Kun hiustenlähdöstä tulee ongelma

maanantai 29. tammikuu 2018

Iän mukanaan tuoma hiustenlähtö yhdistetään yleisimmin vain miehiin. Ja kai se totta onkin, että varsinainen kaljuuntuminen on harvemman naisen ongelma. Sen sijaan ei-toivottu, kiusallinen ja jopa pelottava hiustenlähtö on yllättävän yleistä. Vaiva tuntuu niin henkilökohtaiselta, että siitä vaietaan – tai siltä ainakin tuntuu, kun se osuu omalle kohdalle. Postaus on toteutettu yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.

Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään tietätävät, että hiukset ovat erittäin tärkeä osa identiteettiäni. Ei niin, että olisin nyt varsinaisesti milloinkaan ollut ylpeä paksuista ja hyvinvoivista kutreistani, mutta koska olen ihan pikkulikasta asti saanut kuulla kehuja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin juuri siitä syystä, olen mieltänyt että juuri se yksi asia, joka tekee minusta minut.

Viime keväänä, kun pohdin pitkien hiusteni leikkaamista, yksi pelkoni oli, että vanhan myytin mukaisesti menettäisin kaikki supervoimani, jos uskaltautuisin ryhtyä puuhaan. Järjellä tietenkin tajuan, että eihän se niin mene, mutta kaikkia ajatuksia vaan ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan ottamatta tunteita huomioon. Hiusten leikkaaminen oli itselleni yksi näistä.

Supervoimani eivät kadonneet minnekään, vaikka kutrini katkesivatkin. Päinvastoin tuntui, että löysin ihan uusia puolia itsestäni – ja ihan alkuun jopa sävytin hiukseni punertaviksi. (Ihan ensimmäinen punaväri oli vahinko, mutta huomasin, että oli hauskaa vähän ”hurjastella” sävyn kanssa, joten pidin sen kesän yli).

Lyhythiuksisenakin olin edelleen se tyyppi, jolla on tosi paksut hiukset.

Syksyn alkupuolella aloin huolestua kuontalostani irtoaminen karvojen määrää. Tiedän hyvin, että ihan normaalistikin joka päivä irtoaa noin 50 – 150 hiusta, mutta nyt oli kysymys jostain aivan muusta.

Reagoin asiaan, kuten kuka tahansa järkevä ihminen: aloitin raivokkaan googlaamisen!

Yleisimpiä syitä naisten kokemaan epätavallisen runsaaseen hiustenlähtöön on:

  • Hormonit (hei vaan vaihdevuodet!)
  • Ikääntyminen (no, kiitti kauheesti)
  • Jotkut sairaudet (ja ylipäätään pitkään sairastaminen)
  • Kova stressi (sekä fyysinen että psyykkinen)
  • Liian vähäinen unensaanti
  • Huono ravinto (raudan puute, magnesiumin puute ja rasvahappojen sekä proteiinin puute erityisesti)
  • Jotkut lääkkeet (esmes syöpähoidot klassisimpana esimerkkinä)

Tein kaikkeni parantaakseni tapojani. Ikääntymistä ei juurikaan pysty estämään, jos aikoo pysyä hengissä – ja hormonihoitoihin en ole halunnut ryhtyä. Muutenkin toivoin saavani hiusteni harvenemisen pysähtymään rukkaamalla elintapojani.

Mielestäni syön varsin terveellisesti, monipuolisesti ja kasvispainotteisesti, mutta proteiinirikkaasti – eli siltä osastolta en löytänyt paljoakaan petrattavaa. Teoriassa voisin ryhtyä nyt niin trendikkäälle sokeri-detoxille, mutta käytännössä se on tuhoon tuomittu ajatus, koska en ihan oikeasti näe siinä kauheasti järkeä.

