Sain Kure Bazaarilta testattavaksi pari eri sävyä. Viimeksi arvostelin kevään uutuussävyn, oranssin African. Olin positiivisesti yllättynyt oikeastaan kaikista ominaisuuksista (peittävyys, kestävyys, levittämisen ja poistamisen helppous). Tällä kertaa testivuorossa oli mustanvioletti Scandal. Testijakso kesti tasan viikon – eli seitsemän päivää – ja tässä tulevat kuvatodisteet!

Ihan täysin non-toxic -linjalla ei menty, sillä aluslakkana käytin tuota Mavalan perus Super Base -lakkaa. Se on miellyttävän ohutta ja kuivuu salamannopeasti. Aluslakka kun ei mitenkään saisi enää lisätä kuivattelu- ja kovetusaikaa muutenkin haastavaan pidän-juuri-lakatut-kynnet-siistinä -projektiin.

Kaksi nopeaa kerrosta ja peittävyys on täydellinen. Kure Bazaar -lakoissa on myös aivan mielettömän hyvä kiilto, joka ei samene heti vaan kestää useamman päivän – kuten seuraavista kuvista hyvin selviää. Tässä on siis tilanne heti kynsien lakkaamisen jälkeen viikko sitten sunnuntaina.

Tässä vielä muistilappu kiinnostuneille.. Eli sävyn nimi on houkuttelevasti Scandal.

Tässä on kynsien tilanne viime tiistaina – eli kokonaista kolme päivää lakkauksen jälkeen. Keskisormen kynnen kärjessä on havaittavissa pientä kulumajälkeä, mutta muuten lakkaus on melkein parempi kuin sunnuntaina. Päivän, kahden elämisen jälkeen vain kynsinauhoihin eksyneet harhasutaisut ovat kuluneet pois – muuten lakka kiiltää ja näyttää todella hyvältä.

Torstaina tilanne on lähes muuttumaton. Kynnet ovat edelleen fiinissä ja edustuskelpoisessa kunnossa. Tarkkaan kun katsoo, näkee, että kynnen kärjistä väri on hiukan hioutunut pois. Mutta koska mitään erityistä lohkeilua ei ole havaittavissa, pientä kulumista tuskin huomaa.

Tässä on sitten viimeiset kuvat – eli tilanne eiliseltä sunnuntailta (mikä on siis käytännössä oikeasti kahdeksas päivä). Vasemman käden kynsien kärjet näyttävät jo aika kulahtaneilta, tosin siinä on kylläkin kynnet lohkeilleet enemmän kuin itse lakka. Oikean käden kynsistä ei olekaan muilta päiviltä kuvaa, mutta tästä näkee hyvin, että niissä lakkaus on kestänyt selkeästi vasuria paremmin.

Lopputuloksena on siis vähintään viiden tähden kehut: Kure Bazaar levittyy helposti, kuivuu nopeasti, säilyttää kiiltonsa ja on todella kestävää! Ja kaikki tämä huomattavasti perinteisiä kynsilakkoja luonnonmukaisemmalla ja vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävällä koostumuksella. Aivan uskomaton juttu! Melkein harmittaa, että oma kynsilakkavarasto notkuu kaikenlaisia ihania sävyjä, joita ei malta olla käyttämättä… Mutta sen tiedän ainakin, että kun on aika hankkia uusi kynsilakka, tsekkaan ehdottomasti ensimmäisenä Kure Bazaarin sävyvalikoiman!

Tässä tulee nyt Tukholmavinkki ja fäshion-uutinen samassa postauksessa. Alunperin piti jutustella uusista Rookieista ja keväällä avatusta Taverna Brillosta erikseen, mutta menköön nyt samaan syssyyn!

Taverna Brillo on aika uusi tulokas Tukholman ravintolakartalla. Viime tammikuussa Whyred järjesti näytöksen jälkeiset bileet Brillossa ja silloin muistan, että monikin ihmetteli, että mikähän tuo nyt on…

Lyhyessä ajassa Taverna Brillo on kuitenkin saavuttanut varsinaisen hipsteristatuksen ja tuntuu, että nykyään kaikki käy vain siellä ja kaikki cooleimmat tapahtumat järkätään juuri tuolla.

Ja mikä ettei – Brillossa yhdistellään trendikkäästi ruokailuhommaa, delikatess-myyntiä, kioskityyppistä kauppajuttua, drinkkibaaria ja klubisceneä.

Ensimmäisenä sisäänkäynnin jälkeen on valmisruoka- ja delikatess-osio. Lihansyöjälle on tarjolla jos jonkinlaista ilmakuivattua, savustettua, roikotettua ja riiputettua herkkua… Onneksi en asu missään Brillon lähellä – muutenkin jo aika vakavaksi muodostunut take away -addiktioni ryöstäytyisi varmasti täysin hallinnasta..

Viime viikolla päädyin Brilloon Moderådetin kutsumana. Tuorein Stockholm Fashion Week Magazine julkistettiin ja viisi Rookies-ehdokasta.

Rookies-ehdokkaiden näyttely oli ripustettu ravintolan seinille. Teoriassa ihan hyvä ratkaisu, joka tietty helpottaa näkyvyyttä tungoksessa. Kuvaamisen kannalta ei kuitenkaan ihan optimaalisin järjestely.

Tämän vuoden Rookies-ehdokkaat ovat: Mes Dames (vas.), Anna Ekre (oik.), c.dellstrand, Nor Autonom ja korumerkki Krista Kretzschmar Jewellery. Maineen ja kunnian lisäksi kaikki Rookies-finalistit saavat ammatillista apua mm. lookbookin toteuttamista varten. Voittaja saa lisäksi 20 000,- kruunua cashia ja muitakin hienoja etuuksia.

Jostain syystä korut ilahduttivat tällä kertaa eniten. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki muu roikkui niin korkealla seinillä… Mutta jotain omistushalua herättävää ja henkilökohtaisen oloista on noissa koruissa.

Brillosta vielä sen verran, että ravintola on ilmeisen suosittu juuri drinkki- ja tapaamispaikkana. Viikonloppuisin dj pitää yllä nuorekkaan urbaania city-chic -tunnelmaa. Mutta vaikka kaiken ytimessä on suuri ruokasali, en ole kuullut oikein yhtäkään vilpittömän positiivista arvostelua paikan italialaistyyppisistä annoksista. Valitettavasti. Mutta fiilis on kuitenkin loistava ja jo pelkästään sen vuoksi kannattaa ehdottomasti poiketa osoitteessa Humlegårdsgatan 19.

Normaalia rauhallisempi postaustahti tällä viikolla on johtunut siitä, että nettimme on takkuillut todella lahjakkaasti. Tänään se sitten sanoi totaalisesti sopimuksensa irti. Karkki soitti Comhemiin ja ette ikinä arvaa, minkä ohjeen ystävällinen asiakaspalvelija antoi… Wi-fi -pömpeli piti kuulemma nostaa pystyyn ja sitten kaiken pitäisi toimia aivan mielettömän mahtavan upeasti. No, näin ei tietenkään käynyt, joten naputtelen tätä “olen hengissä ja kaikki on ookoo” -viestiä kännykälläni.

Että tämä ei menisi ihan valittamiseksi niin on tähän viikonloppuun ehtinyt mahtua jo ihaniakin asioita.

Eilen illalla istuskeltiin parvekkeella ihanassa ilta-auringossa ja skoolattiin Karkin oman kämpän vuokrasopimuksen allekirjoitukselle ja Mintun markkinointiosaston pestin sijaisuuden jatkumiselle. Biodynaaminen siideri maistuu oikeille omenille!

Lenkkimaisemat Hammarbybackenin päältä hivelee aisteja ja tuulettaa pääkoppaa. Ja ei, en juokse ylös asti… Kävelemälläkin pulssi nousee helposti yli 150.

Nyt vaan kun saisi netin toimimaan, olisikin asiat taas enemmän kuin mainiosti!

Tykkään hurjasti hihattomasta minipienillä kauluksilla ja piilonapituslistalla varustetusta paidasta. Tiedetään, että hihattomuus ei ole varsinaisesti osa asiallista toimistopukeutumista, eikä käsivartenikaan taida (vielä!) olla ihan esittelykunnossa. Officen AC pitää huolen, että neuletakkia tarvitaan sisätiloissa kesät talvet, joten varsinaisesti se ei ole mikään ongelma. Ohut materiaali (54 % silkkiä ja 46 % viskoosia) on ihanan hengittävää, tosin pitkähkö helma rypistyy helposti istuessa. Oh well.

Mutta hei – ballerinat!! Onko parempaa kesän merkkiä kuin baltsut paljaissa jaloissa?

• paita, Filippa K
• neuletakki, H&M
• farkut, Acne
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs

Päivän asu -kombo on oikeastaan vähän tylsä, sillä lähestulkoon sama setti on ollut täällä blogissa esillä jo aika monta kertaa. Uutta on kuitenkin ihanat Karhun lenkkarit, jotka kruunaavat mielestäni kokonaisuuden hienosti. Tosin taidan olla aika puolueellinen, sillä jostain syystä tuntuu, että sinivalkoiset Karhuni kruunaavat asun kuin asun. Hmmm…

• haalari, MTWTFSS
• sneakers, Karhu
• kaulakoru, Marni for H&M

Vähemmän viimeisimmistä BB- ja CC-villityksistä perillä oleville tiedoksi, että BB-voiteet ovat olleet pitkään käytössä varsinkin Aasiassa. BB-lyhenne tulee sanoista Beauty Blemish tai Beauty Balm – vähän lähteestä riippuen. Idea on kuitenkin se, että päivävoiteeksi riittäisi vain yksi ainokainen voide, joka tasoittaa, siloittaa, kosteuttaa, kirkastaa, suojaa ja peittää juuri sopivasti. Useimmat BB-voiteet sisältävät aurinkosuojakertoimen ja markkinoilta löytyy monia anti-age versioita myös. CC-voiteet ovat seuraavaa sukupolvea ja kirjaimet taitavat tulla sanoista Corrector Cream.

