Koronapandemian uhri

tiistai 27. lokakuun 2020


Reilu viikko sitten tähän aikaan palailin takaisin tähän maailmaan neljä tuntia kestäneen kynärpää-/käsivarsileikkauksen jäljiltä. Olin samanaikaisesti aivan poskettoman helpottunut siitä, että kauhukuvat pieleen menneestä operaatiosta ja siitä, etten enää koskaan heräisi nukutuksesta, eivät olleet toteutuneet. Ja lisäksi aavistuksen kauhuissani edessä olevasta toipilasajasta kovine kipuineen ja vaativine kuntoutuksineen.

Mitä siis on tapahtunut?

Koko uskomaton hässäkkä käden kanssa alkoi aurinkoisena ja lämpimänä kevätpäivänä toukokuun 2019 puolessa välissä. Sinänsä harmittoman oloinen kuperkeikka (joista syytän edelleen uusia sandaaleitani!) muuttui kohtalokkaaksi, kun onnistuin lasketumaan katukiveykseen niin harmillisessa kulmassa, että muusiksi meni juuri se kyynärpään kohta, missä kaikki käden hermot kulkevat. (Täällä on lisää aiheesta) Kyynärpäähän operoitiin tuolloin jonkinlainen tekonivel/puoliproteesi korjaamaan vaurioituneet osat.

Aika pian huomasin, (tai käytännössä lähes välittömästi, kun vain vuorokausi leikkauksen jälkeen käsivarren kipsi poistettiin ja sain tilalle ortoosin (eli härvelin)), että kyynärnivel lonksuu ihmeellisesti, kun yritän ihan varovaisestikin liikuttaa kättä. Ihan kuin käsi tippuisi pois saranoilta. Röngenkuvissa näkyi jotain pientä hässäkkää, mutta se kuulemma parantuisi samalla, kun koko käsi toipuisi.

Näin ei kuitenkaan käynyt vaan pitkän ja monin paikoin varsin tuskallisen kesän jälkeen lääkärini totesi, että kyynärpäässä on jotkut nivelsiteet surkastuneet ja sen seurauksena yksi käsivarren luista on irrallaan. Se selitti kivut, jotka kipulääkityksestä huolimatta oli välillä niin kovat, että meinasi järki lähteä – ja sen, ettei sen paremmin käden kuin sormienkaan toiminta ahkerasta jumppaamisesta huolimatta parantunut.

Ainoa, mikä tuossa tilanteessa auttaisi, olisi uusi leikkaus ja kokoproteesin asentaminen käsivarteen. Itkuhan siinä tuli, kun tuon kuulin, varsinkin, kun kerrottiin, että tämän jälkimmäisen leikkauksen jälkeen on turha odottaa käden toiminnan palautumista ennalleen. Kokoproteesia pitää varoa, mitään painavaa ei saa nostaa ja kaikki toiminta, missä on vähänkään kaatumisvaaraa on ehdottomasti kielletty. (Hyvästi rakas lumilautailu <3)

Aloin jonottaa uutta leikkausaikaa alkusyksystä 2019. Alunperin jonoajaksi ilmoitettiin noin kolme kuukautta ja varauduin jäämään saikulle vuoden vaihteen tietämillä. Tammikuussa soittelin perään, kun mitään ei ollut kuulunut – ja minulle kerrottiin, että koska tähän operaatioon tarvitaan kaksi leikkaavaa kirurgia, odotusaika on normaalia pidempi.

Hermot alkoivat olla talvella jo aika kovalla koetuksella. Olin mitoittanut jaksamiseni ja tsemppihenkeni vuodenvaihteeseen asti, mutta sen jälkeen piti kyllä ihan tietoisesti meditoida ja hengitellä tyyliin turha-stressata-asioista-joille-ei voi-mitään, etten olisi täysin pimahtanut. Helmikuussa sitten vihdosta viimein tipahti postiluukusta se kauan kaivattu kirje, joka sisälsi leikkausajan.

Blogijutun otsikko viittaa siihen, miten sen kanssa kävi. Vain vajaa kaksi viikkoa ennen hartaasti odotettua operaatiota, sain sairaalan leikkaussunnittelusta puhelun: kaikki ei-henkeäuhkaavat leikkaukset on peruutettu toistaiseksi koronapandemian vuoksi.

