Jotain jaloa espanjalaista

Friday 14. July 2017

Ihana lomani Suomessa alkaa olla lopuillaan. Jotenkin kuvittelin, että ehdin muka jossain välissä päivitellä blogiakin, mutta paatunut aikaoptimisti oli tietty suunnitellut niin paljon kaikkea ohjelmaa ja tekemistä koko reissun ajaksi, että lopulta oli pakko perua jo tehtyjä suunnitelmiakin.

Äitiä ehdin toki tavata nyt pitkästä aikaa kunnolla ja useampana päivänäkin. Ihan mahtavaa, että hän on edelleen varsin hyvissä voimissa ja positiivisella mielellä. Silti tuntuu jotenkin raskaalta, kun tiedän, että seuraavan kerran tavataan vasta myöhään syksyllä. Pitkätkään puhelut kun eivät korvaa sitä, että saa olla läsnä, koskettaa ja halata – ja välillä olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, jos siltä tuntuu.

Viikon mittaisella reissulla ei mitenkään ehdi joka paikkaan, tapaamaan kaikkia, joita haluaisi, tekemään jokaista juttua, jonka oli suunnitellut. Vapriikin mielenkiintoiset näyttelyt jäivät tällä kertaa väliin – enkä ehtinyt edes Museo Milavidaan katsomaan Valentinon haute couture -luomuksista koottua näyttelyä, vaikka etukäteen ajattelin, että se on ihan must.

No, ihmisten kohtaaminen, rakkaiden vanhojen ystävien tapaaminen on kuitenkin aina itselleni se ykkösasia. Ja pääsin Tinnin mökille saunomaan maailman parhaaseen saunaan ja uimaan 20 asteiseen Roineeseen. Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka, mutta tiedän jo nyt, että tuo ihana mökkihetki tulee olemaan ehdottomasti yksi kesäni highlighteista.

Vaikka blogini onkin ollut varsin hunningolla tässä lomaillessani, kameran muistikortti on täyttynyt ihanista kesämuistoista.

Tarkoitus oli tehdä “leidit Ruisrockissa” -tyylinen postaus lähes samantien, kun lähdimme Turusta kohti Tamperetta. Se tulee nyt sitten vähän viiveellä, mutta tässä esittelyssä rokkisunnuntain asuni.

Taisi olla viides tai kuudes kerta ikinä, kun olin Ruisrockissa – ja aina on ollut ihan mahtava keli, aurinkoista, lämmintä ja kesäistä. Vaikka Suomen kesä on ollut poikkeuksellisen viileä ja varsin sateinen, Ruisrock-viikonloppu oli jälleen myös säiden puolesta mitä mahtavin.

Kuumassa ja pölyisessä ympäristössä lipsut olivat ainoat järkevät jalkineet. Varpaat olivat tosin varsin vakuuttavan mutapölyn peitossa aina päivän päätteeksi, mutta siitä selvisi hyvällä huuhtelulla. Ensimmäisenä festaripäivänä erehdyin paikalle tennareissa ja niitä ei taida saada käyttökelpoiseksi ilman pesukonetta.

Superohuesta puuvillasta tehty maksimekkoni on ikivanha hankinta ihka ensimmäiseltä visiitiltäni Primarkiin Lontoossa. Hyvin se on näköjään kestänyt varsin ahkeraa käyttöä huitulaisuudestaan huolimatta.

Lievästi espanjalaishenkinen neuletoppi on alehankinta H&M:ltä. Tykkään siitä oikeastaan ihan kovasti, mutta jotenkin se on hankala yhdisteltävä. Paljaat olkapäät vaatii aika lämpimän kelin, mutta neule on sen verran paksua, että oikeastaan sen kanssa tulee helposti kuuma.

Helteisessä Ruisrockissakin kävi niin, että olin melkein koko päivän pelkällä mekolla. Toppi oli vain ihan liikaa kovassa helteessä.

Ihanat kuvat on ottanut Tinni majapaikkamme (Tinnin tädin upea rivitalokoti) vehreässä puutarhassa. Ihan tuli kaipuu omaan pihaan – niin mukava oli chillailla auringossa aamukahvia hörpiskellen ennen päivän hulinoita!

  • toppi, H&M
  • mekko, Primark
  • lipsut, Havaianas


Ready to Ruisrock!

