Parhaat budjettivinkit loppuvuoden juhliin!

Saturday 16. December 2017

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tänään taitaa olla tämän kauden viimeinen virallinen pikkujoulupäivä. Ihan hyvä niin – tässä on nyt ihanasti vielä kokonainen viikko aikaa valmistautua siihen oikeaan isoon jouluun.

Siitä huolimatta, että pikkujoulusesonki alkaa hiljalleen hiipua, loppuvuodelle on yleensä vielä tiedossa monenlaista menoa ja juhlaa. Yhä useammat laittautuvat nykyään jouluaaton iltaa varten, vaikka muuten pyhät menisivätkin pyjamassa ja Ugly Christmas Sweater -paidoissa. Tapanin tanssit vievät viimeistään tahmeammankin joulun viettäjän ulos tuulettumaan – ja kaiken kruununa vuoden kimaltavin juhla: uusi vuosi!

Tässä muutama huippu vinkki, joiden avulla on helppo laittautua upeaksi loppuvuoden juhliin ilman, että muutenkin tähän vuodenaikaan koetuksella oleva budjetti kärsisi ihan liikaa.

Juhlafiilis muodostuu monesta osatekijästä. Itselleni on tosi tärkeää, että valmistautuminen ei ole liian vaivalloista ja mutkikasta. Kuvittelen esimerkiksi aina, että tälläydyn juhliin virittelemällä irtoripset silmiini. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan vielä tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka mielelläni kokeilenkin kaikkea uutta, juuri h-hetkellä on ihanaa, kun käytössä on jo valmiiksi hyväksi tietämänsä tuotteet – eikä tarvitse alkaa opetella täysin uusia taitoja! :D

Lempeän luumun värisellä luomiväripaletilla saa helposti tehtyä kauniit, aikuisellekin sopivat sumusilmät. Luumu on siitä hyvä luomivärin sävy, että se sopii yhteen aivan kaiken väristen silmien kanssa. Sillä on myös huomattavasti helpompi tehdä iltalookiin sopivat sumusilmät ilman, että näyttäisi siltä, että edellinen ilta on mennyt nakkikioskilla nyrkkitappelussa.

Kuvan meikkiin käyttämäni Elloksen paletti on tarkoitukseen aivan erinomainen! Sävyskaala on juuri riittävä ja pigmenttiä tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tiedän, että monet kehuvat, että sitä parempi, mitä enemmän luomiväri sisältää pigmenttiä. Itse olen sitä mieltä, että vähempikin riittää.

Runsaspigmenttisiä luomivärejä saa olla häivyttelemässä puoli ikää, kun taas esimerkiksi tuo Elloksen luomiväri on helppo levittää pehmeästi ja tumminkaan sävy ei istu kuin tauti, jos sitä sattuu sutaisemaan väärää paikkaan.

Perusohje Mintun juhlameikkiin:

  1. Levitä toiseksi vaaleinta sävyä koko luomelle, luomivakoon ja luomivaon yli melkein kulmakarvoihin saakka. Häivyttele skarpit reunat.
  2. Tee toiseksi tummimmalla kaarimainen varjostus luomivakoon. Laita vähän ekstraa silmän ulkonurkkaan.
  3. Ota kapeakärkinen suti ja tee sillä rajaus yläripsien tyveen. On makuasia haluaako alarajauksen tehdä koko matkalle alaripsien tyveen vai vain ulkonurkkaan. Itse teen rajauksen niin, että aloitan silmän keskeltä kevyesti ja siitä vedän sitten kohti ulkonurkkaa. Kivan kissamaisen ilmeen saa, kun jatkaa alarajausta silmäkulmasta pikkuisen pidemmälle, samalla yläviistoon nostaen.
  4. Luomiväri viimeistellään vaaleimmalla sävyllä. Iltameikkiin laitan yleensä vain pienen sipaisun yläluomen keskikohtaan valoa ja kolmiuloitteisuutta tuomaan ja samoin kulmakarvojen alapuolelle puolesta välistä ulkonurkkaa kohti.

Jos luumu ei värinä kiehdo, samaa hyvää luomiväripalettia löytyy myös ihan perinteisen harmaan skaalan sävyissä ja nude-sävyjä on sekä kylmää, lämmintä että pienellä shimmerillä. Kaikki nuo on näköjään nyt myös alessa!

