Bella Italia – terkkuja Riminin auringon alta!

sunnuntai 21. kesäkuu 2015

Rimini 2015 1

Ihanan aurinkoiset ja lämpöiset terkut täältä Italiasta! Tähän mennessä Rimini on ollut aivan mahtavan upea lomapaikka – enkä oikein edes tajua, mistä maine ylikansoitettuna turistikohteena oikein edes tulee. Siis onhan täällä toki meidän lisäksemme myös muita turisteja, mutta myös selvästi paljon pidempään viipyviä matkailijoita. Ehdottomasti eniten tuntuu kuitenkin olevan italialaisia – joko paikallisia tai kotimaanturisteja. Ja siitäkin syystä fiilis on ihan – ja ihanan – autenttinen.

Meidän hotelli on 200 metrin päässä merenrannasta. Merivesi on suolaisen suloista ja suorastaan yllättävänkin lämmintä. Tänään oli tosin sen verran kova tuuli ja merenkäynti, että punaiset varoitusliput hillitsivät isompia aalloissalillumisintoiluja.

Rimini 2015 2

Tuulen ansiosta ilma on ollut hyvin miellyttävä. Eli vaikka aurinko onkin porottanut lähes pilvettömältä taivaalta, olo ei ole ollut lainkaan tukala varsinkaan rannalla. Niin ihanan leppoisaa ja mukavaa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä kuvaavaa on se, että jo nyt tuskin muistan, mikä viikonpäivä on menossa (no se on se ”loma”-niminen viikonpäivä!!) ja muutenkin elämän tempo on solahtanut ihanaan, nukkumisen ja syömisen rytmittämään tahtiin.

Rimini 2015 3

Kävi myös sellainen hieno tsägä, että täällä sattuu olemaan juuri nyt paripäiväinen Al Meni -niminen ruokamessu-, ravintola-, kokkishow- ja gastronomiatapahtuma. Paikalla on hillitön määrä paikallisia tuottajia, viljelijöitä, viinin valmistajia, tryffelin metsästäjiä, juustoloita ja muista herkkujen valmistajia, jotka mielellään antavat maistiaisia tuotteistaan.

Rimini 2015 4

Keskusteltassa liuta tähtikokkeja tosi toimissa. Häslingistä päätellen paikalla oli jotain kohtuullisen isoja staroja, mutta meille kyllä nimet ei valitettavasti sanonut mitään. Hienoo katseltavaa kuitenkin ja hyvä show. Kyllä italialaiset ymmärtää, miten ruokaa rakastetaan!

Rimini 2015 5

Häppening jatkuu vielä tänään ja ajateltiin käppäillä ranta-piazzan kautta illalliselle. Ihan minipikkuisen harmittaa, että ei voi ostaa mukaansa kaikkia upeita, paikallisesti tuotettuja, monesti ekologisia herkkuja. Tai hankalahan niitä olisi saada ehjänä kotiin, joten ehkä se vain on parempi, että voin jo nyt jännittää, miten saan ylipainavan matkalaukkuni takas kotiin…

Rimini 2015 6

Lounas gastronomimarkkinoilla – niin herkullista!! Mukana on myös lukuisia huippuravintoloita, jotka valmistavat ihania pikkuaterioita hyvinkin siedettävään hintaan. Tässä lounaaksi Vongole-minisimpukoita, tuoretta tomaattia ja ja…

Rimini 2015 7

Ja sitten ollaankin jo eilisillan aperitiiveillä.

Rimini 2015 8

Ehkä maailman paras Bellini, tuoreista makeista persikoista – sekä hillitön naksuarsenaali, joka sisältyi kahden 7 euron drinksun hintaan. Vähemmästäkin voisi rakastaa Riminiä!

Rimini 2015 9

Iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.

Rimini 2015 10

Rimini 2015 11

Nyt Tinni (kuvassa) on sitä mieltä, että tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnitella tämän illan illallista. Elikkä enemmät höpinät sikseen.

Se nyt pitää kuitenkin vielä sanoa, että tuo silta, jolla seisomme, on rakennettu vuonna 100 ja se oli yksin Rooman valtakunnan strategisesti tärkeimmistä silloista.

