UUNIFETAPASTA – minä myös!

keskiviikko 06. maaliskuu 2019

Täällä sitä kuulkaa surffaillaan ruokatrendien aallonharjalla ihan muina kokkikoululaisina! No eivais – taidan olla galaxin viimeinen ihminen, joka on laittanut talven hypetetyintä ruokaa – uunifetapastaa. Haha!

Tilanne oli se, että kärvisteltyäni viikon verran flunssassa ja kuumeessa, alkoi tervehtymisvaiheessa kovasti tehdä mieli jotain oikeaa ruokaa. Jaksua ei riittänyt mihinkään ihme väsäilyihin (miksi olisikaan, kun ei yleensä muulloinkaan) ja kaapissa lojuvat pikkutomaatit alkoivat näyttää sen näköistä naamaa, että mihinkään salaattiin niitä ei olisi voinut enää iskeä. Kun vielä jääkaappini perusvarustukseen kuuluu aina pala tai pari fetajuustoa – oli homma sillä selvä.

Googlasin ohjeen ja päädyin muistaakseni Iltasanomien sivuille. Tässä teille oma ”versioni” kommenttien kera.

UUNIFETAPASTA

(4 annosta)

Ainekset:

  • 2 pakettia tuorepastaa (1 paketti kahdelle hengelle)
  • 2 pakettia fetajuustoa á 150 g
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 punainen tuore chili
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rasiaa kirsikkatomaatteja
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa
  • tuoretta basilikaa

Valmistus:

  • Lorauta uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä. Laita fetapalaset kokonaisena vuokaan. Pieni chili & valkosipulinkynsi ja laita fetan päälle.
  • Lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä. Laita kirsikkatomaatit vuokaan ja pyöräytä oliiviöljyssä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele ripauksella suolaa.
  • Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 15 minuuttia.
  • Nosta lämpö 225 asteeseen ja käännä uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paista vielä noin 5 minuuttia.
  • Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
  • Riko uunifetaa hieman ja lisää pasta uunivuokaan, sekoita.
  • Tarjoile tuoreen basilikan kera.

Pari vinkkiä heille, jotka eivät vielä ole reseptiä testannut:

  • Alkuperäisessä ohjeessa fetajuustoa on huomattavasti runsaammin verrattuna pastan määrään kuin tässä minun versiossani (250 g kahdelle hengelle). Kyllä näilläkin mittasuhteilla tulee hyvää, mutta resepti taitaa kyllä olla parhaimmillaan kahden hengen toteutuksena.
  • Kirsikkatomaattien kanssa ei tosiaankaan kannatta kitsastella. Itselläni on tuossa vähän vajaa kaksi rasiaa (osa oli mennyt huonoksi..), mutta määrä olisi kevyesti voinut olla tuplat. Ainakin tuorepastan kanssa tuli sellainen olo, että kaikki tomaateista tullut kosteus imeytyi nopeasti ja mehevyys hiukan kärsi.

Lounaslaatikossa pasta harvoin on parhaimmillaan – ja sama pätee tähän. Pikkuisen kun lorauttaa päälle oliiviöljyä lämmitysvaiheessa, niin hyvinhän tuo kuitenkin toimii!

Sellaista tuossa kokkaillessani mietin, että kun tästä samaisesta ohjeesta on näkynyt lukemattomia kuvia Instagramissa ja tosi useissa on tomaateissa jäljellä niiden se köynnösoksa, niin eikö ne tomaatit ole silloin hiekkaisia?

Nuo minunkin tomaattini olivat alunperin köynnöksenä, mutta ei tarvinnut kovin paljoa miettiä, haluanko mielummin hienon Instagram-kuvan, missä köynnös on jäljellä – vai hiekattoman uunifetan… Mutta ehkä jostain saa niin puhtaita tomaatteja, että niitä ei tarvitse viruttaa tai sitten muut osaa pestä niin hienosti, että tomaatit eivät irtoile oksasta.

Yhtä kaikki – superhypetetty uunifetapasta on aivan erinomaisen kelpo helppo ruokalaji, jonka valmistumisessa ei mene kauaa. Ja voisin kuvitella, että tätä on myöskin varsin vaikea pilata. Ainoa kriittinen vaihe on grillaus uunissa. Palaneet tomaatit tuskin on mikään hitti – eli kantsii käyttää timeria!


