Oman elämänsä erotuomari

maanantai 21. tammikuu 2019

Ai että osaa olla kylmä! Tukholmassa ei muistini mukaan ole moneen vuoteen ollut tällaista kunnollista pitkää pakkasjaksoa. Jo yli viikon on ollut melkein kymmenen astetta miinusta (no, okei – pahimmillaan ehkä -8 – yleensä vähän vähemmän). Toisaalta muistini saattaa kyllä pettää. Säähän liittyvissä asioissa muisti on ainakin omalla kohdallani äärimmäisen lyhyt.

Se ei nyt kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että me ollaan täällä ihan kollektiivisesti häkeltyneitä, kun moneen päivään ei ole enää voinut kulkea takki auki ja tennarit jalassa perustukholmalaiseen tyyliin. Haha!

Toisaalta pikkuisen tuli pudotusta maanpinnalle ja muistutus kaiken suhteellisuudesta, kun Uumajassa asuva Peetu laittoi IG-storiesiin tänään juttua, miten siellä heillä pakkaslukemat huitelee kolmenkymmenen korvilla ja ulkona liikkumisesta ei selviä ilman tuplasettiä pitkiä kalsareita.

Lunta ei täällä meillä ole kovinkaan paljoa, mutta miinuslukemat pitää onneksi huolta siitä, että maisema pysyy edes pikkuisen valkoisena. Maa on kyllä sen verran jäinen, että moneen kertaan olen harmitellut, että jätin ostamatta Stadiumin suht sporttisen näköiset kenkiin kiinnitettävät jääpiikit, kun niitä ennen joulua hiplailin. Nyt ne on tietty joka paikasta myyty loppuun.

Oh well. Täytyy nyt vain toivoa, että sitä selviää katkomatta luitaan tai halkaisematta kalloaan tämän poikkeuksellisen talvisen jakson yli.

Tunnistaako kukaan tämän päiväisen toimistoasuni paitaa? Kyllä, se on peräisin H&M:n Balmainin kanssa tekemästä yhteistyömallistosta. Tykkäsin siitä aikoinani tosi paljon ja käytinkin toimistolla niin usein kuin tohdin. Ongelma tuollaisten näyttävien vaatteiden kanssa on se, että ne jää ihmisten mieleen ja siksi niitä ei voi käyttää niin usein, ettei tule fiilis, että tuo on aina samoissa vaatteissa… Jotain mustia tunikoita voi pitää vaikka joka toinen päivä, eikä kukaan huomaa mitään!

Syitä siihen, miksi olen pitänyt pitkähkön tauon paidan käytössä, on useita. Yksi tärkeimmistä on se, että tuollainen silkkisatiini, mistä paita on valmistettu, on mielestäni älyttömän vaikea silittää nätiksi. Silitysrauta jotenkin litistää koko helahoidon eikä lopputulos ole kauniisti hohtava, niinkuin toivoisi, vaan enemminkin epämääräisesti (ja epätasaisesti) kiiltelevä.

Tänä jouluna tsemppasimme erityisesti pitääksemme lahjojen lukumäärän säädyllisenä. Myönnän olevani ykköspahis, sillä rakastan ostaa lahjoja. Valitettavasti olen varsin lahjakas suuntaamaan lahjojenantamisviettini myös itseeni ja sehän eskaloituu äkkiä, niinkuin hyvin tiedetään.

Tänä jouluna annoin itselleni vain yhden lahjan: vaatteiden silittämiseen tarkoitetun höyryttimen. Siis sen sellaisen suuttimen, jolla voi puhkua höyryä tekstiileihin ja ne siliää kuin itsestään. Täällä laitteesta käytetään ameriikankielistä nimeä steamer, mutta ehkä suomenkielessä sille löytyy ihan oma sana?

Steamerin ansiosta olen saanut liudan vaatteita, pääasiassa paitoja, takaisin käyttöön. Jo pelkästään se ansaitsee mielestäni kunniamaininnan ja antaa oikeutuksen laitteen hankinnalle.

Mistään heräteostoksesta ei tosiaankaan ollut kyse. Olen miettinyt steamerin hyödyllisyyttä (en halunnut hankkia mitään popcornikonetta riesakseni), lukenut käyttökokemuksia, vertaillut eri testien tuloksia ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että garderobini laajentuu välittömästi, kun saan kaikki mahdottomat silitettävät takaisin käyttöön.

