Uudistunut Holiday Inn tarjoaa mutkatonta mukavuutta ja erinomaista palvelua

sunnuntai 22. huhtikuu 2018

Että voikin pieni lomanen virkistää ihmistä! Sitä ei todellakaan aina tarvitse lähteä millekään supermatkalle maapallon toiselle puolelle saadakseen pienen hengähdyshetken arjen keskellä. Viikonloppu hotellissa irrottaa ihanasti rutiineista ja olo virkistyy kummasti, vaikka ei olisi poistunut kovinkaan pitkälle kotoa. Postaus toteutettu yhteistyössä Holiday Innin kanssa.

Vietin viime viikonlopun Helsingissä ja yövyin uudistetussa Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti -hotellissa. Odotin etukäteen kovasti lomaviikonloppuani. Koko talvi ja kevät on ollut tosiaankin monella tapaa haasteellinen, joten pieni irtiotto arjesta oli enemmän kuin tervetullut ja kaivattu.

Hotellissa vieraana oleminen on mielestäni ihanaa. Sitä jotenkin solahtaa ihan toisenlaiseen todellisuuteen ja tosiaankin ihan Helsingin reissulla tulee sellainen olo, että nyt sitä ollaan oikein matkalla.

Ihan ensimmäisenä uudistunut Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti ilahdutti valoisalla, avaralla ja etenkin selkeällä vastaanottoalueellaan. En ollenkaan käsitä hotelleja, joiden vastaanottotiskit on kätketty johonkin baari-/ravintolahässäkän sekaan niin, että siinä saa pyöriä matkalaukkunsa kanssa pitkän tovin, ennenkuin tajuaa, mistä mahdollisesti voisi saada avaimen huoneeseensa. Ruoholahden Holiday Innissä vastaanotto on heti pääovia vastapäätä, niinkuin oikein onkin.

Mitä odotan hotellihuoneelta? Se riippuu tietty paljon millaisella matkalla olen, mutta kun on kysymys työmatkasta tai täynnä ohjelmaa olevasta viikonloppureissusta, vastaus on varsin selvä: hyvää sänkyä, freesiä kylppäriä, toimivaa langatonta verkkoa, riittävästi tilaa niin, että matkalaukun saa levitettyä mukavasti ja vaatteet roikkumaan henkarille. Lisäksi hajuherkkänä toivon, että huone olisi mahdollisimman hajuton.

Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti on uudistanut myös kaikki huoneet. Olin erittäin tyytyväinen toimivaan ja mukavaan viikonloppukotiini. Erityispisteet superihanasta sängystä! Ja myös siitä, että kunnon muhkea kylpytakki kuuluu Superior-huoneen vakiovarustukseen.

On kuitenkin kaksi asiaa, jotka kiinnittivät erityisesti huomioni. Toinen on hotellin valtavan kodikkaaksi, toimivan ja kutsuvan oloiseksi uudistettu Open Lobby ja toinen aivan erinomaisen ihana, ystävällinen ja huomioiva palvelu.

En muista olisinko ikinä kokenut sellaista tunnetta missään hotellissa vieraillessani, että voi, kun olisi enemmän aikaa hengailla lobbyssa. Jotenkin tuntuu, että en. Ruoholahden Holiday Inn on kuitenkin onnistunut saamaan niin kivan tunnelman aulatiloihinsa, että näin itseni siellä näpyttelemässä tietokonetta työpisteillä, pelaamassa lautapelejä perheen kanssa, lueskelemassa lehteä kahvikuppi toisessa kädessä ja niin edelleen.

Myös ravintolatilat on uudistettu raikkaaksi ja kotoisiksi. Tällä reissulla söin hotellilla vain aamupalaa, mutta kovin houkuttelevalta paikka vaikutti muutenkin. Holiday Inn Helsinki West Ruoholahden ravintolassa on nyt kaikille tarjolla huippuhyvä avajaisetu: 2 lounasta yhden hinnalla maanantaista perjantaihin (voimassa 5.5. asti)

Pistetäänpäs tähän hyväksi lopuksi vielä kunnon arvonta! Voit voittaa yhden yön majoituksen kahdelle hengelle Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti -hotellissa jättämällä kommentin tähän postaukseen. Lahjakortti voimassa 6 kk antopäivästä. Arvomme yhden voittajan kaikkien kommentoineiden kesken –  kampanjaan kuuluu Go 4 it vol. 2 -blogini lisäksi myös viisi muuta bloggaria, joten kannattaa käydä kommentoimassa myös heidän postauksiaan, jos haluaa maksimoida voittomahdollisuutensa! Arvontaan voi osallistua kampanjablogipostauksissa 27.5.2018 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä


Unelmaisen sileitä hiuksia, peiliaurinkolaseja ja muita Helsingin ihmeitä

tiistai 09. elokuu 2016

Helsinki 3.8.2016

Viimeviikkoinen Suomen reissuni suuntautui pääasiassa Tampereelle – niinkuin kerroinkin – mutta ihan ensimmäisenä vietin helteisen hemmottelupäivän Helsingissä. Ohjelmassa oli mm. kesän aikana varsin kurjaan kuntoon päässeen kuontaloni tehokuntoutus L’Oréalilla. Kaupunkifiiliksessä käyskentelyn lomassa kävin myös hankkimassa uudet aurinkolasit viimekeväisen Instrumentarium-kampanjan palkkiolahjakortilla ja nautiskelin myöhäisen lounaan Café Strindbergissä ohikulkijoita ihmetellen.