Friday 07. July 2017

Tässä sitä ollaan – pitkästä, piiiitkästä aikaa matkalla kunnon suomalaisille festareille!

Tiedän, että festariammattilaiset ovat kehittäneet kokonaisen koulukunnan festarityyleistä, festarimeikeistä ja ties mistä festari-alkuisesta.

Itse aion mennä mukavuus edellä – vaikka yksi hippihapsukimono onkin mukana ja kukkaistyttöhenkiset peiliaurinkolasini myös.

Pientä rock-fiilistä tulee kuitenkin, ainakin itselleni, ihan pienistäkin yksityiskohdista.

Musta kimalluskynsilakka ja rouhea sormus julistakoon Mintun katu-uskottavahkoa festivaalityyliä! L’Oréalin Color Riche -sarjan “Black Diamond” (nro 840) ei ole mikään jokaisen arkipäivän luottolakkani, mutta festareille se sopii ihan täydellisesti.

Ihana sormukseni on uusi hankinta. Rakastan sen rouheaa, mutta linjakasta ilmettä. Kiiltävät kärjet on hopeaa ja muuten se on terästä. Sormuksen sisäpuolella lukee Kenzo, mutta valitettavasti emme kuitenkaan ole kihloissa!

Kivaa viikonloppua! Meikäläinen lähtee nyt ruisrokkaamaan!


Blueberry Boost -tehosmoothie ihon ja kropan hyvinvointiin

Wednesday 05. July 2017

Kesä on grillailujen, mansikkakakkujen ja laiturin nokassa nautittujen jäätelöannosten kulta-aikaa. Välillä tekee kuitenkin mieli jotain ravinteikkaampaa ja kevyempää – mieluiten antioksidantteja pursuilevaa tehoboosteria. Fiilis iskee etenkin silloin, kun viikonlopun ohjelmaan on kuulunut ihana roskaruokabonanza. (Mutta hei – ei kai kukaan kuvittele, että muuttoa voisi hoitaa ilman virallista muuttopitsaa?!)

Itselleni varsinkin ihon hyvinvointi on ollut vähän turhankin ajankohtaista. Tuntuu, että käyttämäni ihonhoitotuotteet ovat tarpeisiini sopivia, toimivia ja tehokkaita, mutta siitä huolimatta ihoni on ärtyisä, arka ja kiukutteleva. Siksi olen yrittänyt pitää myös sisäisiä tehokuureja rauhoittaakseni tilannetta.

Yksi parhaimmista ihon hyvinvointiin sisäisesti vaikuttavista keinoista on mustikkapohjainen tehosmoothie. Mustikat on ihan mielettömän mahtavaa superfoodia missä muodossa tahansa, mutta itse tykkään siitä, kun voin kaikessa rauhassa lipitellä smoothietani samalla, kun hommailen tietokoneella tai nollaan päätäni Netflixin seurassa.

BLUEBERRY BOOST

(2 annosta)

Ainekset:

  • 2 dl mustikoita (pakaste)
  • 1 dl mangoa (pakaste)
  • 3 dl lehtikaalia (silppuna tai pakaste)
  • 1 avocado
  • ripaus cayennepippuria
  • 3 dl kookosvettä
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2 rkl chiasiemeniä

Valmistus:

  • Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Lisää vettä tai kookosvettä halutessasi juoksevamman koostumuksen.

Smoothien ruuansulatusta parantava teho vahvistuu, jos se nautitaan hitaasti ja samalla “pureskellen”. Siten erittyy enemmän sylkeä ja myös kropan omat ruuansulatusentsyymit lähtevät tehokkaammin liikkeelle. En olisi kuitenkaan tässä kohtaa turhan nihilisti. Jos sitä on päättänyt korvata arki-illallisen ruokaisalla marja-vihersmoothiella, terveysvaikutukset ovat kiistattomat, vaikka hulauttaisi juoman kahdella kulauksella kurkkuunsa!


Dinner outfit

Tuesday 04. July 2017

Olipas mukava tulla pitkän viikonlopun jälkeen tänne blogiin ja huomata, etten ole todellakaan yksin epäsuosittuine mielipiteineni! Välillä sitä ajattelee olevansa ainoa maailmassa, joka ajattelee tai tuntee tietyllä tavalla, mutta yleensä samanmielisiä löytyy, kunhan vain vähän katselee ympärilleen!

