Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä!

Thursday 13. April 2017

Terkkuja Bromman lentokentältä!

Olen juuri lähdössä pääsiäisen viettoon Karlskronaan, missä Karkki asustelee nykyään. Niin ihana nähdä lapsukaisen tämänhetkinen koti ja kaikki ympyrät, jossa hän viettää arkeaan.

Kirsikkana cocktailissa on se, että Peetukin on tulossa. Huomenna neitokainen, mun pikku beibi, täyttää 24 vuotta!!

Ajattelin viettää hetken somehiljaisuutta tässä pyhien aikana. Tuntuu, että nyt jos koskaan on hyvä ja oikea hetki jättää online-elämä ja keskittyä olemaan tässä hetkessä ihan täysillä.

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!


Pikantit porkkana-halloumipihvit hummuksen ja couscousin kanssa

Tuesday 11. April 2017

Keväällä tulee aina sellainen fiilis, että tekee mieli lisätä porkkanoiden syöntiä. Kai sitä haluaa olla samassa synkronissa kevätkukkien kanssa – väriloistoa kaikille aisteille. Toisaalta voi se olla, että takaraivossa väijyy teiniaikainen tieto, että porkkana vahvistaa ihoa ja takaa tasaisemman päivetyksen.

Oli syy mikä hyvänsä, chilillä mukavasti vauhditetut porkkana-halloumipihvit ovat maanmainiota arkiruokaa. Kyytipojaksi couscousia tai riisiä oman maun mukaan.

Postauksessa on myös Peetun superihanan hummuksen ohje. Olin aivan varma, että  olen reseptin jo joskus täällä julkaissutkin, mutta laitan sen nyt varmuuden vuoksi uudelleen. En ainakaan itse sitä heti arkistoistani löytänyt, eikä googlegaan, vaikka se yleensä löytää kaiken sellaisenkin, mikä on hävinnyt loistavan johdonmukaisen arkistointijärjestelmäni uumeniin.

PORKKANA-HALLOUMIPIHVIT

(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)

Ainekset:

  • 3 isoa porkkanaa
  • 200 g halloumia (yksi paketti)
  • 2 munaa
  • vajaa 1 dl korppujauhoja
  • 1 tl chilihiutaleita
  • öljyä
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa tarvittaessa

Valmistus:

  • Lämmitä uuni 250 asteiseksi.
  • Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi. Raasta myös halloumi raastinraudan karkealla puolella. Sekoita kulhossa porkkanaraaste, raastettu halloumi, munat, korppujauhot, chilihiutaleet ja maustemitallinen rouhittua mustapippuria. Lisää tarvittaessa rippunen suolaa. Tosin halloumi on itsessään aikas suolaista, joten välttämättä lisää ei tarvitse.
  • Öljyä kädet ja muovaile leivinpaperilla päällystetylle pellille 8 pihviä. Sivele hiukan öljyä myös pihvien pinnalle.
  • Kypsennä uunin keskiosassa noin 15 min, kunnes pihvit ovat saaneet kivan värin pintaansa.
  • Valmista 4 hengen annos couscousia pakkauksen ohjeen mukaan.

PEETUN HUMMUS

Ainekset:

  • 1 prk valmiita kikherneitä tai n. 2,5 dl itse keitettyjä
  • 1 – 2 rkl tahinia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl sitruunanmehua
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1 tl (vajaa) maustekuminaa

Valmistus:

  • Muusaa kaikki ainekset tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää vettä tai kikherneiden keitinlientä, jos lopputulos tuntuu liian tönköltä. Itse keitetyistä kikherneistä tehty hummus saattaa kaivata myös ripauksen suolaa – purkkiversio yleensä ei.

Hummuksen maku riippuu aika paljon siitä, millaista tahinia on käytettävissä. Itse tykkään eniten Sevan-merkkisestä libanonilaisesta tahinista, mutta varmasti muitakin hyviä löytyy. Tällä Peetun ohjeella hummusta tulee melko reilusti – varmasti enemmän kuin neljään porkkanapihviannokseen tarvitaan. Loput voi mainiosti käyttää levitteenä tai dippi-kastikkeena. Itse voisin syödä tätä ihanaa hummusta melkein minkä tahansa kanssa!

