Belugabolognese – ruotsalaisten somehittipasta!

keskiviikko 17. huhtikuu 2019

Suomi-somessa on aiheuttanut pastahysteriaa jo ainakin kaksi eri reseptiä, avokadopasta ja uunifetapasta. Molemmat ihan hyvästä syystä. Pomminvarmoja herkkureseptejä, jotka onnistuvat tällaiselta vähemmän näppärältäkin kokkailijalta. Molempia olen ehtinyt valmistaa niin monta kertaa, että ohjeet on ollut pakko laittaa kyllästymisvaaran vuoksi vähän jäähylle.

Rrrakastan pastaa ja viimeaikoina hittilistan soitetuin on ollut täkäläinen somehittipasta: BELUGABOLOGNESE.

En mitenkään hurjan paljoa seuraa svenne-somekanavia, joten en ihan tarkkaan tiedä, miten kattavasta hysteriasta on ollut kysymys. Jotain kuitenkin kertonee se, että talven aikana  lounashuoneen lunchlåda-jengissä on ollut päivittäin vähintään yksi, usein useampikin, joilla on ollut eväänä juurikin Belugabolognesea. Lisäksi kastikkeen pääraaka-aine, pienet mustat Beluga-kaviaaria muistuttavat linssit, ovat olleet sinnikkäästi loppu kaikista ruokakaupoista. Eli eiköhän näillä spekseillä täyty somehittipasta-tittelin vaatimukset?

Enkä kyllä yhtään ihmettele miksi! Belugalinssit antavat ihanaa purutuntumaa (toisin kuin monet muut linssit, jotka menevät helposti ihan mössöksi keitettäessä) ja kastikkeen maku on aivan taivaallisen tomaattisen täyteläinen. Lounaspöydässä olen kuullut vannoutuneiden lihansyöjienkin kehuvan tätä linssiversiota.

Eli tästä nyt testiin ruotsalaisten somehittipasta!

BELUGABOLOGNESE

(4 annosta)

Ainekset:

  • neljän hengen annos pastaa, mieluiten spaghettia
  • 10 öljyssä marinoitua aurinkokuivattua tomaattia
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl öljyä aurinkokuivatuista tomaateista (tai oliiviöljyä)
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • 1 purkki hyvää tomaattimurskaa (luotan edelleen Muttiin!)
  • 4 dl vettä
  • 2 dl keittämättömiä belugalinssejä
  • 1 rkl vihannesfondia (tai yksi vihannesliemikuutio)
  • 1/2 rkl hunajaa
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • suolaa
  • pippuria myllystä
  • raastettua parmesania
  • reilusti tuoretta basilikaa silputtuna

Valmistus: 

  • Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Suikaloi aurinkokuivatut tomaatit. Kuullota sipulit pienessä öljytilkassa (mieluiten tosiaan sitä öljyä aurinkokuivatuista tomaateista) isolla pannulla tai kattilassa aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Lisää tomaattipyree ja jatka paistamista parisen minuuttia koko ajan sekoittaen.
  • Laita sekaan kaikki loput ainekset ja anna kiehuskella hiljakseen kannen alla noin 20 min.
  • Mausta suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.
  • Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
  • Tarjoile parmesaniraasteen ja basilikasilpun kanssa.

Kokonaisuus on niin kertakaikkiaan mehevä ja täyteläisen maukas, että loppuu taas Mintulta superlatiivit. Hunajan makeus tuo esiin tomaatin parhaita puolia – se on selvää. Jo Tinni opetti aikoinaan, että tomaattikastikkeeseen pitää aina lisätä ripaus syvyyttä tuovaa sokeria.

En myöskään jättäisi pois balsamiviinietikkaa (jota muutenkin lisäilen nykyään vähän kaikkeen…). Oma jujunsa on myös aurinkokuivatussa tomaatissa, joka 00-luvun hypetyksen jälkeen on ollut vähän ruuanlaittopaariaa, mutta tämä bolognese ei varmastikaan maistuisi yhtään niin hyvältä ilman niitä.

Kunnon somehittipastan tyyliin kaikenlaisia versioitakin on jo tarjolla. Itse muokkaan perusohjetta lisäämällä heti ensimmäisessä vaiheessa teelusikallisen chilihiutaleita. Kastike sopii kuulemma hyvin myös täysjyväcouscoussin kaveriksi ja silloin ateriassa on jonkin dieetin ohjenuorien mukaan vähemmän jotain, mitä pitää vältellä. Jotkut suosittelevat lisäämään kastikkeeseen ripauksen kanelia. En ole testannut, mutta hurjapäille vinkiksi!

