Ladies who lunch – Malibu edition

tiistai 07. elokuu 2018

Olin tänään ensimmästä päivää takaisin töissä ihanan, lukuisia ikimuistoisia lomapyrähdyksiä sisältäneen kesän jälkeen. Tai siis kesä todellakin jatkuu vielä, mutta lomat on nyt lusittu (ehe, ehe). Fiilis on nyt tosiaankin aivan toinen, kun seuraavat suunnitellut vapaat on vasta jouluna. Tosin pieni pyrähdys Tampereelle tullee ajankohtaiseksi joskus syksyn puolivälissä.

Näin ensimmäisenä virallisena lomakauden jälkeisenä töihinpaluupäivänä on hyvä hetki luoda kiitollinen silmäys ihan sinne kesän alkuun. Varsin kuvaavaa, että kesäkuun puolivälistä, jolloin olimme Karkin kanssa ikimuistoisella ja upealla Los Angelesin reissullamme, tuntuu olevan kokonainen ikuisuus.

Jonkinlainen ”ekakertalaisen L.A.” -tyyppinen postauskin on työn alla, mutta ongelma ja viivästyksen syy on sama kuin kaikkien muidenkin huikeiden ekakertareissujen: kuvia, joista pitäisi valita, on ziljoona ja kerrottavaa senkin edestä. Tuntuu, että parhaimmat matkapostaukset tulee kohteista, joissa on tullut käytyä aikaisemminkin, mieluiten useamman kerran. Silloin sitä on vähemmän yleistäpinöissään (Karkki, Karkki, KARKKI KATO NYT NOITA PALMUJA!!! – joka päivä ainakin viidesti…) ja tarinasta tulee ehkä aavistuksen lukijaystävällisempi. Mutta koska yhä edelleen kirjoitan blogia osittain siksi, että se on myös päiväkirja ja muistojen albumi itselleni, L.A. -juttu on tulossa!

Viime kesänä päätin, että sai sitten olla viimeinen kerta, kun ripottelen kesälomani sinne tänne noin viikon mittaisiin pätkiin. En edes muista, milloin olisin ollut enemmän kuin kaksi viikkoa putkeen lomalla – taisi olla viimeksi silloin, kun pikkukisu Sailor Moon liittyi perheeseen melko tasan neljä vuotta sitten. Tosiaan viime kesänä sitten tunsin, että ihanaan rentoutuneeseen kesäfiilikseen ei voi päästä, jos ei ole officelta poissa yli kahta viikkoa putkeen.

Ongelma taisi sittenkin olla viime kesä, joka ei ulkoisilta puitteiltaan muistuttanut juurikaan kesää kuin häviävän lyhyinä hetkinä (jolloin useimmiten satuin olemaan töissä). Tänä kesänä olen nauttinut aivan tolkuttomasti siitä, että lomaa on aina vaan jäljellä, vaikka aloitin holiday-hommat tosiaan jo kesäkuun alkupuolella, jolloin oli vielä ihan satalasissa bisnesmeininki töissä. Varmasti iso kiitos siitä, että lunki, iloinen, hyväksyvä ja valoisa lomafiilis on säilynyt läpi lomaviikkojen väliin osuvien toimistoperiodien, on tämä käsittämättömän upea kesäsää.

Tänä kesänä päätän, että ehdottomasti en ota lomiani putkeen myöskään ensi vuonna. Viikkorytmittelemällä tunne on kuin olisi lomalla koko ajan! Etenkin, kun pitää huolen siitä, että arki-iltanakin tulee pulahdettua järveen ja istuttua parvekkeella trooppisen kuumassa yössä nukkumaanmenoaikaan asti. Vietettyä kesää, vaikkei lomalla olisikaan.

Viimeaikoina Karkkia ei ole enää juurikaan näkynyt blogin asukuvaosastolla (tarkistin, edellinen on syyskuulta 2014). Sellaista se on, kun lapset kasvavat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Yhteisellä lomalla aikaa kuvienkin ottamiseen on tietty paremmin, mutta täytyy tunnustaa, että me oltiin reissussa pääasiassa erittäin epäkuvauksellisissa shortsit + t-paita -turistivetimissä, joten inspiraatio muihin kuin ihaniin muistojen lomakuviin oli aika nollassa.

