Silicea – hiukset, kynnet ja iho kuntoon!

keskiviikko 12. syyskuu 2018

Nyt on ollut niin älyttömän paljon kirjoittelua siitä, että blogeissa on piilomainontaa, yhteistöitä ei merkitä kunnolla ja niin edelleen. Ottamatta mitenkään erityisesti kantaa sinänsä supertärkeään keskusteluun haluan nyt tässä heti alkuun olla mahdollisimman läpinäkyvä: olen saanut esittelemäni tuotteet testattavaksi, enkä siis toisin sanoen ole hankkinut niitä omalla rahalla. Toisaalta kysymyksessä ei ole mikään varsinainen yhteistyö, sillä kaikki Stockholm Beauty Weekin osallistujat saivat mukaansa tässä esittelemiäni Silicea-tuotteita – eikä tapahtuman osallistujista kuin murto-osa ollut bloggareita. Eli yritys ei odottanut mitään sen kummempaa vastinetta antaessaan tuotteita testiin.

Olen kuullut ”kristallijauhetta” sisältävistä Silicea-ravintolisistä niin paljon hyvää, että ajattelin tehdä oikein kunnollisen rottakokeen. Tuotteen pitäisi vahvistaa hiuksia ja nopeuttaa niiden kasvua, vahvistaa kynsiä ja tehdä ihosta elastisemman ja kimmoisamman. Sivuvaikutuksena mainitaan mm. vatsan toiminnan paraneminen, vatsakipujen ja närästyksen häviäminen. Kuulostaa toisin sanoen melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta.

Aloitan kuurin viikonloppuna, otan kunnolliset ”ennen” kuvat ja postailen sitten väliaikatietoja matkan varrelta.

Silicea Original Plus sisältää mm. piitä ja biotiinia. Juuri nimenomaan piitä on suositeltu hiusten ja kynsien hyvinvointiin jo armaalta kasarilta lähtien. Silicea sisältää 420 mg hienojakoista piidioksidia/kapseli, joka vastaa 196 mg piitä. Piihappogeelikapselit sisältävät biotiinia, joka edistää hiusten ja ihon hyvinvointia sekä sinkkiä, joka edistää hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointia.

Näistä Silicea-tuotteista on ollut paljon kirjoittelua täällä Ruotsissa ja kokemukset juttujen perusteella ovat olleet kuuria testanneilla aivan hämmentävän yksimielisen positiivisia. Vaikutus on ollut erityisen selkeä kynsien hyvinvoinnissa ja lähes yhtä paljon testaajat vakuuttavat hiusten vahvistuneen ja hiustenlähdön vähentyneen.

Itseäni kiinnostaa noiden lisäksi erittäin paljon mahdollinen ihon rakenteen kohentuminen. Tutkimus- ja testituloksia haravoidessani havaitsin, että myös siihen on koettu löytyneen apua, mutta tarkempaa tietoa esim. testaajien ikäryhmästä en löytänyt.

Haluan ihan vartavasten dokumentoida testini mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti. Nyt viimeaikoina on kohistu niin hurjan paljon siitä, miten ”kauneus tulee sisältä” tarkoittaen, että sopivilla ravintolisillä voisi olla merkittävä vaikutus ihon ja hiusten hyvinvointiin. Markkinoille on tulvinut hurjasti erilaisia tuotteita juuri tähän tarkoitukseen. Yksi sisältää kollagenia, toinen reservatolia, kolmas ties mitä hyaluronia tai männynkäpyuutetta…

En yhtään epäile, etteikö ”sisäisen kauneudenhoidon” tuotteilla olisi jotain vaikutusta. Toisaalta sisäinen skeptikkoni kyseenalaistaa, miten paljon esimerkiksi juuri noiden Silicea-kapseleiden avulla on mahdollista korjata jo tapahtuneita vaurioita. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna myös ennakoivan sisäisen kauneudenhoidon tärkein elementti on elintavat ihan yleensä – ei niinkään satunnainen ravintolisä. Toisaalta esmes piitä voi olla hankala saada ihan perusruuasta riittävästi, joten silloin tilannetta voi varmasti korjata nauttimalla ihmekapseleita.

