3 – Recovering a Sense of Power

tiistai 01. toukokuun 2012

Kolmannen The Artist Way -viikon pääteemoina on viha, synkroni ja häpeä. Vahvoja sanoja kaikki – ja tärkeitä ymmärtää, kun ollaan matkalla siksi, mitä olemme. Mutta ensin tsekataan, miten kulunut viikko on mennyt.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit aamusivuja? Tavoite on yhä edelleen, että sivut tulisi kirjoitettua joka päivä. Välillä kirjoittaminen tuntuu hankalalta, tylsältä ja tarpeettomalta. Kuitenkin on tärkeää, että kirjoittamista jatketaan siitä huolimatta. Jos joku aamu jäi väliin, mistä se johtui?

Itselläni ei ollut aamusivujen kannalta kovin hyvä viikko. Kirjoitin vain neljänä aamuna. Jotenkin nämä vapaapäivät eivät ”sovi yhteen” kirjoittamisen kanssa. Päivä on jo yleensä pitkällä, kun ylipäätään muistan koko kirjoittamisen. Taidan olla aika rutiineihin sidottu tyyppi. Normaaleihin työaamuihin kirjoittaminen istahtaa, mutta vapailla tulee kaikenlaista muuta väliin. Yritän tsempata tämän kanssa jatkossa.

Taiteilijatreffit

Kävitkö treffeillä? Mitä teit ja miltä se tuntui?

Päätin noudattaa ohjetta ja olla olematta liian kunnianhimoinen treffien suunittelussa, koska silloin ne jää helposti pitämättä. Vein sisäisen lapseni käymään askartelukauppaan ja pyörimme siellä varmaan just sen tunnin. Hiplailin läpi kaikki helmet, maalit, nauhat, pensselit, paperit, niitit, ketjut ja ihastelin esille laitettuja esimerkkejä askarteluista. Löysin ihanat akvarelli-värit, pensselit ja akvarellipapereita, jotka laitoin ostoslistalle. Tällä kertaa hankin kangasväriä ja päätin experimentoida muutaman vanhan vaatteen uudistamisen kanssa.

Tapahtuiko viikon aikana jotain muuta merkittävää parantumisen tai itsensä löytämisen kannalta?

VIHA

Viha on voimakas inhimillinen tunne, mutta koska olemme sivistyneitä ja hyvin kasvatettuja, kiellämme sen. Vihaa on helppo pitää heikkoutena ja siksi se yleensä peitetään, jos ylipäätään tunnustamme sitä edes itsellemme. Kuitenkin viha osoittaa, minne olemme matkalla. Tai paremminkin minne haluaisimme olla matkalla ja siitä syystä vihaa tulisi kuunnella. Juuri vihan kuuntelussa, sen tunnistamisessa on koko jutun juoni. Spontaani tunne voi olla, että haluttaisi polkea jalkaa, lyödä jotakin, särkeä astioita, huutaa suorat sanat kaikille idiooteille. Jotta vihan valtavat voimavarat saa käyttöönsä pitää vihan kohde tai syy tunnistaa ja tehdä sen mukaan tarvittavat päätökset omassa elämässä. Viha osoittaa tien, minne haluamme olla menossa. Viha on väline – kompassi – ei jotakin, johon tulisi jäädä märehtimään.

Esimerkiksi: Työkaverisi saa ylennyksen, joka oikeastaan olisi kuulunut sinulle. Vihan avulla voit saada voiman selvittää, miksi et ssanut ylennystä. Ehkä kukaan ei ollut edes tietoinen, että haluat eteenpäin?

 

SYNKRONI

Miksi tuntuu, että joillakin ihmisillä käy aina tsägä? Että jotkut saavat käytännöllisesti kaiken, mitä haluavat suunnilleen sormeaan nostamatta? The Artist Way -kirjan yksi tärkeimpiä oppeja on luottaa ilmiöön ”SYNCHRONITY”, jonka olen näppäränä tyttönä suomentanut synkroniksi. Synkronin idea on yksinkertaisesti se, että toivo jotain ja saat sen.

