Ajatuksen voima

keskiviikko 26. syyskuu 2012

Ajatukset vaikuttavat tunteisiin, tunteet vaikuttavat uskomuksiin, uskomukset valintoihin ja valinnat siihen millaista elämää elämme. Tunteisiin tai uskomuksiin voi olla hankala vaikuttaa, mutta ajatukset voi valita.

Kukaan tai mikään ei voi määrätä tai määritellä, mitä ja miten pitäisi ajatella. Kuka tahansa voi valita itse omat ajatuksensa.

 

 

 

Positiivisen ajattelun voimasta on puhuttu varmaan pidempään kuin tupakoinnin vaarallisuudesta. Sanotaan, että ajattelemalla postiivisia asioita sitä jotenkin huomaamattaan vetää puoleensa lisää positiivisuutta ja positiivisia tapahtumia. Että asiat vaan alkavat lutviutua, vapaa parkkipaikka löytyy, kampaajalla on peruutusaika ja bussi ei karkaakaan nenän edestä.

Miksi kirjoitan tästä juuri tänään? No siksi, että olen aika perusteellisen think positive -tsemppauksen tarpeessa. Kuulin juuri hetki sitten, että yksi aivan hillittömän mahtava projekti, jonka vetäjänä minun piti aloittaa nyt kuun vaihteessa, ei toteudukaan. Voin kertoa, että ottaa aivan tajuttomasti päähän! Tykkään ihan ookoo duunistani – ei siinä mitään – mutta olen tehnyt samaa jo parisen vuotta ja suoraan sanottuna olisin jo hyvinkin valmis tekemään jotain muuta. Etenkin, kun tuo projekti olisi ollut niin kiinnostava! 

Onneksi uskon vahvasti siihen, että kaikella, mikä tapahtuu, on joku merkitys – mikään ei ole sattumaa. Ja että yhden oven sulkeutuminen tarkoittaa vain sitä, että nyt on aikaa huomata, mitkä kaikki muut ovet ovat avoinna.

Tiedän olevani välillä raivostuttavankin positiivinen. Ajattelen, että kohtaamani ihmiset ovat hyviä, heidän tarkoitusperänsä ja motiivinsa samoin. Oikeastaan vain ne harvat pessimistit, jotka olen elämäni varrella kohdannut, ovat olleet hankalia. Pessimisti imee helposti kaiken energian ympäriltään. (Vaikka siinäkin vaiheessa on tärkeä muistaa, että omat ajatuksensa voi edelleen valita!). Kannattaa lisäksi olla tarkkana, sillä yksikään pessimisti ei ole koskaan kutsunut itseään pessimistiksi. Eipä tietenkään! Pessimisti on omasta mielestään aina realisti.

No niin. Blogin kirjoittaminen rauhoitti – niinkuin aina. Kiitos, että kuuntelit! Kyllä tämä tästä taas… :)


Yleispätevä etiketti

sunnuntai 19. elokuu 2012

Luin muutama viikko sitten DN:stä mielenkiintoisen jutun liittyen etikettiin. Oikeastaan artikkeli käsitteli ensisijaisesti nettikäyttäytymistä ja pääaihe oli se, miten facebookin kautta lähetettyihin tapahtumakutsuihin tulisi vastata. Kirjoittaja niputti yhteen ja samaan niin ystävien lähettämät tupari- ja brunssikutsut kuin kaupallisten toimijoiden tapahtumakutsut – mikä on mielestäni jo ensimmäinen suuri virhe. Sen lisäksi jutussa oltiin sitä mieltä, että tapahtumanappuloiden kautta vastaaminen on suoraan verrannollinen normaaliin tulen/en tule/tulen ehkä ilmoittautumiseen. Jos on ilmoittautunut, pitää mennä ja maybe-vaihtoehdon käyttäminen on vain ja ainoastaan erittäin epäkohteliasta.