No, pian nähdään tapahtuuko mitään! Otan viimeistään perjantaina brutaalin rehelliset ”ennen”-kuvat ja palaan asiaan noin kuukauden päästä raportin kanssa. Stay tuned! :)

 


Hiukset ja identiteetti

maanantai 30. heinäkuu 2018

Onko hiusten kanssa kriiseily ikuista? Siltä ainakin omalla kohdallani tuntuu.

Aika pitkään olin tyytyväinen, kun vuosi siten keväällä vihdoin vuosikausien juupas-eipäs -vääntämisen jälkeen katkaisin ylipitkiksi venähtäneet kutrini jonkinlaiseen hapsutettuun bob-mittaan. Tykästyin myös punaiseen sävyyn, vaikka se ihan alunperin olikin vahinko. Punaisen jälkeen siirryin sävyttämään hiuksiani lämpimään taittavalla ruskealla.

Sitten iski paha identiteettikriisi.

Olen saanut hurjasti kehuja lyhyehköistä hiukistani. Jopa meidän toimiston siivooja äityi kehumaan, kun osuttiin samaan hissiin, että justiinsa tällainen leikkaus sopii parhaiten piirteisiini. Useampikin on maininnut, miten hiukan tummemmat hiukset korostavat huomattavasti kauniimmin silmieni haaleanturkoosia sävyä. Ja näenhän minä sen itsekin – jos en nyt ihan peilistä, niin ainakin blogikuvista. Kiva ja pukeva kampaushan tämä – ja jossain määrin trendikäskin.

Mutta, mutta, mutta… Yksi iso mutta tässä on: tunnen olevani sielultani pitkätukkainen blondi. Ehkä sitten ikuisesti hiustenleikkuuta suunnitteleva pitkätukkainen blondi, mutta kuitenkin.

Tämä käsittämättömän upea aurinkoinen kesä on tehnyt osittain tehtävänsä ja hiusteni väri on haalistunut monta astetta. Pituuskin on venähtänyt jonkin verran, mutta kiitos erittäin laadukkaan leikkauksen, tukka ei toistaiseksi tunnu mitenkään mallista ylikasvaneelta.

Vietän tässä juuri viimeistä lomaviikkoani ja pikkuhiljaa alkaa paluu toimistoarkeen pyöriä päässä. Aloitan toki olennaisimmalla, mikä tarkoittaa, että en suinkaan stressaile niistä ziljardista keskeneräisestä projektista, joista monen deadline oli eilen – vaan mietiskelen, millainen Minttu officelle saapuu.

Sillä on jo uudet kivat avokkaat toimistokäyttöön sekä pari alennusmyynneistä ja alkukesän L.A:n reissulta hankittua ihanaa neuletta. Mutta millaiset hiukset sillä olis?

Näin kesällä on ollut helppo antaa sisäiselle pitkätukkaiselle blondille tilaa. Tuntuu, että koko tyylini on kuukausia kestäneen helleaallon myötä hulvahtanut monta askelta boho-hippi -suuntaan. Toimistolle tosin tuskin palaa hippihuituloissa ja godess-mekoissa viihtyvä tapaus, joten tyyliheiluri heilahtanee takaisin pikemmin kuin huomaankaan. Toisaalta kaipaan siis lyhyemmän ja tummemman kampauksen tarjoamaa pondusta – toisaalta on jo ihan ikävä vaaleampaa pitkätukkaista lookia.

Mitään superpitkää en kyllä ole ajatellut – siis sellaista, millainen tukkani oli vielä pari vuotta sitten (näkyy esmes tuossa blogin profiilikuvassa). Toivoisin, että pituutta olisi sen verran, että hiukset saisi mukavasti ponnarille ja että voisin tuntea jälleen olevani pitkähiuksinen. Tosin riskinä on sitten se, että en jaksa pitää niitä enää ikinä auki. Se kun vaatii vähän enemmän duunia, olen huomannut.

Nääs, nääs…

Vai pitäiskö sittenkin leikata ja sävyttää auringonpolttamat kutrit aikuismaisen keskiruskeiksi?


