Juhannushame

Sunday 16. June 2013

Ihmeellinen, vuoroin heleän auringonpaisteinen, vuoroin pikimustan pimeä, ukkoskuuroinen sunnuntai sai pitkästä aikaa ompelumoodin päälle. Pikkiriikkinen inspiraationpoikanen taisi tarttua myös omasta eilisestä jutustani. Diorin kevätmalliston hamoset tulivat kirjaimellisesti myös uniini. Sekava keli ei oikein innostanut laajempiin ulkoiluhommiin, joten puolentoistatunnin power walk -lenkin (jonka aikana kastuin litimäräksi kaksi kertaa…) jälkeen sukelsin penkomaan kangasvarastoani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistelin, että minulta piti löytyä vielä kaunista helmenvalkoista pehmeäpintaiseksi hiottua viskoosikangasta, mutta sitä ei kyllä etsinnöistäni huolimatta löytynyt. Sen sijaan käsiini osui parin metrin pätkä Marimekon lähes harsomaista, mustalla ja teräksenharmaalla kuvioitua pellavakangasta. Kuosin nimi on “Perhonen” ja suunnittelija lempparini Fujiwo Ishimoto.

Mietin kyllä hetken, että onko isokuvioinen kangas vähän too much, mutta päätin sitten, että ei. Läpinäkyvähän tuo on kuin mikä, eikä loppumattomilta tuntuvista varastoistani löytynyt lainkaan vaaleaa vuorikangasta. No, ajattelin poiketa huomenna Lindexillä ja hankkia simppelin alushameen. Sellaiselle on varmaan käyttöä myöhemminkin.

Juhannushame 2

Kaikki kunnia äiskältä perimälleni ziljoona vuotta vanhalle ompelukoneelle, mutta kun se lottovoitto vihdoin osuu kohdalle, yksi ostoslistan ensimmäisistä hankinnoista on kunnollinen jämerä ompelukone! (…pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa lotota. Voittomahdollisuudet kasvaisivat heti aika huikeasti!)

Juhannushame 3 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Juhannushame 5

Jännä nähdä, miten tuohon konservatiivisen pituiseen helmaan tottuu. Ajattelin, että laitan juhannuksena uudet sandaalini (ovat jo Brandoksen mukaan matkalla, joten ovat varmasti täällä ennen pyhiä…) ja Dior-henkisen mustan topin tuon hameen kanssa. Ihan täysin fiftarihenkiseen stailaukseen terävine pumpseineen ja fritsuliinoineen en nyt ainakaan ihan heti taivu. Katotaan uudelleen sitten loppukesästä! Haha!!


Superhelppo ohje kukka- eli salihousuille

Thursday 25. April 2013

Tässä tulee nyt  vihdoin lupaamani ohje tosi helppojen (ja tosi trendikkäiden!) salihousujen ompelemiseen. Kunnon “räätälöityjä” versioita hinkuavien kannattaa etsiä jotkut oikeat kaavat, mutta kärsimättömille ja/tai alottelijoille tämä ohje sopii tosi hyvin. Ihan tunnissa housut eivät valmistu – kuten taisin etukäteen rehvastella. Etenkään, jos on niinkuin Mintun ompelimossa, että itse ateljeen pystyttämiseen, koneiden, silitysvälineiden ja muun rekvisiitan esiin roudaamiseen ja tarvittavan työtilan raivaamiseen menee helposti hetkonen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housuissa on vain kaksi varsinaista saumaa: puntin sisäpuolella ja haarakoukku. Lisäksi pitää ommella käänteet lahkeensuihin ja kuminauhakuja vyötärölle. Koska mallin idea on olla kunnolla “lötkö”, pienet harhatikit eivät näy missään ja siksi housut erittäin todennäköisesti onnistuvat, vaikka istuisi elämänsä ensimmäisen kerran ompelukoneen ääreen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Salihousujen tekemistä varten tarvitset:

