Täydellisen bodyn metsästys

maanantai 16. maaliskuu 2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain jo joskus alkusyksystä testattavakseni Casall-merkkiset treenitrikoot. Taisin olla juuri silloin aloittamassa jotain lukuisista ”nyt kyllä jumankekka” -tyyppisistä silmänräpäyksessä-huippukuntoon -projekteistani. Ja kun mitään kahden viikon pikaihmettä ei tapahtunutkaan jäi treenipöksytkin kuvaamatta.

Nyt, kun taas ulkoilukelit ovat olleet mitä mainioimmat, olen kaivellut esiin juoksutyyppiseen liikuntaan sopivia vetimiäni. Ensimmäisenä käteen osui samaiset Casallin Sculpture-sarjaan kuuluvat trikoot. Pieni vilkaisu peiliin – ja mitä ihmettä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En nyt varmastikaan seuraavaksi ryntää ilmoittautumaan mihinkään bikini-fitness -kisaan, mutta aika ällistyttävän timmiltä sitä voi näköjään näyttää ihan vain hyvien, oikeasta paikoista tukevien trikoiden avulla! Peppu kohoaa, vatsa litistyy ja lihaksien kaaret piirtyvät mukavasti esiin. Kuka muka vielä uskaltaa väittää, etteikö täydelliseen kroppaan olisi ainakin jonkinlainen oikotie!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enkä nyt siis tosiaankaan yritä väittää, että kuvissa näkyisi mikään virallinen täydellinen body – olenpahan vain vilpittömän iloinen siitä, että jopa urheillessa voi näyttää parhaimmalta itseltään, kun valitsee oikeat, kropan hyviä puolia korostavat vetimet.

Sen lisäksi, että trikoot näyttävät tosi kivalta, ne tukevat liikkuessa oikein mukavasti ja ei-ahdistavalla tavalla, materiaali on erittäin miellyttävää ja se tuntuu kuivalta iholla jopa silloin, kun hikoilu on kovimmillaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina ollut pikkuisen skeptinen urheilutekstiilien suhteen. Varsinkin juostessa on ollut se fiilis, että kunhan tossut ja liivit ovat hyvät, muun ei niin ole väliä. Nyt olen kyllä täysin valmis kääntämään takkini tässäkin suhteessa – ihanat, tekniset trikoot siivittävät askelia ja kyllä täytyy sanoa, että ajatus siitä, miten pelkät juoksupöksyt voi muokata ulkonäköä positiiviseen suuntaan ilahduttaa oikein kovasti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt ei muuta kuin toivotaan, että se takatalvi ei iske ihan liian kovaa. Nyt on niin hyvä ulkoliikuntaputki käynnissä, että ihan harmittaa, jos juoksureitit (ilman talvikunnossapitoa) menisi uudelleen umpeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Kuuden viikon kuntoiluhaaste!

tiistai 23. syyskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten kauan kestää, että jostain uudesta tavasta tai elämäntyylistä tulee automaattinen, luonnollinen osa olemista? Optimistisimmat tutkimukset puhuvat kolmesta viikosta, mutta jotkut väittävät, että vaaditaan niinkin kauan kuin kahdeksan kuukautta, että uudet tavat istahtavat luonnolliseksi – ja ennenkaikkea automaattiseksi – osaksi elämää. No, tutkimuksista viis, yhtä mieltä voidaan varmasti olla siitä, että totuttujen tapojen muuttaminen ei ole helppoa; ei, vaikka intoa ja päättäväisyyttä löytyisikin. Vaaditaan melko pitkä uudelleenoppimisaika, jos haluaa oikeasti tehdä jotain eri tavalla kuin ennen.