Rimini 2015 12

Rimini 2015 13

Illalliselta lähinnä vyöryimme yltiötyytyväisinä takaisin hotellille. Ravintolan nimi on: Osteria de Borg – suosittelen t o d e l l a lämpimästi, jos satutte olemaan matkalla tännepäin!

Rimini 2015 14

Eilisillan asu:

  • toppi, Mintun ompelimosta
  • housut, Mintun ompelimosta
  • laukku, Botkier
  • farkkutakki, Esprit
  • sandaalit: Knulp

Rimini 2015 15

Hotellin kattoterassin uima-allas. Life is good!


Ihon pelastajat – hiihtoloma edition

keskiviikko 26. helmikuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän olevani patologinen säätilojen raportoija, mutta näin lomilla se kuuluu jotenkin erityisesti asiaan. Tällä lyhyellä hiihtolomallani olen kokenut sekä vesisadetta, pilvipoutaa, kirkasta auringonpaistetta, posketonta sumua, huikeana puhaltavaa pohjoistuulta että pieniltä kiviltä tuntuvaa miniraesadetta. Oikeastaan ainoa hiihtolomakeli, mitä ei ole ollut tämän lyhyen Branäs-visiitin aikana tarjolla, on käsittämättömiin miinuslukuihin vajoava pakkanen (terkuin yksi, joka on viettänyt kokonaisen viikon laskettelureissun kolmenkympin kieppeissä pyörivässä pakkasessa..).

Säätilojen ei itseasiassa tarvitse edes olla mitenkään ekstreme-hurjat tällaisella ulkoilulomalla. Jo pelkästään se, että ylipäätään 90 % hereilläoloajasta tulee vietettyä ulkosalla, asettaa etenkin kasvojen ihon ihan toisenlaiseen rasitukseen kuin normaali toimistoarkihässäkkä.

Talvi-ihon pelastus 2

Tässä hiukan osviittaa, millainen keli täksi viimeiseksi mäkipäiväksi osui. Kuva on otettu parin ensimmäisen laskun jälkeen, joskus kymmenen aikaan aamupäivällä. Jokainen aamu täällä on ollut varsin sumuinen, mutta viimeistään puolilta päivin on kirkastunut.

Tänään oli toisin. Aamupäivällä sumu istui tiukasti ylärinteillä, mutta kun ensimmäiset vaiheet selvitti hengissä, alkoi alempana olla vähän selkeämpää. Lounaspaussin jälkeen matkaseurueeni jäi loikoilemaan ja katsomaan leffaa, mutta itse päätin lähteä katsomaan, että etteikö se näkyvyys olisi sitten kuitenkin hiukan parantunut. Ei ollut. Sen sijaan oli alkanut vihmoa alijäähtynyttä vettä/rakeita, jotka piiskasivat kivasti nassua. Sumun takia en voinut pitää laskettelulaseja, joten naatiskelin siinä sitten muutamat rinteet veden valuessa valtoimenaan silmistä. Mahdan olla upea näky tomaattisilmineni juuri nyt… Haha!

Silmät saattavat muistuttaa lähinnä jotain punakkaa vihannesta, mutta ihoni voi kaikesta rääkkäyksestä huolimatta yllättävän hyvin. Uskon vakaasti, että voin kiittää siitä kolmea loistavaa voidetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanha palvelija: Vitalis, mielletään helposti vain pakkassuojaksi. Voin kertoa, että ei ole parempaa voidetta turhaa ahavoitumista estämään, vaikkei miinusasteita olisi edes nimeksi. Kylmä tuuli, laskettelussa syntyvä viima ja ylipäätään runsas ulkoilu on koettelemus etenkin kasvojen iholle. Vitalis toimii kuin ohut Gore Tex -kuoritakki. Iho alla voi hyvin, kun voide pitää liialliset sään vaikutukset loitolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huulivoide, kynsinauhavoide, hiertymävoide etc. Karkin Espanjan reissultaan viime kesänä tuoma Biopel näyttää, tuoksuu ja tuntuu aivan 8 Hour Creamilta. Ilmeisesti kuitenkin tuo on aikas paljon edullisempaa. Tuhannen taalan vinkki kaikille Espanjaan matkustaville: Biopel – best buy!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusin ihonpelastuskosmetiikkani on Lumenen SOS -voide. Sain ko. voiteesta vinkin lukijoiltani – ja sittemmin Lumenelta testiin tuon putelin. Hiihtolomakamppeita pakatessani tiesin heti, että SOS-voide on pakko ottaa mukaan. Ehdin vakuuttua sen tehokkuudesta jo tässä pari viikkoa sitten ikävässä talviflunssassa kipuillessani. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on nuhassa ja niistänyt niin monta kertaa, että ajatus siitä, että proseduuri pitäisi vielä toistaa, tekee kipeää?