Sovittiin jo keväällä Bloggers’ Inspiration Day:ssä L’Oréalin Annan kanssa, että jos kesälomareissuni Suomeen osuisi sopivasti, voisin päästä testaamaan hiuksen rakennetta korjaavaa L’Oréal Professionnel Pro Fiber -käsittelyä. Onneksi päivämäärät sopivat ja saatoin uskoa rutikuivan ja ihanan hamppuisen tukkani Annan ammattitaitoiseen ja hellään hoivaan.

Helsinki 3.8.2016 2

Pro Fiber käsittelyn idea on se, että ensin kampaajalla tehdään hiusten kuntoarvio ja sen perusteella tehohoito. Rakennekorjauksen perustana on kaksitehoinen, L’Oréalin patentoima molekyyli, joka sitoo hoitavat ja korjaavat ainesosat hiukseen. Teho kestää noin neljä shampoopesua ja koko homman juju on se, että kampaamossa valitaan oikeat kotihoitotuotteet: shampoo, hoitoaine, naamio ja jätettävä hoito, joiden avulla tulosta voidaan ylläpitää. Joka neljännen shampoopesun jälkeen hiuksiin laitetaan Re-Charge -ampulli, jonka avulla Pro Fiber -rakennekorjauksen tuloksia voidaan palauttaa.

L’Oréal Professionnel Pro Fiber -sarjassa on omat tuotteet vain vähän vaurioituneille (punainen pullo), jo melkolailla kulahtaneille (turkoosi pullo) ja lähestulkoon toivottomille (violetti pullo) hiuksille. Ylhäällä vasemmalla on ”ennen” kuva hiuksistani. Ei taida tulla minään yllätyksenä, että allekirjoittaneelle määrättiin se kaikkein tehokkain versio aineista.

Helsinki 3.8.2016 3

Huomasin eron hiusteni kunnossa jo oikeastaan ennen kuin edes näin tai koskin niitä. Annan pestessä pois vaikuttavia aineita tunsin aivan selvästi, miten poikkeuksellisen takuton ja ihanan raskaasti hiukseni soljuivat huuhtelun yhteydessä.

Ensimmäinen kosketustuntuma on myös aivan mahtava – en voinut uskoa, että minun hiukseni voivat olla niin pehmeät, liukaat ja miellyttävän mukautuvat. Kampaamattomat märät hiukset eivät yhtäkkiä muistutakaan ikääntyneen rastafarin kuontaloa – vaan kampa liukuu pehmeästi läpi. Hiukan kosteanakin hiukset näyttävät pehmoisilta ja hengissä olevilta. Muotoilun jälkeen en ole tunnistaa terveen kiiltävää, silkkimäistä hiuksistoa omakseni. Aivan fantastista!

Helsinki 3.8.2016

Kotihoitoon sain keskitason shampoon (turkoosi pullo) ja muut tuotteet violettia, tosi vaurioituneelle tukalle tarkoitettua sarjaa.

Vielä en ole ehtinyt testata Re-Charge -ampulleja – en pese niin hurjan usein hiuksiani – mutta shampoo ja hoitoaine on ollut jo käytössä. Ainakin toistaiseksi hoitotulos on pysynyt aivan loistavasti. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, miten hiukseni kiiltää pehmeästi ja luonnollisesti. Tosi suuri ero siihen himmeään mattaan kauhtanaan, millainen tukkani oli aikaisemmin. Aivan ihanaa on myös se, että hiukset eivät ole tuskallisesti takussa koko ajan. Jopa hiusten pesu on nyt ihan mukavaa!

Helsinki 3.8.2016

Tukka hyvin, kaikki hyvin -asenteella läksin fiilistelemään kesä-Hesaa. Joku oli uskotellut mulle, että Helsingissä (ja muutenkin Suomessa) on tosi kylmä. Niinpä pistin päälleni pitkähihaisen neuleen – onneksi aika ohuen – ja farkut plus tennarit. Hikoilin kuin pieni possu koko päivän! Haha! No, en valita – ei näistä lämpimistä enää kauaa ole vaivaa.

Seuraava pysäkki oli Aleksanterinkadun Instrumentarium. Olin kuullut, että siellä pitäisi olla Suomen paras aurinkolasivalikoima, joten sinne siis.

Helsinki 3.8.2016 6

Valikoima oli mielestäni ihan jees – vaikka kaikkien kehujen jälkeen odotin ehkä jotain enemmän. Toisaalta sesonki alkaa olla nyt lopuillaan. Ehkä iso osa aurinkolaseista on jo myyty parempiin koteihin ja jäljellä oli vain pahnan pohjimmaiset.

