Kos -matkapäiväkirja, Day 1

perjantai 30. elokuu 2013

Terkkuja Kosilta!! Täällä on aurinkoa, lämpöä, meri ja hyvää ruokaa! Me so happee!!

Aikaisemmilla reissuillani olen aina kirjoitellut matkapäiväkirjaa käsin nahkakantiseen muistikirjaan. Nyt en tullut hankkineeksi uutta Moleskinia – ja muutenkin ajattelin, että täällähän nämä matkahöpinätkin pysyvät hyvässä muistissa ja itselle myöhemminkin helposti löydettävissä. Ainoa miinuspuoli on se, että blogiin ei pysty teippaamaan autenttisia käyntikortteja, bussilippuja ja servetinkulmia, mutta ehkä niistäkin kuolemattoman tärkeistä artefakteista riittää, kun on kuvat täällä.

Elikkäs nyt seuraa viikon ajan matkapäiväkirjatyyppisiä päivityksiä. Ajatus oli kyllä ottaa ihan asukuviakin, otin oikein jalustan mukaan (miettikää!! LOL!), mutta eihän tuota mun partsin ovea saa kuin ehkä 30 cm auki, mahdun siitä justjajust itse, eli ei se mikään ihan otollisin asujen kuvauspaikka ole. Katsotaan nyt keksinkö täältä ketään, jota kehtaisin pyytää kuvausassistentiksi…

Mintun Kos -matkapäiväkirja, eka päivä eli perjantai 30.8.2013

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lento lähti tänään Arlandasta oman mittakaavani mukaan aivan sika-aikaisin, klo 5.30. Tällaisena totaalisena charter-noviisina en uskatanut uhmata Fritidsresoreitten vaatimusta, että kentällä pitää olla peräti kaksi tuntia ennen lähtöä. Tavallisesti en juuri varaile ylimääräistä terminaalissahengailuaikaa, kun on kyseessä läpeensä tuttu lentokenttä. En ollut kiinnostunut lohkaisemaan varsin vaatimattomasta matkabudjetistani penniäkään lentokenttämatkoihin, mikä tarkoitti sitä, että suuntasin kentälle julkisilla liikennevälineillä. Normaaliin aikaan SL:n välineitä joustavasti yhdistelemällä meiltä kotoa pääsee Arlandaan reilussa tunnissa. Voin kertoa että keskellä viikkoa pikkutunneille sijoittuva ajankohta ei ole aivan yhtä antoisa.

Eilisillan hässäkkää lisäsi vielä Tillskärarakademin satavuotisjuhlat, joita en voinut jättää väliin – sekä kaikenlaiset muut hommat, joita olen ilokseni itselleni kasannut. Lopputulos oli se, että olin eilen kotona yhdeksän aikaan illalla parin skumppalasillisen hilpeässä huurussa, enkä ollut edes aloittanut pakkaamaan vielä. Matkalaukku oli sentään haettu jo kellarista. Vaellukseni kohti lentokenttää oli määrä alkaa tasan kahdeltatoista lähtevällä bussilla, joten olihan tuossa hyvin aikaa. Haha!

Hiukan jännitti, että mitähän oikein on jäänyt, mutta toistaiseksi en ole keksinyt kuin kolme asiaa: hammaslanka, euro-kolikkokukkaro ja Berocca. Kaikkia niitä ilman selviän kyllä viikon ihan mainiosti. Kolikko-ongelma onkin jo ratkennut ihan itsestään, hammaslankaa saa täältäkin varmasti jostain ja vitamiinia posottaa taivaalta, joten nou hätä. Sen sijaan ihmettelen, että tarvitsenko tosiaan viisi kirjaa matkalukemiseksi? (Syyskuun Ellen lisäksi…). Ihan niinkuin matkalaukku ei jo muutenkin painaisi ihan tarpeeksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matka meni ihan hyvin. Olin todella hyvissä ajoin kentällä ja hetken ihmeteltyäni, miten oikein saan aikani kulumaan, seurasin lukuisten reppumatkailijoitten esimerkkiä ja heitin pitkäkseni lentokentän penkille. Kun herätys pärähti soimaan tunnin kuluttua, huomasin nukkuneeni ihan sikeästi. Sama meininki jatkui lentokoneessa. Tuskin oltiin vielä edes ilmassa, kun jo olin unessa. Sinänsä hyvä, koska täytyy tunnustaa, että se seuramatkoille ilmeisesti tyypillinen äänimaailma (mamma, mammaaa, MAMMMAAA!!) koetteli aika tavalla Mintun matkailija-zen -hermoja. Sen sijaan yksikään niistä noin kuudestasadasta (siltä se tuntui…) alle kolmivuotiaasta, jotka koneeseen ahdettiin, ei saanut kunnon itku-potku-raivaireita tahi muunlaista hermoromahdusta, mikä on kaikkien tilastojen mukaan täysin mahdotonta. Mutta ihanaa.