Periaatteessa silmämeikin voisi nyt vain täydentää ripsivärillä, mutta juhlissa on ihana kokeilla jotain näyttävää. Musta tussirajaus sopii aivan erinomaisesti tuomaan sähäkkyyttä vähän pienempiinkin juhliin.

Ainakin ziljoonaa erilaista rajaustussia kokeilleena (ja aina kakkumaiseen rajausväriin palanneena) voin sanoa, että tuo Elloksen rajaustussi on aivan erinomainen. Jäntevän aplikaattorin avulla on tosi helppo tehdä siistiä jälkeä. Väri pysyy siellä missä sen pitääkin, mutta lähtee erittäin helposti pesemällä pois. Hinta-laatu -suhde on tuolla siis vähintäänkin erinomainen!

Ihanasti kimmeltelevät kynnet kruunaavat juhlijan kädet! En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että Ellokselta saa myös Ciatén kynsilakkoja. Olen ollut jo pitkään ihan totaalinen Ciaté-fani, mutta välillä niitä tuntuu olevan hiukan hankala löytää.

Tuo kynsissäni oleva ihana hopeakimallelakka on tullut Ciatén “minimani month” -joulukalenterista, jonka ostin itselleni joulunodotusta helpottamaan (ja koska ne lakat!!). Itseasiassa olen omistanut tismalleen tuon saman utuisen hopeisen kimallelakan jo aikaisemminkin, mutta se on yksi harvoja, joka on tullut käytettyä loppuun asti. Olikin ihan supermahtavaa saada vanha lemppari kalenterista!

Se on suosikkini, koska sillä saa aivan ihanat, sofistikoituneet kimallekynnet. Koostumus on poikkeusellinen, sillä lakassa vähän isompien hopeahiutaleiden lisäksi myös erittäin hienojakoista hilettä, jonka ansiosta lopputulos on kuin keiju olisi käynyt puhaltamassa taikapölyä kynsille!

Sävyn nimi on “Locket” ja sitä näyttäisi olevan vielä ainakin muutama pullo Elloksen valikoimissa.

Ja sitten vielä vinkki, joka on niin mieletön löytö, että olen aivan totaalisesti hykerrellyt, kun löysin sen Elloksen valikoimista. Ruotsin kuningasperheen prinsessojen lempisuunnittelijan, Ida Sjöstedtin, suunnittelema paljettikoristeinen juhlapuku – ja todella edulliseen hintaan!!

Mekossa on kaksi toisistaan täysin erillään olevaa osaa. Päällimmäinen kangas on ohutta ja pehmeää, mutta silti onneksi hyvin kestävän oloista pitsiverkkoa, johon on kirjailtu mustin, himmeän hopeisin ja tummanharmain paljetein kukkaköynnösryppäitä. Kyseinen kuosi on erittäin tyypillinen Ida Sjöstedtille.

Alusmekko on ohutta mutta laadukkaan tuntuista jerseytä. Se on ommeltu muotoon ja kunnollisissa olkaimissa on hyvä säätömahdollisuus. Eli myös alusmekko antaa laadukkaan ja hyvän vaikutelman.

Tykkään hurjasti siitä, että vaikka mekon päällimmäinen osa on hyvin väljä, se ei näytä läpinäkyvyytensä ansiosta lainkaan telttamaiselta. Päinvastoin vartalon linjat pilkottelevat sensuellisti paljettikuosin alta. Toisaalta samalla mekko antaa elegantin puetun vaikutelman, joka sopii kaikille meille, jotka emme ole innostuneita vilauttelemaan jokaista yksityiskohtaa kaikelle kansalle.

Olen edustanut mekossani jo Tukholman suomalaisen koulun Suomi 100 juhlissa ja työpaikan joulujuhlissa (aka pikkujouluissa). Todennäköisesti mekolle tulee vielä kolmaskin tilaisuus; uuden vuoden juhliin kun on tulossa ihan eri porukkaa kuin mitä kummassakaan aiemmassa tilaisuudessa, joten ajattelin olla säästelemättä uutta lempparimekkoani ja pukeutua siihen.