Juteltiin asiasta Peetunkin kanssa ja hän oli samaa mieltä kanssani, että artikkelin kirjoittaja ei ole tajunnut nykyistä käyttäytymisetikettiä. Kun facebook-tapahtumaan vastaa ”attending” (eli oisko toi ”osallistun” suomenkielisessä fb:ssä), se tarkoittaa ”jee, kiva tapahtuma – tykkään tästä, mutta en kyllä osaa yhtään sanoa tulenko vai enkö”. Jos on oikeasti osallistumassa, se vahvistetaan joko kirjoittamalla tapahtuman seinälle tai henkilökohtaisesti järjestäjän kanssa. Vastaamalla ”maybe” sanotaan: ”tosi kiva tapahtuma, mutta en valitettavasti tällä kertaa pääse”. Jos kysymyksessä on aito ehkä, se vahvistetaan jälleen tapahtuman seinällä tyyliin ”tulen, jos vaan saan lapsenvahdin” tms. Tapahtumakutsusta kieltäytyminen tarkoittaa käytännössä: ”idioottimainen tapahtuma, en ole todellakaan tulossa” paitsi, jos asia selvitetään seinällä tyyliin: ”sorry, en pääse – olen matkoilla juuri tuolloin!”. Kokonaan vastaamatta jättäminen tarkoittaa ”ei kiitos, en ole tulossa”.

Näistä tulkinnoista saa toki olla myös eri mieltä – ja uskon, että aika monet ovatkin. Juuri tuo ajatus jäi pyörimään takaraivooni ja aloin miettiä etikettiä vähän laajemminkin. Etiketti on yleistäen vallitsevan hyvän tavan mukaiset käyttäytymisnormistot. Tarkoitus on helpottaa ihmisten välistä kanssakäymistä, kun suunnilleen kaikki tietävät, mikä on korrektia ja ”oikein” ja mikä taas katsotaan epäkohteliaaksi.

Ongelma on vain siinä, että etiketti sen paremmin kuin muutkaan käyttäytymisnormit eivät ole kovin yleispäteviä. Se, mikä on hyväksyttävää, muuttuu ajan myötä. Klassinen esimerkki juntista, joka ei ymmärrä etiketistä mitään, on tyyppi, joka päätyy hienoille päivällisille, eikä tiedä millä haarukalla pitäisi syödä. Jotenkin tuntuu, että tänä päivänä on kovin vaikea päätyä huonosti käyttäytyvien kategoriaan, vaikka söisikin salaattinsa äyriäishaarukalla. Sen sijaan voi antaa todella moukkamaisen kuvan itsestään, jos ei tunnista haarukat designannutta muotoilijaa.

Eikä tarvitse matkustaa kovinkaan kauas kotoa, kun hyvän tavan mukaiset käyttäytymisnormit keikahtavat aivan päälaelleen. Pohjoismaisesta näkökulmasta täysin porsasmainen ruokailu äänekkäästi särpien ja röyhtäillen, on monessa paikassa suorastaan velvollisuus, koska näin osoitetaan käyttäytymisellä, miten mahtavan herkullista tarjottava ruoka onkaan!

Tässä kuitenkin kolme yleispätevää käyttäytymissääntöä, joilla luulisi pärjäävän missä tahansa ja milloin tahansa:

1. Älä puhu vain itsestäsi.

Vaikka olisit miten kiinnostava henkilö omasta mielestäsi, kukaan ei ole kiinnostunut kuuntelemaan narsistisia monologeja.

2. Peilaa

Epävarmoissa tilanteissa on hyvä vaihvihkaa tsekkailla muiden käyttäytymistä ja sopeuttaa omansa sen mukaan. Päivällispöydässä voi peilata pöytäseuralaisen toimintaa. Näin pysyy yleensä ainakin jonkin verran juonessa mukana.

3. Sosiaalinen media

Älä koskaan kirjoita sosiaaliseen mediaan mitään, mitä et voisi kirjoittaa isoäidin postikorttiin.

(Alkuperäinen idea kolmeen etikettisääntöön tuli DN:stä, mutta en enää löytänyt tuota viikkoja vanhaa lehteä, joten ohjeet ovat Mintun tulkinta aiheesta.)