Testailin aika monia malleja. Superpyöreät poskeni on aina ongelma mitä tahansa kakkuloita tai aurinkolaseja valitessani. Monet pokat tökkää kiinni poskiin heti alkujaan, toisten kanssa menee hyvin siihen asti, kun päätän hymyillä. Ja minähän tunnetusti hymyilen varmuuden vuoksi koko ajan.

Yllä oleva nelikko pääsi loppusuoralle. Vasemman yläkulman Michael Kors -laseista tykkäsin itse asiassa tosi paljon, samoin oikean alakulman Prada-arskoista. Kissamaiset viininpunaiset pokat (Versace) olisivat toimineet ilman hymyä, vähän samaa vikaa oli vasemman alakulman superviileissä Pradan aurinkolaseissa. Viimeksi mainitut olisin ihan välttämättä halunnut, mutta kun ei sovi päähän, niin ei sovi.

Helsinki 3.8.2016

Päädyin sitten lopulta juuri tismalleen niihin Ray Banin pyöreähköihin, vaalean liilan sävyisiin peililaseihin, joihin iskin silmäni jo Instrumentariumin pisteellä Bloggers’ Inspiration Dayn aikana. Nyt vajaan viikon laseja käytettyäni voin todeta olevani supertyytyväinen päätökseeni hankkia yhdet vähän hassut hippiarskat täydentämään muuten aika klassista ja konservatiivista aurinkolasivalikoimaani.

Ihan täysiä pisteitä en kyllä anna Instrumentariumin palveluasenteelle. Asiakkaita oli toki jonkinverran, mutta ei mitenkään tungokseksi asti. Myyjiäkin näki pyörimässä, mutta heidät piti aina pyydystää uudelleen, jos sattui olemaan toinenkin kysymys. Jononumero ei liikkunut ja kassallakin sai odotella hyvän tovin. Kovasti olisi helpottanut, jos edes joku olisi tullut varmistamaan, että en ole esimerkiksi sattumalta muuttunut täysin näkymättömäksi kauppaan astuessani.

Tosin se aikuisempi tumma rouvashenkilö, joka lopulta tuli kassalle, oli kyllä superystävällinen ja fiksasi aurinkolasit niin ihanan hyvin istuviksi, etten tiennyt moisen olevan mahdollistakaan. Nyt tekisi mieli viedä kaikki muutkin aurinkolasini hänelle säädettäväksi.

Helsinki 3.8.2016

Kaikessa hemmottelussa ja shoppailussa meni oma aikansa, joten päädyin lounaalle vasta iltapäivän puolella. Halusin ehdottomasti istua ulkona, kun oli niin upea ilma. En ole mikään suuri Helsinki-asiantuntija, joten suuntasin ainoaan paikkaan, jonka tiesin, eli Esplanadille.

Kaikki terassit olivat aivan täpösen täynnä. Ilmeisesti kukaan muukaan ei ole vielä kyllästynyt kesään ja aurinkoon. Kävi kuitenkin ihan huipputsägä sillä yksi pöytä tyhjeni juuri sillä sekunnilla, kun tiirailin paikkaa Café Strindbergin terassilta.

Helsinki 3.8.2016

Talon Club Sandwich tarjoillaan ihanasti perunalastujen kanssa. Koko päivän hikoiltuani tuntui, että tuo oli juuri se suolatankkaus, jota kaipasin. Itse sandwich oli myös hyvää ja raikas lasillinen Pinot Griziota kruunasi Helsinki-päiväni.


Helsinki Diaries

perjantai 06. marraskuu 2015

Nyt vihdoinkin on Helsinkimatkapäiväkirjan aika! Ennenkuin mennään asiaan haluaisin hiukan murmuttaa tämänpäiväisestä Balmain X H&M -yhteistyömalliston lanseerauksesta – ja etenkin verkkokaupan tukkeisuudesta jälleen kerran.

Muutamana edellisenä vuonna olen ollut jo keskiviikko-iltana VIP-shoppailutilaisuudessa hankkimassa ennakkoon himoamiani yhteistyön hedelmiä. Myös ennakkoshoppailussa pätee viidakon lait ja siitä syystä olen yleensä parsinut hankintojani seuraavana päivänä nettiputiikissa. Tänä vuonna olin valitettavasti estynyt osallistumaan eiliseen shoppailutilaisuuteen – ja siksi netti oli ainoa vaihtoehtoni.

Jokaikinen vuosi nettikauppaan ”jonottaminen” on ollut tuskallista puuhaa, mutta sitkeällä yrittämisellä ja ”yritä uudelleen” -napin väsymättömällä klikkaamisella, jossain vaiheessa shoppailutaivas on auennut. Yleensä siinä vaiheessa osa tuotteista on jo loppu, mutta sellaista se on, siihen on totuttu ja siitä en valita.