L.A. reissun maanantaiksi Karkki oli varannut meille pöydän Michelintähtiravintolaan Nobuun. Onneksi valittiin mennä sinne lounaalle, sillä jetlag veroitti sen verran fiiliksiä iltariekkumiseen, että parikin kivaksi ja hyväksi paikaksi kehuttua ravintolaa piti jättää väliin pöytävarauksesta huolimatta. Kuka sitä nyt haluaisi kuluttaa pientä omaisuutta illalliseen, josta päällimmäinen muistikuva on se, miten kovasti piti taistella, ettei nukahtaisi ravintolan pöytään.

Ruoka Malibun Nobussa oli aivan tähtitieteellisen ihanaa! Samaan ketjuun kuuluvia ravintoloita on muuallakin, mutta olen monesta paikasta lukenut, että tuo Malibun ravintola on yksi parhaista.

Muuten Malibu itse jäi meille aika ohueksi tuttavuudeksi. Autoilimme lounaan jälkeen kuuluisalle – ja erittäin fotogeeniselle – rannalle. Paikka on erityisen suosittu häävalokuvien ottopaikka. Vain parisen tuntia kestäneen visiittimme aikana ehdimme todistaa kolmen eri hääparin kuvauksia. Muuten se ei ehkä ollut meidän mielestä se kaikkein paras paikka hengailuun. Hiekkainen ranta-alue on varsin kapea ja kivikkoinen (kuvauksellinen) vesiraja ei juuri houkutellut uimaan.

Silti ei voinut mitenkään olla näkemättä, miten hurjan kaunista kaikkialla oli.

  • mekko, TopShop
  • jakku, Asos
  • laukku, vintage/2nd hand -löytö
  • aurinkolasit, Gucci
  • tennarit, Nilsson (luulisin… Karkki on lomareissulla Kreikassa, joten en pysty tarkistamaan)


Santa Monica, L.A. kutsuu!

tiistai 05. kesäkuu 2018

Siis arvatkaa mitä!?!

Vähän tyhmä kysymys, kun se lukee jo otsikossa, mutta aaaaaah, miten olen täpinöissäni! Me lähdetään perjantaina Karkin kanssa vähän reiluksi viikoksi Kaliforniaan!!

Koko reissu tuli suunniteltua vähän ex tempore, kun blogi- ja muotiviikkohommien kautta tutuksi tullut Peppe mainitsi IG feedissään, että heidän Santa Monican koti on vielä jotkut satunnaiset viikot kesällä ilman vuokralaisia. Aikaeron vuoksi kuulutus oli tullut eetteriin meidän aikaa keskellä yötä ja näin sen, kun vielä sängyssä heräämistä yritellessäni selailin Instagramia. Hetken aikaa löi päässä tyhjää, kunnes tajusin, että Santa Monica on ollut yksi kohta ”unelmieni matkakohteet” -listalla vaikka miten kauan!

Long story short – erinäisten suunnitelmateknisten vaiheiden, jotka sisältävät mm. kahden viikon reissun Tinnin kanssa elokuussa, majoitus tapahtuisikin Peppen naapurissa ja että lähden matkaan itsekseni, on tilanne nyt se, että lennähdämme enkelten kaupunkiin Karkin kanssa nyt perjantaina ja majoitumme tosiaan Peppen luona! Kiva extra hauskuus matkafiilikseen, kun on saanut nähdä paljon kuvia tulevasta majapaikasta Livet & L.A. -blogissa. (Kantsii muuten ottaa seurattavaksi, vaikkei olisi Los Angelesiin matkustamassakaan).

Käytännöllisesti katsoen joka kerta, kun olen lähdössä jonnekin reissuun, sieltä ruudun toiselta puolelta tulee aivan loistavia matkavinkkejä. Eli nytkin huutelen niiden perään!

Muutamiin ravintoloihin ollaan jo tehty Karkin kanssa pöytävarauksia ja liput Warner Bros. -kierrokselle hankittu. Peppen kirjoittaman matkaoppaan, Mitt Los Angeles, tilasin välittömästi, kun päätin lähteä reissuun – ja kirja on täynnä loistavia ideoita, mitä kannattaa tehdä ja nähdä. Siitä huolimatta olisi ihan mahtavaa saada vielä lisää vinkkejä ja inspiraatiota ja ihan kokemuksia siitä, millaista on olla turisti noilla kulmilla.

Tässä nyt jo vähän matkalaukku tärisee!!

(ja kaikille murtovarkaille tiedoksi: tälläkään kertaa meillä ei jää koti tyhjäksi, koska kissat)