Tytär menee naimisiin – paljonko äiti saa puuttua häävalmisteluihin?

tiistai 04. kesäkuu 2019

Ne, jotka seuraavat Instagram-tiliäni (@minnapaakkulainen), ovatkin jo kuulleet mahtavat onnenuutiseni: Karkki menee naimisiin!! Niin kertakaikkiaan ihanaa!

Rakastan hääjuhlia ja kaikkea, mitä se pitää sisällään. Sain hiljaa mielessäni pienoisen hjärtslagin, kun Karkki jossain vaiheessa viime syksynä ilmoitti, että ehkä he eivät haluakaan mitään juhlia. Yksinkertainen visiitti maistraattiin riittäisi. Juuri ensimmäisen yhteisen asuntonsa ostanut nuoripari tuumasi silloin, että olisi kenties järkevämpi laittaa rahat keittiöremonttiin kuin häihin. No, onnekseni mieli siellä muuttui ja vuodenvaihteesta asti juhlavalmistelut ovat käyneet kuumana.

Sen lisäksi, että häät ovat mielestäni ultimatum ihanimmat kekkerit noin ylipäätään, rakastan myös kaikenlaisten juhlien järjestämistä yli kaiken. Kun nyt vielä naimisiin on menossa oma tytär, on aivan järjettömän vaikeaa pysytellä nahoissa, olla besserwisseröimättä kysymyksessä jos toisessa ja antaa lapsukaisen itse tehdä sunnitelmat, valinnat ja päätökset.

Päätin jo ihan heti aluksi, että en tyrkytä apuani tai hyvää tarkoittavia mielipiteitäni, jos niitä ei erikseen kysytä. Päätin myös, että pääsääntöisesti tuen Karkkia kaikissa päätöksissä, joita nuoripari on järjestelyitä koskien tehnyt ja taoin kallooni, että kysymys on heidän häistä – ei minun. Näyttää näin paperilla aika itsestäänselvältä ja helpolta jopa. Eikö vain?

Voin kertoa, että todellisuus on ihan muuta. Jopa ihan hyvää tarkoittavat kysymykset, kuten ”oletteko jo valinneet catering-firman?” tai ”miten ajattelitte, jos tässä kohtaa sataa?”, kääntyy helposti päälaelleen. Tuleva morsian saattaa tulkita asian niin, että mutsi hetsaa, kun ei sitä tai tuota asiaa ole vielä hoidettu ja sekin yksityiskohta on jäänyt huomaamatta.

Meillä konkreettisin kommunikaatio-ongelma tähän asti on liittynyt vieraslistaan. Vaikka olisi pitämässä miten suuret häät tahansa, kaikkia ei voi kutsua, johonkin on vedettävä raja. Karkin häistä on tulossa keskikokoiset, nykyisen hääboomin vallitessa yleiseen meininkiin verrattuna ehkä jopa pienehköt. Se on tarkoittanut sitä, että kutsuttujen määrää on pitänyt rajoittaa varsin tuntuvasti.

Periaatepäätökselleni uskollisena, en (juurikaan) esittänyt mielipiteitäni sen suhteen, keitä kutsuvieraslistalle tulisi päätyä. Ne muutamat kerrat, kun aiheesta Karkin kanssa puhuttiin tuin tehtyjä päätöksiä ja niiden perusteluja. Nyt sitten ihan vähän aikaa sitten kävikin ilmi, että listalta puuttui yksi tärkeä ihminen ja minä sain tietty kuulla: ”mikset sä äiti sanonut!”

Yhden valtavan suuren vastuualueen sain kuitenkin hoidettavakseni ihan kokonaan – nimittäin Karkin hääpuvun ompelun! Todella suuri kunnia ja iso projekti, jota alettiin toteuttaa jo lopputalvesta.

