Linnan juhlien parhaat puvut ja ilmiöt

Wednesday 13. December 2017

Luulitteko, että tänä vuonna selvittäisiin ilman Mintun Linnan juhlat -pukureportaasia!? Ehei – täältä se tulee!

Tällä kertaa en yrittänyt laittaa lemppareitani ollenkaan hienommuusjärjestykseen, vaan päätin kommentoida ihan reilussa aakosjärjestyksessä.

Suosikkiasujeni lisäksi ilahduin useammastakin ilmiöstä: elävien kukkien käyttö koristeena – ihanaa, kaunista ja jotenkin tosi freesiä! Kansallispukujen runsaslukuisuus – Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto on juuri oikea tilaisuus käyttää upeita, käsintehtyjä kansallispukuja. Vihreän, turkoosin ja sinivihreän eri sävyjen yleistyminen juhlapuvuissa. Itse kammattujen hiuspehkojen huomattava väheneminen (hei, Marja-Liisa Kirvesniemikin todistaa, että kampaajan jäljiltä hiusten ei tarvitse olla karsea laitos, vaan kaunis, sopivasti laitettu ja kantajansa näköinen osa kokonaisuutta) ja ekologisten sekä kierrätysmateriaalista valmistettujen tyylikkäiden pukujen ja asusteiden yleistyminen.

Suosikkini aakkosjärjestyksessä:

ALMA

Mert Otsamon suunnittelemassa tyylikkäässä ja särmikkäässä housuasussa edustanut Alma rikkoi ehkä niitä kaikkein perinteisimpiä pukeutumiskoodeja, mutta mielestäni elegantisti ja hyvällä maulla. Ja kyllähän nykyään on itseasiassa varsin tavallista, että myös naiset pukeutuvat iltapukujuhliin frakin tai tumman puvun sovelluksiin. Takin selkäosan hienosta nahka-aplikaatiosta ei valitettavasti löytynyt kuvaa.

Erityispisteet Almalle Suomen vaakunaleijonakaulakorusta. Soisin erittäin mielelläni, että tuo hieno symboli omittaisiin takaisin pois isänmaallisuutta kierosti ajattelevilta uusnatsihenkisiltä ilmiöiltä.

HANNA KOIVU

Haravoin koko interwebsin läpi, mutta en löytänyt tämän parempaa kuvaa Hanna Koivun upeasta öisen metsän vihreästä puvusta. Kauniisti drapeerattu miehusta ja elegantisti kellotettu hame istuu kantajansa päällä täydellisesti. Roosat samettiavokkaat ja ruusukvartsihelmistä punottu, kulta-vihrein kukin koristeltu kaulakoru toimivat persoonallisina asusteina.

Juuri tumman vihreän ja viileän roosan yhdistelmää trendikkäämpää sävyparia saa hakea. Kiharaisen romanttinen kampaus täydentää elegantin metsänkeijutunnelman.

KERTTU NISKANEN


Kerttu Niskasen puku on täydellisintä, mitä olen pitkään aikaan nähnyt! Tummalle kaunottarelle upeasti sopiva väri ja dramaattinen, todella taidokas leikkaus. Jo pelkästään puvun miehustan drapeeraus on niin hienosti tehty, että tälle entiselle ompelijalle tulee ihan hiki pelkästä katsomisesta!

Elegantti, löysästi sileä kampaus tasapainottaa lookin – mahtailevammat hiukset olisivat antaneet tukkoisen vaikutelman. Tykkään myös hurjasti asun korvakoruista. Jostain olin lukevinani, että ne on kierrätysmateriaalista valmistetut (samaa suomalaismerkkiä oli muillakin juhlijoilla), mutta en nyt enää löytänyt mistään, että mikä tuo merkki oli. Jos joku sattuu tietämään, niin huikatkaa kommenttiboksiin.

MINTTU RÄIKKÖNEN

No olihan se Minttu Räikkönenkin otettava tänne listalle, vaikka en kyllä häntä miksikään kuningattareksi olisi kruunannut. Ei sitä kuitenkaan ihan joka päivä pääse kotoisissa kemuissa Armani Privén pukua arvostelemaan, joten menkööt nyt. Ja onhan tuo paksu silkkisatiini niin ihanan näköinen materiaali, että melkein tuntee sen kermaisen pehmeyden sormenpäissään. Syvä petroolinsininen sävy sopii tosi hyvin tummalle formulavaimolle.