Toisaalta tuo mekkoihanuus on malliltaan niin kauniin klassinen, että ei haittaisi yhtään, vaikka se hetken lepäilisikin kaapissa. Voin hyvin kuvitella, miten käytän samaa asua vielä, kun vuosi 2027 vaihtuu vuodeksi 2028! Pelkästään jo tuosta fiiliksestä voi tunnistaa hyvän designin. En vaan voi todellakaan käsittää, miten Ellos voi myydä mekkoa niin edullisesti (42,- euroa ja kokojakin näyttäisi olevan hyvin jäljellä, isojakin!)!

Mekko on mielestäni niin älyttömän hyvä löytö, että ostaisin sen uudelleen, jos en sitä jo omistaisi!

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet (paitsi kynsilakka) saatu Ellokselta


Linnan juhlien parhaat puvut ja ilmiöt

Wednesday 13. December 2017

Luulitteko, että tänä vuonna selvittäisiin ilman Mintun Linnan juhlat -pukureportaasia!? Ehei – täältä se tulee!

Tällä kertaa en yrittänyt laittaa lemppareitani ollenkaan hienommuusjärjestykseen, vaan päätin kommentoida ihan reilussa aakosjärjestyksessä.

Suosikkiasujeni lisäksi ilahduin useammastakin ilmiöstä: elävien kukkien käyttö koristeena – ihanaa, kaunista ja jotenkin tosi freesiä! Kansallispukujen runsaslukuisuus – Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto on juuri oikea tilaisuus käyttää upeita, käsintehtyjä kansallispukuja. Vihreän, turkoosin ja sinivihreän eri sävyjen yleistyminen juhlapuvuissa. Itse kammattujen hiuspehkojen huomattava väheneminen (hei, Marja-Liisa Kirvesniemikin todistaa, että kampaajan jäljiltä hiusten ei tarvitse olla karsea laitos, vaan kaunis, sopivasti laitettu ja kantajansa näköinen osa kokonaisuutta) ja ekologisten sekä kierrätysmateriaalista valmistettujen tyylikkäiden pukujen ja asusteiden yleistyminen.

Suosikkini aakkosjärjestyksessä:

ALMA

Mert Otsamon suunnittelemassa tyylikkäässä ja särmikkäässä housuasussa edustanut Alma rikkoi ehkä niitä kaikkein perinteisimpiä pukeutumiskoodeja, mutta mielestäni elegantisti ja hyvällä maulla. Ja kyllähän nykyään on itseasiassa varsin tavallista, että myös naiset pukeutuvat iltapukujuhliin frakin tai tumman puvun sovelluksiin. Takin selkäosan hienosta nahka-aplikaatiosta ei valitettavasti löytynyt kuvaa.

Erityispisteet Almalle Suomen vaakunaleijonakaulakorusta. Soisin erittäin mielelläni, että tuo hieno symboli omittaisiin takaisin pois isänmaallisuutta kierosti ajattelevilta uusnatsihenkisiltä ilmiöiltä.

HANNA KOIVU

Haravoin koko interwebsin läpi, mutta en löytänyt tämän parempaa kuvaa Hanna Koivun upeasta öisen metsän vihreästä puvusta. Kauniisti drapeerattu miehusta ja elegantisti kellotettu hame istuu kantajansa päällä täydellisesti. Roosat samettiavokkaat ja ruusukvartsihelmistä punottu, kulta-vihrein kukin koristeltu kaulakoru toimivat persoonallisina asusteina.

Juuri tumman vihreän ja viileän roosan yhdistelmää trendikkäämpää sävyparia saa hakea. Kiharaisen romanttinen kampaus täydentää elegantin metsänkeijutunnelman.

KERTTU NISKANEN


Kerttu Niskasen puku on täydellisintä, mitä olen pitkään aikaan nähnyt! Tummalle kaunottarelle upeasti sopiva väri ja dramaattinen, todella taidokas leikkaus. Jo pelkästään puvun miehustan drapeeraus on niin hienosti tehty, että tälle entiselle ompelijalle tulee ihan hiki pelkästä katsomisesta!

