Mitäs sitä tulikaan sanottua!?

maanantai 05. marraskuu 2018

Eihän siitä ole kuin viikko, kun tuumasin, että vaaleiden sukkiksien aika on tältä sesongilta auttamattomasti ohi. No, tällaisena tuuliviirinä olen jo oppinut, että jos oikein ponnekkaasti vakuutan jonkin asian olevan yhtä, tiedän melkovarmaan jo pikapuoliin todistavani toista. Eli tänään oli jälleen nude-sukkahousujen aika.

Edelliseen postaukseen tuli mainio kommentti, joka mielestäni selvittää todella erinomaisesti sukkahousudilemmaa. Nudet sukkikset näyttävät nimittäin jostain merkillisestä syystä kylmemmiltä kuin mustat. Siitä syystä mustat tuntuvat jotenkin oikeammilta näin kylmänä vuodenaikana – vaikka eihän ne tosiaankaan lämmitä yhtään sen enempää kuin minkään muunkaan väriset.

Ette muuten ikinä usko, miten kauan olen säätänyt postausta Karkin kanssa kesän alussa tekemästäni L.A.:n reissusta. Kuvia ja kerrottavaa on niiiiin paljon, että ehkä sitten kuitenkin yritän pilkkoa kaiken kivan pariin eri postaukseen. Ehkä tämä on muutenkin hyvä aika saada vähän aurinkoenergiaa edes kuvien ja postauksen muodossa – ja kuka tietää, jos vaikka siellä ruudun puolella joku suunnittelisi matkaa niille kulmille.

Syy siihen, miksi aloin (taas) puhua tuosta L.A. reissustamme on tämän päiväisen asuni t-paita. Se on yksi löydöistäni, jonka tein outlet-shoppailulle omistettuna päivänä. Merkki on Karl Lagerfeld Paris – eli Karl Lagerfeldin Pohjois-Amerikan markkinoille räätälöimästä pää-brandin pikkusiskosta.

Olimme molemmat Karkin kanssa ihan pähkinöinä, kun tajusimme osuneemme ostoksille outlet-putiikin clearance-päivänä. Tosin joku älytön vauhtisokeushan siinä iski, sillä vaikka päädyin ostamaan kahdet kengät ja kaksi t-paitaa, jälkeenpäin on hiukan harmittanut, että muka järkevyyksissäni jätin hankkimatta kauniin klassisen punaisen pikkulaukun, helmikoristeiset mustat pistokkaat ja pari muutakin juttua.

Mutta niinkuin olen ennenkin sanonut, ex-tempore-shoppailu ei oikein ole juttuni. Mieluiten nukkuisin aina yön yli ennenkuin teen varsinaisen ostopäätöksen. Reissussa siihen ei yleensä ole mahdollisuutta – etenkään silloin, kun shoppailupaikalle on reilun tunnin ajomatka.


Olen tainnut spämmätä aikas lailla näitä samaisen Karl Lagerfeld Parisin mustia avokkaita. Mutta en vaan voi sille mitään! Mielestäni nuo ovat niin kertakaikkiaan ihanat. Siro, klassinen malli ja juuri sopivasti korkoa niin, että olo on sekä naisellinen että powerfull, mutta kuitenkin niin, että ei tarvitse kompromissata kävelymukavuudesta.

Ostin samat avokkaat vaaleanhaalean roosan pitsisinä. Ihan täydelliset kesäisiin juhliin, vaikka häihin! Saa nyt sitten nähdä, milloin niitä pääsee ulkoiluttamaan…

  • t-paita, Karl Lagerfeld Paris
  • neuletakki, H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Karl Lagerfeld Paris