Kun hiustenlähdöstä tulee ongelma

maanantai 29. tammikuu 2018

Iän mukanaan tuoma hiustenlähtö yhdistetään yleisimmin vain miehiin. Ja kai se totta onkin, että varsinainen kaljuuntuminen on harvemman naisen ongelma. Sen sijaan ei-toivottu, kiusallinen ja jopa pelottava hiustenlähtö on yllättävän yleistä. Vaiva tuntuu niin henkilökohtaiselta, että siitä vaietaan – tai siltä ainakin tuntuu, kun se osuu omalle kohdalle. Postaus on toteutettu yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.

Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään tietätävät, että hiukset ovat erittäin tärkeä osa identiteettiäni. Ei niin, että olisin nyt varsinaisesti milloinkaan ollut ylpeä paksuista ja hyvinvoivista kutreistani, mutta koska olen ihan pikkulikasta asti saanut kuulla kehuja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin juuri siitä syystä, olen mieltänyt että juuri se yksi asia, joka tekee minusta minut.

Viime keväänä, kun pohdin pitkien hiusteni leikkaamista, yksi pelkoni oli, että vanhan myytin mukaisesti menettäisin kaikki supervoimani, jos uskaltautuisin ryhtyä puuhaan. Järjellä tietenkin tajuan, että eihän se niin mene, mutta kaikkia ajatuksia vaan ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan ottamatta tunteita huomioon. Hiusten leikkaaminen oli itselleni yksi näistä.

Supervoimani eivät kadonneet minnekään, vaikka kutrini katkesivatkin. Päinvastoin tuntui, että löysin ihan uusia puolia itsestäni – ja ihan alkuun jopa sävytin hiukseni punertaviksi. (Ihan ensimmäinen punaväri oli vahinko, mutta huomasin, että oli hauskaa vähän ”hurjastella” sävyn kanssa, joten pidin sen kesän yli).

Lyhythiuksisenakin olin edelleen se tyyppi, jolla on tosi paksut hiukset.

Syksyn alkupuolella aloin huolestua kuontalostani irtoaminen karvojen määrää. Tiedän hyvin, että ihan normaalistikin joka päivä irtoaa noin 50 – 150 hiusta, mutta nyt oli kysymys jostain aivan muusta.

Reagoin asiaan, kuten kuka tahansa järkevä ihminen: aloitin raivokkaan googlaamisen!

Yleisimpiä syitä naisten kokemaan epätavallisen runsaaseen hiustenlähtöön on:

  • Hormonit (hei vaan vaihdevuodet!)
  • Ikääntyminen (no, kiitti kauheesti)
  • Jotkut sairaudet (ja ylipäätään pitkään sairastaminen)
  • Kova stressi (sekä fyysinen että psyykkinen)
  • Liian vähäinen unensaanti
  • Huono ravinto (raudan puute, magnesiumin puute ja rasvahappojen sekä proteiinin puute erityisesti)
  • Jotkut lääkkeet (esmes syöpähoidot klassisimpana esimerkkinä)

Tein kaikkeni parantaakseni tapojani. Ikääntymistä ei juurikaan pysty estämään, jos aikoo pysyä hengissä – ja hormonihoitoihin en ole halunnut ryhtyä. Muutenkin toivoin saavani hiusteni harvenemisen pysähtymään rukkaamalla elintapojani.

Mielestäni syön varsin terveellisesti, monipuolisesti ja kasvispainotteisesti, mutta proteiinirikkaasti – eli siltä osastolta en löytänyt paljoakaan petrattavaa. Teoriassa voisin ryhtyä nyt niin trendikkäälle sokeri-detoxille, mutta käytännössä se on tuhoon tuomittu ajatus, koska en ihan oikeasti näe siinä kauheasti järkeä.

Nukun edelleen ihan liian vähän ja huonosti, mutta stressiä olen pyrkinyt vähentämään ”peruna kerrallaan” -ajattelun avulla. Eli en anna itseni viettää sekuntiakaan ajatellen tekemättömiä töitäni tai järjettömän pitkää todo-listaani. Vietän joka aamu puoli tuntia, jolloin priorisoin tehtävät, tsekkaan dead linet jne. Sen jälkeen teen asian kerrallaan, enkä käytä hetkeäkään odottamassa olevien tehtävien murehtimiseen. Vähentää huomattavasti stressiä ja tehostaa työntekoa! (Suosittelen testaamaan!)

