Paistettua lohta teriyaki-kastikkeessa

tiistai 22. tammikuu 2019

Ruuanlaittoinnostukseni palailee pätkittäin. Ennen joulua pääsin melko hyvään alkuun ja lounaslaatikostani alkoi löytyä muutakin kuin pilkottuja vihanneksia valmiiksi grillattuna ostetun broilerin kanssa. Sitten tuli lomapäivät ja ruuanlaittotaitoinen & -haluinen Peetu kotiin ja hukkasin kipinän jonnekin. (OBS! Ei Peetun vika todellakaan – ilman joulunajan inspiraatiota tämäkään tuskin olisi valmistunut! Ekstrakiitokset neidolle, että löysin (pakastimestani) herneet!)

Nyt on jopa viisi päivänselvää hyvää syytä piristyä kokkailemaan itse:

  1. Lupasin uudenvuodenlupauksissani, että jätän terveellisyyssyistä pakastepitsat ja muut pikaratkaisut kuten Woltit ja Foodorat todellisiin hätätilanteisiin. Helpoiten lupaus tulee pidettyä, kun laittaa ruokaa itse.
  2. Budjetti joustaa huomattavasti helpommin kaikkiin erityisiin kivuusjuttuihin, kun ei turhanpäiten hassaa rahaa take away -mättöön.
  3. Sekä kaappini että pakastimeni ovat aivan piukeana kaikkea, mistä voi valmistaa ruokaa. Lupasin Peetulle, että en osta mitään uutta pakastimeen, ennenkuin kaikki sinne hamstrattu on syöty. Homma on tuskin valmis ennen kesää…
  4. Noin ziljoona vuotta harkinnassa ja suunnitelmissa ollut keittiöremontti on nyt jo niin sanotusti pipe linessa. Erityishyvä syy siis sekä pitää huolta käyttöbudjetista että tyhjentää kaappeja.
  5. Kun laittaa itse ruokaa, tietää helpommin, mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Ihan hyvä pointti, kun havaitsee, että snoukkatakki kiristää masun päältä… :D

Tein syväsukelluksen reseptileikevihkooni ja löysin sieltä ohjeen paistettuun loheen teriyakikastikkeen kanssa. Alunperin resepti on saksittu jostain lehdestä, mutta dokumentointi ei kerro mistä.

Aikaisemmin olen aina valmistanut lohen uunissa; tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun paistoin kalat pannulla. Tästä tuli niin hirmu hyvää todella helposti ja yllättävän nopsasti, että pakkohan ohje on teillekin jakaa!

PAISTETTUA LOHTA TERIYAKI-KASTIKKEESSA

(4 annosta ohjeen mukaan – ei kyllä kovin suuria annoksia mielestäni. Jos ruokapöydän ympärillä on kovasti treenaavia tai muuten isommista annoksista tykkääviä, ohje ei ehkä riitä kuin kolmelle.)

Ainekset:

  • noin 500 g lohta
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl valmista teriyakikastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 1 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä (ruuanlaittoviini sopii oikein hyvin)
  • 2 tl seesamiöljyä
  • tilkka mautonta (rapsi tms.) öljyä lohipalojen paistamiseen
  • 2 rkl tuoretta inkivääriä (hienoksi raastettuna)
  • 2 – 3 rkl seesaminsiemeniä

Valmistus:

  • Leikkaa lohi neljään annospalaan (jos et ostanut pakastepakettia, jossa on jo valmiiksi 4 sopivan kokoista palasta, niinkuin minä tein) ja pyörittele palaset lautasella, jossa on kerros vehnäjauhoja.
  • Laita teriyakikastike, sokeri, valkoviini, raastettu inkivääri ja seesamiöljy pannuun ja kiehuttele samalla sekoittaen kunnes kastike alkaa osoittaa sakeentumisen merkkejä.
  • Paista lohipaloja parisen minuuttia toisessa pannussa pienessä öljytilkassa.
  • Kaada lohipalojen päälle teriyakikastike ja paista parisen minuuttia kummaltakin puolelta koko ajan kastikkeella valellen.
  • Kastike sakenee aika nopeasti, mutta toisaalta lohi on ihan parhaimmillaan, jos sitä ei ole paistettu aivan kuivaksi. Homma etenee siis tosi nopeasti.
  • Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä parisen minuuttia (palavat tosi helposti, joten kantsii olla tarkkana!)
  • Tarjoile vihreän salaatin, riisin tai vaikkapa shirataki-nuudelien kanssa ja koristele annos ihanan tuoksuvilla seesaminsiemenillä.