Mutta siis en vaan nyt oikein mitenkään pääse yli enkä ympäri siitä, että mielestäni drapeerauksen idea on se, että kangas laskeutuu kauniisti. Eikä esimerkiksi pingota piukeana rintojen päältä.

SEELA SELLA

Voi Seela Sella, mikä upeus! Mustaa nahkaa, silkkisifonkia ja vaaleaa silkkisatiinia tyylikkäästi ja persoonallisesti yhdistelevä puku on Auli Turtiaisen käsialaa. Seela Sellan vahvuus ja herkkyys pääsee hyvin esille puvun ja Olli Lindroosin suunnitteleman huikean hienon kaulakorun yhteispelissä.

SOFIA VIKMAN

Suoraa tv-lähetystä seuratessani, olin aivan vakuuttunut, että Anne-Mari Pahkalan Sofia Vikmanille suunnittelema tulenpunainen puku tulee olemaan kaikkien yleisöäänestysten ykkönen. Näyttävän puvun kruunaa viittamainen selkäosa, joka hulmuaa vaikuttavasti Vikmanin liikkeitä myötäillen. Todellinen moderni Wonder Woman! Eero Hintsasen näyttävät korut ja elegantti sileä kampaus täydentävät lookin.

VANESSA KURRI

Olen kerran puhunut työasioissa Vanessa Kurrin kanssa puhelimessa. Hän oli niin herttainen ja ystävällinen ja kaikin puolin kiva, vaikka oli kärsivänä osapuolena, että en oikein osaa suhtautua häneen objektiivisesti. Teemu Muurimäen suunnittelema hopeanharmaa silkkiluomus ja Kirsti Doukaksen epäsymmetrisen puvun olkapäätä koristava koru luovat kyllä niin saumattoman ja näyttävän kokonaisuuden, että taidan kuitenkin uskaltaa luottaa arviointikykyyni tällä kertaa. :D

VIIMA LAMPINEN

Kimalteet ja glitterit on ollut tämän vuoden “se juttu” meikissä ja juhlastailissa. Oikeastaan aika yllättävää, että selkeitä kimalle-ehosteita tai esim. glitterijakauksia, ei näkynyt sen enempää. Viima Lampisen hopeinen solmuke rimmaa just nappiin kimalteisen ehostuksen kanssa.

Ja se täytyy kyllä sanoa, että vaikka en todellakaan toivo, että kaikki naiset alkaisivat pukeutua juhlatilaisuuksiin tummaan pukuun, smokkiin tai frakkiin (mistä minä sitten kirjoittelisin!?), niin on se kyllä niin tyylikästä ja coolia, kun ne joille se sopii, jättävät mekot henkarille.

Kuvat: hs.fi, iltalehti.fi ja anna.fi


Kuninkaallista loppusyksyn eleganssia – Prinssi Gabrielin kaste

Saturday 02. December 2017

Heeei!! Hengissä ollaan ja mitään kauheaa ei ole – pitkäksi venähtäneestä blogihiljaisuudesta huolimatta – tapahtunut! Uudet vastuulliset työtehtävät, esimiesasema ja sellaista, on pidentänyt työpäiviä ja sen lisäksi sain vihdoin raahattua tomumajani salille, joten olen yrittänyt reippaasti kuluttaa uudennahkeaa jäsenyyttäni. Illat jäävät tällä yhtälöllä tosi lyhyiksi ja panokset eivät ole riittäneet blogin päivitykseen. Sen sijaan olen kyllä löytänyt Netflixistä aivan käsittämättömän surkeita sarjoja.

Mutta nyt marraskuu – tuo kuukausista harmain, ankein ja raskain – on takana ja vihdoin saa alkaa ajatella vain ihanasti kimmeltäviä, lämpimän punaisena hehkuvia jouluajatuksia. Ei päivääkään liian aikaisin!

Tuntuu jotenkin niin oikealta, että Ruotsin kuningasperheen tuorein tulokas, prinssi Gabriel, vietti kastejuhlaansa juuri joulukuun 1. päivä. Täydellinen alku ihanalle joulukuulle! Tässä pieni kuvakavalkadi eilisestä häppeningistä muutamien asukommenttien kera.