Kaiken taustatyön jälkeen päädyin Philipsin mustaan steameriin – se oli testivoittaja täkäläisessä kuluttaja-lehden testissä. Mitenkään edullisin hinnaltaan se ei ollut, markkinoilta löytyy halvempiakin, mutta tunnen olevani aivan liian vanha leikkimään millään leluilla.

Toisaalta olisi ollut ihana sellainenkin, missä on oikein teline, mihin vaate ripustetaan ja joissakin ihan erillinen säiliö höyryvedelle. Näiden kohdalla tuli kuitenkin säilytystila- ja käytettävyysdilemma. Mikäli steamerin esille ottaminen olisi ihan erillinen iltapuhde, tiedän kokemuksesta, että pääosin se jäisi tekemättä. Tilanne olisi täysin toinen, jos olisi esmes pukeutumishuone, walk-in closet tai vaikka kodinhoitohuone (nehän on Suomessa varsin tavallisia!), jossa laite mahtuisi olemaan esillä ja käytettävissä aina tarpeen mukaan.

Nyt muutaman viikon käyttökokemuksella voin kuitenkin sanoa, että tuo, minkä itse ostin, on hurjan kätevä myös siksi, että se menee suht pieneen tilaan hyllylle ja on sieltä älyttömän kätevästi napattavissa tositoimiin.

Höyrytystelineen puuttumisen ratkaisin niin, että ripustan vaatteen henkarissa keittiön yläkaapin ovenkahvaan ja aukaisen oven. Ainakin paidat ja jakut on näin juuri tismalleen oikealla korkeudella höyryttelyä varten!

(Ja siis tämä ei ole todellakaan maksettu mainos vaan ihan käyttäjäkokemus, jos joku siellä kulkee samoissa mietteissä! Vaatteiden hyvä ja oikeanlainen huolto on ollut tärkeä teema täällä blogissa ihan alkuajoista lähtien. Esim. ikivanhat tahranpoistovinkit ja tietoa tekstiilien, nahan, kenkien ja laukkujen hoidosta)

  • paita, Balmain x H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Acne


Ruutupöksyt ja Minni-paita

maanantai 14. tammikuu 2019

Tuntuuko jo oikeasti siltä, että päivät on piirun verran pidempiä? Ihan vitivarma en uskalla olla, sillä mahdollisesti ihana fiilis johtuu vain siitä, että täällä meillä on ollut viikonloppuna aikas ihanat talvikelit. Parisen miinusastetta ja auringonpaistetta taivaan täydeltä on ehkä täydellisin talvisää, mitä voi olla.

Tänäänkin on ollut ihan kaunista, mutta älytön tuuli. Heti tulee sellainen olo, että apua, nyt se ilmastonmuutos on laittanut kaiken sekaisin – eihän täällä tuule näin navakasti yleensä ikinä.

No, ihan kaikesta ei voi alkaa menettää yöuniaan. Olen kuitenkin sen ajan kasvatti, että muistan hyvin ajanjakson, jolloin ihan tavalliset, ajattelevat ihmiset pelkäsivät ydinsotaa niin paljon, että oli vaikea nukkua yöllä. Enkä sano tätä millään lailla vähätelläkseni tämänhetkisiä uhkakuvia – ennemminkin vain muistuttaakseni itselleni, että pelkääminen, kauhukuvien vatvominen ja stressaaminen vain hajottaa. Parasta on tehdä se, minkä voi, vaikuttaa siellä, missä pystyy ja muuten olla murehtimatta asiaa.

No, mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollut ollenkaan alkaa pohtia ilmastonmuutosta, vaan esitellä tämän maanantain toimistoasuni!

Edelleenkin kannatan ”casual Monday” ajatusta ja koska tälle päivälle ei ollut sovittuna kuin kaksi palaveria – toinen oman osaston ja toinen oman tiimin kanssa – ei ollut mitään erityistä syytä esittää jotenkin erityisen skarppia. Printti-tee + neuletakki tai jakku on ehdottomasti yleisin käyttämäni yläosakombo. Yhdistelmää on todella helppo varioida rentous-/fiksuus-/katu-uskottavuus -skaalalla. Alaosan ja kenkien valinnalla perusasetelmaa voi säätää vielä lisää.

