Hei ihana arki!

maanantai 07. tammikuu 2019

Olin kyllä jo viime viikolla ke-pe töissä, mutta koska siellä ei lisäkseni ollut kuin pari hassua kollegaa, tunnelma ja tempo oli kaikkea muuta kuin business as usual. Paljon näköjään kyllä saa aikaiseksi, kun normaali härdelli ei pyöri ympärillä, mutta jotenkin sitä kuitenkin pystyi viipyilemään vielä lomatunnelmassa.

Tänään oli kuitenkin jo ihan toinen ääni kellossa. Osa porukasta palailee sorvin ääreen vasta viikon mittaan, mutta maanantain aamupalaverissa oli jo täysi hulina päällä. Ja hyvä niin!

Tykkään tietty olla vapaalla, kun saa tehdä mitä haluaa, levätä, lukea ja vain olla, jos siltä tuntuu. Tai sitten tavata ystäviä ja perhettä puuhailla asioita, joihin muuten ei ole aikaa, käydä näyttelyissä ja harrastaa kulttuuria. Mutta ei minusta kyllä olisi kokoaikaiseksi vapaaherraksi.

Yksi lomien mukava puoli on se, että ne myös loppuvat. Arki on ihanaa ja rutiinit tuntuvat hyvältä. Tänä aamuna sain hämmentävää himmää iloa jopa siitä, että on maanantai ja hankala nousta sängystä. Jotain turvallisuutta kai siinäkin, että asiat ovat niinkuin ne ovat aina olleet.

Eilen siivottiin joulu täältä mun luotani pois. Karkki oli löytänyt Bauhausista (muistaakseni se oli Bauhaus) älyttömän kätevän muovisäkin, joka on tarkoitettu helpottamaan juuri tätä tapahtumaa. Kerrostalossa kun on helposti se ongelma, että sitä saa viettää kuusen ulos viemisen jälkeen seuraavan kuukauden siivoten neulasia paitsi kotona myös rappukäytävästä ja pihalta.

Parina viime vuonna ollaan tehty niin, että heitän kuusen alas toisen kerroksen parvekkeeltani. Periaatteessa ihan briljantti ajatus (vaikka Karkin ja Peetun mielestä onkin erittäin hävettävää tehdä niin), mutta kuusen ährääminen kapeasta parvekkeen ovesta aiheuttaa varsinaisen neulas-zunamin sekä sisälle että parvekkeelle. Lisäksi kuusen laskettu alastulokohta on tismalleen pihan puolen sisäänkäynnin kohdalla ja etenkin viime vuonna, kun jouluna oli vähän lunta, tuli naapureilta pikkuisen noottia, kun en saanut lumen ja jään sisään painuneita neulasia siivottua kovinkaan hyvin ovensuusta. Niitä sitten kulkeutui kengänpohjissa kotiin koko rapun suureksi iloksi… (Sorryyy!)

Nyt vain sujautettiin pussi kuusen ympärille ja kannettiin koko helahoito keräyspisteelle, mistä asuinaulueeni joulupuut kiikutetaan poltettavaksi. Neulasongelma oli toimenpiteen ansiosta jopa sisällä kotona lähestulkoon nolla. Vähän tietty sai lakaista, mutta mitään hermojen menetystä tai muuta normaalia ei ollut lainkaan ilmassa.

Ensi viikonloppuna on sitten sama edessä Karkin luona.

Olen ennenkin julistanut, että casual Fridayn sijaan pitäisi julistaa virallinen casual Monday. Pehmeä lasku maanantaihin ja alkavaan työviikkoon, piirun verran rennompi outfit ja raskaimmat strategia-palaverit sun muut ajoitettuna vasta tiistaille. Siinä reseptini onnistuneelle viikolle.

Tosin itselläni ei ollut niin kovin rentoa… Eilen alkanut jomotus takahampaassa yltyi yön aikana sen verran ikäväksi, että päätin pistäytyä töiden jälkeen täkäläisen hammashoidon akuuttivastaanotolla (jos nyt kahden tunnin odotusta voidaan pistäytymiseksi kutsua…). Tuomio oli simppeli: hampaan juuri on tulehtunut ja siksi vihoittelee. Sain vaivaan ensiapua ja määräyksen varata aika juurihoitoon asap. Se siitä pehmeästä laskusta. Haha!

