Matkakohteena NEW YORK? Käytännön vinkkejä ekakertalaiselle

perjantai 27. tammikuu 2017

New York vinkit

Meidän mahtavasta New Yorkin reissusta on jo kohta vuosi – ei voi uskoa, miten nopeasti aika menee!

Olen aikaisemmin jo antanut vähän menovinkkejä, shoppailujuttuja ja paljastanut suosikkiravintolani. Sen verran tulee kuitenkin kysymyksiä ihan perusjutuista, matkoista, viisumista, majoituksesta etc. että ajattelin tehdä vielä yhden vinkkijutun.

Konkarimatkustajille tässä ei ole varmasti mitään uutta, mutta ekakertalaiselle ehkä kuitenkin.

New York vinkit 4

Ihan ensimmäiseksi kannattaa lähtökohdaksi ottaa se, että kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea. Ei, vaikka reissu olisi kahden viikon sijaan kolme tai kokonainen kuukausi. Toisaalta parin yön pysähdykselläkin ehtii jo hurmaantua suurkaupungin sykkeeseen. Eli matkasuunnitelmia tehdessä on hyvä priorisoida ja laittaa toiveita tärkeysjärjestykseen.

Meillä oli esimerkiksi vaihtoehtoisia suunnitelmia riippuen siitä, millainen sää sattuisi olemaan. Pari listalla ollutta museota ja näyttelyä jäi näkemättä, koska kelit olivat niin ihanat. Toisaalta saimme viettää yhden päivän aurinkoisessa Central Parkissa. Brooklyniin emme päässeet ollenkaan, vaikka alunperin kuvittelimme, että siellä tulee vietettyä eniten aikaa.

Mitä lyhyemmästä reissusta on kyse, sitä tärkeämpää, että lentojen aikataulut on inhimilliset. Halpalentoyhtiöiden liput vaikuttaa ensisilmäyksellä todella edullisilta, mutta aterioista, matkatavaroista etc. kertyvät lisämaksut korottavat hintaa kummasti. Lyhyillä lennoilla sitä hyvinkin pärjää käsimatkatavaroilla ja omilla eväillä, mutta mannerten välillä lisäpalvelut alkavat tuntua pakollisilta.

New York vinkit

Lisäksi ainakin meidän kohdallamme lentoaikataulut menivät niin, että jos olisimme halunneet olla perillä yhtä monta päivää, meidän olisi tarvinnut varata yöpyminen yhdeksi yöksi lisää. Niinpä SASin lennot tulivat lopulta sekä edullisemmaksi että mukavammaksi.

Suomalaiset eivät tarvitse varsinaista viisumia USA:an matkustaessaan, mutta voimassaoleva ESTA-matkustuslupa pitää olla. Se kannattaa hankkia hyvissä ajoin, vaikka usein luvan saakin ihan parin vuorokauden kuluessa. Toisaalta maahan ei ole mitään asiaa, mikäli ESTA puuttuu.

Lentokoneessa saa täytettäväkseen vielä tullikaavakkeen, jossa pitää tehdä tiliä mahdollisesta tullattavasta matkatavarasta etc.

Ennen maahantuloa tullissa skannataan sormenjäljet ja usein saa vastata joihinkin matkaa koskeviin kysymyksiin. Toisinaan tuo on ihan läpihuutojuttu, mutta meille pidettiin kaikille oikein perusteellinen haastattelu. En nyt kuitenkaan usko, että maahanpääsy tuohon tyssäisi, jos nyt osaa antaa edes jotakuinkin järkeviä vastauksia.

New York ei ole mikään edullinen matkakohde. Etenkin majoituksesta saa helposti pulittaa pitkän pennin. Varsin simppelinkin oloiset hotellit oli meidän budjetille niin tyyriitä, että päätimme käytännössä heti, että koitamme löytää jonkun kivan Airbnb-kämpän vuokrattavaksi.

Suosittelen Airbnb:tä todella lämpimästi! Lyhyelläkin reissulla saa ihan erilaisen tuntuman siihen, millaista on olla paikallinen, kun asuu asunnossa muiden tavallisten ihmisten keskellä. Hotellissa sitä helposti päätyy turistikuplaan, vaikka tietty monet käytännön asiat hoituvatkin niin helpommin.

New York vinkit 3

Esmes ihan random ruokailu voi olla todellinen seikkailu, jos ei asu hotellissa. Me törmättiin mm. Finlandia -nimiseen juustoon (oli hyvää), Gilmore Girlseistä tuttuihin pop tartseihin (järkyttävän makeita) ja peace-merkin muotoiseen pastaan valmiin juustokastikkeen kanssa (yllättävän ok, mutta ei jatkoon).