Aasia-henkistä uunissa grillattua kalaa ja kookosriisiä

keskiviikko 13. helmikuu 2019

Kuulin jostain, että eilen oli virallinen kalasoppapäivä (jostain = joku lukuisista some-kanavistani). Fanitan ihan täysillä kaikkia hölmöjäkin teemapäiviä ja tietty innostuin, että nythän pitää merkkipäivän kunniaksi saada maailman parhaimman kalasopan ohje tänne blogiin.

Viimeksi Tampereen reissullani Tinni tarjoili juuri sitä, maailman parasta kalakeittoa – ja se oli niin älyttömän herkullista, että en voinut uskoa sellaista olevan olemassakaan! Pitäisi tosin laittaa hyvät reseptit muistiin samantien, sillä esimerkiksi nyt, kun ajatukseni oli alkaa keitellä kyseistä keittoa, armas bestikseni olikin argentiinalaisen tangon kurssilla ja päädyin valmistamaan hankkimastani kalasta ihan jotain muuta.

Toisaalta tilanne on tripla win-win-win. Ensinnäkin tein soppaan varaamastani kalasta aivan tolkuttoman hyvää marinoitua ja uunissa grillattua juttua – ja se ohje tulee tässä nyt – toiseksi nyt mulla on se Tinnin resepti, joten ihanaa kalasoppaa tiedossa ihan lähitulevaisuudessa, lisäksi miten mahtavan inspiroivaa, että joku on viikonlopun mittaisella argentiinalaisen tangon tanssikurssilla! Jotain tuollaista haluan ehdottomasti tehdä itsekin.

Hätäpäissäni siis valmistin aterian, joka on kiistatta yksi parhaimpiani ikinä! Etenkin aasialaisista mauista, chilistä, limestä ja kookosmaidoista pitäville suosittelen ehdottomasti.

UUNISSA GRILLATTU KALA JA KOOKOSRIISI

(noin 4 annosta, ei superisoja)

Ainekset:

  • 500 g jotain valkoista kalaa (itse käytin pakaste-seitä, kyse on kuitenkin ihan arkiruuasta)
  • 1 purkki kookosmaitoa
  • 1 rkl kalafondia
  • 2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 limetti
  • 1/2 – 1 tl sambal oelek
  • 3 dl jasmiiniriisiä
  • n. 2 dl vettä
  • suolaa

Valmistus:

  • Pese limetti hyvin ja raasta kuori & purista mehu. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi.
  • Paloittele kala kivoihin grillitikkuun sopiviin palasiin
  • Valmista marinadi kalalle: sekoita raastettu limen kuori & mehu, raastettu tuore inkivääri, sambal oelek, kalafondi, hienonnettu valkosipuli ja kookosmaito.
  • Laita kalanpalat marinadiin ja anna maustua vähintään 2 tuntia, mielellään pidempään.
  • Ota kalat pois marinadista.
  • Keitä riisi marinointiliemessä, lisää vettä vain hiukan niin, että valmista riisiä ei tarvitse valuttaa (itselläni meni vähän alle 2 dl)
  • Kuivaa marinadista pois otetut kalanpalat talouspaperilla ja ripsottele päälle vähän suolaa.
  • Grillaa uunissa ylätasolla n. 5 min per puoli. Halutessasi hiukan kesäistä grillailufiilistä käytä grillitikkuja!
  • Tarjoile vihreän salaatin kanssa

En ole ikinä aikaisemmin keittänyt riisiä muutakuin vedessä, joten tämä testi oli varsinaisen tajunnanräjäyttävä. Haha! Mutta siis todellakin tuntui mahtavalta, että marinadi tuli kokonaan käyttöön ja lopputulos on mehevän täyteläinen mutta aasialaistyyppisen raikas.

Pakastamista en ole tämän kanssa testaillut, mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa varsinkin riisi oli, jos mahdollista vieläkin maukkaampaa kuin ensimmäisenä päivänä. Eikä kalassakaan ollut mitään moittimista!


Paistettua lohta teriyaki-kastikkeessa

tiistai 22. tammikuu 2019

Ruuanlaittoinnostukseni palailee pätkittäin. Ennen joulua pääsin melko hyvään alkuun ja lounaslaatikostani alkoi löytyä muutakin kuin pilkottuja vihanneksia valmiiksi grillattuna ostetun broilerin kanssa. Sitten tuli lomapäivät ja ruuanlaittotaitoinen & -haluinen Peetu kotiin ja hukkasin kipinän jonnekin. (OBS! Ei Peetun vika todellakaan – ilman joulunajan inspiraatiota tämäkään tuskin olisi valmistunut! Ekstrakiitokset neidolle, että löysin (pakastimestani) herneet!)

