Voiko talvitakkiin rakastua?

perjantai 26. tammikuu 2018

Kaltaiseni pragmaattinen pukeutuja ei yleensä omista useita kunnollisia villakangastakkeja. Päinvastoin – yleensä käytössä on vain yksi huolella valittu hankinta ja uuden ostaminen tulee harkintaan vasta, kun se nykyinen alkaa osoittaa vakavia koossapysymisongelmia.

Blogiarkistojeni perusteella edellinen villakangastakkini muutti garderobiini talvisesongilla 2010/2011. (Ja nyt puhun siis sellaisista lämpimistä, talvikäyttöön tarkoitetuista takeista, ruotsiksi ”kappa” – enkä kevyemmistä välikausitakeista).

Hyvälaatuinen tummansininen Boomerang-löytö palveli monta monituista talvea kertakaikkiaan moitteettomasti. Vielä vuosi sittenkin sain kehuja takin kauniista leikkauksesta. Mutta onhan seitsemän sesonkia aika kunnioitettava elinikä vaatteelle, joka on käytössä kylmänä vuodenaikana käytännöllisesti katsoen päivittäin.

Kun viime syksynä kaivoin takkiveteraanin kesäsäilöstä esiin, huomasin, että laukunkanto-olkapäältä kangas oli hiutunut lähestulkoon puhki. Samoin hihansuut, taskujen reunat ja kyynärpäät. Tajusin, että nyt on aika löytää uusi taistelupari talvikauden kaupunkikäyttöön.

Olin jo ehtinyt aloittaa suoraansanottuna toivottomalta tuntuvan etsiskelyprosessin. Kriteerini eivät mielestäni olleet mahdottomia. Halusin ajattoman oloista, mutta jollain kutkuttavalla tavalla hiukan edgyä leikkausta, reilusti polven alle ulottuvaa pituutta, hiukan maskuliinista yleisilmettä (eli ei missään tapauksessa nyt niin trendikästä vyötä vyötäröllä) ja laatua ilman taivaisiin kohoavaa hintalappua.

Varmaan jo arvaattekin, mihin tämä on menossa? Kyllä, etsintäni oli täysin tuloksetonta – ja tuntui suoraan sanottuna aivan toivottomalta.

Ratkaisu takkipulmaan lennähti luokseni H&M:n Erdem -yhteistyömalliston muodossa.

Kaikki, aivan kaikki toiveeni toteutuu tässä täydellisessä villakangastakissa (69% villaa, 29% polyamidia ja 2% muita kuituja.): tummansininen pohja hauskasti turkoosilla pörrölangalla ruudutettuna, klassisen moderni kaksirivinen leikkaus levein kauluskääntein, ihanat viimeistellyt yksityiskohdat huolitelluista napinlävistä ketjusta tehtyyn ripustuslenkkiin. Täydellinen pituus ja mittasuhteet just eikä melkein.

Sinänsäkin hyödyllistä tämä asukuvien ottaminen blogiin, että enpä olisi muuten tajunnut, että olen unohtanut aukaista helmahalkion tukipistot!

Katsokaa nyt noita kankaisia nappeja ja ihania napinläpiä!! Ex-ompelija ei voi olla menemättä kiharalle tuollaista nähdessään. :)

Takki ei sitten muuten ole mitenkään pölyinen, nukkainen tai nuhruinen. Tuo hienon hieno jauhe, joka näkyy erityisen hyvin tässä kuvassa, on itseasiassa sadevettä. Hiuksistanikin ehkä näkyy, että koko kuvauksen ajan satoi kevyttä (mutta tiuhaa!) tihkua.

Muuten tässä näkyvä asuni on aika lähellä univormua, joka on päälläni lähes päivittäin. Musta neule (tässä ribbi-poolo), farkut (voisivat olla myös mustat) ja yhdet eniten käytetyistä kengistäni tällä hetkellä: Elloksen lämminvuoriset klassiset nupukkinilkkurit. Kestävät muuten hyvin pienen tihkusateen ja loskakelit, kun on hyvä paksu pohja ja kunnollinen suojasuihke. (Kengät saatu Ellokselta, kaupallinen linkki).

  • neulepoolo, Primark
  • farkut, Lindex
  • nilkkurit, Ellos
  • takki, Erdem x H&M


2 Responses to “Voiko talvitakkiin rakastua?”

  1. Nimetön sanoo:

    Ihan tosi ihana! Itse omistan samanoloisia takkeja,vaikka toisaalta pakko myöntää,että tykkään ja omistan myös vyöllisiä aamutakkivillakangastakki takkeja:)! Takit on vaan niin olennaisia vaatekappaleita näillä leveysasteilla,että olen hyväksynyt lievän mopon käsistä lähdön tässä suhteessa!
    Toi on täysin ajaton ja iätön malli ja näytät fantastiselta siinä. Ja vastaus on ilman muuta,että totta hitossa takkiin voi rakastua! Itse asiassa olen sitä mieltä,että kaikkien vaatteiden tulisi olla rakakkausvaatteita.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Suurkiitokset!! Taidan tosiaan olla vähän rakastunut… Ja olet kyllä aivan oikeassa: ei kannattaisi edes harkita jonkin vaatekappaleen hankkimista, jos ei se aiheuta ”sukat pyörii jalassa” -efektiä! :)

Kommentoi