Nukun edelleen ihan liian vähän ja huonosti, mutta stressiä olen pyrkinyt vähentämään ”peruna kerrallaan” -ajattelun avulla. Eli en anna itseni viettää sekuntiakaan ajatellen tekemättömiä töitäni tai järjettömän pitkää todo-listaani. Vietän joka aamu puoli tuntia, jolloin priorisoin tehtävät, tsekkaan dead linet jne. Sen jälkeen teen asian kerrallaan, enkä käytä hetkeäkään odottamassa olevien tehtävien murehtimiseen. Vähentää huomattavasti stressiä ja tehostaa työntekoa! (Suosittelen testaamaan!)

Syksyn aikana hiustenlähtötilanteeseeni ei tullut juurikaan parannusta. Itselleni aikaisemmin tuntemattomat tuuhentavat ja kohottavat muotoilutuotteet tulivat tutuksi, kun yritin pitää yllä illuusiota paksuista hiuksistani. Kuivashampoo oli yhtäkkiä käytetyin kosmetiikkatuotteeni.

Juuri ennen joulua sain kysymyksen, josko olisin kiinnostunut testaamaan Swiss Clinicin hiuksia uudistavaa seerumia. Ja tottakai olin! Siinä vaiheessa olisin testannut varmasti jo vaikka mitä, mutta aikaisemmat hyvät kokemukseni Swiss Clinicin tuotteista saivat tarttumaan innolla tarjoukseen.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin teho perustuu aktiivisiin aineisiin, jotka stimuloi hiustuppeja. Juttu on niin, että kun hius on elinkaarensa päässä ja irtoaa, jää hiutuppi lepovaiheeseen. Joskus tuo lepovaihe pitenee ja hiustupesta ei alakaan kasvaa uutta hiusta niinkuin pitäisi. Hair Renewal -seerumi stimuloi juuri kyseisiä lepovaiheessa olevia hiustuppeja ja siitä syystä hiukset tuuhenevat ja kasvu tehostuu.

Hiustuppi alkaa siirtyä lepovaiheeseen jo ennen ennenkuin hius on lopullisesti irronnut (lepovaihe aiheuttaa hiuksen irtoamisen). Seerumin aktiiviset ainesosat vaikuttavat myös niihin ja siksi hiustenlähtö vähenee ja hiuksen elinkaaren pituus kasvaa.

Se nyt pitää vielä ihan erikseen sanoa, että täysin kuolleita hiustuppeja Hair Renewal -seerumi ei herätä henkiin. Useimmiten on kuitenkin kysymys siitä, että hiustupen lepovaihe syystä tai toisesta venyy ja venyy.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin käyttö on helppoa. Ihan ensimmäiseksi pitää pestä hiukset ja sitten miedosti tuoksuvaa seerumia levitetään pipetin avulla käsiteltävälle alueelle. Muutama hassu tippa riittää hyvin koko päänahan käsittelyyn. Lopuksi hiukset kammataan ja annetaan kuivua.

Näkyviä tuloksia luvataan 2 – 4 kuukauden käytön jälkeen. Sikäli loogista, että kun ottaa huomioon hiuksen normaalin eliniän (aikuisella keskimäärin kolme vuotta), ei olisi mitenkään realistista luvata selkeästi näkyviä tuloksia kovin nopeasti.

Oma testiperiodini on ollut nyt noin kuukauden pituinen. Seerumi tulee ohjeiden mukaan tosiaan levittää vastapestyihin hiuksiin, hiuspohjaan. Sinänsä loogista, että aine tuskin vaikuttaisi, jos hiustupet olisivat jo valmiiksi täynnä hiuslakkaa ja muita muotoilutuotteita. Parhaimmat ja nopeimmat tulokset tulevat, kun seerumia käytetään päivittäin.

Normaalisti pesen hiukseni korkeintaan kaksi kertaa viikossa, mutta nyt olen yrittänyt ihan tarkoituksella tihentää pesuväliä. Joka ilta en kyllä mitenkään jaksa enkä ehdi siihen hommaan ryhtyä, eli olen käyttänyt seerumia noin 3 – 4 kertaa viikossa.

Vielä en voi siis esitellä selkeitä ennen ja jälkeen kuvia, mutta jo nyt olen aivan vakuuttunut siitä, että Hair Renewal -seerumi toimii!

