Valoa kohti!

maanantai 28. tammikuu 2019

Eikö niin, että nyt ihan jo konkreettisesti tuntee ja huomaa päivän pidentyneen!? Aamulla, kun herätyskello soi, on toki edelleen säkkipimeää, mutta jotenkin kumman aikaisin sitä kuitenkin tulee jo ihan päivä. Iltapäivän sininen hetki iskee tosin edelleenkin takavasemmalta yllättäen – etenkin viikonloppuisin tuntuu, että sitä on ihan kesken päivänvalon kanssa.

Espanjalainen esimieheni on valtavan huvittunut siitä, miten riivatulla innolla ruotsalaiset jaksavat paasata sekä säästä että päivän pituudesta. Tosin taannoin hän totesi tulleensa virallisesti ruotsalaiseksi, koska on alkanut seurata sääennustuksia.

Tosin säänseuraamisinnostus on mielestäni yhteistä  kaikille näillä leveysasteilla asuville. Mitä ihmeen päivittelemistä säässä tai vuorokauden valoisan ajan pituudessa olisikaan, jos aina olisi käytännöllisesti katsoen sama meininki?

Tykkään ajatella, että yhden suosikkilemppariteepparini printti ”It’s a dark but happy place” viittaa tänne armaaseen Pohjolaan. Pimeää on joo, ja loskan pilaamat kengät ketuttaa, mutta Suomi valittiin maailman onnellisimmaksi maaksi, eikä täällä Svennelässäkään niin kovin kurjaa ole.

Viime yönä satanut mukava pehmoinen lumipeite on tässä päivän aikana muhjaantunut aika ällöksi kuran värjäämäksi sohjoksi. En silti vaihtaisi vuodenaikojen vaihtelua mihinkään. Tuntuu sielussa hyvältä, kun talvella on talvi.

Ja sielusta puheenollen – yksi kollega kysyi (vitsaillen toki), josko paidan teksti viittaisi kantajansa sisimpään.. Haha – voihan se olla vähän niinkin. Virallinen stoori kertoo, että se tarkoittaa elämää Victoria Beckhamin (paidan suunnittelija) aurinkolasien takana.

  • paita, Victoria Beckham
  • housut, Ellos
  • neuletakki, Dagmar
  • nilkkurit, Acne


Ei talviurheilua ilman piilareita!

keskiviikko 23. tammikuu 2019


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

Olen aina ollut aika huono käyttämään silmälaseja. Näköni on omasta mielestäni ollut vähän siinä kiikun kaakun, että tarvitseeko sitä nyt laseja vai ei. Lähipiiri on varmasti toista mieltä, kun en edes armaita lapsukaisiani tunnista kadulla ennenkuin ollaan ihan kasvotusten. On kuitenkin muutamia tilanteita, joista en mitenkään selviäisi ilman skarppia näköä ja silloin piilarit on enemmän kuin toivottu apu! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

Se, että olen haahuillut menemään keskinkertaisen näköni kanssa jo pitkään, ei ole mikään salaisuus. Aikoinani, kun asuttiin vielä Tampereella, kävin GoGo:ssa jumpassa. Kun ensimmäisen kerran testasin aerobic-tuntia piilarit päässä, en lähestulkoon kehdannut tehdä yhtään mitään liikkeitä tajutessani, että kaikki näkee. Siihen asti olin jumppaillut omassa sumuisessa kuplassani vain musiikki ja ohjaajan ääni korvissani.

Ihan samanlaista kupla-ajattelua ei voi todellakaan toteuttaa rakkaimman talviurheilulajini, lumilautailun, kohdalla.

Löysin lumilautailun varmaankin ihan samassa boomissa kasarin ja ysärin vaihteessa kuin niin moni muukin. Ihastuin lajiin välittömästi, vaikka parit ensimmäiset kerrat rinteessä olikin todellisuudessa pääasiassa kuperkeikkaa ja pohjakontaktia lastenrinteeseen.

