Tilinpäätös

Sunday 31. December 2017

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Muutamana viime vuonna olen ollut niin kypsä, väsynyt ja kyllästynyt kuluvaan vuoteen, että en ole malttanut odottaa vuodenvaihteen tarjoamaa symbolista puhtaan uuden alun mahdollisuutta. Hiukan autopilotilla olin suhtautumassa myös 2017-vuoteen samalla meiningillä. Sitten, tarkemmin asiaa mietittyäni, tajusin, että vaikka tummilta sävyiltä en todellakaan saanut välttyä, vuoteen mahtuu paljon ihanaa ja kivaa.

2017 on ollut hyvä monella tavalla. Olen tavannut ystäviäni enemmän kuin monena vuonna, käynyt leffassa tosi monta kertaa (La la Land taisi kuitenkin olla paras kaikista), matkustanut vaihteeksi muuallekin kuin Tampereelle, käynyt Ruisrockissa (eipä tarvi taas seuraavaan 15 vuoteen mennä), aloittanut golfin harrastuksen (green card ei tosin ole vieläkään hallussa…), saanut huiman ylennyksen töissä ja hankkinut salijäsenyyden vuosien tauon jälkeen.

Mitään kovin radikaalia yhteiskunnallista hyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta osallistuin sentään naisten päivän mielenilmauksiin perusteellisessa pussy grabs back -hengessä (neuloin pussy hat -myssyt myös Karkille ja Peetulle), ryhdyin kummitädiksi Dominikaanisessa tasavallassa asuvalle tytölle ja liityin Ruotsin vihreisiin, Miljöpartietiin (tosin puoluetoimintaan osallistuminen ei taida sittenkään olla minun juttuni, hyvää voi mitä ilmeisimmin tehdä helpommin ilman politiikkaa).

Haluaisin sanoa, että olen myös kehittynyt ihmisenä, mutta valitettavasti olen edelleen yhtä lyhytjännitteinen tunteilla ajattelija kuin aina ennenkin. Hiukan sentään osaan nykyään paremmin priorisoida asioita, jotka ovat itselleni hyväksi ja antaa armoa liian tiukoista vaatimuksista. Se on johtanut mm. aikaisempaa rauhallisempaan postaustahtiin täällä blogissa, mutta onneksi te kaikki ihanat lukijani tunnutte pysyvän mukana siitä huolimatta, vaikka höpinät eivät päivitykään konekivääritahdilla.

Blogielämä on ollut muutenkin vähän erilaista kuin ennen. Poikkeuksellisesti en osallistunut yksiinkään blogikekkereihin koko vuoden aikana, vaikka tähän asti on ollut vähintään kahdet gaalat kalenterissa.

Olen ollut tosi kiitollinen kaikista ihanista yhteistyökampanjoista, joihin olen saanut osallistua – toivottavasti myös sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt hyvä fiilis, joka on mahdollista vain silloin, kun on päässyt mukaan kampanjoihin, joihin todella haluaa.

Instagramin “bestnine” – eli vuoden 2017 tykätyimmät kuvat kertovat selkeän tarinan: tärkeintä on kotikulmat, kissat (Karkin supersuloinen Diaz-pentu on päässyt top ysiin peräti kahdella eri kuvalla!) ja viesti siitä, miten rakkaus voittaa väkivallan.

Niin – ja olihan itselleni aikamoinen muutos luopua pitkistä kutreistani vuosien kärvistelyn jälkeen.

Postauksen kuvituksena välipäivien toimistoasu viimeviikolta. Ihanat mokkanahkaiset nilkkurit tuntuu niin aikuismaisilta, kun yleensä kuljen pääasiassa tennareissa. (Näyttävät olevan hyvässä alessa juuri nyt!).

Punaisen neuleen alla oleva tunika on nyt Elloksella hyvässä alessa. Melkein tekisi mieli hankkia sama myös tummansinisenä. Liuhupunttiset culottesit ovat olleet yksi tämän syksyn suosikkivaatteeni. Niitäkin näyttää olevan vielä jonkin verran varastossa.

Superihana, käsintehty kettu-kuvioinen kauluskoru on joululahja Peetulta. <3

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta


Parhaat budjettivinkit loppuvuoden juhliin!

Saturday 16. December 2017

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tänään taitaa olla tämän kauden viimeinen virallinen pikkujoulupäivä. Ihan hyvä niin – tässä on nyt ihanasti vielä kokonainen viikko aikaa valmistautua siihen oikeaan isoon jouluun.