Punaisen eri sävyjen yhdistäminen on klassinen no-no-no. Tänä syksynä se on kuitenkin ollut trendikästä ja juuri niinhän se yleensä käy: mitä tiukempi sääntö, sitä varmemmin siitä tulee jossain vaiheessa trendikästä. Kruunuprinsessa Victoria on kertakaikkiaan aivan täydellisen upea puhtaanpunaisena leiskuvassa, leikkauksellaan 50-luvun linjojen kanssa flirttailevassa asussa, joka on maustettu viininpunaisin yksityiskohdin. Trendiherkkyydestä kertoo myös elegantit viininpunaiset samettiavokkaat.

Prinsessa Estellen suloinen, erinomaisesti joulunalusaikaan sopiva asu rimmaa ihanasti äiskän puvun kanssa. Tontunharmaa mekko ja kauniisti kirjailtu neuletakki on ranskalaisen Tartine et Chocolatin mallistosta.

Prinsessa Sofia valitsi poikansa ristiäisiin asuksi Taalainmaan kansallispuvun. Rohkea – ja cool – veto mielestäni. Ensimmäistä kertaa ikinä kuningasperheeseen kuuluva äiti valitsee kansallispuvun lapsensa kastejuhlaan.

Puku ei luonnollisestikaan ole mikä tahansa vaan prinsessa itse on Taalainmaalta kotoisin ja kasteen yhteydessä pikkuprinssi Gabrielista tuli Taalainmaan herttua. Lisäksi kansallispuku on prinsessa Sofian sukulaisten käsityönä valmistama.

Kolmatta kertaa raskaana oleva, prinssi Gabrielin kummiksi valittu, prinsessa Madeleine suorastaa säihkyi kastejuhlassa. Roosaan Valentinon turkkiin ja kukikkaaseen silkkimekkoon pukeutunut kaunotarprinsessa oli valinnut asusteeksi Bottega Venetan vanhan roosan värisen clutchin, joka on nähty hänellä aiemminkin.

Ja jos nyt puhutaan trendiherkkyydestä, niin on aika kuvaavaa, että juuri Madeleinen ranteessa näkyy Cartierin Tank Americaine -kello. Siis kello, joka on ollut tyylipannassa parisenkymmentävuotta, mutta ihan viimeaikoina sitä on nähty herkimmillä edelläkävijöillä.

Sen sijaan en ole aivan satavarma tuosta Madeleinen tappurakranssin mieleen tuovasta pääsysteemistä, mutta en nyt viitsi alkaa niuhottaa pikkuasioista.

Tämän parempaa kuvaa en Madeleinen kengistä löytänyt. Viininpunaiset ne on – kuten Victoriallakin – mutta tuskin samettia. Sanoisin, että mokkaa.

Ei mitenkään yllättäen prinsessa Estella oli jälleen hurmaavin kaikista. Hän vaikuttaa kyllä jotenkin niin suloiselta, valoisalta, positiiviselta ja normaalilta nuorelta tytöltä!

Kuvat: Elle.se, Svenska Damtidning, Sydsvenskan ja Damernas Värld


Nainen, änge itsesi ahtaaseen muottiin, jos haluat menestyä!

Wednesday 25. October 2017


Yksi blogini vakkarilukijoista laittoi kommenttiboksiin linkin Hesarin juttuun, jossa toimittaja buffaa Jani Niipolan ja Minna Kiistalan kirjoittamaa kirjaa ”Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika”. Mikäli jutun tarkoituksena oli kerätä maksimaalisesti julkisuutta tuoreelle kirjalle, siinä onnistuttiin varsin hyvin. Etenkin naisille suunnatut, tekstissä esiin nostetut ohjeet ovat suoraan kuin 50-luvulta – ja sehän on saanut monet eri aloilla menestyneet naiset älähtämään. (Hesarin juttu löytyy täältä, jos et ole sitä vielä lukenut).

Siis ihan oikeasti!? Voiko joku todellakin kirkkain silmin sanoa, että menestyäkseen naisen tulisi käyttää hametta ja mieluiten vähän korkoja? Että housuihin pukeutuva nainen vaikuttaa vähemmän menestyneeltä ja kaiken kukkuraksi kirjoittaja vihjailee, että Hillary Clinton olisi saattanut jopa voittaa USA:n presidentinvaalit, jos olisi ymmärtänyt skipata iänikuiset housupukunsa ja käyttänyt hameita!?

