Would you love Perry?

torstai 28. elokuun 2008

Anya Hindmarchin uutiskirje kolahti juuri sähköpostiin. Uutiskirjeessä oli esittelyssä heidän uusi laukkumallinsa Perry. Vaikka yhteiseloni rakkaan MbyMJ -laukun kanssa on sujunut säröittä, aina välillä kaipaan mustaa laukkua sekä laukkua, johon A4-mappi mahtuisi kätevästi. Tästä syystä kiiltävää mustaa nahkaa ja mokkanahkaa yhdistelevä Perry Black aiheuttaa välittömiä pakko saada -tunteita. Malli tuo mieleen YSL:n megasuositun Downtown Bagin, mutta on jotenkin pelkistetympi ja klassisempi.

Mustan lisäksi mainoskuvissa esiintyvä monivärinen Perry Multi on hieno. Tosin olen ihan varma, että en kyllä osaisi sitä käyttää IRL. Jotenkin liian voimakkaat 70-lukuvibat.

Olen pitänyt Anya Hindmarchista siitä lähtien, kun joskus vuosituhannen vaihteessa Colettessa törmäsin Be A Bag -valokuvalaukkuihin. Omani teettäminen tyssäsi siihen, että en kyennyt päättämään, minkä kuvan olisin laukkuun halunnut. Idea on kyllä edelleen täydellisen valloittava!
Anya Hindmarchin sivuilla törmäsin kuitenkin ilmiöön, jonka viehättävyydestä en ole ihan niin vakuuttunut. On ymmärrettävää ja ookoo, että laukkuvalmistajat hyödyntävät It Bag -hysteriaa ja yrittävät hypettää oman tuotoksensa seuraavaksi statussymboliksi. Mutta julkaista paparazzikuvia tähtösistä AH-laukku käsivarrella omilla kotisivuillaan. Eikö se ole pikkuisen…. miten sen nyt sanoisi… halpaa??


Diana Orving SS 2009

torstai 28. elokuun 2008

Diana Orving on yksi ruotsalaisista lempisuunnittelijoistani. Kiedotut, solmitut ja käärityt valuvista silkeistä ja läpikuultavista harsomaisista materiaaleista valmistetut asut ovat sensuelleja ilman paljasta pintaa. Diana Orving vastustaa naisen objektifiointia, mikä näkyy suunnittelun vahvassa muotokielessä.

Pieni kurkistus Diana Orvingin kevät/kesä 2009 mallistoon:


Joko saa alkaa puhua joulusta??

keskiviikko 27. elokuun 2008

No ei kai oikeastaan saisi… Kyllähän tämä tuntuu pikkuisen aikaiselta jopa parantumattoman joulufanin (that’s me!) mielestä. Tänään kuitenkin Åhléns esitteli marraskuun alussa myyntiin tulevia joulukamppeitaan. Fiilikseen pääsemistä helpotti, että näyttely oli järjestetty tunnelmalliseen edellisen vuosisadan vaihteessa valmistuneeseen rakennukseen. Kaari-ikkuinoin kehystetty sali oli varmasti kahdeksan metriä korkea ja lisäksi ihana glögin ja joulun mausteiden tuoksu leijui näyttelyn yllä.

Esillä oli siis kaikkien Åhlénsin eri osastojen jouluspesiaalit. Varsinaiset joulujutskat olivat sitä tavanomaista krimskramssua… Ja hei oikeesti – vaihtaako joku jouluverhot ja joululakanat kotiinsa?? (ainiin… olihan meillä yhteenaikaan Indiskan tummanpunaisen sävyiset verhot, jotka vaihdettiin aina jouluksi…) Hursomhelst. Koriste-esineiden ja kodintekstiilien sijaan jäin ihastelemaan pyjama- ja alusasuvoittoisen joulumalliston muutamia päiväkäyttöön tarkoitettuja vaatteita. Esim:
Juuri polven yläpuolelle ylettyvä kauniin punainen hyvälaatuisen oloinen villasekoitekangashame täytyy ehdottomasti tsekata, kun se tulee myyntiin. Juuri tällainen pieni väripilkahdus sopisi mainiosti garderobiini. Eikä Åhlénsin oman malliston tuotteet yleensä ole mitenkään erityisen hintavia.
Kirjoneulekaarrokkeellinen neulemekko tuntuu ihan täydelliseltä jouluaaton asulta. Etenkin, jos sen viettää jossain lumisessa paikassa, jossa voi viettää iltaa takkatulta tuijotellen. *vaipuu haaveisiin*
Ihanat klassiset perinnetumput!! Täydellinen jatkumo kesällä syntyneeseen perinnepuukenkärakkauteen.