Saimme testattavaksi seitsemän eri voidetta, joista muutamat parissa eri sävyssä. Yksi seitsemästä on L’Oréalin CC-voide (kaksi eri sävyä), jonka otimme mukaan ihan vertailun vuoksi. Periaatteessa BB-voiteita ei ole tarkoitus valita samalla tavalla ihon sävyn mukaan kuin tavallisia meikkivoiteita, vaan värin tulisi sulautua ihoon. Kaksi tarjolla olevaa vaihtoehtoa, tummempi ja vaaleampi, riittää ainakin tavalliselle pohjoismaalaiselle ihon sävyskaalalle ihan mainiosti.

Testiryhmäämme kuului kaksi henkilöä: 30++ vuotias Minttu (ehe, ehe) ja 23 vuotias Karkki. Mintun iho on varsin ohut, erittäin kuiva ja helposti kaikenlaisesta ärtsyyntyvä. Karkin iho on sekin atooppisuuteen taipuvaisen ohut, mutta muuten paremminkin normaali tai sekaiho.

Kaikki voiteet olivat käytössä ensin useamman päivän ajan, jolloin keräsimme käyttökokemuksia sekä pelkän BB-tuotteen kanssa että niin, että alle tuli normaali tai kevyt päivävoide. Testin lopuksi teimme vielä “pikakelauksen”, jolloin jokainen tuote pääsi uusintakierrokselle. Näin pyrimme takaamaan mahdollisimman tasapuolisen kohtelun kaikille voiteille sekä minimoimaan mahdollisten känkkäränkkäpäivien ja varsinkin testin alkuaikoina vaivanneen kevätflunssan tuloksia vääristävän vaikutuksen.

Lopuksi arvostelimme jokaisen voiteen erikseen laaditun superhienon ja tehokkaan testilomakkeen avulla.

Testilomakkeessa on neljä monivalintakysymystä, jotka kattavat kaikki käytön osa-alueet pakkauksesta fiilikseen. Monivalintakysymysten skaala on 1 – 5 (1=huonoin, 5=paras). Viimeisenä on vapaa tekstikenttä, jonne kirjoitimme kaikki mielestämme tärkeät asiat kustakin testivoiteesta.

Laskin pisteille keskiarvon – eli tässä esitetyt tulokset on keskiarvo kaikista neljästä kysymyksestä ja sekä Karkin että Mintun vastauksista. Tulokset on esitetty pistejärjestyksessä, mutta tekstistä selviää, että Karkin ja Mintun suosikeiksi päätyi aika eri tuotteet…

Vichy Idéalia BB Cream, 2 pistettä

Tartuimme molemmat suurin odotuksin Vichy Idéalia BB Cream -putkiloihin. Periaatteessa – ja paperilla – tuo on aivan täydellinen, ihoa monipuolisesti hoitava ja kauniisti tasoittava, sopivasti peittävä voide. Ihan kaikki odotukset eivät kuitenkaan täyttyneet.

Minttu: Vähän pettymys, miten huonosti Idéalia sulautuu ihoon. Varsin meikkivoidemainen koostumus. Ei tosin vaadi alle kosteusvoidetta edes niinä päivinä, kun iho tuntuu erityisen kuivalta. Peittävyys meikkivoidetasoa ja ihan hyvä sinänsä. Tuntui kuitenkin enemmän perinteiseltä meikkivoiteelta kuin varsinaisesti BB-voiteelta. 

Karkki: BB-voide oli ihan ok, mutta lopputulos ei ollut tasainen vaan rakeinen. Tätä voidetta en pystynyt käyttämään ollenkaan.

Nivea BB Cream, 3 pistettä

Nivean BB-voide sai kautta linjan tasaiset keskitason pisteet. Oikeastaan siis ihan ookoo voide, joka ei niin loista tai pröystäile, mutta toimii kuitenkin ihan kivasti. Toisistamme tietämättä olemme tämän voiteen kohdalla yllättävän samoilla linjoilla Karkin kanssa. Tosin huomaa, että kuivaihoinen Minttu pitää voidetta kevyenä, kun taas normaali-ihoinen Karkki jopa vähän paksuna. Sisältää mineraaleja ja B5 vitamiinia.

Minttu: Koko testin kevyin BB-voide. Tuntui melkein kuin kevyesti sävyttävältä päivävoiteelta. Hyvin luonnollinen ja kosteuttava lopputulos, mutta ei todellakaan kovin peittävä. Alle voi hyvin laittaa haluamansa päivävoiteen ja kuivaihoiselle se on melkein must. Ei oikeastaan mitään huonoa sanottavaa, mutta ei myöskään mitään wau-elämystä.

Karkki: Nivean BB-voide muistuttaa saman merkin kasvovoidetta. Purkista tuli kerralla liikaa ja voide on myös koostumukseltaan kuin päivävoide. Lopputulos on vähän paksu ja rasvainen.

L’Oréal Nude Magique CC Cream, 3,5 pistettä

L’Oréalin CC -voiteet jakoivatkin sitten mielipiteet aivan totaalisesti! Voiteita on kaksi erilaista: punoittavaa ihoa tasoittava vihreä (!!) voide ja väsynyttä ihoa heleyttävä aprikoosin värinen voide. Molemmat muuttuvat iholla meikkivoiteen tapaiseksi sävyksi – eli mistään värivoiteesta ei ole kysymys. Päätimme, ettemme juttele mielipiteistämme etukäteen, mutta ei ollut kovin vaikea arvata Karkin suosikkia. Neito ei meinannut millään luovuttaa putkiloista ja siirtyä testailussa eteenpäin! Minttu sen sijaan ei ollut ihan yhtä myyty.

Minttu: Todella merkilliset tuotteet! Vihreä ja aprikoosi erittäin litku, melkein nestemäinen voide muuttuu iholla lämpimän ruskeaksi voiteeksi. Lopputuloksena helposti rajoja, kulmakarvoihin kasaantunutta voidetta ja kaikkia muita hämmentäviä meikkivoidekokemuksia. Tuntuu tosin hyvältä, mutta teknisesti en pärjännyt tuotteen kanssa mitenkään erityisen hyvin.

Karkki: Arkipäivä suosikkini! Lopputulos on matta ja kevyt. Käytin sekä “anti-redness” että “anti-dullness” CC-voidetta. Voidetta tarvitsee erittäin vähän ja se leviää hyvin kevyesti iholle. Lopputulos on tosi hyvä ja molempia voiteita voi myös käyttää samanaikaisesti. 

Kiehl’s Actively Correcting & Beautifying BB Cream, 3,7 pistettä

Varsin tasaisen hyvän pistesaaliin keräsi Kiehl’sin BB-voide. Oikeastaan keskiarvoa tiputti vain vähän klumpin oloinen tuubi, josta helposti tulee otettua liikaa ja Mintun mielestä pikkuisen outo tuoksu (johtuu varmasti siitä, että ominaistuoksua ei ole peitetty hajusteilla…). Koko testin kovin aurinkosuoja 50 SPF.

Minttu: Voide on aika paksua, joten pakkaus ei tunnu kovin riittoisalta. Tuoksu on pikkuisen outo (hajusteeton tuote), mutta häviää nopeasti iholta. Ei tarvitse allensa missään tapauksessa kosteusvoidetta. 50 suojakerroin tuntuu toisaalta hyvältä – toisaalta ehkä jopa vähän liioittelulta… Peittää ihan tarpeeksi, mutta tuntuu melko kevyeltä silti. Yksi suosikeistani tosin, joka jäi heti käyttöön.

Karkki: Tämä BB- voide on ehdottomasti yksi suosikeistani. Koostumus ja lopputulos on tosin hieman “rasvainen” minun iholleni. Tuoksuu hyvälle.

Vichy Neovadiol Lumiere BB Cream, 4 pistettä

Jaetulle kakkossijalle päätyi melkoisen yllättäen Vichyn yli viisikymppisen iholle kehittämä BB-voide! Haha! No, toisaalta meillä molemmilla on ollut aina melko ohut iho – varmaankin tietyn atooppisen taipumuksen vuoksi – ja ihohan nimenomaan ohenee iän myötä. Eli sinänsä ei ole niin kummallista, että tämä tuntui meistä molemmista oikein hyvältä. Yritän tässä samalla, kun kirjoitan, tavata tuota pakkausta, mutta näyttäisi ihan siltä, että Neovadiol Lumiere on ainoa voide täysin ilman aurinkosuojakerrointa.

Minttu: Todella “runsaan” oloinen voide, joka on varsinaisesti tarkoitettu yli 50 vuotiaalle iholle. Tykkäsin paksuudesta ja rasvaisuudesta. Ei tullut mieleenikään laittaa alle päivävoidetta. Ehkä jopa liiankin tuhti näin kesää kohti mentäessä, mutta sopii erinomaisesti kuivalle iholle ja lopputulos on kivan luonnollinen. 

Karkki: Kivan tuntuinen ja lopputulos oli ihan hyvä. Muistuttaa hieman Kiehlsin BB-voidetta. Lopputulos oli hieman rasvainen. 

Lumene Vitamin C+ BB, 4 pistettä

Lumenen Vitamin C+ BB -voide jakoi mielipiteitä melkein yhtä rankasti kuin L’Oréalin CC -voiteet. Nyt tosin toisin päin, sillä tämä oli Mintun ehdoton suosikki! Tosin ei Karkkikaan dissannut ihan täysin, mutta hänen suosikikseen Lumenet ei ihan yltäneet. Sisältää lakkauutetta ja C-vitamiinia.

Minttu: Ehdottomasti suosikkini! Helppo levittää peittää kivasti kaikki epätasaisuudet ja punotukset. Luonnollinen ja kevyt ilme säilyy, vaikka laittaisikin kaksi kerrosta ongelmakohtiin. 20 suojakerroin tuntuu just sopivalta. Voi käyttää sellaisenaan tai ohuen päivävoiteen kanssa – toimii päivästä riippuen ihan molemmilla tavoilla. Ihana luonnollinen lakkojen tuoksu.

Karkki: Pakkaus on miellyttävä. BB-voide on aika paksu ja rasvainen ja ei sen takia sovi nuorelle iholle yhtä hyvin. Lopputulos on tosin yllättävän tyydyttävä ja talvella, kun ihoni on kuiva saattaa tämä voide olla parempi.

YSL Top Secrets BB Créme, 5 pistettä, VOITTAJA!!