Elegantti, löysästi sileä kampaus tasapainottaa lookin – mahtailevammat hiukset olisivat antaneet tukkoisen vaikutelman. Tykkään myös hurjasti asun korvakoruista. Jostain olin lukevinani, että ne on kierrätysmateriaalista valmistetut (samaa suomalaismerkkiä oli muillakin juhlijoilla), mutta en nyt enää löytänyt mistään, että mikä tuo merkki oli. Jos joku sattuu tietämään, niin huikatkaa kommenttiboksiin.

MINTTU RÄIKKÖNEN

No olihan se Minttu Räikkönenkin otettava tänne listalle, vaikka en kyllä häntä miksikään kuningattareksi olisi kruunannut. Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä pääse kotoisissa kemuissa Armani Privén pukua arvostelemaan, joten menkööt nyt. Ja onhan tuo paksu silkkisatiini niin ihanan näköinen materiaali, että melkein tuntee sen kermaisen pehmeyden sormenpäissään. Syvä petroolinsininen sävy sopii tosi hyvin tummalle formulavaimolle.

Mutta siis en vaan nyt oikein mitenkään pääse yli enkä ympäri siitä, että mielestäni drapeerauksen idea on se, että kangas laskeutuu kauniisti. Eikä esimerkiksi pingota piukeana rintojen päältä.

SEELA SELLA

Voi Seela Sella, mikä upeus! Mustaa nahkaa, silkkisifonkia ja vaaleaa silkkisatiinia tyylikkäästi ja persoonallisesti yhdistelevä puku on Auli Turtiaisen käsialaa. Seela Sellan vahvuus ja herkkyys pääsee hyvin esille puvun ja Olli Lindroosin suunnitteleman huikean hienon kaulakorun yhteispelissä.

SOFIA VIKMAN

Suoraa tv-lähetystä seuratessani, olin aivan vakuuttunut, että Anne-Mari Pahkalan Sofia Vikmanille suunnittelema tulenpunainen puku tulee olemaan kaikkien yleisöäänestysten ykkönen. Näyttävän puvun kruunaa viittamainen selkäosa, joka hulmuaa vaikuttavasti Vikmanin liikkeitä myötäillen. Todellinen moderni Wonder Woman! Eero Hintsasen näyttävät korut ja elegantti sileä kampaus täydentävät lookin.

VANESSA KURRI

Olen kerran puhunut työasioissa Vanessa Kurrin kanssa puhelimessa. Hän oli niin herttainen ja ystävällinen ja kaikin puolin kiva, vaikka oli kärsivänä osapuolena, että en oikein osaa suhtautua häneen objektiivisesti. Teemu Muurimäen suunnittelema hopeanharmaa silkkiluomus ja Kirsti Doukaksen epäsymmetrisen puvun olkapäätä koristava koru luovat kyllä niin saumattoman ja näyttävän kokonaisuuden, että taidan kuitenkin uskaltaa luottaa arviointikykyyni tällä kertaa. :D

VIIMA LAMPINEN

Kimalteet ja glitterit on ollut tämän vuoden “se juttu” meikissä ja juhlastailissa. Oikeastaan aika yllättävää, että selkeitä kimalle-ehosteita tai esim. glitterijakauksia, ei näkynyt sen enempää. Viima Lampisen hopeinen solmuke rimmaa just nappiin kimalteisen ehostuksen kanssa.

Ja se täytyy kyllä sanoa, että vaikka en todellakaan toivo, että kaikki naiset alkaisivat pukeutua juhlatilaisuuksiin tummaan pukuun, smokkiin tai frakkiin (mistä minä sitten kirjoittelisin!?), niin on se kyllä niin tyylikästä ja coolia, kun ne joille se sopii, jättävät mekot henkarille.

Kuvat: hs.fi, iltalehti.fi ja anna.fi


Joulutunnelman rakennuspalikat ja pari ihanaa lahjavinkkiä

Sunday 10. December 2017

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää kaksi viikkoa jouluun – miten ihanaa!! Oikeastaan vähän allekin, sillä tasan kahden viikon päästä tähän aikaan sitä varmaan on jo ihanassa konvehtikoomassa sohvannurkassa villasukat jalassa lukemassa joululahjadekkaria.

