Paluu perusasioihin – BLOGIHAASTE!

sunnuntai 23. kesäkuu 2019

Pitkästä, pitkästä, pitkästä aikaa vanha kunnon blogihaaste!! Tulipas kerrassaan nostalginen olo, kun MouMou-Iina, ihana Moksu, haastoi mukaan vastaamaan kysymyksiin. En edes tiedä, onko tilanne se, että haasteita ei nykyään enää kierrä, vai olenko minä vain päätynyt piirien ulkopuolelle, kun näitä ei tänne ole päätynyt vuosikausiin. No, sitäkin suuremmalla innolla vastailen kysymyksiin intohimosta, unelmien matkakohteesta ja blogin historiasta sekä muusta jännästä.

Kuvituksena juhannusaattona puhelimella otettuja räpsyjä meidän oman ja Karkin pihan kukkasista. Päätin uudistaa vanhaa taikaa niin, että otin kuvan seitsemästä eri kukasta ja nukuin sitten puhelin tyynyn alla. Mikäli taika pitää paikkansa, niin unessa näkemäni tuleva puolisoni on…. KISSA!!

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Päädyin ihan sattumalta perustamaan blogin. Mietiskelin talvella 2007, että olisi hyvä tehdä jotain, ettei suomenkielentaitoni aivan romahtaisi. Ruotsissa asuminen ja englanninkieliset opinnot sekoittivat jo valmiiksi löyhää kielipäätäni. Ensimmäinen suunnitelma oli alkaa yksinkertaisesti kirjoitella omia ja perheen kuulumisia sähköpostilla ystäville ja sukulaisille Suomeen. Silloisessa työssäni IT-alalla vastuullani oli päivittää yrityksen blogia. Sitä kautta tutustuin Bloggeriin ja laiskana tyttönä tuumasin, että erillisten sähköpostien sijaan alankin kirjoittamaan viestejä blogiin ja kaikki halukkaat voivat sieltä sitten käydä lukemassa, mitä meille kuuluu.

Syytän muotitieteen opintojani, että blogijuttuni olivat käytännöllisesti alusta asti kaikkea muuta kuin mitä olin alunperin ajatellut. En tänä päivänä tiedä, miten ensimmäiset kaveripiirin ulkopuoliset lukijani löysivät tälle tontilleni, mutta noin kuukausi helmikuussa 2007 julkaistun ihka ensimmäisen blogipostauksen jälkeen olin oppinut monta asiaa, mm. että on olemassa sellaisia kuin ”muotiblogeja” (määritelmä piti tuolloin sisällään kaikki muoti-, tyyli-, kauneus-, lifestyle etc. -blogit) ja että kantsii listautua Blogilistalle, jos haluaa olla osa porukkaa.

Ja minähän halusin! Ai että, miten ihana oli löytää samanhenkistä porukkaa, jonka kanssa saattoi puhua ja vaihtaa ajatuksia itseä kiinnostavista asioista! Blogijutut imaisivat mukanaan niin, että muutaman vuoden ajan se oli pääasiallinen työni ja tulonlähteeni. Sitten avioeron myötä tuumasin, että pää ei kestä yksin kotitoimistolla työkentelyä ja keväällä 2010 menin takaisin päivätöihin.

Tällä hetkellä bloggaaminen on rakas harrastus ja intoa riittää edelleen (enemmän tosin kuin aikaa), vaikka vuosia onkin jo lasissa yli kaksitoista!

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Täydellistä omistautumista niin, että ei näe, kuule eikä tunne mitään muuta. Intohimo voi syttyä hetkessä ja silloin olo on kuin hukkuisi ja lentäisi yhtäaikaa – kaikki muu ympärillä menettää merkityksensä ja katoaa. Tunne ei ole pysyvä – valitettavasti ja onneksi.

Toisinaan intohimon kipinä pysyy elossa yllättävän pitkään ja silloin takaisin maan päälle palaaminen voi tehdä kipeää. Parhaimmillaan tunne on silloin, kun se syttyy ja vaimenee säännöllisesti. Silloin elämä on kivaa ja jännää, mutta välillä kapasiteettia vapautuu myös ihan tavallisen arjen elämiseen.

Intohimoni kohde voi tietty olla toinen ihminen, mutta myös jokin uusi asia, tekeminen tai harrastus.

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Vielä kuukausi sitten takuuvarma pikakeino pääni nollaukseen oli Pokemon Go:n pelaaminen. Haha! Vähän jopa hävettää tunnustaa, miten käytin kaikki työmatkani – melkein 2 h päivässä – pokemon-jahtiin, sen sijaan, että olisin tehnyt jotain kehittävää, lukenut esimerkiksi. Taskumonstereiden pyydystäminen oli vain juuri sen verran vaativaa, mutta sitten ei kuitenkaan, että pää tyhjeni supernopeasti ja erittäin rentouttavasti stressaavimmankin työpäivän päätteeksi.

Nyt en ole kuukauteen pelannut. Kyynärpään murtumisen jälkeen ei ole tehnyt mieli avata koko peliä, vaikka kuperkeikkani syy ei ollut kävellessä pelaaminen. (Sen sijaan pidin juuri siitä syystä kännykkää kädessä ja koska kaatuessani alitajuisesti suojelin puhelintani, rojahdin koko painollani suoraan kyynärpäälle… fiksua!). Saa nyt sitten nähdä palaanko vielä pelaamaan, kun käsi tästä kuntoutuu.

Muuten rentoudun parhaiten, kun näprään jotain käsilläni. Viime aikoina olen tehnyt kristallikoruja, harjoitellut letteringiä ja puuhastellut bujo-henkisesti kalenterini kanssa.

Ei siis mikään ihme, että tässä on ollut vähän stressikäyrät koholla, kun oikea käsi on edelleen täysin käyttökelvottomassa kunnossa ja puuhastelusta ei siksi tule yhtään mitään!