Asuni oli onneksi kuitenkin varsin pehmoinen ja hellä. Lempparineuleeni (yhden niistä!) alla on aikoinaan jostain Elloksen kampanjasta saamani ruudullinen tunika ja varsinkin viime talvena, kun oli vähän talvempi, tosi paljon käyttämäni lämpimät nilkkurit ovat peräisin samasta osoitteesta nekin.

  • ruututunika, Ellos (saatu)
  • neulepaita, Acne Studios
  • farkut, Ellos
  • kengät, Ellos (saatu)


Tilinpäätös

keskiviikko 02. tammikuu 2019

Tein sitten minäkin Instagramin suositun ”Top 9” kuvakollaasin. Mikäs sen hauskempi tapa sukeltaa vielä kerran viime vuoden mukaviin huippuhetkiin.

Aika samoilla linjoilla olen Insta-seuraajieni kanssa: unelmieni matka L.A:in yhdessä Karkin kanssa oli huippuelämys vailla vertaa. Reilun viikon lomalta on riittänyt ammennettavaa koko loppuvuodelle.

Toinen tärkeä teema on armaat lapsukaiseni, nyt jo aikuiset Karkki ja Peetu. Aika huikeeta muuten, että Karkki oli vielä lukiolainen ja Peetu yläkoulussa blogin ensiaskelilla!

Koko viime vuoden suosituin kuvani on napattu ensimmäisenä iltana Santa Monicassa, vain pari tuntia sen jälkeen, kun saavuimme majapaikkaamme. Pitkästä lennosta ja aikaerosta huolimatta halusimme ensimmäisenä nähdä meren.

Pastellinen auringonlasku peilaa hyvin silloisia fiiliksiämme (miinus suolistossa kurniva nälkä!). Olo oli samanaikaisesti raukean levollinen, pirisevän odottava, kiitollinen ja myös hiukan hämmentynyt – voiko tämä tosiaan olla totta vai uneksinko vain?

Toiseksi suosituimman kuvan credsit kuuluvat ystävälleni Antille. Minttu 19 vee ja kampaus mallia moppi. I say no more.

Aika hauskaa, että suosituimpien kuvieni kärkipaikkoja pitää sekä ihan ensimmäinen että kaikkein viimeisin kuva L.A:stä.

Emme hengailleet kovinkaan paljoa biitsillä, lyhyeen lomaan piti sisällyttää niin valtavasti näkemistä ja tekemistä, että emme mitenkään ehtineet. Viimeisenä päivänä piti kuitenkin käydä käräyttämässä nahka Santa Monica Beachilla. Voin kertoa, että hankkimani ”rusketusraidat” ovat edelleen selässä näkyvissä. Kuvanottovaiheessa ei kuitenkaan vielä kirvellyt!

Yksi vuoden ehdottomia huippukohtia oli Beyoncen & Jayz:n OTR II konsertti! Hankittiin liput Karkin kanssa Peetulle 25 vee lahjaksi – ja saimme ikimuistoisen elämyksen koko porukka.

Kuvaan on mielestäni kaikin puolin onnistuttu vangitsemaan meidän iloisen odottavat fiilikset juuri ennen konsertin alkua. Eli kiitokset vain tuntemattomalle kuvaajalle. Lisäpisteitä takanamme klassista fiilis-selfietä säätävistä neidoista!

Tiedän, että Instagram pursuilee liimaisia inspiraatiositaatteja ja korneja tsemppi-iskulauseita. Olen kuitenkin sillälailla yksinkertainen, että tykkään monista lausahduksista ja usein ihan oikeasti saan inspiraatiota ja tsemppiä.

Välillä kohdalle osuu oikea helmi – niinkuin tämä tässä – ja se jää elämään mielen perukoille pitkäksi aikaa.

Ja sitten taas visiitti Santa Monica Beachille – tällä kertaa yhdessä Karkin kanssa. Merituulen tuivertamat hiukset ja loman levittämät hymyt. Ehdottomasti yksi vuoden 2018 huippuhetkiä.