Juuri sellaisessa tilanteessa otin käyttöön tuon SOS-voiteen. Sen lisäksi, että olo nenänpielissä helpottui lähes välittömästi, koko hökötys (siis nenä) näytti aamulla, illan rasvaamisen jälkeen, ihan ihmismäiseltä. Mikä siis voisi olla parempi suositus hiihtolomakasvovoiteelle? Olen käyttänyt Lumenen SOS-voidetta joka ilta saunan jälkeen poskipäissä, leuassa ja nenässä – eli kaikkein ärtsymmin ahavoituvimmissa kohdissa. Ja täytyy sanoa, että ihoni ei ole millään aikaisemmalla hiihtolomalla voinut yhtä hyvin!

Talvi-ihon pelastus 6

 

Tässä vielä virallinen päivän rinne-selfie. (Lupaan, että ilman meikinhiventäkään esiintyvästä bloggarista ei tule mitään tapaa… :P). Kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä tai pehmennyksiä. Takanani aukeaa ihan normaali laskettelurinne, mutta sumun takia näyttää kuin seisoisin jossakin pilvessä.

Tämän päivän kokemuksista vielä sen verran, että eilinen vitsi-oon-hyvä-snoukkaan -euforia laskeutui tänään aika hyvin sille huomattavasti realistisemmalle tasolle. Äärimmäisen rajallinen näkyvyys ja eilisen jälkeen pistaamatta jätetetyt mäet (=kumparemäen ja off-pisteen sekoituselämys…) olivat sen verran haasteellinen yhdistelmä, että tänään on tullut kynnettyä rinnettä sekä takaraivolla että leualla. Useasti. Saunassa tuossa katselin myös, että onpas se hyvä, ettei kesän ja avoimien vaatteiden aika ole ihan vielä – sen verran on muija mustelmilla. Haha!

Ihan mahtava reissu on ollut kaikin puolin. Nyt aletaan paistaa pizzaa illalliseksi ja sitten vielä ehkä hetki chillailua jonkun tarpeeksi kevyen leffan kanssa. Huomenna kotimatkalle ja perjantaina takaisin sorvin ääreen. No, loppuu ne pitkätkin lomat.


Snow Globe

tiistai 25. helmikuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hiihtolomailija tarvitsee tietty teemaan sopivat kynsilakkaukset – eikö vain? No täytyy tunnustaa, että vaikka fantsut kynnet on aina paikallaan, halusin myös tällätä kunnon tuen harvinaisen haperossa kunnossa oleville kynsilleni. Kimallelakalla tiukennettu peruslakka toimii kuin korsetti – vaikka joku paikka pyrkisikin repsottamaan, hyvä tuki pitää senkin kohdan kuosissa.

Ihan ensin pitää kyllä heittää pieni recap tämänpäiväiseen snoukkameininkiin.

Snow Globe 2

Tai eipä tässä oikeastaan muuta kuin, että poskettoman sumuisen aamun jälkeen läpitunkemattomalta tuntunut pilvikerros alkoi rakoilla jo joskus siinä kymmenen aikoihin ja pikkuhiljaa kurkisti jopa aurinko esiin. Eikä siinä vielä kaikki. Lopulta lounasaikaan mennessä taivas oli aivan sininen ja aurinko paisteli iloisesti koko iltapäivän! Uskomatonta ja ihanaa – etenkin, kun kaikki säätiedotukset on luvannut vain sumua, tihkusadetta tai positiivisimmillaankin vain pilvistä mutta poutaa.

Rinteet ovat olleet erinomaisessa kunnossa ja muutamista mehevistä pannuista huolimatta olen tuntenut olevani varsinaisen ässä snoukkakissa tänään. Haha! (Lue: loman aiheuttamaa positiivis-utopistista vääristymää minäkuvassa.. :P).