4. VIIMEISIN MATKASI?

Privaatisti olen rampannut Tampereella useampaankin otteeseen viimeisen vuoden aikana. Työn puolesta olin viimeksi viikon Münchenissä (tosin näin vain lentokentän, konferenssikeskuksen ja sen, mitä taksin ikkunasta näkyi) ja sitä ennen Kööpenhaminassa. Köpiksessä päästiin jopa oikein vähän kävelemään ulos illalla ja kaupungille syömään.

Viimeisin oikea lomamatkani on vuosi sitten Karkin kanssa LA:hin tekemämme reissu. Vaikka onhan ne Tampereen visiititkin tietyllä tavalla lomaa, vaikkeivät kyllä siltä aina tunnukaan.

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Matkustan yleensä yksin ja se on minusta oikeastaan aikas mukavaa. Lomilla on tietty oikein kiva, jos on seuraa. Olin jo esim. lähdössä tuolle Los Angelesin reissulle yksin, kun Karkki ilmoitti, että tulisi mielellään mukaan. Meillä oli tosi hauskaa ja saatiin nähdä ja kokea paljon meitä molempia kiinnostavia juttuja. Matkasta olisi aivan varmasti tullut vähemmän antoisa, jos olisin matkustanut yksin!

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Vielä vuosi sitten unelmieni matkakohteet -listan johtopaikkoja pitivät kiehtovat kaukokohteet: kiipeäminen Macchu Picchuun, Tokio ja Japani ylipäätään (lumilautailua Japanissa!!), Malediivit, Brasilian sademetsät, paluu Costa Ricaan ja miksei Uusi Seelanti ja Australiakin, kun siellä on käynyt kaikki muutkin.

LA. oli yksi unelmakohteistani ja olen iloinen, että sain sen ruksittua listaltani ennenkuin ympäristöahdistukseni yltyi sellaisiin mittoihin, että pitkien huvilentojen suunnittelu ei tunnu enää yhtään hyvältä. Eikä oikein niiden lyhyempienkään.

Tällä hetkellä haaveilen useammastakin kohteesta Euroopassa. Montenegro on listalla kirkkaimpana ykkösenä, mutta Portugal ja etenkin rennot pienet surffikylät siellä Atlantin rannalla Lissabonin lisäksi. Unelmaan liittyy olennaisesti, että matkanteko olisi osa elämystä – eli kohteeseen voisi mennä junalla!

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Juuri nyt olen huvitellut lukemalla kaikenlaista harrastushömppää. Yöpöydällä on kirjoja, jotka käsittelevät tarot-kortteja (Kitchen Table Tarot, suosittelen!), kristalleja ja astrologiaa. Keskeneräisenä on myös muutama romaani (siis, miksi en pääse Ferranten trilogiassa alkua pidemmälle??), joista pisimmällä eli loppusuoralla on Michelle Obaman elämänkerta.

Jonossa odottamassa on tusinan verran kirjoja, mutta siitä huolimatta odotan sormet syyhyten, että pääsen seuraavalla Suomen reissulla kirjakauppaan. Suomalaisten kirjailijoiden lukemisesta tulee aina jotenkin erityinen olo. Ihan kuin aavistaisin juureni jossain siellä pohjalla, vaikka tarinalla ei olisikaan yhtymäkohtia elämääni.

8. MIKÄ ON LEMPIKIRJALLISUUDENLAJISI?

Olen varsin kaikkiruokainen kaunokirjallisuuden suhteen ja yleensä luen sellaisetkin kirjat loppuun, joista en niin hirveästi tykkää. Ainoat tyylilajit, joita kartan tietoisesti ovat horror ja kauhu sci-fi. Muuten kaikki chic litistä venäläisiin klassikoihin toimii. Runoja en myöskään oikein osaa lukea. Siis yksittäisiä siellä täällä kyllä, mutta runokirja kädessä tuntisin itseni aika eksyneeksi.

Äänikirjoihin en ole vielä tutustunut. Se nyt ei tietty ole mikään kirjallisuuden laji, mutta liippaa aihetta. Vähän jännittää, että hermostunko lukijoiden ääniin – olen vähän sillä tavalla herkkä. Esim. ohjatuissa jumpissa on aivan pakko poistua salista, jos ohjaajan ääni riipii korvia. Silti ajattelin kyllä antaa äänikirjoille mahdollisuuden. Kuuntelemalla tulisi varmasti ahmittua tuplamäärä kirjallisuutta nykyiseen verrattuna.

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

En mitenkään erityisesti suunnittele tai mieti some-jakojani. Välillä kyllä toivon, että olisin parempi siinä. Ei niinkään, että tuntisin paljastelevani liikaa tai epäsopivia asioita – vaan koska toivoisin, että Instagram-feedini olisi kaunis ja tasapainoisen näköinen, kuten niin monilla on. Noh, olkoon sekin näköiseni, lifestyle-sillisalaattia ja inspiraatio-affirmaatioita pirskahteleva ei-niin-mietitty kokonaisuus.

Facebookia en juurikaan enää käytä – poikkeuksena tapahtumiin tms. liittyvät ryhmät, joita aina silloin tällöin harvakseltaan ilmestyy seurapiirikalenteriini. Blogipostausteni linkin jaan aina toki facessa ja yritän muistaa onnitella tuttuja heidän syntymäpäivinä. Parisen kuukautta sitten minut tosin hyväksyttiin Eläinvideokerho-ryhmään, mikä on lisännyt sekä kokonaisvaltaista hyvinvointiani eksponentiaalisesti (maailmassa ei ole todellakaan vielä liikaa kuvia ja videoita kissoista ja muista suloisista otuksista! Pörh*) että myös facessa roikkumista.