Ennen seerumin käytön aloittamista tuntui, että tuskin uskallan harjata hiuksiani, koska karvoja irtoaa ihan tukottain. Aamulla tyyny oli täynnä irronneita hiuksia, samoin viemärin suuaukko tukkapesun jälkeen.

Nyt kun olen käyttänyt seerumia kuukauden – ja vielä suositeltua harvemmin – kaaosmainen hiusten irtoileminen on loppunut kokonaan. Tottakai karvoja vieläkin lähtee, mutta mistään turkinvaihdosta ei tarvitse enää puhua.

Testasin oikein tukistaa itseäni sieltä täältä ympäri päänahkaa ja lopputulos oli se, että ainoakaan karva ei irronnut!!

Sanakirjasta loppuu superlatiivit, kun yritän kuvailla, miten älyttömän onnellinen olen siitä, että sain kammottavan ja pelottavan hiustenlähtökierteeni katkaistua! Hiukset vaan on niin hurjan tärkeä osa sitä, miten sitä voi ja kuinka hyväksi ja tasapainoiseksi tuntee itsensä.

Ei ole mikään sattuma, että bad hair day on käsite, jonka tuntee Pihtiputaan mummokin.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka kärsii osin selittämättömästä hiustenlähdöstä tai kokee, että hiukset ovat ohentuneet, niin voin kertoa, että Swiss Clinicin verkkokaupassa on juuri nyt Hair Renewal -seerumi tarjouksessa. – 20 % ale on voimassa tammikuun loppuun – eli vain pari päivää enää. Kantsii siis toimia nopeasti, jos haluaa hyödyntää tarjouksen!

EDIT: Swiss Clinicin oma tarjous ehti jo loppua, mutta sain heiltä alekoodin, jolla saa 20 % alennuksen Hair Renewal Serumista.

Koodi on: MINTTUHAIR20 ja se on voimassa 1.-14.2.


Voiko talvitakkiin rakastua?

perjantai 26. tammikuu 2018

Kaltaiseni pragmaattinen pukeutuja ei yleensä omista useita kunnollisia villakangastakkeja. Päinvastoin – yleensä käytössä on vain yksi huolella valittu hankinta ja uuden ostaminen tulee harkintaan vasta, kun se nykyinen alkaa osoittaa vakavia koossapysymisongelmia.

Blogiarkistojeni perusteella edellinen villakangastakkini muutti garderobiini talvisesongilla 2010/2011. (Ja nyt puhun siis sellaisista lämpimistä, talvikäyttöön tarkoitetuista takeista, ruotsiksi ”kappa” – enkä kevyemmistä välikausitakeista).

Hyvälaatuinen tummansininen Boomerang-löytö palveli monta monituista talvea kertakaikkiaan moitteettomasti. Vielä vuosi sittenkin sain kehuja takin kauniista leikkauksesta. Mutta onhan seitsemän sesonkia aika kunnioitettava elinikä vaatteelle, joka on käytössä kylmänä vuodenaikana käytännöllisesti katsoen päivittäin.

Kun viime syksynä kaivoin takkiveteraanin kesäsäilöstä esiin, huomasin, että laukunkanto-olkapäältä kangas oli hiutunut lähestulkoon puhki. Samoin hihansuut, taskujen reunat ja kyynärpäät. Tajusin, että nyt on aika löytää uusi taistelupari talvikauden kaupunkikäyttöön.

Olin jo ehtinyt aloittaa suoraansanottuna toivottomalta tuntuvan etsiskelyprosessin. Kriteerini eivät mielestäni olleet mahdottomia. Halusin ajattoman oloista, mutta jollain kutkuttavalla tavalla hiukan edgyä leikkausta, reilusti polven alle ulottuvaa pituutta, hiukan maskuliinista yleisilmettä (eli ei missään tapauksessa nyt niin trendikästä vyötä vyötäröllä) ja laatua ilman taivaisiin kohoavaa hintalappua.

Varmaan jo arvaattekin, mihin tämä on menossa? Kyllä, etsintäni oli täysin tuloksetonta – ja tuntui suoraan sanottuna aivan toivottomalta.