Haha! Joo, kyllähän sitä iltamyöhään riekkuminen on nykyään aika teoreettinen vaihtoehto. Valitettavasti en kyllä ole edelleenkään mitenkään hyvä menemään ajoissa nukkumaan, mutta Netflixin tölläämistä tuskin luokitellaan millään mittakaavalla kovin wild & crazy -toiminnaksi.

Otin Karkista kuvia CV:tä varten, kun tajusin vanhemman tyttäreni, lakimiehen, näyttävän enemmän aikuiselta kuin monesti minä itse. Ylpeänä ja hämmentyneenä pistin kuvan Instagramiin. Jotain olen kai sitten kuitenkin onnistunut tekemään oikein, kun olen saanut näin upeat tyttäret!

Top ysiin päätyi myös potretti Peetusta viime vuoden uudenvuodenjuhlien asussa. Aika hauskaa, että yksi ensimmäisistä (ellei jopa ihan ensimmäinen?) vuonna 2018 Instagramissa julkaisemani kuva oli myös yksi suosituimmista!

Hiukan harmittaa, että Peetun tämän vuoden uusivuosi-asusta ei ole kuvaa. Pääsin todistamaan testivaihetta ja kokonaisuus vaikutti vähintäänkin lupaavalta. No, ehkä hieno asu pääsee vielä toistamiseen käyttöön niin, että olen paikalla kameroineni.

Tässä siis Mintun vuoden 2018 huippuhetket Instagramin suosituimpien kuvien perusteella.

Jotain jäi myös puuttumaan: vaikka Instagramin(kin) pitäisi olla kissojen valtakunta, yksikään karvakuonopotretti ei päätynyt pidetyimmän yhdeksän joukkoon. Selkeästi asia, johon tulee tehdä parannus tänä vuonna!

Mukana ei ole myöskään yhtään kuvaa, jossa olisi ystäviäni. Heidän olemassaolonsa on yksi hyvinvointini peruspilareista, joten sikäli Top 9 -listaus ei kerro täysin koko kuvaa vuoden highlightseista.

Listalta puuttuu myös yksi vuoden mieleenpainuvimmista elämyksistä, No Mind -festivaali, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että viikon mittaisella tapahtumalla oli ”mobiililaitekielto”. Lainausmerkeissä siksi, että ei siitä varmasti olisi mitään rangaistusta saanut, vaikka puhelimen kanssa olisikin heilunut. Itse en tuntenut kuitenkaan siihen tarvetta (vaikka miljöö olikin monin paikoin niin viehättävä, että Instagram olisi varmasti ollut hyvillään) – päinvastoin puoliväkisin määrätty sometuskielto tuntui suorastaan vapauttavalta.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tummia sävyjä ja raskaita asioita väheksymättä tai unohtamatta, haluan kuitenkin keskittyä mieluiten kaikkeen valoisaan ja positiiviseen!


Joulurauhaa

maanantai 24. joulukuu 2018

Hörpin juuri jouluaaton aamukahvia keittiönpöydän ääressä. Sailor Moon -kisu, assistentti, seurailee silmä kovana tekemisiäni ja Sunshine-kisu rouskuttelee naksuja. Peetu heräilee pikkuhiljaa, vielä lämpimän peiton alla viipyillen.

Eteisen nurkassa odottaa eilen illalla valmiiksi pakattu saunakassi. Kohta lähdetään Hellasgårdeniin joulusaunaan ja avantoon. Ihanaa!

Saunan jälkeen laittaudutaan juhlavetimiin ja käydään jouludrinksuilla ystävien kanssa Grand Hotellin Cadier Barissa. Aattoa vietetään Karkin ja Cissin luona, jouluruuat ja paketit vietiin sinne jo eilen illalla odottamaan.

Olen niin onnellinen joulusuunnitelmistani, odotan todella innoissani edessä olevaa päivää.

Tiedän hyvin, että kaikilla ei ole näin. Yksinäisyys, pimeät muistot, rikkuneet perinteet, rikkuneet perheet, puuttuvat ihmiset, pelko tulevasta – ja monet muut asiat – tekevät joulusta erityisen raskaan monille meistä.

Samalla, kun toivotan sydämeni pohjasta kaikille juuri sellaista joulua kuin kukin haluaa ja toivoo, haluan erityisesti kertoa kaikille heille, joilla just nyt on raskasta ja vaikeaa: et ole yksin!

