Lehtikaalisipsit 2.0 – uusi ja parannettu resepti!

Thursday 23. November 2017

Muistatteko, kun keväällä julistin kehittäneeni aivan täydellisen lehtikaalisipsiohjeen? En edelleenkään sano, että resepti olisi varsinaisesti huono – mutta nyt olisi tarjolla päivitetty ja paranneltu versio aiheesta.

Koko lehtikaalin puputtamiseni on suoraan sanottuna lähtenyt aivan lapasesta. Niinkuin tuossa Elämäni aakkosissa kerroin, erityinen heikkouteni on kaikki suolaiset herkut. Jotta hommassa säilyisi edes jokin roti, on ollut pakko kehittää jotain vähän säädyllisempää vaihtoehtoa perunalastuille. Sen jälkeen, kun hankin Food Pharmacy -kirjan, olen myös pyrkinyt ajattelemaan suolistobakteerieni hyvinvointia.

Food Pharmacy -filosofian mukaisesti kasviksia ei tulisi kypsentää korkeissa lämpötiloissa. Aikaisemman ohjeeni mukaan lehtikaalisipsit paistetaan rapeaksi 125 asteessa, mutta nyt viimeaikoina olen tehnyt sipsini vain 75 asteen lämmössä. Alunperin testasin alempaa lämpötilaa ihan terveellisyyssyistä, mutta aika pian huomasin, että sipseistä tulee kaikin puolin muutenkin parempia ja vaikka kypsentäminen vie hiukan kauemmin, se on myös huomattavasti vaivattomampaa.

Hörsyläreunainen lehtikaali kärähtää tosi helposti ja jo 125 asteen lämpötilassa sipsikokelaita pitää käydä kääntelemässä ja pyörittelemässä 10 min – vartin välein ettei ne tummu liikaa. Samoin nopeamman kypsennyksen aikana pitää olla tarkkana, ettei kaalit ole päällekäin. Nahkean sitkeäksi jääneet sipsit eivät ilostuta ketään.

75 asteessa kärähtämisvaara on olematon, yleensä en kääntele sipsejä kypsennyksen aikana kertaakaan. Pidempi aika vaikuttaa myös siihen, että ei se ole niin justiinsa, vaikka osa lehdistä olisikin vähän kasalla – kaikki ehtii kyllä hyvin rapeutua mukavasti.

LEHTIKAALISIPSIT 2.0

Ainekset:

  • noin 400 g lehtikaalia
  • 2 – 3 rkl oliiviöljyä
  • pari hyppysellistä sormisuolaa
  • 1 tl chilihiutaleita
  • 1/2 lime

Valmistus:

  • Pese lehtikaalit hyvin ja kuivaa astiapyyhkeeseen.
  • Revi lehdet sopiviksi, noin tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi. Jätä kovat ja puisevat lehtiruodot käyttämättä.
  • Laita lehtikaalinpalaset kulhoon ja puristele käsin sekaan noin 2 – 3 rkl oliiviöljyä. Mausta suolalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Hiero myös mausteet käsin vaivaamalla, muuten ne ei leviä kunnolla.
  • Levitä lehtikaalit uuninpellille.
  • Paahda sipsejä 75 asteisessa uunissa noin puolentoistatunnin ajan, kunnes lehtikaalit ovat kuivia ja rapsakoita. Voit hyvin avata uuninluukkua parisen kertaa, että kosteus pääsee ulos. Jos valmistusvaiheessa tuleekin jo nukkumaanmenoaika, voi uunin ottaa vain pois päältä ja jättää sipsit uuniin. Aamulla sitten odottaakin valmiit herkut uunissa.
  • Pirskottele hyvin jäähtyneiden sipsien päälle halutessani reippaasti vastapuristettua limen mehua.

Sen lisäksi, että lehtikaalisipsit on aivan täydellistä naposteltavaa, ne toimii myös monissa ruuissa. Tykkään ripotella sipsejä esim. salaatin tai keiton päälle. Oikeastaan kaikki sellaiset ruuat, joiden kanssa pieni rapsakka suolainen asia maistuu – eli mihin voisi ajatella vaikka paistettua pekonia – sopii lehtikaalisipsien kaveriksi.

Yleesä säilytän itse ne sipsit, joita ei tule ihan heti syötyä, ilmavassa purkissa jääkaapissa. Parin, kolmen päivän ajan ne säilyy ihan mukavan rapeina, mutta sitten jääkaapin kosteus alkaa tehdä tehtävänsä ja sipsit alkavat ikävästi sitkistyä. Toistaalta harvoin sellaista tilannetta tulee, että koko pellillinen ei menisi lähes hujauksessa.

PS. Mukavasti tuliset lehtikaalisipsit sopivat erinomaisesti hehkuvan glögin kaveriksi! Eli tästä vähän vaihtelua joulunaluskutsujen tarjoiluihin.