Useimmat meistä ovat kokeneet joskus elämän varrella hetkiä ja tapahtumia, jotka tuntuvat aivan uskomattomilta yhteensattumilta. Monta pientä asiaa loksahtaa kohdalleen ja yhtäkkiä huomaat saaneesi juuri sen, mitä olet toivonutkin. Jotkut kutsuvat sitä sattumaksi, jotkut kohtaloksi, monet johdatukseksi. Kirjan mukaan kyse on maailmankaikkeuden antamasta vetoavusta. Ota yksi askel oikeaan suuntaan itse ja maailmankaikkeus järjestää sinulle kaksi askelta lisää.

Suurin ongelma synkronin kohdalla on, että tunnistamme sen ihan liian harvoin. Eteen tupsahtaa loistava tilaisuus päästä kurssille, alkaa osa-aikaiseksi yrittäjäksi, mennä eteenpäin jne. mutta muutos tuntuu pelottavalta ja kieltäydymme. Saamme lahjahevosen, katsomme sen suuhun ja lähetämme sen takaisin. Synkroni ilmenee harvoin juuri siinä kaavussa kuin toivomme. Maailmankaikkeuden antama lahja myös velvoittaa: no tässä on nyt sulle se, mitä halusit, tee sillä jotain. Ehkä onkin helpompaa jäädä vanhaan uhrin ja epäonnistujan rooliin voivottelemaan, kun mitään ei koskaan tapahdu.

HÄPEÄ

Häpeä opitaan jo lapsena. Asioista ei sovi puhua, kissaa ei saa nostaa pöydälle, muuten tulee häpeä ja syö elävältä.

Kritiikki on häpeän kantaäiti. Ja nyt puhutaan nimenomaan ei-suunnatusta, epäoikeutetusta kritiikistä. Tämän viikon tärkeimpiä tehtäviä on opetella erottamaan häpeän tunteita tuottava, hajottava kritiikki rakentavasta, eteenpäin vievästä kritiikistä. Vaikea homma, mutta välttämätöntä, jotta voi tunnistaa niitä syitä, mikä estää etenemästä haluamaamme suuntaan. Jos saadun palautteen jälkeen on energinen olo: ok, tuossa ja tuossa voin tulla paremmaksi ja tuota voin kehittää vielä eteenpäin, on kysymys hyvästä, rakentavasta kritiikistä. Mikäli olo on tyhjä ja tunnet häpeää (aaargh, olen tyhmärumalahjatonlihavapaska) on ihan aiheellista miettiä kritiikin antajan tarkoitusperiä ja suojella itseään tuollaiselta palautteelta – todennäköisesti koko ihmiseltä.

 TEHTÄVÄ

Jatka seuraavia lauseita:

  1. Lempileluni lapsena oli…
  2. Lempileikkini lapsena oli…
  3. Paras elokuva, minkä näin lapsena oli…
  4. En tee sitä enää usein, mutta tykkään…
  5. Jos olisin vähän iloisemmalla mielellä, haluaisin…
  6. Jos ei olisi jo liian myöhäistä, haluaisin…
  7. Lempisoittimeni on…
  8. Käytän rahaa itseeni ja huvitteluun kuukaudessa…
  9. Jos en olisi niin tiukka itselleni ja sisäiselle taiteilijalleni, ostaisin itselleni…
  10. Ajan varaaminen vain minulle itselleni on…
  11. Pelkään, että jos alan unelmoida…
  12. Tykkään salaa lukea…
  13. Jos minulla olisi ollut täydellinen lapsuus, minusta olisi kasvanut…
  14. Jos se ei kuullostaisi niin hullulta kirjoittaisin tai tekisin…
  15. Vanhempieni mielestä taiteilijat ovat…
  16. Minun mielestäni jumalan mielestä taiteilijat ovat…
  17. Tässä itsensälöytämisprosessissa tuntuu omituiselta se…
  18. Että luottaisin itseeni on todennäköisesti…
  19. Musiikki, joka saa minut hyvälle mielelle on…
  20. Tykkään eniten pukeutua…

 TEHTÄVIÄ

  1. Kuvaile oma huoneesi lapsena, voit myös halutessasi piirtää sen. Mikä oli lempparijuttusi huoneessa? Mistä pidät nykyisessä huoneessasi? Et mistään? No – hanki jotain, mistä tykkäät, vaikka jotain, mikä muistuttaa lapsuutesi huoneesta.
  2. Kirjoita viisi luonteenpiirrettäsi lapsena, joista tykkäsit.
  3. Kirjoita viisi lapsuutesi saavutusta (hyppäsit 3 m ponnulta, vaikka pelotti, opetit naapurin tytölle, miten hypätään kahta narua, sait ysin tärkeässä matikan kokeessa… tms).
  4. Kirjoita viisi ruokaa/herkkua, joista tykkäsit lapsena. Ja syö jotain niistä tällä viikolla!