Laskeutumisen jälkeen koin veret-seisauttavan seuramatkahetken: koko koneellinen ihmisiä puhkesi valtaviin aplodeihin, kun lentsikka oli saatu turvallisesti takas maan kamaralle. I say no more.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kosin pikkuruisella kentällä tuli heti kotoisa olo, kun samalla matkalaukkuhihnalla jaettiin myös Helsingistä tulleen Norwegianin matkatavaroita. Sittemmin kävi ilmi, että suomalaisia on täällä vähintään yhtä paljon kuin ruotsalaisia – eli ihan älyttömän paljon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä vielä lentokentällä koitan todistaa itselleni, että kyllä, täällä sitä ollaan ja tuo ihana mollukka taivaalla on aurinko ja tämä ihana lämmin tuuli on ihan vaan mua varten!

Olin kunnon seuramatkahenkilö lomaa varatessani ja maksoin kiltisti lisämaksun matkatoimiston lentokenttäkuljetuksista. Harmittaa ihan, että en huomannut ottaa kuvaa viehättävästä oppaasta, joka seikkaperäisesti kertoi bussilastilliselle ihmisiä kaikkea olennaista jännittävästä matkakohteestamme. Olo oli samalla kertaa surrealistinen ja turvallinen. Meistä pidetään huolta, me laitamme turvavyöt kiinni ja muistamme juoda vain pullotettua vettä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkuruinen Kos Bay hotelli näyttää livenä vieläkin pienemmältä kuin matkanjärjestäjän verkkosivujen laajakulmalla otetuissa kuvissa. Haha! No, eipä tuo nyt mikään yllätys ollut.

Huoneet eivät olleet vielä valmiita, mikä sekään ei ollut yllätys, koska olimme paikalla jo ennen puolenpäivän virallista huoneidenluovutusaikaa. Vaihdoin aulan nurkassa farkut hellemekkoon ja lähdin tutkimaan ympäristöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotelli sijaitsee aivan huvivenesataman vieressä – ja täytyy kyllä sanoa, että katseltavaa riittää, vaikkei mikään veneintoilija olisikaan. Yksi Suomen lippukin siellä liehui kaikkien komeuksien seassa. Tuli heti niin kotoinen olo!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelin rantabulevardia melkein keskustaan saakka. Tai no, voiko sitä kävelyksi sanoa, kun pysähdyin joka kolmannella askeleella näpsäisemään kuvan vihreänsinisenä läikehtivästä merestä ja upean sinisestä taivaasta. Valehtelematta tuli otettua sata lähes identtistä kuvaa… Melkein kuin en olisi voinut tajuta, että tämä kaikki on totta. Niin kaunista ja niin hillittömän makeeta saada olla täällä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti ensimmäisessä mahdollisessa kohdassa rynnin rantaan liottamaan varpaitani kirkkaassa lämpimässä vedessä. Taisin nauraa ihan ääneen, kun oli niin hienoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aavistuksen vähemmän hienolta tuntui, kun olin silmäillt useammankin rantakahvilan ruokalistoja. Hintataso ei todellakaan ole mikään hillittömän edullinen täällä. No, onneksi pakkasin ruokailuvälinesetin mukaan – täytyy yrittää hoitaa osa aterioista omalla partsilla tai piknik-tyyliin. Sitten voi välillä käydä jossain ulkonakin syömässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hetken mietin, että jos jäisinkin tänne. Englanti sujuu – eikä hollankikaan voi niin hillittömän vaikea kieli olla. Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pienen kävelylenkin jälkeen palasin takaisin hotellille ja sain huoneeni. Parvekkeelta on näköala satamaan, mikä on oikein mukavaa. Muuten voisin vähän nillittää (eikös hotellihuoneesta valittaminen kuulu charter-matkailijoiden perushommiin?). Olen maksanut yli 900 kruunun lisämaksun siitä hyvästä, että saan kahden hengen huoneen yksin käyttööni. Tämä koppi on kyllä niin pieni, että tästä ei kahden hengen huonetta saisi tekemälläkään. Eden matkalaukkuni ei mahdu avonaisena mihinkään… Vessanpytyn vesikin valuu koko ajan.