Syksyn aikana hiustenlähtötilanteeseeni ei tullut juurikaan parannusta. Itselleni aikaisemmin tuntemattomat tuuhentavat ja kohottavat muotoilutuotteet tulivat tutuksi, kun yritin pitää yllä illuusiota paksuista hiuksistani. Kuivashampoo oli yhtäkkiä käytetyin kosmetiikkatuotteeni.

Juuri ennen joulua sain kysymyksen, josko olisin kiinnostunut testaamaan Swiss Clinicin hiuksia uudistavaa seerumia. Ja tottakai olin! Siinä vaiheessa olisin testannut varmasti jo vaikka mitä, mutta aikaisemmat hyvät kokemukseni Swiss Clinicin tuotteista saivat tarttumaan innolla tarjoukseen.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin teho perustuu aktiivisiin aineisiin, jotka stimuloi hiustuppeja. Juttu on niin, että kun hius on elinkaarensa päässä ja irtoaa, jää hiutuppi lepovaiheeseen. Joskus tuo lepovaihe pitenee ja hiustupesta ei alakaan kasvaa uutta hiusta niinkuin pitäisi. Hair Renewal -seerumi stimuloi juuri kyseisiä lepovaiheessa olevia hiustuppeja ja siitä syystä hiukset tuuhenevat ja kasvu tehostuu.

Hiustuppi alkaa siirtyä lepovaiheeseen jo ennen ennenkuin hius on lopullisesti irronnut (lepovaihe aiheuttaa hiuksen irtoamisen). Seerumin aktiiviset ainesosat vaikuttavat myös niihin ja siksi hiustenlähtö vähenee ja hiuksen elinkaaren pituus kasvaa.

Se nyt pitää vielä ihan erikseen sanoa, että täysin kuolleita hiustuppeja Hair Renewal -seerumi ei herätä henkiin. Useimmiten on kuitenkin kysymys siitä, että hiustupen lepovaihe syystä tai toisesta venyy ja venyy.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin käyttö on helppoa. Ihan ensimmäiseksi pitää pestä hiukset ja sitten miedosti tuoksuvaa seerumia levitetään pipetin avulla käsiteltävälle alueelle. Muutama hassu tippa riittää hyvin koko päänahan käsittelyyn. Lopuksi hiukset kammataan ja annetaan kuivua.

Näkyviä tuloksia luvataan 2 – 4 kuukauden käytön jälkeen. Sikäli loogista, että kun ottaa huomioon hiuksen normaalin eliniän (aikuisella keskimäärin kolme vuotta), ei olisi mitenkään realistista luvata selkeästi näkyviä tuloksia kovin nopeasti.

Oma testiperiodini on ollut nyt noin kuukauden pituinen. Seerumi tulee ohjeiden mukaan tosiaan levittää vastapestyihin hiuksiin, hiuspohjaan. Sinänsä loogista, että aine tuskin vaikuttaisi, jos hiustupet olisivat jo valmiiksi täynnä hiuslakkaa ja muita muotoilutuotteita. Parhaimmat ja nopeimmat tulokset tulevat, kun seerumia käytetään päivittäin.

Normaalisti pesen hiukseni korkeintaan kaksi kertaa viikossa, mutta nyt olen yrittänyt ihan tarkoituksella tihentää pesuväliä. Joka ilta en kyllä mitenkään jaksa enkä ehdi siihen hommaan ryhtyä, eli olen käyttänyt seerumia noin 3 – 4 kertaa viikossa.

Vielä en voi siis esitellä selkeitä ennen ja jälkeen kuvia, mutta jo nyt olen aivan vakuuttunut siitä, että Hair Renewal -seerumi toimii!

Ennen seerumin käytön aloittamista tuntui, että tuskin uskallan harjata hiuksiani, koska karvoja irtoaa ihan tukottain. Aamulla tyyny oli täynnä irronneita hiuksia, samoin viemärin suuaukko tukkapesun jälkeen.