Joulurauhaa kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille ja erityisesti just sulle! <3


Joulufiilistä ja olohuone uusiksi!

tiistai 20. marraskuu 2018

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen rakentanut kotini uutta sisustusta kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa. Makuuhuoneen muuttunutta ilmettä olen välillä vähän täällä vilautellutkin (ei, se tauluseinä ei ole vieläkään paikallaan… mutta porakone on sentään hankittu!). Totesin aivan toivottomaksi ajatuksen, että tekisin yhden huoneen valmiiksi ja vasta sitten siirtyisin tuunailemaan seuraavaa.

Isot uudistukset on asia erikseen – keittiöremppa on ihan kiva saada kohtuullisen valmiiksi ennen kuin repii kylppärin alas – etenkin, jos on tarkoitus myös asua ja elää asunnossa samanaikaisesti. Mutta tällaisen yleiskohennuksen kanssa on mielestäni hauskinta edetä osittain vuorovedoin.

Muuten en ehkä edes tiedä, mikä on se hetki, kun sisustus on ”valmis”. Itse ainakin kaipaan edes jonkinlaista muutosta – vähintään tekstiilejä – aina silloin tällöin, vaikka isot linjat pysyisivätkin samoina. Näillä viitesanoilla postaukseni pointtiin eli siihen, että olohuoneenikin ilme on uudistunut loppukesän ja syksyn mittaan aika paljon.

Vanhasta olkkarista ei ole hurjan paljon kuvia, mutta tästä (valokuvaaja Rebecka Näsströmin ihanat kuvat!) ja tästä vanhasta postauksesta näkee vähän, millaista meillä oli ennen.

Halusin vaalean karvalankamaton, lasipöydän ja jotenkin kovin persoonattomaksi ”kaffe-latte” -tyyliksi kokemani vaaleuden tilalle jotain tunnelmallisempaa, rennompaa ja hengailemaan houkuttelevaa fiilistä.

Kuvista ei käy ilmi se, että tyhjensimme ja purimme pois olohuoneen nurkassa majailleen ylitäyden tummaksi petsatun Lundia-kirjahyllyn. Nurkkaus on rajattu pois kuvista siksi, että siinä on meneillään mini-työmaa, jonka lopputuloksena saan vihdoinkin itselleni kunnollisen pysyvän ompelupisteen. Oi onnea!!

Lundia-hylly meni kellariin vain välivarastointiin, sillä se pääsee uusiin tehtäviin keittiön/ruokailutilan yhteyteen, kunhan sinne asti päästään.

Muhkea 2nd hand nahkanojatuoli on oikeasti Karkin. Se on jäänyt tänne mun luokseni, koska valtavan kokoinen ja painava huonekalu on ensinnäkin tosi hankala muuttaa ja toisekseen lapsukainen on tiennyt tähän asti kaikkien asumisratkaisujensa olleen aina väliaikaisia.

Nyt Karkki muutti viime lauantaina yhdessä kihlattunsa kanssa ostamaan omaan asuntoon, joten voi olla, että kohta pitää sanoa kissojen ja Peetun ykköslempparille löhöilypaikalle heipat.

Kristallilasit ovat peruja siltä ajalta, kun tyttöjen mummi ramppasi tämän tästä Puolassa työmatkalla. Aikaisemmin pidin niitä vain juhlalaseina, mutta nykyään otan ne herkästi käyttöön ihan muuten vain. Elämästä ja kauniista asioista voi ja pitää nauttia ihan milloin vaan, kun siltä tuntuu.

Pikkuisen olen jo antanut joulufiiliksenkin hiipiä kotiin. Jos nyt ihan totta puhutaan, kultaiset pallot on pyörinyt pöydällä tuomassa tunnelmaa jo toista viikkoa. Yksin asumisessa on se hyvä puoli, että kukaan ei tule päsmäröimään, milloin joulufani saa aloittaa tunnelmointinsa. Joululauluja en sentään vielä kuuntele, mutta kaikenlaisia valoja, kynttilöitä ja muuta pientä koristetta alkaa olla jo siellä täällä.