  • noin 1,20 m – 1,50 m hyvin laskeutuvaa kangasta, mieluiten aika ohutta viskoosia. Kankaan leveys tulisi olla noin 140 cm. Kapeammasta kankaasta (yleensä silkit ovat 120 cm) syntyy noin XS/S -kokoiset housut. Isoja kokoja varten pitäisi olla joko leveämpi kangas tai limittäin menevä leikkuusuunnitelma.
  • vyötärönympärysmitan kuminauhaa. Mikä tahansa leveys käy. Itseltäni sattui löytymään valmiiksi leveää (punaista!) kuminauhaa, joten käytin sitten sitä…
  • mittanauhan
  • sakset
  • sopivan väristä ompelulankaa ja tietty sen koneen…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mintun kukkahousujen viskoosi on vähintäänkin ziljoona vuotta vanhaa ja alunperin hankittu jotain suunnitelma-asteelle jäänyttä mekkoprojektia varten. Sattumalta kankaan kuvioista löytyy niin sinistä kuin keltaistakin – jotka molemmat ovat tehneet yllätyshyökkäyksen Mintun garderobiin tänä keväänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leikkausta varten kangas taitellaan kuvan tapaan – eli ei niinkuin normaalisti kaksinkerroin, vaan siten, että reunat kohtaavat keskikohdalla ja kummassakin reunassa on taite. Hmmm… tulipas selostettua tosi hassusti, mutta kuvasta selviää varmaankin ihan hyvin, mitä tarkoitan..

Kaava

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Housut valmistuu kahdesta kappaleesta, jotka ovat keskenään samanlaiset. Tee näin:

  • Mittaa jalan ulkosivu nilkasta vyötärölle, lisää mittaan 2 x kuminauhan leveys + 1 cm ja noin 1 cm lahkeen kääntämistä varten. Yhteenlaskettu pituus = kaavan “TAITE”
  • Merkkaa pituus kankaalle.
  • Merkkaa puntin suun leveys kankaalle – huom. puolikas lopullisesta mitasta! Jos et osaa päättää, mikä olisi hyvä leveys, mittaa joidenkin toisten housujen puntti tai tee mittanauhasta lenksu ja mallaile sopiva leveys sen avulla. Kukkahousujen puntti on reilut 20 cm.
  • Mittaa lantion levein kohta ja lisää pituuteen 6 cm. Jaa tuo nyt saatu mitta neljällä ja merkkaa se kankaan yläreunaan.
  • Piirrä viiva (tai leikkaa suoraan…) “sisäpuntti” 2/3 pituudesta niin, että se päättyy keskelle kangastaitosta. Haara on puolestaan 1/3 pituudesta ja päättyy edellisessä kohdassa mitatun vyötärön reunaan.
  • Leikkaa toisesta kangaspuoliskosta samanlainen kappale. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Periaatteessa kaava toimii aivan loistavasti, vaikka vetäisi ihan suorat viivat lahkeensuusta ja vyötäröltä kankaan keskelle. Itse en malttanut olla hifistelemättä ja kaarroin aavistuksen haaraa ja leikkasin puntin vähän matkaa loivasti suoraan, ennenkuin aloin kaartamaan lisää leveyttä.

Ompele ensin sisäpunttisaumat niin, että lopputuloksena on kaksi punttipötkylää. Siksakkaa ja silitä. Ompele puntit yhteen haarasaumalla. Siksakkaa ja silitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ompele kuminauha lenksuksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun housukappaleet on ommeltu yhteen ja kuminauha lenkiksi, voit sovittaa tekelettä. Yleensä tekee hyvää, jos etupuoliskoa madaltaa pari-kolme cm, kuten kuvassa.

Tarkoitus on, että haarakoukku roikkuu selkeästi alhaalla – ei nyt ihan haaremityyliin, mutta melkein. Se antaa salihousuille tunnusomaisen rennon lökötyksen ja on välttämätöntä liikkumisen kannalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siksakkaa yläreuna ja ompele kuminauha pussiin (taitteen sisään). Oikein leveä kuminauha, kuten Mintulla tässä, pysyy paremmin ojennuksessa, jos sen tikkaa vielä keskeltä. Kuminauhaa pitää silloin venyttää samalla, kun ompelee, jottei tikit katkeile, kun kiskoo housut jalkaansa. Kapea kuminauha on kaikkein helpoin.

Siksakkaa punttien suut ja käännä noin sentin verran. Silitä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmista tuli!!