Manhattanilla asunnot ovat melko pieniä. Isompaa kämppää havittelevan on joko oltava valmis maksamaan tai sitten majoittumaan Manhattanin ulkopuolelle. Jo Brooklynissä näyttää asuntojen keskikoko kasvavan ja hintataso on varsin inhimillinen.

Me löysimme aivan täydellisen Airbnb-kämpän Lower East Sidelta. Kuudennessa kerroksessa sijaistsevaan asuntoon ei ole hissiä – ja siellä asustelevasta Ming-kisusta pitää vuokraajan pitää huolta. Nämä kaksi seikkaa vaikuttavat siihen, että suhteellisen tilava ja hyvällä paikalla sijaitseva asunto oli verrattain edullinen.

New York vinkit 2

Majoitusta varatessa kannattaa varmistaa, että lähellä on hyvät yhteydet julkisen liikenteen kulkuvälineisiin. Erityisesti metrolla kulkeminen on nopeaa ja vaivatonta. Suosittelen lämpimästi, vaikka metron reittikartta saattaa aluksi vaikuttaakin hiukan sekavalta.

New York vinkit 5

New York tuntuu varsin turvalliselta kaupungilta. Tietty kaikkia normaaleja suurkaupungin vitsauksia, taskuvarkaita ja turisteja huijaavia helppoheikkejä kantsii varoa. Enkä lähtisi yksinäni seikkailemaan mihinkään pimeille kujille.

Manhattanilla on kuitenkin koko ajan niin paljon väkeä liikkeellä, että en kertaakaan tuntenut oloani vähäisimmässäkään määrin levottomaksi, vaikka kuljimme esimerkiksi metrolla vielä pikkutunneilla. Ja minä olen kuitenkin se, joka yleensä säpsähtelee ja saa hermoromahduksen, jos tuntuu vähääkään epäturvalliselta.

New York vinkit 17

Musikaali Broadwayllä on lähestulkoon must ainakin ekakertalaiselle. Liput ovat helposti järkyttävän kalliita, mutta saman päivän näytöksiin saa yleensä paikan huomattavasti edullisemmin. Turvallinen tapa ostaa halpoja lippuja on saman päivän näytöksiin erikoistunut Tkts-toimisto, jolla on toimipiste ainakin Time Squarella.

Paikalla kantsii olla hyvissä ajoin ennen luukkujen aukeamista, sillä suosituimpiin näytöksiin halpoja lippuja ei ole kuin muutamia – ja jonot saattavat venyä pitkiksi. Itse latasin app storesta Tkts-appin, jonka avulla pystyy reaaliaikaisesti seuraamaan, mihin näytöksiin lippuja on tarjolla ja kuinka paljon. Kadulla kulkevilta kaupustelijoilta en menisi lippua ostamaan, vaikka hinta saattaisikin tuntua houkuttelevalta ja jonottaminen epämiellyttävältä.

New York vinkit New York vinkit 18

New Yorkin matkan budjetille ei taida olla ylärajaa. Shoppailuihin, ravintoloihin ja kaikenlaisiin elämyksiin saa helposti upotettua pienen lottovoiton.

Toisaalta upea kaupunki sopii mainiosti myös budjettimatkailijalle. Jo pelkästään kaupungilla kuljeskelu, pilvenpiirtäjien, upeiden art deco -rakennusten ja muiden klassisten maamerkkien ihailu on ihan mahtavaa – ja täysin ilmaista. Ja monien tv-sarjojen tyyliin mekin söimme monena päivänä lounaaksi hotdogit kadun varressa.

New York vinkit 16

New York vinkit New York vinkit New York vinkit New York vinkit

Staten Island Ferry on yksi klassisista ilmaishuveista.

Kunhan vain saa pujoteltua satamassa kaikenlaisia toinen toistaan ”mahtavampia” vesibussikierroksia kaupittelevat myyjät, pääsee nauttimaan sekä vapaudenpatsaasta, että Manhattanin upeasta silhuetista ihan ilmaiseksi.

New York vinkit

Kantsii myös tsekata museoiden kotisivut tarkkaan. Esim MoMA:ssa on ilmainen sisäänpääsy perjantaisin klo 15.00 jälkeen. Silloin tosin on yleensä kovasti ruuhkaa, mutta tämä sopii toisaalta vinkkinä ihan kaikille: jos olet valmis maksamaan sisäänpääsymaksun, valitse joku muu ajankohta – ja jos haluat nauttia ilmaisesta sisäänpääsystä, kantsii olla ajoissa jonossa ja miettiä tarkkaan mille osastolle haluaa ensimmäisenä suunnata.