Hyvin nopeasti tajusin, että koko lumilautailun voi unohtaa, jos en pysty näkemään rinteen pinnan muotoja.

Vielä nytkin, vaikka lasissa onkin mojovat parisenkymmentä vuotta lumilautailua, en tunne olevani kunnolla tilanteen tasalla, jos en pysty lasketellessa näkemään, mitä laudan alla tapahtuu. Yllättäen alle tulevat jäiset läikät ja odottamattomat kovat kökkäreet saavat meikäläisen edelleenkin helposti nurin, joten koko nautinnon perustana on se, että en todellakaan surffaile omassa sumukuplassani – vaan että näköni on niin tarkka kuin mahdollista.

Tiedän, että on olemassa laskettelulaseja, joiden alle voi laittaa tavalliset lasit – mutta olen enemmän kuin epäileväinen niiden toimivuuden suhteen. Jo pelkästään laskettelulasien pitäminen kirkkaina, kun nassu hikoilee auringonpaisteessa tai lumi pyrkii sisään ilmastointiaukoista, on haaste sinänsä. Jos siihen vielä lisää ylimääräisen elementin, kuten laskettelulasien alla olevat tavalliset silmälasit, alkaa yhdistelmä kuullostaa ihan kaaokselta.

Tavallisesti käytän piilolaseja aika harvoin. Silmäni on tosi kuivat ja ei tarvitse mennä kovinkaan montaa tuntia, kun linssit on vaan ihan pakko saada pois päästä. Kaikkein hankalinta on tietty toimistolla ja varsin näin talvella, kun sisäilma on kuivaa, mutta myös rinteessä päivä saattaa venähtää niin pitkäksi, että lopulta tuntuu siltä, kuin linssit liimautuisivat kiinni silmiin.

Sain Silmäasemalta tätä postausta varten testiin ainakin itselleni täysin uudenlaiset Acuvue-linssit. Acuvuet on toki tuttu merkki ihan sieltä piilarinkäyttöni alkuajoilta asti, mutta näitä Oasys Hydraluxe -linssejä en ollut testannut aikaisemmin. Lyhyen, mutta intensiivisen testiperiodin jälkeen voin rehellisesti sanoa, että en ole milloinkaan kokeillut linssejä, jotka olisivat yhtä mukavat käyttää koko pitkän päivän!

(Näköjään olisi aika viedä tuo lautakin vähän huoltoon…)

Acuvue Oasys 1 Day with Hydraluxe onkin valmistajan mukaan täysin uudenlaisella tekniikalla valmistettu kertakäyttöinen piilolinssi, jossa linssin hyvät ominaisuudet, kuten kosteus, suljetaan linssin sisään. Linssimateriaali on hyvin hengittävää silikonihydrogeeliä, jonka ansiosta linssit takaavat silmille hyvän hapensaannin pitkässäkin käytössä. Linssin reunat on kaiken lisäksi muotoiltu erittäin ohueksi, joten ne eivät tunnu epämukavilta eivätkä reunat ala karhia luomia räpsytellessä (tavallinen vaiva muutoin ainakin itselläni – erityisesti, kun pidän linssejä toimistolla).

Tiedän hyvin, että voi tuntua vähän jännältä miettiä piilolasien hankintaa, jos on koko ikänsä käyttänyt vain laseja. Itsekään en olisi todellakaan valmis luopumaan kokonaan kakkuloista, mutta yleensä liikkuessa on kyllä paljon helpompi olla ilman mitään ylimääräistä nenän päällä.

Jos vähän vielä arveluttaa, niin voin kertoa, että Silmäasemalla on menossa tosi kiva kampanja ”Kokeile piilolinssejä 5 päivää 5€”. Eli käytännössä kaikki asiaankuuluvat palvelut: opastus ja piilolinssien sovitus (arvo 30€) sekä linssit viideksi päiväksi kuuluu samaan viiden egen hintaan. Myös jälkitarkastus on osa pakettia.