Sen sijaan pisti kyllä korpeamaan aika reilusti, kun tänään ensin päästyäni sisään putiikkiin noin 8 minuuttia myynnin alkamisesta ja klikattuani nopeasti kaiken haluamani (t-paidat sekä valkoisena että mustana, helmibrodeeratun mustan kauluspaidan, musta-valkoraitaisen kauluspaidan, sen ihanan huivin ja hopeisen clutchin), kello 10.13 klikkasin itseni ensin kassalle (tiedän, että pitää toimia nopeasti, sillä yhteistyömallistotuotteet eivät ole sinun ennenkuin olet maksanut), mikä meni mainiosti ja nopean tarkistuksen jälkeen painoin ”check out” – ja järjestelmä heitti mut ULOS!!

Tällaista ei ole tapahtunut i k i n ä !! Siis nettiputiikkiin sisään pääseminen voi olla nahkeaa, mutta sitten kun on sisällä, kaupat saa kyllä vietyä loppuun ja saa syyttää vain omaa hitauttaan, jos tuotteet on tässä välissä ehtinyt loppua. Klikkailin tauotta ja sormi turtana ”yritä uudelleen” -nappia sekä tietokoneella että puhelimessa. Kun sitten lopulta yhden aikaan – eli vähän vajaan kolmen tunnin pykeltämisen jälkeen – pääsin vihdoin viemään ostokseni loppuun (puhelimessa…), oli ostoskorissa enää musta-valkoraitainen kauluspaita (joka oli toivelistani alimpana, mutta onhan se toki hieno) ja hopeinen clutch (joka on kyllä tosi ihana ja tulee varmasti käyttöön ziljoonaksi vuodeksi).

Eli siis aavistuksen ottaa päähän nyt – eikä tällä kertaa voi lähettää edes Tinniä scouttaamaan Tampereen tarjontaa – niinkuin on tehty joskus aikaisempina vuosina – kun koko Balmainia ei ole Tampereelle asti saatu.

No, puhinat sikseen ja viime viikonlopun Helsinki-elämyksiin. :)

Helsinki Diaries 1

Perjantaina pistäydyttiin Karkin kanssa Fashion & Beauty Forumin kivassa after work -tilaisuudessa. Hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, kauniita koruja ja vaatteita, kivoja sisustusideoita, kuplivaa juotavaa ja noin ziljoonan aivan mahtavan palkinnon arvonta – paljon sen hauskemmin ei Helsinki-viikonloppuni olisi voinut alkaa!

Hiukan kyllä ihmetyttää, että onko maailmankaikkeudella ja kohtalolla – ja mitä näitä nyt on – jotain Minttua ja Mintun jälkikasvua vastaan. Aivan huikean upeita palkintoja arvottiin tosiaankin monta, mutta kumpikaan meistä ei onnistunut voittamaan yhtään mitään. Tosin ei meitä kyllä yleensä ikinä arpaonni potki muutenkaan. Haha!

No, kivaa oli siitä huolimatta! Erityisesti jumiuduttiin testailemaan Karkin kanssa Trend Opticin paikalle tuomia ihania kehyksiä ja aurinkolaseja. Periaatteessa suosikkini olivat nuo aivan mahtavan ihanat kissalasit, jotka on Saran päällä tuossa ylempänä. Malli oli kuitenkin sen verran keski-eurooppalainen, että tällaisia slaavilaisia poskipäitä oli aivan turha yrittää tunkea niiden alle. Ihan kivat ovat nuo jännällä tavalla futuristiset arskat lähes kirkkailla pokilla myös. Livenä tykkäsin niistä kyllä vielä enemmän kuin kuvassa…

Helsinki Diaries 2

”Karkilla on sellainen pää, että sille sopii kaikki” – sanoi Karkin päiväkodin lemppari-ohjaaja silloin, kun neito oli noin 3 tai 4 vee ja ihastelin päähän ilmestynyttä palmikkokruunuviritelmää kotiinhakuhetkellä. Tuntuu vähän siltä, että sama pätee edelleen. Kaikki pokat, joita Karkki kokeili, näytti vähintäänkin tosi hyvältä neitokaisen päällä.

Omat suosikkini taitavat olla oikean yläkulman maskuliiniset arskat – vaikka yllättävän kivalta punaiset retro-kisulasitkin kuvassa näyttää.

Perjantai-iltaan tuli hiukan jännitystä, kun kotiinpaluu mutkistui aavistuksen raitiovaunun reitille sattuneen tulipalon vuoksi. Pimeässä syysillassa vilkkuvat hälytysvalot ja suojavarusteissaan vakavana liikkuva pelastushenkilöstö loivat ihan elokuvakulissimaisen tunnelman. No, sen dramaattisemmin ilta ei kuitenkaan päättynyt. Päädyimme vain aavistuksen myöhässä Karkin suurlähetystön saunasta varaamalle vuorollemme.

Saunan jälkeen oltiin aika valmista kamaa punkkaan. Tosin hiukan kyllä piti ensin ottaa hiukopalaksi Karkin ostamaa taivaallisen hyvää Brie-juustoa samalla, kun viriteltiin viimeisiä lauantain Halloween-asuja varten.

Lauantaina Karkin luona nautitun aamiaisen jälkeen olikin Mintun aika suunnata Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan ja Karkin asentaa itsensä muutamaksi tunniksi gradunkirjoitusasentoon.