Raitaa, raitaa ja ruutua

maanantai 29. lokakuu 2018

Meillä on aina tiimin kanssa maanantain alkuiltapäivällä viikkopalaveri skypessä. Tapaaminen pitää hoitaa virtuaalisesti sillä vaikka osastomme ei ole suuren suuri, tiimiläisten fyysinen sijoituspaikka on Helsingissä, Oslossa, Kööpenhaminassa (tai oikeastaan Ballerupissa Köpiksen ulkopuolella) ja Tukholmassa (tai paremminkin Solnassa Tukholman kupeessa). Eihän se tietenkään ole täysin sama vaihdella kuulumisia, tsekata todo-listoja ja jakaa ad hoc infoa Skypessä kuin mitä se olisi, jos voisi tavata ihan oikeasti, mutta henkilönä, joka on aloittanut uransa ennen interwebsin ylivaltaa, tällainen mahdollisuus tuntuu yhä edelleenkin huikean upealta.

Pidämme ylipäätään aika paljon yhteyttä Skypen välityksellä, mutta yksi meidän maanantaisten miitingien tärkeimmistä tavoitteista on pitää yllä tiimihenkeä, vaikka fyysisesti olemmekin kaukana toisistamme. Itselleni on tärkeää, että ehdimme jutella edes pikkuriikkisen niitä näitä, vaikka varsinainen asialista usein onkin pitkä.

Arvatkaa, mikä oli tämän päivän tärkein puheenaihe, joka ei liittynyt töihin?

Okei, yksi tiimini jäsenistä oli juuri palannut takaisin puolentoista viikon reissulta Bostoniin, mutta sen lisäksi puhuimme ainoastaan ja vain varsin nopeasti hyvin talviseksi heittäytyneestä säästä. Norjan vahvistuksemme jopa esitteli Skypen välityksellä siellä parhaimmillaan taivaalta läiskähteleviä räntäroikaleita. (Aika hassua muuten, että edes ruotsinkielessä ei ole kunnollista vastinetta ”räntä” -sanalle. ”Snöblandat regn” eli ”lumensekainen sade” -ilmaisu ei todellakaan pääse asian ytimeen).

Täällä meillä on ollut aavistuksen iisimpää. Aamulla yökasteinen jalkakäytävä oli huurteessa ja aamupäivällä, kun katsoin toimiston ikkunoista ulos, näytti vähän siltä, että ihan kuin siellä leijailisi taivaalta jotain pikkuisen kiinteää alas. Mitään todisteita siitä ei kuitenkaan ole ja lounaalla paisteli jopa pikkuisen aurinko.

Mutta kylmä on ollut täälläkin. Ihan sikakylmä.

Normaali talvilämpötila viime vuosina täällä Tukholmassa huitelee siinä + 5 asteen kieppeillä. Nyt viime päivinä on ollut hädintuskin yksi tai kaksi astetta plussaa ja täkäläisittäin poikkeuksellisen kovan tuulen kanssa fiilis on ollut vähintäänkin hyytävä.

Allekirjoittanut on pelastautunut uuden ihanan taivaansinisen, lämminvuorisen takin sisään. Lupaan ja vannon, että tuosta Acnen ja Fjällrävenin yhteistyön hedelmänä syntyneestä nordic-climate -ihmeestä tulee kuvia tännekin, vaikka yleensä harvemmin kuvailen asuja päällyvaatteiden kanssa.

Eli varsin talviset kelit oli täällä tänään.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ei pitäisi olla mitään tyhmiä rajoitteita sen suhteen, mitkä vaatteet kuuluu eri sesonkeihin. Mutta huomasin tänään, kun olin toimistolla tässä kuvien asussa, että on joitakin sääntöjä, jotka on etsautunut selkäytimeen.

Yksi niistä on se, että erityisesti vaaleat ja rennon trikoiset merihenkiset vibat kuuluvat kevään ja kesän pukeutumiskoodistoon. En sano, että marin-tyyli kokonaisuudessaan kuuluu vuoden valoisammalle puoliskolle. Kipparitakit kultanappeineen sopii esimerkiksi erinomaisesti syksyyn ja talveen, puhumattakaan leveälahkeisista housuista upslageineen, tyypillisesti merihenkiseen tyyliin laskettavia nekin.