Itselläni oli vielä klassinen ”syönköhän tarpeeksi vihanneksia” -angsti, joten lisäsin nuudeleitten sekaan myös vihreitä herneitä. Makea pakasteherne on aivan liian aliarvostettu lisuke! Se sopii moneen ja on niin hyvää; esim. lohen kanssa herneet on ihan täydellinen kombo.

Toimii erinomaisesti myös lounaslaatikossa!

Itse en lähtisi tätä pakastamaan, vaikka periaatteessa lohi kyllä pärjäilee ihan hyvin pakkasessakin. Ohjeella tulee sen verran säällinen määrä valmista, että yksinäinenkin syöjä selvittää sen parissa päivässä. Jos tismalleen sama ruoka alkaa kyllästyttää, niin kannattaa testata lohta kylmänä salaatin sekaan pilkottuna. Aivan todella ihanaa myös siten!


Kesäkurpitsapasta á la Hanna G kokkaa

tiistai 04. joulukuu 2018

Tähän aikaan vuodesta tulee joka tuutista pääasiassa vain kaikkia jouluruokareseptejä tai trendikkäästi normiruokia jouluisella twistillä. Parantumattomana joulufanina en näe siinä mitään ongelmaa, mutta totuuden nimessä – kuka oikeasti jaksaa syödä jouluruokaa koko kuukauden?! En edes minä.

Pastaa voisin sen sijaan syödä ihan milloin vain – ja syönkin. Ei siis mikään ihme, että ensimmäisenä ihanasta Hanna G kokkaa -kirjasta testiin päätyneet ohjeet on juuri pastareseptejä.

Viimeksi valmistin kirjan ohjeilla miedon lempeää Kesäkurpitsapastaa. Virallinen nimi ylistää siis kesäkurpitsaa, omasta mielestäni herneiden raikas makeus ihanasti yhdistettynä voin ja parmesaanin suolaisuuteen on tämän ruokalajin herkullisuuden ydin. Ohjeilla valmistui hursomhelst oikein kiva ja maistuva pasta, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.

KESÄKURPITSAPASTA

(reiluhkot 4 annosta)

Ainekset:

  • 1 pienehkö kesäkurpitsa
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 200 g pakasteherneitä (tuoreetkin toki käy, jos niitä on!)
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviiniä
  • nokare voita (ihana mitta tuo ”nokare”! Ihan itse saa päättää, miten paljon voita laittaa!)
  • kourallinen tuoretta minttua silputtuna
  • 30 g raastettua parmesaania
  • 4 hengen annos pastaa
  • suolaa

Valmistus:

  • Höylää kesäkurpitsat ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi.
  • Lämmitä pata tai paksupohjainen kattila keskilämpöiseksi, kaada pohjalle oliiviöljy ja paistele siinä kesäkurpitsansiivuja hissuksiin ainakin 10 – 15 min.
  • Tässä samalla kantsii keittää pasta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti, runsaassa ja reilusti suolatussa vedessä toimii hyvin.
  • Lisää valkosipulit ja valkoviini kattilaan kesäkurpitsojen kanssa, kiehauta hyvin.
  • Kun pasta on melkein valmista, kaada noin desin verran keitinvettä kattilaan ja heitä päälle herneet (jäisinä).
  • Keitä hetki vähän kovemmalla lämmöllä ja laske sitten tehoja & lisää sekaan sopivan al dente pasta.
  • Lisää lopuksi sekaan valitsemasi kokoinen nokare voita, puolet parmesaaniraasteesta ja minttusilpusta, viimeistele annokset lopuilla (näin sanoo Hanna G kokkaa -kirja, itse kun olin tekemässä annoksia vain itselleni, laitoin melkein kaiken sekaan ja jätin vain pikkuisen silmän iloksi annoksen päälle!).

