Berliinin reissun ostokset

torstai 20. lokakuun 2011

Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. :)


Syksyisiä sävyjä & tärkeä etsintäkuulutus!!

keskiviikko 19. lokakuun 2011

Parina viime päivänä täällä Tukholmassa on kyllä ollut sellainen syyssää, että ei voi muuta kuin ihmetellä, miksi onnettomat esi-isämme päättivät asettua tänne taloksi. Ei, lunta ei sentään ole viellä tullut ja mittarin ilmoittamat lämpötilatkin pysyttelevät vain piirun verran alle 10 asteen, mutta puuskittainen tuuli uhmaa kaikkia mahdollisia syysvarustuksia ja jotain alijäähtynyttä vettä vihmoo juuri suoristusraudalla kiillotetetuille hiuksille ihan taukoamatta.

Värihoito tuntuu toimivan hiukan valohoidon tapaan. Kivat, syksyyn sopivat värisävyt piristävät ja lämmittävät. Peetu yhdisti ennakkoluulottomasti samaan asuun kahta syksyn kuumintahottia-väriä sinapin keltaista ja munakoison violettia. Tasausparina hiven mustaa ja harmaata, sekä aksenttina aavistus puhdasta violettia.

Peetun asun ehkä tärkein kaiken yhteen sitova elementti on mistälie hankittu hattivatti-pinssi. Pinssissä toistuu tismalleen kaikki asun värit.

Hattivattipinssistä tuli mieleeni etsintäkuulutus, joka piti huudahtaa jo viime Helsingin reissun jälkeen: Mistähän löytäisi Tove Janssonin kirjan ”Kuka lohduttaisi Nyytiä?”. Ruotsinkielinen versio oli ilmeisesti Hullujen Päivien alessa, mutta suomenkielistä en kyllä löytänyt. Onneksi sentään samanniminen levy (jota kuuntelin 15 -vuotiaana puhki vuorotellen Ramonesin ja Hanoi Rocksin kanssa: #NowPlaying: Kuka lohduttaisi Nyytiä?
http://open.spotify.com/artist/0lO3eMlCoZ1IvFrjSwSkXy) löytyy Spotifystä. :) Pikkuisen tosin tuo sovitushommeli on ehkä muuttunut vanhanaikaisen kuuloiseksi. Mutta taidan sanoa retro ja olla onnellinen muistoistani..

Tarkat silmät saattavat huomata jotain aivan mahtavan ihanaa uutta Peetun outfitissa. Hyvin sijoitettuja kesätyörahoja, sanonpa vaan! Mutta ihanuudet ansaitsevat ihan oman postauksen, joten tässä nyt vaan pieni vilahdus.

 

  • neulepaita, H&M
  • hame (Mintun), Vero Moda
  • sukkikset, Lindex
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • tennarit, Converse

 


Pitsipaita ja kynähame

maanantai 17. lokakuun 2011

Lauantaina juhlin Berliinissä kaverin synttäreitä kangaskaupan tilkkulaarista löytyneestä kangaspalasesta ompelemassani topissa. Topin alla on nuden värinen tuubitoppi (erottuu tosi hyvin kuvassa… not!) ja olkaimettomat rintsikat. Oikeastaan pitsipaidan malli tulisi paremmin esille, jos hiukset olisivat kiinni, mutta halusin nyt kuitenkin juhlia kiharapäänä.

Pitsipaidan kaveriksi laitoin henkkamaukan kynähameen ja Vagabondin ketjunilkkurit. Ketjunilkkurit olivat järkivalinta, koska niiden kanssa jaksaa keikkua, vaikka aamuun asti. Ja niinhän siinä sitten kävikin… :D

  • paita, Mintun ompelimosta
  • toppi (alla), uusi hankinta Berliinistä
  • hame, H&M
  • kengät, Vagabond


Kirjoittanut Minttu KLO 17:18 Kommentit pois päältä artikkelissa Pitsipaita ja kynähame

TUNNISTEET:

Muissa blogeissa aiheesta: Oma tyyli

 

Eine Kleine Lederhosen!

lauantai 15. lokakuun 2011

Eli paljon terkkuja Berliinistä!!

Lennähdettiin tortai-iltana tänne. Reissun pääjuttu on hyvän kaverin synttärijuhlat tänäiltana (lauantai). Eilen hilluttiin ympäriinsä uskomattoman kauniissa aurinkoisessa syyskelissä, shoppailtiin vähän ja saattaa olla, että pisteltiin menemään parit bratwirstitkin. :)

Aurinkoisesta kelistä huolimatta on ollut pirteän kirpsakka ilma, joten uutukainen takki on ollut justiinsa passeli.

  • takki, Henri Lloyd
  • lederhosen, (Peetun) 2nd hand, ostettu Beyond Retrosta
  • tennarit, Converse
  • laukku, Filippa K
  • arskat, Tom Ford
  • huivi, saatu blogin kautta, en kyllä muista mistä, sori…

Berliinin valotapahtuma toi hauskoja valoshowhommeleita pitkin kaupunkia. Monet nähtävyydet on valaistu tosi upeasti. Tässä kuitenkin Minttu sinisellä penkillä.

Nyt lähdetään tsekkaamaan muurimuseo ja pyörimään vähän lisää kaupungille ennen illan juhlallisuuksia.

Tsüss!


Elle Awards vs. Red Hot Chili Peppers

torstai 13. lokakuun 2011

Eiliselle osui aika paha dilemma: Elle Awards gaala Helsingissä vaiko Red Hot Chili Peppersin konsertti Tukholmassa. Kaikkea ei voi saada eikä varsinkaan voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Täytyy kyllä myöntää, että tänään, kun on katsellut ihmisten iloisesti kuplivia fäshion-kuvia gaalasta, on kyllä käynyt mielessä, että miksen sittenkin lähtenyt…

No, eilinen Red Hot Chili Peppersin konsertti Globenissa oli ihan mieletön ja ikimuistettava! Enkä olisi mistään hinnasta jättänyt kokematta sitä, vaikka mitä gaaloja olisi ollut tarjolla. En nyt ala leikkiä musiikkitoimittajaa ja analysoimaan konserttia biisi biisiltä. Sen nyt sanon kumminkin, että kaiken ihanan hulinan keskellä Under the Bridge toi kyyneleet silmiin. Ja että onpas mahtavaa, että joku sentään uskaltaa vielä soittaa sen verran kovaa, että melkein tarvitsee korvatulppia. Fiiliksen kautta!