Tällä hetkellä ainoa suuri muutos, jonka oikeasti haluan tehdä, on liikunnan tuominen takaisin osaksi normaalia elämääni. Tuumasin, että koska kysymyksessä ei kuitenkaan ole mikään sen suurempi ajatusmaailman muutos tai totaalinen elämän uudelleen arviointi, kuusi viikkoa on varmasti ihan riittävästi, että opin upottamaan riittävän määrän liikuntaa jokaiseen viikkooni, mieluiten jokaiseen päivääni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tavoitteenani on siis kuuden viikon aikana istuttaa liikunta olennaiseksi osaksi omaa arkeani. Ei niin, että miettisin, että mahdanko olla tänään sillä fiiliksellä tai onko nyt kurja keli vai ei. Haluan, että liikunta on itselleni yhtä itsestäänselvää kuin hampaiden pesu. Yhtä luonnollisesti kuin pesen hampaani aamuin illoin, haluan, että osaan myös pitää huolta kropastani. Siis eihän kukaan jätä hampaita pesemättä vain sen takia, että ulkona on vähän kurja ilma tai olo on muuten vaan vetku?

Tiedän olevani hiukan vale-alkaja. Tiedättehän ne tyypit, jotka tulevat kansalaisopiston italian alkeiskurssille ja sitten käy ilmi, että he ovat käyneet saman kurssin noin ziljoona kertaa. Olen siis ollut aikaisemmin hyvässä kunnossa. En missään omg-wau -kunnossa, mutta kuitenkin neljä läpijuostua maratonia takana. Yritän ammentaa tuosta tiedosta voimaa nyt, kun tunnen sekä henkisesti että fyysisesti olevani jälleen lähtökuopissa. Kun on kerran pystynyt, kai sitä voi toistekin, vaikka juuri nyt kymppikin menee pääasiassa kävellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän reilu viikko sitten aloitin tosiaan tämän haasteen, jonka alunperin löysin jostain töihin tulevasta akkain-lehdestä. (Ensimmäisen kesälomani jälkeisen viikon vietin käytännössä yksin toimistolla ja silloin tuli selailtua muutamia töihin tulevia lehtiä. Don’t tell my boss… :P). Jutun perusidea on se, että kuuden viikon kävely-ohjelman avulla voi a) saada aerobisen liikunnan osaksi tottumuksiaan ja b) päästä sen verran kuntoon, että voi aloitella juoksemista.

Kuusi viikkoa ei ole niin kovin pitkä aika. Tai on, kun sitä katsoo eteenpäin, mutta ei, kun sitä katsoo taaksepäin. Leikkasin sen  äsken mainitun naistenlehtijutun irti ja liimasin kalenteriini, mutta ihan niillä ohjeilla en ole kuitenkaan mennyt. Perusidean säilytin kuitenkin ja se on se, että vähintään neljä kertaa viikossa tulee liikkua ja jokaisen kerran tulee kestää vähintään 30 minuuttia. Mutta että 30 minuuttia myös riittää. Tuollaiset ”vähintään” -haasteet ovat itselleni helposti hankalia. Päädyn kahdeksi ja puoleksi tunniksi salille hinkkaamaan jotain tehottomia toistoja. Se tuntuu – tietenkin – niin raskaalta ja aikaavievältä, että mieluiten teen jotain muuta vapaa-aikanani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätin lähestyä kuuden viikon kuntoiluhaastettani hyvin pragmaattisesti. Tiedän, että olen surkea salilla (=mietin kokoaja, joko saa lähteä kotiin, mutta koska en halua fuskata, hinkkaan kaikkia mahdollisia laitteita ja treeni venyy…) ja siitä syystä tykkään ohjatuista tunneista. Voisi kuvitella, että mikään ei ole sen helpompaa kuin käydä treenaamassa, kun on kerran oikein kuukausikortti kivan SATS-ketjun saleille. Paitsi että jos inhoaa tungosta ja jonotusta sekä puhuoneessa että salissa, voi ehkä olla parempi, että valitsee lisäksi joitain muita liikuntamuotoja.