Siitä huolimatta, että pikkujoulusesonki alkaa hiljalleen hiipua, loppuvuodelle on yleensä vielä tiedossa monenlaista menoa ja juhlaa. Yhä useammat laittautuvat nykyään jouluaaton iltaa varten, vaikka muuten pyhät menisivätkin pyjamassa ja Ugly Christmas Sweater -paidoissa. Tapanin tanssit vievät viimeistään tahmeammankin joulun viettäjän ulos tuulettumaan – ja kaiken kruununa vuoden kimaltavin juhla: uusi vuosi!

Tässä muutama huippu vinkki, joiden avulla on helppo laittautua upeaksi loppuvuoden juhliin ilman, että muutenkin tähän vuodenaikaan koetuksella oleva budjetti kärsisi ihan liikaa.

Juhlafiilis muodostuu monesta osatekijästä. Itselleni on tosi tärkeää, että valmistautuminen ei ole liian vaivalloista ja mutkikasta. Kuvittelen esimerkiksi aina, että tälläydyn juhliin virittelemällä irtoripset silmiini. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan vielä tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka mielelläni kokeilenkin kaikkea uutta, juuri h-hetkellä on ihanaa, kun käytössä on jo valmiiksi hyväksi tietämänsä tuotteet – eikä tarvitse alkaa opetella täysin uusia taitoja! :D

Lempeän luumun värisellä luomiväripaletilla saa helposti tehtyä kauniit, aikuisellekin sopivat sumusilmät. Luumu on siitä hyvä luomivärin sävy, että se sopii yhteen aivan kaiken väristen silmien kanssa. Sillä on myös huomattavasti helpompi tehdä iltalookiin sopivat sumusilmät ilman, että näyttäisi siltä, että edellinen ilta on mennyt nakkikioskilla nyrkkitappelussa.

Kuvan meikkiin käyttämäni Elloksen paletti on tarkoitukseen aivan erinomainen! Sävyskaala on juuri riittävä ja pigmenttiä tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tiedän, että monet kehuvat, että sitä parempi, mitä enemmän luomiväri sisältää pigmenttiä. Itse olen sitä mieltä, että vähempikin riittää.

Runsaspigmenttisiä luomivärejä saa olla häivyttelemässä puoli ikää, kun taas esimerkiksi tuo Elloksen luomiväri on helppo levittää pehmeästi ja tumminkaan sävy ei istu kuin tauti, jos sitä sattuu sutaisemaan väärää paikkaan.

Perusohje Mintun juhlameikkiin:

  1. Levitä toiseksi vaaleinta sävyä koko luomelle, luomivakoon ja luomivaon yli melkein kulmakarvoihin saakka. Häivyttele skarpit reunat.
  2. Tee toiseksi tummimmalla kaarimainen varjostus luomivakoon. Laita vähän ekstraa silmän ulkonurkkaan.
  3. Ota kapeakärkinen suti ja tee sillä rajaus yläripsien tyveen. On makuasia haluaako alarajauksen tehdä koko matkalle alaripsien tyveen vai vain ulkonurkkaan. Itse teen rajauksen niin, että aloitan silmän keskeltä kevyesti ja siitä vedän sitten kohti ulkonurkkaa. Kivan kissamaisen ilmeen saa, kun jatkaa alarajausta silmäkulmasta pikkuisen pidemmälle, samalla yläviistoon nostaen.
  4. Luomiväri viimeistellään vaaleimmalla sävyllä. Iltameikkiin laitan yleensä vain pienen sipaisun yläluomen keskikohtaan valoa ja kolmiuloitteisuutta tuomaan ja samoin kulmakarvojen alapuolelle puolesta välistä ulkonurkkaa kohti.

Jos luumu ei värinä kiehdo, samaa hyvää luomiväripalettia löytyy myös ihan perinteisen harmaan skaalan sävyissä ja nude-sävyjä on sekä kylmää, lämmintä että pienellä shimmerillä. Kaikki nuo on näköjään nyt myös alessa!

Periaatteessa silmämeikin voisi nyt vain täydentää ripsivärillä, mutta juhlissa on ihana kokeilla jotain näyttävää. Musta tussirajaus sopii aivan erinomaisesti tuomaan sähäkkyyttä vähän pienempiinkin juhliin.

