Ladies who lunch – Malibu edition

tiistai 07. elokuu 2018

Olin tänään ensimmästä päivää takaisin töissä ihanan, lukuisia ikimuistoisia lomapyrähdyksiä sisältäneen kesän jälkeen. Tai siis kesä todellakin jatkuu vielä, mutta lomat on nyt lusittu (ehe, ehe). Fiilis on nyt tosiaankin aivan toinen, kun seuraavat suunnitellut vapaat on vasta jouluna. Tosin pieni pyrähdys Tampereelle tullee ajankohtaiseksi joskus syksyn puolivälissä.

Näin ensimmäisenä virallisena lomakauden jälkeisenä töihinpaluupäivänä on hyvä hetki luoda kiitollinen silmäys ihan sinne kesän alkuun. Varsin kuvaavaa, että kesäkuun puolivälistä, jolloin olimme Karkin kanssa ikimuistoisella ja upealla Los Angelesin reissullamme, tuntuu olevan kokonainen ikuisuus.

Jonkinlainen ”ekakertalaisen L.A.” -tyyppinen postauskin on työn alla, mutta ongelma ja viivästyksen syy on sama kuin kaikkien muidenkin huikeiden ekakertareissujen: kuvia, joista pitäisi valita, on ziljoona ja kerrottavaa senkin edestä. Tuntuu, että parhaimmat matkapostaukset tulee kohteista, joissa on tullut käytyä aikaisemminkin, mieluiten useamman kerran. Silloin sitä on vähemmän yleistäpinöissään (Karkki, Karkki, KARKKI KATO NYT NOITA PALMUJA!!! – joka päivä ainakin viidesti…) ja tarinasta tulee ehkä aavistuksen lukijaystävällisempi. Mutta koska yhä edelleen kirjoitan blogia osittain siksi, että se on myös päiväkirja ja muistojen albumi itselleni, L.A. -juttu on tulossa!

Viime kesänä päätin, että sai sitten olla viimeinen kerta, kun ripottelen kesälomani sinne tänne noin viikon mittaisiin pätkiin. En edes muista, milloin olisin ollut enemmän kuin kaksi viikkoa putkeen lomalla – taisi olla viimeksi silloin, kun pikkukisu Sailor Moon liittyi perheeseen melko tasan neljä vuotta sitten. Tosiaan viime kesänä sitten tunsin, että ihanaan rentoutuneeseen kesäfiilikseen ei voi päästä, jos ei ole officelta poissa yli kahta viikkoa putkeen.

Ongelma taisi sittenkin olla viime kesä, joka ei ulkoisilta puitteiltaan muistuttanut juurikaan kesää kuin häviävän lyhyinä hetkinä (jolloin useimmiten satuin olemaan töissä). Tänä kesänä olen nauttinut aivan tolkuttomasti siitä, että lomaa on aina vaan jäljellä, vaikka aloitin holiday-hommat tosiaan jo kesäkuun alkupuolella, jolloin oli vielä ihan satalasissa bisnesmeininki töissä. Varmasti iso kiitos siitä, että lunki, iloinen, hyväksyvä ja valoisa lomafiilis on säilynyt läpi lomaviikkojen väliin osuvien toimistoperiodien, on tämä käsittämättömän upea kesäsää.

Tänä kesänä päätän, että ehdottomasti en ota lomiani putkeen myöskään ensi vuonna. Viikkorytmittelemällä tunne on kuin olisi lomalla koko ajan! Etenkin, kun pitää huolen siitä, että arki-iltanakin tulee pulahdettua järveen ja istuttua parvekkeella trooppisen kuumassa yössä nukkumaanmenoaikaan asti. Vietettyä kesää, vaikkei lomalla olisikaan.

