Uuden alussa

maanantai 21. elokuu 2017

Elokuussa puhun aina sinnikkäästi loppukesästä, vaikka kaikki merkit viittaisikin siihen, että on alkusyksy. En ole mikään suuri syysfani – en edes oikeastaan tiedä miksi. Jotain vaikean teini-iän aikaisia traumoja varmaan kummittelee alitajunnassa, koska periaatteessa rakastan monia seuraavan vuodenajan tyypillisiä asioita.

On ihanaa, että saa taas kaivaa kaikki lempparineuleet käyttöön, sytyttää ziljoona kynttilää valaisemaan tunnelmalliseen pimeitä iltoja, haistella raikasta syksyn kirpeyttä tuulessa ja nauttia sadonkorjuuajan mielettömän ihanista vihanneksista, juureksista, sienistä ja marjoista. Rakastan kulkea metsässä, kun lehdet räiskyvät punaisina, keltaisina, oransseina ja purppuraisina.

Ehkä kaikkein eniten tykkään kuitenkin siitä, että syksyn tulo antaa täydellisen tilaisuuden elämän arviointiin ja uuden aloittamiseen. Useimmiten se on itselleni tarkoittanut sitä, että mietin uusia harrastuksia, haasteita ja projekteja, joita haluaisin aloittaa. Elokuun puolivälin tienoille osuu ”koululaisten uusivuosi” ja siksi kai se tuntuu juuri sopivalta hetkeltä miettiä, mihin suuntaan sitä haluaisi itseään, tietojaan ja taitojaan kehittää.

Toisiaan seuraavat kammottavat tapahtumat maailmalla ja Suomessakin on pyörinyt päässäni koko viikonlopun. Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisin tehdä jotain enemmän kuin vain tuijottaa omaa napaani ja miettiä henkilökohtaista hyvinvointiani.

Toisaalta karu totuus on kuitenkin se, että itsestä sitä on aloitettava. Jos on voimaton, saamaton, iloton ja täysin vailla energiaa, ei ole paljoa, mistä voisi ammentaa mihinkään sen laajempaankaan kokonaisuuteen. Eikä pidä myöskään väheksyä sitä hyvää, mitä voi pienillä teoilla ja sanoilla levittää lähiympäristöön. Positiivinen energia leviää vesirenkaiden tavoin toivottavasti myös sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, uskon niin.

Eikös perhosefekti ole lähes tieteellisesti todistettu asia? Tosin kyseinen teoria ei taida luvata hyvän leviämistä, mutta antaa ainakin uskoa siihen, että pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä.

Osallistuin viime talvena Unelma Itsestä online valmennukseen. Koin valmennuksen aikana monia oivalluksia ja niiden avulla olen pystynyt löytämään uusia voimavaroja itsestäni ja muokkaamaan elämästäni enemmän itseni näköistä. Osan ajatuksistani olen jakanut täällä blogissakin (jutut löytyvät tagin: Unelma Itsestä -alta).

Tammikuussa alkaneen valmennuksen ensimmäiset viikot sujuivat tosi hyvin, olin innostunut ja käytin sopivasti aikaa tehtävien tekemiseen ja kysymysten pohtimiseen. Sitten tuli se e:llä alkava väliin ja putosin hiukan vauhdista. Otin kyllä keväällä loppukirin, mutta tuntuu, että missasin monta tärkeää ja inspiroivaa steppiä. Niinpä olinkin tosi innoissani, kun minulta kysyttiin, että haluaisinko osallistua 4. syyskuuta alkavaan seuraavaan valmennukseen. Aivan varmasti haluan!