Pikantit porkkanapihvit on juuston ansiosta ihan pelkkiä kasvispihvejä täyttävämpiä. Ihan positiivista sinänsä, sillä liian kevyen lounaan jälkeen nälkä voi yllättää jo parin tunnin päästä – ja silloin iltapäivästä toimistolla tulee piiiitkä. Etenkin meille, jotka yritämme vältellä iltapäivisin iskevää armotonta sokerihimoa, on tärkeää, että lounas kaikessa terveellisyydessään ei ole kuitenkaan ihan liian kevyt.

Pihvit kestävät hyvin pienen säilytyksen ja sikäli ovat oivallinen täyte lounaslaatikkoon. Pakastamista en ole testannut – jotenkin tuntuu, että raastettu porkkana ei siitä kovin hyvin selviäisi. Sinänsä tuo ei ole kovin suuri ongelma, sillä ohjeella pihvejä tulee noin 8 kappaletta, mikä kyllä helposti kuluu parin-kolmen päivän aikana.


Kosmetiikkasuosikit – EKO edition

Monday 10. April 2017

Niinkuin varmaan tiedättekin, olen aika kova jumittamaan aina samoissa vanhoissa ja hyviksi havaitsemissani ihonhoitotuotteissa. Onhan se aika loogista: kerran kun on löytänyt jotain, mikä toimii ja mikä sopii omalle iholle, miksi mennä sitä vaihtamaan. Why fix something that is not broken?

Mutta sitten voi käydä niin, että iho muuttuu ja vaatiikin yllättäen ihan aiemmasta poikkeavaa huolenpitoa.

Itselleni kävi juuri näin. Aikaisemmin kärsin oikeastaan vain pintakuivuudesta ja tietynasteisesta herkkyydestä liian voimakkaille tai “aktiivisille” voiteille, mutta kuluneen talven aikana ihoni on ollut ärtyneempi ja huonokuntoisempi kuin milloinkaan.

Tajusin, että on aika muuttaa ihonhoitorutiineja, jos haluan saada edes jonkinlaista parannusta aikaiseksi. Testikierroksella olen törmännyt moneen tuotteeseen, joista ei ole ollut erityistä iloa tai hyötyä, pariin todelliseen pettymykseen ja muutamaan ehdottomaan helmeen.

Ei ole mikään yllätys, että kaikki suosikkini löytyvät ekologisista-, sertifioiduista- ja luonnonkosmetiikkasarjoista. Juuri tuohon suuntaan haluankin kulutustani suunnata. Jatkoon menevät seuraavat loistotuotteet:

Rauhoittava ja hoitava SeboCalm-seerumi on aivan uusi tuttavuus viime vuoden Stockholm Beauty Weekiltä. Sain sieltä testiin tuon pienen tuubin seerumia. Ensimmäisien kokeilujen jälkeen olin vähän sitä mieltä, että eihän siitä ole mihinkään – ei haittaa, jos ei hyötyäkään.

No, siinä vaiheessa ihoni olikin edelleen mitä parhaimmassa kunnossa. Onneksi seerumi osui käteeni talvella, kun ihoni oli kaikkein ärtsyimmillään. Ihanasti ravitseva ja rauhoittava, varsin voidemainen seerumi on toiminut todella mahtavana ensiapuna.

Kicksin oman sarjan ekosertifioitu käsivoide on uusin suosikkini! Käsivoiteiden suurkuluttajana olen tosi nirso kaikkien ominaisuuksien suhteen. Kuivaihoiselle voiteen tulee olla ravitsevaa ja täyteläistä, mutta tietokoneella työskentelevälle toimistorotalle nopeasti imeytyvää. Tahmaiset tassut näppiksellä on yksi karseimmista käytännön pikku ongelmista, mitä on.