Musta-valkoiset ruutuhousut on mielestäni olemukseltaan varsin mielenkiintoiset. Periaatteessa ne on ihan siistit ja ”pukuhousumaiset”, mustavalkoinen väritys on samoin varsin konservatiivinen. Sitten kuitenkin tuo housujen keittiöruudutus vie ajatukset ammattikeittiöön (vaikkei pepitaruutua olekaan) ja italialaisen bistron pöytäliinaan (vaikkei olekaan puna-valkoinen värimaailmaltaan).

Ammattikeittiöestetiikkaa vahvistaa se, että tänään en poikkeuksellisesti vaihtanut sisäkenkiin toimistolla, vaan oikeasti hiihtelin nuo, nyt jo aikasmoisen kulahtaneet Niket jalassa koko päivän. Mutta kuten sanottu – palaveririntamalla oli tänään varsin rentoa, joten ei ollut mitään erityistä syytä pukeutua täyteen taisteluvalmiuteen.

T-paita on, niinkuin monet teistä jo varmasti hiffasivatkin, hankinta H&M:n viimeisimmästä designer-yhteistyömallistosta Moschinon kanssa.

Tuosta pitää sanoa sen verran, että olen kieltämättä itsekin hiukan hämmästynyt, mitä nuo Henkkamaukan yhteistyömallistot tekee pääkopalleni ja tyylitajulleni. 70-luvun lopulta lähtien olen ollut sitä mieltä, että juuri mikään sarjakuvaestetiikka – ja erityisesti ”Aku Ankka/Mikki Hiiri” – ei ole mun juttu. Mutta täällä sitä ollaan, polleana Minni-hiiri -paidassa…

Olen toki hyväksynyt jo aikoja sitten, että suhtautumistani muodin ilmiöihin leimaa takinkääntö ja mielenmuutos. Silti onnistun säännöllisesti yllättämään myös itseni.

Ja sanottakoon nyt se vielä, että kysymyksessä ei tuon t-paidan kanssa ollut mikään ”pakko-saada-pakko-ostaa” -ilmiö – vaan olen siis oikeasti käyttänyt paitaa jo useamman kerran monessa eri yhteydessä.

  • t-paita, Moschino x H&M
  • neuletakki, Dagmar
  • housut, Ellos
  • tennarit, Nike


Hei ihana arki!

maanantai 07. tammikuu 2019

Olin kyllä jo viime viikolla ke-pe töissä, mutta koska siellä ei lisäkseni ollut kuin pari hassua kollegaa, tunnelma ja tempo oli kaikkea muuta kuin business as usual. Paljon näköjään kyllä saa aikaiseksi, kun normaali härdelli ei pyöri ympärillä, mutta jotenkin sitä kuitenkin pystyi viipyilemään vielä lomatunnelmassa.

Tänään oli kuitenkin jo ihan toinen ääni kellossa. Osa porukasta palailee sorvin ääreen vasta viikon mittaan, mutta maanantain aamupalaverissa oli jo täysi hulina päällä. Ja hyvä niin!

Tykkään tietty olla vapaalla, kun saa tehdä mitä haluaa, levätä, lukea ja vain olla, jos siltä tuntuu. Tai sitten tavata ystäviä ja perhettä puuhailla asioita, joihin muuten ei ole aikaa, käydä näyttelyissä ja harrastaa kulttuuria. Mutta ei minusta kyllä olisi kokoaikaiseksi vapaaherraksi.

Yksi lomien mukava puoli on se, että ne myös loppuvat. Arki on ihanaa ja rutiinit tuntuvat hyvältä. Tänä aamuna sain hämmentävää himmää iloa jopa siitä, että on maanantai ja hankala nousta sängystä. Jotain turvallisuutta kai siinäkin, että asiat ovat niinkuin ne ovat aina olleet.