Jos jäi vielä jotain kysyttävää näin superpedagogisten ohjeiden jälkeen, vastailen kommenttiboksissa erittäin mielelläni. Ja tosiaan tuolla ylempänä antamani kankaan menekki on arvio. Vajaamittaiset ja/tai lyhyen ihmisen  housut syntyvät pienemmästäkin määrästä. Yksi pituus riittää tuonne 42/44 -kokoon asti, mutta isompia kokoja varten kannattaa hankkia 1 1/2 tai kaksi kertaa tarvittava pituus.


Kirjoittanut Minttu KLO 16:14 Comments Off on Superhelppo ohje kukka- eli salihousuille

TUNNISTEET: ,

Muissa blogeissa aiheesta: DIY Muoti

 

Burda 1 – 2013

Tuesday 12. February 2013

Silläkin uhalla, että joku rohkenee olla sitä mieltä, että Mintun ompeluhommien kanssa on vähän niin ja näin, paljastan lempparikaavani tuoreimmasta 1/2013 Burdasta. Kieltämättä sitä tulee suunniteltua aika oleellisesti paljon enemmän juttuja kuin mitä sitten lopulta syntyy valmista. Keskeneräisiäkin projekteja kasaantuu hyllyille, kun aikaoptimisti ehtii aloittaa jotain, mutta homman loppuunviemiseen ei tilaisuutta sitten ihan heti olekaan.

Ostelen silti säännöllisesti lempparikaavalehteäni Burdaa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä vastustamattoman hienoja kaavoja lehdestä löytyy!

Burda 1-2013 1

Juttuhan on siis niin, että osaan (todennäköisesti edelleen…) kaavoittaa kaikkea perushameesta suureen hääpukuun ihan alusta asti itsekin. Jotenkin sitä vaan pääsee niin kovin paljon helpommalla, vähemmällä mittailulla ja etenkin hommaan ryhtymisen aloituskynnys on huomattavasti matalammalla, kun lähtökohtana on valmis kaava. Yleensä en malta olla muuttelematta kaavaa hiukan sieltä ja vähäsen täältä, mutta vain erikoistapauksissa enää nykyään piirtelen kaavoja ilman valmista pohjaa.

Juuri tästä syystä meinaa iskeä pienenpieni kärähdys aina, kun olen lehtikiskalla ja punnitsen, että olisko tämä nyt se Burda, jonka olisi syytä päätyä kaavalehtipinon jatkeeksi vai ei. Kaikissa numeroissa ei todellakaan ole sellaisia kaavoja, joita edes teoreettisesti haluaisin koskaan valmistaa vaatteeksi asti. Mutta kun ne kirotut lehdet on (ihan ymmärrettävistä syistä toki!) muovitettu – eikä kansikuvan perusteella voi todellakaan päätellä, mitä sisältä löytyy.

Tässä on päällimmäiset suosikkini tämän vuoden ensimmäisestä Burdasta, joka siis löytyy nykyään myös suomeksi ja on myynnissä reilut pari viikkoa tästä eteenpäin.

Burda 1-2013 2

Hyvä perushameen/suoran hameen kaava on aina hyvä hankinta! Suosittelen piirtämään kunnolliselle kaavapaperille, joka on hiukan kestävämpää kuin tavallinen silkkipaperi – ja merkitsemään kaavaan omat muutokset. Burdassa tuo malli on toteutettu nahasta, mutta sama kaava käy ohjeita soveltaen myös tavalliselle kankaalle.

Burda 1-2013 3

Tiedän aivan hyvin, että ompeluhommiin käytettävissä oleva aikani on hyvin minimaalinen ja siksi valitsen mielelläni nopeasti toteutettavissa olevia malleja. Edellisen kuvan toppi ja tämän kuvan tunika ovat tehty samalla kaavalla – vain eri pituisina. Tämän aion testata käytännössä as soon as possible. Varastoistani löytyy muutama silkkikangas, jotka olisivat parhaimmillaan juuri tuollaisena äärimmäisen simppelinä, valuvan oloisena toteutuksena.

Burda 1-2013 4

En nyt ole aivan varma puhuuko tässä nyt sisäinen harakkani vai mitä, mutta tosi kivaltahan tuokin kaava näyttää. Vähän paksummasta napakasta jerseystä toteutettuna tuloksena olisi mukava lisä office-vaatetukseen.