Viimeaikoina Karkkia ei ole enää juurikaan näkynyt blogin asukuvaosastolla (tarkistin, edellinen on syyskuulta 2014). Sellaista se on, kun lapset kasvavat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Yhteisellä lomalla aikaa kuvienkin ottamiseen on tietty paremmin, mutta täytyy tunnustaa, että me oltiin reissussa pääasiassa erittäin epäkuvauksellisissa shortsit + t-paita -turistivetimissä, joten inspiraatio muihin kuin ihaniin muistojen lomakuviin oli aika nollassa.

L.A. reissun maanantaiksi Karkki oli varannut meille pöydän Michelintähtiravintolaan Nobuun. Onneksi valittiin mennä sinne lounaalle, sillä jetlag veroitti sen verran fiiliksiä iltariekkumiseen, että parikin kivaksi ja hyväksi paikaksi kehuttua ravintolaa piti jättää väliin pöytävarauksesta huolimatta. Kuka sitä nyt haluaisi kuluttaa pientä omaisuutta illalliseen, josta päällimmäinen muistikuva on se, miten kovasti piti taistella, ettei nukahtaisi ravintolan pöytään.

Ruoka Malibun Nobussa oli aivan tähtitieteellisen ihanaa! Samaan ketjuun kuuluvia ravintoloita on muuallakin, mutta olen monesta paikasta lukenut, että tuo Malibun ravintola on yksi parhaista.

Muuten Malibu itse jäi meille aika ohueksi tuttavuudeksi. Autoilimme lounaan jälkeen kuuluisalle – ja erittäin fotogeeniselle – rannalle. Paikka on erityisen suosittu häävalokuvien ottopaikka. Vain parisen tuntia kestäneen visiittimme aikana ehdimme todistaa kolmen eri hääparin kuvauksia. Muuten se ei ehkä ollut meidän mielestä se kaikkein paras paikka hengailuun. Hiekkainen ranta-alue on varsin kapea ja kivikkoinen (kuvauksellinen) vesiraja ei juuri houkutellut uimaan.

Silti ei voinut mitenkään olla näkemättä, miten hurjan kaunista kaikkialla oli.

  • mekko, TopShop
  • jakku, Asos
  • laukku, vintage/2nd hand -löytö
  • aurinkolasit, Gucci
  • tennarit, Nilsson (luulisin… Karkki on lomareissulla Kreikassa, joten en pysty tarkistamaan)


Superkissoja ja muita otuksia Indiedays Blog Awardsissa

torstai 05. marraskuu 2015

IBA Halloween 2015

Karkki ja Minttu superkisuina – eli ensimmäiset kuvat Indiedays Blog Awards – Halloween edition -juhlista!

Illan teema oli ”Haunted Circus” – ja tosi monet olikin pukeutunut ihanan creepyihin monster-halloween-sirkus -asuihin. Minttu oli jo ennen teeman julkistamista ehtinyt saada päähänsä, että nyt pitää saada pukeutua kissanaiseksi, kun siihen kerran on mahdollisuus. Karkin kanssa Skypessä pyöriteltiin ideaa pariinkin kertaan ja lopulta päätettiin, että ollaan superkisuja! Tarvitaanhan sitä siperkisut paikalle vainottuun sirkukseen, jos vaikka pitää alkaa sähistä pahiksille – eikö!? :D

Oli tosi mahtavan hauskaa, että Karkki pääsi avecikseni juhliin! Kaiken muun lisäksi oli niin kätsyä ja kivaa, että oli joku, joka otti kuvia. Yleensä jätän itse aina kameran iltatapahtumissa kotiin, mutta nyt Karkki oikein erikseen sanoi, että tottakai se otetaan mukaan!

Kuvausolosuhteet olivat tietty aika haastavat ja suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Yökerhon pimeys toisaalta ja värikkäät superkirkkaana pyörivät spotit toisaalta, eivät varsinaisesti tukeneet kuvien onnistumista. Siihen nähden täytyy sanoa, että kyllä löytyy Olympus PEN Lite E-PL7 kamerasta ja 17 mm kiinteästä linssistä hyvin vääntöä – niin monta ihan ookoo hyvää kuvaa muistikortilta kuitenkin löytyi. (Salamavaloahan ei siis kertakaikkiaan voi käyttää!)