Nyt kun olen käyttänyt seerumia kuukauden – ja vielä suositeltua harvemmin – kaaosmainen hiusten irtoileminen on loppunut kokonaan. Tottakai karvoja vieläkin lähtee, mutta mistään turkinvaihdosta ei tarvitse enää puhua.

Testasin oikein tukistaa itseäni sieltä täältä ympäri päänahkaa ja lopputulos oli se, että ainoakaan karva ei irronnut!!

Sanakirjasta loppuu superlatiivit, kun yritän kuvailla, miten älyttömän onnellinen olen siitä, että sain kammottavan ja pelottavan hiustenlähtökierteeni katkaistua! Hiukset vaan on niin hurjan tärkeä osa sitä, miten sitä voi ja kuinka hyväksi ja tasapainoiseksi tuntee itsensä.

Ei ole mikään sattuma, että bad hair day on käsite, jonka tuntee Pihtiputaan mummokin.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka kärsii osin selittämättömästä hiustenlähdöstä tai kokee, että hiukset ovat ohentuneet, niin voin kertoa, että Swiss Clinicin verkkokaupassa on juuri nyt Hair Renewal -seerumi tarjouksessa. – 20 % ale on voimassa tammikuun loppuun – eli vain pari päivää enää. Kantsii siis toimia nopeasti, jos haluaa hyödyntää tarjouksen!

EDIT: Swiss Clinicin oma tarjous ehti jo loppua, mutta sain heiltä alekoodin, jolla saa 20 % alennuksen Hair Renewal Serumista.

Koodi on: MINTTUHAIR20 ja se on voimassa 1.-14.2.


3 tärkeää asiaa, joita et tiennyt kauneudenhoidosta

torstai 07. joulukuu 2017

Palataan vielä hetkeksi keväiseen Stockholm Beauty Week -tapahtumaan. Kuvittelen olevani kohtuullisen valistunut ja tietoni ajantasalla – etenkin, kun puhutaan ihan tavallisesta päivittäiskosmetiikasta – mutta aina sitä näköjään voi oppia uutta.

Beauty Weekin ohjelmassa oli joka päivä useita mielenkiintoisia luentoja. Ryhdyin viime viikonloppuna mahdottomalta tuntuvaan puuhaan, laatikkojeni ja papereitteni järjestelyyn. Siinä samalla käteen osui muistivihko, johon olin kirjoitellut ylös Beauty Weekin luennoilla kuulemiani asioita.

Tässä muutamia ajatuksia kauneudenhoitoon liittyen. Itselleni nämä olivat täysin uusia asioita ja siksi ajattelenkin, että siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin kosmetiikasta kiinnostuneita, jotka eivät ole tietäneet näitä kolmea asiaa kauneudenhoidosta.

Kolme tärkeintä ja itselleni täysin uutta asiaa ovat:

  1. Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan.
  2. Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine.
  3. Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää.

Hiustenhoitoaine kuuluu levittää myös hiusten tyveen ja päänahkaan

Voiko olla väitettä, joka olisi enemmän vastoin kaikkia aikaisempia tottumuksia? Kuitenkin, kun hiukankaan ajattelee asiaa, on ihan loogista, että juuri näin pitää toimia. Päänahka on ihoa ja täynnä talirauhasia. Hiuspohjan kuivuminen on viesti: nytpä siitä äkkiä rasvaa toimittamaan – ja hiukset rasvoittuvat nopeammin. Kierre on aika nopeasti valmis, koska peseminen kuivattaa helposti päänahkaa, mikä lisää talirauhasten aktiivisuutta, joka taas rasvoittaa hiuksia ja lisää pesun tarvetta.

Hoitoaine toimii vähän kosteusvoiteen tavoin. Hiuspohja saa kaivattua hoitoa ja yleensä pesuvälejä voidaan pidentää. Eli toisin sanoen täysin päinvastoin, mitä on aina kuullut sanottavan.