Pitkän viikonloppuvapaani syynä oli perjantai-aamuna superhyper-aikaisin alkanut ja eilen piirun nukkumaanmenoajan jälkeen päättynyt reissu Peetun luokse Uumajaan. Ihan pelkkä kohteliaisuusvisiitti ei ollut kysessä, sillä äiskä oli tilattu paikalle muuttoavuksi ja muuttoautoa ajamaan.

Viikonlopun ohjelma meni suunnilleen näin:

Perjantaina Minttu hyppäsi Tukholmasta 6.22 aamulla Uumajaan lähtevään junaan. Junaan, koska tavaraa oli niin paljon (mm. 1 kattolamppu ja 2 jalkalamppua, pora, poranteriä ja muuta remppavarustetta), että niitä ei olisi ikinä saanut lentokoneella vietyä. Perillä vietiin ensin kamat Peetun uuteen kotiin ja sitten porakoneen kanssa vanhalle kämpälle ottamaan seiniltä alas peilit, taulut, hyllyt sun muut. Illan ohjelmassa oli take away sushia, irtokarkkeja ja pari jaksoa Norjan ensitreffit alttarilla -sarjan kakkossesonkia.

Lauantaina haimme Peetun vuokraaman muuttoauton. Melko “luotettavan” oloisesta Rent’a’Wreck -nimisestä vuokraamosta käyttöön saamamme Saabin vanha automaattifarmari osoittautui kolhuistaan ja repsottavista penkinpäällisistään huolimatta kelpo peliksi.

Parin-kolmen kilometrin muuttomatka piti ajaa viitisen kertaa, mutta yllättävän nopeasti saimme siirrettyä neidon maallisen omaisuuden osoitteesta toiseen.

Muuttolatikkorumban jälkeen suuntasimme Ikeaan. Muutaman tunnin ähräyksen jälkeen olimme saaneet yhden kärryn ja yhden vaunun täyteen kaikkea mahdollista tuikitarpeellista paperiserveteistä ja taulunkehyksistä yöpöytään, vaatekaapin sisustoihin ja keittiösaarekkeeseen.

Purettuamme autosta täyden Ikea-lastin, hurautimme vielä markettiin ruoka- ja kodintavaraostoksille. Kaikki autottomat tietää, miten mahtavalta tuntuu, kun kerrankin saa kaikki painavat säilykkeet, pesuaineet, jauhot sun muut ja hankalasti kannettavaksi sopivat asiat, kuten vessapaperipaalit, ihanasti autolla oven eteen!

Koko kroppa hellänä kaikesta roudaamisesta väsähdimme melko välittömästi noutopitsat ja yhden jakson Norjan ensitreffejä nautittuamme.

Sunnuntaina aloitimme palauttamalla vuokra-auton ja tekemällä muuttosiivouksen Peetun vanhaan opiskelijakämppään. Parin tunnin jälkeen soluasunto kiilsi huomattavasti puhtaampana kuin mitä se oli, kun Peetu sen kolme vuotta sitten sai. Ja hyvä niin.

Loppupäivä menikin sitten Ikea-kalusteita kootessa. Tiesittekö, että niihinkin voi tulla himo? Yhden kun saa valmiiksi, on pakko hyökätä välittömästi seuraavan kimppuun!

Olimme kaikesta puuhailusta niin uuvuksissa, että hädin tuskin pysyimme hereillä Burger King -illallisen ja luontodokumentin ajan (Norjan ensitreffeistä ei ollut tullut vielä uusia jaksoja…).

Maanantaina ehdittiin vielä porata tauluja, koukkuja ja hyllyjä seiniin ennenkuin noin 30 vuotta vanha porakoneeni alkoi singota kipinöitä sen verran uskottavasti, että emme enää uskaltaneet käynnistää sitä uudelleen. Onneksi kaikki tärkeimmät ja isoimmat jutut tuli valmiiksi. Eikös se ole ihan trendikästä pitää isoa, leveäraamista kokovartalopeiliä lattialla, seinää vasten nojallaan?

Jatkoimme supertehokkaalla linjalla ja ehdimme myös hakea Peetun paikallisesta osto-ja-myynti -aplikaatiosta löytämät suloiset valkoiset pinnatuolit ruokailutilaa varten ennenkuin Mintun oli aika kiitää kohti lentokenttää.