Muita some-kanavia en oikeastaan käytäkään – paitsi tietty onhan tämä blogi! Täällä pyrin kirjoittelemaan helposti lähestyttävällä tavalla kaikesta, mikä itseäni kulloinkin liikuttaa. Aiheet siis vaihtelevat aika paljon, mutta tavoitteenani on, että kaikki jutut joko viihdyttäisivät, antaisivat inspiraatiota, ajattelemisen aihetta tai vertaistukea.

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

Rrrakastan Tukholmaa!! Tunnelma täällä on ystävällisen pikkukylämäinen, vaikka asutaan pienessä suurkaupungissa. Julkinen liikenne ja kaikki palvelut pelaavat  erinomaisesti, kultturitarjonta on laajaa sekä kiinnostavaa, ihania ravintoloita on pilvin pimein ja muutenkin kaikki toimii tosi hyvin. Lisäksi Tukholma on niiiiin kaunis kaupunki!

Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että tykkään aivan valtavasti asuinalueestani, Hammarby Sjöstadista. Tästä on vain parin minuutin lauttamatka Södermalmin ytimeen, mutta takaoveltani alkaa laaja luonnonpuistoalue, Nacka reservatet. Toukokuun ensimmäinen päivä tuli kymmenen vuotta täyteen siitä, kun tyttöjen kanssa muutettiin tänne – ja yhä vielä havahdun toisinaan siihen, että pitää melkein nipistää itseäni tajutakseni, että saan tosiaankin asua just täällä!

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Rakkautta.

Uskon vahvasti siihen, että jos kaikki ihmiset rakastaisivat enemmän ja vilpittömämmin, mikään ongelma tai haaste ei olisi liian suuri tai vaikea ratkaistavaksi. Tavoitteenani on olla se perhosen siiven isku, joka saa muutoksen liikkeelle.

Blogihaasteen ideaan kuuluu olennaisesti se, että lopuksi haastetaan kolme muuta bloggaria mukaan vastaamaan. Koska tässä on nyt muutenkin aikas old school vibat, haastan blogikamuja vuosien takaa: Tyyliä metsästämässä Veera, Nelliina Niina ja Mutsie Irene – toivottavasti haluatte tarttua haasteeseen!

Ja heitetäänpäs vielä avoin haaste kaikille, jotka haluavat vastailla näihin osin vaikeisiinkin kysymyksiin! Jätä puumerkki kommenttiboksiin niin tiedän tulla kurkkimaan vastauksiasi.


Vuoden ostolakko alkaa nyt

tiistai 29. tammikuu 2019

En voi tajuta, mitä tässä parin viime vuoden aikana on tapahtunut!? Olen ollut aina melkoisen harkitsevainen ostiskelija – enkä ole milloinkaan tajunnut, mitä riemua on omistaa, sanotaan nyt vaikka useampaa paria mustia nilkkureita. Yhteen tarpeeseen on riittänyt yksi asia. Uutta ostetaan vasta, kun vanha poistuu kulumisen (tai pieneksi jäämisen… köh..) vuoksi käytöstä.

Sitten tapahtui jotain kummallista. Tajusin shoppailevani vähän sitä sun tätä, vaikken niin oikein tarvitsekaan, mutta ehkä kohta tarvin… Hyvää diiliä en yhtäkkiä voinutkaan sivuuttaa olankohtautuksella ja huomasin hamsteroivani asioita oikealle ja vasemmalle.

Olin jo vähän alkanut katsella ostokäyttäytymistäni sillä silmällä, kun törmäsin Moumou-Iinan Älä osta mitään haasteeseen. Bongasin jutun facebookista ja päätin ryhtyä toimeen saman tien. Mutta kuinkas sitten kävikään…

En tehnyt hommasta virallista, joten en oikein itsekään tajunnut, että nyt on tosi kyseessä. Viimeksi viime lauantaina, kun piti poiketa vain pikaisesti Söderillä hakemassa Tinnille tuliaisiksi yksi avaimenperä, päädyin mm. Monkiin hamstraamaan jotain randomeja paitoja, Marimekolle penaaliostoksille ja taisi sitä livahtaa NK:lla ostoskoriin parit Moleskinen muistikirjat.

Eli nyt on todellakin korkea aika julistaa vuoden kestävä ostolakko alkaneeksi!

Sisällytän haasteeseen vaatteiden & kenkien, asusteiden ja kosmetiikan lisäksi harrastustoimintaan ja kodinsisustukseen liittyvät asiat – näillä ehdoilla:

VAATTEET, KENGÄT & ASUSTEET

  • En todellakaan tarvitse uusia vaatteita, asusteita tai kenkiä. En minkäänlaisia enkä mihinkään tarpeeseen. Jopa alusvaatteita tuli ostettua viime kesän ameriikan reissulla sellainen kasa, että en voi kuvitella, että oikeasti tarvitsisin jotain.
  • Poikkeuksen muodostaa sukkahousut. Ne on kulutustavaraa, eikä sitä oikein voi säädellä, miten kauan yksi pari kestää.
  • Toinen poikkeus on Karkin häät. Ihana lapsukaiseni on menossa naimisiin kesän lopulla ja haluan tietty olla juhlissa upeimmillani. Ensisijaisesti pyrin joko ompelemaan asun itse (kengät on jo!) tai esim. lainaamaan sen, mutta jos on pakko, ostaminen käy myös.
  • Ja sit on ihan pakko laittaa varaus poikkeukselle ensi syksynä: H&M:n designer-mallistot on heikko kohtani, joten annan itselleni jo nyt luvan kahden asian hankkimiseen. Mutta vain kahden – eikä tyyliin ziljoonan eri jutun, niinkuin esim. tänä vuonna, vaikka mallisto ei ollutkaan mikään ykkössuosikkini.