Toki hoitoaine tulee huuhdella huolellisesti pois (niinkuin kyllä muutenkin) ja erilaiset silikonia sisältävät erikoishoidot ja maskit ovat asia erikseen. Tavallista hoitoainetta tulisi sen sijaan tosiaankin levittää myös päänahkaan, sillä se tarvitsee hoitoa vähintään yhtä kipeästi kuin hiuksetkin.

Monista ihonhoitotuotteista tuttu aine, parabeeni, on säilöntäaine

Parabeeneista jauhetaan paljon. Niitä pitäisi välttää ja valita kosmetiikkatuotteet, joissa on erikseen maininta, että ne eivät sisällä parabeeneja. Se on sinänsä aika hullua – sillä jos oikeasti alkaisi luetella kaikki raaka-aineet, joita tuotteet eivät sisällä, listasta tulisi loputon. Tässä on siis selkeästi tartuttu kiinni ajankohtaiseen keskusteluun ja siksi monissa kosmetiikkatuotteissa näkee merkinnän, että tuote ei sisällä parabeeneja, silikonia, keinotekoista tuoksua, väriaineita etsetera.

Itsekin olin toki aikaisemmin kuullut parabeeneista, mutta se, miksi niitä kuului vältellä, oli hiukan hämärän peitossa. En kuulu siihen ryhmään, joka ihan kategorisesti välttelee kaikkea ”kemiallista” ja pitää ”puhtaita” luonnontuotteita parempina. Päinvastoin. Vakavasti allergisen lapsen äitinä tiedän, että luonnontuote voi olla luonnollisuudestaan huolimatta tappavaa kamaa ja kemiallisesti tuotettu puhtaampaa ja turvallisempaa.

Kun sain kuulla, että parabeeni on säilöntäaine, alkoi palikat kolahdella paikoilleen. Säilöntäaineiden ainoa tehtävä on estää tuotteen pilaantuminen. Eli käytännössä estää pilaantumisen aiheuttavien bakteerien lisääntyminen. Iholla on kuitenkin ziljoonia hyviä bakteereja, joita ei todellakaan pitäisi tuhota – vaan niistä pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Kysymys siis kuuluukin: miten parabeeni, jonka tehtävä on tuhota bakteereita, tietää, mikä bakteeri on hyvä ja mikä ei?

EU:lla on omat suosituksensa aiheeseen liittyen, enkä ole ryhtynyt mitenkään hysteerisesti jahtaamaan parabeenittomia tuotteita. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämän oivalluksen jälkeen olen suhtautunut parabeeneihin huomattavasti aikaisempaa ennakkoluuloisemmin.

Kookosöljyllä on luontaisesti auringolta suojaava vaikutus, joka vastaa 6 – 8 spf:ää

Apropoo kemikaalit. Aurinkovoiteet on tuoteryhmä, jonka käyttö on tuntunut juuri voiteiden sisältämien kemikaalien vuoksi todella vastenmieliseltä. Täsmälisäilen toki suojakertoimia aina tarvittaessa ja yritän tasapainoilla ihon kärähtämisen haitallisuuden ja kemikaalikammon välillä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että ihoni ei vaaleudestaan huolimatta pala kovinkaan helposti, mutta keväthangille ja alkukesän paisteisiin päiviin on ihan pakko varata suojakertoimia.

Melkein ponkaisin ylös aplodeeraamaan, kun Beauty Weekin luennolla kuulin, että iholle muutenkin ihanalla ja ystävällisellä kookosöljyllä on ihan luonnostaan kohtuullinen aurinkosuojavaikutus. Eihän 6 – 8 spf nyt mitenkään hurjasti ole, mutta kyllä sekin tuntuu – ja riittää hyvin varsinkin sitten, kun iho on jo saanut vähän päivetystä.

”Oppia ikä kaikki” – teemalla olisi tosi kiva kuulla joko kommentteja näihin kolmeen tietopläjäykseen tai ihan uusia fun fact – asioita kosmetiikkaan liittyen!


Leikkaisiko vai kasvattaisiko?

keskiviikko 04. lokakuu 2017

Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.

Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.

Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.

Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.

Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.

Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

  • tunika, Ellos (saatu)
  • farkut, Primark
  • nilkkurit, Acne
  • laukku, Karen Millen