Burda 1-2013 5

Jos edelliset olivat tyyppiesimerkkejä nopeasti valmistuvista persuvaatteista, joita laiska ompelija ei jaksa kaavottaa itse, on tämä ihana retrohenkinen mekko hiukan toista maata. Tai mekko sinänsä ei ole niin kummonen tai erityisesti tavallista kotelomekkoa mutkikkaampi toteutettava, mutta tuo irroitettava, helmin koristeltu, pääntiekaarroke hiukan kiinnostaa. Projektiosastolle menee, mutta onhan se hyvä, että sielläkin aina jotain uutta pyörii.

Tämän lisäksi tammikuun Burdasta löytyy kivan näköinen villakangastakin kaava ja parikin muuta ihan ookoo mekon kaavaa. Eli jos olet kuin minä, että hankit vain joitakin kaavalehtiä vuodessa ja toivot, että juuri niistä löytyisi sopivassa suhteessa käyttökelpoista peruskauraa ja kivan näköisiä inspiraatiojuttuja (eikä niinkään niitä, ylityöstettyjä saksalaishärpäkkeitä…), tässä on tosi hyvä numero, jonka hankkimisesta ainakin itse olen tosi tyytyväinen!


Burda suomeksi

Sunday 13. January 2013

Viime Suomen reissulla huomasin, että Burdaa saa vihdoinkin myös suomenkielisenä! Varsinkin joidenkin kinkkisempien ohjeitten kanssa on kyllä ihan loistavaa, että voi lukea omalla äidinkielellään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ainakin tuo 13/2012 numero oli jo saatavana suomenkielisenä. Taisi olla ihan ensimmäinen laatuaan. Tosin mun lehteni on ruotsiksi… En kyllä taida jaksaa alkaa kantaa lehtiä Suomesta. :)

Vuoden viimeinen numero on aina täynnä juhlavaatteita, mutta monesti niistä löytää hyviä mekon kaavoja, jotka on helppo muuttaa arkikäyttöön sopiviksi vähän vähemmän kiiltävillä kankailla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiepsautussolmumekko alkoi heti syyhyttää sormia… Valitettavasti varastoistani ei löydy tuohon malliin soveltuvaa kangasta ja kangasostolakko jatkuu edelleen. Täytyy nyt harkita, jos tekisi tämän kohdalla yhden poikkeuksen kuitenkin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkään hurjasti mekoista, jotka antaa sellaisen vaikutelman kuin olisi pukeutunut paitaan ja hameeseen. Lisäksi kietaisumalli on mielestäni aina kiva, joten tämä pääsi ensimmäisenä toteutukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joulukuusiaiheiset stailaukset ei jotenkin enää iske, mutta harmaa villahame kylläkin. Tavallinen melko tylsä puolihame herää kummasti henkiin toispuoleisen liuhulipareen ansiosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tosi hyvä valikoima eri tyylisiä mekkoja. Tekisi mieleni toteuttaa useampikin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisenä listalla on siis kuitenkin tämä kietaisupaitamekko. Olen jo aloitellut vähän projektia. Kaavat on piirretty ja kangas silputtu, mutta varsinaisiin ompeluhommiin asti en ole vielä päässyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritin kuvata kangasyhdistelmän, josta mekko on tulossa, mutta sävyt eivät oikein halunneet tallentua luonnollisina. Hameosa on hyvin tummaa, lähes mustaa, tummansinistä villasekoitekangasta ja yläosa raikkaan vaaleanvihertävää viskoosia. Kuullostaa ehkä vähän oudolta – ja eikös jotkut tiukkapipot ole sitä mieltä, että sinistä ja vihreää ei saisi yhdistää ollenkaan – mutta tykkään kokonaisuudesta oikein kovasti. Täytyy vaan toivoa, että lopputuloskin on sitten aikanaan onnistunut.


Kirjoittanut Minttu KLO 21:58 Comments Off on Burda suomeksi

TUNNISTEET: ,

Muissa blogeissa aiheesta: DIY Muoti

 

DIY: Niittikaulukset

Tuesday 06. November 2012

Irrallisilla kauluksilla saa helposti ajankohtaista ilmettä klassisiin asukokonaisuuksiin ja asennetta väsähtäneeseen neulepaitaan. Statement-kauluksia saa toki kaupastakin, mutta näpräilysormiani alkoi syyhyttää ja tuumasin, että eihän tuollaisen toteuttaminen voi kaksinen homma olla.