Helsinki Diaries

Inspiration Day oli jälleen nimensä mukaisesti inspiroiva – ja sen lisäksi myös ihanan rentouttava kokemus. Aloitin päivän hankkimalla mustan geelilakkauksen kynsiini. Olikin ensimmäinen kerta ever, kun kynsilläni on jotain muuta kuin tavallista lakkaa. Täytyy sanoa, että olen kohtuullisen tyytyväinen. Siis lauantaina olin ihan supertyytyväinen, mutta jos tämän todella pitäisi kestää kaksi viikkoa hyvänä niin nyt vajaan viikon jälkeen tuntuu, että tuskin pitää paikkansa. Aika paljon väri on jo ehtinyt rispaantua, vaikka en ole edes tiskannut tällä viikolla.

Helsinki Diaries 4

Bloggareita hemmoteltiin ihanilla herkuilla!

Helsinki Diaries Helsinki Diaries 6

Kuvausta Vagabondin osastolla. Idea oli se, että kuka tahansa saattoi käydä kuvauttamassa itsensä ja asunsa valitsemiensa Vagabond-kenkien kanssa. Kuvaussetting oli houkuttelevan ammattimainen valoineen, assistentteineen ja kuvaajakin taisi tehdä tosi hyvää jälkeä. Pisteeseen oli kuitenkin koko ajan sen verran pitkä jono, että levoton sieluni ei kyennyt olemaan niin pitkää aikaa paikoillaan. Lisäksi ajattelin, että tapahtuman lopussa siellä olisi varmasti jo tyhjää, mutta vielä kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa jonoa oli niin paljon, että uusia ei enää otettu mukaan. Hiukan harmi, mutta oma vika, kun en jaksanut jäädä jonottamaan aikaisemmin.

Helsinki Diaries

Tämä on ehdottomasti yksi lempparikuvani tapahtumasta! Monta kameraa ja monta kuvaajaa. Bloggaritapahtumat on siitäkin niin ihanan rentouttavia, että kerrankin ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että kaikesta pitää ottaa kuva. Haha!!

Helsinki Diaries Helsinki Diaries 9

Aivan loistava vinkki pikkujouludrinksuksi: puolet Fresita -mansikkakuohuviiniä ja puolet Blossa-glögiä. Tarjoillaan kuohuviinilasista ja koristellaan mansikalla. Jos nyt tohdin tunnustaa, niin voin kertoa, että Fresita ei ole ollut mikään suosikkijuomani. Tykkään kuivista, kirpeistä ja puhtaista mauista. Ei se missään tapauksessa pahaa ole – vain hiukan liian makeaa makuuni. Oikeastaan ainoa makea juoma (tähän lasketaan mukaan sekä alkoholittomat että -holilliset), josta tykkään, on glögi.

Suureksi hämmästyksekseni kaikki aikaisemmat käsitykseni meni nurin Fresitan ja Blossan yllättävässä ja yllättävän onnistuneessa liitossa (ja tämä ei todellakaan ole maksettu mainos – paitsi, että lasillisen sain toki drinksua maistaa). Elegantti, kevyesti kupliva, raikkaan mansikkainen ja sopivasti oikealle glögille maistuva juoma sopii erinomaisesti pariksi glögikutsujen cocktail-paloille, pikkujouluetkoille ja muihin kepeisiin joulunalusajan tilaisuuksiin. Miksei itse jouluunkin, mutta meillä tarjoillaan kyllä silloin ihan perinteistä glögiä.

Helsinki Diaries

Instrun ständillä testailemassa pokia – siis tarkemmin sanottuna avian mielettömän ihania pokia! Sen sijaan tuo peilin kautta kuvaaminen ei ole oikein ikinä luonnistunut. Eikä näköjään vieläkään… :D

Helsinki Diaries

Kamerakuolausta Olympuksen ständillä. En voi käsittää, että kamerastani ei löydy yhtään kuvaa heidän uudesta, chanel-henkisestä kamerahihnasta! Niin hieno – sellainen on ihan pakko saada!!

Helsinki Diaries 12

 

Lisäksi muotia, kenkiä, henna-tatuointeja ja vaikka mitä. Oikean alakulman täydellisen ruskeat Vagabond-nilkkurit päätyivät välittömästi ostoslistalle…

 

Helsinki Diaries 13

Inspiration Dayn jälkeen treffattiin jälleen Karkin kanssa. Käytiin syömässä ihan ookoot Cesar-salaatit hotellin ravintolassa ja alettiin laittautua iltaa varten. Oli tosi helppo yrittää asentaa irtoripsiä paikoilleen, kun Karkki nauratti huikeilla music video -esityksillään. :D

Helsinki Diaries

Superkisut in action! <3

Helsinki Diaries

Sunnuntaina vedettiin vielä ihan mieletön ähkyaamiainen hotellissa Karkin kanssa ennenkuin Mintun oli aika lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Hotelliaamiainen on ehkä maailman paras ateria ever!

Kotona odotteli kaksi tällaista killisilmää.