Tavoitteena oli siis vapauttaa tiloja ja anestesia-henkilökuntaa vaikeasti sairastuvia koronapotilaita varten ja siksi leikkauksia peruutettiin. Olen edelleen sitä mieltä, että strategia oli perusteltu ja oikea, vaikka edes täällä Tukholman alueella ei koko kapasiteettia lopulta jouduttu ottamaan käyttöön edes kevään pahimpina viikkoina. Ja vaikka jouduin henkilökohtaisesti kärsimään leikkauksen lykkääntymisestä.

Voi ehkä tuntua, että mitä se nyt enää muutama kuukausi missään tuntuu, kun on jo niin kauan odotellut muutenkin. Mutta olin kyllä kovasti odottanut, että kesällä käsi olisi jo edes jotenkuten käyttökunnossa. Että pystyisin käymään uimassa, hommailla (kunnolla) palstallani, mennä ulkoilmajoogaan ja tehdä kaikenlaista pientä puuhaa, mihin nyt ihmiset kahta kättä tarvitsevat.

Viimeisimmät varsinaiset asukuvapostaukset täällä blogissa on viime vuodenvaihteesta. Näin, vaikka tykkään tosi paljon tehdä juuri niitä. Jotenkin asukuvapostaukset auttavat itseäni näkemään oman garderobini mahdollisuudet huomattavasti luovemmin. Nyt olen ollut tuomittu kantamaan käsihärveliä (ettei tulisi lisää vauriota. Irrallisen luun takia kaikki kierto- ja vääntöliikkeet olivat big no-no) ja se ei ole todellakaan helpottanut pukeutumista. Asujenkin kanssa jaksaminen riitti juuri ja juuri vuodenvaihteeseen asti.

Pidän kuitenkin itseäni sikäli onnekkaana, että vaikka korona lykkäsi leikkaustani melkein puolella vuodella, pakolliset etätyöt ovat olleet tilanteessani aivan toiveiden täyttymys. Normaalisti tykkään käydä toimistolla, enkä missään tapauksessa halua pysyvästi tehdä töitä kotoa käsin, mutta juuri nyt se on sopinut erinomaisesti.

Ensinnäkin tosiaan tuo pukeutuminen ja ihmismäiseen kuntoon laittautuminen. Hankin viime syksynä pari ponchoa ja oversize-neuletta, joita pystyn käyttämään härvelini kanssa. Samoin tarvitsin parit alaosat ja kengät, jotka pystyy pukemaan yhdellä kädellä. Niitä sitten pyörittelin asupalapelinä päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. (Varmaan ymmärrätte, että kun tästä selviän, en ole juurikaan innostunut testailemaan mitään minimalistista capsule-pukeutumista!). Kulmat ja ripset laitatutin ammattilaisilla, muuten mentiin kesämökkilookilla.

Kotitoimistolla ei ole tarvinnut stressata siitä, jos sama neulepaita on kolmatta kertaa viikon sisällä päällä, tai jos yhdellä kädellä väsättävä suttunuttura on ylittänyt boho-chic -rajan ja on vain suttuinen. Niitä harvoja kertoja varten, kun etäpalaveri vaati kameran päällä oloa, sai olemuksen kammattua business-kelpoiseksi huomattavasti vähemmällä vaivalla kuin mitä päivittäinen töihin lähtö vaati.

On ollut myös aivan ihanaa, että ei ole tarvinnut liikkua julkisilla kulkuvälineillä. Kyynärpääni on härvelistä huolimatta ollut sen verran arka ja hutera, että kaikenlaiset töyssyt, tärähdykset ja varsin kevyetkin töytäisyt ovat tuottaneet ikävää kipua. Siksi ei ole ollut mitenkään stressitöntä kulkea työmatkoja raitiovaunulla, joka varsinkin ruuhka-aikoina on ihan täpötäynnä ihmisiä.

Tällä hetkellä käsivarressa on kainaloon asti ulottuva kipsi. Se on härveliin verrattuna paljon kapoisempi ja olenkin nyt ilokseni saanut jopa jotain ihan normaaleja vanhoja neulepaitoja päälleni. Kipsi poistetaan vajaan parin viikon päästä ja sen jälkeen saan uuden härvelin kuudeksi viikoksi. Saas nähdä, mitenkä sitten sen kanssa pukeutumishommat sujuu.