Ratkaisu takkipulmaan lennähti luokseni H&M:n Erdem -yhteistyömalliston muodossa.

Kaikki, aivan kaikki toiveeni toteutuu tässä täydellisessä villakangastakissa (69% villaa, 29% polyamidia ja 2% muita kuituja.): tummansininen pohja hauskasti turkoosilla pörrölangalla ruudutettuna, klassisen moderni kaksirivinen leikkaus levein kauluskääntein, ihanat viimeistellyt yksityiskohdat huolitelluista napinlävistä ketjusta tehtyyn ripustuslenkkiin. Täydellinen pituus ja mittasuhteet just eikä melkein.

Sinänsäkin hyödyllistä tämä asukuvien ottaminen blogiin, että enpä olisi muuten tajunnut, että olen unohtanut aukaista helmahalkion tukipistot!

Katsokaa nyt noita kankaisia nappeja ja ihania napinläpiä!! Ex-ompelija ei voi olla menemättä kiharalle tuollaista nähdessään. :)

Takki ei sitten muuten ole mitenkään pölyinen, nukkainen tai nuhruinen. Tuo hienon hieno jauhe, joka näkyy erityisen hyvin tässä kuvassa, on itseasiassa sadevettä. Hiuksistanikin ehkä näkyy, että koko kuvauksen ajan satoi kevyttä (mutta tiuhaa!) tihkua.

Muuten tässä näkyvä asuni on aika lähellä univormua, joka on päälläni lähes päivittäin. Musta neule (tässä ribbi-poolo), farkut (voisivat olla myös mustat) ja yhdet eniten käytetyistä kengistäni tällä hetkellä: Elloksen lämminvuoriset klassiset nupukkinilkkurit. Kestävät muuten hyvin pienen tihkusateen ja loskakelit, kun on hyvä paksu pohja ja kunnollinen suojasuihke. (Kengät saatu Ellokselta, kaupallinen linkki).

  • neulepoolo, Primark
  • farkut, Lindex
  • nilkkurit, Ellos
  • takki, Erdem x H&M


Tyyli-inspiraatiota vuoden Elle Galan punaiselta matolta!

keskiviikko 24. tammikuu 2018

Lähes joka vuosi käy niin, että vaikka ihan juuri hetki sitten sitä ajatteli, että tämä on nyt tätä pimeää ja pukeutumisinspiraation kannalta vähintäänkin tylsää aikaa, niin hyvä kun saa joulukuusen kannettua pihalle, kun uusi sesonki alkaa syyhytellä sormenpäissä. Yksi ehdottomista lemppareistani pukeutumisinspiraation kannalta on tammikuun puolen välin tienoilla järjestettävä ruotsalaisen Ellen gaala.

Elle Galan on täkäläsen muotivuoden huippuhetki ja fashionistat panevat parastaan asukokonaisuuksia luodessaan. Peri-ruotsalaiseen tyyliin osa vieraista on tyyliltään melko arkisia, mutta varsinkin julkkikset ja nuoremman polven bloggarit vetävät kunnon glamourit laahusmekot yllensä. Näin ulkopuolisen observoijan kannalta kummassakin on puolensa.

Huikentelevaisista iltapuvuista on tosin vain rajoitetusti iloa, jos ajatellaan, miten paljon niistä voi ammentaa käyttökelpoisia ideoita omaan pukeutumiseen – toisaalta olisihan se aikas tylsää katsella punaisen maton asukuvia ilman glamourmekkoja.

Tässä muutamia suosikkejani molemmista kategorioista inspiraatioksi kevätsesongin pukeumista ajatellen!

Minimarketin sisarkolmikon gaalatyyliä 70-luvun hengessä. Voimakassävyiset isot kukkakuosit, kimonomaiset leikkaukset ja leveät lahkeet kiinnostelevat.

Mr. Whyred ja Ms. Ida Klamborn.

En ole ollut mitenkään satasella innoissani antiikkisametin paluusta trendikartalle, mutta täytyy sanoa, että valkoisena ja housupuvuksi ommeltuna se ei todellakaan näytä pöllömmältä. Ekstrapisteet Ida Klambornin verkkosukista loafereissa.