Hiukan riippuen siitä, minkä pastalajikkeen valitsee, tästä tulee ihan loistavia lounaslaatikoita, vaikkei pasta mikään säilytyksen suuri ystävä olekaan. Esim. tässä käyttämäni Lidlin Italia-viikoilta löytyneet ihanat värikkäät pötykät maistuivat taivaallisilta vielä seuraavan päivän illallakin. Mitä ohuempi pasta, sitä herkemmin se mössääntyy säilytyksessä – eli jos jo valmiiksi on tarkoitus varmistaa seuraavan päivän lounaslaatilaatikko, kannattaa valita jokin tuollainen rakenteeltaan jämäkämpi pastalajike.

Seuraavaksi ajattelin vihdoin testata muun kuin pastaohjeen Hanna G kokkaa -kirjasta. Ehkäpä teen toteutuksen sillä kuuluisalla jouluisella twistillä! Haha!


Lehtikaalipasta á la Hanna G kokkaa

keskiviikko 07. marraskuu 2018

Pitkään jatkunut ruuanlaittohaluttomuus on saanut monenlaisia seuraumuksia. Jos kerron, että sekä Foodoran, Über Foodsin että Woltin kuskit tuntevat meikäläisen jo nimeltä, ymmärrätte varmaan, minkä skaalan ongelmasta tässä on kyse. Olin varsin luottavainen sen suhteen, että jonain päivänä innostun taas kokkailusta, mutta näköpiirissä ei ollut mitään aavistusta, milloin tuo mahtaisi olla.

Tilasin Hanna G kokkaa -kirjan hetken mielijohteesta, kun sitä niin kovasti Instagramissa kehuttiin. Ihana kirja, houkuttelevat reseptit ja erityisesti kirjailijan oma, koskettava ja maanläheinen ruokatarina sai Mintun tarttumaan uudelleen (pasta)kauhaan.

Ensimmäinen testikokkailu kirjan resepteillä oli Lehtikaalipastan nimellä kulkeva ihanan freesi ja maukas pastaherkku. Tein sitä, kun Karkki oli kihlattunsa kanssa käymässä ja tarkkamakuaistinen tyttäreni tuumasi välittömästi, että tämähän on kuin avokadopasta 2.0.

Sama mehevä makumaailma, mutta lempeämmillä mauilla ja ilman chilin pistoa viehättää varmasti kaltaisiani pastan rakastajia!

 

LEHTIKAALIPASTA

(noin 4 annosta)

Ainekset:

  • 4 hengen annos spaghettia (kantsii katsoa paketista. Ohjeessa sanotaan 360 g, mutta seriously, kuka punnitsee pastan??)
  • 50 g pekonia tai prosciuttoa (itse käytin jotain prosciutton tapaista kinkkua ja hyvää tuli!)
  • 60 g lehtikaalia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 iso tai 2 pientä avokadoa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • purkki ranskankermaa (alkuperäinen ohje: 1 – 2 dl)
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • n. 1 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • tuoretta basilikaa annosten koristeluun

Valmistus:

  • Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä pekonit/prosciutot/tms. leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja anna paahtua uunissa n. 10 – 15 min. Nostele talouspaperin päälle valumaan.
  • Tämän vaiheen tein tismalleen, kuten kirjan ohjeessa sanotaan – eli: Laita suureen kattilaan runsaasti vettä kiehumaan, suolaa kunnolla. Poista lehtikaalin puiset ruodot ja revi pieneksi (ok, tässä oikaisin ja käytiin valmiiksi pestyä ja revittyä lehtikaalia…). Laita kiehuvaan veteen lehtikaalisilppu ja kuorittu valkosipuli. Painele kaalit veden alle reikäkauhan avulla. Anna kiehua 1 – 2 minuuttia ja jäähdytä nopeasti huuhtelemalla kylmällä vedellä lävikössä. Puristele vesi pois ja leikkaa koko helahoito valkosipulineen pieneksi.
  • Laita pasta kiehumaan ja tee sillä välin kastike loppuun. Itse käytin kastikkeen tekoon sauvasekoitinta, mutta onnistuu varmasti myös blenderissä.
  • Laita lehtikaali-/valkosipulisilppu sauvasekoittimen korkeaan kippoon. Laita sekaan kuorittu avokado tai kaksi (itselläni oli jättiläiskokoinen brasilialainen täydellisen kypsä avokado). Lisää oliiviöljy, ranskankerma ja sitruunanmehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää sitten about toiset saman verran sitruunanmehua.
  • Valuta al dente spaghetti ja sekoita kastike sen sekaan.
  • Murustele paahdettu prosciutto ja tarjoile pastan kanssa.