Lemongrass-käsivoide tuoksuu ihanan raikkaalta, pehmentää kädet tehokkaasti, mutta imeytyy supernopeasti. Näppärä tuubi on kätsyn kokoinen käsilaukussa – eikä huipputuote ole myöskään hinnalla pilattu.

Tämäkin tuote on saatu, mutta ei blogin kautta vaan ystävältä meidän Suomi-porukan pikkujoulupaketissa!

Blogimaailmasta itselleni tutuksi tullut Mádara on uusin tuttavuus tässä porukassa. Nyt kuitenkin muutaman viikon ajan olen ehtinyt käyttää testiin saamaani SOS-sarjaa ja tuntuu, että olen vihdoin löytänyt hoitotuotteet nykyiselle ärtsylle iholleni.

Kutiavasta kuivuudesta, ärtyisyydestä ja kaikenlaisesta ylenpalttisesta stressaantuneisuudesta kärsinyt ihoni on ollut todella kiitollinen sekä SOS-seerumista että tehokkaasti kosteuttavasta SOS Recharge -voiteesta. Rauhoittavampia ja ravitsevampia tuotteita en voisi iholleni tällä hetkellä kuvitellakaan.

Näin sitä tuli todettua, että joskus kannattaa antaa myös uusille tuotteille mahdollisuus. En voi väittää, että iho-ongelmani olisivat täysin ohi. Edelleenkin on kaikenlaista ärtsyä näppylä poskipäillä ja nenän vieressä. Kuitenkin kiristävä ja tukala olo on poissa – eikä enää ole sellainen olo, että haluaisin raapia kutisevaa ja epämukavalta tuntuvaa ihoani seuraamuksista välittämättä.

Luin jostain, että ensi yönä klo 12 alkaa Mádara nettikaupassa huima 40 % ale, joka kestää vain 24 h. Ihan vain tiedoksi, jos alkoi kiinnostaa testata esim. noita suosikkejani. Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos vaan täysin omasta halustani vinkkaan.


Kun terrorismi tulee iholle

Saturday 08. April 2017

Miltä oikein tuntuu, kun se, mitä on lukenut lehdissä, nähnyt uutisissa ja vain – muka -kauempaa viisaana tarkastellut, tuleekin ihan lähelle, koskettaa?

Varmaan teistä jo kaikki tietääkin, että eilen iltapäivällä joku hullu kaappasi Spendrupsin kaljakuljetuksia hoitavan kuorma-auton, ajoi pitkin suosittua Drottninggatanin kävelykatua ihan Tukholman ytimeen ja lopulta sisään keskustan Åhlénsin isosta näyteikkunasta. Matkalla auto törmäsi kaikkiin ihmisiin, jotka eivät ehtineet alta pois. Neljä on menettänyt henkensä, viisitoista joutui sairaalahoitoon ja ainakin yksi koira silppuuntui hullun raivokkaan ajomatkan vuoksi. Sairaalaan joutuneista vielä yhdeksän tila on epävakaa.

Auton vauhti on ollut aivan järjetön. Tosin Drottninggatanin betonileijonien tarkoitus on ollut pitää asiattomat autoilijat pois kävelykadulta – ei pysäyttää sekopäätä, joka ajaa painavalla kulkuvälineellä tuhatta ja sataa. Auton kaappauspaikka on kätevästi ylämäessä, siitä on tainnut saada hyvät alkuvauhdit terroriteoille.

Olen vieläkin vähän shokissa. En kykene lopettaa uutislähetysten seuraamista, vaikka eihän se enää mitään auta. Kuorma-auton kuljettaja on ilmeisesti pidätetty ja globaalisti ajateltuna vahingot ovat numeroissa mitattuna kuitenkin melko rajalliset. Mikään media ei ole kuitenkaan maininnut sitä koiraa.

Inhimillisen kärsimyksen määrää ei voi mitata numeroilla.