Tosin noin ziljoona vuotta vanhan lautani toinen etuside kämähti tänään kesken laskun. Ehdin jo olla hiukan kauhuissani, että pitääkö tässä nyt ihan kokonaan uusia siteitä ryhtyä hankkimaan. Eikö mitä! Suksivuokraamon superystävällinen (ja superkuuma…) ruutupaitapoitsu vaihtoi rikkoontuneen tilalle odottaessa uuden lukon. Lysti maksoi naurettavat 20 kruunua (noin 2 euroa). Melkein toivoisin, että huomenna toinenkin side menisi rikki… Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lumihommiin sopivat kynnet fiksautuivat Ciatén minilakkojen sävyjen ”ferris wheel” (vaaleansininen) ja kaikissa sateenkaaren väreissä välkkyvän isohileisen glitterilakan ”snow globe” avulla.

Tykkään kovasti kombosta ja jos totta puhutaan, tämä ei ollut mikään spontaani yhdistelmä. Sillä hetkellä, kun sain tietää tästä hiihtolomastani, oli virallisten lumilautailukynsien sävyvalikoima tiedossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Nyt täytyy pinkoa auttamaan keittiöhommissa ja myöhemmin illalla, jos ei koko porukka ole jo siinä vaiheessa (eli klo ysiltä) unten mailla, olisi tarkoitus katsoa virallinen ruotsalainen hiihtolomareissuleffa, Sällskapsresan 2… I say no more! :D


Winter Holiday

maanantai 24. helmikuu 2014

Hiihtoloma 2014 1

Aivan kesken kaiken työkiireen päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja karkasin hiihtolomalle. Miten olisin voinut valita toisin, kun kuulin kaverilta, että heidän porukka on lähdössä, mutta sekä mökissä, autossa että suksiboksissa on hyvin tilaa vielä yhdelle Mintulle. I mean… muutama päivä laudalla ja olen ziljoona kertaa tehokkaampi, takaisin henkiin elvytetty työntekijä.

Tänään oli ensimmäinen mäkipäivä. Aamupäivä oli aavistuksen kostea niinkuin tuosta stylestä kypärä-selfiestä voi päätellä. Tukholmassa ei tänä talvena ollut käytännössä talvea ollenkaan ja nyt lämpötilat huitelevat siellä jo kymmenen plusasteen tuntumassa. Täällä Branäsissä on ihan reilusti lunta, mutta plussan puolella taitaa kelit tämän viikon pysyä, ainakin ennustusten perusteella. Vaikka eipä tuo haittaa. Kyllä kuivauskaappi kuivaa sen, minkä mäkipäivä kastelee…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mökkiin kuuluu suksivarasto, mutta saamastamme avainnipusta ei löytynyt siihen tarvittavaa avainta. No, nyt asia on korjaantunut, mutta aikas mehevän näköinen kasa talviurheiluvälineitä majaili eteisessä siihen asti. Eikä tuossa tainnut olla edes kaikki…

Hiihtoloma 2014 3

Tämän päivän säätilat. Kuvat on otettu tismalleen samasta kohdasta, vasemmanpuoleinen noin klo. 9.12 ja oikealla oleva 13.47. Yleensä haluan aina olla hikarina roikkumassa hiihtohissin kahvassa, kun homma lähtee pyörimään klo ysiltä. Tänään olisi kyllä ollut viisaampaa valita teiniaikataulu, sillä keli kirkastui siinä puolenpäivän jälkeen ja hyvää laskua olisi riittänyt pitkälle iltaan. Tai riittikin niillä, joiden reidet ja pohkeet eivät täriseet väsymyksestä jo neljän aikaan. Haha!

Hiihtoloma 2014 5

Gondoli-hissi, lumilautailijan pelastus! On Branäsissä yksi tuolihissikin, mutta sillä puolella mäkeä oli niin järjetön tuuli, että se oli vähän väliä pois käytöstä. Ja suoraan sanottuna, ylösmenon jäätävyys hirveän puhurin hyytäessä, ei ole välttämättä mikään huippuelämys.

Hiihtoloma 2014 6

Going up! Feeling good!