Prosciutto-sipsit tuovat pastaan samankaltaista suolaista rapeutta kuin parmesan-lastut. Eli mikäli porukassa on kasvissyöjiä niin kantsii tarjoilla porsciutto erikseen ja toisessa tarjoiluastiassa parmesania niille, jotka eivät halua lihaa.

Niinkuin olen ennenkin todennut, pasta on parhaimmillaan heti valmistuttuaan, mutta spaghetti on yksi pastamuodoista, joka selviää ihan kohtuullisesti seuraavaan päivään. Etenkin jos on ollut tarkkana ja keittotulos on mainiosti al dente. Lehtikaalipastakastike on oikein mukava lounasruoka vielä seuraavanakin päivänä, mutta prosciutto-sipsit olisi parasta säilyttää erikseen. Kostean pastan seassa ne menettävät yön aikana rapeutensa ja koko idea vähän kärsii. Ihan maukasta tuo oli kuitenkin siitä huolimatta.

Olen siis löytänyt tieni takaisin keittiöön. Kyllä nyt siellä varmasti kaikki foodorat sun muut itkevät menetettyjä tilauksiaan, mutta itse iloitsen siitä, että kokkailuhommat tuntuvat pitkästää aikaa oikein mukavalta!

 


Mehevä perunavuoka tofun ja härkiksen kanssa

sunnuntai 18. maaliskuu 2018

Siis voi apua, miten ihana auringonpaiste on ollut koko viikonlopun! Kyllä se kevät sieltä vaikuttaa olevan tulossa, vaikka lunta ja pakkasta on edelleen ihan poikkeuksellisen reippaasti. Monesti olen jo näin maaliskuun puolessa välissä laitellut ensimmäiset parvekekukkaset, mutta nyt on vielä ruukut ihan umpijäässä.

Olen viettänyt melkein koko viikonlopun ulkosalla, mitä nyt välttämättömimmät kotihommat on tullut hoideltua. Kauppaan en viitsinyt millään lähteä – ja se kyllä hiukan kadutti, kun kurkistin jääkaappiin. Valon lisäksi siellä ei ollut juuri mitään.

Pussi perunoita ja pari sipulia pilkisteli vihanneslaatikossa ja Oatlyn kauraranskankermaa sekä paketti vegaanijuustoa löytyi myös. Ai että tykkään vegaanisista maitotuotteista tosi paljon! Tällaiselle kokkikoululaiselle, jonka ruuanlaittoinnostus tulee ja menee, on niiden tavallisia lehmänmaitotuotteita huomattavasti pidempi ”parasta ennen” -päivämäärä ihan pelastus.

Pakkasesta löytyi vielä paketti marinoitua tofua ja härkistä – joten päätin väsätä kunnon comfort foodia: mehevän herkullisen perunavuoan, josta riittää syötävää pitkälle ensi viikkoon.

VEGAANI PERUNAVUOKA

(6 – 8 annosta)

Ainekset:

  • n. 1 kg perunoita
  • 1 – 2 sipulia
  • 3 dl kikherneiden keitinvettä/lientä purkista (2 kikhernetötsän neste)
  • 200 g tofua
  • 250 g paketti härkistä
  • 200 g purkki kauraranskankermaa
  • 200 g palanen vegaanijuustoa
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Kuori ja siivuta perunat & sipuli.
  • Sekoita iMat fraiche ja kikherneliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.
  • Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
  • Pilko tofu pieneksi ja erottele härkis haarukalla.
  • Laita uunivuokaan kerros perunansiivuja, sitten vähän sipulia, tofua, härkistä ja kastiketta. Toista ja laita lopuksi päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita ja juustoraastetta.
  • Paista 200 asteessa noin 45 min (kunnes perunat tuntuu pehmeiltä ja juusto on saanut kivan värin).
  • Nauti heti taikka lounaslaatikosta – mielellään vihreän salaatin kanssa.