KOSMETIIKKA

  • Siis kertakaikkiaan Ei Ainuttakaan Meikkiostosta. Jösses, miten olenkaan onnistunut hankkimaan sellaisen arsenaalin kaikkia mahdollisia meikkejä? Onko ylipäätään mahdollista kuluttaa high-lighteria loppuun elämän aikana? En voi tietää, sillä itseltäni niitä löytyy vähän laskutavasta riippuen 6 – 8.
  • Poikkeuksena ripsiväri ja meikkivoide. Ne on kulutustavaraa, joita ilman ei ihminen voi olla.
  • Ihonhoito on pulmallisempi, sillä voiteita täytyy olla. Tarpeet muuttuvat vuodenaikojen ja ihon voinnin mukaan, joten mitään täyttä ostokieltoa en voi tähän julistaa. Sen sijaan lupaan olla ostiskelematta ilman harkintaa ja kurkistan ensin, josko varastoistani jo löytyisi jotain sopivaa. Esim. naamioita taitaa kyllä jo löytyä koko vuoden tarpeisiin.
  • Ja koska olen niin hömppä, että liiallinen asketismi saa pidemmän päälle mieleni matalaksi, annan itselleni luvan yhden ihanan kosmetiikkajoulukalenterin hankintaan vuoden lopulla.

HARRASTUSTOIMINTA

  • Olen aloittanut kuluneen vuoden aikana monta uutta harrastusta: tarotit, kristallit, kristallikorut, bujoilun ja letteringin. Kaikkiin on tullut hankittua kirjaimellisesti aivan riittävästi sekä kirjallisuutta, että toteutusvälineitä. Ainahan sitä löytyy uudenlaisia kyniä ja kivempaa paperia, tarot-korttipakka, joka puhuttelee, kristalleja, joita ilman ei muka voi elää. Nyt saa kertakaikkiaan riittää! Luetaan nyt ensin ne kirjat, jotka on jo hankittu – ja opetellaan käyttämään niitä taroteja, jotka odottelee yöpöydällä vuoroaan. Kynienkään muste tuskin loppuu, vaikka harjoittelisinkin sen suositellun tunnin päivässä. Ja jos ihan oikeasti loppuu, niin sitten voin harkita tarvitseeko juuri se kynä korvata uudella.
  • Olen myös palannut kuntosalille, mutta  kaikenlaista sisä- ja ulkotreeniin sopivaa vermettä löytyy kaapista enemmän kuin vuoden tarpeisiin. Poikkeus urheiluvaatteiden kohdalla sallitaan, jos sporttirintsikat jostain syystä osoittautuvat ei-toimiviksi.
  • Toinen poikkeus on kristallikorujen materiaalit, mutta vain sillä ehdolla, että jonain päivänä oikeasti saan auki sen Etsy-kauppani.
  • Lisäksi olen juuri virittelemässä ompelimoani takaisin lyöntiin, joten sillä saralla tulee varmasti joitakin hankintoja. Tosin kankaiden kohdalla pätee ehdoton kielto (Karkin häitä lukuunottamatta), mutta jotta niistä kankaista saa tehtyä vaatteita, jotain nappeja, vetoketjuja ja sen sellaista tilpehööriä pitää todennäköisesti ostaa.

KODINSISUSTUS

  • Olen aloittamassa vihdoinkin tämän vuoden aikana sen keittiöremontin, jota olen suunnitellut sekä pitkään että hartaasti – eli siihen liittyen ostoksia tulee väistämättä tehtyä.
  • Kieltolistalla on kuitenkin kaikki sälä: tyynynpäälliset, viltit, kaikki mahdolliset kodintekstiilit (siis ihmisen ei tarvitse ostaa puolivuosittain uusia lakanoita!), kynttilät, juomalasit, tarjoiluastiat, kaikki muutkin astiat, kodinkoneet ja hilavitkuttimet sekä kukkaruukut. Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että käytettynä asioiden ostaminen on vähän vähemmän ei-okei, varsinkin astia-osastolla kielto koskee aivan ehdottomasti myös käytettyjä tavaroita.
  • Keittiörempan lisäksi sallitut-listalle pääsee kuitenkin noin kahteen uuteen taiteeseen tarvittavat kehykset, parvekekukat keväällä ulos ja tietty multaa tarvitaan myös sisäkukille.

Pidän ostokieltoa voimassa vuoden – ja voin kertoa, että jo nyt aika tuntuu hurjan pitkältä. Suorastaan kauhistuttavalta. Tavoitteena onkin paitsi olla ostamatta, myös tajuta omia shoppailumekanismejani. Jotain mätää tässä on, kun kaappi kirjaimellisesti pursuilee kampetta, mutta silti pitää ostaa vielä yksi college-paita, kun se on niin kivan punainen ja halpa.

Vuoteen osuu monet synttärit, joulu ja todennäköisesti jotain muitakin kissanristiäisiä (ja tietty ne HÄÄT!) – enkä mitenkään halua, että kukaan ulkopuolinen joutuu kärsimään lakostani. Eli lahjat on sallittu, muodossa missä hyvänsä – mutta obviously itselle ostetut lahjat eivät ole okei!

Mitäs sanotte? Miltä kuullostaa? Tulenko onnistumaan? Lähdetkö itse mukaan? Edes kuukaudeksi?


Näin valehtelen netissä

tiistai 14. elokuu 2018

Kevään ja kesän aikana blogeissa on kiertänyt hauska haaste otsikolla ”Näin valehtelen netissä”. Nelliinan juttua lukiessani päätin, että nappaan sen itsellenikin, vaikka suoranaista haastetta ei tulisikaan. Aihe on sikäli mielenkiintoinen, että yhä edelleen, vaikka elän nykyään suurimman osan aikaani ”siviilinä”, varsinkin uudet tuttavuudet kuvittelevat kaikenlaisia ihmeellisyyksiä bloggarin elämästäni.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

No en todellakaan! Mikä älytön peruste valita tekemisiään tai menemisiään!!