Helsinki Diaries 16

 

Sunshine & Sailor Moon

Kiitos kaikille viime viikonlopusta! Oli ihana tavata kaikkia teitä vanhoja rakkaita blogituttuja, kuten myös kaikkia teitä uudempia tuttavuuksia – tuntuu kuin olisimme tunteneet jo ikuisuuden ja löytäneet yhteisen aaltopituuden, vaikka livenä nähtiinkin nyt vasta ensimmäistä tai toista kertaa!

Hiukan harmittelen sitä, että jäi niin monta ihanaa tyyppiä tapaamatta ja monta kuulumista vaihtamatta. Toisaalta sitä suuremmalla innolla sitä odottaa sitten sitä seuraavaa tapahtumaa!


Viikonloppulomalla Helsingissä

keskiviikko 16. syyskuu 2015

Hotel Indigo

Niinkuin varmaan muistattekin, olin parisen viikkoa sitten pienellä blogilomamatkalla Helsingissä. Reissun ihaninta antia oli aivan ehdottomasti kaikkien mahtavien blogikollegoiden tapaaminen. Meille järjestetty hauska ohjelma ja kaikki ihanat herkut olivat nekin ihan ykkösjuttuja. Yksi asia tekee kuitenkin näistä Helsinki-viikonlopuista aivan erityisiä ja se on yöpyminen hotellissa!

Tällä kertaa meille oli varattu huoneet viime keväänä avatusta Hotel Indigosta. Elegantisti skandinaaviseen ja aavistuksen 50-lukuiseen henkeen stailattu hotelli sijaitsee kätevästi Boulevardilla, kävelymatkan päässä kivoista ravintoloista, kiinnostavista putiikeista – ja Helsingin rautatieasemasta!

Itselleni on tärkeää, että hotellini on Helsingissä kävelymatkan päässä rautatieasemalta, jonne päädyn aina Finnairin bussilla lentokentältä. Olen nimittäin niin onnettoman surkea suunnistamaan armaassa pääkaupungissamme, että sorrun helposti tuhlaamaan taksiin, mikäli etäisyys näyttää vähänkään pidemmältä.

Hotel Indigo 2

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Hotel Indigossa – vaan sain ilokseni yöpyä siellä jo viime keväänä ID:n ja Indigon yhteistyön ansiosta. Sinänsä hyvin mielenkiintoista, kun voi vertailla kahta eri kokemusta samasta paikasta. Oliko mikään muuttunut tai eri tavalla?

Vastaus on kyllä ja ei. Tällä kertaa sain astetta isomman huoneen kuin viimeksi. Yksinäinen matkailija, joka ei ole shoppailureissulla, mahtui kyllä ihan mainiosti siihen kaikkein pienimpäänkin huonekokoon yhdeksi yöksi. Pariskunnille, ystävyksille, suurshoppaajille ja useammaksi yöksi majoittujille suosittelen tätä isompaa huonetta. Siellä mahtuu levittelemään pariakin matkalaukkua, kaappitilaa on todella reilusti ja muutenkin huoneessa mahtuu hengittämään paljon paremmin.

Hotel Indigo Hotel Indigo Hotel Indigo

Palvelu on hotellissa edelleen ihan kiitettävää – eli kaikki into ei ole karissut avajaisten jälkeisessä arjessa. Hiukkasen tosin palvelualan veteraanin korvaan särki se, että vastaanottovirkailija ilmoitti up-greidauksesta isompaan huoneeseen tyyliin ”varaamanne huonetyyppi on valitettavasti loppu, joten siirrämme teidät isompaa huoneeseen”. Ehkä jokin muu kuin pahoitteleva äänensävy tällaisen postiivisen uutisen kanssa olisi ollut paikoillaan? Mutta pikkupottujahan tuo on, enkä halua antaa pelkästään sen vuoksi miinusta Hotel Indigon henkilökunnalle.

Hotel Indigo 6

Edellisestä reissusta poiketen, söimme tällä kertaa illallista hotellin Bröd-nimisessä illallisravintolassa. Menu on tyylisuunnaltaan varsin skandinaavinen – ja tarjolla on paljon tuttuja makuja, osin innovaatisin yhdistelmin. Kaikki, mitä tarjottiin, oli mielestäni ihan ookoo hyvää. Mitään kovin huikeita makuelämyksiä ei syntynyt ja hiukan tuntuikin kuin ravintola Bröd ajattelisi asiakkaansa tulevan jostain Pohjoismaiden ulkopuolelta, jolloin meille tutut maut ovat jo sinänsä uusia ja kiinnostavia.

Parasta oli mielestäni ennen alkupaloja tarjotut hauskan kaareviksi kuivatut ohuen ohuet näkkärit, joiden päällä oli muutama pisara punajuurimajoneesia.