TEHTÄVÄ

Tavat: Tarkastele tapojasi ja mihin aikasi menee. Voi olla, että löytyy aika monta juttua, jotka eivät ole hyväksi itsellesi tai tue tässä prosessissa. Jotkut tavat ovat suorastaan itsetuhoisia. Katsotko esimerkiksi telkkaria, vaikka sieltä ei tule mitään kivaa, jäätkö kenties hengailemaan nettiin ja facebookiin, vaikka olet jo tsekannut, mitä kavereille kuuluu, vietätkö aikaa kavereitten kanssa, joista et oikeastaa yhtään tykkää vain, koska et halua olla yksin? Jotkut huonot tavat ovat itsestään selviä (juopottelu, tupakointi, mähkiminen). Kirjoita lista kolmesta huonosta tavastasi. Kirjoita myös, mitä hyötyä sinulle on näiden tapojen jatkamisesta.

Jotkut huonot tavat ovat vähän vähemmän ilmiselviä (ei aikaa treenata, hiljentyä, aina muiden käytettävissä, vääränlaisten ihmisten kanssa hengailu…). Kirjoita lista kolmesta tällaisesta ”epätarkemmasta” huonosta tavasta. Kirjoita (mahdollisimman tarkasti), miten ne sabotoivat elämääsi.

TEHTÄVÄ

Kirjoita lista ystävistäsi, jotka ovat sinulle hyväksi. Valitse listalle ihmisiä, jotka oikeasti auttavat sinua. Tässä on tärkeä huomata ero niiden kanssa, jotka oikeasti auttavat sinua, koska sinä olet sinä ja niiden kanssa, jotka saavat sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi. Siinä on selkeä ero, kun auttaa ystäväänsä ja kun auttaa ystäväänsä, kun hän on niin avuton. Varo ystäviä tai tuttuja, jotka saavat avunannollaan sinut tuntemaan itsesi avuttomaksi!

 

 

TEHTÄVIÄ

Nimeä viisi ihmistä, joita ihailet. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä ihmisestä, joita ihailet salaa. Mitä ominaisuuksia näillä ihmisillä on, joita voisit löytää ja kehittää itsessäsi?

Nimeä viisi ihmistä, jotka ovat kuolleet, mutta jotka olisit halunnut tavata. Sen jälkeen kirjoita lista viidestä jo kuolleesta ihmisestä, joiden kanssa haluaisit hengata ”taivaassa” (tai minkä nyt koetkin sopivaksi paikaksi tavata heitä).

Vertaile kahta edellistä listaa. Löydätkö jotain eroja? Tunnistatko siitä, että joitakin pitäisi haluta tavata ja jotkut vain tuntuvat kiinnostavammilta ja hauskemmilta? Mieti, mitkä ominaisuudet ihailemissasi ihmisissä, joiden kanssa haluaisit viettää aikaa, on sellaisia, joita voisit kehittää itsessäsi.

ENSI VIIKKO

Aloitamme jo neljännen yhteisen viikon! WAU!

Jatketaan aamusivujen kirjoittamista ja tavoite on seitsemän aamua viikossa (I promise!!). Taiteilijatreffit kuuluu myös ohjelmaan. Itse ajattelin nyt päästä tuumasta toimeen niiden ostamieni kangasvärien kanssa. Lisäksi ohjelmassa olisi tunnin meditatiivinen kävelylenkki (yksinään) sisäistä kuplintaa kuunnellen. Ja kommenttiboksi on auki koko viikon (ja siitä eteenpäinkin såklart!) keskustelua, ajatuksia, mielipiteitä ja kysymyksiä varten.