Ohjattujen tuntien hyvä puoli on se, että vähän tunnin tyylisuunnasta riippuen, sitä tietää hyvinkin tarkalleen, mitkä lihasryhmät saavat treeniä ja miten voi tehostaa aerobista puolta. Noin tunnin verran huhkimista ja homma on siinä. Itsekseen treenaamisen ongelma itselläni on se, että olen peruslaiska – mieluiten lähtisin kotiin heti ekan sarjan jälkeen – mutta toisaalta olen myös supertunnollinen, mikä johtaa laiskanpulskealla tempolla vedettyihin ylipitkiin treeneihin.

Päätin siis muokata kuuden viikon kuntoiluhaasteeni perinteisten ohjattujen tuntien muotoon. Ohjelmaan kuuluu kolme lenkkiä, joiden nimet ovat: 1) Lounas, 2) Backen ja 3) Perus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lounaslenkki on noin 20 min pituinen kierros toimiston lähimaastoissa. Periaatteessa meillä on joka päivä tunnin (palkaton) lounastunti, joten siinä kyllä ehtii aivan mainiosti sekä syömään että tekemään pienen kävelylenkin. Ihan joka päivä ei lenkille kesken päivän ehdi, mutta tavoite on, että edes kerran – pari viikossa.

Täsmäisku Hammarbybackenin päälle eli Backen-lenkki on ollut suosikkini nyt syksyn alussa. Lyhyt iltalenkki on ollut helppo hoitaa kiireisempänäkin iltana, koko hommaan menee noin 35 minuuttia. Matka ei ole kaksinen, mutta hiihtorinteen päälle kiipeäminen nostattaa kyllä aikas kiitettävästi pulssia. Valitettavasti kohta alkaa olla arki-iltaisin sen verran pimeää, että tällainen arkajalka ei enää uskalla keskenänsä pimeään lenkkeilemään.

Lenkki nimeltä ”Perus” on edellinen yhdistettynä järven ympäri -kierrokseen. Yllä olevassa kuvassa näkymä Hammarbybackenin päältä ja alla sama mäki järven toiselta puolelta nähtynä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuuden viikon aikana toivon siis, että saan istutettua liikunnan yhtä olennaiseksi osaksi elämää kuin hampaiden pesun. En todellakaa halua elää mitään ”fitness-lifestyleä” haluan, että minun lifestyleni täyttää se e:llä kutsuttu asia (eli elämä toim. huom.). Mutta samoin kuin en koskaan kyseenalaista hampaiden pesua, haluan, että liikunta on yhtä olennainen osa elämääni. En myöskään halua asettaa mitään muita tavotteita, vaikka useimmat ”näin pääset kuntoon” -ohjeet niin neuvovatkin. Ehkä osasyy on se, että olen jo juossut ne maratonit sun muut, niiden läpikäyminen ei enää ole itselleni se juttu. Juuri nyt tuntuu tärkeämmältä tosiaan saada liikunta takaisin osaksi ihan normaalia arkea. Eihän kukaan ajattele, että nyt kun aloitan hampaiden pesun, puolen vuoden päästä hymyni on kolme kertaa leveämpi kuin tänään.

Kuusi viikkoa ei ole kovin paljon – kuka lähtee mukaan!?

Kaikki tämän jutun kuvat on viime lauantain ”Perus”-lenkiltä. Aika ihanan kesäistä vielä silloin – ei uskoisi, että siitä on vain muutama päivä!


Treenisyksy alkaa

lauantai 13. syyskuu 2014

Kuntoremontti, elämäntapamuutos, syksytsemppi, beach2015 – rakkaalla lapsella on tunnetusti vähintään ziljoona nimeä. Kuullostaako tutulta? Trendien aallonharjalla mennään täälläkin, sillä jotain tuon tapaista olen itsekin kaavaillut. Mikä sen parempi hetki heittää tsemppivaihde silmään kuin näin syksyn alussa. Eipähän ainakaan ole pulaa samansuuntaisia päätöksiä tehneistä lähimmäisistä.