Hotel Indigo 7

Brödissä voi ihan vapautunein mielin ajatella tilaavansa kaikki aterian osat alkupaloista jälkiruokaan, sillä annosten koot ovat sen verran hienostuneet, että varsinaista ähkyn vaaraa ei ole. Enpä muista milloin viimeksi olisin jaksanut syödä yhdeltä istumalta neljä eri ruokalajia! Voin kertoa, että en ollut seurueemme ainoa, josta tuntui tältä ja monet olivatkin kuulemma parsineet tilannetta vielä samana iltana hampurilaisella. Itse tyydyin huoneen minibaarista löytyneisiin salmiakki-traktoreihin ja suklaapatukkaan…

Hotel Indigo 8

Hotelli-aamiainen taitaa olla suosikkini kaikista maailman aterioista! Indigon aamiainen on pitänyt kutinsa: tuoreita hedelmiä on edelleen runsaasti, kaikki on ihanan freesia, pannukahvi maukasta ja maksapatee kertakaikkiaan taivaallista.

Vaikuttaa silti vähän siltä, että ainakaan aamiaistarjoilusta vastaavat eivät ole lukeneet edellistä arvosteluani, sillä tarjolla ei edelleenkään ollut maukkaita maustekurkkuja maksapateen kaveriksi – eikä lämpimiä kuuden minuutin munia tai munakuppeja. Toisaalta kaikki muu oli niin hyvää, että jotenkin ei kehtaa valittaa.

Hotel Indigo

Virallinen hotellinvessa-selfie! :D

Palvelun, mukavien huoneiden, ihanan aamiaisen, kauniin interiöörin ja erinomaisen sijainnin lisäksi Hotel Indigo on kunnostautunut yhdessä, matkailijalle täysin kriittisessä asiassa: sängyt on niin täydelliset, että jos niissä ei nuku hyvin, niin ei kai sitten missään!


Luokkaretkellä Helsingissä

perjantai 04. syyskuu 2015

Indiedays luokkaretki

Oikeastaan tuntuu, että mieli on ollut koko viikon aika surullinen, välillä jopa toivoton, kun on seurannut tämän viikon uutisvirtaa. Siitä, kun reilu viikko sitten avauduin aiheesta, tilanne on vain pahentunut ja enää kai kukaan ei voi ummistaa silmiään siltä, että käsillä on pahin pakolaisongelma sitten toisen maailmansodan. Samanaikaisesti onneksi ne maltilliset ja suvaitsevaiset, jotka vielä viikko sitten olivat aika hiljaa, ovat avanneet suunsa ja sydämensä – ja vaikkei se vielä tilannetta täysin muuksi muutakaan, antaa se uskoa siihen, että meitä, jotka uskomme ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja hädässä olevien kanssaihmisten auttamiseen, on kuitenkin enemmistö.

Melkein groteskia kirjoittaa blogipostausta kevyestä hömpästä ja kivoista elämänpilvien kultareunuksista, kun tietää, että niin monet taistelevat pysyäkseen hengissä. Toisaalta elämä on aina täynnä kaikkia sävyjä. Mikään onni ei ole puhdasta kultaa ja vain harva synkkyys on pelkkää mustaa. Se, että itse nauttii kohdalle tulevista ilon hetkistä, ei tarkoita sitä, etteikö samanaikaisesti voisi surra mielessään niiden kanssa, joita elämä potkii mahanpohjaan ihan kunnolla.

Yksi omista huippuhetkistäni oli viime viikonloppuna Helsingissä, Indiedaysin perinteisellä luokkaretkellä.

Indiedays luokkaretki 2

On monta syytä, miksi tykkään ihan älyttömästi blogata Indiedaysillä. Yksi niistä on tunne, että meitä bloggareita todella arvostetaan. Pari kertaa vuodessa meillä on palaveri, ihan normaaliin työpaikkatyyliin, jossa kerrotaan kaikista ajankohtaisista asioista, miten meillä menee ja puhutaan avoimesti kaikkia askarruttavista asioista. Kesälle osuva palaveri on kulkenut jo vuosia nimellä ”luokkaretki” ja silloin on aina ohjelmassa virallisen osuuden lisäksi jotain muutakin hauskaa, team building -tyyppistä, ohjelmaa.

Viime lauantaina aloittelimme ihanan, runsaan brunssin merkeissä. Näin ulkosuomalaisena olin ihan nirvanassa varsinkin taivaallisten karjalanpiirakoiden kohdalla. Tosin kaikki ihanat juustot, hedelmät, tuoreet marjat, croissantit ja muut herkut maistuivat kyllä nekin. Ja suomalainen kahvi! Sanokoot mitä sanovat cappuccinoistaan ja caffe latteistaan, mielestäni mikään ei ole parempaa kuin kunnon suodatinkahvi!

Palaverin jälkeen suuntasimme ravintola Gaijiniin sake tastingiin. (Ensimmäinen kuva on Gaijinista ja vasta jälkeenpäin sain kuulla, että ravintolan omistaja, Tomi Björck, on Suomessa oikeasti julkkis ja hottis ja vaikka mitä! Onneksi en tiennyt sitä heti – en olisi varmaan tohtinut käydä pyytämässä kuvaa siinä tapauksessa! Haha!)