Voi olla, että innostun esittelemään täälläkin ”härveliasujani”. Olisihan se toisaalta ihan hauskaa, että niitäkin jäisi muistoksi blogiarkistoon.

Oversize-trendi on ollut pelastukseni! Ensisilmäyksellä härveli ei ehkä näytä niin suurelta tai tilaa vievältä, mutta varsinkin tuo kyynärpään vieressä oleva metallinen nivel on sellainen mötikkä, että sitä ei ihan mihin tahansa hihaan ujuteta. Onneksi varsinkin & Other Storiesin valikoimissa oli viime talvena tosi kivoja oversize-neuleita. Ilman niitä olisin ollut kyllä ihan pulassa.

No, nyt ollaan menossa kohti parempaa – ja vaikka matka on vielä pitkä, olen pääosin valoisalla ja hyvällä mielellä. Oikein hekumoin, mitä kaikkea voinkaan taas tehdä, kun on kaksi kättä käytettävänä.

Hyvä ystäväni lähetti paketin, jossa oli Suuri Käsityö- ja sukkaneulelehtiä sekä sukkapuikkoja etc. Tuskin maltan odottaa, että pääsen käsiksi sukkalankoihin, ompeluprojekteihin ja muihin DIY-juttuihin!

Perinteitä kunnioittaen, tässä lista ”viimeinen päivä ennen leikkausta” -outfitin osista:

  • neuletakki, & Other Stories
  • neulehame, House of Dagmar
  • toppi, H&M
  • tennarit, Sketchers
  • korvikset, H&M


Kuulumisia…

torstai 22. lokakuun 2020

Heips! Tänään ei tule Torstai Taroteja. Miksi?

Pääsin vihdoin – todellakin vihdoin – käteni ja koko oikean käsivarren toiminnan (toivottavasti) korjaavaan leikkaukseen. Kaiken sen odottelun ja huonon tuurin jälkeen en halunnut jinxata mitään ja siksi en kertonut kuin ihan lähipiirille sekä tietty työnantajalle, että nyt viimein olen saanut ajan.

Leikkaus oli maanantaina. Jännitti aika paljon etukäteen jo ihan pelkästään siksi, että koko homma kyynärpään hajoamisesta alkaen on ollut täynnä huonoa tuuria. Iski samanlainen irrationaalinen kauhu kuin joskus lentokentällä: vaikka todennäköisyys on minimaalinen, voi olla, että juuri tämä kone putoaa kuin kivi alas taivaalta. Onneksi support-joukot lähettelivät koko sunnuntain tsemppi-viestejä ja illalla vielä Peetu tuli pitään äiskälle seuraa.

Kaikki meni kuitenkin hyvin! Leikkaus kesti suunnitellun kahden tunnin sijaan neljä (tekivät perusteellista duunia, kuten lääkäri-ystäväni Tuike huomautti), mutta röntgenkuvissa kaikki näyttää kuulemma hyvältä ja kirurgi vaikutti muutenkin kaikin puolin tyytyväiseltä tulokseen.

Jotain ihmettä on tapahtunut kasvoilleni tosin..  Aikamoisia kulumavaurioita oli ilmestynyt leikkauksen aikana poskeen, kaulalle ja silmäluomelle. Sopii toki sesonkiin tällainen Halloween-stailaus, mutta täytyy nyt toivoa, ettei jää pysyviä arpia… Toisaalta, jos se on hinta, mikä pitää maksaa toimivasta oikeasta kädestä, niin olkoon sitten niin. Ei tässä nyt muutenkaan mihinkään missikisoihin olla pyrkimässä.

Muuten olo on ihan ok. Kipulääkitys on toki erittäin tanakka, mikä aiheuttaa aikamoista sumua pääkopassa. (Siksi en nyt pysty tarotejakaan katsomaan – eikä kyllä vielä pysy kamerakaan kädessä.) Olo on kuitenkin toiveikas ja yritän pitää mopon edes jotenkuten aisoissa suunnitellessani kaikkia ihania kutomisprojekteja ja ompeluhommia, joihin ihan kohta pystyn. (Oletteko nähneet Teemu Muurimäen Novitan paksulle Hygge-langalle suunnitteleman neulepaidan?! I H A N A!! Ohje löytyy maksutta Klarna.fi:stä!! (ei maksettu mainos, huom..))