Jos olet miettinyt tämän tyyppistä itsensä kehittämistä, hyvinvoinnin aakkosten haltuunottoa ja voimavarojen kerryttämistä, kantsii tsekata Unelma Itsestä -valmennuksen kotisivut täältä. Mikäli neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus alkoi kiinnostaa, koodilla ”minnaunelmaitsestä” saat kurssin hintaan 149 €. Koodi on voimassa elokuun loppuun asti. (Yhteistyössä Unelma Itsestä Online valmennus)

Vähän tuntuu ristiriitaiselta ajatella toisaalta kaikkea maailman pahuutta ja samalla suunnitella osallistumista omaan hyvinvointiin keskittyvään valmennukseen. Ihan niinkuin minun napani olisi tärkeämpi kuin ympärillä olevat vääryydet.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluan edes yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa, on ihan pakko ensin pitää huolta omasta jaksamisesta. Jonkinlainen uusi alku on edessä ja odotan innostuneen malttamattomana, että pääsen näkemään, mitä tästä vielä tulee!

Näiden pohdiskelujen lomassa loppukesän lemppariasuni lämpimänviileisiin iltoihin. Neuletta jo vähän kaivataan, eikä täysin sääret paljaana tarkene olla, mutta sandaaleista ei onneksi vielä tarvitse luopua.

  • neule, Dagmar
  • farkut, Lindex
  • laukku, Rebecca Minkoff
  • sandaalit, Jeffrey Campbell


Where the MAGIC happens?

tiistai 21. maaliskuu 2017

Aika tasan tarkkaan pari kuukautta on mennyt, kun aloitin ihanampaan, iloisempaan ja tasapainoisempaan elämään tähtäävän Unelma itsestä -valmennuksen. Niinkuin arvata saattaa ja inhimillistä on, on itsensäkehittämisprojektille omistamani aika ja jaksu vaihdellut tosi paljon tänä aikana. Välillä elämä vaan tulee väliin, eikä sitä silloin kykene pyörimään oman napansa ympärillä, vaikka tarvetta olisi. Valmennuksen näkökulmasta hiljaisempinakin aikoina (mikä on siis tarkoittanut kaiken kapasiteetin vaatimaa meininkiä muuten elämässä) olen kuitenkin tehnyt monia pieniä oivalluksia, joilla on ollut suuri merkitys kehitykselleni. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma itsestä -valmennuksen kanssa.

Nyt haluan jakaa tuoreimman oivallukseni, joka on muuttanut suhtautumistani moniin arkisiin pikkuasioihin tosi paljon – ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Oikeastaan tämä on ihan selkeää jatkoa edelliselle oivallukselleni tai paremminkin valmennuksen avulla sisäistämälleni asialle: epävarmuuden tai heikkouden hetkellä kun kysyy itseltään viekö tämä kohti unelmaani vai siitä poispäin, on motivation löytäminen yleensä aika helppoa.

Tällä kertaa puhutaan kahdesta varsin vähättelevästi, jopa negatiivisesti mielletystä asiasta, mukavuusalueesta ja rutiineista sekä elämän muuttamisesta enemmän omia unelmia vastaavaksi niiden avulla.

Olette varmaan nähneet kaavion, jossa on Comfort Zone, jossa kuvan katsojan oletetaan elävän, ja sitten pitkän nuolen tuolla puolen ruksi, joka viittaa kosmiseen pisteeseen, jossa kaikki maailman upeus tapahtuu? This is where the MAGIC happens. Kuva pyörii säännöllisesti ja sitkeästi hiukan erilaisina versioina milloin kenenkäkin facebook-tutun seinällä, joten on ihme, jos olette voinut välttyä näkemästä.

Kyseinen ajattelutapa on mielestäni niin monella tapaa väärin ja syyllistävä, että ihan kuumottaa, kun vain ajattelenkin.

Ensinnäkin tuon perusajatus on se, että mukavuusalue, comfort zone, olisi jotenkin paha asia. Eikö nimikin jo kerro, että sillä alueella elämä on mukavaa? Minusta SE on oikeasti maagista. Siis se, että viihtyy elämässään, omissa nahoissaan ja mukavaa.