Nyt on jopa viisi päivänselvää hyvää syytä piristyä kokkailemaan itse:

  1. Lupasin uudenvuodenlupauksissani, että jätän terveellisyyssyistä pakastepitsat ja muut pikaratkaisut kuten Woltit ja Foodorat todellisiin hätätilanteisiin. Helpoiten lupaus tulee pidettyä, kun laittaa ruokaa itse.
  2. Budjetti joustaa huomattavasti helpommin kaikkiin erityisiin kivuusjuttuihin, kun ei turhanpäiten hassaa rahaa take away -mättöön.
  3. Sekä kaappini että pakastimeni ovat aivan piukeana kaikkea, mistä voi valmistaa ruokaa. Lupasin Peetulle, että en osta mitään uutta pakastimeen, ennenkuin kaikki sinne hamstrattu on syöty. Homma on tuskin valmis ennen kesää…
  4. Noin ziljoona vuotta harkinnassa ja suunnitelmissa ollut keittiöremontti on nyt jo niin sanotusti pipe linessa. Erityishyvä syy siis sekä pitää huolta käyttöbudjetista että tyhjentää kaappeja.
  5. Kun laittaa itse ruokaa, tietää helpommin, mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Ihan hyvä pointti, kun havaitsee, että snoukkatakki kiristää masun päältä… :D

Tein syväsukelluksen reseptileikevihkooni ja löysin sieltä ohjeen paistettuun loheen teriyakikastikkeen kanssa. Alunperin resepti on saksittu jostain lehdestä, mutta dokumentointi ei kerro mistä.

Aikaisemmin olen aina valmistanut lohen uunissa; tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun paistoin kalat pannulla. Tästä tuli niin hirmu hyvää todella helposti ja yllättävän nopsasti, että pakkohan ohje on teillekin jakaa!

PAISTETTUA LOHTA TERIYAKI-KASTIKKEESSA

(4 annosta ohjeen mukaan – ei kyllä kovin suuria annoksia mielestäni. Jos ruokapöydän ympärillä on kovasti treenaavia tai muuten isommista annoksista tykkääviä, ohje ei ehkä riitä kuin kolmelle.)

Ainekset:

  • noin 500 g lohta
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl valmista teriyakikastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 1 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä (ruuanlaittoviini sopii oikein hyvin)
  • 2 tl seesamiöljyä
  • tilkka mautonta (rapsi tms.) öljyä lohipalojen paistamiseen
  • 2 rkl tuoretta inkivääriä (hienoksi raastettuna)
  • 2 – 3 rkl seesaminsiemeniä

Valmistus:

  • Leikkaa lohi neljään annospalaan (jos et ostanut pakastepakettia, jossa on jo valmiiksi 4 sopivan kokoista palasta, niinkuin minä tein) ja pyörittele palaset lautasella, jossa on kerros vehnäjauhoja.
  • Laita teriyakikastike, sokeri, valkoviini, raastettu inkivääri ja seesamiöljy pannuun ja kiehuttele samalla sekoittaen kunnes kastike alkaa osoittaa sakeentumisen merkkejä.
  • Paista lohipaloja parisen minuuttia toisessa pannussa pienessä öljytilkassa.
  • Kaada lohipalojen päälle teriyakikastike ja paista parisen minuuttia kummaltakin puolelta koko ajan kastikkeella valellen.
  • Kastike sakenee aika nopeasti, mutta toisaalta lohi on ihan parhaimmillaan, jos sitä ei ole paistettu aivan kuivaksi. Homma etenee siis tosi nopeasti.
  • Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä parisen minuuttia (palavat tosi helposti, joten kantsii olla tarkkana!)
  • Tarjoile vihreän salaatin, riisin tai vaikkapa shirataki-nuudelien kanssa ja koristele annos ihanan tuoksuvilla seesaminsiemenillä.

Itselläni oli vielä klassinen ”syönköhän tarpeeksi vihanneksia” -angsti, joten lisäsin nuudeleitten sekaan myös vihreitä herneitä. Makea pakasteherne on aivan liian aliarvostettu lisuke! Se sopii moneen ja on niin hyvää; esim. lohen kanssa herneet on ihan täydellinen kombo.

Toimii erinomaisesti myös lounaslaatikossa!

Itse en lähtisi tätä pakastamaan, vaikka periaatteessa lohi kyllä pärjäilee ihan hyvin pakkasessakin. Ohjeella tulee sen verran säällinen määrä valmista, että yksinäinenkin syöjä selvittää sen parissa päivässä. Jos tismalleen sama ruoka alkaa kyllästyttää, niin kannattaa testata lohta kylmänä salaatin sekaan pilkottuna. Aivan todella ihanaa myös siten!