Mutta jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin harva hotelli, ravintola tai tapahtuma on sellainen, etteikö sieltä saisi some-ystävällisiä ja kauniita kuvia. Jotenkin lähtökohtaisesti kaikki nuo ovat poikkeuksetta myös visuaalisia juttuja ja hotellin pitäjä, ravintolan omistaja tai tapahtuman järjestäjä kiinnittää huomiota varmasti myös siihen – oli somea tai ei.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Jälleen vastaus on, että en todellakaan! Tosin sisustuskuvia tällä tontilla on aniharvoin ja silloin, kun niitä otan, pyrin tietty raivaamaan eilisiltaiset pizzakartongit ja silitystä odottavat pyykkikasat kuvan ulkopuolelle. Kattauksiakaan en juuri esittele, mutta lunchlåda-kuvissa yritän toki saada annoksen näyttämään herkulliselta. Vaihtelevalla menestyksellä. Pukeutumisen kanssa on niin, että en varsinaisesti pukeudu niin, että asusta saa hyviä kuvia, mutta otan kuvia vain niistä asuista, joissa omasta mielestäni on jokin kiva juttu. Eli en läheskään jokaisesta tylsästä arkisesta paita ja hame -combosta.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Siis mitä!?! Haasteen otsikko on ”Näin valehtelen netissä”. Yrittääkö tämä kysymys nyt ihan pokkana väittää, että meikkaaminen on yhtä kuin valehteleminen?? Kieltäydyn vastaamasta! Tai okei, vastaan niin, että en väitä olevani kuvissa tai IG-videoissa ilman meikkiä silloin, kun olen meikannut.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Brändiäni?? Haha! Vastaus: en!

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

Voi osaisinkin! Kuvankäsittelytaitoni riittää kuvien croppaamiseen, valkotasapainon säätöön (huonosti) ja valon/kontrastin säätöön. Eli se siitä. Sen sijaan käytän kyllä tuhottomasti aikaa seuloakseni ziljardista kuvasta ne, missä näytän ihmismäiseltä ja pyrin valikoimaan kuvauspaikan niin, että valaistus on mahdollisimman lempeä. Ja Instassa osaan tietty käyttää filttereitä ja joskus niiden avulla saa kyllä petrattua muuten så där -tasoista kuvaa.

Silottelen elämääni somessa.

Siloittelen ja siloittelen… En varsinaisesti, mutta olen alusta asti avoimesti kertonut, että kaikki elämäni yksityiskohdat eivät kuulu blogiin. Ensimmäisinä vuosina olin vieläkin tarkempi siitä, että täältä löytyi ainoastaan ja vain hyvän tuulen asioita, hömppää ja muotijuttuja. Nyt viime vuosina olen halunnut puhua tietyistä henkilökohtaisista ja vaikeistakin asioista, kuten äitini sairastumisesta, omasta äitiydestäni, sinkkuudestani ja nyt viimeksi jopa siitä kaikkein mustimmasta – avioerostani.

Tavoitteena on ollut löytää universaali ihmisyys saada sekä antaa se tunne, että kukaan ei oikeastaan ole yksin murheidensa ja vaikeiden kokemustensa kanssa. Silti edelleen on asioita, joita en vatvo blogissa. Onko se nyt sitten siloittelua vai itsesuojeluvaistoa (ja lukijoiden kunnioitusta – eihän sitä nyt ihan kaikkea voi teillekään niskaan kaataa!)?

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

Mnjoo… Mutta en nyt siinä mielessä, että olisin tehnyt arvojeni vastaisia yhteistöitä, mutta jotkut kampanjat ovat kieltämättä olleet poskettoman työläitä ja raskassoutuisia verrattuna niistä saatuun korvaukseen. Toisaalta niistä tuli ainakin se oppi, että valitsen nykyään tarkasti, mihin lähden mukaan enkä suostu epämääräisiin tai epätarkkoihin sopimuksiin.

Bloggaajien elämä on glamourista.

Voin tietty vastata vain omalta kohdaltani, vaikka kysymyksessä puhutaankin bloggaajista monikossa. Rehellinen vastaus on: kyllä ja ei. Totuus on se, että olen bloggarina päässyt niin upeisiin paikkoihin, tapahtumiin ja reissuille, tavannut niin mielettömiä ihmisiä, että tavallisena toimistorotta-Minttuna siihen ei olisi ollut ikinä mahdollisuutta. Saanut kokea sellaisia elämyksiä, joita ei voi ostaa rahalla.

Toisaalta kaikki tuo on bloggarin työtä, jossa työtunteja ei lasketa, kilpailu on äärimmäisen kovaa ja vaatimustaso jatkuvasti kasvava. Kun soppaan vielä lisää sen, että bloggarina työvälineenä on myös oma minuus toisin kuin esim. toimittajalla, joka voi aina suojautua toimittajan roolinsa taakse. Menestyäkseen on bloggarin pantava koko persoonansa (ja mielellään myös perheensä ja parisuhteensa) peliin. Voin kertoa, että se on aivan älyttömän kovaa, kuluttavaa ja vaativaa duunia, josta on glamour kaukana.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

No en. Välillä tuntuu, että pitäisi edes vähän… Monet Instagram-hetket on jo ohitse, kun tajuan, että vitsit olisi pitänyt ottaa kuva!! Haha!

Eli yhteenvetona sanoisin, että en valehtele netissä, en vääristele asioita, en väitä mustaa valkoiseksi enkä muutenkaan kirjoita mitään, minkä takana en omalla nimelläni voisi seistä. Sen sijaan rajaan edelleen aiheita blogin ulkopuolelle ihan jo pelkästään siitä syystä, että itsekin toivon tämän olevan sellainen realistisella tavalla positiivinen ja maanläheisesti optimistinen nurkkaus blogimaailmassa, jonne jokaisella ärripurrilla ei ole asiaa. Niinkuin se on ollut tähänkin asti.