Toisekseen, en saa minkäänlaisia positiivisia mielleyhtymiä siitä, että pitäisi tehdä pitkä loikahdus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikö sen nyt jo sano järkikin, että silloin olo on stressaantunut, epävarma, suorittava ja koko kroppa käy ylikierroksilla uuteen ympäristöön, henkiseen tai fyysiseen, sopeutuessa.

En ole vielä milloinkaan törmännyt minkään elämänalueen huippusuoritukseen, jossa tekijä olisi kehuskellut olleensa tosi jännittynyt, epävarma, stressaantunut ja edennyt maaperää tuntematta. Päinvastoin – oli sitten kysymys liikkeenjohdosta, urheilusta, taiteesta tai mistä hyvänsä – maagiset menestystarinat toistaa aina samaa kaavaa: suorituksen rentous, luonnollisuus, automaattisuus ja intuitiviisuus saa sen näyttämään helpolta ja kevyeltä. Eli toisin sanoen se on jotakin, joka voi tapahtua vain mukavuusalueella!

No mutta mitä sitten, jos oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahdistavalta ja haluaisi muutosta elämäänsä?

Suosittelen vilpittömästi välttämään amerikkalaisten inspiraatio-gurujen suosittelemaa loikkaa mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen aika varma, että he ovat yhteistuumin keksineet sen, jotta heillä itsellään riittäisi töitä. Suuret, kertarysäyksellä tehdyt henkiset muutokset on käytännöllisesti katsoen tuomittu epäonnistumaan. Niin sitä sitten palaa loikahdusretkeltään häntä koipien välissä vanhalle mukavuusalueelleen itsetunto kolhuilla ja entistä vakuuttuneempana siitä, että ei musta ole mihinkään.

Mutta eipäs luovuteta ihan vielä! Unelma itsestä -valmennuksen ansiosta tajusin, että unelmien mukavuusalue on täysin saavutettavissa, kun otetaan käyttöön maailmankaikkeuden väheksytyin voimavara: rutiinit.

Tunnustan olevani rutiini-ihminen. Tykkään tehdä asioita samalla tavalla kuin ennenkin ja voin hyvin, kun pikkuasiat rullaavat ennustetulla tavalla. Rutiinit säästävät aikaa ja kapasiteettia, kun kaikkea ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa tai miettiä uudelleen. Pään sisäinen auto pilot päällä pystyn suoriutumaan peiton alta toimistolle niin, että tuskin havaitsen sen tapahtuvan. (Ja kyllä, olen säädyllisesti pukeutunut ja meikannut, kissat on ruokittu, päivän lounaslaatikko mukana, enkä ole törmäillyt ihmisiin tunnelbanaa vaihtaessani)

Välillä on sellainen olo, että rutiinini ovat olleet ikuisesti tismalleen samat. Niin automaattisesti monet asiat tulee tehtyä. Mutta sitten toisaalta ei tarvitse miettiä kuin muutama vuosi taaksepäin ja huomaan toimineeni yllättvänkin erilailla rutiinitilanteissa. Ja tässä piilee suuren muutoksen mahdollisuus, avaimet unelmien toteuttamiseen.

Rutiineille on tyypillistä, että niitä ei normaalisti juurikaan ajattele – ei tarvitsekaan. Jos kuitenkin oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahtaalta ja nuhjuiselta kannattaa käyttää pieni hetki niiden miettimiseen. Rutiinien arvioimiseen voi hyvin käyttää samaa kysymystä kuin muutenkin ”viekö tämä lähemmäksi unelmiani vai kauemmaksi” ja suorittaa hienosäätöä sen mukaan.

Rutiinien rukkaaminen on todella supertehokasta, sillä jos muutokset on riittävän pieniä, ne muuttuu automaattisiksi ja alitajuisiksi nopeammin kuin uskoisikaan. Vitsi ja haste on siinä, että ahneuksissaan ei haukkaa liian isoa palaa ja ala suorittamaan.