Kesäkurpitsapasta á la Hanna G kokkaa

tiistai 04. joulukuu 2018

Tähän aikaan vuodesta tulee joka tuutista pääasiassa vain kaikkia jouluruokareseptejä tai trendikkäästi normiruokia jouluisella twistillä. Parantumattomana joulufanina en näe siinä mitään ongelmaa, mutta totuuden nimessä – kuka oikeasti jaksaa syödä jouluruokaa koko kuukauden?! En edes minä.

Pastaa voisin sen sijaan syödä ihan milloin vain – ja syönkin. Ei siis mikään ihme, että ensimmäisenä ihanasta Hanna G kokkaa -kirjasta testiin päätyneet ohjeet on juuri pastareseptejä.

Viimeksi valmistin kirjan ohjeilla miedon lempeää Kesäkurpitsapastaa. Virallinen nimi ylistää siis kesäkurpitsaa, omasta mielestäni herneiden raikas makeus ihanasti yhdistettynä voin ja parmesaanin suolaisuuteen on tämän ruokalajin herkullisuuden ydin. Ohjeilla valmistui hursomhelst oikein kiva ja maistuva pasta, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.

KESÄKURPITSAPASTA

(reiluhkot 4 annosta)

Ainekset:

  • 1 pienehkö kesäkurpitsa
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 200 g pakasteherneitä (tuoreetkin toki käy, jos niitä on!)
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviiniä
  • nokare voita (ihana mitta tuo ”nokare”! Ihan itse saa päättää, miten paljon voita laittaa!)
  • kourallinen tuoretta minttua silputtuna
  • 30 g raastettua parmesaania
  • 4 hengen annos pastaa
  • suolaa

Valmistus:

  • Höylää kesäkurpitsat ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi.
  • Lämmitä pata tai paksupohjainen kattila keskilämpöiseksi, kaada pohjalle oliiviöljy ja paistele siinä kesäkurpitsansiivuja hissuksiin ainakin 10 – 15 min.
  • Tässä samalla kantsii keittää pasta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti, runsaassa ja reilusti suolatussa vedessä toimii hyvin.
  • Lisää valkosipulit ja valkoviini kattilaan kesäkurpitsojen kanssa, kiehauta hyvin.
  • Kun pasta on melkein valmista, kaada noin desin verran keitinvettä kattilaan ja heitä päälle herneet (jäisinä).
  • Keitä hetki vähän kovemmalla lämmöllä ja laske sitten tehoja & lisää sekaan sopivan al dente pasta.
  • Lisää lopuksi sekaan valitsemasi kokoinen nokare voita, puolet parmesaaniraasteesta ja minttusilpusta, viimeistele annokset lopuilla (näin sanoo Hanna G kokkaa -kirja, itse kun olin tekemässä annoksia vain itselleni, laitoin melkein kaiken sekaan ja jätin vain pikkuisen silmän iloksi annoksen päälle!).

Hiukan riippuen siitä, minkä pastalajikkeen valitsee, tästä tulee ihan loistavia lounaslaatikoita, vaikkei pasta mikään säilytyksen suuri ystävä olekaan. Esim. tässä käyttämäni Lidlin Italia-viikoilta löytyneet ihanat värikkäät pötykät maistuivat taivaallisilta vielä seuraavan päivän illallakin. Mitä ohuempi pasta, sitä herkemmin se mössääntyy säilytyksessä – eli jos jo valmiiksi on tarkoitus varmistaa seuraavan päivän lounaslaatilaatikko, kannattaa valita jokin tuollainen rakenteeltaan jämäkämpi pastalajike.

Seuraavaksi ajattelin vihdoin testata muun kuin pastaohjeen Hanna G kokkaa -kirjasta. Ehkäpä teen toteutuksen sillä kuuluisalla jouluisella twistillä! Haha!


Lehtikaalipasta á la Hanna G kokkaa

keskiviikko 07. marraskuu 2018

Pitkään jatkunut ruuanlaittohaluttomuus on saanut monenlaisia seuraumuksia. Jos kerron, että sekä Foodoran, Über Foodsin että Woltin kuskit tuntevat meikäläisen jo nimeltä, ymmärrätte varmaan, minkä skaalan ongelmasta tässä on kyse. Olin varsin luottavainen sen suhteen, että jonain päivänä innostun taas kokkailusta, mutta näköpiirissä ei ollut mitään aavistusta, milloin tuo mahtaisi olla.