Matto on uusi hankinta – ja mielestäni se yksi tärkeimmistä asioista olohuoneen yleisilmettä ajatellen. Vanha luonnonvalkoinen karvalankamatto palveli reilut kymmenen vuotta ihan mainiosti, mutta viimeisen pesulareissun jälkeen tuumasin, että sen oli jo aika päästä viettämään eläkepäiviä.

Justiinsa tuli muuten Jotexin ”Black Week” tarjous sähköpostiin ja siellä on nyt 24 h ajan hyvät alennukset kaikista matoista. Esimerkiksi tämä ihana juuttimatto sopisi mainiosti tuon nykyisen maton seuraksi, mutta ruokailutilan puolelle…

Marokko-henkinen matto saa kaveriksi Elloksen viime joulun joulukampanjasta saamani Marocco-kynttilälyhdyt. Itseasiassa olen tykännyt noista niin paljon, että ne ovat olleet esillä koko vuoden. Tässä pätee vähän sama juttu kuin kauniiden lasienkin kanssa: mitä niitä piilottelemaan ja säästelemään, jos ne tuottavat iloa juuri nyt.

Yritin selata Elloksen sivuja, josko samaisia kullanvärisiä lyhtyjä olisi vielä saatavana, mutta tämän vuoden väri taitaakin olla tyylikäs musta. Mustat Marocco-lyhyt löytyvät täältä.

Ja hei – mitäs sanotte tuosta uudesta olohuoneen pöydästäni? Vuosikausia lasipöytää, korjaan: kiikkerää, huonosti koottua Ikean lasipöytää, kestäneenä olen ollut aivan onnessani. Tukeva ja jämäkkä puupöytä on ihanan lämminsävyinen – ja lisäksi myös tarpeeksi iso niin, että siihen mahtuu kaikkia Mintun tärkeitä juttuja esille.

Ostin pöydän Jotexilta (ihan normihintaan ilman mitään bloggarisopimusta, yhteistyötä tai kampanjaa) ja olin kaikin puolin tyytyväinen koko hommaan. Pöytä vastasi hyvin kuvia ja kuvausta, tilaus toimitettiin nopeasti – ja paketti vieläpä kannettiin sisälle asti – palvelu, jota tällainen autoton yksineläjä arvostaa erittäin paljon!

Näköjään tuo ihana pöytäni löytyy edelleen Jotexin valikoimasta (täältä), jos joku on etsiskellyt samanlaista.

Hehe – tällainen yrttienkasvatus-UFO on muuttanut olohuoneen nurkkaan. Kuvassa kasvusto on hiukan kynityssä vaiheessa, mutta hyvin siitä kyllä tulee heinää. Ihan on pitänyt virkistää tauolla ollut vihersmoothie-innostukseni, kun en enää keksinyt, mihin kaikkialle saisin tuoreita yrttejä tungettua. Osa on mennyt pakkaseen toki.

Yrtti-UFOn oikea nimi on Plantui ja valmistaja on käsittääkseni suomalainen.

Viimeinen suurempi uudistus on kodin ”media center” – eli televisio ja stereosysteemi. Uusi telkkari ripustettiin seinälle, joten pääsimme eroon karseasta tv-tasosta. (Huomasin muuttavani kirjoitukseni ”me”-muotoon, mutta oikeasti koko tämä media center  -osuus on täysin Peetun suunnittelema ja toteuttama. Minä toimin vain maksumiehenä).

Alempi puulaatikko on Peetun kirpparilöytö ja sen sisälle kätkeytyy tarvittava sähköjohtohässäkkä sekä se pömpeli, joka lähettää wi-fin koko kämppään. Ylempi puulaatikko, käytetty omenalaatikko, on ostettu Granitista.

Seuraavaksi suunnitelmissa on tosiaan saada se Mintun ateljeen toimipiste pystytettyä ja tekisi myös mieleni uutta kattolamppua. Ihan kaikken ensimmäiseksi pitää kuitenkin keksiä, että mihin sijoitan joulukuusen. Perinteistä sijoituspaikkaa ei enää ole, kun sohva ja muut huonekalut on muutoksien myötä siirtyneet. Ja joko sen kuusen voisi hankkia??