On kuitenkin ihan pakko tunnustaa, että tänään oli asuni kanssa vähän sellainen olo, kuin olisin erehtynyt vuodenajasta.

Pikkuriikkinen yksityiskohta on asun sukkahousut. En oikeastaan ikinä enää nykyisin käytä muita kuin mustia tai nudeja sukkiksia. Pääni sisällä on ilmeisesti joku vuodenaikakello, jonka mielestä syksyllä on ajankohta, jonka jälkeen nudet sukkahousut näyttävät täysin out-of-date. Ja sitten taas toisaalta keväällä tulee hetki, jonka jälkeen mustat näyttävät ainoastaan ja vain nuhjuisilta.

Sanoisin näin, että tämän päivän asuni (josta btw tykkäsin kovasti, mutta se vain tuntui olevaan väärään aikaan sijoitettu) tuntui epämukavalta siksi, että siinä oli niin paljon keveämmän vuodenajan elementtejä yhdessä. Taidanpa ottaa itselleni ihan haasteeksi, että yhdistelen kaiken hieman toisin ja todistan, että yleensä yksittäistä vaatetta ei ole tuomittu vain yhden sesongin vaatteeksi. Stailaus ratkaisee!

  • t-paita, Tommy Hilfiger
  • hame, H&M
  • tunika, Ellos (saatu blogin kautta)
  • kengät, Karl Lagerfeld Paris


Casual Monday

maanantai 22. lokakuu 2018

”Casual Friday” on vakiintunut konsepti, mutta miten olisi, jos ottaisimme säännölliseen käyttöön myös ajatuksen rennon pukeutumisen maanantaista? Itse ainakin tunnen perjantaita useammin juuri maanantaisin, että en mitenkään jaksa kiskoa päälleni mitään tyköistuvaa tai ylenpalttisen skarppia.

Tänään oli juuri yksi niistä maanantaista ja siksi päätin mennä pukeutumisen kanssa sieltä, missä aita on matalin. Jalassa jooga-housuiksi nimeämäni viskoositrikoiset housut, lempparipörröneule ja valkoiset kaulukset markkeeraamassa pientä skarppiutta.

Housujen nimi tulee siitä, että meillä oli aikaisemmin toimistolla aina kerran viikossa rauhallinen jooga-hetki. Se oli niin vähän liikunnallinen, että vaatteiden vaihtaminen tuntui turhalta, mutta toisaalta kuitenkin sen verran pyörittiin lattialla, että ihan kynähameessa ei olo tuntunut mukavalta. Niinpä hankin tuollaiset siistihköt viskoositrikoopöksyt, jotka toimivat sekä työasuna että mindfullness-painotteisessa joogailussa.

Sittemmin toimisto-joogamme lopetettiin, mutta housut toimivat yhä mainiosti rennomman päivän toimisto-outfiteissa.

Tänään on tullut pohdittua muutenkin maanantain konseptia. Aamulla en ollut nimittäin millään päästä ylös sängystä, mikä johti ensinnäkin stressaavaan aamuhetkeen (inhoan lähteä kotoa, jos sänkyä ei ole pedattu!) ja nippanappa säällisen rajoissa toimistolle saapumiseen.

Jotenkin ymmärrän sen, että maanantaina on hankala herätä ja saada itsensä liikkeelle, jos viikonloppuna on tullut riekuttua yömyöhään ja nukuttua aamuisin pitkään. Mutta esim. viime viikonloppuna menin iltaisin nukkumaan about samoihin aikoihin kuin normaalisti arkisin ja heräsin sekä lauantaina että sunnuntaina ihan itsekseni ilman kelloa, virkeänä ja levänneenä juuri niihin aikoihin kuin milloin herätyskelloni normaalisti soi.

Eilen illalla ihan sama juttu; ajoissa nukkumaan ja unen kanssa ihan normaali yö. Mutta kun aamulla herätyskello puhelimessa pärähti pimputtamaan, olin ihan että ”are you kidding me!!” ja torkutin niin monta kertaa, että lopulta oli ihan älytön kiire ja stressi suoriutua matkaan.