The Artist Way – tästä eteenpäin

keskiviikko 11. heinäkuu 2012

Kolme kuukautta The Artist Way -kurssitusta on nyt takanapäin. Yllättävän nopeaasti aika menee – se täytyy kyllä sanoa! Keväällä postaussarjaa aloitellessani mietin tulevaa ja tuntui suorastaan omituiselta ajatella, että on jo keskikesä, kun olemme kahlanneet kirjan läpi. Aika tuntui niin kovin pitkältä ja suuretkin muutokset mahdollisilta.

Mitään järisyttäviä muutoksia ei tähän aikaan kuitenkaan, ainakaan ulkoisesti, ole sisältynyt. Sen sijaan on aika vahvasti sellainen fiilis, että itsetuntemukseni on kasvanut huikeasti. Tunnistan varsin selkeästi, mistä kenkä puristaa, mitkä asiat hidastaa ja aiheuttaa ”muutosvastarintaa” ja pikkuhiljaa alan myös saada tulevaisuutta koskevien ajatusten ja toiveiden langan päästä kiinni.

Tästä on siis hyvä jatkaa…

Source: piccsy.com via Jessica on Pinterest

 

 

Mitenkäs viimeisen viikon tsemppaus sujui?

Aamusivut

Pientä matkaväsymystä ja kesähuithapeliutta on ollut ilmassa. Vuodatin ajatuksia paperille peräti neljänä päivänä, vaikka jos nyt ihan totta puhun niin ei kyllä ihan älyttömästi inspiroinut. Yritän pitää mielessä, että kirjan mukaan aamusivut ovat elintärkeät juuri silloin, kun niiden kirjoittaminen tuntuu takkuisimmalta…

Taiteilijatreffit

Varsinaisia treffejä en oikeastaan itseni kanssa pitänyt. Sen sijaan olen yrittänyt ”installoida” taiteilijatreffityyppisen ajattelutavan koko elämääni. Se, miten monet asiat kokee ja miltä ne tuntuu, on kuitenkin aika paljon omasta asenteesta kiinni. Mikä tahansa rutiininomainenkin juttu sisältää mahdollisuuden ”leikkiin” ja toisaalta mikä tahansa hauskuus voi tuntua tympeältä ja tylsältä, jos ei jaksa suhtautua positiivisesti. Jopa laskujen maksu tuntui – jos ei nyt suorastaan seikkailulta, niin ainakin jotenkin jännemmältä, kun päätin, että olen Minttu, joka leikkii aikuista… Haha!

 

 

Viimeisenä The Artist Way -kirjan eväänä jatkoa varten on kehoitus pysyä vahvana ja uskoa lujasti mahanpohjan tuntemuksiin.

Hyvin usein, kun on matkalla kohti unelmiaan, tulee hetki, jolloin kohtalo yrittää laittaa kapuloita rattaisiin. Sitä voi esimerkiksi olla vaihtamassa työpaikkaa ja yhtäkkiä vanha esimies tarjoaakin palkankorotusta tai uutta toimenkuvaa. Sellaisena hetkenä on tärkeää pysähtyä ja miettiä tarkasti, minne haluaa olla matkalla. Mukavuudenhalulle ei saisi antaa periksi vaan tehdä rohkeasti itsestä oikealta tuntuvat päätökset. Ja jos on epävarma siitä, mitä oikein haluaa, aamusivujen kirjoittaminen on paras keino saada yhteys omaan alitajuntaan.

 

 

Toivottavasti tuntuu siltä, että  The Artist Way -postauksista on ollut iloa ja hyötyä! Itselläni on ainakin ollut tosi kivaa näitä kirjoittaessani. Ajattelin jatkaa tulevaisuudessakin erilaisten tsemppi- ja hyvänolonpostausten kirjoittamista. Tuleepahan siinä samalla mietittyä omaakin elämää ja mitä siltä oikein odottaa…

Hyvää kesän jatkoa kaikille ”kurssilaisille”! 

Koko postaussarja löytyy The Artist Way -tagin alta ja jää tänne myöhempääkin käyttöä varten luettavaksi!