Eihän tuo kesä nyt aivan täysin liikkumattomana mennyt. Käveleminen on ihan suosikkitapani siirtyä paikasta toiseen, joten imaginääriseen askelmittariin on kyllä kertynyt ihan sievoinen lukema kilometrejä (vai ne taitaa kyllä ilmoittaa askelia, eikä etäisyyksiä). Varsinaista treenihommaa on sen sijaan tullut harrastettua, noh, aika satunnaisesti.

Tänään käytiin pitkästä aikaa oikein ohjatulla jumpalla SATSissa Karkin kanssa. Ja ensimmäisestä kerrastahan se on aina aloitettava. Paitsi silloin, kun aloittaa hankkimalla uusia, ihania ja tsemppimotivaatiota kohottavia treenivetimiä. Oikeastaan siis nyt, kun olen jo virallisesti aloittanut huikean treenisyksyn, olen täysin oikeutettu uudistamaan koko urheiluvaatevarastoni – eikö?

Tässä on lista suosikeistani ja jotain kyllä menee varmasti ihan tilaukseenkin.

Treenivaatteet syys 2014 1

Treenivaatteet syys 2014 2

Treenivaatteet syys 2014 3

Treenivaatteet syys 2014 4

 

Harmaa, musta ja valkoinen ripauksella neon-keltaista tai limenvihreää tuntuu juuri nyt tosi raikkaalta ja hyvältä treenivaatteiden väriskaalalta. Aikaisemmin olen ollut varsinkin pinkkien ja sinisten ystävä, mutta nyt lempparisävyt ovat muuttaneet vähän suuntaa.

Toimivuus on tietty urheillessa se kaikkein olennaisin juttu, mutta en kiellä, etteikö Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemat vetimet hivelisi myös sisäistä esteetikkoani. Omistaisin mielelläni vaikka koko malliston. Ja ne vanhat ja tulevat myös. Muutenkin Adidaksella on nykyään taas tosi kivoja treenivetimiä, raitakuosia päivitettynä ja raikkaita värejä.

Kaikenlaista sitä tosiaan voi himoita, mutta tärkein hankinta nyt, kun juoksutossut tuli päivitettyä jo keväällä, on uusien liivien hankinta. Shock Absorbereita en ole vielä koskaan testannut, mutta kuulemani ja lukuisten testien perusteella niiden pitäisi olla ihan parhaimmat. Niistä siis aloitetaan.

Kuvat: Zalando & Net-a-Porter


Vinkit juoksuharrastuksen aloittamiseen

perjantai 21. maaliskuu 2014

Juuri näin sopivasti kevätinspiraation iskiessä treenihermoon keskitytään täälläkin hankkimaan monipuolisesti hyvää oloa. Olen mukana Indiedaysin Motivaation Maaliskuu -kampanjassa. Mahtava kaarti bloggareita on laittanut parhaat vinkkinsä jakoon – tsekkaa kaikki täältä teemasivulta ja inspiroidu sinäkin (niin minäkin!).

Itse pääsin kertomaan parhaat vinkkini itselleni rakkaan juoksuharrastuksen aloittamiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juokseminen on yksi hienoimmista liikuntaharrastuksia, mitä voi olla! Sen aloittaminen ei vaadi suuria investointeja, fitness-klubien jäsenyyksiä eikä mahotonta kama-arsenaalia. Lenkkeily sopii aivan jokaiselle perusterveelle ihmiselle ja sitä voi harrastaa käytännöllisesti katsoen ihan missä tahansa. Ulkopuolisen silmin ehkä varsin yksipuoliselta näyttävä liikunta hoitaa kroppaa yllättävänkin monipuolisesti – ja mikä parasta – tuloksien näkymistä ei tarvitse odotella kuukausikausia. Jo muutaman viikon suht säännöllisen harjoittelun jälkeen huomaa aivan selvää edistystä.