Ja tosiaan – sopii myös lounaslaatikkoon ja itse bolognese ei pahastu myöskään pakastamisesta.


UUNIFETAPASTA – minä myös!

keskiviikko 06. maaliskuu 2019

Täällä sitä kuulkaa surffaillaan ruokatrendien aallonharjalla ihan muina kokkikoululaisina! No eivais – taidan olla galaxin viimeinen ihminen, joka on laittanut talven hypetetyintä ruokaa – uunifetapastaa. Haha!

Tilanne oli se, että kärvisteltyäni viikon verran flunssassa ja kuumeessa, alkoi tervehtymisvaiheessa kovasti tehdä mieli jotain oikeaa ruokaa. Jaksua ei riittänyt mihinkään ihme väsäilyihin (miksi olisikaan, kun ei yleensä muulloinkaan) ja kaapissa lojuvat pikkutomaatit alkoivat näyttää sen näköistä naamaa, että mihinkään salaattiin niitä ei olisi voinut enää iskeä. Kun vielä jääkaappini perusvarustukseen kuuluu aina pala tai pari fetajuustoa – oli homma sillä selvä.

Googlasin ohjeen ja päädyin muistaakseni Iltasanomien sivuille. Tässä teille oma ”versioni” kommenttien kera.

UUNIFETAPASTA

(4 annosta)

Ainekset:

  • 2 pakettia tuorepastaa (1 paketti kahdelle hengelle)
  • 2 pakettia fetajuustoa á 150 g
  • 1 dl oliiviöljyä
  • 1 punainen tuore chili
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rasiaa kirsikkatomaatteja
  • mustapippuria myllystä
  • suolaa
  • tuoretta basilikaa

Valmistus:

  • Lorauta uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä. Laita fetapalaset kokonaisena vuokaan. Pieni chili & valkosipulinkynsi ja laita fetan päälle.
  • Lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä. Laita kirsikkatomaatit vuokaan ja pyöräytä oliiviöljyssä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele ripauksella suolaa.
  • Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 15 minuuttia.
  • Nosta lämpö 225 asteeseen ja käännä uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paista vielä noin 5 minuuttia.
  • Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
  • Riko uunifetaa hieman ja lisää pasta uunivuokaan, sekoita.
  • Tarjoile tuoreen basilikan kera.

Pari vinkkiä heille, jotka eivät vielä ole reseptiä testannut:

  • Alkuperäisessä ohjeessa fetajuustoa on huomattavasti runsaammin verrattuna pastan määrään kuin tässä minun versiossani (250 g kahdelle hengelle). Kyllä näilläkin mittasuhteilla tulee hyvää, mutta resepti taitaa kyllä olla parhaimmillaan kahden hengen toteutuksena.
  • Kirsikkatomaattien kanssa ei tosiaankaan kannatta kitsastella. Itselläni on tuossa vähän vajaa kaksi rasiaa (osa oli mennyt huonoksi..), mutta määrä olisi kevyesti voinut olla tuplat. Ainakin tuorepastan kanssa tuli sellainen olo, että kaikki tomaateista tullut kosteus imeytyi nopeasti ja mehevyys hiukan kärsi.

Lounaslaatikossa pasta harvoin on parhaimmillaan – ja sama pätee tähän. Pikkuisen kun lorauttaa päälle oliiviöljyä lämmitysvaiheessa, niin hyvinhän tuo kuitenkin toimii!

Sellaista tuossa kokkaillessani mietin, että kun tästä samaisesta ohjeesta on näkynyt lukemattomia kuvia Instagramissa ja tosi useissa on tomaateissa jäljellä niiden se köynnösoksa, niin eikö ne tomaatit ole silloin hiekkaisia?

Nuo minunkin tomaattini olivat alunperin köynnöksenä, mutta ei tarvinnut kovin paljoa miettiä, haluanko mielummin hienon Instagram-kuvan, missä köynnös on jäljellä – vai hiekattoman uunifetan… Mutta ehkä jostain saa niin puhtaita tomaatteja, että niitä ei tarvitse viruttaa tai sitten muut osaa pestä niin hienosti, että tomaatit eivät irtoile oksasta.

Yhtä kaikki – superhypetetty uunifetapasta on aivan erinomaisen kelpo helppo ruokalaji, jonka valmistumisessa ei mene kauaa. Ja voisin kuvitella, että tätä on myöskin varsin vaikea pilata. Ainoa kriittinen vaihe on grillaus uunissa. Palaneet tomaatit tuskin on mikään hitti – eli kantsii käyttää timeria!