Kolmisen viikkoa menee nyt kipsin kanssa. Teknisesti aavistuksen haasteellista, sillä käsivarsi on kipsattu suoraksi – mutta kaiken säätämisen jälkeen kolme viikkoa ei tunnu missään. Sen jälkeen seuraa kuusi viikkoa vastaavan härvelin kanssa kuin mikä oli seuralaiseni koko viime vuoden, mutta sen jälkeen pitäisi oikean käden toimia!

Kaikkien DIY-projektien lisäksi en malta odottaa, että voin taas:

  • syödä haarukalla ja veitsellä
  • solmia kengännauhani
  • allekirjoittaa ihan mitä tahansa
  • laittaa hiukseni ponnarille
  • rutistella mustapäitä nenänpielestäni

plus ziljoona muuta pikkujuttua, joita tavallisesti ei tule edes ajatelleeksi!

Nyt olen jo takaisin kotosalla, mutta aikas mainiot näköalat oli yksityishuoneestani Sös:in seitsemännestä kerroksesta. Globenkin siellä möllöttelee taivaanrannassa.


Torstai Tarot – Merkurius peruuttaa!!

torstai 15. lokakuun 2020

Tärkein ensimmmäiseksi: Merkurius peruuttaa!

Pari päivää sitten alkanut vaihe kestää aina marraskuun 3. päivään asti ja kaikki normaalit varoituksen sanat ovat paikallaan: kantsii olla tarkkana miten viestit ja miten ymmärrät viestejä, väärinymmärtämisen riski on hyvin korkea sekä lähettäjän että vastaanottajan päässä. Matkustaminen ei taida olla kenelläkään ykköshuvitus juuri nyt, mutta aikataulut etc kannattaa tsekata kahteen kertaan lähimatkaillessakin. Lisäksi back-upit sun muut on syytä laittaa ajantasalle. Oma upouusi printterini päätti yhtäkkiä alkaa suoltaa täysin kelvottomia tulosteita, enkä jaksa edes esittää hämmästynyttä. Kuuluu asiaan…

Merkurius peruuttaa nyt Skorpionin tähtimerkissä, minkä ansiosta pilvilinnat hälvenevät ja ruusunpunaiset lasit haalisuvat. Monet menneet ja nykyiset ihmissuhteet näyttäytyvät yllättävän selkeästi ja oikeassa valossa. Vaihe avaa myös mahdollisuuden nähdä selkeästi omat toimintakuviot ja alitajuiset odotukset, jotka ovat heittäneet kapuloita rattaisiin ja aiheuttaneet kitkaa läheisissä suhteissa. Vanhat kipupisteet ja tukahdetut tunteet nousevat pintaan, mikä voi tuntua raskaalta ja suorastaan kamalalta, mutta samalla aukeaa mahdollisuus niiden käsittelyyn ja lopulliseen sovinnontekoon.

Mutta katsotaanpas, mitä korteilla on sanottavana viikonlopun meiningeistä. Homma toimii näin:

  • Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
  • Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Howliitti

Howliitti on erittäin rauhoittava kivi, joka auttaa löytämään ja vahvistamaan omaa kunnianhimoa. Se vahvistaa ja auttaa myös tavoitteiden saavuttamisessa. Howliitti opettaa kärsivällisyyttä sekä haihduttaa raivoa. Fyysisellä tasolla kivi yhdistetään kalsiumtasapainoon sekä hampaisiin ja luihin. On myös suositeltavaa pitää howliitteja vuoteen ympärillä, sillä se karkottaa unettomuutta.

Vihreä kalsiitti

Auttaa vapautumaan vanhoista hyödyttömistä tavoista ja kaavoihin kangistumisesta. Auttaa pitämään puoliaan (sopii hyvin myös lapsille!) ja tasapainottaa mieltä. Auttaa avaamaan tilanteita ja suhteita, joissa kokee tulevansa toistuvasti aliarvostetuksi ja väärinymmärretyksi. Edistää tasa-arvoa.

Tiikerinsilmä

Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.

1. I – Taikuri

Ajatusten ja suunnitelmien on nyt aika muuttua konkreettiseksi toiminnaksi. Osaat halutessasi pukea tarpeesi ja halusi sanoiksi niin, että vastaanottaja ymmärtää, mitä tarkoitat. Ylipäätään kommunikaatiokykysi on nyt huipussaan, osaat valita sanasi viisaasti ja viesti menee perille. Tunnet sisältäsi kumpuavan vahvuuden.

