Veden viileitä värejä

Friday 12. May 2017

No, mutta hei perjantai ja hei aurinko!

Mitenkään superliian lämmintä ei ole ollut, mutta sentään ensimmäinen päivä pariin viikkoon, kun ei kertaakaan ripsonut räntää taivaalta! Kevät on ihan hurjan paljon myöhässä. Armaan antiikkisen Macini iPhoto crashasi muutama viikko sitten ja nyt vihdoin sain hankittua todella tilavan irtokovalevyn. Perjantai-illan ohjelmassa on ollut pelastaa vanhoja kuvatiedostoja ja huvikseni katselin, miltä täällä meillä on näyttänyt aikaisempina vuosina toukokuun puolivälissä. Voin kertoa, että arkistoissa on kukkarunsauden lisäksi hyvin paljon bikini- ja auringonottokuvia päivättynä näihin aikoihin.

Tänä keväänä saa olla iloinen, kun voi jättää talvitakin naulakkoon ja palata taas trenssiin.

Säätiloja enemmän päänvaivaa aiheuttaa iPhoton myötä hävinneet kuvatiedostot. Niinkuin ymmärrätte, tilanteen täytyy olla todella vakava, kun se menee mielestäni tärkeysjärjestyksessä ohi kelien päivittelyn!

Kerran jo onnistuin löytämään iPhoto-kirjaston ja jollain vippaskonstilla avaamaan kaikki yli satatuhatta koneelle tallennettua kuvaani – mutta vain miniatyyreinä. Hankkimani irtokovalevy on 3 teran kokoinen, joten sinne luulisi mahtuvan jopa tällaisen huithapelin arkistoijan kuva-arsenaali. Nyt vain en mitekään voi löytää koneelta tiedostoa, jonka siirtämällä saisin kuvani talteen.

Ongelmaa lisää se, että Macini puhuu jostain kumman syystä vain suomea – ja kaikki netistä löytyvät ohjeet on englanniksi. Mitään, mikä muistuttaisi iPhoto/Library/Master en ole kuitenkan etsinnöistäni huolimatta löytänyt.

Eli tässä samalla, kun esittelen perjantaisen toimistopäivän asuani, huhuilen interwebsiin avunhuutoja! Kuvani eivät varmastikaan ole kadonneet, sillä itse tietokone toimii edelleen – vain iPhoto sanoi irti työsopimuksen. Tosin myös macini alkaa olla sen verran ikääntynyt, että senkään toimintavarmuuteen ei todellakaan voi luottaa. Mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tietää mistä ihmeestä löydän kuvani, otan kaikki vinkit superkiitollisena vastaan! Mahdolliset ideat/ohjeet/neuvot voi laittaa myös privaattiin meiliini: mpaakkulainen@gmail.com

Jos kuvakirjaston katoamista ei oteta huomioon, kaikki on muuten tosi hyvin! En ole vähään aikaan kertonut työkuvioistani ja suurin syy on se, että syksyn pettymysten jälkeen ei ole ollut niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea pientä positiivista on kuitenkin tapahtunut. Lupaan ehdottomasti kertoa, jos jotain isompaa ilmaantuu, mutta välillä pienikin hienosäätö voi muuttaa leipääntymisen innostukseksi.

Perjantainen toimistoasuni kuvastaa hyvin fiilistäni: yksi osa rentoutta (farkut), yksi osa fiksuutta (kauluspaita), yksi osa fashionia (silkkiliivi) ja yksi osa klassista naisellisuutta (avokkaat). Hyvä olo on yleensä monien erilaisten osatekijöiden summa.

  • kauluspaita, The Shirt Store
  • silkkiliivi, Whyred
  • farkut, Lindex
  • kengät, H&M


Tauluseinä sängyn yläpuolelle

Thursday 11. May 2017

Ehkä en enää kehtaa puhua varsinaisesti makuuhuoneeni remontista. Vuosipäiväähän tässä kohta vietetään sen kunniaksi, että omin itselleni aikaisemmin Karkin ja Peetun yhteisenä huoneena palvelleen ison makuuhuoneen. Varsinainen remppahomma onkin jo takanapäin, mutta vielä on jäljellä monta sisustusteknistä yksityiskohtaa ennenkuin ollaan lähellä unelmaani.

Esimerkiksi sellainen minimaalinen yksityiskohta kuin verhojen puuttuminen ei ole kovasti häirinnyt, mutta kyllähän tuollainen lisää keskeneräisyyden tunnetta. Verhot puuttuvat yksinkertaisesti siitä syystä, että asunnon kantavat seinät on superkovaa teräsbetonia, johon meikäläisen voimilla ja työkaluilla ei saada kunnon reikiä aikaiseksi.