Ainakin ziljoonaa erilaista rajaustussia kokeilleena (ja aina kakkumaiseen rajausväriin palanneena) voin sanoa, että tuo Elloksen rajaustussi on aivan erinomainen. Jäntevän aplikaattorin avulla on tosi helppo tehdä siistiä jälkeä. Väri pysyy siellä missä sen pitääkin, mutta lähtee erittäin helposti pesemällä pois. Hinta-laatu -suhde on tuolla siis vähintäänkin erinomainen!

Ihanasti kimmeltelevät kynnet kruunaavat juhlijan kädet! En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että Ellokselta saa myös Ciatén kynsilakkoja. Olen ollut jo pitkään ihan totaalinen Ciaté-fani, mutta välillä niitä tuntuu olevan hiukan hankala löytää.

Tuo kynsissäni oleva ihana hopeakimallelakka on tullut Ciatén “minimani month” -joulukalenterista, jonka ostin itselleni joulunodotusta helpottamaan (ja koska ne lakat!!). Itseasiassa olen omistanut tismalleen tuon saman utuisen hopeisen kimallelakan jo aikaisemminkin, mutta se on yksi harvoja, joka on tullut käytettyä loppuun asti. Olikin ihan supermahtavaa saada vanha lemppari kalenterista!

Se on suosikkini, koska sillä saa aivan ihanat, sofistikoituneet kimallekynnet. Koostumus on poikkeusellinen, sillä lakassa vähän isompien hopeahiutaleiden lisäksi myös erittäin hienojakoista hilettä, jonka ansiosta lopputulos on kuin keiju olisi käynyt puhaltamassa taikapölyä kynsille!

Sävyn nimi on “Locket” ja sitä näyttäisi olevan vielä ainakin muutama pullo Elloksen valikoimissa.

Ja sitten vielä vinkki, joka on niin mieletön löytö, että olen aivan totaalisesti hykerrellyt, kun löysin sen Elloksen valikoimista. Ruotsin kuningasperheen prinsessojen lempisuunnittelijan, Ida Sjöstedtin, suunnittelema paljettikoristeinen juhlapuku – ja todella edulliseen hintaan!!

Mekossa on kaksi toisistaan täysin erillään olevaa osaa. Päällimmäinen kangas on ohutta ja pehmeää, mutta silti onneksi hyvin kestävän oloista pitsiverkkoa, johon on kirjailtu mustin, himmeän hopeisin ja tummanharmain paljetein kukkaköynnösryppäitä. Kyseinen kuosi on erittäin tyypillinen Ida Sjöstedtille.

Alusmekko on ohutta mutta laadukkaan tuntuista jerseytä. Se on ommeltu muotoon ja kunnollisissa olkaimissa on hyvä säätömahdollisuus. Eli myös alusmekko antaa laadukkaan ja hyvän vaikutelman.

Tykkään hurjasti siitä, että vaikka mekon päällimmäinen osa on hyvin väljä, se ei näytä läpinäkyvyytensä ansiosta lainkaan telttamaiselta. Päinvastoin vartalon linjat pilkottelevat sensuellisti paljettikuosin alta. Toisaalta samalla mekko antaa elegantin puetun vaikutelman, joka sopii kaikille meille, jotka emme ole innostuneita vilauttelemaan jokaista yksityiskohtaa kaikelle kansalle.

Olen edustanut mekossani jo Tukholman suomalaisen koulun Suomi 100 juhlissa ja työpaikan joulujuhlissa (aka pikkujouluissa). Todennäköisesti mekolle tulee vielä kolmaskin tilaisuus; uuden vuoden juhliin kun on tulossa ihan eri porukkaa kuin mitä kummassakaan aiemmassa tilaisuudessa, joten ajattelin olla säästelemättä uutta lempparimekkoani ja pukeutua siihen.

Toisaalta tuo mekkoihanuus on malliltaan niin kauniin klassinen, että ei haittaisi yhtään, vaikka se hetken lepäilisikin kaapissa. Voin hyvin kuvitella, miten käytän samaa asua vielä, kun vuosi 2027 vaihtuu vuodeksi 2028! Pelkästään jo tuosta fiiliksestä voi tunnistaa hyvän designin. En vaan voi todellakaan käsittää, miten Ellos voi myydä mekkoa niin edullisesti (42,- euroa ja kokojakin näyttäisi olevan hyvin jäljellä, isojakin!)!

Mekko on mielestäni niin älyttömän hyvä löytö, että ostaisin sen uudelleen, jos en sitä jo omistaisi!

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet (paitsi kynsilakka) saatu Ellokselta


Voihan talviaika

Tuesday 31. October 2017

Toinen arkipäivä tämänvuotista talviaikaa takana. Miltäs nyt tuntuu?