Ja sitten ihan junttivinkkinä: monet museot on tosi kauniissa ja arkkitehtoonisesti merkittävissä rakennuksissa. Ihan  hyvään fiilikseen pääsee, kun menee itse rakennukseen, aulaan ja lopuksi tsekkaa aulan museokaupan tärkeimmät tuotteet. Jos onnistuu poistumaan ilman, että on ostanut mitään, on todennäköisesti saavuttanut ainakin lounaskeskusteluihin riittävän tietoisuuden tason ihan ilmaiseksi.

New York vinkit

Tässä vielä lomakissamme Ming Nah. Joskus kaikki vain on niin täydellistä!


Turkoosilla kevätfiilistä kotiin

maanantai 21. maaliskuu 2016

Turkoosi

Ihan ensimmäiseksi suurkiitokset kaikille sekä ainoa lapsi että vaatteiden ikäraja -keskusteluihin osallistuneille! On mulla vaan ihan älyttömän viksua porukkaa lukijoina!

Lisäksi haluan nyt vielä ihan erikseen sanoa (vaikka saman olenkin jo maininnut kommenteissa ja fb:ssä käydyssä keskustelussa), että ainoa lapsi -postaukseni on kirjoitettu subjektiivisesti omasta näkökulmastani, taisinpa olla pikkuisen tuohtunutkin tekstiä näpytellessäni. Jälkeenpäin tajusin, että käytännöllisesti katsoen sivuutin täysin sen, että aika monet perheet ovat tahtomattaan yksilapsisia. Heidän silmin luettuna kirjoitukseni saattaa hyvin tuntua suorastaan loukkaavalta. Pyydän anteeksi – se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! Itsekkäästi vain keskityin omaan kokemukseeni ainoana lapsena ja siskosten äitinä.

Ja sitten kevääseen. Tajusin tänään, että on tämän vuoden ensimmäinen päivä, kun päivä on pidempi kuin yö! Me selvittiin taas kerran!! Vaikka keli oli aavistuksen harmaa ja sumuisensateinen, oli ihan selkeästi valoisaa, kun läksin toimistolta kotiin. Aivan uskomattoman ihanaa!

Turkoosi

Päätin ihan poikkeuksellisesti julkaista parit sisustuskuvat, kun innostuin hankkimaan meille vähän väriä. Yleensä mennään ihan luonnonväriskaalassa mustalla ja metallilla höystettynä, mutta nyt päätin, että pienet pisarat henkilökohtaista hyvnvointiväriäni, tukoosia, saavat tulla tuomaan kevätfiilistä kotiin. Aika hurjaa, miten parit kynttilät ja sohvatyynyt muuttavat koko olohuoneen fiilistä! Tai siltä ainakin itsestä tuntuu, kun on niin tottunut siihen, että mahdolliset väriläiskät tulevat korkeintaan pöydälle lojumaan jätetyistä naistenlehdistä.

Ihan pelkästään kevään kunniaksi en värihurjasteluun ryhtynyt. Lauantaina vietettiin ystäväporukan voimin The Syntymäpäiviä täällä meillä. Uhosin aikoinaan, että mitään juhlia en aio järkätä, mutta lopulta olin tosi hurjan tyytyväinen, että päätin kutsua vähän ystäviä kokoon kippistelemään ja kakkua syömään. Lämminhenkiset kotibileet oli juuri se piste i:n päälle ja tarpeellinen siirtymäriitti, että nyt voin hyvillä mielin aloitella seuraavan puolivuosisadan kokemista ja elämistä.

Ainoatakaan kuvaa en juhlissa ottanut. Nämä muutamat sisustuskuvat otettuani laitoin kameran akun lataukseen, että riittäisi sitten potkua koko illaksi, mutta sinne se sitten jäi. Ja joskus niin saa ollakin! Juhlavieraat näppäsivät parit kuvat, jotka riittävät mainiosti muistoksi.

Tosin kakusta olisi kyllä pitänyt saada kuva! Sen verran löytyi aikaoptimistiltakin järkeä päästä, että päätin tilata sen valmiina (pitäähän sitä synttäreillä kaakku olla!) ja päädyin tuttuni Pia Lilenthalin grafiikalla koristeltuun Old? Simply Vintage -ihanuuteen. Innostuin kuvan värimaailmasta niin paljon, että halusin sävyttää kaiken mahdollisen juhlahommelin turkoosin, punaisen ja kullan sävyihin. Että jos joku kaipaa selitystä turkoosihurjastelulle, niin kaikki on syntymäpäiväkakun syytä! Haha!