Tuntuu myös siltä, että oma jouluni alkaa jo jouluviikon torstaina, kun Peetu tulee kotiin – ja perjantaina sitten Karkkikin. Niin hurjan kivaa saada pitkästä aikaa viettää kunnolla aikaa koko perheen kanssa!

Tämä toinen adventtiviikonloppu on mennyt oikeastaan kokonaan jouluvalmisteluissa. Tosin kelit on ollut täällä niin upeat, että sekä eilen että tänään tein piiiiitkät lenkit valoisassa ja ihanan kuivan kirpsakassa syysilmassa.

Muuten olen kuunnellut joululauluja, suunnitellut aattoillan menuta ja käärinyt lahjoja pakettiin. Kynttilälyhtyjen loiste ja glögin makuinen tee täydentää ihanasti tunnelman. Love Actually -leffaa olen pihtaillut vielä – ei sitä kuitenkaan kertaa enempää per joulu kykene katsomaan. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Kaksi innokasta karvakuonoa hyörii auttamassa joulupuuhissa. Jostain syystä ainakaan nuo meidän otukset eivät osaa hahmottaa häntäänsä kynttilöiden lähellä, vaikka muuten osaavatkin varoa elävää tulta.

Kumpikin on onnistunut käräyttämään häntäkarvansa tavallisessa kynttelikössä. Lyhdyn sisällä kynttilän liekki on vähän paremmin suojassa. Ja kyllähän noista Elloksen Marocco-lyhdyistä tulee muutenkin aivan ihana, kauniisti koristeellinen valo!

Niin kovaksi äityi joulukuume täällä, että oli pakko hankkia keittiön pöydälle pieni minikuusi. Sen voi kuulemma sitten joulun jälkeen istuttaa parvekkeelle ruukkuun – eli tsägällä saan nauttia siitä vielä useana tulevana jouluna.

Tosin allekirjoittaneen track record ruukkukasvien kanssa ei ole kovin vakuuttava. Tuppaavat jostain syystä muuttumaan elottomiksi keppikukiksi, vaikka mitä tekisin.

Pidän kovasti perinteisistä joulun väreistä, punaisesta, vihreästä, luonnonvaaleasta ja kullasta. Aina säännöllisesti mietin, että nyt tänä vuonna stailaan joulumme modernisti musta-valkoiseksi tai trendikkäästi pinkin ja hopean sävyihin, mutta ei sitten kuitenkaan tunnu omalta.

Joulunalusaikaan kuuluu ihana pellavainen, luonnonvärinen pöytäliina ja kynttilät. Juhlapäivänä yleensä vaihdan ihan joulunpunaisen pellavaliinan (näyttääkin olevan tuo punainen alennuksessa juuri nyt Elloksella), joka luo kauniin taustan kattaukselle ja valkoisille pellavaserveteille.

Pakettien väsääminen on mielestäni niin kivaa! En yleensä pyydä lahjoja kaupassa pakettiin (paitsi jos on kyse jostain erityisen ihanasta putiikista – tai NK:sta…), koska haluan fiilistellä paketointihommien kanssa.

Tänä vuonna meidän paketit saavat kauniit pahviset pakettikortit ja pienen havunoksan koristeeksi.

Ai että muuten on kissojen mielestä ehkä maailman parasta, kun pääsee assisteeraamaan lahjojen paketoinnissa! Voi sitä kahisevan paperin, kiemurtelevan narun ja houkuttelevan takkuisten havunoksien määrää!! :D

Nykyään, kun kaikki perheenjäsenet on aikuisia, joulupaketteja ei kuusen alle kerry mitenkään erityisen runsaasti. Useimmiten sovimme jostain tarpeellisesta isommasta lahjasta niin, että lahjan saaja tietää, mitä on saamassa.

Tykkään kuitenkin laittaa aina jotain pientä yllätystä pakettiin myös. Pitäähän sitä nyt olla vähän jotain avattavaakin aattoiltana.

Tänä vuonna meidän perheen vilukissan paketista löytyy aivan supersöpöt pehmeävuoriset villasukat. Pieni kirjailtu kisunassu ja hauskat korvat ilahduttavat toivottavasti lahjan saajaa. Nuo on niin suloisen pehmoiset ja ihanat, että ihan tekisi mieli tilata itselle samanlaiset!