No, omasta ja joukkueen puolesta voin todeta, että migreenissä vietetty viikonloppu tuntui aivan yhtä pitkältä eli lyhyeltä kuin normaali kesäaikaviikonloppukin. Sellaista se joskus on – nykyään onneksi iskee kunnon migreeni enää aniharvoin.

Oikeasti jetlag on varmasti paljon muutakin kuin pelkästään sitä, että kellonaika muuttuu yhtäkkiä. Silti tuntuu, että kesä- ja talviaikojen kanssa vehtaaminen aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Positiiviselle puolelle kuuluu tietty se, että aamulla on valoisampaa ja siten kai ainakin teoriassa herääminen hiukan helpompaa.

Miinuspuolelle, että tekee mieli mennä nukkumaan ihan suhteettoman aikaisin. Seiskalta sitä jo katselee haikailen kelloa, että voi, miten ihana päästä kohta peiton alle…

Sekä eilen että tänään on ollut aivan superihanaa, kun herätyskellon soidessa on jo voinut aavistaa syksyisen kirpeän, kauniin aurinkoisen päivän sarastuksen. Tänään tosin olin kiskaista kaffet väärään kurkkuun, kun siinä aamutoimia tehdessäni vilkaisin ulos ja ilma oli sakeana lumipyryä! Siis aivan hetkeä aikaisemmin, olin nähnyt auringon nousevan.

Sen verran oltiin kissojen kanssa shokkaantuneita luonnonilmiöstä, että vaikka arkiaamuisin ei juurikaan ole ylimääräistä aikaa jäädä ikkunan eteen fiilistelemään, oli nyt aivan pakko pysähtyä hetkeksi. Tai kissat eivät pysähtyneet. Karvakuonojen talvi-shokki purkautui villinä riehaantumisena ja ikkunalasin läpi lumihiutaleiden pyydystelynä.

Itse tuijotin ulos epäuskoisena, mutta jotenkin oudosti myös hiukan iloisena. Isot lumihiutaleet toivat niin vahvat joulufiilikset, että hyvä etten siitä paikasta lähtenyt ripustamaan tunnelmavaloja parvekkeelle!

Lumipyry kesti ehkä 10 sekuntia – ja kun puoli tuntia myöhemmin juoksin raitiovaunua kiinni, ei maa ollut edes märkä. Hetken mietin, että olinko kuvitellut koko jutun. Onneksi kuulin kanssamatkustajien päivittelevän lyhyttä, mutta vaikuttavaa lumisadetta, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Ihan niin pimahtanut en sentään ole!

Talvinen hetki johti siihen, että pukeuduin tänään toimistolle muhkeaan villapaitaan, lempparishaaliini ja lempeisiin mukavuusvaatteisiin.

Viime perjantaina asuni oli astetta fiksumpi. Meillä oli innovaatiotiimin seminaaripäivä ja päätin sen kunniaksi kiskoa ylle kauluksettoman, yhdellä isolla nepparilla vyötäröltä kiinnitettävän jakun. (jakku saatu, kaupallinen linkki – testi). Seminaaripäivinä kaipaa yleensä vaatetta, jossa on taskut ja joka antaa skarppiudellaan pientä taustatukea. Siihen tehtävään tuo Elloksen edestä vähän pidempi ja takaa kivasti poimutettu Rosie-jakku sopii erinomaisesti.

Muuten mentiinkin sitten täysin mukavuuslinjalla jerseyhameen, kiiltonahkaloafereiden ja sifonkipaidan kanssa.

  • paita, H&M
  • hame, H&M
  • jakku, Ellos (saatu)
  • kengät, Vagabond
  • laukku, Mulberry


Syksyisiä kukkia

Friday 13. October 2017

Olen tainnut saavuttaa jo sen kriittisen ylärajan, jonka jälkeen ei ole enää okei manata syksyä, sen pimeyttä, sateista kurjuutta tai yleistä sesonkimasisteluun houkuttelevaa alakuloisuutta. Mutta sanontahan nyt sen verran, että tämä lokakuu on tähän asti muistuttanut hämmästyttävän paljon synkkämielistä sisarustaan, marraskuuta.