Etukäteen ajateltiin, että muuttorumban ohessa meille jää hyvin aikaa käydä syömässä jossain Uumajan lukuisista ihanista ravintoloista. Tosi mahtavaa, miten kohtuullisen pieneen kaupunkiin on pesiytynyt niin monta White Guiden suosittelulistoille päätynyttä paikkaa. Aika monessa niistä on kyllä tullut jo edellisillä reissuilla käytyä, mutta aina tuntuu riittävän uutta koettavaa. Ja mikä ettei sitä mielellään menisi huippuun ravintolaan uudestaankin.

Suunnitelmat on tehty muutettavaksi ja tällä kertaa me päätimme sitten kuitenkin priorisoida ihan muita asioita kuin kulinaarisia nautintoja. Peetun uudesta kodista tuli muutaman päivän huhkimisen jälkeen niin ihana, että eihän siitä mihinkään ravintolaan olisi malttanutkaan lähteä. Eikä olisi jaksanutkaan.

Eli helposti voi arvata, että tässä ei nyt ole kysymys viikonloppuisesta dinneriasustani. Kuvat on itseasiassa ottanut Tinni taannoisella Bremenin reissullamme.

Jos totta puhutaan, kuvien asu ei päätynyt aivan sellaisenaan illalliselle sielläkään. Kävelymatka lauantaiseen illallisravintolaamme oli reilut neljä kilometriä, joten korot jäivät järkisyistä kämpille. Hiukan samasta syystä – ja osittain myös siksi, että ilta alkoi muuttua varsin viileäksi – hameen tilalle vaihtui housut.

Tykkään kuitenkin asusta oikein kovasti! Sähkönsininen kiiltonahka-clutch piristää valko-musta-koralli-nude -kokonaisuutta hauskasti. Hame on ikivanha Dagmarin putkimekko, jota olen nyt alkanut käyttää hameena. Oikeastaan kaikki asun osaset on nähneet jo monta monituista sesonkia, mutta uudelleen yhdisteltynä kokonaisuus näyttää ainakin omaan silmääni ihan uudelta. Varmastikin asuni pääsee siis vielä jollekin dinnerillekin. :)

  • paita, V Ave Shoe Repair
  • hame, Dagmar
  • sandaalit, Zara
  • clutch, Karen Millen


Epäsuositut mielipiteeni

Friday 30. June 2017

Yritän elää parhaani mukaan niin, että olisin mahdollisuuksien mukaan aina suvaitsevainen, iloinen ja positiivinen. Että näkisin eroavaisuudet rikkautena ja olisin ärsyyntymättä pikkuasioista. Valitettavasti pääni sisällä ei lentele pelkästään pörröisiä pupusia, ruusunnuppuja ja kimaltavia yksisarvisia. Jotkut mielipiteeni saattaa nostaa ihmisillä karvat pystyyn.

Kevään aikana blogeissa on kiertänyt hauska “Epäsuositut mielipiteeni” -postaussarja, jossa bloggarit ovat paljastaneen omia ei-niin-pk -ajatuksiaan. Juttuja oli mielestäni tosi hauska lukea, joten silläkin uhalla, että alatte pitää Minttua tekopyhänä tiukkapipona ja muutenkin tosi ärsyttävänä tyyppinä, tässä tulee allekirjoittaneen seitsemän epäsuosittua mielipidettäni:

  • Kiireellä kehujat ovat laiskimpia kaikista.

Siis en tarkoita sellaista kiirettä kuin aaaargh, nyt mä myöhästyn bussista – vaan sellaista ainaista kiireellä kehumista. Joo, ihan kauhee kiire on vakivastaus randomiin mitä sulle kuuluu -kysymykseen. Ja ne tyypit, jotka istuvat tuntikausia lounaalla tai fikalla – eivätkä puhu käytännössä muusta kuin valittavat, miten älyttömästi on tekemistä, hirvee kiire ja stressi. Välillä kyllä tuntuu, että nämä kiireellä kehujat vain pitävät yllä läppää, jotta kaikki kuvittelisivat, miten hurjan tärkeitä ja merkittäviä ihmisiä he ovat.

  • Tahdonvoima on yliarvostettu ominaisuus.