Viherkasvivillitys

tiistai 18. syyskuu 2018

Vielä vuosi sitten en omistanut ainuttakaan viherkasvia. Huolimatta siitä, että olen jostain syystä aina kokenut ihania onnistumisia sekä ”edellisessä elämässäni” puutarhanhoidossa että nykyään kesäolohuoneessani parvekkeella, en ole oikein koskaan saanut sisällä majailevia kasveja pysymään hengissä.

Joskus menneisyydessä tein useampiakin yritelmiä saada vähän vihreyttä kotiin, mutta järkähtämättömällä säännöllisyydellä kaikki kuolivat vähintään muutaman kuukauden sisään meille muuttamisestaan. Karkki ja Peetu totesivat aikoinaan, että ”äidillä on taipumusta keppikukkiin”. Pystyyn kuivunut vehka, jonka uskoin vielä siitä elpyvän, enkä siksi raaskinut heittää menemään, taisi olla ensimmäinen kimmoke lempeään perhe-mobbaukseen.

Lopulta annoin periksi ja uskottelin olevani ihminen, jolle viherkasvit eivät kertakaikkiaan sovi. Kun sitten perheeseen muutti ensin yksi kisu ja sitten toinen, tunsin, että karvaisille perheenjäsenille vaaralliset kasvit on niin tavallisia, etten edes uskalla hankkia kotiin mitään kissanruohoa kummempaa.

Viime talvena tilanne kuitenkin alkoi pikkuhiljaa muuttua. Käsiini osui artikkeli, missä puhuttiin viherkasvien sisäilmaa puhdistavista ominaisuuksista ja samaan syssyyn törmäsin juttuun, jossa listattiin kotieläimille turvallisia lajikkeita. Ihan kuin universumi olisi ihan varta vasten päättänyt, että nyt hommataan Mintun kotiin vähän kasvillisuutta.

Yhdestä Anopinkielestä se alkoi. Ajattelin, että kuivuutta ja silkkaa laiminlyöntiä hyvin sietävä perinnekasvi sopii täydellisesti ikkunalleni.

Mutta eihän se tietenkään siihen jäänyt. Yhtäkkiä huomasin olevani lähikukkakauppani kanta-asiakas ja viettäväni pitkiä hetkiä kasveja ihastellen ja omistajan (kissaihminen hänkin) kanssa keskustellen. Joka reissulta mukaan tarttui aina jotain vihreää.

Ensimmäiset merkit siitä, että tilanne saattaa räjähtää käsiin oli ilmassa, kun Peetu sai keväällä ystävältään synttärilahjaksi pikkuisen Paletin pistokkaan. (Kasvin nimi on ruotsiksi Palettblad, mikä googlen mukaan kääntyy suomeksi vain Paletiksi). Kaunis, koristeellinen ja kiitollinen kasvatettava – juuri sellainen on Paletti.

Keväinen synttärilahja-Paletti on jo mahtavan upea puska – ja siitä itsestään on otettu jo useampia pistokkaita. Kesällä Peetu toi kotoaan Uumajasta lisää erimerkkisiä Paletin pistokkaita ja pari hankittiin ihan ostamalla.

Nyt hyllyt ja ikkunalaudat (joita meillä on yllättävän vähän, sillä avokeittiö-olohuoneen panoraamaikkunoissa ei ole varsinaisia ikkunalautoja) pursuilee kasveja ja ruukkuun pääsemistä odottavia pistokkaita. Olen aivan ihastuksissani urbaaniin kotiviidakkooni ja ainakin toistaiseksi olen onnistunut pitämään kaiken myös mukavasti hengissä.

Kisut käy välillä nakertelemassa lehtiä, mutta se ei haittaa, kun kaikki on myrkyttömiä lajeja.

Mikä on homman opetus? No, ainakin se, että välillä kannattaa haastaa itsellä itsestään olevat mielikuvat – minäkin löysin varsinaisen viherpeukalon sisältäni, vaikka olin aina uskonut muuta. Ja toinen opetus on tietty se, että viherkasvit on ihania tunnelmanluojia kotona.

Fiksusti valitut lajikkeet takaavat sen, että kasvien hoitamisesta tulee positiivisia elämyksiä ja sitä onnistumisen tunnetta, kun voi istuttaa ruukkuun itse kasvattamansa pistokkaan, ei oikein voi verrata mihinkään!