En voi kertakaikkiaan tajuta, mikä ihmeen logiikka tuossakin on! Miksi ihmeessä herään viikonloppuna virkeänä kellon soimisen aikoihin, mutta maanantaina sama tuottaa ihan kohtuutonta tuskaa?

Viime Tampereen-reissulla otin mukaani joitakin rakkaimpia muistoja äidistäni. Yksi niistä on äidin isältäni saama kaunis sormus. Sormuksen sisällä on kaiverrus: Matilta 11.11. -63. Äiti oli 21 vuotias, kun sai tuon syntymäpäivälahjaksi. Muistan, miten se oli äidin sormessa aina, kun olin lapsi.

Nyt sormus on minulla ja jotenkin tunnen äidin – ja oikeastaan isänkin – läheisyyden sen kautta.

Kalevala Korun 70-luvun versiot Halikko-korviksista ovat nekin peräisin äidin korulippaasta. Niissäkin on niin vahvat vibat, että välillä ihan hätkähdän, kun katson peiliin ja näen korut korvissani.

Myöhemmin äiti alkoi vaihdella paljonkin korviksiaan ja oli varsinainen korvakoru-fani, vaikkei muuten niin pitänytkään muista koruista. Omilta lapsuusajoiltani muistan kuitenkin, että niihin aikoihin juuri nuo Halikot olivat aina käytössä.

Ihanaa ja aika paljon myös haikeaa miten paljon muistoja ja elettyä elämää liittyy äidin vanhoihin lempparikoruihin.


  • neule, Heidi Klumin Lidl-mallistoa
  • kauluspaita, H&M
  • housut, H&M
  • sneakers, Nike

Kaulakoruhan tuohon asukokonaisuuteen olisi sopinut, mutta toimistolla kun kaulassa roikkuu aina kulkukortti, tulee harvemmin ripustettua rinnuksille mitään sen kummempaa.


Pardon my French

maanantai 15. lokakuu 2018

Hiukan ristiriitaisin tuntein täällä kirjoittelen tätä asupostausta. Tekisi niin kovin mieleni hehkuttaa ihanaa, aurinkoista ja lähestulkoon kesälämmintä viikonloppua, jonka vietin pääasiassa ulkoilemalla ja säästä nauttien. Ja samalla jatkaa juttua kertomalla, miten toimistollekin on niin paljon helpompi pukeutua, kun ei tarvitse miettiä kylmää, viimaa tai päin näköä iskevää alijäähtynyttä vettä – eli normaalia lokakuumeininkiä.

Riemua hillitsee huomattavasti se, kun takaraivossa tykyttää selkeä tieto siitä, että kaiken tutkimustiedon mukaan kysymys ei suinkaan ole se, että säiden jumalat nyt poikkeuksellisesti halusivat hemmotella meitä pohjoisen asukkeja, vaan siitä, että ilmaston lämpeneminen, kasvihuoneilmiö, mahdollistaa tällaiset ääri-ilmiöt.

En mitenkään haluasi ahdistua ihanan täydellisestä ja poikkeuksellisen lämpimästä syysviikonlopusta nauttiessani. Yritän ajatella positiivisesti – ei kai nyt ihmiskunta voi olla niin hullu, että tuhoaisi sen ainoan planeetan, jolla tietojemme mukaan voi asua – mutta kieltämättä se on tosi vaikeaa.

Mietin omaa elämääni ja kulutustottumuksiani. Olen sekasyöjä, mutta syön kalaa korkeintaan kerran viikossa ja lihaa (kana, possu, nauta, riista) noin kerran kuukaudessa. Maitotuotteita menee tosin lähes päivittäin ja muniakin melkein joka viikko. Käytän käytännöllisesti katsoen kaikki vaatteet ja muut hankinnat loppuun, ennenkuin edes mietin korvaavia ostoksia, mutta toisaalta asun yksin kolmiossa kahden kissan kanssa. Ja kaupunkikissojen hiilijalanjälki ei valitettavasti ole mitenkään minimaalinen.