Olen hehkuttanut täällä jo tosi moneen kertaan Elloksen Premium Quality -pellavatekstiilejä. Ne on vaan niin hyviä ja laadukkaita.

Nyt jouluna ajattelin ilahduttaa perheen kodinperustajaa setillä valkoisia pellavaservettejä. Sellaiset on hyvät olla olemassa, mutta niitä ei ehkä ihan ensimmäisenä tule itse hankittua. Ajattomat valkoiset servetit palvelevat kattauksessa vuodesta toiseen. Ja ehkä siinä olisi sitten samalla pieni vihje, että äiskän saa kutsua ihan milloin vain syömään!

Olen nyt hankkinut käytännöllisesti katsoen kaikki joululahjat. Vielä pitää ehtiä käydä laittamassa postiin Suomeen menevät paketit ja hankkia pari pienempää joulumuistamista.

Onneksi suurimman osan ostoksista voi tehdä netissä. Elloksellakin on tosi kätsyt joulusivut, joilta löytyy hurjasti hyviä lahjaideoita. Express-toimituksella myös mattimyöhäiset tontut ehtivät saada lahjansa ajoissa perille.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta


3 tärkeää asiaa, joita et tiennyt kauneudenhoidosta

Thursday 07. December 2017

Palataan vielä hetkeksi keväiseen Stockholm Beauty Week -tapahtumaan. Kuvittelen olevani kohtuullisen valistunut ja tietoni ajantasalla – etenkin, kun puhutaan ihan tavallisesta päivittäiskosmetiikasta – mutta aina sitä näköjään voi oppia uutta.

Beauty Weekin ohjelmassa oli joka päivä useita mielenkiintoisia luentoja. Ryhdyin viime viikonloppuna mahdottomalta tuntuvaan puuhaan, laatikkojeni ja papereitteni järjestelyyn. Siinä samalla käteen osui muistivihko, johon olin kirjoitellut ylös Beauty Weekin luennoilla kuulemiani asioita.

Tässä muutamia ajatuksia kauneudenhoitoon liittyen. Itselleni nämä olivat täysin uusia asioita ja siksi ajattelenkin, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin kosmetiikasta kiinnostuneita, jotka eivät ole tietäneet näitä kolmea asiaa kauneudenhoidosta.

Kolme tärkeintä ja itselleni täysin uutta asiaa ovat:

  1. Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan.
  2. Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine.
  3. Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää.

Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan

Voiko olla väitettä, joka olisi enemmän vastoin kaikkia aikaisempia tottumuksia? Kuitenkin, kun hiukankaan ajattelee asiaa, on ihan loogista, että juuri näin pitää toimia. Päänahka on ihoa ja täynnä talirauhasia. Hiuspohjan kuivuminen on viesti: nytpä siitä äkkiä rasvaa toimittamaan – ja hiukset rasvoittuvat nopeammin. Kierre on aika nopeasti valmis, koska peseminen kuivattaa helposti päänahkaa, mikä lisää talirauhasten aktiivisuutta, joka taas rasvoittaa hiuksia ja lisää pesun tarvetta.

Hoitoaine toimii vähän kosteusvoiteen tavoin. Hiuspohja saa kaivattua hoitoa ja yleensä pesuvälejä voidaan pidentää. Eli toisin sanoen täysin päinvastoin, mitä on aina kuullut sanottavan.

Toki hoitoaine tulee huuhdella huolellisesti pois (niinkuin kyllä muutenkin) ja erilaiset silikonia sisältävät erikoishoidot ja maskit ovat asia erikseen. Tavallista hoitoainetta tulisi sen sijaan tosiaankin levittää myös päänahkaan, sillä se tarvitsee hoitoa vähintään yhtä kipeästi kuin hiuksetkin.

Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine

Parabeeneista jauhetaan paljon. Niitä pitäisi välttää ja valita kosmetiikkatuotteet, joissa on erikseen maininta, että ne eivät sisällä parabeeneja. Se on sinänsä aika hullua – sillä jos oikeasti alkaisi luetella kaikki raaka-aineet, joita tuotteet eivät sisällä, listasta tulisi loputon. Tässä on siis selkeästi tartuttu kiinni ajankohtaiseen keskusteluun ja siksi monissa kosmetiikkatuotteissa näkee merkinnän, että tuote ei sisällä parabeeneja, silikonia, keinotekoista tuoksua, väriaineita etsetera.