Eli jos on yhtäänkään ollut ajatuksissa, että tekisi mieli testata piilareita, mutta ei ole oikein saanut aikaiseksi tai tohtinut – nyt on ihan paras hetki ryhtyä tuumasta toimeen!


Oman elämänsä erotuomari

maanantai 21. tammikuu 2019

Ai että osaa olla kylmä! Tukholmassa ei muistini mukaan ole moneen vuoteen ollut tällaista kunnollista pitkää pakkasjaksoa. Jo yli viikon on ollut melkein kymmenen astetta miinusta (no, okei – pahimmillaan ehkä -8 – yleensä vähän vähemmän). Toisaalta muistini saattaa kyllä pettää. Säähän liittyvissä asioissa muisti on ainakin omalla kohdallani äärimmäisen lyhyt.

Se ei nyt kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että me ollaan täällä ihan kollektiivisesti häkeltyneitä, kun moneen päivään ei ole enää voinut kulkea takki auki ja tennarit jalassa perustukholmalaiseen tyyliin. Haha!

Toisaalta pikkuisen tuli pudotusta maanpinnalle ja muistutus kaiken suhteellisuudesta, kun Uumajassa asuva Peetu laittoi IG-storiesiin tänään juttua, miten siellä heillä pakkaslukemat huitelee kolmenkymmenen korvilla ja ulkona liikkumisesta ei selviä ilman tuplasettiä pitkiä kalsareita.

Lunta ei täällä meillä ole kovinkaan paljoa, mutta miinuslukemat pitää onneksi huolta siitä, että maisema pysyy edes pikkuisen valkoisena. Maa on kyllä sen verran jäinen, että moneen kertaan olen harmitellut, että jätin ostamatta Stadiumin suht sporttisen näköiset kenkiin kiinnitettävät jääpiikit, kun niitä ennen joulua hiplailin. Nyt ne on tietty joka paikasta myyty loppuun.

Oh well. Täytyy nyt vain toivoa, että sitä selviää katkomatta luitaan tai halkaisematta kalloaan tämän poikkeuksellisen talvisen jakson yli.

Tunnistaako kukaan tämän päiväisen toimistoasuni paitaa? Kyllä, se on peräisin H&M:n Balmainin kanssa tekemästä yhteistyömallistosta. Tykkäsin siitä aikoinani tosi paljon ja käytinkin toimistolla niin usein kuin tohdin. Ongelma tuollaisten näyttävien vaatteiden kanssa on se, että ne jää ihmisten mieleen ja siksi niitä ei voi käyttää niin usein, ettei tule fiilis, että tuo on aina samoissa vaatteissa… Jotain mustia tunikoita voi pitää vaikka joka toinen päivä, eikä kukaan huomaa mitään!

Syitä siihen, miksi olen pitänyt pitkähkön tauon paidan käytössä, on useita. Yksi tärkeimmistä on se, että tuollainen silkkisatiini, mistä paita on valmistettu, on mielestäni älyttömän vaikea silittää nätiksi. Silitysrauta jotenkin litistää koko helahoidon eikä lopputulos ole kauniisti hohtava, niinkuin toivoisi, vaan enemminkin epämääräisesti (ja epätasaisesti) kiiltelevä.

Tänä jouluna tsemppasimme erityisesti pitääksemme lahjojen lukumäärän säädyllisenä. Myönnän olevani ykköspahis, sillä rakastan ostaa lahjoja. Valitettavasti olen varsin lahjakas suuntaamaan lahjojenantamisviettini myös itseeni ja sehän eskaloituu äkkiä, niinkuin hyvin tiedetään.

Tänä jouluna annoin itselleni vain yhden lahjan: vaatteiden silittämiseen tarkoitetun höyryttimen. Siis sen sellaisen suuttimen, jolla voi puhkua höyryä tekstiileihin ja ne siliää kuin itsestään. Täällä laitteesta käytetään ameriikankielistä nimeä steamer, mutta ehkä suomenkielessä sille löytyy ihan oma sana?