Viime viikolla töissä lounaalla juteltiin kollegoiden kanssa ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten on tärkeää, että ihan jokainen tekee voitavansa pysäyttäkseen negatiivisen kehityksen. Sillä on merkitystä, miten paljon lihaa syö ja kuinka usein jättää auton talliin. Kun riittävän monet tekevät saman pienen teon, vaikutus on yllättävän suuri. Vähän samaan tapaan kuin, kun nettishoppaillessa laittaa ostoskoriin vain tosi edullisia juttuja ja mielettömän hyvä diilejä, mutta loppusumma on siitä huolimatta aivan järkyttävän suuri. Samalla tavalla pienistä teoista kasvaa merkittäviä, kunhan riittävän moni osallistuu.

Totuuden nimessä täytyy sanoa, että en kirjaimellisesti tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun tämän tiedostavan lounaspöytäkeskustelun päätteeksi porukat kyselivät toisiltaan, että ”mitäs, Annica, mitäs te meinaatte tehdä syyslomalla?” (syysloma on täällä svennelässä vasta kahden viikon päästä ja koululaisilla se kestää koko viikon). Suurin osa oli lähdössä lentäen jonnekin lämpimään. Eli se siitä kasvissyönnistä?

Enkä nyt todellakaan väitä olevani mitenkään parempi, vaikka juuri syyslomalla en mitään erityistä lomaa aio pitääkään. Itseasiassa koko konsepti tuntuu vieraalta nyt, kun ei ole kotona asuvia lapsia. Vastahan tässä ollaan päästy kunnolliseen työnteon vauhtiin kesälomien jälkeen.

Sen sijaan ajatus siitä, että matkustaisin laiva-juna -yhdistelmällä Tampereelle joka kerta, kun sinne nyt äidin asioiden hoitamisen takia pitää matkustaa, tuntuu todella ahdistavalta. Ei niin, että sen paremmin Ruotsin ja Suomen väliä sukkuloivat lautat tai juna tuntuisi vaihtoehtona vastenmieliseltä, vaan ainoastaan siksi, että en mitenkään halua pitkittää niihin, itselleni varsin raskaisiin matkoihin kuuluvaa tyhjää aikaa.

Katsastin myös muistikirjani takasivulla olevan listan unelmieni matkakohteista – tai tarkemmin siis paikoista, jonne haluaisin matkustaa ja joissa en vielä ole käynyt. Montenegro ja Lissabon taisivat olla ainoat, jotka on jotenkin mahdollista saavuttaa lentämättä.

En halua kuitenkaan vaipua synkkyyteen. Teen omalta osaltani sen, minkä kykenen; syön lihaa ja maitotuotteita entistä harvemmin ja harkitummin – ja teen kaikkeni valitakseni lähilomia.

Kaiken tämän pohdinnan kuvituksena on tämän päiväinen toimistoasuni.

  • t-paita. Ganni
  • neuletakki, Dagmar
  • hame, Primark
  • kengät, Karl Lagerfeld Paris


Casual Friday – farkkua ja raitaa alkusyksyn perjantaihin

perjantai 05. lokakuu 2018

Ihanaa perjantai-iltaa!

Mikäli Instagramiin on luottaminen, monessa paikassa Suomessa on tänään satanut vettä ja ollut ihan virallisen syksyistä. Aika harvoin kelit täällä meillä on mitenkään merkittävästi erilaiset, mutta tänään on ollut. Saimme nimittäin nauttia ihan harvinaisen epäsyksymäisestä perjantaista. Lämpötila oli virallisesti noin 15 kieppeillä, mutta auringonpaisteessa tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Hulluin fiilis tuli kuitenkin paikoin navakasta tuulesta, jossa ei ollut häivähdystäkään syksyisestä kirpeydestä.