Isossa makuuhuoneessa oli kyllä aikaisemmin verhotanko, jollain hullun voimalla sain tarvittavat reiät porattua muuttokeväänä. Nyt on kuitenkin toiveissa vähän toisenlainen viritys ja erilaiset mittasuhteet, joten vanhoja reikiä ei voi käyttää.

Olen periaatteessa virallinen tee-se-itse-mies, jonka mielestä tulee parasta jälkeä, kun on itse poran varressa kiinni. Makuuhuoneiden muuton jälkeen olen propannut betoniseinään yhden peilin ja yhden koukun. Sen jälkeen tuumasin, että kannattaa bookata paikalle ammattilainen, jos haluaa sen näköistä jälkeä, jota kestää katsella vielä senkin jälkeen, kun minä-itte -euforia on laskeutunut.

Ammattilaisen paikalle tilaaminen on nostanut esille varsinaisen Rubikin-kuution. Jos kerran ammattimies on tulossa paikalle, pitäähän silloin fiksata kaikki hommat samalla kertaa. Mietin juuri, että onkohan noloa pyytää tyyppiä auttamaan kattolampun ripustamisessa? Olen ostanut niiiiin ihanan kattolampun makkariini (muistatteko pohdintani?), mutta se on aika iso, painava ja lasinen, joten hirvittää hiukan alkaa viritellä sitä itsekseen paikoilleen.

Toinen iso ja melkein mahdottomalta tuntuva juttu on sängyn päätyyn suunnittelemani valokuva-/tauluseinä. Kuvia on jo olemassa, kehyksiä olen tainnut hankkia liikaakin ja pari superrakasta kuvaa (by the best Mikko Rasila!) on parhaimmillaan kehystysliikkeessä kehystettävänä. Nyt vaan tulee ihan hiki pelkästä ajatuksesta, että mitenkä ihmeessä saisin kaikesta toteutettua itseni näköisen kokonaisuuden.

En ole niin minimalisti, että haluaisin kaiken olevan mustavalkoista ja mustissa rimakehyksissä. Sellaisista tauluista olisi yksinkertaisempaa rakentaa kivan näköinen kokonaisuus, mutta lopputulos on helposti sisustuslehtimäisen geneerinen. Toisaalta en halua myöskään tukkoista sekamelskaa.

Toivoisin kuvaseinältäni vaihtelua, jännittävyyttä, retrohenkeä, glamouria, lämpöä, kiinnostavuutta ja persoonallisuutta. Ne kaksi Mikon upeaa kuvaa, jotka tosiaan on juuri nyt kehystettävänä, saavat täysin erilaiset kehykset. Toiseen tulee mustat simppelit rimaraamit ja toiseen kiharaiset kultakehykset. Silti haluaisin molemmat sänkyni yläpuolelle – ja mielellään jossain hyvässä seurassa.

Ehkä tässä nyt on viisainta vain varata se remonttireiska tänne meille ja hoitaa ne hommat, jotka on jo selkeänä tiedossa. Kivan tauluseinän suunnittelu ja koostaminen vaikuttaa olevan huomattavasti haasteellisempaa kuin mitä se valmiita kuvia katsellessa vaikuttaa.

Onneksi kuitenkin on nämä inspiraatiokuvat netissä! Niistä on helppo inspiroitua ja saada ideoita. Samalla myös huomaan, että en ole yksinäni, kun hinkuan vaihtelevaa ja ei niin graafista valokuvaseinää. Eikä eri tyylien yhdistely välttämättä tarkoita sitä, että lopputulos on raskas ja tukkoinen.

 

Kaikkien kuvien linkit ja lähteet löytyvät täältä!


Kermainen turska-persiljajuurikeitto

Wednesday 10. May 2017

Päivän pakollinen säätilatiedotus: tänäänkin on satanut lunta ja räntää ainakin täällä meillä. Sikäli keitto tuntuu ihan sopivalta arkiruokavalinnalta. Aika hassua sinänsä, että kaikki pataruuat ja sopat tuntuvat yleensä syksyisiltä, kun taas keväällä ja kesällä himottaa erilaiset salaatit. Toisaalta onhan sitä olemassa kesäkeitot ja gazpachot, jotka ovat ihan “virallista” kesäruokaa.

Kermainen turska-persiljajuurikeitto on raikas ja maultaan keväinen – eli se sopii aivan täydellisesti sesonkiin. Kalana voi hyvin käyttää jotain muutakin valkoista kalaa kuin turskaa, mutta helppoon, vaivattomaan ja edulliseen arkiruokaan sopii hyvin pakastealtaasta löytyvä turska.