Goottihenkinen juhlamuoti on pitänyt pintansa nyt jo muutaman sesongin. En tiedä olisiko tämä kaksikko päätynyt listalleni, jos en potisi vakavaa girl crushia Zara Larssoniin. No, upea ja vahva taiteilija kantaa haastavan asunsa tyylikkäästi. Olkoon tämä myös virallisen kalkkiskategorian ”milloin-ihmeessä-ultralyhyet-helmat-tekivät-paluun-trendikartalle” -edustaja. (Todellakin siis Elle Galan punaisella matolla näkyi useampia niin älyttömän lyhyitä helmoja, että meidän Peetun pukeutuminen alkoi yhtäkkiä vaikuttaa hyvinkin konservatiiviselta :D)

House of Dagmarin sisarkolmikko aina yhtä tyylikkäänä! Shaalikauluksisia smokkijakkuja näkyi naisten päällä niin paljon, että aloin jo miettiä, että olisikon siitä aikoinani Isabel Marantin H&M-mallistosta hankkimastani pikkutakista ihan arkikäyttöön nyt kevätsesongilla. Pitää ehdottomasti testata ainakin.

Statement-korvikset kruunaa asun kuin asun. Onneksi parit kivat löytyy jo varastoistani, joten ensimmäisenä ei tarvitse ryhtyä ostamaan uusia.

Haaleat, puuteriset tai jäiset värit ja erityisesti kolmiulotteinen kukka-aiheinen pitsi vaikuttaa yhä vain vahvistuvalta trendiltä. Kunnon gaalamekolle on harvemmalla paljoakaan käyttöä – jos ei nyt satu esimerkiksi olemaan kesän morsiamia – mutta ideaa voi erinomaisesti soveltaa myös kesämekkoihin ja pienempiin pintoihin, kuten huiveihin tai muihin asusteisiin.

Aina yhtä ihanat, hurmaavat ja supetyylikkäät Eva Dahlgren ja Efva Attling.

Upea pop dua Icona Pop ja Ellen supecool päätoimittaja Cia Jansson.

On varmasti olemassa about ziljoona tyylikästä tyyppiä, joiden vaatekaapin sisällön haluaisin adoptoida ihan sellaisenaan. Yksi tuon listan ykkösistä on ehdottomasti Cia Jansson. Vaatii ihan erityistä taitoa näyttää tyylikkäältä, ajankohtaiselta, omalla persoonallisella tavalla itseltään, huolitellulta ja rennolta samanaikaisesti ja aina, riippumatta tilanteesta tai vuodenajasta.

Kaikki kuvat: Elle.se Foto: Frank Nordenberg


Vähän jotain kevyttä välillä…

tiistai 16. tammikuu 2018

Niinhän sitä kuvittelin vielä reilu viikko sitten, että kevätkauden työt alkaisivat kevyesti ja reippain mielin. No, reippautta on löytynyt repusta jonkun verran, mutta kyllähän se kevätsesonki sitten viikko sitten maanantaina lävähti päälle niin, että blogikin muuttui hiljaisemmaksi kuin pitkään aikaan.

Miten sitä aina ennen joulua tuudittautuu siihen ajatukseen, että syyspuolellahan tässä vielä ollaan ja sitten pyhien jälkeen iskee armoton paniikki, kun tajuaa, että tammikuukin on kohta mennyt?

Voimia on verottanut murheellinen elämänvaihe yksityiselämän puolella varmasti enemmänkin kuin töissä edessä olevat projektit ja osittain aika tiukatkin dead linet. Äitini voi huonosti ja sen prosessointi on alitajuisestikin niin raskasta, että iltaisin en ole jaksanut kuin töllätä SATC:iä jakso toisensa jälkeen.

Nyt kuitenkin tunsin tarvitsevani välillä jotain muutakin kevyttä kuin vanhan suosikkisarjan uusinnat.