Aasia-henkistä uunissa grillattua kalaa ja kookosriisiä

keskiviikko 13. helmikuu 2019

Kuulin jostain, että eilen oli virallinen kalasoppapäivä (jostain = joku lukuisista some-kanavistani). Fanitan ihan täysillä kaikkia hölmöjäkin teemapäiviä ja tietty innostuin, että nythän pitää merkkipäivän kunniaksi saada maailman parhaimman kalasopan ohje tänne blogiin.

Viimeksi Tampereen reissullani Tinni tarjoili juuri sitä, maailman parasta kalakeittoa – ja se oli niin älyttömän herkullista, että en voinut uskoa sellaista olevan olemassakaan! Pitäisi tosin laittaa hyvät reseptit muistiin samantien, sillä esimerkiksi nyt, kun ajatukseni oli alkaa keitellä kyseistä keittoa, armas bestikseni olikin argentiinalaisen tangon kurssilla ja päädyin valmistamaan hankkimastani kalasta ihan jotain muuta.

Toisaalta tilanne on tripla win-win-win. Ensinnäkin tein soppaan varaamastani kalasta aivan tolkuttoman hyvää marinoitua ja uunissa grillattua juttua – ja se ohje tulee tässä nyt – toiseksi nyt mulla on se Tinnin resepti, joten ihanaa kalasoppaa tiedossa ihan lähitulevaisuudessa, lisäksi miten mahtavan inspiroivaa, että joku on viikonlopun mittaisella argentiinalaisen tangon tanssikurssilla! Jotain tuollaista haluan ehdottomasti tehdä itsekin.

Hätäpäissäni siis valmistin aterian, joka on kiistatta yksi parhaimpiani ikinä! Etenkin aasialaisista mauista, chilistä, limestä ja kookosmaidoista pitäville suosittelen ehdottomasti.

UUNISSA GRILLATTU KALA JA KOOKOSRIISI

(noin 4 annosta, ei superisoja)

Ainekset:

  • 500 g jotain valkoista kalaa (itse käytin pakaste-seitä, kyse on kuitenkin ihan arkiruuasta)
  • 1 purkki kookosmaitoa
  • 1 rkl kalafondia
  • 2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 limetti
  • 1/2 – 1 tl sambal oelek
  • 3 dl jasmiiniriisiä
  • n. 2 dl vettä
  • suolaa

Valmistus:

  • Pese limetti hyvin ja raasta kuori & purista mehu. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi.
  • Paloittele kala kivoihin grillitikkuun sopiviin palasiin
  • Valmista marinadi kalalle: sekoita raastettu limen kuori & mehu, raastettu tuore inkivääri, sambal oelek, kalafondi, hienonnettu valkosipuli ja kookosmaito.
  • Laita kalanpalat marinadiin ja anna maustua vähintään 2 tuntia, mielellään pidempään.
  • Ota kalat pois marinadista.
  • Keitä riisi marinointiliemessä, lisää vettä vain hiukan niin, että valmista riisiä ei tarvitse valuttaa (itselläni meni vähän alle 2 dl)
  • Kuivaa marinadista pois otetut kalanpalat talouspaperilla ja ripsottele päälle vähän suolaa.
  • Grillaa uunissa ylätasolla n. 5 min per puoli. Halutessasi hiukan kesäistä grillailufiilistä käytä grillitikkuja!
  • Tarjoile vihreän salaatin kanssa

En ole ikinä aikaisemmin keittänyt riisiä muutakuin vedessä, joten tämä testi oli varsinaisen tajunnanräjäyttävä. Haha! Mutta siis todellakin tuntui mahtavalta, että marinadi tuli kokonaan käyttöön ja lopputulos on mehevän täyteläinen mutta aasialaistyyppisen raikas.

Pakastamista en ole tämän kanssa testaillut, mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa varsinkin riisi oli, jos mahdollista vieläkin maukkaampaa kuin ensimmäisenä päivänä. Eikä kalassakaan ollut mitään moittimista!