12 – Recovering a Sense of Faith

tiistai 03. heinäkuu 2012

Viimeisellä The Artist Way -viikolla vahvistetaan uskoa omaan itseen, omiin voimiin ja uskallusta tehdä juuri niitä itsestä hyvältä tuntuvia päätöksiä.

Kerrataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Onko sivujen kirjoittamisesta tullut jo pysyvä aamurutiini?

Tämän viikon aamusivut tuli kirjoitettua joka päivä. Tuntuu, että normaaleihin rutiineihin kirjoittaminen solahtaa jo ilman erityistä miettimistä. Sen sijaan pienikin muutos – yökyläilevät ystävät, matkat – rutiineissa ja heti sivut unohtuvat. No, ehkä sitä arjessa tulee sitten työstettyä niitä reissussa kerättyjä vaikutelmia myös…

 

 

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko päättänyt järkätä itsellesi treffejä jatkossakin?

Yritän todella pitää kiinni taiteilijatreffien ideasta jatkossakin. En ole kovin hyvä varaamaan aikaa vain itselleni, aina kun on jokin velvollisuus suorittamatta. Tällä viikolla skippasin siivoukset ja pyykkäämiset yhtenä aurinkoisena päivänä (niitä nyt ei ole muutenkaan ollut mitenkään liikaa…) ja painuin laiturille ottamaan aurinkoa. Mukaan pakkasin kaikki kevään ihanat muotilehdet, joita olen ehtinyt vain pikaisesti selailla. Oli tosi kivaa. Hassua, miten noin pienestäkin voi tulla sellainen olo, että olisi oikein hurvitellut!

ITSELUOTTAMUS

Sana ”itseluottamus” tuo mieleen monenlaisia assosiaatioita. Itselleni ensimmäinen mielikuva on ihmisestä, joka ottaa tilaa, uskaltaa olla esillä ja sanoo mielipiteensä varmasti ja kovaan ääneen. Ei siis välttämättä mikään yksiselitteisesti positiivinen mielikuva.

Kuitenkin, kun miettii tarkemmin, voi hoksata, että itseluottamus tarkoittaa nimenomaan luottamusta omaan itseen. Kirjaimellisesti. Että luottaa itseensä, omien valintojensa hyvyyteen ja omaan tapaansa olla olemassa – sillä on hyvin vähän tekemistä kovaäänisen, sterotyyppisesti ”hyvän itseluottamuksen” omaavan ihmisen kanssa. 

LUOTTAMUS

Itseluottamuksen lähtökohta on luottamus.

Oikeastaan koko tämä kolmen kuukauden ”kurssi” on tähdännyt siihen, että opittaisiin kuuntelemaan omaa sisäistä ääntä. Mikä tuntuu hyvältä, mikä tuottaa iloa, mikä antaa voimaa – kaikkien näiden pitäisi pikkuhiljaa alkaa selkiintyä. Ja jos ei, tärkeimmät työkalut sen selvittämiseen on sitkeä aamusivujen kirjoittaminen (niin puisevalta kuin se välillä tuntuisikin) ja vähintään viikottain toteutettavat taiteilijatreffit. (Taiteilijatreffeillä ei muuten aina tarvitse olla kivaa. Omista toiveistaan oppii hyvin paljon myös silloin, kun suunnittelee jotain ja sitten huomaa, ettei se ollutkaan yhtään hauskaa.)

Nyt pitäisi oppia luottamaan siihen, että sisäinen ääni on oikeassa.

Source: goo.gl via shelia on Pinterest

 

 

TEHTÄVIÄ

Kirjoita ylös kaikki mahdolliset asiat, jotka pelottavat, kauhistuttavat, aiheuttavat ahdistusta tai tuntuvat muuten vain epämukavilta, kun ajattelet elämääsi tästä hetkestä eteenpäin.

Kirjoita ylös kaikki ”pakokeinosi”, huonot tai lähestulkoon pakkomielteiset tavat, aikarosvot, jotka estävät sinua toteuttamasta itseäsi tai vievät aikaasi silloin, kun oikeastaan olit suunnitellut tekeväsi jotain muuta. Mitä hyötyä tai etua näistä on sinulle? Kirjoita ylös.