Tarkoitus on, että mukavuusalueelta ei tarvitse poistua milloinkaan. Häikälemättä rutiinien voimaa apuna käyttäen rajapintaa pumpsutellaan hellästi kohti unelmien elämää, kivempaa mukavuusaluetta. Parasta on se, että koko matkan ajan tapahtuu maagisia asioita, sillä ikinä ei tarvitse tehdä pelottavaa ja riskialtista loikkaa jonnekin hämärään epävarmuuteen.

Tällä tekniikalla unelmien mukavuusalueen saavuttaminen ei käytännöllisesti katsoen voi epäonnistua. Tietty muutosvauhti on maltillisempi kuin toivorikkailla loikkareilla, mutta onnistumisprosentti ja vaivannäön sekä epävarmuuteen liittyvän ahdistuksen puuttuminen tekee jo matkasta nautinnollisen.

Ja jos ryhtyy tavoittelemaan unelmiaan rutiineja säätämällä just tänään, on vuoden päästä takuuvarmasti paljon pidemmällä kuin jos ei olisi tehnyt mitään.


Syöminen ja liikunta – hyvinvoinnin peruspilarit!

maanantai 06. helmikuu 2017
  1. Hyvinvointi

Niinkuin tammikuussa jo kerroinkin, minua pyydettiin mukaan testaamaan Unelma Itsestä -nettivalmennusta. Nyt on pari ensimmäistä viikkoa takana – ja eilen aamulla oli ensimmäinen online-tapaaminen. Nyt on siis hyvä hetki kertailla alkuvaiheen mietteitä ja fiiliksiä, miten unelma itsestä on lähtenyt toteutumaan. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma Itsestä  -valmennuksen kanssa.

Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt nopeasti – ehkä vähän liiankin nopeasti. Olen toteuttanut ohjelmaa ja tehnyt tehtäviä, mutta välillä tuntuu, että syventyminen, asioiden sisäistäminen ja käsitteleminen on jäänyt kaikessa arjen hurlumheissä vähän puolivillaiseksi. No, hämäläinen kai voi tehdä asioita omalla tahdillaan. Stressamisella kun nyt ei varmasti ainakaan saavuta mitään positiivisia tuloksia.

Etukäteen jo vähän varoiteltiinkin, että kaksi ensimmäistä viikkoa on aika intensiivisiä. Toisaalta hyvä niin, pääseepähän heti tekemisen makuun!

Itselleni kaikkein tärkeimmäksi starttihetkeksi muodostui se, kun lopulta muutama päivä virallisen alun jälkeen rauhotuin, istuin alas ja kirjoitin työkirjaan tavoitteeni. Mitä oikeastaan haluan? Paljon olen tuota kysymystä päässäni pyöritellyt jo pitkään, mutta en olisi osannut aavistaa, miten suuri vaikutus on sillä, kun sen muodostaa sanoiksi ja lauseiksi – ja kirjoittaa konkreettisesti paperille.

Hyvinvointi

Kahden ensimmäisen Unelma Itsestä -valmennusviikon kaksi pääteemaa olivat syöminen ja liikunta. Itse ajattelin ensin, että onpas brutaalia – luulin, että valmennuksessa etsitään henkistä tasapainoa. Aika pian kuitenkin tajusin, että tuossa on ideaa.. Ei ole kovin paljon järkeä istua lattialla lootusasennossa (jos sellaiseen nyt edes pääsisin!) ja yrittää pakottaa itseään henkistymään, jos olo on veltto ja ällöttävän vetämätön – ja kroppa täynnä jotain, mikä ei juuri lisää hyvää oloa tai anna ravitsemusta tasapainoisesti.

Liikunta on ollut jo pitkään itselleni varsinainen mörkö. Nyt jumankekka -tilanteita on todistettu tasaisesti noin vuoden-parin välein täällä blogissakin, mutta mitään pysyvää rutiinia en ole saanut juurrutettua. Inhoa yli kaiken liikuntakeskusten ja salien pukuhuoneiden pahanhajuista tungosta, eikä tilanne valitettavasti ollut yhtään sen kivempi uimahallillakaan. Viime syksyn ”päätös” oli, että alan käydä uimassa, koska se on niin mukavaa. Yhteen kertaan se sitten jäi, kun poltin pinnani välittömästi pukuhuonehärdellissä.