Oli tarkoitus jo ennen joulua vinkata hankkimastani Ciatén kynsilakkajoulukalenterista. Olen nimittäin tykännyt siitä jopa enemmän, mitä osasin etukäteen arvata. Aivan todellinen huippuhankita, jonka ostaisin välittömästi, jollen olisi tehnyt sitä jo ennen joulukuun alkua.

Kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanampia sävyjä. Muutama on ihan peruskäyttökelpoinen arkilakka, mutta suurin osa joko huikaisevan upeita shimmereitä tai kimaltavan ihania glittereitä. Tosi fiksua, että ovat ajatelleet asian juuri näin. Päivittäiseen arkikäyttöön tarkoitetut kynsilakat saavat mielellään olla reiluissa pulloissa, mutta hurvitteluhenkiset kynsikaramellit ovat parhaimmillaan pienissä pakkauksissa.

Olisi ehkä aavistuksen tylsää rehvastella ihanalla joulukalenterilla muuten, mutta huomasin, että se on hyvässä alessa eleven.fi:ssä.

Tässä muutamia kalenterista löytyneitä suosikkisävyjäni. Osa kuvista on vähän jouluisia, mutta lakat on niin ihania, etten malta olla laittamatta niitäkin tänne. Ja muutenkin kalenteri on niin jotenkin huippukiva, kun jokaisella pullolla on sievä pieni rasia ja rasian takapuolella inspiroiva one liner!

Aivan kertakaikkiaan suloinen turkoosi shimmer ”part time mermaid” ei oikein pääse täysin oikeuksiin näissä kuvissa. Lakka kimaltelee hennosti sekä kultaan että pinkkiin vivahtaen, mutta sitä en saanut mitenkään ikuistettua.

Tuo on aivan varmasti ihan tajuttoman upea sitten, kun iho ei ole aivan talven kalpea. Onneksi kalenterissa oli niin monta ihanaa lakkaa, että merenneitoturkoosia saa pihdattua kesemmälle.

Vangitsevan syvän sininen ”palm springs” oli itseoikeutettu valintani kaikkiin viime joulukuun Suomi 100 -aiheisiin juhliini. Ja juu, tiedän kyllä, että tuon olisi kuulunut löytyä vasta luukusta nro 15, mutta arvatkaa nyt, kykeninkö olemaan kurkistamatta jokaiseen pikku rasiaan heti, kun pääsin kaupasta kotiin? No en tietenkään!

Sen sijaan laittelin kyllä kaikki lakat takaisin sieviin rasioihinsa – jopa vielä senkin jälkeen, kun olin niitä kokeillut. Jostain syystä ilo ei ollut yhtään vähäisempi, vaikka kalenterista paljastuvan putelin sisältö ei ollutkaan yllätys. Haha!

”Locket”-hopeakimallelakan olen omistanut aikaisemminkin, mutta oli ihana saada uusi pullo kalenterista, sillä edellinen oli jo ehtinyt loppua. Tuo on ollut suosikkini pitkään. Ihana utuinen keijukaishohde vähän isompien kimallushiutaleiden kanssa on vain niin vastustamattoman suloinen yhdistelmä.

Kalenterista löytyy tosiaan pari-kolme vähän enemmän peruslakan oloista sävyä. Kaikkein parhaiten minimalistisille arkikynsille sopii lämpimän hillitty nude ”the naked truth”. Tällaisiin sävyihinhän sitä aina tulee palattua, kun on saanut tarpeekseen ekstravaganzailla glittereiden kanssa.

Toki kalenterista löytyi myös yksi kaunis punainen. Tykästyin ”beach please” -punaiseen kovasti. Jostain syystä useammat punaiseni ovat lämpimään tomaatinpunaiseen taittavia. Nyt hoksasin, miten hurjan freesiltä aavistuksen kylmempi punaisen sävy voi näyttää.

Jouluaaton luukusta löytyi kalenterin ainoa täysikokoinen lakkapullo. ”Showtime”-glitterilakassa on vaaleankultaisella hilepohjalla karamellipinkkejä kimallehiutaleita. No hei – kuulette itse, miten kertakaikkiaan ihanalta tuo kuulostaa!! Olo on kuin olisi päässyt karamellikarnevaaleihin! Kimallehattaraa ja vadelmaglitteriä!