Minna Kiistala viittaa joihinkin, sen tarkemmin yksilöimättömiin tutkimuksiin, joihin hän ohjeensa perustaa. No, ei itsellänikään ole tähän hätään juuri mitään linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin tarjota, mutta ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että kokemus, taitavuus, halu ja kunnianhimo yhdessä tiedon, uskalluksen tarttua haasteisiin ja oman soveltuvuuden kanssa ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita uralla etenemiseen kuin se, että onko päälläsi kynähame vai ei.

Kaikilla työpaikoilla on omat pukeutumiskoodistonsa. Itselläni on kokemusta niin pienistä reilun kymmenen hengen IT-alan start up -yrityksistä, julkiselta sektorilta, B-2-B -bisneksestä, sekä konservatiivisista että rennoista organisaatioista – ja lähestulkoon kaikesta siltä väliltä. Jokaikisessä työpaikassa on olemassa jonkinlainen dress code tai yleinen tyyli, vaikka täällä Pohjoismaissa se äärimmäisen harvoin on avoin vaatimus työntekijälle. Enkä pitkän urani aikana ole törmännyt kertaakaan siihen että jonkun urakehitys olisi ollut kiinni pukeutumisesta – tai että persoonallisia pukeutumisvalintoja tehneet olisivat jotenkin erityisessä asemassa.

En allekirjoita ajatusta, että on aina parempi olla ylipukeutunut. Työhaastattelu on asia erikseen, sinne kannattaa valita päälle jotain oman skaalan siistimpään päähän kuuluvaa. Ylipukeutuminen on toki erittäin ok, jos se on osa identiteettiä. Esim. meidän varsin konservatiivisella työpaikalla on muutama tyyppi, jotka pukeutuvat niin hienosti, että itse tarvitsisin jo aika kimaltavan juhlan samaan annokseen pitsiä ja stilettoja. Mutta se on heidän persoonallinen tyylinsä – ihana poikkeus kaikkien meidän toimiston naisten keskellä, joiden peruskengät on sneakersit.

Ihan erikseen pitää kommentoida sitä, että kyseisten tyyligurujen mukaan menestyvän naisen velvollisuus on värjätä harmaat hiukset piiloon! Ilmeisesti naisten harmaantuminen kuuluu samaan kategoriaan silmäpussien, nyppyyntyneiden ja rähjäisten vaatteiden sekä kaikin puolin huolittelemattoman ulkonäön kanssa. Taas tekisi mieleni kysyä, että siis oikeesti!?

Ensinnäkin hiusten värjääminen on käsittääkseni tyyliin tupakoinnin jälkeen haitallisin kemiallinen asia, minkä voi kropalleen tehdä. Ihan jo pelkästään siksi on mielestäni täysin rikollista levittää tuollaista ajatusmaailmaa standardina. Mitä kukin itse valitsee tehdä hiuksilleen, värjätä tai ei, on jokaisen ihan oma asia – eikä kenenkään urakehitys aivan varmasti jää tuosta kiinni, jos kaikki tietoon, taitoon ja tehtävään soveltuvuuden liittyvät palikat on kohdallaan!

Omista palikoistani voin kertoa sen verran, että viime syksyinen pettymykseni, kun en saanut sisäisesti hakemaani paikkaa on nyt, monen käänteen kautta päätynyt siihen, että olen ottanut todella tuntuvan askeleen eteenpäin urallani – paljon suuremman kuin mitä tuo aikaisemmin havittelemani duuni olisi ollut. Enkä todellakaan voi kuvitella, että pukeutumisellani tai hiusten värjäämisellä olisi ollut vähäisintäkään merkitystä tässä kaikessa.

Yhdessä asiassa olen pukeutumisoppaan kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Moderni työelämä on johtanut siihen, että työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyy ja siksi vapaa-ajan pukeutuminen on tullut hyväksytymmäksi työpaikoilla.

Pitkään mukana olleet lukijani varmaan muistavatkin, että opiskelin blogin alkuaikoina Tukholman yliopistossa muotitiedettä. Yksi ”paper”, jonka kirjoitin, käsitteli juuri tuota. (En tiedä, miksi tuollaista 15 – 20 sivun minitutkimusta kutsutaan suomeksi, mutta meidän englanninkielisissä opinnoissa niihin viitattiin aina sanalla ”paper”). Eli muotitieteen terminologian mukaisesti alunperin urheiluvaatteiksi lasketut vaatekappaleet kuten t-paita, neuletakki, neulepaita, irtotakki (miehillä useimmiten, bleiserimäinen takki, joka ei ole osa pukua) yleistyivät työelämässä, kun työn merkitys muuttui palkan nauttimisesta itsensä toteuttamiseksi, työn tekeminen kotoa käsin yleistyi, taiteelliset ja elämäntapatyöt yleistyivät (= harrastuksen tai intohimon muuttuminen työksi, josta saa palkkaa), epävakaat ja lyhytaikaiset työsuhteet lisääntyivät ja lisäksi sekä freelance-työsuhteet että yleinen työ- ja vapaa-ajan lomittuminen lisääntyi.