Indiedays luokkaretki 3 Indiedays luokkaretki 4

Kaikki ihanat pienet herkkupalat, joita maistelimme sake-tarjoilun ohella, tekivät todella suuren vaikutuksen! En muista, milloin viimeksi olisin syönyt jotain niin ihanaa! Monet kyselivät, että mikä oli suosikkini, mutta kaikki oli niin mahtavan hyvää, että on tosi vaikea sanoa. Jos pakotetaan, niin vastaan, että tuo metallilusikassa tarjoiltu tonnikalajutska oli kyllä niin ihanaa, että superlatiivit loppuu.

Sake oli myös miellyttävä yllätys. Aikaisemmin olen vain maistanut pienestä keramiikkakupista tarjottua lämmitettyä versiota, mutta kuulemma vain halpoja ja huonolaatuisia sakeja lämmitetään. Nyt maistelemamme oli maultaan yllättävän lähellä valkoviiniä – tosin täysin ilman rypäleen kirpeyttä tai hapokkuutta. Ainakin aiempi negatiivinen mielikuvani muuttui täysin – tosin sekä Alkon että täkäläisen Systembolagetin sake-valikoima on sen verran rajallinen, että tuskin siitä mitään varsinaista kilpailijaa meidän kodin ”talon viiniksi” tulee.

Indiedays luokkaretki

On ihan superhauska olla liikkellä muiden bloggareitten kanssa! Kukaan ei ole nokka nörpällään, vaikka kaikki annokset pitää kuvata joka kulmasta ennenkuin niihin voi käydä käsiksi. Ja muutenkin se, että haluaa ikuistaa kaiken hauskasti asetellusta servetistä taivaalla lentävään lintuun, on ihan luonnollista.

Indiedays luokkaretki

Haha – BUSTED!

Tässä vielä koko meidän ihana maistelu-menu:

SQUID CRACKER & SALMON
rapea mustekalakeksi, lohisashimi, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä

SOFTSHELL BUN & RED DRAGON
rapeaksi paistettua pehmeäkuorista taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää,red dragon-majoneesia

ALBACORE TUNA `TATAKI´ & CHARRED SHISO
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shisodressing,
omena-marinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä

BEEF TARTAR SHIZO & TRUFFLE
häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia, japanilaisia pikkeleitä

KALE & SPINACH GYOZA
höyrytetty japanilainen taikinanyytti, lehtikaalia,
pinaattia, lehtikaalituhkaa

Gaijinista suuntasimme seuraavaksi ratkomaan älyllisiä pähkinöitä aMazed Games Room Escape -mestaan.
Indiedays luokkaretki 7

Meidät jaettiin kolmeen eri joukkueeseen. Jokainen joukkue lukittiin omaan huoneeseen, josta piti tunnin aikana selvittää tie ulos nokkeluutta, älyä, hoksottimia ja ryhmätyötaitoja käyttäen.

Olin alunperin aavistuksen skeptinen tämän ohjelmanumeron suhteen. Ohjelmassa luki vain, että ”escape room” ja näin mielessäni jonkun paint ball – katusotatyyppisen settingin, missä pitää hirmu ähräyksellä ja hiellä selvitä esteistä ja muista fyysisistä haasteista. Siitä ei todellakaan ollut kysymys, vaan tavoite oli tosiaan selvittää täysin älyllisesti, miten huoneen lukon saa auki annettuja vinkkejä hyväksi käyttäen.

Meidän tarinassa kahlekuninkaan viimeinen temppu oli mennyt pieleen ja meidät suljettiin hänen hotellihuoneeseen. Jos emme olisi selvittänyt tietämme ulos, kummittelevan kahlekuninkaan sielu olisi siirtynyt meihin. Hyytävää!! No, onneksi selvitimme tiemme ulos peräti 9 minuuttia ennen määräaikaa (tosin pienoisen onnenkantamoisen saattelemana…) – ja mikä tärkeintä – ensimmäisenä meistä kaikista kolmesta ryhmästä! :D

Escape room -adrenaliinien jälkeen olikin sitten aika siirtyä aperitiiveille ja illalliselle.

Indiedays luokkaretki

Sanoinko jotain bloggareista ja kaiken kuvaamisesta? Haha!

Indiedays luokkaretki

Illallisella ihanassa ja inspiroivassa seurassa!

Toinen todella merkittävä syy siihen, että tykkään blogata Indiedaysissä on bloggareitten välinen ihana yhteishenki. Meidän ei tarvitse olla saman ikäisiä tai edes blogata samalta ”alueelta” – yhteishenki, toista kannustava ilmapiiri ja todella mahtava samanhenkisyys on silti tosiasia! Tälläkin reissulla tuli taas tutustuttua uusiin bloggarikollegoihin, vaihdettua elämänkokemuksia ja kikatettua mahanpohjat kipeäksi. Kaikki kokemuksia, joita ilman en haluaisi olla.

Indiedays luokkaretki 10

Hotellin huikaisevan mukavassa sängyssä vietetyn yön jälkeen tein vielä pienen kiertokävelyn Helsingin keskustassa ennen lentokentälle lähtöä. Päätavoite oli käydä tsekkaamassa Karkin nykyiset hoodsit – ja hyvältähän ne näyttää!

Escape room -ryhmäkuva: aMazed Games Room Escape