YSL päätyi yhteispisteissä voittajaksi! Mielipiteet erosivat vähäsen, mutta niin skaalan yläpäässä, että yhteiskeskiarvoksi muodostui täydet viisi pistettä. Ja mikä ettei – Top Secret -voiteella on kaikki hyvän BB-voiteen ominaisuudet: luonnollinen “meikkaamaton” lopputulos, kaunis, hehkuva tasainen iho ja hyvä mieli voiteen käyttäjälle!

Minttu: Testisävy tuntui aavistuksen tummalta, mutta voide sulautui kyllä mukavasti ihoon. Useampikin kehui spontaanisti, että näytän “freesiltä” YSL:n ollessa testausvuorossa! Levitysvaiheessa piti olla tarkkana, ettei jää rajoja, mutta muuten lopputulos oli ihan kiva. Toimi parhaiten, kun alla oli ohut päivävoide. Ei peitä kovinkaan paljoa, joten flunssa-aikaan oli pakko lisätä meikkivoidetta nenänpieliin ja silmänalusiin.

Karkki: Täydellinen “no make up” -make up pohja. Käytin tätä BB-voidetta niin koulussa kuin Åressa mäessä. Lopputulos on luonnolinen ja koostumus kevyt.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tämän testikierroksen jälkeen ihmettelen, miksi joku oikeasti haluaisi vielä valita perinteisen meikkivoiteen? BB-voiteet toimivat niin paljon paremmin, pysyvät uskomattoman hyvän näköisenä koko päivän ja samalla vielä hoitavat ihoa. Suosittelen ehdottomasti testaamaan! Ehkä näiden meidän vinkkien avulla on pikkuisen helpompi suunnistaa aakkosvoideviidakossa.

Jostain syystä nousee pala kurkkuun, kun näen kuvan vanhan työkaverin tai kaukaisen puolitutun itselleni tuntemattoman lapsen riipustamasta äitienpäiväkortista. Rakkaudella väsätyt harakanvarpaat julistavat vuosikymmenestä toiseen “hyää ätienpävää”.

Kaikkein liikuttavin juttu tuli eteeni tosin jo eilen. Yhden facebook-tuttuni kanssa tiet ovat ristenneet vain pari-kolme kertaa – siitä huolimatta hän tuntuu jollain tavalla läheiseltä. En oikeastaan tiennyt, että hän on jäänyt kahden hyvin pienen (ja ilmeisesti hyvin vilkkaan!) pojan yksinhuoltajaksi. Rivien välistä olin sen kyllä aavistanut. Eilen hänen ulko-ovessaan roikkui naapurin jättämä kukkakimppu, kortissa luki: ”Pojat eivät vielä ymmärrä ostaa, mutta olet todella kukkasi ansainnut: olette pärjänneet tosi hyvin!”.

Halusin aina ison perheen, paljon lapsia. Oli suoraan sanottuna aika yllätys, kun ihan vasta parikymppiä täytettyäni sain lääkäriltä tietää, että raskaaksi tuleminen saattaisi olla minulle aika vaikeaa. Uutista oli varsin vaikea niellä, kun siihen asti yksi suurimmista huolenaiheista oli ollut, että “enhän vaan oo paksuna“. Lääkärin ohje Mintulle 20 vee oli, että lastenteon kanssa ei kannata aikailla, jos vaan muuten asiat ovat sellaisella mallilla.

Olen äärettömän onnellinen siitä, että asiat tosiaan onnistuivat olemaan sellaisella mallilla, että saatoin aika pian jättää pillerit pois ja alkaa jännätä, josko meille sittenkin tulisi vauva. Eikä tarvinnut odotella kauaakaan, kun Karkki ilmoitteli olemassaolostaan. Silloin, kun lähimmät samanikäiset ystäväni vasta riemuitsivat sisäänpääsystä yliopistoon, aloittelin aika toisenlaista elämänvaihetta.

Karkille ja Peetulle äitinä oleminen on hienointa, upeinta, raskainta, keveintä, uuvuttavinta, täydellisintä, opettavaisinta, voimaannuttavinta ja ehdottomasti tärkeintä itselleni tässä maailmassa.

Jossain vaiheessa tajusin, että siitä huolesta, joka herää sillä hetkellä, kun raskaustesti näyttää plussaa, ei pääse ikinä eroon. Edelleenkin kuulee ensimmäistä vauvaansa odottavien tuskailevan, kuinka raskausaika on niin hurjaa, kun ei yhtään tiedä, että onko vauvalla kaikki hyvin, onko se kunnossa. Että kun se vaan nyt syntyisi, niin sitten olisi helpompaa. Pikkuvauvavaiheessa pitää tämän tästä hypätä peilin kanssa tarkistamassa, että kai se vielä hengittää. Sitä rataa se jatkuu kunnes ymmärtää, että huoli on tullut jäädäkseen. Äidinrakkaus on kai sen toinen nimi.

En kadu sitä, että olin nuori äiti. Miten voisinkaan? Muuten en ehkä olisi äiti ollenkaan. Välillä kuitenkin ajattelen, että Karkille ja Peetulle olisi saattanut olla parempi, jos niitten äiskä ei olisi ollut ihan niin tietämätön pentu. Ehkä aikuisempana olisi ollut enemmän aikaa pysähtyä? Viipyillä kaikessa rauhassa vauva-ajan maidonhajuisessa kuplassa ja laskea useampaan kertaan kymmeneen eri uhmavaiheiden iskiessä kimppuun? Kyllä, koko ajan – tai ainakin riittävän usein – on huono omatunto, että silloinkin menetin hermoni ja aloin karjua ja silloinkin oli muka kiire jonnekin. Pakotin jatkamaan baletissa. “Kyllä joku harrastus pitää olla” – ai pitää vai?

Toisaalta taas. Jaksoin valvoa, eikä se ollut big deal – vastahan sitä hilluttiin yöt läpeensä Doriksessa. Kai sitä nyt oman lapsensa kanssa jaksaa valvoa? Jaksoin leikkiä, askarrella, ulkoilla, kerätä kukkia, puhaltaa saippuakuplia ja syöttää sorsia. Kun en niin mistään mitään tiennyt, en myöskään stressannut kovin paljoa. Karkki ja Peetu olivat hartaasti toivottuja ja vilpittömästi rakastettuja ovat edelleen. Riittäkö se?

Hienoja nuoria naisia pienistä vauvoistani on kasvanut. Ja paljon kivemman, avarakatseisemman, ymmärtäväisemmän ja onnellisemman ihmisen ovat kasvattaneet äidistään. Kun nyt vielä osaisin suhtautua edes jotenkuten rakentavasti siihen, kun he haluavat päästää irti, seistä omilla jaloillaan. Aina riittää oppimista, mutta onneksi on hyvät opettajat!

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! Eniten kuitenkin sille omalleni sinne Tampereelle! <3

Olen nyt muutaman kerran käynyt Karkin suosittelemassa kampaamossa, joka sijaitsee tässä aika lähellä. Olen ollut ihan ookoo tyytyväinen lopputulokseen – varsinkin väri pysyy mielestäni kivasti luonnollisen lämpimänä blondina. Mikään luottokampaamo se ei ole, mutta yleensä en haluakaan muuta kuin tyvivärin, joten homma toimii ihan ookoo.

Tänään heittäydyin hurjaksi ja leikkasin otsatukan!

Yllättävän paljon muuttaa ilmettä – eikö vaan! Jotenkin kesäisempi olo tulee, kun on vähän uutta juttua. Tosin otsiksen leikkaaminen on ihan vakiotemppuni, kun haluan vähän vaihtelua. Tuollainen kevyt vinoon leikattu otsatukka on myös helppo kammata sivuun – eikä sen pois kasvattaminenkaan ole mitenkään kivulias prosessi.

Arvatkaa kenen kuvia näytin kampaajalle!? Haha!

Olen ihastellut Ainon eleganttia otsatukkaa sen leikkaamisesta lähtien. Nämä neljä kuvaa näytin kampaajalle ennenkuin annoin hänen käydä saksineen hiusteni kimppuun (luottamus huipussaan…). Kuvat on siis peräisin Ainon blogista!

Täytyy kyllä sanoa, että esikuvalla on jotenkin enemmän särmää koko touhussa, mutta ihan kohtuullisen tyytyväinen olen kampaajan aikaansaamaan lopputulokseen itsellänikin.

Mikään huippuhyvä leikkaaja ei tosiaankaan ole tämä “nykyiseni”. Pyysin myös leikkelemään vähän kuivia latvoja ja hän tasasi vain pituutta vähän eikä ottanut huomioon, että hiuksiani on kerrostettu aika paljon. En jaksanut alkaa valittaa, joten tällä mennään nyt seuraavaan kertaan asti. Ainakin erilaisia nutturoita ja muita kampauksia ajatellen tasapituisemmat hiukset ovat ihan positiivinen juttu.

Ja sama iPhoton filtteritestailujen jälkeen.. Superkampaajani ei myöskään paneutunut erityisesti hiusten laittamiseen. Onko nuo nyt sitten suoristettu vai mitä? Vähän siltä väliltä paremminkin. Haha!

Tein tutkimustyötä oman sandaalihankintani pohjalle – ja keräsin siinä samalla hienoimmat mallit tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Mukaan valikoitui sekä vähän arkisempia malleja, tukevalla korolla ja juoksunkestävällä lestillä että juhlavampia bilesantsuja.

1. Miss Sixtyn sandaalit on aivan ihanan kepeät muodoltaan. Varpaiden yli menevä hommeli ei ole “trendioppaiden” mukaan se kaikkein kuumin malli (pitäisi olla suora), mutta kokemuksesta tiedän, että tuollainen kaareva on mukavampi käytössä. Vähän ihmetyttää kantapään takana oleva glitterikoristelu, mutta kyllä sen kanssa varmaan oppisi elämään.
2. Unisan punaiset mokkasantsut houkuttelevat upealla värillään. Ihastuin myös hillittömästi nilkkaremmin mokkanahkalla päällystettyyn solkeen. Yksityiskohdilla on väliä! Lisäksi nuo voisivat olla livenä just kivan käyttökorkeat…
3. Filippa K:n mustat puoliplatformit ovat suorastaan melko rouheat matsatakseen varsinaiseen trendivillitykseen. Toisaalta vähän paksumman pohjan ja leveämmän koron antamaa mukavuutta ei pitä aliarvostaa. Kuka haluaa jaksaa kävellä kesäyönä kotiin kengät jalassa?
4. Vagabondin tukevakorkoiset remmikengät ovat myös sieltä järkevimmästä päästä. Ohut pohja tuo kuitekin aika paljon keveyttä peliin.. Ja miten nuo minusta henkivät jotain nostalgista vintage-vibaa?? Kivat ovat, arkisuudestaan huolimatta.