Makoisat ja helppotekoiset kasvispullat (vegaani)

Thursday 16. November 2017

Tein alkuviikosta ensimmäisen kerran itse kasvispullia. Peetu on meillä muutaman kerran kokannut erilaisia versioita “puhalilleistä”, mutta koska niistä ei ollut mitään reseptiin vivahtavaakaan löydöksissä, päädyin tekemään oman sovellukseni kikherne-lehtikaali-porkkanapullista.

Inkiväärin ja  valkosipulin ihanasti ryydittämistä palleroisista tuli niin poskettoman hyviä, että vaikka tänään söin lounaalla samaa ruokaa jo toista päivää peräkkäin, huokailin edelleen onnesta niin paljon, että kollegani taisivat jo totaalisesti kyllästyä.

Ohjeella tulee noin 25 – 30 pyörykkää, mikä riittää hyvin vähintään viiteen-kuuteen annokseen. Puhalillit eivät pahastu pakastamisesta, joten niitä voi yksineläjäkin hyvin tehdä isommankin satsin kerralla. Ja tosiaan – kasvispullat ovat myös täysin vegaaneja ja valmistettu kaikkien hyviä suolistobakteereja suosivien säännösten mukaisesti.

MINTUN MAKOISAT KASVISPULLAT

(noin 25 – 30 kpl)

Ainekset:

  • 1 iso sipuli
  • n. 3 – 4 cm pätkä tuoretta inkivääriä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa (isoa)
  • 2 dl vihreitä herneitä (pakaste)
  • 1 prk kikherneitä (noin 400 g)
  • 3 dl lehtikaalisilppua
  • 70 g mantelijauhoa
  • 4 rkl arrowjuurijauhetta
  • 1 – 2 tl suolaa (vähän riippuen, miten suolaisia kikherneet ovat)
  • reilusti mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Laita uuni lämpiämään noin 100 asteeseen.
  • Kuori ja raasta porkkanat, inkivääri, valkosipuli ja sipuli.
  • Laita kaikki ainekset kulhoon ja sötkötä suht tasaiseksi taikinaksi sauvasekoittimella.
  • Tee taikinasta palluroita joko käsin tai kahdella lusikalla leivinpaperilla päällystetylle pellille ja laita uuniin kypsentymään.
  • Pyörykät ovat valmiita, kun pinta on saanut pikkuisen kullanruskean sävyn ja ne näyttävät vähän rapeilta. 100 asteisessa uunissa kypsentyminen kestää aika kauan, mutta suolistobakteerien hyvinvoinnin vuoksi kannattaa välttää korkeampia lämpötiloja. Itselläni tosin alkoi tulla nukkumaanmenoaika ja nostin tunnin jälkeen lämpötilan hetkeksi 150 asteeseen.

Kasvispullien kyytipojaksi sopii tietty mikä vaan riisistä bulguriin ja vaikka perunamuusiin. Itse keittelin Paulúnsin kaikenlaisia jyviä, linssejä, kvinoaa ja punaista riisiä sisältävää supermixiä. Kastikkeena mustapippurirouheella, sitruunanmehulla ja tuoreella korianterilla maustettua turkkijogurttia (muuten annos olisikin kokonaan vegaani) ja vähän randomeja rehuja.

Samaa sapuskaa on tosiaan mennyt nyt jo parina päivänä sekä lounaalla että illallisella – ja yhä vaan maistuu niin hyvältä!


Mehevän maukas lehtikaali-linssipaistos

Thursday 19. October 2017

Tykkään tosi paljon tehdä ruokaa punaisista linsseistä. Lopputulos on yleensä maukas, täyttävä, terveellinen ja sopii myös niihin päiviin, kun seuraava palkkapäivä tuntuu olevan ihan liian kaukana. Välillä tosin tuntuu, että jumitan aina samantyyppisissä intialaishenkisissä pataruuissa, mutta nyt päätin tehdä jotain erilaista.

Lehtikaali tuo kokonaisuuteen väriä ja makua. Lempeästi lisätty chili sopii ihanasti makean omenan kaveriksi. Välttämättä paistos ei kaipaa mitään kasviksia kummempaa, mutta hiukan viipaloitua (vegaani) chorizoa tai vastaavaa (miksei esmes chilimarinoitua tofua!?) sopii makumaailmaan ihan täydellisesti.