IBA Halloween 2015

Superkisu yhdessä superihanan At Maria’s Marian ja hänen supercharmikkaan miehensä sekä superduunin illan onnistumiseksi puskeneen Indiedaysin Veeran kanssa.

IBA Halloween 2015

Seuraavaksi löysimme supersuloisen nuken, joka osoittautui Uuden Kuun ihanaksi Emiliaksi!

Se täytyy kyllä sanoa, että yllättävän monia oli ihan älyttömän vaikea tunnistaa, vaikka Halloween asu ei olisikaan ollut mikään kokovartalonaamari. Esimerkiksi yhtäkin tyyppiä katselin pitkään, että sillähän on ihan samanlainen upea punainen pitkä hame kuin Polka Dotsin Jonnalla, mutta eihän sitä nyt pelkän hameen perusteella viitsi mennä toista hihasta nykimään. Onneksi Jonna sitten a) tunnisti minut, b) otti pois silmikon (tai miksi niitä vain silmien päälle tulevia elegantteja naamareita kutsutaan?) ja c) tuli moikkaamaan.

Monelle muulle jäi varmasti sanomatta heipat, kun en vaan tunnistanut. En, vaikka aikaisemmin samana päivänä Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa monien kanssa jo vähän juteltiinkin, että millaisessa asussa ollaan illalla.

IBA Halloween 2015

 

Yhden silti tunnistin huolimatta huikean upeasta, kasvot puoliksi peittävästä maskista. Tuosta hymystä ei vaan voi erehtyä! Tässä jo aika loppuillasta (huomaa superkisun seitsemän peninkulman saappaat edellisten kuvien korkojen sijaan… Haha!) aivan hillittömän upeisiin asuihin pukeutuneiden Are You Feelin Fashionable Nadjan ja poikaystävänsä Aleksin kanssa.

Täytyy toivoa, että kuvausseinäkuvat onnistuivat, että saadaan myös Karkin superkisu-asu tänne näytille. Kameravapaata iltaa viettävälle Mintulle ei tullut mieleenkään napata taisteluparin asusta ainoatakaan kuvaa. :D


Kesäjuhlissa

torstai 03. syyskuu 2015

Camillan juhlat

Kesäloman jälkeinen ensimmäinen työviikko on alkanut sellaista haipakkaa, että hyvä, kun on ehtinyt vähän hengähtää välillä! Työpäivät on venynyt pitkälle iltaan ja Minttu on ollut sen jälkeen aikas slut. Tänään onneksi pääsin ajoissa kotiin ja kun sääkin muuttui kesken päivän yhtäkkiä sekä aurinkoiseksi että lämpimäksi, skippasin illaksi varatun joogan ja meninkin lenkille. Ai että kyllä teki hyvää! Lenkkipolun varteen on myös pykätty varsin kiva ulkoilmapunttisali – ja siellä on näppärä käydä vähän nostelemassa tukkeja hölköttelyn päätteeksi.

Tänään oli tosiaan illallakin vielä parisenkymmentä astetta lämmintä ja oikein aurinkoista. Tosin ei kuitenkaan ihan niin ihanaa kuin näissä pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa, joissa ollaan Karkin ja Peetun kanssa juhlimassa, kun hyvä ystäväni täytti pyöreitä. Ihan mieletöntä, että tosiaan just oli niin kuuma, että tuskin edes yömyöhällä tarvitsi mitään pitkähihaista!

Aika mieletöntä on myös se, miten kuva paljastaa, että Peetu on äiskäänsä pidempi, vaikka jalassani on 11 cm korot ja toisella Birkenstockin läpsyt!