Turkoosi

Se kyllä täytyy sanoa, että olen kyllä tosi tyytyväinen uusiin väriläiskiini. Ihan tulee energinen olo, kun on kevätväriä ympärillä! Tuollaiset pienet asiat niinkuin nyt kynttilät ja tyynyt, on helppo ja edullinen keino tuoda vähän muutosta kotiin, huomaan. Ja myös iisi muuttaa takaisin, jos alkaa kyllästyttää.


Ikäraja vaatteille – eli ikäkriisi vol. 2

keskiviikko 16. maaliskuu 2016

Eilinen postaukseni jäi kummittelemaan päähäni. Taisin nähdä untakin vauvoista ja pikkulapsista – sisaruksista, joita en saanut ja lapsista, jotka sain. Jotain näihin aiheisiin liittyvää googlailin erilaisilla hakusanayhdistelmillä, ja aivan sattumalta osuin vauva.fi:n keskusteluun, jonka aiheena on – ei enempää eikä vähempää – kuin yours truly ja kuinkahan vanha se mahtaa olla.

Sikäli aavistuksen hupaisaa, että jos alkuaikoina yritinkin himmailla ikävuosiani, olen The Syntymäpäivän lähestyessä ollut ihan täysin avoin asiasta.

vauva 1

Mutta jos nyt ihan totta puhutaan – olen hiukan otettu, että pääsin tähdittämään jopa muutamia kirpeitä kommentteja kerännyttä viestiketjua kuuluisalle bloggareita dissaavalle keskustelusaitille. Silti näköjään olen kuitenkin sen verran kouliintumaton ja pehmeä, että kriisifiilis iski välittömästi, kun näin tuntemattomien pohtivan ikääni ja miten kamalan vanhalta näytän. Varsinkin se yksi, joka oli pitkästä aikaa käynyt blogissa ja totesi, että ennen olin sentään hoikka.

Niin stereotyyppistä kuin se onkin, jotenkin epäreilulta tuntuu myös huomauttelut siitä, miten pukeudun nuorekkaasti, vaikken selkeästi sitä ole. Että joku yhä edelleenkin voi olla sitä mieltä, että vaatteilla on ikämerkintä – se tuntuu todella oudolta, mutta osuu silti.

Ikäkriisi on ehkä ikärasismi-nimisen kolikon kääntöpuoli. En halua, enkä varmaan kyllä osaisikaan, pukeutua ikäiselleni sopivaan tyyliin. Myös nykyiset pyöreämmät muotoni saavat mielummin sopeutua vaatevalintoihini kuin toisin päin.

Lundin yliopiston tutkija Philip Warkander on tehnyt mielenkiintoisia havaintoja tutkiessaan erilaisten vaatteiden mahdollisia ”ikärajoja”. Yhteenveto ja lisätietoja löytyy täältä. Tutkimustulosten näkökulmasta merkittävimmät ikärajat ovat (ja nyt pitää muistaa, että kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat ruotsalaisia. Voisin kuvitella, että Suomessa ikärajat olisivat huomattavasti tiukempia):

Lyhyt hame 44,1
Korkokengät 63,3
Revityt farkut 35,1
Kirkkaan väriset tennarit 51,4
Lyhyt toppi 25,5
Pääntieltä antoisa toppi 47,5
Minishortsit 28,7
Paita, jossa on iso printtikuvio 44,4
Bikinit 60,5
Matalavyötäröiset farkut 46,0
Legginsit 53,2
Tiukka mekko 55,7

Täkäläinen perustavaratalo, Åhléns, on tehnyt hauskan videon aiheesta ”Onko vaatteilla ikäraja”. Malleina Sarah 60 v, Angelo 52 v, Michelle 51 v ja Angela 60 v.

Totuuden nimissä – ja kaikille niille, jotka eivät tunne kiinnostusta lukea vauva.fi:n keskustelupalstaa: tuossa hyvin lyhyeksi jääneessä keskustelussa, jossa ikääni, pukeutumistyyliäni ja ylipäätään bloggaamista aikuisena pohditaan, saan kritiikin lisäksi vähintään yhtä paljon tosi kivoja ja kannustavia kommentteja. Aika mielettömän mahtava fiilis, että siellä jossain on tyyppejä, jotka haluavat puolustaa tyyliäni ja blogiani, vaikka todennäköisesti ei olla milloinkaan edes tavattu!