MIELIKUVITUS JA RUTIINIT

Aikaisemmin onkin jo puhuttu liikunnan merkityksestä. Tai siis tarkemmin sanottuna liikunnan merkityksestä henkisessä kasvussa. The Artist Way -kirjan mukaan rutiininomaisilla konkreettisilla tehtävillä, käsitöillä, kukkien istuttamisella, perunoiden pesemisellä jne. on samankaltainen vaikutus aivoihin. Eikä tässä nyt tarkoiteta mitään sellaista, että voit sitten antaa itsellesi ”hyvä ihminen” -pisteitä. Ihan niinkuin liikunnankin kohdalla, suorittaminen on sivuseikka, tärkeintä on itse tekeminen.

Kirjan ohje on, että aina, kun tuntuu, että on jumahtanut paikoilleen, pitäisi tehdä jotain konkreettista käsillään. Sen ei ole pakko olla mitään hyödyllistä, mutta mielellään sellaista, mikä tuottaa ainakin itselle iloa. Rutiininomaisen tekemisen sivutuotteena aivot saavat kontaktin alitajuntaan ja olo on vähintään virkistynyt. Usein ratkaisu ongelmaan pulpahtaa mieleen siinä samalla.

Tämä on vähän off the record, mutta tuli juuri mieleen, että Peetun murkkuikä oli about ziljoona kertaa rauhallisempi kuin sisarensa. Ehkä osasyy siihen on se, että juuri noiden vuosien aikana Peetu leipoi leipää neljä-viisi kertaa viikossa. Leipätaikinan vaivaaminen käsin on aivan varmasti auttanut teinin anger managementissä…

 

 

TEHTÄVIÄ

Korjaa jotain konkreettista. Parsi sukan kantapää, paikkaa pyöränkumi, liimaa kasaan särkynyt maljakko, maalaa kolhiintunut keittiön ovi…

 Hanki itsellesi kaunis purkki. Nimeä purkki ”Jumala-purkiksi” tai ”Kaikkivaltias-purkiksi” tai mikä nyt tuntuukin itsestäsi luonnikkaimmalta. Kirjoita pienille lapuille kaikki huolet, murheet, toiveet, haaveet, pelot ja halut – ja säilö ne purkkiin. Aina, kun asiat alkavat huolettaa ja viedä energiaa, voi ajatella, että ne on jumalan/kaikkivaltiaan/”joku muu, mikä” huomassa ja selviävät aikanaan!

 

Tsemppiä viimeiselle The Artist Way -viikolle! Muistetaan pitää hauskaa ja uskoa itseemme!! 

Ensi tiistaina vielä yhteenveto, viimeiset ohjeet jatkoa varten ja kokemuksia näiden kolmen kuukauden ajalta.


Kirjoittanut Minttu KLO 18:00 Kommentit pois päältä artikkelissa 12 – Recovering a Sense of Faith

TUNNISTEET:

Muissa blogeissa aiheesta: Hyvinvointi Lifestyle

 

11 – Recovering a Sense of Autonomy

tiistai 26. kesäkuu 2012

Tokavika The Artis Way -viikko käynnistyy än-yy-tee-NYT!

Luvassa on juttua itsenäisyydestä, itsensä kunnioittamisesta, maalin saavuttamisen vaikeudesta ja pikkuisen myös liikunnasta. Lisäksi ohjelmassa on inspiroivia ja aikas haasteellisia tehtäviä. Mutta ensin tsekataan jo tuttuun tapaan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko suositellut aamusivujen kirjoittamista jollekulle? Miksi?

Hmm… Minttu on ollut nyt kyllä enemmän kuin lomaterässä. En taida edes kehdata tunnustaa, mutta tällä viikolla olen kirjoittanut aamusivut tasan kahtena päivänä. Sen jälkeen alkoi ensin Peetun ylioppilasjuhlien valmisteluhässäkkä ja sitten lähdin itse lomareissulle Suomeen. Kaikki rutiinit haihtuivat siinä samalla. No, ensimmäinen lomaperiodi alkaa hiipua kohti loppua, joten eiköhän tässä päästä pian taas takaisin ruotuun.