Niittien kiinnittämiseen meni ehdottomasti eniten aikaa, muuten kaulukset valmistuvat yhdessä hujauksessa.

Lopputoloksesta ei tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut, mutta aika hauskat kaulukset kuitenkin. Olen mallaillut noita muutamien asujen kanssa ja uskon, että niille tulee vielä hyvinkin käyttöä.

Niitit kävin ostamassa askartelukaupasta (hinta yhteensä noin 5 euroa), mutta muuten kaikki materiaalit löytyi kotoa. Kauluksiin ei mene kovin paljon kangasta, joten niihin on helppo saada vihdoinkin käytettyä niitä muista projekteista yli jääneitä tilkkuja, joita ei ole hennonnut heittää pois.

Kaulusten kaavoina voi käyttää minkä tahansa kauluspaidan kaavoja – kunhan vain malli miellyttää silmää. Itse en uskaltanut riskeerata kaulusprojektin etenemistä kaavojen etsiskelyllä. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohdun puoleksi päiväksi selailemaan kaavalehtiä. Päätin siis piirtää kaavat itse.

Pääntien kaareen otin mallia vanhasta neulepaidasta. Suurensin kuitenkin ympärysmittaa hieman, koska kaulus näyttää kauniimmalta, jos se istahtaa pikkuisen pääntien ulkopuolelle.

Itse kaulus muodostui vapaalla kädellä täysin fiiliksen mukaan.  Käytän kaavojen piirtämiseen ohutta silkkipaperia kunnon kaavapaperin sijaan. Siksi puolitylsälläkin lyijykynällä saa helposti reikiä paperiin. Jos nyt joku sattui ihmettelemään. 

Työn tässä vaiheessa on tärkeää tarkistaa, että assistentti on tehtäviensä tasalla! 

Silkkipaperikaavan avulla on helppo testata miellyttääkö kauluksen malli ja koko ennenkuin hyökkää saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Piirretty kaulus on siis puolikas (daaa!), joten kappaleita pitää leikata yhteensä 4 (2 x kaksinkerroin taitetulta kankaalta). Kauluksenpuolikkaisiin kannattaa silittää suhteellisen jämäkkää tukikangasta – vähän tietty käytetystä materiaalista riippuen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että irtokaulukset saavat mielellään olla aavistuksen tukevammat kuin vastaavat paidassa.

Kaulusten ompelu on ihan superhelppoa. Kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pussiksi. Suurin haaste on muistaa jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Valmiit kauluksenpuolikkaat kannattaa silittää tässä vaiheessa huolellisesti. Silitysraudan avulla voi vielä hiukan muokata kaulusten mallia – jos nimittäin tuntuu siltä, että symmetrisyydessä on toivomisen varaa.. 

Valmiit kauluspalat kiinnitetään yhteen joko edestä tai takaa – ja avattava kiinnityssysteemi laitetaan vastaavasti toiselle puolelle. Niittikaulukset on ommeltu yhteen takaa ja etupuolelle ompelin leveän satiininauhan kaulan ympärille solmiamista varten. Kaulukset voisi  ihan yhtä hyvin ommella yhteen edestä ja laittaa taakse vaikka hakasen tai lenksun ja napin.

Valmiit kaulukset voi koristella haluamallaan tavalla. Niinkuin kuvan valaistuksestakin näkee – tässä vaiheessa oli jo ehtinyt tulla iltapäivä.

Ihan alunperin ajatuksenani oli laitella niitit säännöllisesti kiertämään kauluksen reunaa symmetrisesti ja hillitysti. Tekovaiheessa niitit halusivat välttämättä  asettua tuolla tavalla toispuoleisesti – eikä minusta ollut väittämään vastaan.

Kyllähän niistä aika hienot kaulukset tuli! Tykkään kovasti tuosta muhkean mustan satiinirusetin dekadenttiudesta yhdistettynä klassisten (joskin aika pienikokoisten) pyramidiniittien kovuuteen.