Paistettua lohta teriyaki-kastikkeessa

tiistai 22. tammikuu 2019

Ruuanlaittoinnostukseni palailee pätkittäin. Ennen joulua pääsin melko hyvään alkuun ja lounaslaatikostani alkoi löytyä muutakin kuin pilkottuja vihanneksia valmiiksi grillattuna ostetun broilerin kanssa. Sitten tuli lomapäivät ja ruuanlaittotaitoinen & -haluinen Peetu kotiin ja hukkasin kipinän jonnekin. (OBS! Ei Peetun vika todellakaan – ilman joulunajan inspiraatiota tämäkään tuskin olisi valmistunut! Ekstrakiitokset neidolle, että löysin (pakastimestani) herneet!)

Nyt on jopa viisi päivänselvää hyvää syytä piristyä kokkailemaan itse:

  1. Lupasin uudenvuodenlupauksissani, että jätän terveellisyyssyistä pakastepitsat ja muut pikaratkaisut kuten Woltit ja Foodorat todellisiin hätätilanteisiin. Helpoiten lupaus tulee pidettyä, kun laittaa ruokaa itse.
  2. Budjetti joustaa huomattavasti helpommin kaikkiin erityisiin kivuusjuttuihin, kun ei turhanpäiten hassaa rahaa take away -mättöön.
  3. Sekä kaappini että pakastimeni ovat aivan piukeana kaikkea, mistä voi valmistaa ruokaa. Lupasin Peetulle, että en osta mitään uutta pakastimeen, ennenkuin kaikki sinne hamstrattu on syöty. Homma on tuskin valmis ennen kesää…
  4. Noin ziljoona vuotta harkinnassa ja suunnitelmissa ollut keittiöremontti on nyt jo niin sanotusti pipe linessa. Erityishyvä syy siis sekä pitää huolta käyttöbudjetista että tyhjentää kaappeja.
  5. Kun laittaa itse ruokaa, tietää helpommin, mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Ihan hyvä pointti, kun havaitsee, että snoukkatakki kiristää masun päältä… :D

Tein syväsukelluksen reseptileikevihkooni ja löysin sieltä ohjeen paistettuun loheen teriyakikastikkeen kanssa. Alunperin resepti on saksittu jostain lehdestä, mutta dokumentointi ei kerro mistä.

Aikaisemmin olen aina valmistanut lohen uunissa; tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun paistoin kalat pannulla. Tästä tuli niin hirmu hyvää todella helposti ja yllättävän nopsasti, että pakkohan ohje on teillekin jakaa!

PAISTETTUA LOHTA TERIYAKI-KASTIKKEESSA

(4 annosta ohjeen mukaan – ei kyllä kovin suuria annoksia mielestäni. Jos ruokapöydän ympärillä on kovasti treenaavia tai muuten isommista annoksista tykkääviä, ohje ei ehkä riitä kuin kolmelle.)

Ainekset:

  • noin 500 g lohta
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl valmista teriyakikastiketta
  • 1 rkl sokeria
  • 1 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä (ruuanlaittoviini sopii oikein hyvin)
  • 2 tl seesamiöljyä
  • tilkka mautonta (rapsi tms.) öljyä lohipalojen paistamiseen
  • 2 rkl tuoretta inkivääriä (hienoksi raastettuna)
  • 2 – 3 rkl seesaminsiemeniä

Valmistus:

  • Leikkaa lohi neljään annospalaan (jos et ostanut pakastepakettia, jossa on jo valmiiksi 4 sopivan kokoista palasta, niinkuin minä tein) ja pyörittele palaset lautasella, jossa on kerros vehnäjauhoja.
  • Laita teriyakikastike, sokeri, valkoviini, raastettu inkivääri ja seesamiöljy pannuun ja kiehuttele samalla sekoittaen kunnes kastike alkaa osoittaa sakeentumisen merkkejä.
  • Paista lohipaloja parisen minuuttia toisessa pannussa pienessä öljytilkassa.
  • Kaada lohipalojen päälle teriyakikastike ja paista parisen minuuttia kummaltakin puolelta koko ajan kastikkeella valellen.
  • Kastike sakenee aika nopeasti, mutta toisaalta lohi on ihan parhaimmillaan, jos sitä ei ole paistettu aivan kuivaksi. Homma etenee siis tosi nopeasti.
  • Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä parisen minuuttia (palavat tosi helposti, joten kantsii olla tarkkana!)
  • Tarjoile vihreän salaatin, riisin tai vaikkapa shirataki-nuudelien kanssa ja koristele annos ihanan tuoksuvilla seesaminsiemenillä.

Itselläni oli vielä klassinen ”syönköhän tarpeeksi vihanneksia” -angsti, joten lisäsin nuudeleitten sekaan myös vihreitä herneitä. Makea pakasteherne on aivan liian aliarvostettu lisuke! Se sopii moneen ja on niin hyvää; esim. lohen kanssa herneet on ihan täydellinen kombo.