Kaikki aikaisemmat The Artist Way -postaukset löytyy täältä.


9 Responses to “3 – Recovering a Sense of Power”

  1. Avatar Nimetön sanoo:

    Aloitupäivästäni lauantaista saakka on aamusivut tehtynä. Taiteilijatreffeillä kävin kävin sunnuntaina kuvaamassa näyteikkunoita ja se oli tosi hauskaa. Tulokset nähtävillä blogissani ;-D.

  2. Avatar sokeri sanoo:

    Olen kirjoittanut aamusivut kiltisti joka aamu. ;) Taiteilijatreffeillä käynti on edelleen vähän vaikeaa. Kävin kokeilemassa army -tuntia ja selvisin siitä ihan hymyillen, vaikka tuskin menen uudestaan. Akvarellilehtiö on tullut myös hankittua tulevan varalle.

    Tämän viikon tehtäviä pohtiessa huomasin kuinka erilaisia ihmisiä ihailen. Mielelläni kuvittelisin ihailevansa fiksuja ihmisiä, jotka ovat tehneet suuria tekoja ihmiskunnan hyväksi, mutta ei se ihan niin mene…

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ihan samaa olen ajatellut itsekin. Eli että sitä jotenkin toivoo ihailevansa fiksuja ja hyviä ihmisiä, joita on ”arvostettavaa” ihailla… Mutta todellisuudessa listalta löytyy ennemminkin sellaisia tyyppejä, joihin voin jollain tasolla itse samaistua. Onneksi näitä listoja ei tarvitse paljastaa kenellekään muulle kuin itselleen! :)

  3. Avatar Ai-Aina sanoo:

    Heissan!

    Aamusivut ovat kyllä joka viikko huonolla tolalla…. Olen kuitenkin joka aamu tietoisesti koittanut miettiä mitä on mielessä. Sitä en ole koskaan aiemmin huomannut ajatella ja tämä mietintä on ollut ihan mielenkiintoista. Siis tarkoitan, että yleensähän sitä vain nousee ja aloittaa rutiinit ajattelematta mitään. Nyt kun olen tietoisesti miettinyt tuota heräämistä ja nousemista, niin huomaankin mielessä pyörivän aikas paljon erilaisia asioita, joita en ole aiemmin huomannutkaan. Osasinkohan selittää asiaa lainkaan ymmärrettävästi :) ?

    Taiteilijatreffeillä olen käynyt mm. Hulluilla Päivillä ihan yksin ja ostamatta mitään. Katselin vain ihmisiä tohinoissaan. Tällä viikolla kävin saunassa ihan yksin ja rauhassa. Huomasin, etten ole sitäkään tehnyt moneen vuoteen vaan aina on ollut esim. perhettä mukana.

    Muutenkin nuo tehtävät ovat olleet mukaansatempaavia.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiva kuulla, että tykkäät tehtävistä!

      Varmasti aamuinen omien tuntojen tutkailu on vähintäänkin hyvästä. Se on ehdottomasti aamusivujen yksi tarkoitus. Tosin funtsimalla ei pääse samalla tavalla ”tyhjentämään kovalevyä” kuin kirjoittamalla, joten ehkä seuraava askel voisi olla oikeasti kirjoittaminen. Mutta olen kyllä sitä mieltä, että arkisten asioiden ”tietoinen” tekeminen (niinkuin juuri aamuaskareiden kanssa puuhaaminen niin, että samalla antaa aikaa omille ajatuksilleen) on ehdottomasti hyvä juttu ja askel juuri siihen hyvää tekevään suuntaan.

      Taiteilijatreffisi kuullostavat tosi hauskoilta. Erityisesti tuo Hulluilla Päivillä tai muissa saman tyylisissä kaupallisissa tapahtumissa ihmisten meininkien ihmettely on sellaista, mistä itse tykkään – mutta en oikeastaan juuri koskaan enää muka ehdi tehdä sitä. On kuitenkin ihan eri asia olla siellä yhtenä ”hulluna” kuin kaikessa rauhassa katsella koko sirkusta. :) Toisaalta kaipaan kyllä myös rauhottumista saunassa, vaikka jostain syystä juuri saunassa huomaa, miten vaikeaa todellinen rauhoittuminen onkaan…