Synttärit New Yorkissa

keskiviikko 02. maaliskuu 2016

Minttu 50 vee

Oli ihan pakko aloittaa tämä potentiaalisesti käsistä karkaava ja superlaajaksi muuttuva New York -postausten sarja kertomalla mun 50 vee syntymäpäiväjuhlastani. Tai siis itseasiassa koko reissuhan oli yhtä synttärijuhlaa. Kukaan meistä, sen paremmin Karkki, Peetu kuin minä itsekään ei oltu milloinkaan käyty New Yorkissa, joten kaikille meille reissu oli tosi ainutlaatuinen kokemus – ja synttäreistäni saatiin hyvä syy lähteä matkaan.

Itse synttäripäivä osui viikko sitten maanantaille, mutta oikeasti juhliminen alkoi jo melkein viikkoa aikaisemmin, tiistaina, kun lentomme starttasi kohti New Yorkia. Olimme päättäneet matkan, ostanut lentoliput ja varannut majoituksen jo aikaisin viime syksynä, jolloin hinnat olivat ihan mukavan alhaalla. SASin karvalakkiosastolla meininki on reilua, mutta ilman mitään erityistä hemmottelua. Niinpä oli aivan älyttömän mahtava yllätys, että Tukholmalainen suomi-jengini oli tilannut meille shampanjaa lennolle!

Minttu 50 vee 2

En ollut ikinä kuullutkaan, että on mahdollista järkätä jotain tällaista! Täytyy sanoa, että sen verran olen sisimmässäni prinsessa, että kun lentoemännät tulivat meidän kohdalle ennen kuin edes aloittivat tarjoilun busineksessa tai muualla ja toivottivat hyviä synttäreitä Marilta, Anulta ja Ullalta, olo oli kyllä kuin olisin jonkun elokuvan tähti. Kyllä se tuntuu välillä niin hirmu hyvältä olla vähän erityinen. Special.

Varsinainen synttäripäivä, maanantai 22.2.2016 alkoi niin ihanasti ja perinteisen synttärimäisesti kuin vain voi olla.

Paitsi että meidän airbnb-kämpän diiliin kuulunut aivan ihana ja superrauhallinen 15-vuotias kisurouva, Ming Na, sekosi ihan totaalisesti, kun se näki Karkin ja Peetun hankkiman juustokakun ja siinä kynttilät palamassa. Eli siis synttäriaamun herätykseen kuului ihanaa kahvin tuoksua, paaaljon oooonneaa vaan -laulantaa, sekä ”äiti, voisiksää puhaltaa nää tosi äkkiä” -toivotuksia. Ming Na -kisu ei ollut mikään suuri kynttilä-fani ja erityisesti aamuherätyskakku lukuisine kynttilöineen sai kissaleidin hermostumaan ja hyökkäilemään kakkua kantavan Karkin nilkkoihin.

Minttu 50 vee 3

Ming Na -kisulla oli aivan varmasti repussa jotain tosi ikäviä kokemuksia synttärikakkutyyppisten elämysten kanssa. Muuten kisu oli todella rauhallinen ja rakentavan ystävällinen.

Synttärikaakun ja laulannan lisäksi sain sänkyyn toimitettuna myös lahjapaketteja. (Lahjapaketteja – minulle!! Ihanaa!!) Kuoret puhelimeen (Peetu on piirtänyt kuoren superkauniin kisukuvion) ja meditaatiokirjallisuutta on itseasiassa juuri se, mitä nyt tarvitsen!

Lunkin brunssityyppisen aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kävelemään pitkin East Riverin rantaa kohti helikopterilaituria.

Minttu 50 vee 4 Minttu 50 vee

Voi olla, että olen aavistuksen lucky girl, mutta koko viikon ehdottomasti hienoin, aurinkoisin ja lämpimin päivä sattui osumaan juuri mun synttäreilleni!

En nyt aio millään tavalla listata hienommuus- tai vaikuttavuus- tai mihinkään muuhunkaan järjestykseen viisikymppispäiväni kokemuksia. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että kollegoilta lahjaksi saatu helikopteriajelu oli kyllä paljon suurempi elämys, mitä etukäteen kuvittelin.

Minttu 50 vee Minttu 50 vee

Tuollaisella pikkuisella pörr-pörr-laitteella sitä sitten lenneltiin taivahalla. Jos kuvasta ei oikein erotu, niin voin kertoa, että tuossa on ikkuna myös Martensien alla. Ihan tukeva ja vahva fiilis – NOT!! :D

En ole milloinkaan aikaisemmin ollut helikopterissa ja se olikin ihan superjännä kokemus. En ehkä suosittelisi tyypeille, joilla on taipumusta matkapahoinvointiin tai joita huimaa esmes huvipuiston maailmanpyörässä. Olen joskus aikoinaan Costa Rican reissulla lentänyt superpienellä, muistaakseni kuusipaikkaisella, lentokoneella. Pienessäkin lentokoneessa on lentokonefiilis, helikopterissa ei. Tunne varsinkin noustessa oli kuin olisi ikkunallisessa näköalahississä, joka ei ole kiinni missään. Täytyy myöntää, että en ollut edes ajatellut, miten kovasti helikopterireissu jäytää tällaisen meikäläisen nössön mahanpohjaa.