5.  Kaikkein palavimmin taisin mennä rakastumaan Steve Maddenin mustiin sandaaleihin. Aivan täydellinen siro, minimalistinen malli, kapea linjakas korko ja simppelit remmit. Pikkuisen täytyy nyt kyllä miettiä, sillä garderobini ei kaipaa enää yksiäkään “näillä vain seisoskellaan” -korkuisia kenkiä…

6.  Näköjään haikailen myös kesähäihin – tai vastaaviin tilaisuuksiin! Badgley Mischikan glitterikorkoiset sandaalit kaipaavat seurakseen samppanjakuplia, naurua ja smokkiin puettuja herrasmiehiä. Käyttökenkien hankintakriteerit ei ihan täyty tällä meiningillä. Haha!

7.  Harkitsen vakavasti mukavuusalueelta poistumista. Sugarfree Shoesin keltaiset remmikengät säteilevät ihanaa aurinkoista mutta räväkkää asennetta. Keltainen on ollut muutenkin tällä sesongilla poikkeuksellisen lähellä sydäntäni ja niiden katselemisestakin tulee iloiseksi. Jo pelkästään se!

8.  Yllättäen French Connectionilta löytyi elegantit, ilmavat ja linjakkaat nilkkaremmisandaalit. Ihastuin erityisesti tuohon kaksivärisyyteen. Samaa mallia on näköjään vähän räväkämmällä nude-lizard -väriyhdistelmällä. Ei hassumpi sekään, mutta ihan niin villille linjalle en taida lähteä.

Kaikki kengät ovat Brandoksen valikoimista, josta myös kuvat ovat peräisin. Juttu ei ole kaupallinen yhteistyö – eikä muutenkaan sponsoroitu. Bloggari on vain sekä mukavuudenhaluinen että realistinen tietäessään, että jos jotain tulee tilattua, se tehdään melko varmasti juuri Brandokselta. Siksi tämän kollaasin vaihtoehdot ovat peräisin juuri sieltä.

Päivä on mennyt luonnollisesti aika tarkkaan ulkona hengaillessa. Nyt illan tullen piti tosin kerätä tyynyt ja viltit pois parvekkeelta – trooppinen tyyli jatkuu nimittäin siihen malliin, että kohta varmaan ukkostaa ja kunnolla. Ei kyllä yhtään haittaa, vaikka vähän sataisi. Ainakin meidän perheen siitepölyallergikko kiittäisi, jos sisäänhengitettävä happi olisi pikkuisen vähemmän pölyistä.

Tällainen kutkuttavan makea päivä sai taas muistamaan, miksi aurinkolasit on keksitty. Ei tulisi partsilla hengailusta ja akkain lehtien pläräämisestä yhtikäs mitään ilman paistetta himmentäviä pleksejä. Olen ihan tyytyväinen uusiin Tiikereihini, mutta vaihtelun vuoksi jotkut toisetkin olisi melkein pakko olla…

Olen himoinnut jo niin pitkään pilotteja ja peililaseja, että alan itsekin kyllästyä koko ideaan. Nyt tekisi mieleni jotain vähän erikoisempaa, viileämpää ja persoonallisempaa. Yksinkertaisesti siis aurinkolaseja, joita ei ole ihan kaikilla muilla.

Satuin törmäämään ruotsalaiseen Hyde’s Spectacles -aurinkolasimerkkiin.

Ei ehkä kovin yllättävää, että kreisi cat woman oli myyty heti mainoskuvat nähtyään. Coolit kollit hienot aurinkolasit päässä – I buy!!

No, tykkään myös siitä, että lasit ovat laadukasta käsityötä ja ilman näkyviä logoja tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä. Mallit on nimetty minimalisesti vain järjestysnumerolla, mutta jokaisen pokan takana on silti tarina. Esimerkiksi tuo lumileopardin päässä komeileva malli on nro. 20 ja tarinan voi lukea täältä.

Pokat nro 18 viehättää erittäin paljon maskuliinisilla linjoilaan. Jostain syystä tunnen erityistä vetoa varsin äijämäisiin laseihin. Yhdet kaikkien aikojen lemppariarskoistani on Karl Lagerfeldin miesten mallistosta. (Missähän ne muuten on nykyään…)

Tukholmassa Hyde’s Spectacles laseja myydään ainakin Aplacessa ja Nitty Grittyssä. Kummallakin on nettikauppa, joten sieltä kannattaa kurkistella, jos siltä tuntuu.

Toisaalta voipi olla, että päädyn malliin nro 18. Erityisesti tuo koivun tuohta muistuttava pokakuviointi on tosi makea – ja pyöreät lasit olisivat kyllä aikas ihanat kaikessa hassuudessaan. Kaikki loput mallit ykkösestä kahteenkymppiin löytyvät täältä. Miten, jos vaikka valkkaisi pokat omalla onnennumerollaan?

Yritän ehtiä nyt viikonlopun aikana vähän kauppoihinkin hengailemaan. Saatte sitten nähdä kuvia ainakin sovitusvaiheesta – ja toivottavasti myös onnistuneesta hankinnasta!

Kuvista kiitos: Hyde’s Spectacles

Koska huomenna on punainen päivä, tänään oli siis konttorirotilla puolikas päivä. Eri firmoissa käytäntöä sovelletaan varmaan vähän eri tavoin, mutta esimerkiksi jo keskisuurissa yrityksissä homma on merkattu jo työaika-policyihin tai työajan seurantaan, kuten meillä. Sinänsä kivaa, että ei tarvitse olla mitenkään nääs, nääs ja koskahan sitä kehtais lähteä, kun portaali sanoo, että klo 12.00 loppuu työaika.

Puolikas päivä -sääntö on voimassa aina, kun punaista päivää edeltävä päivä on työpäivä. Eli, jos lauantai on pyhä, lakkaa sorvit laulamasta perjantaina klo 12. Vielä näin 13 Tukholma-vuoden jälkeenkin se tuntuu edelleen ihan uskomattomalta! Melkein kuin olisi ollut jo tänäänkin vapaapäivä, varsinkin, kun monet päättävät tehdä ne muutamat vaadittavat tunnit kotoa käsin, on toimistolla yleensä todella rauhallista.

Puolikas päivä ennen punaista ei ole ainoa ruotsalaisen työelämän erikoinen hienous. Toinen hyvin yleinen sääntö on, että jos keskellä viikkoa olevan pyhän ja viikonlopun välissä on vain yksi päivä – eli ns. klämdag – on tuo päivä palkallinen vapaa! Fantastista!

Kaikki varmasti ymmärsivät jo jutun juonen, mutta kun tämä on vaan niin kivaa, väännän sen kuitenkin rautalangasta: sen jälkeen, kun olin tänään neljä tuntia töissä, minulla on koko loppuviikko vapaata! Ahhh!

Tämän päivän halv dag toimistolla meni leppoisasti Karkilta saadussa Forever21 mekossa. Onnistuin rikkomaan viimeiset mustat siistit sukkikseni aamulla kiskoessani niitä jalkaan. Ensin harmittelin asiaa, mutta nyt kyllä tuntuu, että asukokonaisuus rimmaa paremmin ulkona vallitsevaan +21 asteen (!!) lämpötilaan ja auringonpaisteeseen vaaleiden sukkisten kanssa.

Kuvassa myös ripaus realismia, sillä töihin pinkoessani jonglööraan aina vähintään aivan liian täyteen ahdetun käsilaukun (tuttujen kesken vain matkalaukku) ja matkakahvimukin kanssa. Yleensä kaiken jatkona on vielä vapaavalintainen setti treenikassia, tietokonelaukkua (kangaskassi..) ja/tai lounaspussukkaa.

Laitoin tähän loppuun vielä yhden lähärin, vaikka tukka on kyllä aika karsee. Perjantaina pitäisi päästä kampaajalle, joten toimikoon tämän nyt sellaisena kylmänväreitä aiheuttavana “ennen” -kuvana! Haha!

• mekko, Forever21
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Nyt kiskon juoksukamppeet niskaan ja lähden katsomaan maisemia Hammarbybackenin päältä! Karkki lähti käymään kaupassa ja lupasi tuoda tullessaan ainekset fetasalaattiin. Om nom nom nom! Sitäpaitsi tuntuu, että kesä alkaa kunnolla vasta sitten, kun on ensimmäisen kerran syönyt fetasalaattia parvekkeella.

Tästä nyt oikein kunnon aasinsillan kautta illan aiheeseen – eli omasta mielestäni ajankohtaisimpaan ja kuumimpaan juoksumuotiin. Sain jo lopputalvesta muutamankin sähköpostin, jossa toivottiin postausta tästä aiheesta – ja se on paljon, koska yleensä en kuitenkaan saa niin hurjan paljoa meiliä lukijoiltani. Toiveet taisivat tulla samoihin aikoihin, kun kerroin tähtääväni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon vielä tässä kevään mittaan.

Tähän asti juoksut on sujunut (tai sujunut ja sujunut, mutta you know what I mean…) vanhoissa tuulihousuissa ja edelleenkin niissä ikivanhoissa Asicseissa. Maksimissaan viiden kilsan lenkeille ei oikein jaksa uutta varustusta hankkia. Aikoinaan, kun juoksin paljon, tuntui, että alle 8 km lenkille en jaksa edes pukea tennareita jalkaan. No – nyt olen sopinut itseni kanssa, että saan ostaa uudet hienot juoksuvetimet heti, kun selvitän kympin ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Ekana ostoslistalla on kuitenkin uudet tossut. Testien ja tuumailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että päädyn hankkimaan jälleen kerran uudet Gel Kayanot. Osittain varmuuden vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että ne vaan tuntuvat hyvältä ja parhaimmilta jalassa. Mahdollisesti sitten myöhemmin hankin erilailla tuettuja ja jopa ehkä uudet DS Trainerit (ne oli kyllä ihanat tossut!!).