Sivu ystävänikirjasta

tiistai 26. tammikuu 2016

Missähän ihmeessä kaikki vanhat ystävänikirjani ovat? Todennäköisesti – tai paremminkin toivottavasti – lapsuudenkodissani Tampereella. Tykkäsin silloin aikoinaan tosi paljon sekä täyttää että täytätyttää muilla kyseisiä facebookin edeltäjiä. Jopa niin paljon, että sen ainoan kerran, kun olen ollut kaasona ilman alle 3 kk ikäistä vauvaa kainalossani, piinasin kaikkia häävieraitakin täyttämään itse kehittelemääni ystävänikirjaa.

Ihana MouMou-Iina, Moksu, haastoi vastaamaan moderniin elektroniseen ystävänikirjaan, mikä sekin on okei, vaikka tietyissä asioissa olen edelleenkin analogisen median kannattaja. Tässä tulee vastaukseni:

1. Pituutesi ilman korkkareita?

Passin mukaan 166 – viimeisen työterveystarkastuksessa tehdyn mittauksen mukaan 164. Kuulemma pari vuotta sitten kärsimäni selkähomma on saattanut lähentää nikamia ja pituudesta on voinut hävitä peräti kaksi senttiä! Kypsään ja aikuismaiseen tyyliini kieltäydyn edes ajattelemasta, että tämä voisi olla totta.

2. Lempinimesi ja mistä se on peräisin?

Minttu on sekä lempinimeni että melkein oikea nimeni Suomessa. Aikoinaan luokallani ja ensimmäisessä työpaikassani oli niin monta Minnaa, että oli ihan pakko keksiä keino, millä meidät erotellaan. Toisia alettiin kutsua sukunimellä (mikä oli mielestäni coolia ja maskuliinista), mutta oma sukunimeni on niin pitkä, että jopa opettajat alkoivat kutsua minua Mintuksi, vaikka se ei todellakaan ollut silloin tapana!

Pitkään koin, että Minttu on oikea nimeni, mutta täällä Tukholmassa olen tottunut käyttämään myös Minna nimeä, koska se on ruotsalaisille helpompi sanoa. Myös töissä olen nykyään Minna – mutta edelleenkin on tosi vaikea allekirjoittaa suomenkielinen sähköposti Minna-nimellä.

3. Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?

Jos ei tarvitse miettiä mitään muitakaan teknisiä ongelmia (kuten yllättäen raakoja avocadoja) valitsen Peetun tekemän taco-illallisen ykköseksi tiukassa kilpailussa Peetun tekemän pizzan kanssa. Peetun pizzat on aivan käsittämättömän hyviä (yksi blogihistoriani luetuimmista postauksista on Peetun kylmässä kohotettu pizzapohja -eikä syyttä!). Mutta Peetun guacamole on niin törkimysmäisen hyvää, että jos voi valita vain yhden herkkuillallisen, sen täytyy olla mukana.

4. TOP4 asiaa joita arvostat eniten ystävyydessä?

Arvostan ilman muuta kaikkia klassisia asioita, kuten luottamusta, ymmärrystä ja hyväksyntää.

Olen niin käsittämättömän onnekas, että olen saanut pitää ystävänäni jo ziljoona vuotta sitten tapaamiani upeita naisia. Näin ainoana lapsena en oikeasti tiedä, miltä tuntuu, kun on siskoja (tai veljiä), mutta olen ihan hillittömän kiitollinen, että olen saanut pitää rakkaimmat ystäväni mukana yhä edelleen ja kutsua heitä siskoikseni.

Arvostan sitä, että arvostamme toisiamme vilpittömästi niinä erilaisina ihmisinä, joita meistä on tullut. Arvostan tosi paljon sitä tukea, joka on läsnä heti, kun sitä tarvitsee. Arvostan sitä, että meillä on yhä edelleen myös hervottoman hauskaa yhdessä ja että voidaan nauraa kippurassa jollekin tyhmälle asialle.

Arvostan sitä, että meidän yhteys ei katkea, vaikka välillä menisi pidempikin aika. (Ja tämä oli erityisesti sulle Maisu <3)

5. Telkkarista: Moderni Perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn Anatomia vai Hottikset?

Meillä on vähän eri telkkariohjelmat täällä – ja oikeasti en ikinä katso tv:tä vaan Netflixiä. Modern Familyä olen katsonut jonkun verran Karkin ja Peetun kanssa, nyt suurin pakkomielle on Vampire Diaries. (olen kutossesongin puolivälissä ja aaargh!!). Työmatkoilla katson ”New Girl” -sarjaa (koska olen maksanut jenkki-Netflixin vain iPadille ja siksi en voi katsoa VD:n kutossesonkia kännykältä..), josta on justiinsa tullut nelossesonki Netflixiin. Luulin, että olen kyllästynyt New Girlin huumoriin, mutta oli väärässä – nauran (melkein) ääneen jopa tunnelbanassa!

Greys Anatomy on menossa seiskasesongilla ja harkitsen vakavasti, että aloittaisin Pretty Little Liarsin uudelleen pilotista. Originals on sentään varattu vain niihin hetkiin, kun voidaan töllätä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa, samoin PLL:n uudet jaksot.

Katsomislistalla mm. Game of  Thrones, House of  Cards, Suits mm.

6. Rakkaimmat harrastuksesi, ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?

Todella vaikea kysymys! Olen ollut tosi kova treenaamaan, mutta tavoitteenani on ollut aina jotain muuta, enemmän henkistä tai fiilispohjaista, kuin vain olla ”hyvässä kunnossa”. Siitä huolimatta olisi tosi kiva olla taas hyvässä kunnossa.. Olisi myös kiva jatkaa kroki-piirtämistä, akvarellihommia ja ehkä jopa ottaa ompelukone takaisin käyttöön.

7. Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Ohmy, näitä kysymyksiä! Toisaalta haaveita on paljon toisaalta taas ehkä vain kaksi. Toinen ykköshaaveistani on toive, että saisin vihdoinkin jonkinlaisen sisäisen selvyyden siihen, mihin olen menossa. Ja toinen on se, että voisin olla niin onnekas, että tapaisin jonkun, joka olisi matkalla samaan suuntaan.

8. Hattaraa vai pehmistä?

Pehmistä! Valitsen basic vanilja-pehmiksen hattaran lisäksi myös aika monen muun herkun sijaan.

9. Ripsiväri, kestoripset vai naturel?

Ripsiväri – ja noin kaksi kertaa vuodessa klassiset ei-kesto-tekoripset. Pysyvät kestoripset pelottaa ja jännittää – siksi niitä ei ole vielä tullut hankittua. Ja toisaalta meikäläisen täsmällisyydellä on kyllä ehkä parastakin pysyä vain ripsivärin antamassa efektissä. Kuulemma noita pysyviä kestoripsiä pitää hoitaa kerran kuukaudessa ja itseni tuntien, se kuullostaa aika mahdottomalta yhtälöltä.

10. Mottosi?

Rakastan mottoja – ja siksi niitä on käytössä aina useampia. Jos nyt ihan rehellisesti tunnustan, eniten käytän superkliseistä mottoa: ”asioilla on tapana järjestyä”. Eniten siksi, koska se vaan pitää paikkansa. Tinderissä sloganini on ”Never complain, never explain”. Ensisijaisesti siksi, että se on kuulemma idolini Kate Mossin motto. Ja toisekseen siksi, että en ole kovin kova valittamaan, mutta erinäiset pitkäpiimäiset ja seikkaperäiset selostukseni saattavat kyllä saada vahvankin ihmisen pimahtamisen partaalle. Eli motto on vähän hauska ja aika tsemppaava. Haha!

Kuvaksi tähän ystävänkirjajuttuun piti valita omakuva, joka ei ole tyypillinen blogikuva. Se olikin vielä vaikeampi tehtävä kuin kysymyksiin vastaaminen. Olen nimittäin yleensä aina itse se kuvaaja ja ei-blogikuvat päätyvät helposti roskikseen. Joulukorttikuvien kamera-asetusten säätämistä varten otetut kuvat oli kuitenkin jäänyt jäljelle, joten tässä on nyt sitten Minttu kuvassa, jonka ei koskaan ollut tarkoitus päätyä kenenkään nähtäväksi.

Minttu joulu 2015

(Ja heti herää kysymys, voiko nuo rakkaat 70-luvun amalgaamipaikat takahampaissa vaihtaa johonkin vähemmän vastenmielisen näköiseksi??)

Mukaan ystävänikirjahaasteeseen haluan kutsua rakkaat bloggarikollegat: Fab Forty Something -Marjukka, Muoti mielessä -Anne Malia ja Business Woman. Ja samat kysymykset – nämähän ovat ihan taattua ystävänikirjalaatua!


3 asiaa, jotka haluaisin muuttaa elämässäni – ja muita vastauksia

tiistai 27. lokakuu 2015

Sain jo jokin aika sitten Tuulannelilta ihanan ”Starlight Blogger Award” -tunnustuksen ja haasteen vastata kolmeen tiukkaan kysymykseen.

Joskus aikoinaan, blogitaipaleeni alkuaikoina, tällaisia bloggareitten toisilleen myöntämiä arvomerkkejä kiersi blogista toiseen aika useinkin. Nykyään ainakaan omalle kohdalleni ei näitä ole juuri osunut – johtuneeko sitten siitä, että kukaan ei ole sellaista blogilleni halunnut myöntää vai että niitä ei enää juurikaan ole jaossa. En osaa sanoa, mutta jotenkin tuntuu, ettei toisten blogeille kiitosten ja ihailun osoittaminen ole ihan samalla tavalla suosittua kuin joskus edellisellä vuosikymmenellä.

Oli miten oli, olen todella iloinen ja otettu saamastani kunniamerkistä! Lisäksi olen tosi mielissäni siitä, että vielä on pikkuisen sitä alkuaikojen yhteisöllistä blogihenkeä jäljellä, jolloin toisten blogien kehuminen ja juuri tällaisten tunnustustenkin jakaminen, oli ihan tavallista.

Starlight Blog Award

Todella paljon mietintää vaatineet haastekysymykset on alunperin laatinut Lady of the Mess -blogin Lady. Tuulannelin lisäksi Lady on osa uudempaa, vasta vuosi-pari sitten löytämääni inspiroivaa ja antoisaa aikuisten naisten blogiverkostoa. Aikaisemmin tunsin olevani ihan outo lintu nuorten muoti- ja lifestylebloggareitten joukossa, mutta nyt meitä aikuisia bloggarinaisia on jo ihanan paljon!

Mutta nyt niihin haastekysymyksiin!

1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Olen koko syksyn harjoitellut kiitollisuutta – ja erityisesti kiitollisuutta kaikista pienistä asioista, joita välttämättä yleensä ei edes huomaa. Tottakai olen kiitollinen kaikista isoistakin asioista – että olen saanut olla terve samoin kuin lapseni ja äitinikin, ja että on kiva työ, jossa viihdyn hyvin, mukava koti kivalla paikalla, kaksi pöljää kissaa ja ihania ystäviä, jotka tuntuvat läheisiltä, vaikka olisivatkin kaukana.

Ihan konkreettisesti olen juuri nyt tosi kiitollinen siitä, että ensi viikonloppuna on tiedossa mukava reissu Helsinkiin Karkkia tapaamaan ja blogihulinoimaan. Ja että Peetu löysi meille ihanan kisuvahdin, joten koti ei ole tyhjillään eikä kisut vailla seuraa poissaollessani.