LEHTIKAALI-LINSSIPAISTOS

(2 annosta ja noin 3 lounaslaatikkoa)

Ainekset:

  • 400 g lehtikaalia
  • 1 sipuli
  • 2 isoa makeaa omenaa
  • 1 dl rouhittuja manteleita
  • 4 hlön annos punaisia linssejä (ohje paketissa)
  • n. 250 g vegaanimakkaraa, mieluiten chorizoa tms.
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl chilihiutaleita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • suolaa
  • pippuria myllystä

Valmistus:

  • Leikkaa pesty lehtikaali sopiviksi suikeroiksi niin, että puumaiset ruodot jäävät käyttämättä. Kuori sipuli ja valkosipuli, pilko pieneksi ja laita oliiviöljyyn kuumennetulle pannulle yhdessä chilihiutaleiden kanssa.
  • Paistele hetki ja lisää sekaan makkara/tofu/vegaanipekoni tms. suolainen herkku.
  • Paloittele omenat ja lisää pannulle yhdessä mantelihakkeluksen ja viherkaalin kanssa. Aluksi voi tuntua, että viherkaalia on ihan liikaa, mutta se menee tosi paljon kasaan, kun vain vähänkään lämpiää.
  • Keitä linssit paketin ohjeen mukaan ja lisää paistokseen.
  • Mausta tarvittaessa suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.

Suosittelen tosiaankin testaamaan tätä reseptiä! Makean, suolaisen, rapean ja raikkaan liitto on ihan täydellinen.

Ja niinkuin kaikki pataruuat, tämäkin on vain edukseen seuraavana päivänä lounaslaatikossa. Olen myös testannut pakastamista ja voin kertoa, että sen paremmin lehtikaali-linssipaistoksen maut kuin koostumuskaan ei kärsi siitä millään tavalla. Aivan loistava ominaisuus viikon arkiruualle!


Uunissa paahdettu inkivääriparsakaali ja tomaatticouscous (vegaani)

Monday 28. August 2017

Loma-aika on ohitse ja nyt on hyvä hetki palata myös lounasruokailujen kanssa ruotuun. Niin ihanaa kuin ulkona syöminen onkin, se tulee pidemmän päälle tosi kalliiksi ja näkyy kyllä vyötärölläkin, vaikka miten yrittäisi valita välillä sen kevyemmän vaihtoehdon.

Itse säästän mielelläni lounailut ravintolassa johonkin erityiseen hetkeen. Sellaiseksi tosin lasketaan vähän pienempikin happening – esim. se, että työkaveri unohti oman lounaslaatikkonsa eteisen piirongin päälle, on ihan validi syy.

Tästä eteenpäin on kuitenkin ohjelmassa ensisijaisesti itse tehty, herkullinen, ravinteikas, kasvispainotteinen arkiruoka. Tagin “Lunchlåda” alta löytyy kaikki aikaisemmat reseptit. Tuota linkkiä käytän itsekin, kun mielikuvitus kokkailujen suhteen on hiipunut.

Syyskauden ensimmäinen virallinen arkiruokalounas on ihanasti inkiväärille tuoksuva ja maistuva, uunissa yhdessä kesäpunasipulien kanssa paahdettu parsakaali ja mehevästi tomaattinen, soijapavuilla pimpattu couscous.

INKIVÄÄRIPAAHDETTU PARSAKAALI JA TOMAATTICOUSCOUS

(2 annosta + 2 – 3 lounaslaatikkoa)

Ainekset:

  • 500 g tuoretta parsakaalia (2 x varsi)
  • 250 g soijapapuja (pakastepkt)
  • 4 – 6 kesäpunasipulia (siis sellaista sipulia, missä on ne varret jäljellä – on mielestäni miedomman makuista)
  • noin 1/2 peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä (inkiväärifanit voi laittaa vähän enemmänkin!)
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 4 dl couscousia
  • 4 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 1/2 purkkia öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja (n. 100 g)
  • 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 2 limettiä
  • suolaa
  • pippuria myllystä
  • paahdettuja soijapapuja tai edamame-papuja ripoteltavaksi annoksien päälle

Valmistus:

  • Ota soijapavut sulamaan ja laita uuni lämpiämään 225°C asteiseksi. Pellin voi hyvin jättää uuniin lämpiämään.
  • Kuori parsakaalin vartta ohuesti kuorimaveitsellä ja leikkaa kannasta ohut pala pois. Leikkaa parsakaalit pitkittäin noin 4 osaan.
  • Kuori ja raasta inkivääri. Kuori myös sipulit ja leikkaa lohkoihin.
  • Sekoita raastettu inkivääri oliiviöljyyn ja mausta suolalla sekä tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
  • Levitä parsakaalit ja sipulilohkot pellille ja laita uuniin noin 5 minuutiksi.
  • Pirskottele inkivääri-oliiviöljyseos parsakaalien ja sipulilohkojen päälle ja laita pelti uuniin vielä noin 10 minuutiksi.
  • Keitä vesi ja sulata kasvisliemikuutio siihen. Sekoita liemeen myös tomaattipyree. Ota kattila pois levyltä ja sekoita mukaan couscous. Anna muhia kannen alla noin 5 min.
  • Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita couscousiin yhdessä soijapapujen ja öljytilkan kanssa. Tarkista maku.
  • Leikkaa lime lohkoiksi tarjoile annosten kanssa.
  • Suolaiset, paahdetut soija- tai edamamepavut sopivat hyvin annosten päälle.