Ensin ajattelin, että minä taas kunnon drama queen -tyyliin julistan, että voi kauheeta, kun on synkkää ja viimaista ja ties vaikka mitä. Että ei yleensä lokakuussa vielä tälleen. Sitten aloin kiinnittää huomiota Facebookin ehdottamiin 4 vuotta sitten tänään, 5 vuotta sitten tänään -tyyppisiin omiin päivityksiini (siis tiedätte ne sellaiset, kun FB muistuttaa jostain muistosta, mutta se ei näy kuin sulle itsellesi, jos et valitse postata sitä julkisesti).

Kuinka ollakaan vaikuttaa varsin elävästi siltä, että tänä vuonna oikeasti on erittäin syksyistä – sanan negatiivisessa merkityksessä – varsin aikaisin. Omista päivityksistäni näen, että monen monta lokakuuta on mennyt aurinkoisissa ja lämpimissä fiiliksissä, farkkutakilla ja jopa sandaaleissa.

Peetulta tuli muutama päivä sitten viesti, että Uumajassa on satanut kolme viikkoa putkeen. Täällä meillä Tukholmassa ei sääasiat ole ihan niin haastavalla tolalla, mutta käsittämättömän superpimeitä päiviä, jolloin vettä tulee taivaasta sen oloisesti kuin sade ei aikoisi ikinä loppua, on kyllä ollut ihan riittävästi.

Onneksi – siis todellakin onneksi – välillä on myös kauniita, aurinkoisen kirpsakoita päiviä, jolloin ilma tuoksuu hyvälle ja on helppoa hengittää. Tänään iltapäivästä alkoi kirkastua ja lyhyen ajan kaipasin jopa aurinkolasejani.

Tämä asu on tosin keskiviikolta, jolloin aurinkoa riitti koko päivälle. (Nyt huomaan itsekin – ihan tämän tästähän sitä on kauniitakin syyspäiviä. Jotenkin vain ne lohduttoman harmaat, kylmän viimaiset ja sateiset päivät vain tuntuu niin dominoivilta!).

Kukkakuosit kuuluvat perinteisesti kesään, mutta itse en ole oikein löytänyt mieleistäni kukkamekkoa tai vastaavaa. Itseasiassa yritin pikkuisen sivusilmällä katsastella, josko olisi löytynyt jotkut ihanat kukkaiset kesähousut, mutta mitkään eivät tulleet ja hurmanneet minua täysin.

Vähänkään erikoisempien vetimien kohdalla lähtökohtavaatimus on, että niihin pitää rakastua palavasti – muuten ne jää käyttämättä. Mustien prässihousujen tai beigen perusneuletakin kanssa voi olla aika varma, että niille tulee riittävästi käyttöä, kunhan materiaalit ja istuvuus ovat kohdallaan. Sen sijaan kuosiltaan räväkimpien vaatteiden kanssa saa olla tarkkana.

Ihan ”all in” en ole uskaltanut vielä kukkakuosin kanssa mennä, vaikka kaikkien catwalk ja street style -raporttien perusteella voikin olla varsin varma, että trendi on täällä jäädäkseen. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos nyt investoi hyvään kukkakuosiin on odotettavissa oleva välitön käyttöikä vähintään 5 sesonkia (kantsii pitää mielessä esimerkiksi, kun pohtii H&M:n tämän syksyn design-yhteistyömallistoa kukkakuoseistaan kuuluisan Erdemin kanssa).

Halpispaita on peräisin taannoiselta Berliinin reissulta Primarkista, kun tunsin, että haluan ensin kokeilla viihdynkö ollenkaan kukissa. Nyt voin sanoa, että vastaus on päivänselvä kyllä.

Kaverikseen kukkapaita on syksyn aikana saanut niin mustaa kynähametta, jakkua kuin rennommin farkkujakin. Nuo Elloksen denim-kampanjan myötä saamani Bella Ankle -farkut (kaupallinen linkki, testi) ovat olleet ihan suosikit. Tosin tällaiselle pätkäjalalle ne ovat kyllä ihan passelin mittaiset, eivätkä niinkään ”ankle”.

Yksi tämän syksyn suosikkijuttujani on ollut verkkosukkiksien käyttäminen muuten perus(tylsien)asujen kanssa. Tykkään tosi paljon niiden tuomasta pienestä särmästä muuten varsin randomiin ja jokapäiväiseen asuun.

  • paita, Primark
  • toppi, Primark
  • farkut, Ellos
  • kengät, H&M
  • laukku, Rebecca Minkoff


Leikkaisiko vai kasvattaisiko?

Wednesday 04. October 2017

Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.

Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.

Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.

Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.

Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.

Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

  • tunika, Ellos (saatu)
  • farkut, Primark
  • nilkkurit, Acne
  • laukku, Karen Millen