No, ehkä tuosta ei nyt tule se kaikkein käytetyin lemppariarkilakka, mutta omaa mieltäni ilostuttaa kovasti jo pelkästään pullon ihastelu.

Ihan kaikkia lemppareitani en tosiaan ole ehtinyt kuvata, mutta kyllä niitä sitten asukuvien yhteydessä varmasti vilahtelee.

Sen verran pitää mainita, että jos harkitset joko kalenterin tai jonkun shimmer-lakan hankkimista, niin erityisesti juuri nuo shimmerit näyttävät aavistuksen tylsähköiltä pullossa, mutta ovat kynsille levitettynä aivan mielettömän upeita!


Ripaus dekadenssia

torstai 04. tammikuu 2018

Joululoman viimeinen ilta alkaa pikkuhiljaa taipua kohti nukkumaanmenoaikaa. Ihan mahtavan ihanan pitkiltä onkin vapaat tuntuneet, vaikka olinkin viime viikolla välipäivinä töissä. Toimistohommailu ei tunnu koskaan ihan samalla tavalla stressaavalta ja uuvuttavalta, kun on käytännöllisesti katsoen ainoa officella. Päinvastoin on ihan mahtavaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa duunia ilman keskeytyksiä.

Päätin ihan tarkoituksella lopettaa lomailuni torstaihin. Ajattelin, että kun olen perjantain toimistolla, on maanantaina huomattavasti stressittömämpää aloitella ihan täyttä työviikkoa. Toinen syy on se, että Peetu lähti tänään illalla takaisin Uumajaan ja Karkki lähtee huomenna aamulla lomareissulle Kap Verdeen – eli ei ole sikälikään mitään erityistä tarvetta jäädä kotiin hengailemaan.

Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut lomailla tarpeeksi. Kaikki univelat on kuitattu, olen saanut rentoutua sohvalla pötkötellen, viettänyt paljon ihanaa aikaa Karkin ja Peetun kanssa ja ulkoillut päivittäin keleistä riippumatta. Aika ihana fiilis, kun on sellainen olo, että vitsi, miten kiva mennä huomenna töihin!

Etukäteen varoittelin Peetua, että haluan ikuistaa kaikki neidon eri päivien asut, että voin esitellä niitä täällä teillekin. No, saldoksi jäi lopulta vain nämä tämän kuvasarjan kuvat uuden vuoden juhla-asusta. Hiukan harmittaa, että en saanut ikuistettua Peetun uutta upeaa 2nd hand talvitakkia. 50 – 60 lukujen taitteessa ompelimossa valmistettu villakangastakki on aivan mielettömän upea löytö uumajalaisen Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Onneksi tässä on yhtä sun toista suunnitelmaa, joka tuo neitokaisen Tukholmaan vielä talven aikana, joten varmaan saadaan takkilöytö tännekin esittelyyn.

Näin tammikuussa harvat enää kaipaa hurjasti inspiraatiota juhlapukeutumiseen, mutta Peetun bileasusta saa hyvin ideoita myös vähän arkisempaankin asukokonaisuuteen. Etenkin samettinen kimono-aamutakkia muistuttava huitula voisi tuoda hauskasti vähän dekadenttia sävähdystä vaikka ihan toimistoasuun.

Mielestäni Peetun uuden vuoden juhla-asu oli muutenkin tosi onnistunut!

Erilaiset mustat pinnat, sametti ja nahka, tuovat elävyyttä, paljettipaita uuteen vuoteen sopivaa blingiä, rinkulakorvikset rimmaavat täydellisesti paidan kanssa ja kokonaisuuden kruununa Minimarketin nilkkurit, joiden koron, pohjan ja varren suun reptiili-kuosi matsaa ihanasti lämpimänkultaisiin yksityiskohtiin. Kullansävyisen meikin terästeenä huikean oranssit huulet.

  • paitta, Nelly
  • hame, Mintun ompelimo
  • kimono, H&M
  • kengät, Minimarket
  • korvikset, Weekday