Mutta tämän piti olla juoksumuotijuttu, joten jätetään tossujen ominaisuuksien analysointi vähemmälle tällä kertaa. Yläkuvassa näkyy mielestäni siistein lenkkeilykokonaisuus. Eli aika mustavoittoinenhan tuo on. Salilla tykkään kirkkaista väreistä, mutta heti kaduille ja maastoon siirryttäessä iskee urbaani suojaväripukeutuminen päälle. Kaikkein kuumimmat (fashion mielessä – duh!) on pitkät mustat kapeat supertekniset juoksutrikoot, joiden lihaksien muotoja korostavien leikkausten saumoissa kiiltelee diskreetit heijastimet. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema juoksutakki on yksinkertaisesti to die for... Mikähän tsemppitavoite sitä pitäisi itselleen laittaa, että tuon raaskisi hankkia?

Tossuista olikin jo vähän puhetta, mutta noin niinkuin tyyli-näkökulmasta sanoisin, että viileän urbaanin juoksuasustuksen ainoa väriläikkä on mieluiten juuri kengät. Ja ihan kaikkein mieluiten jopa ainoa väriläikkä…

Uutuus Mintun juoksuasussa on iPhone -viritys käsivarressa (ei tosin tuollainen Niken, vaan töistä saatu, mutta musta kumminkin…). En kyllä useimmiten jaksa kuunnella musiikkia juostessa jostain syystä. Oma hengitys on paljon meditatiivisempaa kuunneltavaa. Yleensä menetän hermoni alta aikayksikön ihan mihin tahansa soittolistaan ja juoksurytmi häiriintyy pahan kerran, kun pitää olla vaihtamassa biisiä. Ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyviä soittolistoja? Puhelin kulkee eniveis kätevästi käsivarressa silloinkin, kun päällä ei ole taskullista takkia.

Kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin, haluan vaihtaa pitkät juoksutrikoot bokserimallisiin superlyhyisiin shortseihin. Ehdottomasti ihanimmat löytyy Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemasta mallistosta. Ihan sellaiset perustyyppiset nyrkkeilijäshortsit olisivat tosi hienot myös.

Ja jostain syystä hihaton nailonliivi tuntuisi hyvältä ajatukselta myös. Merenrannassa juostessa tuuli on usein tosi kova, mutta inhoan vilpittömästi sitä, että on kuuma (hikoilu on eri asia!). Tuollainen hihaton  hommeli voisi olla näihin täkäläisiin olosuhteisiin aivan ehdoton!

Kuvat: Adidas (musta tuulitakki ja kukalliset shortsit), H&M (neonkeltainen liivi), Nike (iPhone-kotelo), Asics (tossut) ja Intersport (trikoot)

Mieluiten kyllä nyt köllähtäisin tölläämään jotain sarjaa – mieluiten tietty True Bloodia. Onneksi on juutuubi trailereita pullollaan.. Aivan tajuttoman hyvältä vaikuttaa kutossesonki.

Mutta siis voiko todella pitää paikkansa, että ERIC kuolee tällä sesongilla?? Olis se vaan ihan kauheeta!!

Suoritin mittavan raivaus- ja jynssäysprojektin parvekkeellamme vapunpäivänä. Ihme homma, että myös partsilla on samankaltaisia romunkeräystaipumuksia kuin rivarin tai talon pihanurkilla. Taloyhtiön siirtolavaa odottamaan päätyi pari hengenvaarallisen lahoa tuolia, yksi puhki ruostunut pikkugrilli, jo viime kesänä rätsähtänyt aurinkopeti ja epälukuinen määrä haljenneita tai lähes haljenneita ruukkuja. Pesin parvekkeen lattian, tuolit ja pöydän, huuhtelin säästetyt ruukut ja annoin silauksen öljyä kalusteille. Nyt on siistiä ja väljää – mutta myös karua ja tyhjää.

Tämän päivän pläni oli käydä ostamassa multaa ja kukkia – ja saada partsi ihan oikeasti kesäkuntoon. Multaa ostinkin, peräti kaksi sellaista keskikokoista säkkiä, mutta kukkien kanssa tuli tenkkapoo (tänka på – oletan?). Haluaisin nimittäin kerrankin vähän yhtenäistä fiilistä ja ajatellun oloisen kokonaisuuden kesäkeitaaseeni, tavallisen otetaan-mitä-sattuu -tyylin sijaan. Haluaisin paljon vihreää, mutta lisäksi myös kukkia, ruokapöydästä en voi luopua, vaikka sitten itselleni tärkeä aurinkopeti ei oikein mahdukaan, matto olisi ihana ja lisäisi huonemaista fiilistä.

Tein, kuten nykyään minulla on tapana ja käännyin Pinterestin puoleen parvekkeensisustusongelmieni kanssa. Tässä mood-boardin eniten inspiroivat palat:

Aika värikkäältä näyttää Mintun parvekehaaveet. Kyllä se taitaa olla niin, että ihana hippihenkinen hurlumhei-sekamelska on kukissa(kin) ihan positiivista? Ei meikäläisesta taida minimalistia saada tekemälläkään, vaikka kuinka haluaisi.. Juuri nyt, kun yöt ovat vielä aika kylmiä, olisi hyvä laittaa ulos orvokkeja. Jostain syystä ne ei vaan näytä silmään yhtä mannermaisen tunnelmallisilta kuin kukat noissa kuvissa…

Sen sijaan näyttää aivan itsestään selvältä, että joku kiva pieni räsymatto pitää jalkojen alle hankkia. Ja tunnelmallista tai ei, uusi aurinkopeti on must! Todennäköisimmin se tulee olemaan tämä oranssi, koska se sopii parhaiten bikineihini. Haha! Uudet tuolitkin olisi ihanat (vaikka nämä tai sitten nämä). Tai, jos jostain löytyisi joku nikkarointitaitoinen ja  -halukas, voisi meidän vinkkelipartsile rakentaa säilytystilaa sisältävän kulmasoffavirityksen ilman, että aurinkopetin vaatima tila on uhattuna.

Hmmm… Monenlaisia päätöksiä. But I’ll keep you posted!

Kuvat: Mintun Pinterestistä, mutta jostain syystä kuvien lisääminen ei sujunut yrityksistä huolimatta kuten ennen. Liekö syynä se, että olen siirtynyt käyttämään Chromea vai Pinterestin omat järjestelmäpäivitykset? Kaikkien kuvien alkuperäiset lähteet löytyvät eniveis täältä.

Mistä ihmeestä tämä jääkiekkoaiheinen tilitys oikein tuli? No siitä, että tänään olen pukeutunut täysin arkkivihollisen Tapparan väreihin, tummansiniseen ja oranssiin. Vähemmästäkin sitä sai Aleksanterin koulun pihalla kuulla olevansa luopio ja petturi.

Toimistolla ei onneksi kukaan tajunnut tulla soittamaan suutaan, joten sain nauttia ihan rauhassa räväkän väristen housujen ja yltiömukavan matonkudepaidan yhdistelmästä!

• neule, Å
• housut, Filippa K
• tennarit, Karhu
• huivi, Gudrun Sjöden

Pikkuisen juhlatunnelmaa viriteltiin kuitenkin täälläkin. Peetu on edelleen reissussa ja siitä syystä jäi perinteiset itsetehdyt munkit/tippaleivät tänä vuonna nauttimatta. Sen sijaan popsittiin Karkin kanssa ihanat sushit ennenkuin lähdettiin tahoillemme liehumaan.

Lasissa on sentään Proseccoa. Tärkeimmät vappuperinteet – eli kivoja kuplia lasissa – pysyy hengissä ilman muuta!

Käväistiin Camillan kanssa vähän katsomassa, millainen vappumeininki Tukholman keskustassa on noin kahdeksan aikaan aattoiltana.

Hirvee hulina käynnissä bilemestoilla Stureplanilla ja Birger Jarlsgatanin ytimessä! Haha!! No, täytyy kyllä sanoa, että en kyllä mitenkään kaipaa sitä järjetöntä sekoilevaa ihmistungosta ja ädläystä, mitä Suomessa suurimpien kaupunkien keskustoissa helposti vappuna on. Mutta onhan tämä autius suorastaan vähän koomista.

Ruotsalaisiakin vappuperinteitä on toki olemassa. Yksi niistä on kokko. Juhannuksena on täällä se salkoperinne, joten kokot poltetaan näin vappuna. Riddarholmenille oli kokoontunut aika liuta populaa kuuntelemaan kuoron esittämiä kevätlauluja ja katselemaan kokon sytyttämistä. Tunnelma oli rauhallinen ja melkein harras – vähän niinkuin Itsenäisyyspäivän ilotulituksissa Suomessa.

Me taidettiin olla yhdet hurjimmista sekoilijoista ja pahiksista koko Riddarholmenilla. Olihan Camilla ottanut meille mukaan pienet tujut lämmikkeeksi. Aikamoista kreisibailausta!

Vapun kunniaksi ulkoilutin ensimmäisen kerran uusia ihania karvanilkkureitani. Aivan uskomatonta, miten hyvät nuo ovat jalkaan, vaikka korkoa on kuitenkin jonkinverran. Paita on lainassa Karkilta.

• paita (Karkin), Forever21
• farkut, H&M
• nahkatakki, Acne
• nilkkurit, Filippa K
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kaulakoru, H&M

Vappu on vähän niinkuin pikku-uusi vuosi – eikö vaan? Tästä alkaa virallisesti se lämpimämpi ja valoisampi vuodenaika. Samaan syssyyn voi tehdä lupauksia paremmasta elämästä itselleen. Ajattelin aloittaa miettimällä tarkemmin omaa kaikuani.

Ihanaa kevään alkua, kesän odotusta ja aurinkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Vappukynnet saivat mehukkaan oranssin sävyn testaukseen saamastani luonnonmukaisesta Kure Bazaar -kynsilakasta.

En ole mikään luonnonmukaisen kosmetiikan spesialisti, mutta valitsen aina mieluiten vähäkemikaalisen tai ekologisen tuotteen, jos vain mahdollista. Ja mahdollista se on silloin, kun tuotteen toiminnallisuudesta tai toivottavista ominaisuuksista ei tarvitse tinkiä.