Hyvinvointi

Ulkona liikkumisesta tykkään kovasti ja power walk -lenkkeily on käytännössä ainoa, mihin minun ei tarvitse suoranaisesti pakottaa itseäni. Takaoveltani lähtee mieletön laaja luonnonpuistoalue, jossa patikoitavia polkuja riittää pidemmällekin lenkille. Ainakin noin teoriassa.

Olen nimittäin niin järkky jänishousu, että en tohdi lähteä itsekseni metsään lenkkipoluille – en niille valaistuillekaan – kun on pimeää. Pikkuisen haasteellista toisin sanoen yhä vielä tähän vuoden aikaan, kun on edelleen pimeää sekä aamulla, kun lähtee töihin ja varsinkin illalla, kun tulee kotiin. Onneksi sentään jalkakäytävillä käppäily luonnistuu, vaikka ei se ihan samalta tunnukaan.

Hyvinvointi

Tässä hän yrittään teatraalisesti demostroida, miten lempparilenkkipolku on kaiken lisäksi yhä edelleen paikoin salakavalasti jään peitossa.

Hyvinvointi

Pientä lenkkiä olen kuitenkin tehnyt ja muodolliset korsettia kohentavat lihasliikkeetkin on tehnyt varovaisen paluun repertuaariin. Ulkoilmasali ei juuri muuten tähän vuodenaikaan kovasti houkuttele, mutta muutamat dipit saa kyllä lenkin sivutuotteena tehtyä aika helposti.

Niin ja olen kyllä ollut sen verran reipas, että kävin vinkumassa ilmaisen tutustumisperiodin meidän lähellä olevalle salille. Se ei ole kovin hieno eikä erityisen freesi, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja etenkin cardio-laitteita on niin paljon, että ikinä ei tarvitse jonottaa. Parasta on kuitenkin sen sijainti vain kahden korttelin päässä. Sinne voi hyvin luikkia treenivaatteet päällä takakatuja pitkin ja näin minimoida ahdistusta aiheuttavan pukuhuonekokemuksen.

Vakaa aikomukseni on signeerata jäsenyys salille. On on.

Liikunnan lisäksi toinen hyvinvoinnin peruspilareista on oikea syöminen.

Hyvinvointi

Olen koko ikäni miettinyt syömistä kantilta jos toiseltakin. Monestakin syystä olen lukenut ravitsemuksesta todella paljon ja joskus tuntuu, että tiedän aiheesta yhtä paljon kuin keskiverto dietisti.

Suhtauduin hiukan skeptisesti valmennukseen liittyvän ruokapäiväkirjan täyttämiseen. Haluan, että ateriahetket on itselleni nautinto, eikä tarkkailun ja sääntelyn kohde. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja tajusin, mitä tässä tehdään erilailla. Ruokapäiväkirjan sijaan täytimmekin itseasiassa ruokailupäiväkirjaa, missä toki kirjataa ylös se, mitä on syöty, mutta mikä tärkeämpää: myös kellonajat, missä ruokailu on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset.

Huomasin, että vaikka periaatteessa syönkin yleensä mielestäni ihan ookoo, ruokailuhetket tulee vietettyä liian usein tietokoneen ääressä sekä kotona että töissä ja fiiliksistä ei ole tietoakaan, koska en ole keskittynyt ateriaani ollenkaan. Ei ihme, että kroppa on ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu!

Hyvinvointi

Toinen ravintoon liittyvä parannuskohta itselläni on veden juominen. En vaan mitenkään saa tarpeeksi vettä alas, vaikka miten yrittäisin. Ostin about vuosi sitten Soda Streamin, kun tiesin, että pihinävettä menee helposti ne tavoiteltavat parikin litraa päivässä. Kauhukseni huomasin, että valmennuksen työkirjassa kehoitetaan useammassakin kohtaa välttämään hiilihappoisia juomia.