Oli ihan älyttömän kiinnostavaa tehdä tuota minitutkimusta ja mielestäni tutkimustuloksessa on paljon järkeä. Ajat muuttuvat, työpaikat samoin kuin olosuhteet muuttuvat ja työntekijään kohdistuvat vaatimukset muuttuvat. Tutkimustuloksiin ei liity minkäänlaista arvotusta siihen, onko muutos hyvästä tai pahasta. Lähinnä toteamus, että muodin luonteeseen kuuluu muutos silloinkin, kun sana ”muoti” on lähempänä (alkuperäistä) määrettä ”kulttuuri” kuin tämänhetkistä synonyymia ”trendi”.

Toki aina pitää olla jossain määrin tietoinen ympäristön kirjoittamattomista pukeutumissäännöistä, mutta jos uralla eteneminen on kiinni siitä, värjäätkö hiuksiasi vai et, on ehkä aika vaihtaa paikkaa tai tehdä ilmoitus esimiehestä.

Tänään on satanut aamusta asti kuin saavista kaataen. Eli tämän päivän toimistoasua ei ollut mitään mahiksia ikuistaa. Eilen oli toinen juttu. Tämän syksyn yksi ehdottomista lempparipaidoistani on ollut Elloksen farkkukampanjan myötä saamani ihana tummansininen röyhelöasia. (kaupallinen linkki, testi). Sitä on tullut käytettyä niin farkkujen kuin kynähameen kanssa.

  • paita, Ellos (saatu)
  • hame, H&M
  • verkkosukkikset, Primark
  • kengät, Acne (Star)

Sen verran piti tähän loppuun vielä lisätä, että en ole mitenkään kategorisesti pukeutumisoppaita vastaan. Harva meistä sitten lopulta on niin vahva elämäntapaintiaani, että oma tyyli ja sen myötä itseilmaisu menisi kaiken edelle.

Monissa tilanteissa on ihan kiva saada kokeneempien tai asioista perusteellisemmin perillä olevien vinkkejä. On oikeastaan aika harmi, että tuon bisnespukeutumisoppaan kirjoittajat ovat niin pelottavan 50-lukuisia monien ”vinkkiensä” kanssa. Ihan oikealle, realistiselle ja kunnianhimoisesti kirjoitetulle pukeutumisoppaalle olisi aivan varmasti kysyntää laajastikin. Kirjoittajana näkisin mieluiten asiasta kiinnostuneen etnologin tai antropologian asiantuntijan. Sellaisen ostaisin varmasti itsekin!


Prinsessatyylejä ja inspiraatiota kesäjuhlapukeutumiseen

Monday 19. June 2017

Hei siis apua, miten ihanat kesäkelit on ollut!! Blogin luonnoslaatikko pursuilee keskeneräisiä postauksia mm. Bremenin reissusta ja epäsuosituista mielipiteistäni, yksi viime viikon toimistoasukin olisi kuvattuna ja aivan mielettömän ihana, helppo ja nopeatekoinen sillivoileipäkakku tuli testattua viikonloppuna. Sen ohjeen lupaan ja vannon laittaa vielä tänne teillekin ennen juhannusta.

En ole oikein malttanut istua aurinkoisina viikonlopun päivinä kotona koneella – etenkin kun hajoamispisteessä raksuttavan rakkineen kanssa yksinkertaisimpaankin asiaan saa kulutettua aivan hervottomasti aikaa ja hermoja. Blogin päivittymisen kannalta on siis hyvä, että juhannukseksi on luvassa perinteistä mittumaarikeliä viileine lämpötiloineen ja sadekuurojen mahdollisuuksineen. Haha!

Viime lauantaina oli täällä Tukholmassa kansainvälisestikin arvostettu musiikin alan tapahtuma, Polar Music Prize 2017. Rehellisesti sanottuna olen aivan pihalla siitä, kuka sai palkinnon, jos sai ja miksi, mutta häppeningin korkea profiili takaa erittäin mielenkiintoisen vieraslistan – ja siksi punaisen maton kuvat tulee tsekattua joka vuosi.