Vinkki viikonlopuksi: Sinulla on runsaasti käyttämättömiä kykyjä ja voimavaroja. Tunne voimasi ja uskalla elää – vaistosi ja mahanpohjatunne kertoo kyllä, kun olet oikealla tiellä. Älä pidä kynttilääsi vakan alla ja muista, että joku muukin saattaa ilahtua ja hyötyä taidoistasi. Ehkä olisi korkea aika siirtää osaamistasi muillekin?

 2. Sauvojen 10 – Torjunta

Ensimmäiseksi kysymys: jos olet ihan rehellinen itsellesi, niin saattaisiko nyt käsillä oleva ongelma tai haaste johtua omasta sitoutumiskammostasi tai siitä, että lopulta arvostat omaa vapauttasi eniten? On erittäin tärkeä kunnioittaa omia visiotaan, mutta toisaalta välillä on hyvä pysähtyä ja nähdä kaikki ne mahdollisuudet, jotka on itse sulkenut pois päämäärää kohti kulkiessaan.

Vinkki viikonlopuksi: Sauvojen 10 on hyvin energinen kortti ja jotta olisi helpompi katsoa omien tavoitteiden, visioiden ja haasteiden läpi, nähdäkseen myös ne kaikki muut mahdollisuudet, suosittelen lämpimästi jotain suht rankkaa fyysistä aktiviteettiä. Kunnon hikeen asti tanssiminen on kortin kanssa eniten linjassa, mutta mikä tahansa pulssia selkeästi kohottava treeni ajaa kyllä saman asian.

3. Miekkojen 5 – Tappio

Näyttää siltä, että näköpiirissä on jonkinlainen pettymys tai epäonnistuminen. Tuntuuko arkipäivät lähes silkalta kamppailulta? Ehkä epäonnistuminen tai periksi antaminen olisikin pitemmällä aikavälillä parempi ratkaisu? Ehkä se, että et saanutkaan  hakemaasi työtä tai päässyt siihen oppilaitokseen, johon hait, onkin lopulta onnenpotku?

Vinkki viikonlopuksi: Itsensä syyttelyä ja syyllistämistä kannattaa välttää. Siitä ei ole kuin vahinkoa. On pettymykseksi kohde sitten kertaluontoinen asia, kuten työpaikan haku tai tasaisempi tunne asioiden mönkään menemisestä, parasta on katsoa tilannetta rauhallisesti mahdollisimman monelta kantilta. Silloin sitä huomaa, että tappio voi itseasiassa ollakin todellinen voitto.

Miekkojen 5 oli myös yksi viime viikonlopun korteista. Eli jos satuit nostamaan saman kortin kahtena peräkkäisenä viikonloppuna, suosittelen paneutumaan erityisen tarkasti sen sanomaan. Universumilla on nyt asiaa!

Itselleni nostin ykkösen – eli suuren arkanan ykkösen, Taikurin. Vähän huvittaa, miten totaalisen ristiriidassa kortin sanoma on verrattuna planeettojen asentoon, erityisesti Merkuriuksen peruuttamiseen! No, ihan mukavaahan se vain on, jos viestit menee perille – ja vielä siinä muodossa kuin mitä itse on ajatellut. Ei todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Ihanaa viikonloppua! <3


Torstai Tarot – positiivista energiaa ja tekemisen meininkiä

perjantai 09. lokakuun 2020

Pahoitteluni viikonlopun tarotien viivästymisestä! Syynä ei nyt ollut orastava muistihäiriösyndrooma eikä synnynnäinen hatarapäisyys. Kävi niin, että eilen iltasella, kun olin palannut kotiin etätyöpäivän jälkeiseltä kävelylenkiltä ja valmistauduin hyppäämään takaisin tietsan ääreen blogihommiin, rakas ystäväni Tinni soitti. ”Pikaiset kuulumiset” tarkoittaa meidän kohdalla helposti parin tunnin juttelumaratonia (piti oikein tarkistaa puhelimesta, että menikö siinä tosiaan kaksi tuntia, kun ei yhtään tuntunut siltä…). Koska tänään oli tiedossa varsin tiukka päivä, lukuisia palavereja ja neljäs kierros juurihoidossa, oli pakko priorisoida yöunia.