Esitin huolestuneisuuteni eilisessä videotapaamisessa ja sain synninpäästön. On kuitenkin parempi juoda hiilihapotettua vettä kuin olla kokonaan juomatta!

Hyvinvointi

Liikunta ja syöminen ovat ehkä hyvinvoinnin peruspilareita, mutta eivät todellakaan koko totuus. Nyt kolmannella viikolla matka jatkuu ja odotan todella innolla, mitä tästä vielä tulee!

Teillekin motivaatioksi haluan kertoa kaksi tärkeintä asiaa, mitä olen oppinut. Ensinnäkin, sillä hetkellä kun päähäsi ilmestyy toive tai haavekuva, sinussa on jo kaikki energia, millä sen saa toteutettua. Ja toisekseen: aina, kun tuntee olevansa valintatilanteen edessä, voi tehdä itselleen kysymyksen ”viekö tämä minua kohti unelmaani vai siitä poispäin”. Vastaus riittää motivaation ylläpitämiseen, jos on ollut rehellinen itselleen tavoitteensa kanssa.

Ihanaa viikonalkua!


Unelma itsestä – ja huippu alekoodi kaikille kanssaunelmoijille!

maanantai 16. tammikuu 2017

Unelmavalmennus

  • Miltä tuntuisi voida todella hyvin omissa nahoissaan?
  • Miltä tuntuisi olla tyytyväinen itseensä, elämäntilanteeseensa ja arkipäivän puitteisiin?
  • Miltä tuntuisi viihtyä elämässään, ihmissuhteissaan, arjessaan?
  • Miltä tuntuisi, jos voisi toteuttaa itseään niin, että jokaikinen hetki tuntuisi toistaan arvokkaammalta?
  • Miltä tuntuisi olla paras mahdollinen versio omasta itsestään?

En missään tapauksessa ole tyytymätön elämääni – päinvastoin. Kun alan miettiä, että ”mitä jos…” ja ”jos pistäisiki kaiken…” en pääse ajatuksen alkupäätä pidemmälle, kun tajuan olevani varsin tyytyväinen enkä oikeastaan halua muuttaa asioita kovinkaan paljon.

Vaikka en varsinaisesti ole tyytymätön, en voi väitttää, että olisin täydellisesti sinut itseni kanssa. Olen yrittänyt elää viisauden ”tee enemmän sitä, mistä nautit” -periaatteen mukaisesti, mutta jostain syystä akvarellit lojuvat laatikon pohjalla ja lenkki kutsuu korkeintaan kerran viikossa. Lisäksi en ole ollenkaan saletti, että olisin edelleenkään täysin varma, että kuka se ”minä” on, joksi haluaisin tulla.

Itsensäetsimispostaukset ei ole täällä Go 4 it vol. 2:ssa mitään uutta. Ensimmäinen vähän järjestelmällisempi ohjelma oli The Artist Way – muita hyvinvointiin liittyviä pohdintoja on aika liuta niitäkin.

Olin jo suunnitellut, että aloitan The Artist Wayn uudelleen alusta nyt vuoden vaihteessa, mutta sitten sain yhteydenoton Unelma Itsestä -nettivalmennuksesta ja minua pyydettiin mukaan testaamaan palvelua. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä heidän kanssaan.

Unelmavalmennus 2

Neljä kuukautta kestävän valmennuksen aikana käydään läpi kaikki elämän osa-alueet ja rakennetaan kuva elämästä juuri sellaisena kuin sen haluaa.

Olen käytännössä havainnut, että visualisoidut tavoitteet toteutuvat suorastaan hämmentävän usein. Ei ehkä ihan tismalleen siinä muodossa kuin oli ajatellut, mutta hyvin lähelle kuitenkin. Tästä syystä vanha klisee ”ole varovainen, mitä toivot, sillä se saattaa toteutua” ei ole ollenkaan mikään vitsi.