Tästä lähtee vähän inspiraatiota kesän juhlapukeutumiseen – miksei vaikka heti juhannukseksi!

Prinsessa Madeleine on aina ihan mielttömän upea! Joskin viime vuosina hänen tyylinsä on muuttunut aikuisemmaksi, hillitymmäksi ja konservatiivisemmaksi. Muutos on ollut niin suuri (ja todennäköisesti täysin tietoisesti tehty. Metamorfoosi bileprinsessasta äidiksi ja vastuulliseksi vapaaehtoistyöntekijäksi muuttaa toki myös garderobia), että olen ollut valmis siirtämään “fashion-prinsessa” -kunniamaininnan kruunuprinsessa Victorialle tai jopa prinsessa Sofialle.

Madeleinen custom made Ida Sjösted puhuu kuitenkin vahvasti sen puolesta, että puheet tyylin tätiytymisestä ovat ennenaikaisia! Keveän kolmiulotteinen kukkahelma ja unelmaisen utuinen silkkisifonkimiehusta solmukkeineen ja pitkine hihoineen on aivan täydellinen. Myös romanttinen kampaus, meikki ja muu stailaus on mielestäni niin lähellä täydellistä kuin voi olla.

Kruunuprinsessa Victorialla on tapana pukeutua ruotsalaisten suunnittelijojiden luomuksiin. Vuoden suunnittelijan, Diana Orvingin, metallinhohtoinen, epäsymmetrinen puku on todella tyylikäs ja näyttävä valinta. Diana Orving työskentelee usein mallin ja leikkauksen lisäksi myös leikittelemällä eri materiaaleilla. Victorian puvun metallisuus luo ihan veistosmaisen yleisfiiliksen.

Lisäpisteitä kruunuprinsessalle hyvin dianaorvingmaisen tummanpunaisen kynsilakan valinnasta sekä poikkeuksellisen “vapaasta” kampauksesta.

Kulttuuri- ja demokratiaministeri Alice Bah Kuhnke oli valinnut erittäin trendikkään vaalean kukallisen puvun. Googlailuistani huolimatta en kyennyt selvittämään mekon alkuperää, mutta onhan se aina mukavaa, kun ministeri on luonnikkaasti muodikas ajankohtaisessa asussaan.

Keskustan puoluejohtaja Annie Lööf on pukeutunut ruotsalaiseen couture-designiin. Fadi el Khouryn signeeraama mekko hipoo täydellisyyttä (kyllä, tuon haluaisin itsellenikin!!). Kesäiseen juhlaan sopii mainiosti keveä ballerinapituus ja laaja helma. Niiden ansiosta musta ei näytä lainkaan talviselta tai “pikkujoulumaiselta”.

Kampaus olisi saanut mielestäni olla pikkuisen duunatumpi – vaikka ymmärrän kyllä, että tässä haluttiin hakea vastakohtaa puvun hienolle täydellisyydelle.

Muusikko Seinabo Sey isoäitinsä kanssa punaisen maton valokuvaseinällä. Molemmat upeat leidit ovat pukeutuneet kiireestä kantapäähän suosikkimerkkiini Dagmariin. Tyylikästä, ajatonta, näyttävää mutta klassista!

Sting vaimonsa Trudy Stylerin kanssa. Ihana pari – tyylikäs ja yhteensopiva olematta “school prom matchy-match”. Ja kyllä ikiromanttista sydäntäni lämmittää se, että jotkut parit onnistuvat pitämään liittonsa elossa vuosikymmenestä toiseen!


MET gaala 2017 – 10 parasta asua

Tuesday 02. May 2017

Toukokuun ensimmäinen maanantai tietää vuosittaista fashion-huippuhetkeä, MET gaalaa. MET Gala Monday on ilahduttanut täällä edelleenkin flunssan kourissa kituvaa bloggaajaa (siis oikeasti kamoon, miten kauan voi oikein olla kanttuvei ja kuumeessa??). No, kai sitä joskus taas pääsee tolpilleen – nyt vaan pitää iloita sellaisista pikkuasioista kuin että olipahan kerrankin aikaa haravoida perusteellisesti interwebsistä MET gaalan kauneimmat puvut ja kivoimmat kuvat.