Hiihtoloma 2014 7

Tässä olisin nyt piirtänyt sellaisen havainnollisen nuolen osoittamaan, missä meidän mökki on. En nyt äkkiseltään löytänyt Picasasta toimintoa, jolla sen voisi tehdä, mutta tuo punaisella rinkuloitu möykky on asuinpaikkani seuraavat päivät. Ihan rinteen vieressä! Miten siistii!! :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä piti kai olla tuollainen ulkopaljukin käytössä. Matkaseuralaiset kävivät hiukan kyselemässä, että whassup, mutta kuulemma hiihtomavieraat voivat ihan itse lapioida paljun tyhjäksi ja lämmittää veden etcetera. Ainoa mitä vuokradiiliin kuuluu, on numeroyhdistelmä, mistä pääsee siihen luukkuun, jossa on paljun veden lämmityssysteemi. Ja siis kuvasta ei edes näy, että matka ulko-ovelta paljulle on noin 3 metriä alamäkeen ja noin 2 metrisen lumipeitteen alla. Tuumasimme, että pitäkööt paljunsa.

Hiihtoloma 2014 9

Sauna tönöstä löytyy ja itseasiassa naputtelen tätä juttua aikasmoisessa saunakoomassa. Varmasti se illalliseksi nautittu herkullinen pasta bolognese-vuori auttaa myös hieman asiaa. Hiukan kyllä ihmetyttää siitä huolimatta, että miten voin jo taas olla aivan valmis unten maille. Viime yönä tuli vedettyä suvereenit yhdeksän tunnin yöunet ja tänään lounaan päälle puolen tunnin tirsat. Mutta ei, kello on täällä nippa nappa puoli yhdeksän ja ainoa, mitä jaksan ajatella on: ”joko saa mennä nukkumaan”. Haha!

Hiihtoloma 2014 11

Taisin mainita, että matkaseurueemme on kahdeksan henkeä. Hissilipun lunastaneita on tuo määrä, mutta lisäksi muonavahvuuteen kuuluu kaksi nelijalkaista söpöliiniä: Cowboy ja Cleo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kello on kaksi minuuttia yli puoli yhdeksän, joko saa mennä nukkumaan?


Kotiinpaluu – Kos – epilogi

perjantai 06. syyskuu 2013

Kotona ollaan! Kiitoksia kaikille mukana matkustaneille! Ihan omituista ajatella, että vielä tänä aamuna olin uuteen paahteiseen päivään heräävän Kosin rannalla merta katselemassa ja nyt tässä tutussa omassa sohvannurkassani bloggailemassa niinkuin niin ziljoonat kerrat aikaisemminkin.

Kotimatka meni hyvin. Tai siis sikäli, kun ajatellaan, että takana istui erittäin tarmokas juuri-ja-juuri edelleen sylimatkustusikäinen taapero, joka halusi käyttää tuolin selkänojaani potku- ja ponnistusalustana ja jolle oli annettu matkaleluksi huuliharppu, ja että vieressäni istui erittäin lentopelkoinen varhaiskeski-ikäinen mies, joka tosin hoiti pelkotilojaan onneksi ristinmerkkejä tekemällä – eikä esim. kiskomalla viskipaukkuja, niin että sikäli matkani sujui oikein mukavasti.

Nyt illan aikana olen purkanut matkalaukun (hyvä mä!). Miten tuo onkin aina yhtä vastenmielinen puuha? Ja olen käynyt varaamassa pesutuvan huomisaamuksi. (Täällä meilläpäin on ihan tavallista, että ihmisillä ei ole omaa pesukonetta. Käytännöllisesti katsoen kaikissa taloyhtiöissä on pesutupa, mikä on mielestäni hienoa, koska totuin sellaista käyttämään jo Suomessa.) Nyt tunnen olleeni sangen reipas ja ajattelin koota näin tuoreeltaan muutaman muistiinpanon tulevia reissuja ajatellen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunshine oli ihan järkyllä leiki mun kaa -fiiliksellä, kun tulin kotiin. Miten tuollaista voisikaan vastustaa!? Ihana kisuuu <3

Kos-reissun opetukset alkoivat jo varausvaiheessa. Oikeastaan olisin halunnut yhteen toiseen hotelliin, jonka sijainti oli keskeisempi, mutta se myytiin loppuun, kun odottelin aina vaan parempia viimehetken hintoja.