Ihan fiilispohjalta on tuntunut, että kynsilakan on aivan pakko olla todellinen pahis sekä ekologisuuden että kemikaalien suhteen. Eihän siitä ole kuin muutama vuosi, kun oli hirveät kohut kynsilakoista, jotka sisälsivät mm. geeniperimän muutoksia aiheuttavia kemikaaleja.

Tuntuu siis aivan mahtavalta, että markkinoilla on täydellisesti toimiva kynsilakka, jonka ainesosista jopa 85 % on täysin luonnonmukaisia. Perunaa, puuvillaa, maissia ja vehnää pääasiassa sisältävä kynsilakka kuullostaa oikeastaan aika uskomattomalta. Ihan kuin joku Peetun 4 v. kemiallisen laboratorion keitoksista olisi yhtäkkiä muuttunut oikeaksi tuotteeksi!

Testattavana on kevään uutuussävy Afrika (siitä otsikko… me so sorryy!). Se on aavistuksen lämpimämpi, mehukkaampi ja maanläheisemmällä tavalla kuumempi kuin vanha oranssi-lempparini Essien Fifth Avenue.

Teknisesti Kure Bazaar -lakka toimii ihan “normaalin” lakan tapaan. Suti on kivan pieni (ihan kuin Essieissä ennenvanhaan!) ja väri peittää varsin mainiosti jo ensimmäisellä kerralla. Tuoksu on ehkä aavistuksen normaalia miedompi, mutta mitään suurta eroa en huomaa.

Levittäminen on helppoa, lakka kuivuu todella nopeasti ja lopputulos on kovapintainen ja kiiltävä. Jos tämä vielä kestää kynsissä perinteisen lakan tapaan sanoisin, että en keksi yhtään mitään huonoa sanottavaa! Uskomaton juttu!

Ohje on yksinkertainen: muutama lusikallinen sitrussorbettia kuohuviinilasiin ja päälle lempparikuplia.

Piirun – tai oikeastaan aikas monta piirua – parempaa jälkeä tulee, jos viitsit valmistaa sorbetin ihan itse. Lisäksi kaupoista saa aika harvoin muuta sitrussorbettia kuin sitruunoista tehtyä – ja se on ehkä vähän liian ärtsyä maultaan ainakin astetta parempaan kuohuviiniin sekoitettuna.

Periaatteessa sorbettiin kuuluu kananmunanvalkuaisvaahtoa tai jotkut laittaa jopa liivatetta. Se on varmasti ihan paikallaan, jos sorbetin aikoo syödä jäätelön tapaan. Sorbetti-Mimosassa käytetyssä versiossa ei ole kumpaakaan ja siksi se sulaa ihanasti Mimosamaiseksi drinksuksi pitäen samalla juoman viileänä. Oikeastaan kysymyksessä on siis vastapuristetun appelsiinin (ja tässä tapauksessa myös limen) mehusta tehdystä mehujäästä, mutta sorbetti kuullostaa kyllä aika paljon elegantimmalta.

Sorbetti valmistuu tosi nopeasti, eikä siihen tarvita välttämättä edes jäätelökonetta. Jopa Mintun kaltainen keittiönoviisi selvisi hommasta alle puolessa tunnissa. Pari-kolme tuntia kannattaa tosin varata siihen, että herkku tekeytyy pakastimessa.

AINEKSET

(tämä on aika iso annos – mutta samantien kandee tehdä enemmän, sorbetti on nimittäin oikein hyvää myös sellaisenaan!)

2 – 3 appelsiinia

1 – 2 limeä

1 dl sokeria

2 dl vettä

VALMISTUS

Purista appelsiinien mehu, maista. On hyvä, jos mehu on pikkuisen kirpeää, mutta ei liian hapanta – eli lisää sekaan limeä tai sitruunaa maun mukaan. Sulata sokeri kiehauttamalla vesi kattilassa. Jos appelsiinit on hyvin makeita, vähempikin sokeri riittää. Anna sokeriliemen jäähtyä, sekoita mehuun ja laita jäätelökoneeseen pyörimään.

Vaihtoehtoisesti voit laittaa liemen isohkoon pakasterasiaan ja pakkaseen. Sekoita muutaman kerran jäätymisen aikana (noin tunnin välein), ettei sokeri painu pohjaan. Jäätelökoneestakin sorbettimassa kannattaa laittaa hetkeksi pakkaseen. Pehmeänä mehujää sulaa kuohuviinin sekaan vähän turhankin nopeasti.

TARJOILU

Lusikoi sorbettia samppanjalaseihin, kaada päälle hyvin jäähdytettyä kuohuviiniä (suosittelen hedelmäistä Proseccoa!).

Nautitaan välittömästi!

CIN CIN!

Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kiittää kaikkia osallistujia! Oli taas niin ihana ja ilahduttava lukea vastauksianne. Kuvauspaikkaa koskeva kakkoskysymys oli tietenkin siinä mielessä leikkimielinen, että kaikki vastaukset olivat oikeita. Tosin ikuisesti sydämeltään tamperelaista bloggaria ilahdutti kovasti, että niin moni tunnisti Telakan terassin!

Vaikka voitto olisikin tällä kertaa mennyt ohi, ei ole syytä isoon harmitteluun, sillä alekoodi Go4it2013 on voimassa titiMAdamin nettikaupassa 12.5. asti. Koodilla saa tilauksensa ilman postituskuluja ja loppusummasta vähennetään 20 %.

Itse ajattelin tilata Camillalle synttärilahjaksi kisukorut vihreinä (Camilla ei puhu suomea, joten uskallan paljastaa yllätyksen täällä). Kyseinen kissanomistajaystäväni oli suorastaan vihreänä kateudesta, kun näki mustat kattikorvikseni, joten veikkaisin, että saaja ilahtuu saadessaan samanlaiset omassa lempivärissään.

Kolme onnekasta voittajaa ovat:

Elina:
Valinta oli vaikea, mutta ehkä tää (jää)karhu (valkoisena tietysti!) symbolois mun vaihtarilukukautta, vaikken jääkarhua ole nähnytkään ;)

Yksisarvinen taitaa viettää iltaa Tampereen telakalla!

Satugee:
Yhden valitseminen on kovin, kovin hankalaa. Mäyris- ja kissakorut ovat aina ihania, koska sellaisia pöyrii ihan aitoinakin kotona. Ja hevoset, kukapa niistä voisi olla pitämättä. Mutta koska kilpailussa pitää valita yksi niin se olkoon sitten häkistään karannut musta lintu.

Kuvauspaikkana lokille näyttää toimineen lentokone.

Merja:
Suosikkini on merihevoskorvakorut

Yksisarvinen on kuvattu Tampereella Telakan terassilla.
Kaunista kevättä kaikille!

Mahtavat onnittelut kaikille kolmelle voittajalle!!

Onnettaren suosikeille on laitettu sähköpostilla tieto voitosta. Mikäli viikon kulutta en ole kuullut jostakusta mitään, arvon uuden voittajan.

Menin omassa mittakaavassani aikas kreisiin ostosmoodiin Filippa K:n varastotyhjennysmyynnissä, mutta ei voinut mitään – niin hyviä diilejä oli tyrkyllä. Esimerkiksi kaikki housut mallista, materiaalista ja tyylistä riippumatta maksoivat vaivaiset 100 kruunua, eli noin 10 – 11 euroa! Muutenkaan eivät hinnat juuri päätä huimanneet, vaikkeivat nyt ihan kirppishinnoissa olleetkaan.

Ensimmäinen “new in” -juttu ei tosin ole Filippa K:lta vaan Forever21:lta.

Karkki tilasi kivan mustavalkoisen viskoosimekon Forever21:lta noin viikko sitten. Samassa paketissa tuli paljon muutakin (nelisen toppia, yksi toinen mekko ja leikkipuku… muistaakseni. Ainakin.) ja pääosin kaikki oli neidon mielestä tosi jees hankintoja. Mutta mekko vaan oli auttamattoman iso. Hetken sitä tsuumailtuamme totesimme, että ei siitä oikein pienentämällä tule kalua, sivutaskut ja vyötärönauhakuja olisivat tehneet muuten simppelin mekon pienentämisestä kohtuuttoman ison urakan. Koska muuta palautettavaa paketissa ei ollut, sai tämäkin armon – ja Minttu itselleen uuden mekon. Jee!

Ja sitten niihin Filippa K -hankintoihin!

Veriappelsiininoranssi pellava/puuvillaneule (60/40) on kivan lyhyt ja vähän laatikkomainen muodoltaan. Materiaali on aivan ihanan tuntuista ja 3/4-pituiset hihat just tähän aikaan vuodesta erittäin passelit. Vähän vaikuttaa siltä, että neuleen pintaan tulee aika helposti jälkiä, karkaavia kuituja, venyneitä lenksuja ja sen sellaista. Varmaan tuo on juuri siksi päätynyt poistomyyntiin. No, eiköhän se aikansa palvele siistinä toimistoneuleena ja sitten sen voi siirtää kivaksi kotipaidaksi.

Hihaton silkkiviskoosipaita (54/46) on ihan täydellinen jakkujen ja neuleiden alle puettava toimistovaate. Materiaali on aika läpinäkyvää – ja aloin miettiä, että sopivasti asustettuja se sopisi varmasti vähän epävirallisempaan edustuskäyttöönkin… Tykkään kovasti mallia pienempi olevista kauluksista.

Farkkushortsit. Hienot. Perus.

Filippa K -filosofiaa: brändiä ei tarvitse julistaa – vähemmälläkin selviää, mistä on kyse. Bonuksena ihana istuvuus (vähän ovat kyllä isot, mutta eihän se farkkushortseissa haittaa?), täydellinen sinisen sävy ja pesu, sekä reipas pläjäys juostavan mukavuuden takaavaa elastaania.

Mustat paperbag-shortsit. Malli on sen verran huoliteltu, että ajattelin noiden sopivan office-asuksi. Pituus on myös sitä luokkaa, että edellisen trendiaallon aikana olisin varmaan mennyt töihin saman pituisessa hameessa. Materiaali asetaatti/modaali -sekoitusta (viskoosin kaltaisia kuituja molemmat) – eli lievästä rypistymishalukkuudesta huolimatta ihan ookoo.