Uudemmille blogin lukijoille kerrottakoon, että olen ensimmäiseltä koulutukseltani ompelija ja aikoinaan muutaman hääpuvun toteuttanutkin – eli ihan niin utopistinen tämä suunnitelma ei ole, kuin miltä se ensikuulemalta vaikuttaa. Nyt on tosin ollut niin monta vuotta väliä siitä, kun olen viimeksi koskenut ompelukoneeseen, että päätettiin ensin tehdä hääpuvun mallinen iltapuku jostain hääpukukankaan tapaisesta materiaalista ihan vain testataksemme kaavojen toimivuus. Tuossa yllä kuvassa vasemmalla Karkki morsiuskaupassa sovittamassa pukua inspiraatiomielessä ja vasemmalla yksi Pinterestistä löytyneistä suosikkimalleista.

Pikkuisen tässä nyt tuli mutkia matkaan, kun onnistuin loukkaamaan käteni. Häihin on toki vielä aikaa, mutta hiukan kyllä suoraan sanottuna huolestuttaa itseänikin, kun näin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen edes pinsettiote ei onnistu oikealla kädellä. Puhumattakaan siitä, että parista sormesta puuttuu vielä kokonaan tunto, vaikka olen tehnyt rehab-jumppaliikkeitä jokaisessa mahdollisessa välissä (eli koko ajan – eihän tässä mitään sen tärkeämpää ole todo-listalla!). Täytyy nyt vain toivoa, että ihmeparantumisien aika ei olisi täysin ohi.

Se, että en voi purkaa hääinnostustani puvun tekemiseen, on johtanut siihen, että tungen nokkaani kaikkiin muihin järjestelyihin. Varsin ymmärtäväisesti Karkki on nyt suhtautunut – säälii varmaankin käsipuolta äiskäänsä, mutta itseäni on alkanut mietityttää, missä menee raja. Tässä vaiheessa, kun häihin on alle 3 kk, tilanne on se, että nuoripari on ihan ilahtunut talkooavusta, joka voi googlailla vaihtoehtoja ja kysellä tarjouksia. Mutta liika on liikaa, niinkuin aina. Siksi kuumin kysymys itselleni juuri nyt on:

Paljonko äidin sopii sekaantua tyttären häiden järjestelyihin?


8 Responses to “Tytär menee naimisiin – paljonko äiti saa puuttua häävalmisteluihin?”

  1. Nimetön sanoo:

    Saahan sitä puuttua vaikka kuinka paljon,mutta loppujen lopuksi päätökset tekevät asianosaiset itse. Hääasiassa monet ovat sitä mieltä,että jos vanhemmat esim. maksavat häät,niin heillä on suurempi oikeus ottaa osaa päätöksiin,mutta itse en näe asiaa näin. Hääparin tulee ehdottomasti saada juuri itsensä näköinen juhla. Aivan mahtavaa,että sä saat ( ja osaat) tehdä tyttäresi puvun. Siitä tulee taatusti upea,toivottavasti teet puvusta postauksen vielä joskus. Ihanaa kesää ja tsemppiä käden kuntoutukseen.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Parastahan olisi, että kaikkiin kysymyksiin löytyisi eri osapuolia miellyttävä kompromissi – riippumatta siitä, kuka maksaa. Itse ajattelen niin, että nuoripari ei ehkä juuri nuoruutensa vuoksi ole ihan täysin sisäistänyt häiden luonnetta perhejuhlana tai tajunnut ottaa huomioon asioita, jotka nyt tuntuvat merkityksettömiltä, mutta jotka myöhemmin saattavat harmittaa. Onneksi meillä nyt toistaiseksi ainakaan ei ole ollut mitään merkittäviä erimielisyyksiä.
      Ihanaa kesää sinullekin!

      (Ja juu, puvusta tulee postausta sitten häiden jälkeen!)

  2. Anna sanoo:

    Jos vanhemmat maksavat häät kokonaan, niin silloin saavat päättää kaiken, jos tulee ristiriitoja.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Tuo on varmasti varsin yleinen ajattelutapa! Nykyään on ehkä kuitenkin aika harvinaista, että vanhemmat maksavat ihan kaiken. Toisaalta ajatustahan voi soveltaa niin, että lupaa avustusta hääkassaan johonkin tiettyyn asiaan, esim. hääkakkuun ja silloin saisi ristiriitatilanteessa viimeisen sanan siihen, millainen kakku valitaan. Tai, jos pitää tärkeänä, että jotkut kaukaisemmat sukulaiset kutsutaan, niin sitten maksaa heistä tulevat lisäkustannukset.