Joskus jo jonkin aikaa sitten keittelin ensimmäisen kerran itse kikherneet ja ihastuin aivan hurjasti, koska ne maistuivat mielestäni niin paljon paremmalta kuin purkkiversiot. Silloin tajusin myös alkaa ottaa keitinvettä talteen. Sen verran olin lukenut vegeruokien ohjeita, että tiesin liemen käyvän moneen tarkoitukseen kananmunan korvikkeeksi. Pakkasessa se säilyy hyvin siinä missä varastoon keitetyt kikherneetkin.

Jos nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että haluat testata ihanaa vegaania perunavuoan ohjetta, mutta varastoista ei löydy valmiiksi kikhernelientä, niin tässä on kaksi ohjetta, joihin voi mainiosti käyttää itse herneet: Taivaalliset vegepullat kikherneistä ja Kikherne-tomaattikastike, kasvikset ja couscous.

Eikös se ole ihan food-preppingin perusajatuksia, että samalla kertaa syntyy useampi ruokalaji?

Perunavuoka on myös mainio esimerkki siitä, että vegaani ruoka ei todellakaan tarkoita sitä, että pureskeltaisiin vain lehtikaalia ja raakasalaattia! En nyt ole testannut, mutta voisin mennä vannomaan, että tuo kelpaisi ennakkoluuloisemmallekin lihansyöjälle.


Seljankukkamarinoidut mansikat ja sitruunainen mascarpone-vaahto

torstai 10. elokuu 2017

Tämän kesän mansikka-aika alkaa pikkuhiljaa hiipua, mutta vielä on ehtii testata suussasulavan herkullista mansikkajälkkäriä. Seljankukkamarinoidut mansikat ja sitruunainen mascarpone-vaahto oli meillä juhannuksen illallisen jälkiruokana ja ihastuimme siihen kovasti. Mascarponen koostumus tekee vaahdosta samettisen pehmeää ja omasta mielestäni tuorejuuston maku sopii mansikoille paremmin kuin perinteiset, yksiselitteisen makeat kermavaahdot ja vaniljajätskit.

Peetun valmistama ihanuus päätyi välittömästi suosikkeihin. Sen lisäksi, että marinoidut mansikat ja mascarpone-vaahto on helppo ja nopeasti valmistuva jälkkäri, mitään erityisvälineitä vispilää ja jääkaappia lukuunottamatta ei tarvita. Siitä syystä ohje sopii helposti toteutettavaksi esim. mökillä tai silloin, kun muut ruokalajit valloittavat uunin, eikä leipomisesta tule mitään.

SELJANKUKKAMARINOIDUT MANSIKAT JA SITRUUNAINEN MASCARPONE-VAAHTO

(noin 6 annosta)

Ainekset:

  • 1,5 l mansikoita
  • 1 dl seljankukkamehutiivistettä
  • 150 g mascarpone-juustoa
  • 1 dl kuohukermaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 sitruuna (mieluiten luomu-)

Valmistus:

  • Perkaa ja paloittele mansikat.
  • Mittaa seljankukkamehutiiviste kulhoon, kääntele mansikanpalat sekaan ja laita jääkaappiin marinoitumaan vähintään kahdeksi tunniksi.
  • Notkista huoneenlämpöinen mascarpone-juusto sileäksi ja vatkaa kerma vaahdoksi yhdessä sokerin kanssa.
  • Pese sitruuna hyvin ja raasta kuoren keltainen osa hienojakoisella raastimella.
  • Sekoita notkistettu tuorejuusto, kermavaahto ja raastettu sitruunankuori. Tarkista maku.
  • Tarjoile marinoidut mansikat yhdessä sitruunaisen mascarpone-vaahdon kanssa. Koristeluun käy klassisesti pari lehteä sitruunamelissaa.

Näin loppukesästä mansikat ei enää ole ihan maukkaimmillaan, mutta tähän ohjeeseen käy hyvin myös vähän vähemmän makeat marjat. Satokauden ollessa parhaimmillaan sitä ei ehkä edes raatsi käsitellä mansikoita mitenkään erityisesti, ne kun ovat sellaisenaan niin makoisia. Nyt on ihan toinen juttu ja tämän ohjeen avulla on helppo venyttää mansikkasesonkia pidempään.