Eilen siivottiin joulu täältä mun luotani pois. Karkki oli löytänyt Bauhausista (muistaakseni se oli Bauhaus) älyttömän kätevän muovisäkin, joka on tarkoitettu helpottamaan juuri tätä tapahtumaa. Kerrostalossa kun on helposti se ongelma, että sitä saa viettää kuusen ulos viemisen jälkeen seuraavan kuukauden siivoten neulasia paitsi kotona myös rappukäytävästä ja pihalta.

Parina viime vuonna ollaan tehty niin, että heitän kuusen alas toisen kerroksen parvekkeeltani. Periaatteessa ihan briljantti ajatus (vaikka Karkin ja Peetun mielestä onkin erittäin hävettävää tehdä niin), mutta kuusen ährääminen kapeasta parvekkeen ovesta aiheuttaa varsinaisen neulas-zunamin sekä sisälle että parvekkeelle. Lisäksi kuusen laskettu alastulokohta on tismalleen pihan puolen sisäänkäynnin kohdalla ja etenkin viime vuonna, kun jouluna oli vähän lunta, tuli naapureilta pikkuisen noottia, kun en saanut lumen ja jään sisään painuneita neulasia siivottua kovinkaan hyvin ovensuusta. Niitä sitten kulkeutui kengänpohjissa kotiin koko rapun suureksi iloksi… (Sorryyy!)

Nyt vain sujautettiin pussi kuusen ympärille ja kannettiin koko helahoito keräyspisteelle, mistä asuinaulueeni joulupuut kiikutetaan poltettavaksi. Neulasongelma oli toimenpiteen ansiosta jopa sisällä kotona lähestulkoon nolla. Vähän tietty sai lakaista, mutta mitään hermojen menetystä tai muuta normaalia ei ollut lainkaan ilmassa.

Ensi viikonloppuna on sitten sama edessä Karkin luona.

Olen ennenkin julistanut, että casual Fridayn sijaan pitäisi julistaa virallinen casual Monday. Pehmeä lasku maanantaihin ja alkavaan työviikkoon, piirun verran rennompi outfit ja raskaimmat strategia-palaverit sun muut ajoitettuna vasta tiistaille. Siinä reseptini onnistuneelle viikolle.

Tosin itselläni ei ollut niin kovin rentoa… Eilen alkanut jomotus takahampaassa yltyi yön aikana sen verran ikäväksi, että päätin pistäytyä töiden jälkeen täkäläisen hammashoidon akuuttivastaanotolla (jos nyt kahden tunnin odotusta voidaan pistäytymiseksi kutsua…). Tuomio oli simppeli: hampaan juuri on tulehtunut ja siksi vihoittelee. Sain vaivaan ensiapua ja määräyksen varata aika juurihoitoon asap. Se siitä pehmeästä laskusta. Haha!

Asuni oli onneksi kuitenkin varsin pehmoinen ja hellä. Lempparineuleeni (yhden niistä!) alla on aikoinaan jostain Elloksen kampanjasta saamani ruudullinen tunika ja varsinkin viime talvena, kun oli vähän talvempi, tosi paljon käyttämäni lämpimät nilkkurit ovat peräisin samasta osoitteesta nekin.

  • ruututunika, Ellos (saatu)
  • neulepaita, Acne Studios
  • farkut, Ellos
  • kengät, Ellos (saatu)


Lempeästi kimaltaen uuteen vuoteen

maanantai 31. joulukuu 2018

Vuoden viimeinen päivä on kääntynyt jo alkuiltaan. Olen jo pitkään miettinyt millaista suursiivousta haluan tässä vuodenvaihteessa tehdä. Mitä olen oppinut, mitä haluan jättää taakse, mistä on syytä luopua, mitä haluan vahvistaa. Silti yllätyin aamulla – ai tänäänkö se päivä on?

Kuvaavaa kylläkin tälle vuodelle. Välillä on tuntunut kuin juoksisi upottavassa hiekassa ja tanakassa vastatuulessa; vaikka miten kuhkii, eteenpäin ei pääse.

Toisaalta aika on mennyt ihan hurjan nopeasti ja jälleen kerran ehkä 10 % kaikesta siitä, mitä olin ajatellut kuluneen vuoden aikana saavuttaa, on todella toteutunut.

Kaikkea kivaa olen onnistunut lisäämään elämääni. Erityisesti tulee mieleen kaikenlainen näpräys – kristallikorujen tekeminen, akvarellien maalaaminen ja bujo-hommien harjoittelu. Ja tietty kaikki tarot-jutut ja kristallit myös!