Minttu 50 vee

Mutta hei – mites nää näköalat?

Keli oli, niinkuin sanoin ja niinkuin näkyy, aivan täydellinen. Silti voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kaikki tämän postauksen helikopterikuvat on vaatinut ekstrasuperskarppausta, koska silloin on pitänyt irroittaa vähintään toinen käsi helikopterin kauhukahvasta kuvan ottoa varten. Jutun alussa ja tuossa alla olevaan selfieen on vaadittu ihan erityistä joogahengitystä, että tohdin irroittaa molemmat kädet yhtäaikaa helikopterin kauhukahvoista.

Ei saa nauraa (ainakaan kovin paljoa..)!

Minttu 50 vee Minttu 50 vee Minttu 50 vee

Helikopterihomma on jännintä ja mahtavinta, mitä olen tehnyt pitkään pitkään aikaan. Tuossa takana näkyy laituri, jolta helikopterit lähtivät lentoon ja kuvan etualalla näkyy adrenaliinihuuruissaan voitonhymyilevä Minttu. Ja siis älkää nyt missään tapauksessa käsittäkö väärin: kokemus oli todella hieno, upea ja mahtava, näköalat aivan mielettömät ja koko homma todella turvallisen ja professionaalin oloisesti hoidettu. En vain ehkä ollut ihan sataprosenttisesti valmistautunut siihen, miten jännältä se tuntuu.

Helikopterireissun adrenaliininhuuruiset voittobisset nautittiin + 15 asteen lämmössä ulkona ja ihan parhaassa auringonpaisteessa. Ravintolan terassin peilaavasta ikkunaseinästä heijastuu Staten Island allekirjoittaneen lisäksi.

Minttu 50 vee Minttu 50 vee 13

Auringonpaisteisen iltapäivän ja rauhallisen, pitkän lounaan jälkeen päädyttiin Meatpacking Districkille ja High Line -puistoon. Paluumatkalla Peetun ottama kuva vetää hyvin yhteen iltapäivän fiilikset: ihana olla juuri tässä, juuri nyt, juuri maailman rakkaimpien ihmisten kanssa! <3

Minttu 50 vee 14

En ole tainnut milloinkaan oikein kunnolla täällä blogissa selostaa, miten hurjan paljon tykkään paperikaupoista ja erityisesti postikorteista. No, synttäri-iltanani pistäydyttiin yhteen New Yorkin ziljoonista ihanista paperikaupoista ja kaikki päätyi siihen, että olin iloinen pupu… :D

Päivän aktiviteettien ja High Line Parkin jälkeen ohjelmassa oli hyvin tarpeellinen, proseccon kupliva pit stop meidän kämpillä. Hetken huilin jälkeen suunnattiin kävelymatkan päähän synttäri-illalliselle.

Minttu 50 vee 16

Illallispaikan tytöt olivat valinneet (salaa minulta!) tekemältäni suosikkilistalta. Kasvisravintola Butcher’s Daughter oli just niin ihanan tunnelmallinen ja trendikkään tyylikäs kuin olin ajatellutkin. Lisäksi ruoka oli aivan mielettömän hyvää!! (Palaan tähän vielä, kun teen NY-ravintolapostauksen, mutta jos vinkeillä on kiire: kasvissyöjille, vegaaneille sekä hyvän ruuan ystäville aivan loistava mesta, mutta vegaanille pähkinäallergikolle vaihtoehtoja ei ole kovin montaa.)

Päivä oli ollut tosi pitkä, mutta päädyimme vielä ”viimeisille drinksuille” illan ruokapaikan ja majapaikkamme puolivälissä sijaitsevaan Schiller’s Ligour Bar -baariin. Aika hauska yhteensattuma, että juuri tuo osoittautui olevan suosikkibloggarini Tunnetilan Ninan kantabaari New Yorkissa!

Minttu 50 vee 17

Onko maailma pieni vai pieni?

Yläkuvan reippaat viimeisen drinksun nauttijat olivat jo matkalla nukkumaan, mutta muutaman mutkan ja Karkin sosiaalisten skillsien ansiosta meidät kutsuttiin vierailemaan ihan oikeaan salakapakkaan. Sieltä ei luonnollisestikaan ole kuvia, mutta voin vakuuttaa, että mahtavampaa huipennusta synttäripäivälleni en olisi voinut kuvitellakaan!