Sain tiedon iskusta, kun olin vielä toimistolla. Tampereen lentokoneeseen astuvat Karkki ja Peetu viestittelivät messengerissä, että kai äiskällä on kaikki hyvin. Silloin en vielä tiennyt mistään mitään.

Pikaiset tsekkaukset täkäläisiltä uutissivustoilta – ja tajusin, että juuri tismalleen se paikka, jossa minun olisi tarkoitus olla noin 28 minuutin päästä, oli joutunut terrori-iskun kohteeksi.

City Åhlénsin pääsisäänkäynti on tosi suosittu treffipaikka. Siinä on tilaa, katos huonon sään yllättäessä, ovista huokuu lämmintä ilmaa kylmällä säällä ja siihen on helppo tulla niin jalan kuin kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä.

Itse olin sopinut treffit neljäksi juuri tuonne Peetun kaverin Linan kanssa. Lina on tulossa pääsiäiseksi kissavahdiksi, kun itse pääsen vihdoinkin Karlskronaan Karkin uutta kotia ja kotikaupunkia tsekkaamaan.

Tarkoitukseni oli lähteä ajoissa kaupungille. Oli yhtä sun toista asiaa. Piti käydä Clasulla (korttelin päässä Åhlénsista Drottninggatanilla) hakemassa pölypusseja ja Åhlénsilla tsekkailemassa meikkivoiteita (tarvitsen jonkun kunnollisen!!). Jäin kuitenkin jumiin toimistolle jonkun triviaalin työhomman kanssa. Muuten olisin ollut tismalleen iskun sydämessä, tismalleen silloin, kun se tapahtui.

Nämä kuvat on ottanut kollegani ja ystäväni Hanna eilen, kun olimme tavallisella lounaan jälkeisellä kävelylenkillä. Tuntuu hiukan oudolta katsella kuvia nyt, kaiken tapahtuneen jälkeen.

Muistan hyvin, miten kuvaustilanteessakin kelasin viikonlopun to do -listaa. Miten tärkeää oli, että pääsen ajoissa kotiin, että ehdin tehdä asiat x, y ja z.

Vielä silloin en todellakaan voinut kuvitellakaan, että asiat eivät mene niinkuin olin suunnitellut. Että on aivan mahdotonta päästä keskustaan – ja jos pääsisikin, sinne ei suositeltu kenenkään menevän. Että jään jumiin toimiston liepeille ja olen kotona vasta yhdeksän jälkeen illalla. Että suunnittelemani tapaamispaikka on tuusannuuskana ja elämä sellaisena, kun sen on tähän asti ajatellut, on loppu.

Läksin perjantaina toimistolta puoli neljän aikaan. Siinä vaiheessa olin jo jossain määrin tietoinen, että jotain on tapahtunut. Ihan tarkalleen mitä, sitä en tiennyt.

Lähimmällä tunnelbana-asemalla tilanteen vakavuus alkoi kirkastua. Kaikki raideliikenne oli pysähdyksissä ja virkapukuiset vaksit kehoittivat kaikkia pysymään kaukana asemasta. Laitoin viestin kissavahti-Linalle ja sain melkein hermoromahduksen, kun hän ei vastannut heti. Pelkäsin, että hän olisi ollut ajoissa paikalla ja siksi yksi iskun uhreista. Tunsin, että en voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, jos Linalle olisi tapahtunut jotain sen vuoksi, että hän on ajoissa ehdottamassani tapaamispaikassa.

Lina vastasi kuitenkin hetkisen kuluttua ja sanoi olevansa turvassa.

Siitä alkoi oma projektini miten päästä kotiin. Kaikki raideliikenne oli tosiaan seis ja bussejakin kulki vain satunnaisesti – ja aina niin täynnä, että huristelivat pysäkin ohi pysähtymättä. Eihän mulla mitään hätää ollut. Käytiin siinä sitten pizzalla parin kohtalotoverin kanssa ja odoteltiin kaaoksen selkiintymistä. Todo-listalla olevat asiat jäivät tekemättä, mutta se tuntui aikas minimaaliselta uhraukselta tällaisessa tilanteessa.