Persiljajuuri oli itselleni aivan uusi tuttavuus reseptiä testatessani. Erehdyttävästi palsternakalta näyttävä juuri on miedon makuinen, persiljamaisen raikas ja aavistuksen makea. En ole mikään juurispesialisti, mutta keitossa persiljajuuren voi varmastikin korvata palsternakalla, vaikka silloin makumaailma on vähemmän “vihreä”.

Nippu tuoretta persiljaa, rasia tuoretta krassia ja reilu loraus valkoviiniä täydentävät keväisen keiton.

KERMAINEN TURSKA-PERSILJAJUURIKEITTO

(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)

Ainekset:

  • 400 g turskafilettä (pakaste)
  • 5 persiljajuurta
  • 1 sipuli
  • 2 dl valkoviiniä
  • 2 dl hapatettua kermaa
  • 1 ruukku tuoretta persiljaa
  • 2 rkl kalafondia
  • 1 rasia tuoretta krassia
  • 8 dl vettä
  • voita
  • suolaa

Valmistus:

  • Kuori ja pilko sipuli sekä 3 persiljajuurta. Paista isohkossa kattilassa runsaassa voissa hetken aikaa.
  • Lisää viini, kalafondi ja vesi. Anna kiehuskella miedolla lämmöllä noin 15 min. Lisää hapatettu kerma ja anna kiehua vielä vartin verran.
  • Kuori loput persiljajuuret ja pilko sieviksi kuutioiksi (n. 1 cm). Paista pannulla runsaassa voissa kunnes ovat pehmenneet sopivasti.
  • Saksi tuore persilja keiton sekaan ja sötkötä koko helahoito tasaiseksi sauvasekoittimella.
  • Leikkaa turska pienemmiksi paloiksi ja lisää soppaan yhdessä paistettujen persiljajuurikuutoiden kanssa. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia.
  • Maista lopuksi suola ja saksi krassit keittoon.

Kermainen turska-persiljajuurikeitto toimii täydellisesti arki-illan päivällisenä ja on aivan ihana ottaa mukaan lounaaksi toimistolle. Testasin myös pakastamista – ja voin sanoa, että se toimii myös, vaikka keiton koostumus kyllä kärsii hiukan.

Ja vaikka olenkin tässä mainostanut keiton olevan juuri arkiruokaa, antaa valkoviini mukavan ylellisen vivahteen makumaailmaan. Sikäli se sopii mainiosti myös vaikkapa äitienpäivän juhla-aterian alkuruuaksi.


Pastelliharmonia

Tuesday 09. May 2017

Siis oikeesti apua, millainen kevätsää!! Yhden tunnin aikana ehtii aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, sataa rakeita ja myrskytä niin, että tukka lähtee päästä!

Flunssailun jälkimainingeissa työmatkapyöräily ei nyt muutenkaan kovin paljoa houkuta, mutta näillä keleillä fillari saa pysyä vielä hetkisen kellarissa. Työmatkani on sen verran pitkä, että ainakin ensimmäiset pyöräilykerrat saisivat olla edes jotenkuten miellyttäviä. Liian ankara startti johtaa helposti siihen, että mukavuudenhaluisena possuna jätän koko homman. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kun on tarpeeksi hyvät varusteet, ei ole juurikaan väliä, millainen sää on – mutta kaiken tämän säätämisen jälkeen olisi kuitenkin ihanaa, jos alku ei olisi ihan kamalan takkuinen.

Ainakin kaikkien omien some-kanavieni perusteella lumisateet sun muut kevätsäiset riemut on kiristänyt pinnoja pitkin Suomeakin. Ihan tilastojenkin mukaan toukokuun alku on ollut poikkeuksellisen kylmä, mutta eikai sitäkään nyt voi määräänsä enempää surra.

Positiiviselle puolelle laskettakoon vaikka se, että nyt voi vallan mainiosti edelleen inspiroitua Peetun asusta, jonka ikuistin pääsiäisen Karlskronan reissulla. Sää ei todellakaan salli yhtään keväisempää pukeutumista kuin tuolloin melkein kuukausi sitten. Päinvastoin – neidon vuoriton villakangastakki olisi tainnut kyllä ainakin tänään olla jopa vähän liian kevyt.

Sori kuvatulvaa, mutta oli ensinnäkin niin mahtavaa saada rakas koipeliini-Peetu pitkästä aikaa kameran eteen, että ihania kuvia tuli ihan liiaksi asti. Toisekseen asu on mielestäni aivan kertakaikkiaan täydellinen!