Helppoudesta huolimatta alkuun pääseminen voi olla hankalaa. Entisenä lenkkeilynvihaajana tiedän erinomaisen hyvin, miltä aloittaminen tuntuu. Itseasiassa olin jossain vaiheessa aivan vakuuttunut, että juokseminen ei kertakaikkiaan sovi minulle. Onneksi entisen naapurini esimerkistä innostuin kiskomaan juoksutossut jalkaan ja kannustavilla neuvoillaan pääsin ensimmäisten kynnysten yli. Ennenkuin tajusinkaan, olin aivan koukussa.

Juoksutreenin aloittaminen 2

Mintun vinkit menestyksekkääseen juoksuharrastuksen aloittamiseen.

1. Hanki kunnon tossut.

Lenkkeilyn ei tarvitse olla välineurheilua, mutta tossujen kohdalla ei kannata pihistellä. Varaa kunnolla aikaa, kun lähdet ostoksille. Käytä hyväksesi urheilukaupan myyjän ammattitaitoa (jos sitä ei löydy, mene muualle). Perusidea on se, että tossu ei saa puristaa, mutta sen pitää tukea. Varpaiden eteen tulisi jäädä noin sentin verran tyhjää (itselläni reilu 1,5 cm on ihan must), että jalka pääsee liikkumaan ilman, että varpaat tulee kipeiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse olen tykännyt kaikkein eniten Asics Gel-Kayano -tossuista. Nämä ihanat vihreä-neon-oranssi -versiot ovat jo ties kuinka monennet samanlaiset. Joitain muitakin merkkejä olen kokeillut, yleensä enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Monet enemmän juoksevat tykkäävät myös Asics Nimbus -tossuista ja tiedän useammankin vannoutuneen Asics-käyttäjän hankkineen toisiksi tossuiksi adidaksen Boostit.

Muuten varusteiksi käy mukavat, ei-tiellä-liuhuvat urheiluun sopivat vaatteet. Naisille suosittelen myös kunnollisten tukevien urheiluliivien hankintaa. Ja tietty, jos inspiraation kannalta ajatellaan, muutamat kivat treenivetimet saattavat olla juuri se juttu, joiden avulla päästään alkua pidemmälle.

Juoksutreenin aloittaminen 4

2. Aloita rauhallisesti.

Ja nyt tarkoitan ihan oikeasti rauhallisesti. Rapakuntoisen juoksulenkki on todennäköisesti pääosin kävelyä ja keskinkertaiskuntoisenkin, joka on kenties harrastanut ihan muunlaisia lajeja, kannattaa ekoilla kerroilla tyytyä hölköttelemään sauvakävelevien mummojen kanssa samaan tahtiin.

Pointti on se, että muutamilla ensimmäisillä lenkeillä kroppa, nivelet ja pääkoppa totutetaan uuteen liikuntamuotoon. Kukaan ei lähde toistamiseen juoksemaan, jos tuloksena on vain kipeät polvet, kolottavat lonkat ja tunne, että ei musta ole mihinkään. Vanha, kasarikoululaisille tolkutettu PPP-sääntö (Pitää Pystyä Puhumaan) on ihan hyvä pitää mielessä noin 2/3 aikaa lenkistä alkuaikoina. 1/3 lenkistä voidaan omistaa kevyehkölle puuskutukselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Juoksutreenin aloittaminen 6

3. Harjoittele säännöllisesti.

Säännöllisyys on kaiken a&o. Enkä nyt tosiaankaan sano tätä sillä kireä-jumppamaikka-äänellä, vain kiusatakseni ja kasatakseni paineita ja huonoa omaatuntua väliin jääneistä lenkkikerroista. Ei, säännöllinen harjoittelu on tärkeää siksi, koska sillä tavoin pääsee paljon nopeammin kiinni kaikesta siitä kivasta, mitä juokseminen tarjoaa. Henki kulkee, jalat tottelee, ajatukset kirkastuu, kiukku häviää ja aurinko alkaa paistaa. I promise!! Ja kaikki tämä tulee jo ihan muutaman kerran jälkeen, jos vain jaksaa lenkkeillä säännöllisesti. Harvoin juoksevat joutuvat kärsimään ikuisesti ”ensimmäisen lenkin” tuskista – ja sitä kohtaloa en toivo kenellekään.