Lohenpunaiset viskoosilökärit. Väriä oli ihan tajuttoman vaikea saada onnistumaan kunnolla kuvissa. Oikea sävy on ehkä parhaimmillaan jossain tuossa polven kohdalla. Lahkeensuun halkiot, sivutaskut, huolitellut laskokset ja pukuhousujen malliset takataskut lieventävät pyjamavaikutteita. Mutta taidan kyllä tarvita pellavanvaalean bf-bleiserin lökäpöksyjen kaveriksi.

Oranssinpunaiset farkut. Aika kreisi väri – enkä ole ollenkaan varma, onko se yhtään tyyliseni… Älyttömän mukavat nuo ovat kuitenkin päällä, ja jotenkin kummasti ilostuttaa ja piristää tuollainen huikea, häpeilemättömän räiskyvä oranssi!

Sitten – sokerina pohjalla… KARVAISET NILKKURIT!!!

Eikö olekin i-ha-nat!? I’m so in lööööv!!

Ja on kyllä ihan pakko vielä kertoa, että kenkälaatikon hintalapussa noiden hinta oli 2700,- kruunua. Arvatkaa, mitä minä maksoin!? No, 300,- kruunua!! Kolmesataa kruunua!! Ihan uskomaton löytö – eikö!

No niin – siinä ne nyt olivat. Taidan mennä tästä silittelemään ja rapsuttelemaan uusia kenkiäni…

Tuosta Filippa K:n ystiksestä on tulossa ihan oma tilityksensä. Julistan aina olevani aika pidättyväinen ostelija, mutta näköjään myös täällä asustelee huippudiilejä rakastava hamsteri. Saaliiksi tuli kahdet shortsit, kahdet housut, yksi hihaton kauluspaita, pellavaneule ja karvaiset nilkkurit! Koitan tässä illan mittaan saada saaliini silitettyä kuvauskuntoon, että voin huomenna esitellä, mitä kaikkea ihanaa löysin. Karkin sisäinen hamsteri on muutenkin helpommin shoppailu-modessa ja ystiksestä lähti mukaan näyttävä kokoelma shortseja ja neuleita sekä tosi kiva jakku.

Samaan aikaan oli naapurissa jonkun urheiluvaatemerkin (en tunnistanut…) ystis. Poikettiin tietty siellä kanssa – ja lähdettiin molemmat kotiin uutukaisten lippiksien kanssa!

Mutta ostoksista lisää myöhemmin. Nyt oikeastaan vain vinkkinä niille, jotka sattuvat olemaan täällä Tukholman kulmilla: Filippa K:n ystis on auki vielä huomenna sunnuntaina klo 10 – 17 osoitteessa: Sankt Paulsgatan 29. Hinnat ovat tosi edulliset ja kampetta on varsin runsaasti – myös miehille ja kaikkia kokoja löytyy. Kantsii siis poiketa!

Eilisen asun lähtökohtana oli aikoinaan MTWTFSS:n haalareista katkaistut housut ja äiskältä saatu turkoosi neuletakki. Mustat yksityiskohdat, kaulakoru ja nilkkurit, rajaavat kokonaisuuden mielestäni ihan kivasti. Aika rentohan tuo asu noin niinkuin toimistomeininkiä ajatellen oli, mutta perjantaina kai kuuluukin olla vähän casual.

• housut, MTWTFSS (tuunattu haalareista)
• neuletakki, saatu äidiltä, merkistä ei hajua…
• t-paita, H&M
• nilkkurit, Ril’s
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Kaikki vastaukset osallistuvat arvontaan ja voittajia arvotaan peräti kolme – joten tsäänssit ovat kertakaikkiaan mahtavat!

Klikkaa tästä kisapostaukseen – aikaa on vielä koko perjantai puoleen yöhön asti!

Kuva: titiMadam

Housuissa on vain kaksi varsinaista saumaa: puntin sisäpuolella ja haarakoukku. Lisäksi pitää ommella käänteet lahkeensuihin ja kuminauhakuja vyötärölle. Koska mallin idea on olla kunnolla “lötkö”, pienet harhatikit eivät näy missään ja siksi housut erittäin todennäköisesti onnistuvat, vaikka istuisi elämänsä ensimmäisen kerran ompelukoneen ääreen.

Salihousujen tekemistä varten tarvitset:

• noin 1,20 m – 1,50 m hyvin laskeutuvaa kangasta, mieluiten aika ohutta viskoosia. Kankaan leveys tulisi olla noin 140 cm. Kapeammasta kankaasta (yleensä silkit ovat 120 cm) syntyy noin XS/S -kokoiset housut. Isoja kokoja varten pitäisi olla joko leveämpi kangas tai limittäin menevä leikkuusuunnitelma.
• vyötärönympärysmitan kuminauhaa. Mikä tahansa leveys käy. Itseltäni sattui löytymään valmiiksi leveää (punaista!) kuminauhaa, joten käytin sitten sitä…
• mittanauhan
• sakset
• sopivan väristä ompelulankaa ja tietty sen koneen…

Mintun kukkahousujen viskoosi on vähintäänkin ziljoona vuotta vanhaa ja alunperin hankittu jotain suunnitelma-asteelle jäänyttä mekkoprojektia varten. Sattumalta kankaan kuvioista löytyy niin sinistä kuin keltaistakin – jotka molemmat ovat tehneet yllätyshyökkäyksen Mintun garderobiin tänä keväänä.

Leikkausta varten kangas taitellaan kuvan tapaan – eli ei niinkuin normaalisti kaksinkerroin, vaan siten, että reunat kohtaavat keskikohdalla ja kummassakin reunassa on taite. Hmmm… tulipas selostettua tosi hassusti, mutta kuvasta selviää varmaankin ihan hyvin, mitä tarkoitan..

Kaava

Housut valmistuu kahdesta kappaleesta, jotka ovat keskenään samanlaiset. Tee näin:

• Mittaa jalan ulkosivu nilkasta vyötärölle, lisää mittaan 2 x kuminauhan leveys + 1 cm ja noin 1 cm lahkeen kääntämistä varten. Yhteenlaskettu pituus = kaavan “TAITE”
• Merkkaa pituus kankaalle.
• Merkkaa puntin suun leveys kankaalle – huom. puolikas lopullisesta mitasta! Jos et osaa päättää, mikä olisi hyvä leveys, mittaa joidenkin toisten housujen puntti tai tee mittanauhasta lenksu ja mallaile sopiva leveys sen avulla. Kukkahousujen puntti on reilut 20 cm.
• Mittaa lantion levein kohta ja lisää pituuteen 6 cm. Jaa tuo nyt saatu mitta neljällä ja merkkaa se kankaan yläreunaan.
• Piirrä viiva (tai leikkaa suoraan…) “sisäpuntti” 2/3 pituudesta niin, että se päättyy keskelle kangastaitosta. Haara on puolestaan 1/3 pituudesta ja päättyy edellisessä kohdassa mitatun vyötärön reunaan.
• Leikkaa toisesta kangaspuoliskosta samanlainen kappale. 

Periaatteessa kaava toimii aivan loistavasti, vaikka vetäisi ihan suorat viivat lahkeensuusta ja vyötäröltä kankaan keskelle. Itse en malttanut olla hifistelemättä ja kaarroin aavistuksen haaraa ja leikkasin puntin vähän matkaa loivasti suoraan, ennenkuin aloin kaartamaan lisää leveyttä.

Ompele ensin sisäpunttisaumat niin, että lopputuloksena on kaksi punttipötkylää. Siksakkaa ja silitä. Ompele puntit yhteen haarasaumalla. Siksakkaa ja silitä.

Ompele kuminauha lenksuksi.

Kun housukappaleet on ommeltu yhteen ja kuminauha lenkiksi, voit sovittaa tekelettä. Yleensä tekee hyvää, jos etupuoliskoa madaltaa pari-kolme cm, kuten kuvassa.

Tarkoitus on, että haarakoukku roikkuu selkeästi alhaalla – ei nyt ihan haaremityyliin, mutta melkein. Se antaa salihousuille tunnusomaisen rennon lökötyksen ja on välttämätöntä liikkumisen kannalta.

Siksakkaa yläreuna ja ompele kuminauha pussiin (taitteen sisään). Oikein leveä kuminauha, kuten Mintulla tässä, pysyy paremmin ojennuksessa, jos sen tikkaa vielä keskeltä. Kuminauhaa pitää silloin venyttää samalla, kun ompelee, jottei tikit katkeile, kun kiskoo housut jalkaansa. Kapea kuminauha on kaikkein helpoin.

Siksakkaa punttien suut ja käännä noin sentin verran. Silitä.

Valmista tuli!!

Jos jäi vielä jotain kysyttävää näin superpedagogisten ohjeiden jälkeen, vastailen kommenttiboksissa erittäin mielelläni. Ja tosiaan tuolla ylempänä antamani kankaan menekki on arvio. Vajaamittaiset ja/tai lyhyen ihmisen  housut syntyvät pienemmästäkin määrästä. Yksi pituus riittää tuonne 42/44 -kokoon asti, mutta isompia kokoja varten kannattaa hankkia 1 1/2 tai kaksi kertaa tarvittava pituus.

Ennenkuin päästään ruotimaan päivän asua, pitää vielä kertoa yksi supertärkeä asia: tapasin tänään ensimmäistä kertaa personal trainerini! Ja se oli aivan mielettömän siistiä!! Olen aivan älyttömän innoissani ja tekisi vaan mieleni mennä uudelleen salille (jos jalat vaan kantaisi tämän päivän rääkin jälkeen…) ja päästä siihen motivaatiota pursuilevaan myllytykseen! Niin kivaa!! Ja se PT oli aivan hillittömän kivan näköinen, reippaasti tatuoitu, sinisilmäinen, noin parikymppinen kundi. Kyllä siinä kuulkaas kikatutti vielä kotimatkallakin!

Noniin, siis se päivän asu. Tuntuu kaikkien illan Suurien Tunteiden jälkeen jotenkin maalliselta pikkuasialta, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että olen päättänyt olla lyhentämättä tuota tänään päällä ollutta kynähametta. Se vaatii ehdottomasti kaverikseen korkeat korot ja muutenkin stailaus napakan neulepaidan kanssa on mielestäni onnistuneempi kuin esmes viimeksi. Kiva oli myöskin keksiä Sandin merinovillaiselle neulepaidalle käyttöä. Paita on mielestäni ihan hieno, mutta jotenkin en ymmärrä ajatusta lyhythihaisesta, korkeakauluksisesta villaneuleesta, vaikka se kaunis olisikin.