  3. Ninneri sanoo:

    Me ollaan kans vähitellen aloittelemassa häiden suunnittelua, joskus parin vuoden sisään olis tarkoitus mennä naimisiin. Vieraita on listalla tälle hetkellä 90 ja se tuntuu hiukan liian paljolta omaan makuun, mutta minkäs teet kun puolisolla on iso perhe ja lähisuku, ja hän haluaa kutsua koko jengin juhliin.
    Omasta suvusta mukaan tulee ainoastaan vanhemmat, sisarukset ja heidän puolisonsa. Jos vanhempani alkaisivat painostaa mua kutsumaan muitakin sukulaisia repisin verkkarini varmaan aika nopeasti :D Onneks tietävät olla painostamatta (ja muutenkin heidän asenteensa on ”teidän juhlat, teidän päätökset” <3 ).

    Todennäköisesti tulen pyytämään omalta äidiltä myös hääpukua, tai ainakin puvun alaosan ompelua. Hän on tehnyt aikanaan mun vanhojentanssimekon kun en löytänyt kaupasta mieleistä, joten tiedän että hän jos kuka osaa tehdä hameen mun mielen mukaan :)
    Hiukan on muuten hankalaa löytää oman maun mukaista valmista hame + yläosa -komboa kun ei halua valkoista hääpukua. Tällä hetkellä kyttäilen jos Needle&Thread tai Ida Sjöstedt valmistaisi jonkun kivan pitsi/embellished-tyyppisen yläosan nuden/samppanjan/vaalean roosan värissä, jonka vois ostaa valmiina ja yhdistää sitten äidin ompelimosta tulevaan hameeseen. Onneks täs on aikaa! :)

    Teidän kohdalla jotenkin kuvittelisin että Karkki kyllä sanoo jos tuntuu että alat sekaantua suunnitelmiin liikaa. Mun mielestä on hyvä sanoa jos jotain tosi olennaista tuntuu unohtuneen, mut tietty kannattaa miettiä aina miten viestin muotoilee :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Oooh – ihanaa!! Teillekin on tulossa häät! Ida Sjöstedtillä on aivan valtavan ihania kaikkia yläosiakin, eikä pelkästään vain kokomekkoja. Mahtavaa, että sulla ei ole kiire, niin se oikea ehtii varmasti tulla kohdalle, kunhan vain pitää silmät avoinna.

      Uskon itsekin, että saadaan Karkin kanssa ihan sovussa sovittua asioista. Hyvä puoli tässä on se, että nyt kun h-hetki lähestyy, on siellä huomattu, että on oikeastaan aika ihanaa, kun joku auttaa. :)

  4. Kirmi sanoo:

    Mielestäni äiti saa kannustaa ja tukea lastaan, erityisesti kehua valmisteluissa. Omissa häävalmisteluissa äitini muutoin toimi sopivasti, mutta kerran sain vahingossa viestin, jonka oli tarkoittanut hyvälle ystävälleen häähössytyksestäni ja siitä, miten oli aivan mielipuolista (hänestä) tilata sopivanvärisiä tuotteita ulkomailta. Edelleen minulla on paha mieli asiasta ja en ole halunnut jakaa hänelle tuollaisia ”hössötysjuttuja” enää.

    • Minttu Minttu sanoo:

      No voi ei, mikä harmittava juttu! Itse olen sitä mieltä, että kaiken kivan hössöttäminen on paikallaan etenkin juuri silloin, kun järjestetään häitä! Itse olen nyt käyttänyt tuntikausia googlaillen kaikenlaisia pikku yksityiskohtia juhlatilan koristelua varten. Tosin nuoripari saa sitten tietty itse päättää tilataanko jotain vai ei.

Kommentoi