En ole suositellut sivujen kirjoittamista kenellekään, mutta kieltämättä on käynyt mielessä, että monillekin voisi olla siitä hyötyä…

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko suunnitellut koko päivän kestäviä treffejä?

Näin lomalla tuntuu kuin koko elämä olisi yhtä pitkää taiteilijatreffiä! Olen tehnyt pääasiassa ihan tavallisia asioita, mutta jostain syystä kaikki tuntuu enemmän omalta vapaaehtoiselta valinnalta – ja siksi kai jotenkin nautinnollisemmalta ja hienommalta. Kyllähän sitä lomankin saisi pukattua täyteen velvollisuutta sinne ja suoritusta tänne, mutta nyt olen pitänyt varani ja huolehtinut siitä, että iloitsen kaikista valinnoistani. Eihän se nyt ehkä ole ihan sama kuin taiteilijatreffit, mutta olo on ollut kevyt ja kumman elpynyt.. :)

 

 

 

Oman itsensä hyväksyminen

Rahan merkityksestä puhuttiin jo aikaisemmin tällä kurssilla. Puhuttiin siitä, miten raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa – ei sen omistaminen tai sen puute. Raha on vain vaihdon väline.

Ja niinhän se onkin periaatteessa. Vaikeaksi tämän tekee se, että rahasta on tullut niin monessa asiassa menestyksen mitta. Onhan se tavallaan loogista… Enää kun ei juuri vertailla montako lypsävää sitä möllöttää navetassa tai tukkimetsähehtaarien suuruutta. Raha – ja rahalla saatavat asiat – ovat monille se ainoa tapa panna ihmisiä arvo- tai menestysjärjestykseen.

Kuitenkin jokaisen tulisi löytää oma tapansa mitata oma menestyksensä. Menestyksen mittarit ovat erilaiset meille kaikille. Joillekin se on menestyvä ura, joka näyttää uloskin päin menestystarinalta. Jollekin toiselle sama ura on tukahduttava kahle, joka tappaa kaiken elämänilon. Joku haluaa heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi ja olla tekemättä kompromisseja, vaikka se sitten tarkottaisi satunnaisia kaurapuurokuureja, kun taas toinen on tyytyväinen simppeliin ei-kuormittavaan kahdeksasta-neljään duuniin, joka antaa taloudellisen vapauden itsensä toteuttamiseen, mutta ei vie liikaa henkisiä voimavaroja.

 

TEHTÄVÄ

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja nyt hahmotellaan hiukan, miten tästä eteenpäin. Kirjoita viisi asiaa, miten haluat muuttua. Aikavälillä ei ole tässä merkitystä.

 

 

ITSEKUNNIOITUS

The Artist Way -kirjan mukaan itsekunnioituskin lähtee siitä, että ei tingi aamusivujen kirjoittamisesta ja taiteilijatreffien pitämisestä. Tärkeää on erityisesti, että nuo kaksi vain itselle omistettua asiaa ei jää muiden tai ”arjen” esittämien vaatimusten alle. Itsekunnioitus lähtee siitä, että pitää huolta omasta sisäisestä lapsestaan, kohtelee itseään kauniisti ja hemmottelee itseään pienillä turhilla jutuilla.

Jokaisen sisäisen lapsi tarvitsee huomiota ja hemmottelua – ihan niinkuin kuka tahansa lapsi. Sisäinen lapsi on yleensä ihan yhteistyökykyinen ja -haluinen. Kun sen kanssa on leikitty ja sitä on pidetty hyvänä, sujuu tylsät velvollisuudet ja aikuisten hommat paljon paremmin.

TEHTÄVÄ

Kirjoita paperille kuusi asiaa, miten aiot hoivata itseäsi seuraavan kuuden kuukauden aikana. Kirjoita kurssit joille aiot osallistua (ja osallistut myös!), materiaalit ja välineet, joita aiot hankkia luovan minäsi käyttöön, taiteilijatreffit sekä lomat, jotka ovat vain sinua itseäsi varten.