• neulepaita, Sand
• hame, Å
• nilkkurit, Ril’s
• korvikset, Snö of Sweden

PS. Käykää nyt ihmeessä osallistumassa ihanaan titiMadam -arvontaan! Voittoja on jaossa peräti kolme, joten oddsit on aika mahtavat!

Kampaajallakin pitäisi taas käydä. Ajattelin tehdä jotain, mitä en ole ikinä koskaan aikaisemmin tehnyt – mennä esimerkkivalokuvan kanssa leikattavaksi! Enkä minkä tahansa kuvan… Haluan nimittäin tismalleen samanlaiset otsahiukset kuin mitä Ainollakin on! Haha! Toivottavasti kampaaja (ja maailma) ymmärtää toiveeni..

Salakavalasti on jostain iskenyt myös ihan hillitön hinku saada värilliset peililasit! Ovat sitä sarjaa vaihteeksi, että ensin tuumasin, että ei vitsi vieköön, mikä karseen näköinen hullutustrendi ja että sopii varmaan, joo, jollekin muulle, mutta ei kyllä itselleni. No, tässä sitä taas ollaan… värillisiä, mieluiten sinisävyisiä, peililaseja himoamassa.

Aika lähellä täydellistä olisi Victoria Beckhamin Aviator-style peililasit. Tosin edukkaampiakin vaihtoehtoja löytyy takuuvarmasti, jos nyt saisi taas itsestään sen verran irti, että pääsisi tässäkin kuussa edes kerran kaupungille kirtelemään. Toinen vaihtoehto olisi nyt niin super-trendikkäät täyspyöreät aurinkolasit. Se olisi sikälikin kätevää, että sitten saisi hoidettua kaksi mitä suurella todennäköisyydellä aika lyhytikäistä trendiä “hoidettua” yhdellä hankinnalla. Ja aviatorit olisi ehkä järkevintä hankkia vähän klassisempana versiona niin niistä olisi iloa pitkään.

Tätä menoa kun taas jatkan henkilökohtaisia ostoskehäpäätelmiäni, kyllästyn koko aiheeseen ja tuumaan olevani erittäin hyvissä ilman yksiäkään uusia aurinkolaseja. Haha!

Kuva: n-a-p

Tajusin myös, että H&M:n Marni-mallistosta hankkimani korvikset sopivat ihan täydellisesti asuun. Huippu juttu, sillä koruja on tullut käytettyä ihan liian vähän siihen nähden, miten kovasti niistä tykkään.

Jotta kaikki ei matsaisi ihan liian kanssa yhteen, kiskoin jalkaani raksut Karhu-lenkkarit.

Tykkäsin asusta ja viihdyin se päällä oikein hyvin. Muutenkin oli huomattavasti eilistä onnistuneempi päivä – tosin siihen nyt ei olisi ihmeitä tarvittu. Taisin saada melkein yhden kehun töissä ja Karkki on vihdoin saanut itselleen opiskelijakämpän! Mukavien uutisten tiistai toisin sanoen!!

• t-paita, H&M
• jakku, frk
• housut, frk
• korvikset, Marni for H&M
• sneakers, Karhu

Hyvät uutiset eivät jää pelkästään arvontaan – sillä kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille on myös tarjous titiMadamin nettikauppaan!! Lisäämällä alekoodin: Go4it2013 tilauksen loppuun saa tilauksensa ilman postituskuluja ja loppusummasta vähennetään 20 %.

Hyvä diili!

Mutta nyt siihen arvontaan… Tällä kertaa kilpailukysymyksiä on kaksi, mutta kumpikaan ei ole kovin hankala!

Arvonnan säännöt:

1. Vastaa tämän postauksen kommenteissa kilpailukysymyksiin:

• lempikoruni titiMadamin mallistosta on: (saa laittaa mielellään linkin itse koruun, bloggari on utelias)
• nimeä yksi tämän postauksen kolmen kuvan kuvauspaikoista

2. Jätä vastauksesi perjantaihin 26.4.2013 klo 23.55 mennessä

3. Liitä mukaan toiminnassa oleva sähköpostisoite, josta sinut tavoittaa mahdollisen voiton osuttua kohdalle 

Sit eikun osallistumaan!! (Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan kaikkia kilpailuvastauksia!!)

 Kuvat: titiMadamin facebook -sivuilta (Kiitos!!)

Onnistuin nimittäin ruiskaisemaan käsienpesusaippuat suoraan päälleni noin about ensi töikseni. En tiedä käykö kenelläkään muulle koskaan niin, mutta jostain syystä meidän saippuapumpun suulle kuivahtaa helposti joku pieni kökkö. Ja sitten jos siitä on ihan noin vaan ottavinaan vähän saippuaa, se saattaa lentää mihin sattuu. Etenkin, jos on maanantai.

Pääsin kuitenkin lähtemään kotoa paidan vaihdon jälkeen ihan ajoissa. Parinkymmenen metrin spurtti onnistui mukavasti, enkä taittanut nilkkaani, pudottanut kotiavaimiani (joita en ollut kerinnyt vielä laittaa laukkuun…), kahvikin pysyi termosmukissa ja ehdin kuin ehdinkin Tvärbanaan. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, kunnes paikalle marssi lipputarkastaja ja tajusin, että matkakorttini on sen viikonloppuna käytössä olleen citylaukun sivutaskussa. Noooo, ei muuta kuin seuraavalla asemalla pois ja takas kotiin korttia hakemaan. Tässä vaiheessa tuumasin, että hoppuilun voi unohtaa. Ei se enää mitään auta.

Viimeinen virallinen maanantairiemastus oli, kun töitten jälkeen kävin Pumpissa ja tajusin pukuhuoneessa, että sukkahousuissani on takareidessä kahden peukalon levyinen silmäpako. Aaaargh!

Päätin kuitenkin suhtautua kaikkeen positiivisesti. Vaikka väkisin. Sainpahan syyn laittaa senkin tyhmän paidan pyykkiin ja vaihtaa päälle keväisen kukkapaidan. Lipputarkastus olisi voinut olla tulematta ja silloin olisin huomannut kortin puuttumisen vasta ensimmäisen vaihdon kohdalla, mikä olisi tietänyt vähintäänkin puolta pidempää viivästystä. Silmäpako oli sen verran ylhäällä, että se ei vahingossakaan näkynyt hameen alta (olo ei tosin ollut kovin huoliteltu…) ja se ääliö kundi, joka rupesi keräilemään painoja takaisin telineisiin kesken BodyPump-tunnin olisi todella voinut pudottaa sen 5 kg:n painon suoraan päähäni. 15 cm päässä kolahdus aiheutti vain lieviä rytmihäiriöitä…

Kotiin päästyäni palkitsin itseni sammiollisella jäätelöä!

• paita, H&M
• hame, H&M
• neuletakki, H&M
• kengät, Vagabond

PS. Piti vielä kertoa, että eilen illalla aika myöhään pakastimeen tunkemani kaalisopat eivät toki olleet vielä jäätyneet mukavaan kuljetuskuntoon. Minkä tietysti huomasin vasta töissä… Onneksi oli treenikassiin pakatun lounaslootan ympärillä muovikassi. Ainoa, joka koki pienen kaalisoppakylvyn oli pitkähihainen trikoopaita, jota käytän vain balancessa. Pyykkin se olisi pitänyt laittaa muutenkin.

Ei mulla muuta. Paitsi, että ihanaa, että huomenna on tiistai!

Nyt on kuitenkin aurinko painunut horisontin taakse, ensiviikon lounaskaalisopat keitetty ja pakastettu sopivan kokoisina annoksina sekä työvaatteet silitetty. Ennen kuin painun pehkuihin, ajattelin laittaa tänne kuvia Aussien viime viikolla täällä Tukholmassa järkkäämästä tosi mielettömän kivasta The Aussie Art Experience -tapahtumasta.

Aussie Miracle Shine @ Wetterling Galleria

Alunperin mentiin tapahtumaan vain Karkin kanssa, mutta sitten seurueeseen liittyi Karkin opiskelukaveri Linn ja Camilla.

Illan teemana oli taide. En nyt ihan tiedä, oliko näiden meille tarjottujen kynsilakkauksien tarkoitus olla osa teemaa vai mitä, mutta oli kuitenkin ihan hurjan mahtavaa saada kynnet duunattua ihan ex-tempore!

Täytyy tunnustaa, että en ole koskaan ollut “oikeassa” manikyyrissä. Niitä vartissa tehtyjä kynsijuttuja Thaimaassa tuskin lasketaan. Siksi oli tosi hemmoteltu olo, kun joku vähän siisti kynsinauhoja ja laittoi kivan lakkauksen.

Tuossa käsieni välissä näkyy, mitkä olivat värivaihtoehdot. Kauhean vaikea tehdä aikuismaisia ja hillittyjä valintoja… Haha!

Linn kynsihuollossa. En kyllä mitenkään voi käsitää, miten tuo kosmetologi pystyy tekemään yhtään mitään noiden kaksimetristen kynsiensä kanssa…

Karkin vuoro!

Karkin hieno, elegantti ja hillitty lakkaus + valkoinen Aussie-kenguru.

Mintun vähän vähemmän hillitty pinkki nail do. iPhone-kuvasta ei oikein hyvin käy ilmi, mutta tuo glitteri on sellaista tosi hienoa, monivivahteista hologrammihilettä. Me likes! (tosi aikuismaiset myös!)

Camillan vihreät kynnet saivat päälle mustaa glitteriä ja violetin Aussie-kengurun.

Kuvittaja Lina Ekstrand  duunasi hienon street art -henkisen kuvan illan aikana.

Tässä vaiheessa kuva taisi olla about valmis.

Ihanat titiMadam-kisukorvikset pääsivät mukaan juhlimaan.

Pinssitehdas toiminnassa. (tai tarkemmin ajateltuna nuo on kylläkin badgeja eikä pinssejä…)

Minttu & Camilla -pinssi!

Ihana ilta – ja aika ex-tempore kaiken lisäksi. Oli todella hauskaa ja kiva tavata myös pitkästä aikaa tukholmalaisiakin bloggareita. Enää nykyään kun ei tule juurikaan käytyä missään tapahtumissa.