Steamerin ansiosta olen saanut liudan vaatteita, pääasiassa paitoja, takaisin käyttöön. Jo pelkästään se ansaitsee mielestäni kunniamaininnan ja antaa oikeutuksen laitteen hankinnalle.

Mistään heräteostoksesta ei tosiaankaan ollut kyse. Olen miettinyt steamerin hyödyllisyyttä (en halunnut hankkia mitään popcornikonetta riesakseni), lukenut käyttökokemuksia, vertaillut eri testien tuloksia ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että garderobini laajentuu välittömästi, kun saan kaikki mahdottomat silitettävät takaisin käyttöön.

Kaiken taustatyön jälkeen päädyin Philipsin mustaan steameriin – se oli testivoittaja täkäläisessä kuluttaja-lehden testissä. Mitenkään edullisin hinnaltaan se ei ollut, markkinoilta löytyy halvempiakin, mutta tunnen olevani aivan liian vanha leikkimään millään leluilla.

Toisaalta olisi ollut ihana sellainenkin, missä on oikein teline, mihin vaate ripustetaan ja joissakin ihan erillinen säiliö höyryvedelle. Näiden kohdalla tuli kuitenkin säilytystila- ja käytettävyysdilemma. Mikäli steamerin esille ottaminen olisi ihan erillinen iltapuhde, tiedän kokemuksesta, että pääosin se jäisi tekemättä. Tilanne olisi täysin toinen, jos olisi esmes pukeutumishuone, walk-in closet tai vaikka kodinhoitohuone (nehän on Suomessa varsin tavallisia!), jossa laite mahtuisi olemaan esillä ja käytettävissä aina tarpeen mukaan.

Nyt muutaman viikon käyttökokemuksella voin kuitenkin sanoa, että tuo, minkä itse ostin, on hurjan kätevä myös siksi, että se menee suht pieneen tilaan hyllylle ja on sieltä älyttömän kätevästi napattavissa tositoimiin.

Höyrytystelineen puuttumisen ratkaisin niin, että ripustan vaatteen henkarissa keittiön yläkaapin ovenkahvaan ja aukaisen oven. Ainakin paidat ja jakut on näin juuri tismalleen oikealla korkeudella höyryttelyä varten!

(Ja siis tämä ei ole todellakaan maksettu mainos vaan ihan käyttäjäkokemus, jos joku siellä kulkee samoissa mietteissä! Vaatteiden hyvä ja oikeanlainen huolto on ollut tärkeä teema täällä blogissa ihan alkuajoista lähtien. Esim. ikivanhat tahranpoistovinkit ja tietoa tekstiilien, nahan, kenkien ja laukkujen hoidosta)

  • paita, Balmain x H&M
  • hame, H&M
  • kengät, Acne


Ruutupöksyt ja Minni-paita

maanantai 14. tammikuu 2019

Tuntuuko jo oikeasti siltä, että päivät on piirun verran pidempiä? Ihan vitivarma en uskalla olla, sillä mahdollisesti ihana fiilis johtuu vain siitä, että täällä meillä on ollut viikonloppuna aikas ihanat talvikelit. Parisen miinusastetta ja auringonpaistetta taivaan täydeltä on ehkä täydellisin talvisää, mitä voi olla.

Tänäänkin on ollut ihan kaunista, mutta älytön tuuli. Heti tulee sellainen olo, että apua, nyt se ilmastonmuutos on laittanut kaiken sekaisin – eihän täällä tuule näin navakasti yleensä ikinä.

No, ihan kaikesta ei voi alkaa menettää yöuniaan. Olen kuitenkin sen ajan kasvatti, että muistan hyvin ajanjakson, jolloin ihan tavalliset, ajattelevat ihmiset pelkäsivät ydinsotaa niin paljon, että oli vaikea nukkua yöllä. Enkä sano tätä millään lailla vähätelläkseni tämänhetkisiä uhkakuvia – ennemminkin vain muistuttaakseni itselleni, että pelkääminen, kauhukuvien vatvominen ja stressaaminen vain hajottaa. Parasta on tehdä se, minkä voi, vaikuttaa siellä, missä pystyy ja muuten olla murehtimatta asiaa.