Sisäänkäynti salabaariin oli tavallisen K-kauppatyyppisen korttelikaupan takapihalta, roskisten reunoittaman käytävän päästä.

Minttu 50 vee 18

Tässä ollaan matkalla nukkumaan ihan oikeasti – mikä on aika helppo havaita hymyjen hämyisästä tasosta. Ennen kuvan ottoa olemme kuitenkin viettäneen ihanan loppuillan todella tunnelmallisessa, itämaisin matoin, muhkein nahhkasohvin ja kristallikruunuin sisutetussa salabaarissa, jossa soi todella svengaava live swing-jatsi ja kaikki drinkit tarjoiltiin teekupeista. Ihan kuin elokuvissa!

Ei varmaan ole vaikea uskoa, että on ihan mahdotonta kertoa, mikä oli kaikkein hienointa päivässä. Mutta sen voin sanoa, että tämä on ihan ehdottomasti mahtavin synttäripäiväni ikinä!!


Onko ikä vain numero?

lauantai 20. helmikuu 2016

Happy BD to me

Viimeiset päivät nelikymppisenä – maanantaina on sen kuuluisan The Syntymäpäivän aika. Tunnustan ihan rehellisesti, että ei ole ollut mitenkään erityisen helppoa tottua ajatukseen seuraavalle vuosikymmenelle siirtymisestä. Muistan ihan mainiosti, kun oma isäni täytti viisikymmentä. Karkki oli silloin pikkuinen, minä mielestäni hyvinkin aikuinen ja isä jo aika vanha. Tuntuu jotenkin älyttömältä, että nyt sitä on itse ihan yhtä vanha.

Oma minäkuvani on ollut aina jotenkin nuori. Johtuu ehkä siitä, että tein asiat vähän väärässä järjestyksessä – ensin lapset ja vasta sitten yliopisto-opinnot. Siksi olen aina ollut kaikissa vanhempainilloissa ja vastaavissa päiväkodin ja koulun jutuissa vanhempana selkeästi nuorimmasta päästä. Enkä kiistä sitäkään, ettenkö olisi aina mielelläni antanut mielikuvan, että olen paljon nuorempi kuin mitä oikeastaan olen. Tavallaan tyypillinen stereotyyppinen naisten juttu – ikää ei saa kysyä tai ainakaan sitä ei tunnusteta – ja tavallaan peilausta nuoruutta palvovasta yhteiskunnasta.

Sanotaan, että yleensä joka toinen ikäkriisi iskee lujaa ja joka toinen menee ohitse siinä sivussa. Itselläni sekä kolmekymmentä että neljäkymmentä tarkoitti varsin perusteellista elämän tilannearviointia, tapahtuneiden asioiden hyväksymistä ja uuden suunnan hakemista. Kuitenkin molempien kohdalla oli vielä vahva usko siihen, että kaiken ehtii vielä tehdä ja halutessaan vaikka aloittaa alusta.

Osittain näin tulikin tehtyä; olin vähän yli kolmekymppinen, kun muutimme Tampereelta Tukholmaan.

Neljänkympin kriisi oli enemmän sitä, että mihin olen päätynyt ja mitä haluan saavuttaa – satunnaisen paikkoihin ja tilanteisiin päätymisen ja yleisen ajelehtimisen aika oli ohi. Halusin itse vaikuttaa siihen, mihin olin matkalla. Voidaan olla montaa mieltä siitä, oliko muotitieteen opintojen aloittaminen se fiksuin keino purkaa ikäkriisiä, mutta varmasti olisi ollut huonompiakin tapoja.

Kesti aika kauan, että pystyin hyväksymään oman nelikymppisyyteni. Tuntui, että siihen mennessä olisi pitänyt olla jo paljon valmiimpi, päässyt pidemmälle elämässä. Vuosi sitten synttärien aikaan kolahti tajuntaan, että jäljellä on vain 12 kuukautta nelosella alkavien ikäryhmässä. Havainto tuli pienoisena shokkina, vaikka eihän tuon toteamiseen oikeasti mitään korkeampaa matikkaa tarvita. En vain mitenkään kyennyt kuvittelemaan itseäni viisikymppisenä!

Happy BD to me

(The Syntymäpäivän kunniaksi meikitön biitsilook viime kesän Nåttarön reissulta)

The Syntymäpäivän merkkaama rajapyykki kuitenkin lähestyi ja kylmä hiki alkoi nousta Mintun otsalle. Ensinnäkin tiesin, että en missään tapauksessa halua olla yksin – sen paremmin herätä kuin mennä nukkumaankaan – synttäripäivänäni. Teknisesti asian hoitaminen alkoi tuntua haasteelliselta, koska itse päivä sattuu maanantaille. Vaikka olisinkin ajatellut järjestäväni juhlat, se ei olisi vielä taannut seuraa h-hetken kohtaamisesta aiheutuviin haasteisiin.