Onhan tässä nyt onneksi vielä viikonloppua jäljellä, joten ajattelin nyt kuitenkin laittaa kortit eetteriin.

Jo tiistaina alkanut planeettojen kuvio on poikkeuksellisen energisoiva ja pieniä ristiriitaisuuksia lukuunottamatta varsin positiivinen. Tätä vaihetta kestää 13. lokakuuta asti, joten nyt on hyvä taklata syysdeppis ja pistää toimeksi. Seuraava, energioiltaan huomattavasti ristiriitaisempi vaihe kestää tuonne marraskuun 3. päivään asti.

Katsotaanpas nyt pidemmittä jorinoitta, mitä korteilla on sanottavana viikonlopun meiningeistä. Homma toimii näin:

  • Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
  • Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Rutiili kvartsi

Erityinen vuorikristallin olomuoto, jossa kirkkaan kristallin sisällä näkyy puikulamaisia mustia turmaliinihiukkasia. Se tasapainottaa ihmissuhteita ja auttaa harmonian löytämisessä parisuhteeseen. Rutiili vuorikristalli tukee ongelmanratkaisua siten, että ongelman ydin, perimmäinen syy löytyy. Sen avulla voi myös halutessaan herättää ja stimuloida intohimoa liittyen niin työhön, tehtäviin, ihmisiin tai mihin vain voiman haluaakaan kohdistaa – samoin kuin seksualiteettiä.

Brecciated Jasper (Jaspisbreksia)

Auttaa pitämään jalat tukevasti maan kamaralla. Se kohottaa myös mentaalista selkeyttä poistaen kaikenlaista ylimääräistä päänsisäistä hälyä. Jaspisbreksia on lujuuden ja elinvoiman kivi. Sitä voidaan käyttää löytämään selkeys ja fokus aikaisemmin pirstaleiselta vaikuttavaan tilanteeseen, tapahtumaan, kokemukseen tai elämään yleensä. Vahvistaa terveyttä.

Onyksi

Viilentää kuumina käyviä tunteita ja tasapainottaa olemuksen eri puolia (yin & yang). Helpottaa stressiä ja surua, vahvistaa itsehillintää, moraalia ja itsekuria. Antaa voimaa ja kestävyyttä korkeidenkin tavoitteiden saavuttamiseen.

 1. Miekkojen 5 – Tappio

Näyttää siltä, että näköpiirissä on jonkinlainen pettymys tai epäonnistuminen. Tuntuuko arkipäivät lähes silkalta kamppailulta? Ehkä epäonnistuminen tai periksi antaminen olisikin pitemmällä aikavälillä parempi ratkaisu? Ehkä se, että et saanutkaan  hakemaasi työtä tai päässyt siihen oppilaitokseen, johon hait, onkin lopulta onnenpotku?

Vinkki viikonlopuksi: Itsensä syyttelyä ja syyllistämistä kannattaa välttää. Siitä ei ole kuin vahinkoa. On pettymykseksi kohde sitten kertaluontoinen asia, kuten työpaikan haku tai tasaisempi tunne asioiden mönkään menemisestä, parasta on katsoa tilannetta rauhallisesti mahdollisimman monelta kantilta. Silloin sitä huomaa, että tappio voi itseasiassa ollakin todellinen voitto.

 2. Lanttien 3 – Toiminta

Viikonlopusta vaikuttaisi tulevan varsin arkinen ja työntäyteinen. Tunnet olosi realistiseksi ja haluat tehdä työsi kunnianhimoisesti ja hyvin. Kortin keskellä oleva kolmion mallinen kristalli kuvaa saavutettua selkeyttä. Elämä on pääosin arkea, joten on hyvä osata nauttia käytännöllisistä asioista ja kaikenlaisten tehtävien huolellisesta suorittamisesta.

Vinkki viikonlopuksi: Yksinkertaistenkin toimien ja tehtävien tekemisessä nautinto kasvaa, kun niihin suhtautuu antaumuksella ja kunnianhimoisesti. Usein kuitenkin on eduksi, jos työn voi jakaa jonkun kanssa. Näin molemmat saavat mahdollisuuden kehittyä ja oppia toisiltaan.