Elämä jatkuu ja täytyy sanoa, että olen itseasiassa aika ylpeä kotikaupungistani. Varsinkin sosiaalinen media on ollut täynnä saman suuntaisia viestejä: meitä ei lannisteta, elämä jatkuu, pelolle ei anneta valtaa.

Jo eilen sai havaita kylmiksi ja cooleiksi moitittujen tukholmalaisten sydämellisyys ja auttamishalu: hastagillä #openstockholm yksityiset ihmiset tarjosivat kyytiapua ja avasivat kotinsa ihan vieraillekin ihmisille, jotka olivat jumissa julkisen liikenteen pysähdyksen takia.

Monet keskustan putiikit ja muut organisaatiot tarjosivat myös suojaa. Riskialueen ulkopuolella, mutta kävelymatkan päässä, sijaitseva Dagmarin putiikki ja entisen kollegani luotsaama Scenkonstmuseet ilmoittelivat sekä Twitterissä että Facebookissa, että heille sopii tulla turvaan.

Päiväkodit ilmoittelivat niinikään Facebookissa, että vanhempien ei tarvitse olla huolissaan, toimintaa pidetään yllä niin kauan kuin tarvitaan. Yksi mahtavimpia esimerkkejä yhteishengestä on mielestäni se, kun paikallinen ruokakauppaketju ilmoitti, että lapset voivat tulla sinne “ostoksille”, jos on tarvis, ja vanhemmat voivat maksaa myöhemmin.

Sosiaalisia medioita parjataan milloin mistäkin, mutta eilen ne olivat todellinen apu. Kaikki puhelinverkot olivat niin ylikuormittuneita, että mitkään puhelut eivät menneet läpi tai katkesivat saman tien. Somen kautta sai kuitenkin tarvittavaa tietoa ja sai ilmoiteltua itsestään.

Yhteenvetona kaikesta: on ihan järkyttävää, kun jotain sellaista, mitä normaalisti on tottunut kuulemaan vain uutisissa, tapahtuukin juuri siinä, missä itse on, omalla kotinurkalla. Toisaalta on ollut ihan mielettömän upeaa nähdä ja kuulla, miten voimakkaasti kaikki kanssaeläjät täällä Tukholmassa on sitä mieltä, että terrorismi ei meitä riko. Me jatkamme elämäämme emmekä anna pelolle emmekä pelon tekijöille valtaa.

Siksi kai tänään tuntuu ihan randomin perjantaisen asun postaaminen melkein kannanotolta.

  • t-paita, Marni x H&M
  • housut, H&M
  • neuletakki, Filippa K
  • trenssi, Monki
  • tennarit, Adidas Originals, Superstar


Kevään väri on PINKKI

Thursday 06. April 2017

Tiedättekö, olen aivan totaalisen hurahtanut kaikkeen pinkkiin! Haaveilen fuksianpunaisesta, hennon roosasta, baby-pinkistä, haaleasta nude-vaaleanpunaisesta – oikeastaan kaikista mahdollisista sävyistä, mitä tuo valkoisella taitettu punainen käsittää.

Huomaan, että tapanani on innostua aina yhdestä sävystä perus musta-valko-harmaa -skaalan lisäksi. Vuosi, pari sitten se oli keltainen, mutta nyt tuntuu, että kaipaan kovasti jotain pinkkiä täydennystä garderobiini!

Vaaleanpunahimoissani keräsin interwebsistä ja instagramista liudan inspiraatiokuvia, jotka eivät ainakaan vähennä kuumetta. Pinkit tennarit, laukku ja joku paita olisi jo hyvä päivitys näin kevään korvalla. Ja miksei ihana ranskanpastillinroosa trenssikin olisi aivan superherkullinen!

Instagramkuvat: @nordiskakompaniet, @whyredofficial, @ellesverige, @idaklamborn, @whowhatwear, @rodebjerofficial ja @kenzas (ihana pikkumekko Zaralta!)

 

Street Style kuvat: Stockholm Street Style