Opetus yksi: Jos haluat johonkin tiettyyn hotelliin, kannattaa varata se hetimiten, kun sen löytää. Todellisia viimehetken tarjouksia kannattaa metsästää vain silloin, kun on todella aivan samantekevää, minne matka suuntautuu.

Tosin nyt jälkeenpäin en ole ollenkaan varma, että olisin nauttinut enemmän olostani siinä etukäteen parhaaksi valitsemassani hotellissa. Törmäsin siihen nimittäin jollain pyöräretkistäni ja kyllä, olisihan se ollut huomattavasti enemmän keskustassa, mutta tosiaan näin jälkeenpäin tiedän kyllä nauttineeni kovasti siitä pienestä merinäköalasta, josta nyt sain iloita.

Opetus kaksi: Yksin matkustaminen voi olla juttu sinulle itsellesi, mutta ei matkailevalle maailmalle. Seuramatkojen hinnoittelu on tietty oma lukunsa – perushinta ilmoitetaan aina sillä oletuksella, että vähintään kaksi matkustaa yhdessä. Muuten, ainakin tämän Kosin matkan perusteella, kiinnostus siihen, että on yksin matkalla, on lähinnä teknistä. Montako paikkaa tarvitset ravintolassa, montako aurinkotuolia etc.

Itse en kokenut yhtään ainoaa kertaa ongelmalliseksi sitä, että olen reissussa yksin. Tai siis en sen jälkeen, kun olin itse sinut sen kanssa, että nyt tämä tyyppi, jolla on aina vähintäänkin karavaani perhettä tai ystäviä messissä, onkin yksin. Muu maailma tuntui suhtautuvan tilanteeseen huomattavasti yksinkertaisemmin kuin minä itse. Riippuu varmasti vähän matkakohteesta, mutta Kosilla yksin matkustava nainen sai kyllä todella olla ihan rauhassa. Jopa niin paljon, että aloin jo miettiä, että mitä ihmettä meikäläisen viehätysvoimalle on tapahtunut. Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heipat Kosille! Saarella on kuulemma satanut viimeksi toukokuussa – ei ihme, että maisema on pikkasen karun oloista!

Opetus kolme: Hotellilla on väliä. Varsinkin silloin, kun matkustaa yksin, kannattaa miettiä vielä neljännenkin kerran, minkä hotellin valitsee – oli sitten kysymys charterista tai omatoimimatkasta. Pienessä hotellissa on helpompi tuntustua ihmisiin kuin valtavassa massamestassa. Huoneen hintaan sisältyvä aamiainen antaa mahdollisuuden käydä jonkun pöytään istumaan ja juttelemaan. Matkalla juttuaiheiden keksiminen on helppoa. ”Ootko ollut täällä pitkään/aikaisemmin”, ”mitä oot tehnyt/nähnyt”, ”onko suosituksia ruokapaikoista/nähtävyyksistä/aktiviteeteista” ovat ihan käypiä keskustelunaiheita ihan kenen kanssa tahansa – aina ajankohtaisen säätilan lisäksi tietenkin.

Itse en missään tapauksessa välitä hotellin uima-altaista tuollaisessa Kosin tapaisessa paikassa, missä ranta on lähellä, rantaviivaa vaikka miten paljon ja vesi ihanan puhdasta. Silti aloin miettiä, että toisaalta sellainen hotelli, missä on kiva uima-allasbaari ei välttämättä olisi hullumpi uusien tuttavuuksien tapaamiselle. Etenkin, jos se olisi sellainen luonnollisen oloinen kokoontumispaikka hotellin asukkaille.

Opetus neljä: Charter- eli seuramatkat ovat ihan ookoo. Parikin hotellituttuani olivat ns. omatoimimatkalla, mutta kokonaishinta oli itselleni kuitenkin edullisempi. Eri asia on, jos haluaa viettä pari päivää yhdellä saarella, seuraavat toisella jne. Silloin tuskin löytyy valmista ratkaisua kovinkaan todennäköisesti. Mutta jos siis on menossa viikoksi tai kahdeksi pääasiassa yhteen kohteeseen saattaa charter tulla edullisemmaksi. Eikä kukaan tosiaankaan pakota osallistumaan niihin possujuhliin tai muihin rahastuskammotuksiin, joita matkanjärjestäjien retkiohjelmasta väistämättä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kas, Tukholma ja Globen näkyy! Jos olisin istunut koneen toisella reunalla, olisin nähnyt näillä main meidän kodin!