Itsekin olin toki aikaisemmin kuullut parabeeneista, mutta se, miksi niitä kuului vältellä, oli hiukan hämärän peitossa. En kuulu siihen ryhmään, joka ihan kategorisesti välttelee kaikkea “kemiallista” ja pitää “puhtaita” luonnontuotteita parempina. Päinvastoin. Vakavasti allergisen lapsen äitinä tiedän, että luonnontuote voi olla luonnollisuudestaan huolimatta tappavaa kamaa ja kemiallisesti tuotettu puhtaampaa ja turvallisempaa.

Kun sain kuulla, että parabeeni on säilöntäaine, alkoi palikat kolahdella paikoilleen. Säilöntäaineiden ainoa tehtävä on estää tuotteen pilaantuminen. Eli käytännössä estää pilaantumisen aiheuttavien bakteerien lisääntyminen. Iholla on kuitenkin ziljoonia hyviä bakteereja, joita ei todellakaan pitäisi tuhota – vaan niistä pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Kysymys siis kuuluukin: miten parabeeni, jonka tehtävä on tuhota bakteereita, tietää, mikä bakteeri on hyvä ja mikä ei?

EU:lla on omat suosituksensa aiheeseen liittyen, enkä ole ryhtynyt mitenkään hysteerisesti jahtaamaan parabeenittomia tuotteita. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämän oivalluksen jälkeen olen suhtautunut parabeeneihin huomattavasti aikaisempaa ennakkoluuloisemmin.

Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää

Apropoo kemikaalit. Aurinkovoiteet on tuoteryhmä, jonka käyttö on tuntunut juuri voiteiden sisältämien kemikaalien vuoksi todella vastenmieliseltä. Täsmälisäilen toki suojakertoimia aina tarvittaessa ja yritän tasapainoilla ihon kärähtämisen haitallisuuden ja kemikaalikammon välillä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ihoni ei vaaleudestaan huolimatta pala kovinkaan helposti, mutta keväthangille ja alkukesän paisteisiin päiviin on ihan pakko varata suojakertoimia.

Melkein ponkaisin ylös aplodeeraamaan, kun Beauty Weekin luennolla kuulin, että iholle muutenkin ihanalla ja ystävällisellä kookosöljyllä on ihan luonnostaan kohtuullinen aurinkosuojavaikutus. Eihän 6 – 8 spf nyt mitenkään hurjasti ole, mutta kyllä sekin tuntuu – ja riittää hyvin varsinkin sitten, kun iho on jo saanut vähän päivetystä.

“Oppia ikä kaikki” – teemalla olisi tosi kiva kuulla joko kommentteja näihin kolmeen tietopläjäykseen tai ihan uusia fun fact – asioita kosmetiikkaan liittyen!


Joulun makuja kansainvälisesti: Chili con Karjala, tulinen bataattikeitto ja tuunausvinkki laatikoille

Wednesday 06. December 2017

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Tänään juhlitaan 100 vuotiasta Suomea ja mikäs siihen sopisikaan paremmin kuin kansainväliseksi tuunattu karjalanpaisti, Chili con Karjala. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.

On muuten aika hauska huomata, että vaikka suomalaiset jouluperinteet ensisilmäyksellä vaikuttavat varsin yhtenäisiltä koko Suomessa, pieniä, mutta selkeitä eroja kuitenkin on. Länsisuomalaiset eivät juurikaan käsitä karjalanpaistia jouluruuaksi, kun taas paikoin Itä-Suomessa se on melkeinpä kinkkuakin tärkeämpi! Isäni puolen suku on Karjalan evakkoja ja muistan hyvin, miten mummulassa oli aina iso padallinen höyryävää karjalanpaistia joulupöydässä.

Chili con Karjala maistuu kansainvälisemmältä kuin perinteinen versio, mutta kotoisat jouluiset maut on silti tunnistettavissa. Pavuin kevennetty ohje sopii myös kaikille niille, jotka eivät ole luopuneet kokonaan lihansyönnistä, mutta jotka mielellään vähentävät sitä.