Perjantainen office-asuni koostui lämpöaaltoon sopivasti mukavista lempparifarkuista, raitateepparista, merinovillaisesta neuletakista ja yhä vieläkin uusiksi laskemistani Karl Lagerfeldin mustista avokkaista. Kokonaisuus on varsin rento, mutta kengät tuovat sen verran skarppiutta, että ihan ei tunnu siltä, että olisi lähtenyt kotivaatteissa töihin.

Avokkaat on tosiaan löytö alkukesän L.A.-reissulta, kun Karkin kanssa päätimme uhrata yhden lomapäivän outlet-visiittiin. Olen yleensä varsin maltillinen hankintoja tehdessäni ja monesti koen vaikeaksi shoppailla mitään erityisempää, kun olen matkoilla. Haluan mielelläni nukkua yön yli vähän pienempiäkin ostoksia harkitessani, mutta havaitsin itsestäni aivan täysin uuden puolen tuolla Ameriikan outletissa. Yksikään hankinta ei vieläkään kaduta – mutta että yhdellä kertaa tuli tehtyä sellainen määrä ostoksia, joita en ollut etukäteen suunnitellut, on itselleni täysin uusi kokemus!

Lupaan ja vannon, että se työn alla oleva elämys-/ekakertalaisen vinkit L. A.:ssa -postaus tulee vielä tänne blogiinkin. Ehdottomasti ennen seuraavaa reissuani sinne suunnalle… :D

(siis mun jalat ei todellakaan ole noin päivettyneet… Meidän talon seinät on lämpimän tiilenpunaiset ja usein huomaan, että varsinkin aurinkoisella kelillä väri hohkaa ihoon niin, että se näkyy kuvissa, vaikka livenä sitä ei huomaisikaan. Useimmiten nämä meikäläisen asukuvat on otettu juuri siinä meidän ulko-oven ulkopuolella :D )

Kenkien lisäksi myös asun raitapaita on kotoisin samaisesta L.A.-outletista kuin avokkaatkin. En ole oikein ikinä identifioinut itseäni miksikään Tommy Hilfiger -tyypiksi, enkä tunne erityisen hyvin heidän mallistojaan, mutta tuolla outletissa olin mennä pähkinöksi. Tarjolla oli niin hurjasti kivoja perusvaatteita, helposti yhdisteltäviä laadukkaita t-paitoja ja neuleita varsinkin – ja ihan poskettoman hyvään hintaan. Lopputulos on se, että ”pukeutumispalapelin peruspilarit” -kokoelmani sai muutamankin uuden jäsenen joukkoonsa.

Oikeastaan aika hauskaa, että sitä tuli jo alkukesästä hankittua toimistolle sopivia neuleita ja muita vetimiä. Hellekesän aikana niille ei tullut uhrattua ajatustakaan, mutta nyt, kun kelit pikkuhiljaa viilenee, tuntuu kuin olisi shoppailemassa uudelleen – paitsi että nyt se tapahtuu omassa vaatekaapissa!

Toinen uutuus tässä asussa on musta Dagmarin neuletakki. Se on todellinen super-löytö loppukesän aleista. Neuletakki on 100 % merinovillaa, malliltaan suora, yksityiskohtana pieni halkio sivussa ja aavistuksen pidempi takakappale. Klassinen pyöreä pääntie ja Dagmar-henkiset napit täydentävät kokonaisuuden.

Olen aiemmin vannonut pääasiassa Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin nimeen (garderobistani löytyy sekä musta että harmaa), mutta nyt huomaan toivovani, että Dagmar pitäisi tämän linjakkaan mallin valikoimissaan ja että tulevaisuudessa voisi hankkia sen useammassa värissä.

  • t-paita, Tommy Hilfiger
  • farkut, Lindex
  • neuletakki, House of Dagmar
  • kengät, Karl Lagerfeld Paris
  • laukku, Mulberry