No toisaalta, täällä on hyvä toimiva wi-fi – eikä sitä nyt muutenkaan hotelliin olla tultu asustelemaan. Enkä ole meluherkkä. Pystyn kyllä nukkumaan, vaikka pytty lorisisikin. Että never mind.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muotibloggari on suurshoppaillut! Piz Buinin after sun oli täysin heräteostos. Tuntui jotenkin siltä, että aurinkolomalla pitää olla after sun -voidetta! Smashboxin luonnollisen pinkiksi muuttuva huulia pullistava kiilto oli supersuosikkini muutama vuosi sitten. Nyt tajusin tarvitsevani jälleen sellaisen. Pullonavaaja-korkkiruuvi oli pakollinen tarvekaluhankinta, joka sattumalta matsaa muihin ostoksiin. Ihanaa!

Tältä reissulta ei sitten varmasti muita ostoksia tulekaan. Paitsi kisu- ja kotivahtina toimiville Karkille ja Peetulle pitää tietty keksiä jotain kivaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tärkein missio huoneen saamisen jälkeen oli tietty hypätä bikineihin ja painua uimaan. Kävelin hotellilta toiseen suuntaan – keskustasta poispäin – ja löysin mielettömän kivan ja uiskenteltuun hyvin sopivan poukaman. Lilluin vedessä varmaan yli tunnin ja nautin olostani. Vesi ei voi olla astettakaan alle kolmenkymmenen, niin mielettömän ihanalta se tuntuu. Siinä pulikoidessani muistin, kuinka aikoinaan äidin ja isän kanssa matkoilla olessani saatoin olla tuntikausia vain meressä. En olisi mitenkään halunnut nousta takaisin kuivalle maalle, mutta sitten alkoi tulla jo niin järjetön nälkä, että oli ihan pakko. Rauhoittelin itseäni, että mitä todennäköisimmin meri on paikallaan vielä huomennakin.

Pieni takaisku sattui, kun kävin juomassa yhden after beach -oluen. Paikka oli oikein mukavan tuntuinen, omistajana sattumalta suomalainen, kivan ja välittömän oloinen Jaana. Maksettuani tajusin kuitenkin, että noviisia ulkomaanrahalla maksajaa oli huijattu ja bissestä kiskottu yli kaksinkertainen hinta. Eihän tuossa mistään isosta rahasta ole kysymys tietenkään, mutta on niin mäntti tunne tulla huijatuksi. Olin ajatellut, että voisin mennä samaan paikkaan syömäänkin, kun olisin ensin käynyt vain hotellilla suihkussa ja laittamassa vähän järkevämmät vaatteet. Mutta nyt en tosiaankaan aio mennä sinne toista kertaa. Nih.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päädyin hotellin lähellä olevaan kivan näköiseen tavernaan syömään kunnon Horiatiki-salaattia ja tassillisen tsatsikia. Viimeksi Kreikassa ollessani söin joka ikinen päivä kreikkalaisen salaatin. Tällä reissulla ajattelin olla vähän vähemmän rabiaatti, mutta kyllä tuo nyt näin ensimmäisen illan kruunasi aivan täydellisesti!

Nyt on tämä bloggari aikas kuitti viimeisen vuorokauden seikkailuista. Aika laittaa pää tyynyyn ja kiskoa unta palloon, että jaksaa taas huomenna aurinkolomailla. Ajattelin vuokrata polkupyörän ja lähteä vähän tutkimaan lähirantsuja, joita kuulemma pitäisi löytyä ihan muutaman kilometrin säteellä useampiankin. Ensin tosin olisi Fritidsresorin tervetulotilaisuus, mitä en halua jättää väliin. Kun ollaan seuramatkalla, niin ollaan sitten kanssa!


4 Responses to “Kos -matkapäiväkirja, Day 1”

  1. Tarja sanoo:

    Ihanaa lomaa, Minttu! Mahtava päästä mukanasi edes virtuaalilomalle – kärsin akuutista matkakuumeesta, johon ei ole tule parannusta, ellen satu voittamaan lotossa… :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiitti!! Täältä tulee nyt juttua, kun on omassa huoneessa hyvä wi-fi – eikä muutakaan matkaseuraa ole kuin te ihanat lukijat!

  2. JonnaH. sanoo:

    Ihana postaus! Saatoin tirskahtaa pari kertaa kohdassa: Mintun matkailija-zen -hermoja. :D