No, mutta tämän postauksen tarkoitus ei ollut ollenkaan alkaa pohtia ilmastonmuutosta, vaan esitellä tämän maanantain toimistoasuni!

Edelleenkin kannatan ”casual Monday” ajatusta ja koska tälle päivälle ei ollut sovittuna kuin kaksi palaveria – toinen oman osaston ja toinen oman tiimin kanssa – ei ollut mitään erityistä syytä esittää jotenkin erityisen skarppia. Printti-tee + neuletakki tai jakku on ehdottomasti yleisin käyttämäni yläosakombo. Yhdistelmää on todella helppo varioida rentous-/fiksuus-/katu-uskottavuus -skaalalla. Alaosan ja kenkien valinnalla perusasetelmaa voi säätää vielä lisää.

Musta-valkoiset ruutuhousut on mielestäni olemukseltaan varsin mielenkiintoiset. Periaatteessa ne on ihan siistit ja ”pukuhousumaiset”, mustavalkoinen väritys on samoin varsin konservatiivinen. Sitten kuitenkin tuo housujen keittiöruudutus vie ajatukset ammattikeittiöön (vaikkei pepitaruutua olekaan) ja italialaisen bistron pöytäliinaan (vaikkei olekaan puna-valkoinen värimaailmaltaan).

Ammattikeittiöestetiikkaa vahvistaa se, että tänään en poikkeuksellisesti vaihtanut sisäkenkiin toimistolla, vaan oikeasti hiihtelin nuo, nyt jo aikasmoisen kulahtaneet Niket jalassa koko päivän. Mutta kuten sanottu – palaveririntamalla oli tänään varsin rentoa, joten ei ollut mitään erityistä syytä pukeutua täyteen taisteluvalmiuteen.

T-paita on, niinkuin monet teistä jo varmasti hiffasivatkin, hankinta H&M:n viimeisimmästä designer-yhteistyömallistosta Moschinon kanssa.

Tuosta pitää sanoa sen verran, että olen kieltämättä itsekin hiukan hämmästynyt, mitä nuo Henkkamaukan yhteistyömallistot tekee pääkopalleni ja tyylitajulleni. 70-luvun lopulta lähtien olen ollut sitä mieltä, että juuri mikään sarjakuvaestetiikka – ja erityisesti ”Aku Ankka/Mikki Hiiri” – ei ole mun juttu. Mutta täällä sitä ollaan, polleana Minni-hiiri -paidassa…

Olen toki hyväksynyt jo aikoja sitten, että suhtautumistani muodin ilmiöihin leimaa takinkääntö ja mielenmuutos. Silti onnistun säännöllisesti yllättämään myös itseni.

Ja sanottakoon nyt se vielä, että kysymyksessä ei tuon t-paidan kanssa ollut mikään ”pakko-saada-pakko-ostaa” -ilmiö – vaan olen siis oikeasti käyttänyt paitaa jo useamman kerran monessa eri yhteydessä.

  • t-paita, Moschino x H&M
  • neuletakki, Dagmar
  • housut, Ellos
  • tennarit, Nike


Hei ihana arki!

maanantai 07. tammikuu 2019

Olin kyllä jo viime viikolla ke-pe töissä, mutta koska siellä ei lisäkseni ollut kuin pari hassua kollegaa, tunnelma ja tempo oli kaikkea muuta kuin business as usual. Paljon näköjään kyllä saa aikaiseksi, kun normaali härdelli ei pyöri ympärillä, mutta jotenkin sitä kuitenkin pystyi viipyilemään vielä lomatunnelmassa.

Tänään oli kuitenkin jo ihan toinen ääni kellossa. Osa porukasta palailee sorvin ääreen vasta viikon mittaan, mutta maanantain aamupalaverissa oli jo täysi hulina päällä. Ja hyvä niin!