Sopiva tahti aloittelijalle on mielestäni noin 2 – 3 alle tunnin lenkkiä viikossa. Kuinka pitkälle tuossa ajassa ehtii, riippuu paljon lähtökunnosta. Rapakuntoinen pääsee hyvään alkuun vaihtelemalla 5 minuutin juoksupätkiä ja 5 minuutin kävelypätkiä. Vähitellen kävelyn osuutta voi pikkuhiljaa vähentää ja lisätä hölköttelyä.

Ja sitten pitää sanoa vielä se, että jokainen askel on askel eteenpäin! Jos tällä viikolla ei kertakaikkiaan ehdi kahta kertaa lenkille niin mene sitten kerran. Ei kannata jättää sitä yhtä kertaa menemättä sillä verukkeella, kun ei kuitenkaan ehdi harjoitella suositusten mukaan.

Juoksutreenin aloittaminen 7

4. Aseta tavoitteita.

Itse suosin monen eri aikavälin tavoitteita. Jokaisen lenkin kohdalla kannattaa esimerkiksi ajatella, että lyhentää kävelyjaksoja, pidentää juoksupätkiä, vaikka vain yhden katulyhtyjen välin verran. Tänään yksi lyhtyjen väli lisää, huomenna kaksi, sunnuntaina jo koko kadunpätkä.

Erilaisia juoksutapahtumia alkaa olla jo niin paljon, että jokaiselle luulisi löytyvän omanlaisensa häppeningi. Niin nörtiltä kuin se kuullostaakin, suosittelen lämpimästi laittamaan sopivan ajan päähän tavoitteeksi sopivan haasteellisesta juoksutapahtumasta selviytymisen. En tiedä ketään niin kyynistä ihmistä, joka ei olisi kokenut valtavaa voittamisen iloa saadessaan tapahtumamitalin kouraansa ja tapahtumapaidan niskaansa maaliintulon kunniaksi. Kyllä voitto maistuu niin makealta, vaikka voitettujen listalla ei olisi kuin oma entinen minä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

5. Hanki lenkkikaveri.

Itse olen tyypillinen suomalainen yksinpuurtaja, joka ei yleensä paljon seuraa kaipaa, mutta voin kertoa, että aika monta lenkkiä olisi ”siirtynyt huomiselle”, jos en olisi sopinut treffejä juoksukaverin kanssa. Hauskinta yhdessä lenkkeily on silloin, kun tavoitteet ja kunto on kutakuinkin samoilla linjoilla. Mäkitreeniä gasellina vetävä superhyperkunnossa oleva kaveri voi olla jollekulle suuri inspiraation lähde ja toisaalta maratoonille treenaava saattaa hyvinkin haluta välillä vetää hitaita lenkkejä, mutta periaatteessa suht samat lähtökohdat ja tavoitteet on aika hyvä juttu. Eikä toisaalta ole pahitteeksi, jos lenkkikaveri osaa muutaman huonon blondivitsin pahimpia ylämäkiä keventämään.