Muutenkin koko loppusyksy tästä eteenpäin on täynnä kaikenlaisia mukavia tapahtumia, ystävän vierailua, Uumajan reissua ja kaikenlaista pienempää kiva. Olen kiitollinen siitä, että saan elää juuri omaa elämääni, enkä kenenkään muun.

Starlight Blog Award

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?

Olen äiti – kahden fantastisen upean, hyväsydämisen, älykkään, omapäisen, fiksun, luovan ja lahjakkaan nuoren naisen äiti. Ei tarvitse kuin vähän raaputtaa pintaa, kun mieleen tulee tuhansia kertoja, jolloin olen ollut turhan äkkipikainen, liian jyrkkä, väsynyt kuuntelemaan, purkanut omaa turhautumistani äksyyn käyttäytymiseen, asettanut oman pikkumaisuuteni etusijalle ja ylipäätään ollut niin kamala äiti, että klumppi mahassa muuttuu tonnin painoiseksi, kun vain ajattelenkin sitä. Siinä pohjattomassa huonon omatunnon säkissä riittäisi muutettavia asioita, jos se vain olisi  mahdollista.

Todella tyhmiäkin valintoja on tullut tehtyä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, kun nyt jo viisi vuotta sitten satutin selkäni pahasti. Jos voisin valita uudelleen, menisin lääkäriin heti, enkä vasta, kun selkä ei vielä kahden vuodenkaan (!!) jälkeen ollut tullut kuntoon. Ehkä olisin pystynyt jatkamaan itselleni silloin niin rakasta juoksuharrastusta, enkä olisi päätynyt tähän ikuiselta vaikuttavaan ”elämäntaparemonttien” suohon.

Hedelmällisintä on tietenkin miettiä, mitä haluaisin muuttaa elämässäni nyt – eikä murehtia menneitä. Vaikka olenkin varsin tyytyväinen olooni ihan yleisesti ottaen, hiukan kuitenkin häiritsee se, että vaikka toisaalta päivät, viikot, kuukaudet vilahtelevat ohi ihan älytöntä vauhtia, tuntuu välillä siltä, että ikinä ei tapahdu mitään. Se ei faktisesti pidä paikkansa – sen voin todeta helposti vain vilkaisemalla kalenteriani. Jonkinlainen tässä hetkessä olemisen kokemus kuitenkin puuttuu ja uskon, että sen vuoksi mielen valtaa aina silloin tällöin outo tyhjyyden tunne. Haluan siis muuttaa sen miten koen juuri tämänkin hetken. Ja tämän. :)

Starlight Blog Award

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?

Tästä ei juuri kysmys voi vaikeammaksi muuttua…

Mielestäni elämän tarkoitus on tehdä maailma paremmaksi paikaksi kuin mitä se oli tänne tullessamme. Itsensä ja toisten kunnioittaminen, ympäristön arvostaminen ja kaiken elävän rakastaminen on ainoa tie siihen. En oikein osaa ajatella, että mikään muu voisi olla elämän tarkoitus. Klassinen itsensä toteuttaminen, yhteisöllisyys, onnellisuuden tavoittelu ja sen sellainen on mielestäni alisteista tuolle.

Toisaalta kysymys on niin vaikea, laaja ja melkein mahdoton hahmottaa, että yhtä hyvin voisin vastata: neljäkymmentäkaksi.

Tai: ”No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa”. (Monty Python’s Meaning of Life, 1983)

Starlight Blog Award

Starlight Blogger Award -haasteen mukaisesti haastan mukaan blogeja ja bloggareita, jotka innostavat, inspiroivat, koskettavat, ilahduttavat, opastavat, viihdyttävät ja osaltaan luovat sen blogimaailman, jossa niin kovin viihdyn ja jota ilman elämä olisi niin paljon tyhjempää ja tylsempää! Haasteet lähtevät:

  • BusinessWoman -blogille, joka on ehtymätön inspiration lähde klassisen tyylikkäisiin toimistotyyleihin.
  • Sara S. -blogin Saralle, jonka rennontrendikästä tyyliä ja upeita kuvia ei voi kuin ihailla.
  • Glitz&Glam -blogin Minnalle ja samalla lähetän suurkiitokset erinomaisista tutoriaaleista ja kädestä-pitäen -neuvoista sekä ystävällisistä vastauksista allekirjoittaneen moniin kysymyksiin!
  • Muoti mielessä -blogin Anna Malialle, jonka tyyli, valokuvat ja sisustusvinkit ilahduttavat visuaalisesti ja inspiroivat niin kotona kuin garderobissakin.
  • Secret Wardrobe -blogin Anna-Marialle, jonka valoisa ja optimistinen ote elämään on tehnyt vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin kaunokaisen hurmaava olemus.
  • Tunnetilan Ninalle – kiitos aidosta, kauniista ja itsesi näköisestä blogista – sekä pitkästä blogikaveruudesta!
  • Lumo Lifestyle -blogin Lumolle, jonka silmiähivelevän kauniit kuvat ja ihanat reseptit tuovat kultareunuksen harmaaseenkin päivään.

Toivottavasti, ette ole saanut haastetta vielä kovin moneen kertaan – ja toivottavasti Starlight Blogger Award -tunnustus ilahduttaa. Tykkään itse lukea vastauksia tämän tapaisiin haasteisiin, vaikka kysymykset poikkeaisivatkin blogin muusta linjasta. On niin kiinnostava päästä tutustumaan hiukan paremmin seuraamaansa bloggariin ja siihen yleensä haastekysymykset antavat hyvän tilaisuuden.

starlight blogger award The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers. Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

  1. Thank the giver and link their Blog to your post.
  2. Answer the 3 questions given to you.
  3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
  4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.