Siis en jaksa ollenkaan kuunnella kehuja sen-ja-sen upeasta tahdonvoimasta – enkä juuri valituksia tahdonvoiman puuteestakaan. Jos haluaa saada oikeasti jotain aikaiseksi, tekemisen pitää olla kivaa, palkitsevaa sekä rennon ja hauskan tuntuista. Tahdonvoima kelpaa korkeintaan muutosprosessin alkuvoimaksi – mitään kestävää ei voi saada aikaiseksi pelkästään siihen tukeutumalla.

  • Odottelu on ihan hyvää ongelmanratkaisua.

Ei ole mitään järkeä hötkyillä jokaikisen pikku probleemin kanssa. Todella suuri osa kaikesta, mikä potentiaalisesti aiheuttaa harmaita hiuksia, joko ratkeaa itsestään lakkaa yksinkertaisesti olemasta. En toki suosittele tätä strategiaa aivan kaikkiin ongelmiin, mutta monissa tapauksissa odottelu on kaikkein fiksuinta.

  • “Persoonalliset valinnat” ja “sydämen äänen seuraaminen” ei ole mikään takuu onnelliseen elämään.

Siis toki olen sitä mieltä, että jos elämä mättää, siihen kantsii tehdä muutoksia. Sen sijaan ärsyttää aika tavalla heittäytymisien romantisointi ja ihkut itsensälöytämistarinat. Hyvällä tsägällä kaikki menee hyvin, mutta kannatan silti ennemmin harkittuja riskejä, kohtuullista suunnitelmallisuutta ja vasta kahden tasavahvan vaihtoehdon kohdalla mahanpohjatunteeseen luottamista. Suuntaa hakiessa kannattaa tietty yrittää ajatella myös boksin ulkopuolelle, mutta päätöksentekohetkellä harkitseminen on huomattavasti parempi takuu onnistumiselle kuin päätön heittäytyminen.

  • Ikä ei ole vain numero.

Omaan mummoutumisen asteeseen voi vaikuttaa varsin paljon huolehtimalla itsestään hyvin ja pitämällä asenteen nuorekkaana. Silti tunnen, että naisena sitä muuttuu vuosi vuodelta läpinäkyvämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Siis naisena. Ihmisenä tuostakin voi löytää voimaa ja miksei tiettyä vapauttakin. Silti olen sitä mieltä, että ikä on vain numero vähän samaan tapaan kuin vankilan selli on vain huone.

  • Raha tuo onnea.

Raha ei ratkaise kaikkea eikä korvaa rakkaudetonta elämää. Silti pidän melkein loukkaavana väitettä, että raha ei tuo onnea. Sanojana on selkeästi joku, jolla rahaa on riittävästi ja talous pyörii mukavasti ympäri myös pitkällä aikavälillä. Silloin, kun tili näyttää jatkuvasti punaista, kun ei ole varaa lomailla, eikä ostaa yhtikäs mitään, mikä ei ole absoluuttisen välttämätöntä. Kun yllättävä hammaslääkärikäynti vie pohjan kuukauden budjetilta ja kuukaudesta toiseen iltaisin viimeinen & aamuisin ensimmäinen ajatus on: millä tästäkin nyt selvitään. Silloin on päivänselvää, että raha tuo onnea. Raha tuo rauhaisan unen ja iloisen mielen.

  • iittalan i-merkkien jättäminen ruoka-astioihin on JUNTTIA!

Etukäteen mietin, että mikähän epäsuosituista mielipiteistäni on se kaikkein epäsuosituin. Veikkaan, että se on tämä. Mutta hei siis oikeesti, kuka jättää tarralapun kiinni juomalasiin? Tosi kiva juoda sellaisesta lasista, tarran maku suussa. Muutenkin i-tarrojen näkeminen tuntuu samantasoiselta junttimaisuudelta kuin bleiserin/puvun takin hihansuuhun jätetty valmistajan merkki (sen on tarkoitus auttaa myyjää löytämään oikea takki kaupan tangoilta – ja se kuuluu ratkoa pois, kun vaate otetaan käyttöön!!). Koriste-esineisiin, tuikkuihin etsetera, ei ruokailuun tarkoitettujen tavaroiden kohdalla en ole ihan niin jyrkkä, mutta juomalaseihin ja lautasiin jätetyt i-tarrat saa kyllä kaikki mahdolliset miinuspisteet.

Mahdankohan olla epäsuosittuine mielipiteineni ihan yksinäni? Tuo iittalan tarrakysymys tuntuu ainakin jakavan tehokkaasti väkeä!