 3. Sauvojen 3 – Hyve

Nyt on hyvä aika luottaa omaan sisäiseen vahvuuteen. Ei ole mitään syytä valahtaa takaisin entisiin huonoihin tapoihin tai väärältä tuntuviin tilanteisiin/ihmissuhteisiin. Rehellisyys itselle on kaikkein tärkeintä, sillä sitä kautta tulee voimaa ja usko omiin kykyihin. Tarkastele elämäntilannettasi ja itseäsi kypsästi ja objektiivisesti. Iloitse eteen sattuvista lämpimistä kohtaamisista.

Vinkki viikonlopuksi: Luota itseesi, niin kaikki alkaa loksahdella paikoilleen ilman suurempaa kamppailua tai stressiä. Nyt  on hyvä hetki pitää huolta omasta tasapainosta, kehosta, mielestä ja sielusta – sekä jakaa hyvää oloa muillekin. Sinulla on niin paljon annettavaa!

Nostin itselleni kolmosen – eli sauvojen kolmosen. Erittäin hyödyllinen muistutus joka tavalla. Miten tasapainosta onkin niin älyttömän vaikea pitää huolta? Erityisesti tämä ”uusi normaali” on haastava, kun työtietokone on koko ajan jossain pöydänkulmalla näkösällä vaatimassa huomiota. Onneksi viikonlopun suunnitelmissa onkin jo ohjelmassa lämpimiä kohtaamisia. Niistä saa aina niin hurjasti energiaa!

Ihanaa viikonlopun jatkoa!


Keittiöremontti – jaksaa, jaksaa…

keskiviikko 07. lokakuun 2020

Terkkuja keittiöremontti-mayhemin keskeltä! Tässä pientä päivitystä homman etenemisestä – sillä vaikka välillä tuntuu, että ”uusi normaali” ei tarkoita vain koronan aiheuttamia muutoksia normiarjessa, vaan myös sitä, että allekirjoittanut saa elää omassa kodissaan jonkinlaisessa ikuisessa välitilassa, jotain edistystäkin on tapahtunut.

Huomasin juuri, että tästä välivaiheesta ei ole tullut otettua ollenkaan kuvia kameralla. Matkaväsymystä varmaan. Toivottavasti laatu toimii kuitenkin, eikä kuvat ole ihan harmittavan rakeisia. Aika paljon on nimittäin onneksi tullut edistystäkin remontin kanssa, mutta takapakkiakin on valitettavasti vedetty.

Mm. tuo keittiön takaseinä alkoi jo hiukan huvittaa. Hirmu selityksillä (värikoodista puuttui viimeinen numero.. etc) asiaa lähestyttiin, kun valitin, että se on ihan liian vihreä ja jälleen nou problemos, maalataan uudelleen ja tällä kertaa tarkistetaan sävy siihen tarkoitetulla skannerilla. Lopputulos on mielestäni yhtä kaukana kuin aiemmin liian vihreä sävy, mutta nyt puolestaan punaiseen suuntaan.

Mainitsin tästä työnjohtajalle, joka oli heti täynnä selityksiä, miten hän aina suosittelee selkeästi poikkeavaa sävyä vastaavassa tilanteessa, koska tismalleen samaa on niin kovin vaikea saada aikaiseksi. Sisäinen besserwisserini halusi argumentoida, miksi hän ei sitten sanonut sitä heti aluksi, ja miksi aikaisemmin hänen mielestään sama sävy olisi helppo juttu toteuttaa. Pidin kuitenkin suuni kiinni, sillä tämä uusi melkein-muttei-ihan -sävy on mielestäni oikeasti parempi!

Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa hahmottua!

Yllättävää, miten vähän tuo valkoinen astianpesukone häiritsee. Valkoiset kaakelit taitaa tasapainottaa kokonaisuutta ihan mukavasti. Sinänsä hyvä, sillä vaikka tosiaan tarkoitus on ihan parin kuukauden sisään vaihtaa siihen uusi kalustepeitteinen malli, on ihanaa, ettei tuo vanha aiheuta sen kummempia tuntemuksia. Varmaan menee kuitenkin yli joulun ennenkuin ylipäätään jaksan alkaa taas bookailla työmiehiä, myydä vanhaa laitetta ja kaikkea sitä säätöä, mitä siihen kuuluu.

Mutta katsokaapas, mikä ihanuus siinä seinää vasten köllöttelee! Se on keittiösaarekkeen päälle tuleva taso, ihaninta mahdollista kiveä – eli Karjalan punagraniittia.