Tilaisuuden luonteeseen perinteisesti kuuluu sävähdyttävämpiä ja hätkähdyttävämpiä luomuksia kuin mihinkään muuhun punaisen maton häppeningiin. Ihan kaikkein oudoimmat kokonaisuudet ei sykähdyttäneet – ja tiettyjen julkimoiden selkeä sensaatiohakuisuus nakuiluineen tuntuu vähän terveisiä vuodesta 2013. Omia valintojani tsekatessani huomaan, että olen tainnut muuttua vielä piirun verran konservatiivisemmaksi, vaikka Rihannan värikäs ja vähintäänkin näyttävä asu olisi kyllä melkein kuulunut listalleni.

Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka näyttävyys on periaatteessa vain hyvä asia, hillitymminkin voi kerätä täydet eleganttiuspisteet!

Suosikkini eivät ole missään erityisessä järjestyksessä – enkä oikein osaa edes päättää, kuka kaikista olisi se kirkkain ykkönen.

Alexa Chung Diane von Furstenbergin silkkikreppiluomuksessa. Ihastuttavaa, miten puku on syvän pääntien ansiosta varsin sensuelli, mutta leikkaus muuten henkii 50-lukumaista viattomuutta.

H&M:ltä oli MET:issä useampikin mekko – tässä niistä yksi, kantajana Ashley Graham. Hyvin tehty Henkkamaukalta!

Upea Blake Lively on kuin tehty kantaman Versacen näyttävää paratiisilintuasua. Alussa kritisoin tarkoitushakuista nakuilua – tässä ei siitä ole tietoakaan.

Gisele Bunchen vaikuttaa niin aidon iloiselta ja onnelliselta kaikissa MET-kuvissa, että säihke välittyy koko asuun. Toki Stella McCartneyn signeeraama mekkokin on aivan täydellinen. Pitkät hihat ja säädyllinen pääntie tasapainottaa erinomaisesti selän ja kylkien anteliasta leikkausta.

Kate Hudson oli valinnut myöskin Stella McCartneyn luomuksen. Upea epäsymmetrinen veistoksellinen asu jättää elegantisti toisen olkapään ja käsivarren paljaaksi. Kreikkalainen jumalatar -tyylin viimeistelee korkea kampaus ja tasapainottavasti eripariset korvikset.

Ensin en oikein tajunnut itsekään, miksi oli vain pakko ottaa listalle tämä Katy Perryn astetta haastavampi Maison Margielan kokonaisuus. Sitten tajusin, että punaisessa sifonkihässäkässä on jotain surumielisen eteeristä eleganssia, joka tuo mieleen vanhat mykkäelokuvat – ja siitä syystä en vain voinut vastustaa sitä.

Jotain nostalgista ja turvallista on myös nähdä boheemit menninkäisprinsessat Mary-Kate ja Ashley Olsen tyylilleen uskollisina kerrostetuissa pitsimekoissa, kirjailuiden, helmikorujen ja tarkoituksellisen huithapelien kampausten täydentäessä lookin.

Miranda Kerr ja klassinen, eteerinen Oscar de la Renta. Tällä samalla mekolla menisi kyllä helposti Oscarseihinkin – että sikäli se ehkä on vähän liiankin klassinen MET gaalaan…

Kierrätetystä silkistä ja helmistä valmistettu vaalea iltapuku on sekin H&M:ltä. Stella Maxwell kantaa haastavan puvun todella kauniisti.

H&M:n lisäksi myös Topshop oli ottanut askeleen pois ketjukauppamuodista ja saanut pari asua gaalaan. Menemättä yksityiskohtiin, voin kertoa, että jos tämä olisi ollut kilpailu, H&M olisi voittanut kaikissa mahdollisissa kategorioissa kaikki mahdolliset pistesijat – eikä Topshopilla olisi ollut mitään jakoa.

Aseistariisuvaa paratiisilintuteemaa. Zendaya Coleman Dolce & Gabbanan huikeassa luomuksessa – ja miten tuo kampaus on juuri tismalleen piste iin päälle.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Lupita Nyong’o luottaa Pradaan – eikä varmasti viimeinen, kun tuloksena on kerta toisensa jälkeen hengästyttävän upeita kokonaisuuksia. Korallinpunainen silkkisifonkiluomus on täydellinen!

Kuvista kiitos: Elle.se, Chic.se, Vogue.com, Popsugar.com