Camillan juhlat

Romanttinen vanhaan Renuun tehty food truck toimi juhlien alkukuohuvien ja cocktail-palojen tarjoilupisteenä. Sen omistaa juhlakalun ystävä, joka vastasi muutenkin illan herkullisesta, Pohjanlahti-henkisestä tarjoilusta. Kaikki muut oli jo mennyt sisälle syömään ennen kuvien ottamista – siksi tässä on niin rauhallista.

Camillan juhlat

Oma juhla-asuni koostui Gestuzin ihanasta helmijakusta (tosin hiukset jää koko ajan kiinni helmiin… Haha!), H&M:n hameesta, Primarkin topista, Lacosten sandaaleista ja Karen Millenin clutchista.

Camillan juhlat 4

En ollut erikseen kysynyt lupaa juhlissa otettujen kuvien julkaisemiseen, joten tässä vain hiukan fiilistelyä. Yläkulmassa näkyy osa päivänsankarin kampausta, jonka on väsännyt yours truly. Tein myös juhlameikin, joten eiköhän tässä aletakin olla jo puolivalmiita ammattimeikkaaja-kampaajia! Haha!! No eivais! Ihan onnistunut look saatiin kuitenkin aikaiseksi, vaikka varsinkin kampaus piti tehdä alusta muutamankin kerran, ennenkuin sopivan huoleton sykerö oli valmis.

Camillan juhlat

Peetulla oli juhlissa Mintun ompelimosta valmistunut mekko ja valkoiset Birkenstockit (aurinkolasit Bvlgari) ja Karkilla Filippa K:n silkkisatiinimekko, Mintun Alexander Wang for H&M läpysköiden kanssa.

Muuten aivan järkyttävän huonot ainakin minun jalkaani nuo Wangin yhteistyömallistolipokkaat. Tykkään niiden mallista ja ulkonäöstä tosi paljon, mutta vaikka olen koko kesän koittanut sinnikkäästi kesyttää niitä, saan edelleen aivan mielettömät rakot ihan pelkältä roskienvientimatkaltakin.

Camillan juhlat

Maaginen kuumankostea loppukesän yö – täydellinen hetki iloisten ja lämminhenkisten juhlien järjestämiselle!

 


Sydänpaita kestää

perjantai 05. syyskuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaan H&M:n yhteistyömalliston lanseerauspäivään on vielä reilu pari kuukautta. Pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia seuranneet tietävät, että olen aina innostunut ihan täysillä varsinkin juuri noista Henkan yhteistyöjutuista, vaikka kyllähän Lindexinkin vastaavista on melkein aina tullut jotain hankittua. Joskus aiheesta vouhkatessani sain kommenttiboksiin kysymyksen, että onko kyseessä vain aina kulloistakin mallistoa kohtaan kehitetystä hypestä, jonka perässä juoksen, vai käytänkö ihan oikeasti kaikkia hankkimiani vetimiä.

Tapoihini ei todellakaan kuulu ostaa vartavasten kertakäyttöön tulevia vaatteita – päinvastoin. Taisin luvata, että teen oikein kokoelmapostauksen kaikista, yhä käytössä olevista yhteistyömallistohankinnoistani. Projekti odottaa yhä toteutumistaan, mutta tässä nyt jälleen yksi todiste siitä, että käytössä ovat. Karkin ihana musta silkkipaita on nimittäin peräisin H&M:n Viktor&Rolf -mallistosta. Ja vuosi oli muistaakseni 2007 (melkein väittäisin, että olen oikeassa vuoden suhteen. 2006 oli Stella McCartney ja 2008 Roberto Cavalli, joten Viktor&Rolf on väkisin vuonna 2007).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Musta outfit ei mitenkään erityisen helposti ole liiallisen hempeä, mutta Karkki halusi kuitenkin terävöittää yleisilmettä Acnen makeitten nilkkureitten avulla. Henkan aavistuksen a-linjainen hame antaa kivan tiimalasiefektin. Kokomusta asu voi olla hyvinkin ilmeikäs!