Olen ollut viimeaikoina ihan hulluna kaikkiin uunissa paahdettuihin kasviksiin ja juureksiin. Peetu laittoi jo alkukesästä erilaisia komboja, välillä juureskimaraa fetajuustolla ja nektariineilla höystettynä, välillä rapsakkaa kukkakaalia salaatin kyytipojaksi. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ihastuin helposti valmistuviin kasviksiin niin paljon, että teen niitä nykyään vähän harva se päivä. Annosten pakastamista en ole kokeillut – jotenkin tuntuu, että se ei olisi niin hyvä idea – mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa uunissa paahdettu parsakaali ja tomaatticouscous pärjää oikein mainiosti. Couscous on jopa maukkaampaa kuin heti nautittuna eikä parsakaalin tai sipulinkaan rapsakkuus kärsi mitenkään erityisesti.

Vegaaneille vielä sellainen vinkki, että jos hakusessa on jokin mukavasti rapea, suolainen ja ihanasti vähän rasvainen asia, jota voisi ripotella salaattien ja keittojen päälle pekonilastujen tapaan, niin paahdetut soija- ja edamamepavut toimivat tuossa tehtävässä täydellisesti!


Maailman paras tuorepuuro (vegaani)

Thursday 20. July 2017

Sanottakoon nyt heti alkuunsa, että olen perinteisen, klassisen kaurapuuron kannattaja. Veteen keitetty puuro saa kaverikseen kauramaitoa ja mustikoita pakkasesta. Sellaisena se kelpaa niin aamu-, ilta-, kuin välipalaksikin ja usein ruuanlaittoinnostuksen hipoessa olematonta myös lounaaksi.

Olen seuraillut hillitöntä tuorepuurotrendiä hiukan skeptisenä. Ei niin, etteikö tuorepuuro voisi olla hyvää, mutta miten se toimisi tällaiselle peruspuuron  ystävälle?

Päätin kuitenkin heittää ennakkoluuloni hetkeksi sivuun ja pistin illalla tuorepuuron jääkaappiin tekeytymään seuraavaa aamua varten. Onneksi, sillä lopputulos oli superherkullinen ja ihanaa vaihtelua puurorutiineihin!

Tässä käyttämäni perusresepti, jota on tosi helppo muunnella omien makumieltymyksien ja halujen mukaan:

MINTUN TUOREPUURO

(1 annos)

Ainekset:

  • 1 dl puurohiutaleita (itse käytin Alku-puurohiutaleita, joissa on kaikkia kivoja siemeniä ja jyviä mukana)
  • 1,5 dl kauramaitoa
  • 1/2 banaani
  • ripaus kanelia
  • marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä etsetera valmiin puuron kanssa nautittavaksi

Valmistus:

  • muusaa banaani syvällä lautasella/kulhossa
  • sekoita puurohiutaleet ja kauramaito banaanimössöön ja mausta ripauksella kanelia
  • laita kansi astian päälle ja pistä jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi, mielellään pidempäänkin, yön yli tai koko päiväksi
  • pilko puuron päälle hedelmiä ja tuoreita marjoja maun mukaan, pähkinät ja siemenet sopivat myös erinomaisesti kyytipojaksi.

Makeampaan tottuneet voivat lisätä tirauksen hunajaa (sitten puuro ei tosin ole enää vegaani) tai tummaa sokeria. Omasta mielestäni puolikas banaani ja lehmänmaitoa makeampi kauramaito makeuttaa aivan riittävästi.

En ole mikään suuri banaanin ystävä muuten, mutta tuorepuurossa se tuo pehmeyttä koostumukseen ja makeuttaa yllättävänkin tehokkaasti. Ajattelin kyllä heittäytyä extremeksi ja testata seuraavaksi avokadoa ja raakasuklaajauhetta tuorepuurossa. Laitan ohjeen tännekin, jos lopputulos on onnistunut.

Omasta mielestäni kylmänä nautittava tuorepuuro toimii melkeinpä parhaiten ilta- tai välipalana kuin aamiaisella. Jääkaappikylmä puuro on ihanaa kuumana kesäpäivänä (tosin säätiedotusten mukaan meillekin tänne on taas tulossa viileämpää ja sateita…) ja ripaus kanelia antaa ihan mahtavat korvapuustivibat.

Havaitsin, että yllättäen tuorepuuro toimii huomattavasti paremmin makean nälkään kuin esim. pelkästään marja- tai hedelmäpohjainen smoothie. Suosittelen siis testaamaan, vaikka olisikin kaltaiseni ennakkoluuloinen peruskaurapuuron ystävä!