Mitäs sanotte!? Ei paha – eikö vaan! Lattiakin näkyy (ja on likainen kuin mikä! :D) ja jotenkin tässä alkaa tajuta, miltä täällä sitten ehkä ihan pian jokupäivä näyttää.

Samalla voidaan tehdä tässä klassinen ”etsi viisi virhettä” -leikki…

Jos nyt sivuutetaan ne asiat, jotka selkeästi on kesken ja hyväksytään, että takaseinä ei ole tilauksen mukainen, mutta siihen ei muutosta halutakaan (koska oikeasti tuo sävy sopii tosi hyvin) – niin mitkä on ne asiat, jotka on pielessä?

Tässä Mintun vastaukset:

  1. Missä on yksi kivitasoista? Ei kai keittiöallasseinälle tule valkoinen melamiini?
  2. Avohyllyjen on tarkoitus olla ihan aktiivikäytössä, koska kaappitilaa on vähennetty huomattavasti. Kuinka korkealle ylettyy 165 cm pitkä henkilö mukavasti ilman keittiötikkaita?
  3. Mites toi kaakelihomman yläreuna? (Itseäni häiritsevä asia näkyy vielä paremmin ihan ensimmäisessä kuvassa)

Tässä (erittäin huonolaatuinen) kuva Puustellin kanssa tehdystä suunnitelmasta.

Avohyllyistä kaksi alinta on tarkoitus olla allekirjoittaneen käyttökorkeudella. Ei nyt tarvitse alkaa halkoa hiuksia, mutta kuvassa (samoin kuin mittapiirroksissa) alimman hyllyn yläreuna on linjassa kaapiston alareunan kanssa. Valokuvasta näkee, että alin hylly on melkein kymmenen senttiä ylempänä kuin mikä oli alkuperäinen ajatus.

Kaakeleita ei kuvassa näy, mutta tuo pikkuriikkinen pykä-ero kaakelin yläreunan ja kaapin alareunan kanssa alkoi särkeä silmää niin paljon, että vaadin saada yhden kaakelirivin lisää edellisten päälle.

Ja se yksi onneton kivitaso. Se paukahti hajalle tiskialtaan reunan kapeasta kohdasta, kun sitä yritettiin nostaa paikoilleen.

Mutta siis tuo kivitaso on kertakaikkiaan niin ihana!!

Tiedän, että tuollainen näyttävä ja värikäs keittiötaso ei ole mikään suuri hitti, jos on aikeissa myydä asunto ja rahastaa remontilla. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että olen kuin kissa – kiinnyn reviiriini – ja tällä hetkellä toiveenani on, että saan asua tässä niin pitkään kuin mahdollista. Koko remontti ja kaikki ratkaisut on tehty vain sitä ajatellen, mitä minä toivon. Ajatella, miten ihanaa!

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy, miten paljon tasapainoisemmalta kaakeliseinä näyttää, kun yläreunan linja ei katkea hullusti vajaan kaakelin kohdalta. Avohyllyjä saadaan siirrettyä samalla alemmaksi, kun alimman voi laittaa kokonaan kaakeloinnin päälle.

Olin super-yhteistyöhaluinen enkä vaatinut ylimmän hyllyn siirtämistä alemmaksi, koska sinne on asennettu pistorasiaa sun muuta, mikä olisi tehnyt hommasta erityisen hankalaa. Alimman hyllyn reunassa kulkee LED-lista ja sähkö siihen tulee viereisestä kaapista. Siksi tässä uuni on taas vaihteeksi pois paikaltaan.

En todellakaan aavistanut, miten älyttömän paljon duunia ja ihan silkkaa vahtimista tässä jää itselle, vaikka tilasin täyden palvelun ”avaimet käteen” -ratkaisun Puustellilta. No, edelleenkin kaikki, mikä oikeasti on valmistunut, näyttää todella ihanalta ja tykkään tosi paljon!

Keittiöremonttisaagan seuraavassa osassa päästään kurkistamaan jo viittä vaille valmiiseen keittiöön ja kuullaan, miksi Minttu (”kovis-Minttu”) purskahti itkuun remonttiäijien läsnäollessa.

Instagramissa (@minnapaakkulainen) lisää aiheesta ja storyjen puolella videoita rempan etenemisestä!