 

SAAVUTUKSET

Kaikki tietää varmasti sen tunteen, kun on odottanut ja tavoitellut jotain asiaa, tehnyt kovasti töitä sen eteen ja sitten lopulta saavuttanut tavoitteensa. Riippuu vähän tavoitteesta, mutta monesti ensimmäinen reaktio on jonkinlainen epärealistinen euforia. Nyt heti tulee mieleen helpotuksen sekainen epäusko jokaikisen maratonin jälkeen, kun on vihdoinkin sivuuttanut maaliviivan – tai samantyyppinen heti lakkiaisten jälkeen.

Aika pian saavutuksen aiheuttama adrenaliinipiikki hiipuu ja jäljelle jää tunne, että maali hävisi jonnekin. Mitä ihmettä sitä nyt oikeastaan on saavuttanut, koska maailma on edelleen täynnä kaikenlaisia tavoitteita, joita kohti pitäisi alkaa pyrkiä. Tyytyväisyys on ohimenevää – ja siihen pitäisi osata varautua. Paras keino välttää tavoitteen saavuttamisen jälkeistä haluttomuutta tai jopa pettymyksen sekaista alakuloa (maaliin saapumisen riemu ei kestänytkään…) on tehdä itse matkasta tavoite sinänsä. Kun nauttii jo pelkästään tavoitetta kohti pyrkimisestä ja pitää hyvää huolta sisäisestä lapsestaan ja inspiraatiosta, on paljon helpompi suunnata kohti uusia tavoitteita aina tarvittaessa.

TEHTÄVÄ

Ota pala paperia ja kirjoita siihen konkreettinen suunnitelma seuraavalle seitsemälle päivälle, miten aiot hemmotella itseäsi ihan joka päivä ensi viikon ajan. Yritä olla mahdollisimman konkreettinen, toteutuksesta tulee siten paljon helpompaa.

LIIKUNTA

Buddha sanoo: ”Ruumiin pitäminen hyvässä kunnossa on velvollisuus… Muutoin ei ole mitään mahdollisuutta pitää ajatuksia ja mieltä vahvana ja kirkkaana”. On aivan sama, onko liikuntalaji juoksu, pyöräily, ratsastus tai vaikka sauvakävely, tärkeintä on liikkua, muuten luovuus tukkeutuu eikä pääse ulos meistä. Monotoninen liikunta auttaa aivoja löytämään ratkaisuja ja inspiraatiota, luonnossa korvaamattomia vaikutteita, vaikka olisimme miten urbaaneja. Aivot assosioivat vapaasti ja esteettä, kun pulssi on korkealla, sydän hakkaa ja lihakset toimivat.

The Artist Way -kirjan mukaan jokaisen luovan ihmisen on pakko harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tavoitteena ei suinkaan ole parempi kunto tai hoikempi olemus – vaikka nämä saattavat toki tulla sivutuotteena. Liikunnan ainoa tavoite on saada parempi yhteys omiin ajatuksiin, alitajuntaan. Tästä syystä liikunnalle ei myöskään tässä yhteydessä aseteta kohtuuttomia tavoitteita. Riittää, kun liikkuu noin 3 – 4 kertaa viikossa, vähintään 20 – 30 minuuttia kerralla sen verran reippaasti, että tulee hiki ja hengästyy jonkun verran. Luulisi, että tuo onnistuisi ihan kaikilta…

 

 

 

TEHTÄVÄ

  • Osta itsellesi kiva muistikirja (kyllä, ihan paperinen on parempi, mutta ehkä sähköinenkin toimii).
  • Numeroi sivut yhdestä seitsemään.
  • Kirjoita sivuille otsikot: Terveys, Vauraus, Vapaa-aika, Ihmissuhteet, Luovuus, Ura ja Henkinen kehitys
  • Kirjoita jokaiselle sivulle kymmenen toivetta. (juu, kymmenen on aika monta, mutta tässä voi taas vähän haaveilla ja irrotella… :))

 

Tsemppiä kaikille yhdennentoista viikon haasteisiin! Ja muistetaan, että elämä on ihmisen parasta aikaa.