Loppuvuodesta sain itseni vihdosta viimein myös salille. Mistään rutiinista ei sen suhteen voi vielä puhua, mutta tahtotila on kova – ja muutaman kerran se on jo johtanut ihan oikeaan treenaamiseen. Hyvällä tsempillä ja positiivisella asenteella sen kanssa eteenpäin ja uuteen vuoteen. Ilman pakkoa tai ”rangaistus”-ajattelua (= menin syömään pullan/pitsan, joten pitää mennä treenaamaan kalorit pois), terveys ja liikunnan ilo johtoajatuksena olkoon asenteeni.

Ihaniin elämänmuutoksiin voisi lisätä myös sen, että ihan vähän ennen joulua Karkki muutti vain vartin kävelymatkan päähän tästä mun luotani. Niin mahtavaa, kun voi vain käydä poikkeamassa toisen luona ihan tuosta vaan!

Kaikenlaista raskastakin vuoteen on sisältynyt. Jopa niin paljon, että jossain vaiheessa syksyn puolivälissä huolestuin jo omasta jaksamisestani.

Työ-töissä viihdyn edelleen aivan erinomaisesti – ja siitä olen tosi kiitollinen. Tiedän erittäin hyvin millaista on, kun ei viihdy. Toisaalta se, että on kivaa töissä, ei ole mikään rokotus loppuunpalamista vastaan. Liika on liikaa, vaikka siitä kuinka tykkäisi. Ja nyt en kuitenkaan vielä mennyt päin seinää – tajusinpahan vain, että tuossa se on.

En ole milloinkaan ollut se, joka stressaisi kovasti työasioista. Epäselvät asiat toki rassaavat ja hämärästi hahmotellut projektit, joista pitäisi tulla valmista eilen. Ja kovalevy tulee täyteen kuten kenellä tahansa.

Eniten kuitenkin yöuniini vaikuttaa, jos ihmissuhteissa on kitkaa tai joku perheestäni ei voi hyvin. Vuonna 2018 suurin murheen aiheeni oli äitini. Juuri ennen 2017 joulua hän sai toisen aivoverenvuodon ja alkuvuodesta kävi selväksi, että edellisen kerran kaltaista ”ihmeparantumista” on aivan turha odottaa.

Henkinen sopeutuminen tapahtumien kulkuun on ollut raskasta, vaikka tosiaan jo silloin parisen vuotta sitten sain vähän harjoitella. Nyt on pitänyt hyväksyä se tosiasia, että äiti sellaisena kuin hänet tunsin, ei tule enää takaisin. Pysyvän hoitopaikan järjestyminen oli suuri helpotus, mutta huono omatunto siitä, että en pääse äitiä tapaamaan kuin harvakseltaan, ei jätä rauhaan.

Ensi vuodelle on tiedossa vanhan lapsuudenkotini tyhjentäminen ja laittaminen myyntiin. Ei ihan helppo homma sen paremmin henkisesti kuin teknisestikään. Onneksi Tampereella on rakkaat ystäväni, systerit, aina valmiina auttamaan tätä kaukana asuvaa ainoaa lasta. Ilman sitä en varmasti selviäisikään.

Hahmottelen tässä vielä, mitä kaikkea oikein aionkaan luvata itselleni ja universumille ensi vuodeksi. Sen ainakin tiedän, että haluan pitää ovet ja ikkunat selällään auki ilolle ja keveydelle, ystävyydelle, lempeydelle ja – uskallanko sanoa sitä edes ääneen – rakkaudelle.

Uusi vuosi on ansainnut pikkuisen lempeästi kimaltelevaa glitteriä kunniakseen.

Olen aivan hirmu tykästynyt tuohon vinoraitaiseen paljettihameeseen, joka on peräisin Heidi Klumin Lidl-mallistosta. Musta-kermanvalkoinen-tummansininen-viininpunainen pikkupaljeteilla tehty kuosi on helppo yhdistää monenlaisiin kokonaisuuksiin. Raidallisuus antaa hiukan sporttisen vivahteen ja pienet paljetit kiiltävät kaikkea muuta kuin agressiivisesti. Napakka stretch mahdollistaa santsikierroksen buffet-pöydässä. Täydellistä!