Monien sattumien summana ja hiukan ex tempore päätettiin sitten tämä New Yorkin reissu Karkin ja Peetun kanssa, mikä onkin ollut aivan mielettömän ihana ratkaisu kaikkeen! (ja upea elämys muutenkin!) Pienet kotibiletyyppiset juhlatkin on suunnitteilla, joten mitenkään matalalla profiililla puolen vuosisadan rajapyykkiä ei tosiaankaan tule sivuutettua.

Itseasiassa uskon vahvasti siihen, että ihmisen sisäsyntyinen tarve juhlia elämän murroskohtia (esim. syntymää/nimen antamista, ripille pääsyä, valkolakkia, naimisiin menoa ja tavallaan kuolemaakin) johtuu osittain siitä, että siten on paljon helpompi käsitellä tilannetta ja sen aiheuttamia muutoksia. Juhlien järjestäminen tekee muutoksen konkreettisesti ja samalla tilanteen jakaminen ystävien kanssa vahvistaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta.

Itselläni kävi ainakin hiukan niin, että kun aloin tulla sinuiksi vanhenemisen kanssa, ei juhlien järjestäminenkään tuntunut enää vastenmieliseltä.

Ja onhan se niin, että vaikka vanhaksi tuleminen välillä tuntuukin vähän ökeniltä, vastakohta olisi vielä ikävämpi. Oikeastaan on varsin elitististä ja tyhmää potea mitään ikäkriisiä, kun niin monilla ei ole etuoikeutta vanheta, vaikka haluaisivatkin.

Mutta onko ikä vain numero? Monet – tai käytännöllisesti katsoen kaikki – joille olen tunnustanut vastenmielisyyteni viisikymppisyyttä kohtaan, ovat vakuuttaneet, että ikä on tosiaankin vain numero ja että on täysin itsestä kiinni, miten siihen suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa elämäänsä. Ei ole pakko vanhentua, vaikka numerot niin väittäisivätkin.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että paljon on kiinni omasta asenteesta ja halusta. Siitä huolimatta olen kuitenkin osittain sitä mieltä, että ikä on vain numero vähän samaan tapaan kuin vankila on vain huone. Siis tavallaan joo, mutta ei sitten kuitenkaan.

Happy BD to me

Päivittäisessä elämässä pitää varsin hyvin paikkansa, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten vanhaksi tai nuoreksi itsensä kokee. Mutta jos katsotaan asiaa vähän laajemmin, työelämää ja perhettä esimerkiksi, tilanne on aivan toinen. Viidenkympin rajapyykin ohittanut nainen ei useimmissa tapauksissa ole mitään haluttua kamaa työnvaihtomarkkinoilla. Mahdollisia urasuunnitelmia pitää tehdä aivan eri reunaehdoilla kuin nelikymppisenä.

Uuden uran lisäksi myös uuden perheen perustaminen on viisikymppiselle naiselle huomattavasti hankalampaa kuin neljänkympin kieppeillä oleville. Miehiähän nämä samat lasiseinät eivät koske oli sitten kysymys urasta tai perheen perustamisesta. Ei niin, että oikeastaan haikailisin kummankaan perään, mutta vain vastaväitteenä sille, että ikä olisi vain numero. Varsinkin naisilla vaihtoehdot vähenevät vääjäämättä.

Enkä nyt edes viitsi aloittaa ulkonäöstä. Vanheneva nainen voi olla kaunis ja hyväkroppainen siinä missä nuorikin, mutta kun nuoruus on se standardi mihin verrataan (”olet niin nuorekkaan näköinen ikäiseksesi!”), kasvaa suorituspaineet helposti aika koviksi.

Happy BD to me 4

Toisaalta en missään nimessä antaisi pois kaikkea sitä elämänkokemusta, viisauttakin ehkä, minkä olen vuosien aikana reppuuni kerännyt. En todellakaan haluaisi olla se itsestään epävarma, kiireellä kehuva parikymppinen tai ruuhkavuosien kaaokseen minuutensa hukkaava kolmekymppinen, joka olen ollut. On ihanaa olla tässä ja nyt, juuri minuna itsenäni, sellaisena kuin olen.

Ja viisikymppisen itsevarmuudella todeta: tällainen olen, ja se on kyllä hemmetin hienoa!!