Pastellinen koralli on täydellisessä harmoniassa pehmeän vaaleanruskean ja vedensinisen kanssa. Hempeistä sävyistä huolimatta kokonaisuus ei ole lainkaan pliisu, kiitos graafisen printin. Mustat sukkikset ja rouheat kengät tuovat asuun lisää särmää.

Kuvat on muuten otettu Peetun 24-vuotispäivänä. Aika pitkälle on tultu siitä, kun samainen neito 14-vuotiaana esitteli blogin sivuilla päivän asujaan… Haha! (Myös kuvien laadussa on – onneksi – tapahtunut pientä kehitystä!)

  • takki, H&M
  • mekko, Rodebjer
  • pashminahuivi, tuliainen Intiasta
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • kengät, Hope
  • vyö, Primark


Lomasuunnittelua: BREMEN

Monday 08. May 2017

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun saa alkaa tehdä kesälomasuunnitelmia! Tai onhan ne reissut ollut jo varattuina heti joulun jälkeen, mutta varsinaista planeeraamista olen pihdannut vähän lähemmäksi reissuajankohtaa.

Ensimmäinen matkani suuntautuu pohjois-saksalaiseen hansakaupunkiin Bremeniin. Vietämme siellä reilun viikonlopun rakkaiden lapsuudenystävieni kanssa.

Muutama vuosi sitten olimme samalla porukalla Amsterdamissa. Reissu oli niin onnistunut, että sovimme, että pidennetyistä viikonloppulomista pitää tehdä perinne! Ihan näköjään vuosittain emme ole koko poppoon kanssa ulkomaille asti päässeet. Kokoontumisajot ovat suuntautuneet pääasiassa Tampereelle tai tänne Tukholmaan, mutta nyt olisi tosiaan ohjelmassa Bremen.

Matkan tärkein tavoite on yhdessäolo. Valitsimme ihan tarkoituksella kohteeksi vähän pienemmän kaupungin, jossa on nähtävää ja tekemistä, mutta ei liikaa. Emme halunneet valita paikkaa, jossa olisi ihan älyttömästi erilaisia aktiviteetteja tarjolla – jotka saattaisi viedä meitä eri suuntiin – vaan jotain kompaktimpaa, niin että rennolle ja kiireettömälle oleilulle jää riittävästi tilaa.

Bremen valikoitui kohteeksi, koska kaikki meidän porukasta osaa ainakin jonkin verran saksaa. Ja tietty valintaan vaikutti myös se, että Tampereelta löytyi hyvät ja halvat lennot sinne. Tässä voin syyttää itseäni, etten ollut kohteenvalintahetkellä ihan täysin tilanteen tasalla – Tukholmasta Bremeniin ei ollutkaan ihan yhtä hyviä eikä edullisia yhteyksiä. Suorien lentojen sijaan saan nyhjätä välilaskuilla, mutta jää sitä kuitenkin ihan mukavasti aikaa paikanpäälläkin.

Pikainen visiitti Bremenin matkailusivuilla todistaa, että kaupunki on tosi kaunis, pittoreski Pohjois-Saksalainen paikka. Jos vaan kelit ovat kauniit, pelkästään jo kävelemällä ympäriinsä saa varmasti päivät hyvin kulumaan.

Siinä mielessä Bremen ei ole mikään tyypillisin turistikohde, että en ole kuullut kenestäkään, joka olisi siellä käynyt. Jos nyt kuitenkin sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy Bremenin kävijöitä, otan erittäin mielelläni vastaan vinkkejä, mitä siellä kannattaisi nähdä – ja erityisesti ravintolavinkit ovat aina enemmän kuin tervetulleita!

Epävirallinen matkanjohtajamme Tinni on varannut meille Airbnb:stä ihanan ison asunnon ihan keskustan läheltä, hyvien yhteyksien päästä. Edelliseltä Amsterdamin reissultammekin jäi kaikkein lämpimimmät muistot juuri siitä, kun asustelimme yhdessä ja keräännyimme aina suuren keittiön pöydän ääreen syömään aamiaista, välipalaa – ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa.

Tänään on täällä meilläkin vihmonut jotain lumisateen tapaista taivaalta, rakeitakin välillä – ja lämpimät kesäillat tuntuvat varsin kaukaiselta haaveelta. Toisaalta kyllä ne sieltä yleensä aina sitten lopulta tulevat – ja Bremenin pitäisi olla suhteellisen aurinkovarma paikka. Saa nyt sitten nähdä, eikä matkan onnistuminen toisaalta mistään keleistä kiinni ole.

Vajaa viisi viikkoa vielä, ja sitten päästään vihdoin matkaan!

Kuvat: Wikipedia ja Bremenin turisti-info