Opetus viisi: Kannattaa hankkia (urheilu-)aurinkolasit vahvuuksilla. Aurinko + suolainen merivesi + tuuli + pölisevä rantahiekka + piilarit = arat ja punaiset silmät. Kuvatodisteet blogissa… ;D

Opetus kuusi: pakkaaminen on vaikeaa. Jälleen kerran toin kasan vaatteita, erityisesti ”iltakäyttöön” ajateltuja, käyttämättöminä takaisin kotiin. Myös ne korkokengät, jotka aina väkisin otan mukaan, jäivät jälleen kerran käyttämättä. Toisaalta eihän sitä voi koskaan tietää, etenkään yksin matkustaessa, millaisiin ihmisiin sitä sattuu tutustumaan ja silloin on kiva olla varustautunut myös mahdolliseen iltameininkiin.

Itselleni ei nyt todellakaan ollut mikään tavoite päästä sukeltamaan yöelämään – siinä tapauksessa olisin ehkä tehnyt toisenlaisia valintoja. Päinvastoin halusin olla aamulla tsäpäkkänä vastaanottamassa uutta reissupäivää. Lisäksi tuntuu, että jos vaikka olisin night club -meininkiä kaivannutkin, olisi se tuntunut yksin aika hankalalta. Ravintolassa yksin syöminen ei ollut mielestäni ollenkaan kummallista, eikä myöskään satunnaisen after beach -oluen nauttiminen rantabaarissa, mutta että olisi lähtenyt yksin notkumaan johonkin yökerhon baaritiskille… En usko, että olisin siihen pystynyt. Onneksi ei edes huvittanut! Sopivassa seurassa en olisi kuitenkaan tuostakaan kieltäytynyt, siksi ei harmittanut, vaikka parit bile-asut tulivatkin käyttämättöminä takaisin kotiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varmasti opin vielä muutakin. Niinkuin että ihmiset noin pääsääntöisesti ovat hurjan mukavia, ystävällisiä, auttavaisia ja kivoja. Sen selvittämiseen ei tarvitse muuta kuin avata suunsa ja olla avoin (ja olla itse mukava, ystävällinen, auttavainen ja kiva). Lisäksi opin, että mukavuusalueen rajoja on välillä ihan terveellistä koetella, että tällainen laumassaviihtyjäkin voi olla oikeasti iloinen, onnellinen ja tyytyväinen itsensä kanssa matkalla.

Itselleni yksin reissuun lähteminen oli sikäli joko/tai -tilanne, että joko lähtisin reissuun yksin tai sitten en lähtisi ollenkaan. Hinku aurinkolomalle voitti vihdoin yksin matkustamisen aiheuttaman kauhupaniikin. Eli en mitenkään erityisesti halunnut matkustaa yksinäni. Nyt kuitenkin tämän viikon jälkeen ymmärrän hyvin niitä, joiden elämä pyörii aivan joidenkin muiden määrittelemien aikataulujen ja vaatimusten mukaan (perheenäidit, omaishoitajat, yrittäjät…) ja jotka todella kaipaavat hetken omaa rauhaa. Heille kaikille (ja kaikille muillekin) haluan sanoa, että kyllä kannattaa lähteä yksin reissuun!

Karkki ja Peetu ovat tämän viikonlopun isänsä luona Helsingissä, joten kotona on vähän normaalia hiljaisempaa. Tosin Sunshine on pitänyt aikamoista showta päällä koko illan, joten ihan ihanan tervetulleeksi tunnen kuitenkin oloni. Lisäksi keittiön pöydällä odotti upea Iittalan Ultima Thule -setti, jonka huusin ennen lomaa Traderasta (täkäläinen Huuto.fi) ja jonka Peetu on käynyt lomani aikana hakemassa postista. <3

Noniin, eiköhän ne matka-aiheet ole tällä kertaa tässä. Nyt ei muutakuin älytöntä säästöbudjettia kehiin, että pääsee suunnittelemaan seuraavaa reissua!