksissä, päädyin tekemään oman sovellukseni kikherne-lehtikaali-porkkanapullista.

Inkiväärin ja  valkosipulin ihanasti ryydittämistä palleroisista tuli niin poskettoman hyviä, että vaikka tänään söin lounaalla samaa ruokaa jo toista päivää peräkkäin, huokailin edelleen onnesta niin paljon, että kollegani taisivat jo totaalisesti kyllästyä.

Ohjeella tulee noin 25 – 30 pyörykkää, mikä riittää hyvin vähintään viiteen-kuuteen annokseen. Puhalillit eivät pahastu pakastamisesta, joten niitä voi yksineläjäkin hyvin tehdä isommankin satsin kerralla. Ja tosiaan – kasvispullat ovat myös täysin vegaaneja ja valmistettu kaikkien hyviä suolistobakteereja suosivien säännösten mukaisesti.

MINTUN MAKOISAT KASVISPULLAT

(noin 25 – 30 kpl)

Ainekset:

  • 1 iso sipuli
  • n. 3 – 4 cm pätkä tuoretta inkivääriä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa (isoa)
  • 2 dl vihreitä herneitä (pakaste)
  • 1 prk kikherneitä (noin 400 g)
  • 3 dl lehtikaalisilppua
  • 70 g mantelijauhoa
  • 4 rkl arrowjuurijauhetta
  • 1 – 2 tl suolaa (vähän riippuen, miten suolaisia kikherneet ovat)
  • reilusti mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Laita uuni lämpiämään noin 100 asteeseen.
  • Kuori ja raasta porkkanat, inkivääri, valkosipuli ja sipuli.
  • Laita kaikki ainekset kulhoon ja sötkötä suht tasaiseksi taikinaksi sauvasekoittimella.
  • Tee taikinasta palluroita joko käsin tai kahdella lusikalla leivinpaperilla päällystetylle pellille ja laita uuniin kypsentymään.
  • Pyörykät ovat valmiita, kun pinta on saanut pikkuisen kullanruskean sävyn ja ne näyttävät vähän rapeilta. 100 asteisessa uunissa kypsentyminen kestää aika kauan, mutta suolistobakteerien hyvinvoinnin vuoksi kannattaa välttää korkeampia lämpötiloja. Itselläni tosin alkoi tulla nukkumaanmenoaika ja nostin tunnin jälkeen lämpötilan hetkeksi 150 asteeseen.

Kasvispullien kyytipojaksi sopii tietty mikä vaan riisistä bulguriin ja vaikka perunamuusiin. Itse keittelin Paulúnsin kaikenlaisia jyviä, linssejä, kvinoaa ja punaista riisiä sisältävää supermixiä. Kastikkeena mustapippurirouheella, sitruunanmehulla ja tuoreella korianterilla maustettua turkkijogurttia (muuten annos olisikin kokonaan vegaani) ja vähän randomeja rehuja.

Samaa sapuskaa on tosiaan mennyt nyt jo parina päivänä sekä lounaalla että illallisella – ja yhä vaan maistuu niin hyvältä!


Käsien hyvinvoinnista + ARVONTA

keskiviikko 15. marraskuu 2017

Silitys, rapsutus, napsaisu, pyyhkäisy, sipaisu, raapaisu, taputus, nipistys, harominen, helliminen. Tarkoitukseni oli pitää yhden päivän ajan kirjaa, mihin kaikkeen käytän käsiäni. Vain parissa-kolmessa minuutissa lista oli jo niin pitkä, että tajusin tehtävän täysin mahdottomaksi. Kädet ovat käytössä kaikessa ja koko ajan – siksi niistä tulee pitää hyvää huolta. Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lemon Juice & Glycerinen kanssa.

Käsillä tekeminen on ollut aina itselleni hyvin tärkeää. Nuorena maalasin ja piirsin paljon, tein koruja, pujottelin pirta-nauhoja, punoin makramea ja neuloin villasukkia sekä villapaitoja toinen toistaan monimutkaisemmilla kirjoneulekuvioilla. Myöhemmin aloin ommella – ja joitakin vuosia tein sitä työksenikin. Lempipuuhaani oli hääpukujen toteuttaminen. Mitä enemmän helmi- ja paljettikirjailuja morsian halusi, sitä ihanampaa mielestäni.

Ompelua olen jatkanut myöhemminkin, vaikka toteutuksien tahti onkin harventunut aika tavalla. Maalaamisen ja neulomisen olen elvyttänyt uudelleen – ja nautin molemmista todella paljon. Ihan pelkkä oleilu on mielestäni harvoin rentouttavaa, mutta heti, kun käsillä on jotain pientä puuhaa, tunnen kuinka arkipäivän zen valuu jäseniini.

Rakastan tunnustella materiaaleja, kankaita, lankoja ja valmiiden vaatteiden pintoja. Välillä tuntuu kuin sormissani olisi ylimääräiset silmät, jotka näkevät asioita tunnustelemalla ja koskettamalla. Materiaalinörtti minussa hyrisee, kun kohdalle osuu valuvan sileä silkki, kuohkean kimmoisa kashmir, voimaisen notkea nahka.

On aika itsestäänselvää, että käsitöiden tai ylipäätään yhtään minkään tekeminen käsillä, jotka ovat kuivan koppuraiset, rohtuneet ja arat, ei ole sen paremmin miellyttävää kuin rentouttavaakaan. Suomessa valmistettu suomalainen klassikko Lemon Juice & Glycerine on hoitanut tehokkaasti käsiä jo yli 60 vuotta. Nyt tuotesarja on uudistanut ulkonäkönsä ja tuonut markkinoille kaksi uutta, mahtavaa tuotetta.

Olen testaillut uutuuksia muutaman viikon ajan ja olen ollut tosi tyytyväinen molempiin! Lisäksi on ollut ihan mahtavaa löytää uudelleen vanhat, ihanasti sitruunalle tuoksuvat suosikkini.

Lemon Juice & Glycerinen Tehokosteuttava käsivoide on tarkoitettu todella kuiville käsille – eli käytännössä lähes kaikille käsille näin kylmänä vuodenaikana. Se sisältää ihoa kosteuttavaa ja hoitavaa betaiinia ja glyseriiniä sekä vahvistavaa sheavoita ja E-vitamiinia. Tehokosteuttava käsivoide imeytyy todella nopeasti ja siitä syystä se on nykyään suosikkini, joka kulkee mukana käsilaukussa.

Sain testiin myös Lemon Juice & Glycerinen Käsikuorintavoiteen. Se kuorii kuolleet ihosolukot pois tehokkaasti ja auttaa siten käsivoiteen tehoaineiden imeytymisessä. Kuorintavoide ei sisällä muovirakeita vaan elvyttävästi hierovat luomuriisirakeet kuorivat ihon niin, että lopputulos on aivan ihanan samettinen. Sisältää ihoa pehmentävää glyseriiniä ja betaiinia.

Näiden kahden uutuustuotteen lisäksi Lemon Juice & Glycerine -sarja sisältää erilaisia käsivoiteita, jalkavoiteita ja saippuoita. Kaikki ihanan raikkaasti sitruunalta tuoksuvia.

Haluaisitko voittaa itsellesi Lemon Juice & Glycerinen uutuustuotteet? Vastaa kysymykseen: minkä käsillä tekemisen taidon haluaisit oppia? viimeistään keskiviikkona 22.11. ja olet mukana arvonnassa!

Osallistuneiden kesken arvotaan 2 tuotepakettia (sis. tehokosteuttava käsivoide ja käsikuorinta, palkinnon arvo noin 9 €). Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät täältä.