Tilasin Hanna G kokkaa -kirjan hetken mielijohteesta, kun sitä niin kovasti Instagramissa kehuttiin. Ihana kirja, houkuttelevat reseptit ja erityisesti kirjailijan oma, koskettava ja maanläheinen ruokatarina sai Mintun tarttumaan uudelleen (pasta)kauhaan.

Ensimmäinen testikokkailu kirjan resepteillä oli Lehtikaalipastan nimellä kulkeva ihanan freesi ja maukas pastaherkku. Tein sitä, kun Karkki oli kihlattunsa kanssa käymässä ja tarkkamakuaistinen tyttäreni tuumasi välittömästi, että tämähän on kuin avokadopasta 2.0.

Sama mehevä makumaailma, mutta lempeämmillä mauilla ja ilman chilin pistoa viehättää varmasti kaltaisiani pastan rakastajia!

 

LEHTIKAALIPASTA

(noin 4 annosta)

Ainekset:

  • 4 hengen annos spaghettia (kantsii katsoa paketista. Ohjeessa sanotaan 360 g, mutta seriously, kuka punnitsee pastan??)
  • 50 g pekonia tai prosciuttoa (itse käytin jotain prosciutton tapaista kinkkua ja hyvää tuli!)
  • 60 g lehtikaalia
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 iso tai 2 pientä avokadoa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • purkki ranskankermaa (alkuperäinen ohje: 1 – 2 dl)
  • 2 rkl sitruunanmehua
  • n. 1 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • tuoretta basilikaa annosten koristeluun

Valmistus:

  • Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä pekonit/prosciutot/tms. leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja anna paahtua uunissa n. 10 – 15 min. Nostele talouspaperin päälle valumaan.
  • Tämän vaiheen tein tismalleen, kuten kirjan ohjeessa sanotaan – eli: Laita suureen kattilaan runsaasti vettä kiehumaan, suolaa kunnolla. Poista lehtikaalin puiset ruodot ja revi pieneksi (ok, tässä oikaisin ja käytiin valmiiksi pestyä ja revittyä lehtikaalia…). Laita kiehuvaan veteen lehtikaalisilppu ja kuorittu valkosipuli. Painele kaalit veden alle reikäkauhan avulla. Anna kiehua 1 – 2 minuuttia ja jäähdytä nopeasti huuhtelemalla kylmällä vedellä lävikössä. Puristele vesi pois ja leikkaa koko helahoito valkosipulineen pieneksi.
  • Laita pasta kiehumaan ja tee sillä välin kastike loppuun. Itse käytin kastikkeen tekoon sauvasekoitinta, mutta onnistuu varmasti myös blenderissä.
  • Laita lehtikaali-/valkosipulisilppu sauvasekoittimen korkeaan kippoon. Laita sekaan kuorittu avokado tai kaksi (itselläni oli jättiläiskokoinen brasilialainen täydellisen kypsä avokado). Lisää oliiviöljy, ranskankerma ja sitruunanmehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää sitten about toiset saman verran sitruunanmehua.
  • Valuta al dente spaghetti ja sekoita kastike sen sekaan.
  • Murustele paahdettu prosciutto ja tarjoile pastan kanssa.

Prosciutto-sipsit tuovat pastaan samankaltaista suolaista rapeutta kuin parmesan-lastut. Eli mikäli porukassa on kasvissyöjiä niin kantsii tarjoilla porsciutto erikseen ja toisessa tarjoiluastiassa parmesania niille, jotka eivät halua lihaa.

Niinkuin olen ennenkin todennut, pasta on parhaimmillaan heti valmistuttuaan, mutta spaghetti on yksi pastamuodoista, joka selviää ihan kohtuullisesti seuraavaan päivään. Etenkin jos on ollut tarkkana ja keittotulos on mainiosti al dente. Lehtikaalipastakastike on oikein mukava lounasruoka vielä seuraavanakin päivänä, mutta prosciutto-sipsit olisi parasta säilyttää erikseen. Kostean pastan seassa ne menettävät yön aikana rapeutensa ja koko idea vähän kärsii. Ihan maukasta tuo oli kuitenkin siitä huolimatta.

Olen siis löytänyt tieni takaisin keittiöön. Kyllä nyt siellä varmasti kaikki foodorat sun muut itkevät menetettyjä tilauksiaan, mutta itse iloitsen siitä, että kokkailuhommat tuntuvat pitkästää aikaa oikein mukavalta!