Meillä on muutenkin ollut tapana nyt viime vuosina, kun Karkki ja Peetu on jo isoja, että joulupöydässä on aina kaikkien suurimpia herkkuja – oli ne sitten perinteisiä jouluruokia tai ei. Toki perinteisiäkin makuja on tarjolla: laatikoita, rosollia ja sen sellaista, mutta muuten juhlan tuntu tulee siitä, että saadaan nauttia yhdessä hyvästä ruuasta ja jokaisen omista lemppareista.

Chili con Karjala, 6 – 8 annosta

  • 900 g Bravuuri Karjalanpaisti (1 paketti)
  • 3 – 4 tl chilihiutaleita
  • 2 valkosipilinkynttä
  • 1 tl jauhettua juustokuminaa
  • 10 kokonaista neilikkaa
  • 2 rkl öljyä
  • 400 g suuria vaaleita papuja (1 prk)
  • 400 g pieniä vaaleita papuja (1 prk)
  • 1 ruukku tuoretta korianteria

Lisäksi:

  • Keitettyä riisiä tai perunoita

Ohje valmistukseen:

Kypsennä Bravuuri Karjalanpaisti pakkauksen ohjeen mukaisesti. Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna pieneksi. Laita isohkon kattilan pohjalle vähän öljyä ja kuullota valkosipulinkynsiä ja chilihiutaleita hetki. Lisää kypsennetty Bravuuri Karjalanpaisti, valutetut pavut ja juustokumina. Murskaa neilikat morttelissa ja lisää pataan. Anna muhia hetki miedolla lämmöllä, kunnes pavutkin ovat kuumenneet. Hakkaa korianteri rouheaksi silpuksi.

Tarjoile keitetyn riisin tai perunoiden ja tuoreen korianterin kanssa.

Bravuuri Karjalanpaisti valmistuu tosi kätevästi, hiljakseen hautuen uunissa, kuten kunnon karjalanpaistin kuuluukin. Kotiin leviää ihana padan tuoksu ja sekä maku että koostumus ovat niin täydelliset, että Karjalasta kotoisin oleva mummunikin olisi varmasti antanut hyväksyntänsä.

 

 

 

 

Tulinen bataattikeitto 4 :lle

  • 550 g Bravuuri paistovalmis bataattilaatikko (1 paketti)
  • 2 tl chilihiutaleita
  • 1 tlk kookosmaitoa
  • 1 dl kermaa
  • 2 tl kurkumaa
  • 2 tl kanelia (jauhe)
  • 4 cm pala tuoretta inkivääriä
  • 2 rkl omenasiiderietikkaa
  • Pippuria myllystä
  • ½ ruukku tuoretta korianteria
  • (vettä)

Ohje valmistukseen:

Kuori ja raasta inkivääri. Laita kaikki ainekset paitsi tuore korianteri kattilaan ja anna kiehua hiljakseen miedolla lämmöllä noin vartin verran. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria makusi mukaan. Mikäli keitto tuntuu liian paksulta, lisää vähän vettä. Hakkaa korianteri silpuksi ja tarjoile keiton kanssa.

Kermaisen ylellinen, pikantisti tulinen bataattikeitto sopii mainiosti alkukeitoksi hienommallekin illalliselle.

Vinkki: tulinen bataattikeitto maistuu hyvin myös haaleana ja siksi se sopii erinomaisesti tarjottavaksi pienistä annoskupeista noutopöydässä. Noutopöytäannoksia 8 – 10.

Vinkki nro 2: Atrian paistovalmiit porkkana- ja lanttulaatikot on ihana ja helppo tapa saada joulupöytään perinteisempiäkin joulun makuja. Molemmat ovat sellaisenaankin tosi hyviä, mutta pienillä konsteilla niitä voi tuunata vieläkin herkullisemmiksi. Itse sekoitin kumpaankin laatikkoon ennen kypsennystä tilkan kermaa ja ripottelin päälle korppujauhoja ja runsaasti mantelirouhetta! Pienelle porukalle laatikot voi hyvin laittaa paistumaan samaan vuokaan.

Kantsii käydä myös Atrian sivuilla, sieltä löytyy hurjasti kaikkia tosi kivoja vinkkejä joulun tarjoiluihin ja ruokien tuunaamiseen!