Oman elämän laittaminen suurennuslasin alle, risukasojen karsiminen ja auringonpaisteen lisääminen on seuraavan neljän kuukauden tavoitteeni. Unelma Itsestä -valmennus toimii toivottavasti kompassin tavoin. Entisenä partiolaisena ja puolihyvänä suunnistajana tiedän, että kartta ei aina riitä – tarvitaan myös jotain, joka osoittaa, miten päin sitä karttaa pitää pitää kädessä ja mitä kautta kulkea, että määränpäähän pääsee mahdollisimman vähien mutkien kautta. Kompassia on hyvä käyttää suunnan tarkistamiseen, vaikka kartta olisi miten tarkka.

Unelmavalmennus 3

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Muistikirjafania ilahduttaa valmennuksen työkirja – tuskin maltan odottaa, että pääsen täyttelemään sivuja.

Täysin konkreettisia tavoitteita en valmennukselle vielä ole asettanut. Neljä kuukautta on onneksi niin pitkä aika, että siinä ehtii tehdä jo monenlaisia muutoksia, joilla on hyvät mahdollisuudet jäädä pysyviksi. Kolme kuukautta on kuulemma se aika, kun aivoilta menee oppia uusia toimintatapoja ja ottaa ne osaksi rutiineja.

Olen kuitenkin tosi iloinen siitä, että Unelma Itsestä -valmennus ei ole vain henkistä sisäisien voimavarojen metsästystä ja toteemieläimien palvontaa. Neljän kuukauden aikana tsempataan myös hyvin konkreettisten asioiden kuten treenauksen ja syömisten kanssa. Erittäin hyvä ainakin just minulle, sillä vaikka miten tutkiskelisin omia henkisiä vahvuuksiani, en ole milloinkaan voinut niin hyvin kuin silloin, kun myös fysiikka oli kunnossa.

Tavoitteeni ei kuitenkaan missään tapauksessa ole mikään laihdutuskuuri. Haluan tuntea oloni voimakkaaksi, energiseksi ja kimmoisaksi – eikä sen saavuttamiseen riitä pelkkä postiivinen ajattelu. Toisaalta olen myös ollut joskus aikoinaan ihan älyttömän hyvässä kunnossa ja hoikka kuin mikä, mutta olo on silti ollut kauheampi ja mustempi kuin koskaan. Eli tiedän ihan hyvin, että pelkkä  kropan piiskaaminen ei ole mikään ratkaisu.

Tavoitteenani on siis vain voida hyvin – tai ainakin paremmin. Toisaalta en kiistä, ettenkö ilahtuisi, jos voisin vielä käyttää muutamaakin vaatekaapin perukoille hautautunutta, pieneksi jäänyttä ihanaa mekkoa. Mutta jos näin tapahtuu, se olkoon kaiken muun sivutuote.

Unelmavalmennus

Unelma Itsestä -valmennus alkaa aika tasan tarkkaan viikon päästä. Sain luvan tarjota kaikille lukijoilleni – 20% alennusta tuosta nettivalmennuksesta. Eli jos siellä nyt joku on jo todennut, että uuden vuoden lupausten pitäminen on paljon kovempi homma kuin mitä tuli ajatelleeksi ja että olisipa hirmu kiva, jos saisi vähän tukea matkallaan kohti parasta mahdollista versiota omasta itsestään, koodilla ”Minttu20” saa 20 % alennuksen Unelma Itsestä -valmennuksesta.

Neljä kuukautta ei ole niin kovin pitkä aika, mutta itse ainakin odotan ihan malttamattomana, mitä muutoksia pystyn saamaan aikaiseksi jo kesään mennessä!

Aion raportoida säännöllisesti valmennuksen etenemisestä, mutta jos nyt joku haluaa lähteä samantien mukaan, Minttu20 -koodilla saa 20 % alennuksen. Alennuskoodi on voimassa 23.1. asti