Paita on myös ihan lempparini. Klassinen navy-sininen ohut perusneule saa juhlavan vivahteen himmeästi kiiltävästä lurex-kuidusta. Neule on Lindexin Holly & Whyte -mallistosta. Samaiselta in-house -merkiltä on tullut tehtyä aika paljon löytöjä muutenkin.

  • neule, Lindex
  • hame, Heidi Klum – Lidl
  • kengät, Acne

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE SINNE RUUDUN TOISELLE PUOLELLE!


Mitäs sitä tulikaan sanottua!?

maanantai 05. marraskuu 2018

Eihän siitä ole kuin viikko, kun tuumasin, että vaaleiden sukkiksien aika on tältä sesongilta auttamattomasti ohi. No, tällaisena tuuliviirinä olen jo oppinut, että jos oikein ponnekkaasti vakuutan jonkin asian olevan yhtä, tiedän melkovarmaan jo pikapuoliin todistavani toista. Eli tänään oli jälleen nude-sukkahousujen aika.

Edelliseen postaukseen tuli mainio kommentti, joka mielestäni selvittää todella erinomaisesti sukkahousudilemmaa. Nudet sukkikset näyttävät nimittäin jostain merkillisestä syystä kylmemmiltä kuin mustat. Siitä syystä mustat tuntuvat jotenkin oikeammilta näin kylmänä vuodenaikana – vaikka eihän ne tosiaankaan lämmitä yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan väriset.

Ette muuten ikinä usko, miten kauan olen säätänyt postausta Karkin kanssa kesän alussa tekemästäni L.A.:n reissusta. Kuvia ja kerrottavaa on niiiiin paljon, että ehkä sitten kuitenkin yritän pilkkoa kaiken kivan pariin eri postaukseen. Ehkä tämä on muutenkin hyvä aika saada vähän aurinkoenergiaa edes kuvien ja postauksen muodossa – ja kuka tietää, jos vaikka siellä ruudun puolella joku suunnittelisi matkaa niille kulmille.

Syy siihen, miksi aloin (taas) puhua tuosta L.A. reissustamme on tämän päiväisen asuni t-paita. Se on yksi löydöistäni, jonka tein outlet-shoppailulle omistettuna päivänä. Merkki on Karl Lagerfeld Paris – eli Karl Lagerfeldin Pohjois-Amerikan markkinoille räätälöimästä pää-brandin pikkusiskosta.

Olimme molemmat Karkin kanssa ihan pähkinöinä, kun tajusimme osuneemme ostoksille outlet-putiikin clearance-päivänä. Tosin joku älytön vauhtisokeushan siinä iski, sillä vaikka päädyin ostamaan kahdet kengät ja kaksi t-paitaa, jälkeenpäin on hiukan harmittanut, että muka järkevyyksissäni jätin hankkimatta kauniin klassisen punaisen pikkulaukun, helmikoristeiset mustat pistokkaat ja pari muutakin juttua.

Mutta niinkuin olen ennenkin sanonut, ex-tempore-shoppailu ei oikein ole juttuni. Mieluiten nukkuisin aina yön yli ennenkuin teen varsinaisen ostopäätöksen. Reissussa siihen ei yleensä ole mahdollisuutta – etenkään silloin, kun shoppailupaikalle on reilun tunnin ajomatka.


Olen tainnut spämmätä aikas lailla näitä samaisen Karl Lagerfeld Parisin mustia avokkaita. Mutta en vaan voi sille mitään! Mielestäni nuo ovat niin kertakaikkiaan ihanat. Siro, klassinen malli ja juuri sopivasti korkoa niin, että olo on sekä naisellinen että powerfull, mutta kuitenkin niin, että ei tarvitse kompromissata kävelymukavuudesta.

Ostin samat avokkaat vaaleanhaalean roosan pitsisinä. Ihan täydelliset kesäisiin juhliin, vaikka häihin! Saa nyt sitten nähdä, milloin niitä pääsee ulkoiluttamaan…

  • t-paita, Karl Lagerfeld Paris
  • neuletakki, H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Karl Lagerfeld Paris