Ai, että harmittaa, kun jonkun ihme järkevyyspuuskan vallassa jätin nuo samaiset kengät, mutta mokkaisina ja sähkönsinisinä ostamatta, vaikka alesta olisi saanut puoleen hintaan! No, ehkä Karkki on ihan tyytyväinen, ettei joudu olemaan äiskän kanssa kenkäsamis. Toisaalta ei me nyt niin paljon yhdessä liikuta, joten tuskin kukaan olisi huomannut, että meillä on samanlaiset nilkkurit. Tajusin olleeni muka järkevä ihan väärään aikaan ja laukkasin heti, kun vain pääsin, takaisin kauppaan, mutta eihän siellä ollut enää ainuttakaan paria jäljellä yhtään minkään värisenä. Oh well.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

  • paita, Viktor&Rolf for H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Acne


Väri- ja laiskotteluterapiaa

maanantai 21. huhtikuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taidan joka vuosi tehdä about samanlaisen postauksen, jossa hämmästyneen hengästyneen innostuneena kuvailen kirsikkapuiden upeaa pinkkihuumaista kukintaa. Nyt on näköjään taas sen aika. Paksuksi jo valmiiksi pulskistuneet nuput ovat suorastaan räjähtäneet kukkimaan nyt, kun on ollut niin fantastisen lämmintä ja aurinkoista. Pari-kolme viikkoa normaalista aikataulusta edellä taitavat olla. Mielestäni Kungsträdgårdenin kirsikkakukanpäivää vietetään perinteisesti toukokuun toisena viikonloppuna. Eipä taida olla kovin suurta tsäänssiä, että kovin montaa kukkaa on enää tuolloin jäljellä – sen verran napakka elinkaari pinkillä hörselömerellä on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen verran on laiskottanut, että emme jaksaneet tälläytyä kaupunkikuntoon ja lähteä keskustaan asti pinkistä kukkaväriterapiasta nauttimaan. Onneksi tässä meidän lähellä, just mukavan päiväkävelymatkan päässä on myös ihana puisto täynnä kirsikkapuita.

Halusin ehdottomasti matsata ihanan Malene Birgerin huivin kukkien värimaailmaan, muuten valinta osui vanhoihin farkkuihin ja Peetun uuteen farkkutakkiin (kiitti lainasta!) sekä värimaailmaan sopiviin Vanseihin. Marc by Marc Jacobsin pikkulaukku toimii perinteisesti sitruunankeltaisena aksenttina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karkkia alkoi ihan naurattaa, kun tajusi, miten kokomustissa hän lähti liikkeelle. Neito kun ei muuten ole välttämättä mikään perinteinen päästä varpaisiin mustiin pukeutuva tyyppi. No, V AVE Shoe Repairin jersey-paita, Vero Modan housut ja Niken tossut toimivat mainiosti toisen pääsiäispäivän päiväkävelyn asuna.

Miksi muuten on aina sama sama juttu, että ennen vähän pidempiä vapaita tuntuu, että sitä ehtii tehdä vaikka mitä ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Sitten yhtäkkiä onkin viimeisen vapaapäivän ilta – ja on ihan pakko ihmetellä, että mihin se kaikki aika meni. Joko tosiaan huomenna on taas työpäivä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei kyllä ole mitään valittamista – pääsiäinen oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ihanaa laiskottelua auringossa, vähän parvekehommia (tosin uusien tuolien hakeminen jäi ensi viikonlopulle, koska Karkki ei suostunut lähtemään kaveriksi Ikea-reissulle), paljon hyvää ruokaa, yhdessäoloa, pikkutunneille venyviä henkeväksi heittäytyneitä keskusteluja ja täydellistä akkujen latausta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja vaikka huomenna onkin taas työpäivä, on nyt kuitenkin vasta kesäsesongin alku. Mikä tarkoittaa sitä, että on vielä pitkä aika siihen, kun täytyy taas muuttaa takaisin sisälle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsiäisen soundtrack on kuunneltu varmasti satakertaa. Päivässä. :)