Ja sit vähän sitä krimskramssua kanssa:
Åhlénsin joulun teemana on (vapaasti käännettynä) perinteet kohtaavat trendikkyyden. Muovinen valaistu puu, jonka korkeus on noin 20 cm (tai ehkä se oli vain 15.. aika pieni kumminkin) edustaa varmaan sitä trendikkyyttä ja vanhanaikaisen oloiset peltipurkit puolestaan perinteitä. Punaisten joulupallojen keskellä makoilee pinkki possupallo. :)

Seuraavat joulujutut aikaisintaan marraskuussa! I promise!!


2 viikkoa postimyyntigarderobilla

keskiviikko 27. elokuun 2008

Fiktiivinen Minttu elää kiireistä elämää, jossa ajan täyttävät työ, perhe ja koti sekä ystävät. Onneksi aikaa jää hiukan myös elokuville ja näyttelyissä käymiselle. Kaksi seuraavaa viikkoa Minttu pukeutuu joka päivä postimyynnistä hankittuun palapelipuvustoon.

Ensimmäinen viikko:
Maanantai on kinkkinen pukeutumispäivä. Toisaalta haluttaisi pukeutua vain mukavasti, toisaalta maanantain viikkopalaverissa siisti asu antaa sopivasti itseluottamusta. Ryhdikkäs hame ja mukava neule yhdistettynä tehokkaisiin saapikkaisiin täyttää onneksi molemmat kriteerit.
Asiakastapaamisia ja palavereja koko päivä… Jakkupuku on ihan must tällaisina päivinä. Housut ja matalat korot tekevät paikasta toiseen ravaamisen miellyttäväksi eikä silhuetin lievä maskuliinisuuskaan ole ollenkaan negatiivista, kun ottaa huomioon päivän agendan.
Rento päivä toimistolla ilman asiakastapaamisia. Töiden jälkeen olisi yhden tutun graffiti-taiteilijan näyttelyn avajaiset. Toivottavasti töissä ei mene liian pitkään, että ehdin pyörähtämään kotimatkalla kyseisen gallerian kautta.
Normipäivä toimistolla jälleen. Illalla päiväkodin vanhempainilta ja on minun vuoroni osallistua.

Vihdoinkin perjantai! Aamupäivällä pari asiakaspalaveria, mutta sitten alkaakin työviikko olla pulkassa.
Päiväkodin retki eläintarhaan – kivaa! Onneksi ei sada…
Sunnuntaipäivällinen anopin luona. Miksi kauniin paitani pitsikaarroke ei suostu näkymään kuvassa?
Toinen viikko
Jaahas, se on sitten taas maanantai. Onneksi tänään on vain sisäisiä palavereja, vaikka kyllä niissäkin saa skarpata ihan tarpeeksi…
Viikon toinen työpäivä ja haaveilen jo viikonlopusta. Mikä minua oikein vaivaa? Töissä on kuitenkin ihan mukavaa. Ainakin suurimman osan aikaa…

Mintun casual-keskiviikko. Alunperin oli tarkoitus lähteä katsomaan yhtä keikkaa miehen kanssa tänään illalla, mutta lapsenvahti ilmoitti olevansa sairas. Ehkä tässä pikavaroituksella vielä saa jonkun tilalle, mutta muuten täytyy siirtää ulkoilut toiseen kertaan. Anopillakin on jotain menoa jokaikinen ilta… Kummallisia nuo nykyajan eläkeläiset. :)
Pitkä työpäivä tänään. Iltapäivästä alkaen toimistolla on asiakastapahtuma, jossa pitää edustaa ainakin alkuiltaan asti. Onneksi ei pitäisi mennä kovin myöhäseen.
Joko taas on perjantai!? Miten viikot menevätkin niin tajuttoman nopeasti! Toimistolla on lähinnä eilisen asiakastapahtuman jälkipuintia ja muuta suhteellisen rentoa. Illalla päästään miehen kanssa elokuviin, kun anoppi lupautui lapsenvahdiksi. Enää ei harmita, että keskiviikon keikka meni mönkään, vaikka kuulemma olivat olleet tosi hyviä.
Kaverin tupaantuliaiset. Onneksi muutamilla on samanikäisiä lapsia, jotka tulevat myös mukaan tupareihin. Leikkiseura takaa ainakin hetken jutturauhaa myös Mintulle.
Aurinkoinen ja kirpeä alkusyksyn sunnuntai. Pitkän kävelyretken päätteeksi maistuvat tuoksuva yrttitee ja porkkanakakku aivan taivaallisilta!
Mintun fiktiivinen elämä jatkaa samaa leppoista rataansa. Ostoslistalla näiden kahden viikon jälkeen on pari kivaa t-paitaa ja leveähelmainen hame. Ehkä postimyynnistä nekin, koska kaupoissa kiertelyyn ei juuri jää aikaa. :)