Teknisistä lenkkikavereista en oikein osaa sanoa mitään. Nyt olen pikkuhiljaa opetellut kuuntelemaan musiikkia juostessa, mutta oikeastaan se toimii itselläni vain, kun juoksen juoksumatolla. Ulkona haluan kuulla, mitä tapahtuu. Erittäin monet vannovat sykemittarin nimeen. Olen yrittänyt parikin kertaa opetella sen käyttöä, mutta tuon tyyppiset tilastot eivät voisi itseäni vähempää kiinnostaa, joten motivaatiomerkityskin on täysi nolla. Samaan sarjaan taitaa kuulua erilaiset juoksuappit. Jos on vähänkään siihen suuntaan kallellaan, että haluaa dataa omista treeneistään, kannattaa noita ehdottomasti kokeilla. Niin monet niistä tuntuu kovasti tykkäävän, että minä taidan olla se outo poikkeus, kun en moisista välitä.

Juoksutreenin aloittaminen 10

6. Pidä huolta korsetista äläkä skippaa venyttelyä.

Vatsalihakset ja selkälihakset ovat juostessa kovilla. Niiden tehtävänä on pitää kroppa ryhdissä treenin aikana. Jos korsetti ei anna tarpeeksi tukea, ryhti menee helposti lysyyn vähän samaan tapaan kuin istuisi huonosti tuolilla. Varsinkin lenkin puolivälin jälkeen, kun jo alkaa vähän muutenkin väsyttää, vatsalihasten tiukkana pitäminen voi unohtua ja lopputuloksena on kipeä selkä. Ja tähän se klassinen: Terv. nimim. ”kokemusta on”. Ikävä kyllä.

Nykyään yritän tehdä ihan jokaisen lenkin jälkeen vähän vatsoja ja selkää. Muutama punnerruskin saattaa väliin lipsahtaa. Onhan se kesätoppikausi taas tuloillaan.

Aivan totaalinen must lenkin jälkeen on jalkojen venyttely. Muutama yksinkertainen liike isoimmille lihasryhmille: reisille, pohkeille ja persmukselle, antaa hyvän olon ja nopeuttaa palautumista.

Juoksutreenin aloittaminen 11

7. Muista pitää hauskaa!

Ei kannata juosta veren maku suussa, jos ei erityisesti nauti juuri siitä. Jos treenaus tuntuu hauskalta, sen tekeminen ei tunnu pakkopullalta. Aluksi tuo vaatii ehkä vähän asennetta (vinkki: katso itseäsi silmiin peilistä, hymyile ja sano pirteällä äänellä ääneen: ”juokseminen on kivaa”), mutta kyllä se siitä. Nyt kun aloittaa, sitä ehtii juhannukseen mennessä koukkuuntua jo niin totaalisesti endorfiineihin ja runners’ high:in, että entistä aikaa tuskin muistaa.

Ja alkutaipaleelle vielä yksi muistutus: lenkkeilyn vaikein hetki on ehdottomasti se, kun pitäisi solmia lenkkitossujen nauhat. Sitten kun se on tehty, loppu sujuu jo ihan omalla painollaan.

banneri


Toivepostaus – Kevään 2013 kuumin juoksumuoti

maanantai 06. toukokuu 2013

Pidempään blogia seuranneet muistavatkin varmaan, että tein maisteritutkielmani Tukholman yliopiston muotitieteen laitokselle juurikin juoksumuodista (Running wear and the Fashion System). Mahtava tuotokseni oli tuolloin – elikkä vuoden 2007 syksyllä linkin kautta jaossakin jopa. Jos nyt joku edelleen on kiinnostunut aiheesta, kantsii laittaa meiliä osoitteeseen go4itvol2@gmail.com. Laitan mielelläni ihan hyvää palautetta saaneen, mutta tuskin akateemisen tutkimuksen historiaan jäävän tuotokseni pdf:nä tulemaan.

Tästä nyt oikein kunnon aasinsillan kautta illan aiheeseen – eli omasta mielestäni ajankohtaisimpaan ja kuumimpaan juoksumuotiin. Sain jo lopputalvesta muutamankin sähköpostin, jossa toivottiin postausta tästä aiheesta – ja se on paljon, koska yleensä en kuitenkaan saa niin hurjan paljoa meiliä lukijoiltani. Toiveet taisivat tulla samoihin aikoihin, kun kerroin tähtääväni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon vielä tässä kevään mittaan.