Tykkään tietty olla vapaalla, kun saa tehdä mitä haluaa, levätä, lukea ja vain olla, jos siltä tuntuu. Tai sitten tavata ystäviä ja perhettä puuhailla asioita, joihin muuten ei ole aikaa, käydä näyttelyissä ja harrastaa kulttuuria. Mutta ei minusta kyllä olisi kokoaikaiseksi vapaaherraksi.

Yksi lomien mukava puoli on se, että ne myös loppuvat. Arki on ihanaa ja rutiinit tuntuvat hyvältä. Tänä aamuna sain hämmentävää himmää iloa jopa siitä, että on maanantai ja hankala nousta sängystä. Jotain turvallisuutta kai siinäkin, että asiat ovat niinkuin ne ovat aina olleet.

Eilen siivottiin joulu täältä mun luotani pois. Karkki oli löytänyt Bauhausista (muistaakseni se oli Bauhaus) älyttömän kätevän muovisäkin, joka on tarkoitettu helpottamaan juuri tätä tapahtumaa. Kerrostalossa kun on helposti se ongelma, että sitä saa viettää kuusen ulos viemisen jälkeen seuraavan kuukauden siivoten neulasia paitsi kotona myös rappukäytävästä ja pihalta.

Parina viime vuonna ollaan tehty niin, että heitän kuusen alas toisen kerroksen parvekkeeltani. Periaatteessa ihan briljantti ajatus (vaikka Karkin ja Peetun mielestä onkin erittäin hävettävää tehdä niin), mutta kuusen ährääminen kapeasta parvekkeen ovesta aiheuttaa varsinaisen neulas-zunamin sekä sisälle että parvekkeelle. Lisäksi kuusen laskettu alastulokohta on tismalleen pihan puolen sisäänkäynnin kohdalla ja etenkin viime vuonna, kun jouluna oli vähän lunta, tuli naapureilta pikkuisen noottia, kun en saanut lumen ja jään sisään painuneita neulasia siivottua kovinkaan hyvin ovensuusta. Niitä sitten kulkeutui kengänpohjissa kotiin koko rapun suureksi iloksi… (Sorryyy!)

Nyt vain sujautettiin pussi kuusen ympärille ja kannettiin koko helahoito keräyspisteelle, mistä asuinaulueeni joulupuut kiikutetaan poltettavaksi. Neulasongelma oli toimenpiteen ansiosta jopa sisällä kotona lähestulkoon nolla. Vähän tietty sai lakaista, mutta mitään hermojen menetystä tai muuta normaalia ei ollut lainkaan ilmassa.

Ensi viikonloppuna on sitten sama edessä Karkin luona.

Olen ennenkin julistanut, että casual Fridayn sijaan pitäisi julistaa virallinen casual Monday. Pehmeä lasku maanantaihin ja alkavaan työviikkoon, piirun verran rennompi outfit ja raskaimmat strategia-palaverit sun muut ajoitettuna vasta tiistaille. Siinä reseptini onnistuneelle viikolle.

Tosin itselläni ei ollut niin kovin rentoa… Eilen alkanut jomotus takahampaassa yltyi yön aikana sen verran ikäväksi, että päätin pistäytyä töiden jälkeen täkäläisen hammashoidon akuuttivastaanotolla (jos nyt kahden tunnin odotusta voidaan pistäytymiseksi kutsua…). Tuomio oli simppeli: hampaan juuri on tulehtunut ja siksi vihoittelee. Sain vaivaan ensiapua ja määräyksen varata aika juurihoitoon asap. Se siitä pehmeästä laskusta. Haha!

Asuni oli onneksi kuitenkin varsin pehmoinen ja hellä. Lempparineuleeni (yhden niistä!) alla on aikoinaan jostain Elloksen kampanjasta saamani ruudullinen tunika ja varsinkin viime talvena, kun oli vähän talvempi, tosi paljon käyttämäni lämpimät nilkkurit ovat peräisin samasta osoitteesta nekin.

  • ruututunika, Ellos (saatu)
  • neulepaita, Acne Studios
  • farkut, Ellos
  • kengät, Ellos (saatu)