Toimii erinomaisesti myös lounaslaatikossa!

Itse en lähtisi tätä pakastamaan, vaikka periaatteessa lohi kyllä pärjäilee ihan hyvin pakkasessakin. Ohjeella tulee sen verran säällinen määrä valmista, että yksinäinenkin syöjä selvittää sen parissa päivässä. Jos tismalleen sama ruoka alkaa kyllästyttää, niin kannattaa testata lohta kylmänä salaatin sekaan pilkottuna. Aivan todella ihanaa myös siten!


Kesäkurpitsapasta á la Hanna G kokkaa

tiistai 04. joulukuu 2018

Tähän aikaan vuodesta tulee joka tuutista pääasiassa vain kaikkia jouluruokareseptejä tai trendikkäästi normiruokia jouluisella twistillä. Parantumattomana joulufanina en näe siinä mitään ongelmaa, mutta totuuden nimessä – kuka oikeasti jaksaa syödä jouluruokaa koko kuukauden?! En edes minä.

Pastaa voisin sen sijaan syödä ihan milloin vain – ja syönkin. Ei siis mikään ihme, että ensimmäisenä ihanasta Hanna G kokkaa -kirjasta testiin päätyneet ohjeet on juuri pastareseptejä.

Viimeksi valmistin kirjan ohjeilla miedon lempeää Kesäkurpitsapastaa. Virallinen nimi ylistää siis kesäkurpitsaa, omasta mielestäni herneiden raikas makeus ihanasti yhdistettynä voin ja parmesaanin suolaisuuteen on tämän ruokalajin herkullisuuden ydin. Ohjeilla valmistui hursomhelst oikein kiva ja maistuva pasta, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.

KESÄKURPITSAPASTA

(reiluhkot 4 annosta)

Ainekset:

  • 1 pienehkö kesäkurpitsa
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 200 g pakasteherneitä (tuoreetkin toki käy, jos niitä on!)
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 1/2 dl valkoviiniä
  • nokare voita (ihana mitta tuo ”nokare”! Ihan itse saa päättää, miten paljon voita laittaa!)
  • kourallinen tuoretta minttua silputtuna
  • 30 g raastettua parmesaania
  • 4 hengen annos pastaa
  • suolaa

Valmistus:

  • Höylää kesäkurpitsat ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi.
  • Lämmitä pata tai paksupohjainen kattila keskilämpöiseksi, kaada pohjalle oliiviöljy ja paistele siinä kesäkurpitsansiivuja hissuksiin ainakin 10 – 15 min.
  • Tässä samalla kantsii keittää pasta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti, runsaassa ja reilusti suolatussa vedessä toimii hyvin.
  • Lisää valkosipulit ja valkoviini kattilaan kesäkurpitsojen kanssa, kiehauta hyvin.
  • Kun pasta on melkein valmista, kaada noin desin verran keitinvettä kattilaan ja heitä päälle herneet (jäisinä).
  • Keitä hetki vähän kovemmalla lämmöllä ja laske sitten tehoja & lisää sekaan sopivan al dente pasta.
  • Lisää lopuksi sekaan valitsemasi kokoinen nokare voita, puolet parmesaaniraasteesta ja minttusilpusta, viimeistele annokset lopuilla (näin sanoo Hanna G kokkaa -kirja, itse kun olin tekemässä annoksia vain itselleni, laitoin melkein kaiken sekaan ja jätin vain pikkuisen silmän iloksi annoksen päälle!).

Hiukan riippuen siitä, minkä pastalajikkeen valitsee, tästä tulee ihan loistavia lounaslaatikoita, vaikkei pasta mikään säilytyksen suuri ystävä olekaan. Esim. tässä käyttämäni Lidlin Italia-viikoilta löytyneet ihanat värikkäät pötykät maistuivat taivaallisilta vielä seuraavan päivän illallakin. Mitä ohuempi pasta, sitä herkemmin se mössääntyy säilytyksessä – eli jos jo valmiiksi on tarkoitus varmistaa seuraavan päivän lounaslaatilaatikko, kannattaa valita jokin tuollainen rakenteeltaan jämäkämpi pastalajike.

Seuraavaksi ajattelin vihdoin testata muun kuin pastaohjeen Hanna G kokkaa -kirjasta. Ehkäpä teen toteutuksen sillä kuuluisalla jouluisella twistillä! Haha!