Tähän asti juoksut on sujunut (tai sujunut ja sujunut, mutta you know what I mean…) vanhoissa tuulihousuissa ja edelleenkin niissä ikivanhoissa Asicseissa. Maksimissaan viiden kilsan lenkeille ei oikein jaksa uutta varustusta hankkia. Aikoinaan, kun juoksin paljon, tuntui, että alle 8 km lenkille en jaksa edes pukea tennareita jalkaan. No – nyt olen sopinut itseni kanssa, että saan ostaa uudet hienot juoksuvetimet heti, kun selvitän kympin ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Juoksumuoti kevät 2013

Ekana ostoslistalla on kuitenkin uudet tossut. Testien ja tuumailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että päädyn hankkimaan jälleen kerran uudet Gel Kayanot. Osittain varmuuden vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että ne vaan tuntuvat hyvältä ja parhaimmilta jalassa. Mahdollisesti sitten myöhemmin hankin erilailla tuettuja ja jopa ehkä uudet DS Trainerit (ne oli kyllä ihanat tossut!!).

Mutta tämän piti olla juoksumuotijuttu, joten jätetään tossujen ominaisuuksien analysointi vähemmälle tällä kertaa. Yläkuvassa näkyy mielestäni siistein lenkkeilykokonaisuus. Eli aika mustavoittoinenhan tuo on. Salilla tykkään kirkkaista väreistä, mutta heti kaduille ja maastoon siirryttäessä iskee urbaani suojaväripukeutuminen päälle. Kaikkein kuumimmat (fashion mielessä – duh!) on pitkät mustat kapeat supertekniset juoksutrikoot, joiden lihaksien muotoja korostavien leikkausten saumoissa kiiltelee diskreetit heijastimet. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema juoksutakki on yksinkertaisesti to die for... Mikähän tsemppitavoite sitä pitäisi itselleen laittaa, että tuon raaskisi hankkia?

Tossuista olikin jo vähän puhetta, mutta noin niinkuin tyyli-näkökulmasta sanoisin, että viileän urbaanin juoksuasustuksen ainoa väriläikkä on mieluiten juuri kengät. Ja ihan kaikkein mieluiten jopa ainoa väriläikkä…

Uutuus Mintun juoksuasussa on iPhone -viritys käsivarressa (ei tosin tuollainen Niken, vaan töistä saatu, mutta musta kumminkin…). En kyllä useimmiten jaksa kuunnella musiikkia juostessa jostain syystä. Oma hengitys on paljon meditatiivisempaa kuunneltavaa. Yleensä menetän hermoni alta aikayksikön ihan mihin tahansa soittolistaan ja juoksurytmi häiriintyy pahan kerran, kun pitää olla vaihtamassa biisiä. Ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyviä soittolistoja? Puhelin kulkee eniveis kätevästi käsivarressa silloinkin, kun päällä ei ole taskullista takkia.

Juoksumuoti kevät 20131

Kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin, haluan vaihtaa pitkät juoksutrikoot bokserimallisiin superlyhyisiin shortseihin. Ehdottomasti ihanimmat löytyy Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemasta mallistosta. Ihan sellaiset perustyyppiset nyrkkeilijäshortsit olisivat tosi hienot myös.

Ja jostain syystä hihaton nailonliivi tuntuisi hyvältä ajatukselta myös. Merenrannassa juostessa tuuli on usein tosi kova, mutta inhoan vilpittömästi sitä, että on kuuma (hikoilu on eri asia!). Tuollainen hihaton  hommeli voisi olla näihin täkäläisiin olosuhteisiin aivan ehdoton!

Kuvat: Adidas (musta tuulitakki ja kukalliset shortsit), H&M (neonkeltainen liivi), Nike (iPhone-kotelo), Asics (tossut) ja Intersport (trikoot)