Kos, matkapäiväkirja, Day 3

maanantai 02. syyskuun 2013

Kolmas Kos-lomapäivä takana! Jo nyt voin sanoa, että ei yhtään kaduta, että päätin lähteä reissuun yksin. Vastoin ennakkopelkojani olen tullut ihan mainiosti toimeen itseni kanssa ja meillä on ollut oikeasti tosi mukavaa!

Ennenkuin mennään tämän päivän juttuihin, tiedotusluonteinen viesti äidille: kyllä, olen katsonut onko ilmastoinnissa säätönappulaa – ei ole. Eikä ole myöskään mitään kaukosäädintä. Ainoa säätö on pois päältä ja päälle.

Sunnuntain matkasuunnitelmassa luki: biitsipäivä + illallinen. Arvatkaa siis, mikä oli päivän pääasia. Haha!

Kos 2013 Day 3 1

Pitää kuitenkin sanoa vielä pari sanaa eilisillasta. Suunnitelma oli lähteä vanhaan kaupunkiin illalliselle, mutta blogijuttujen ja muun säätämisen kanssa meni niin myöhään, että päätin kävellä tuohon ihan vain lähelle haukkaamaan jotakin. Sain hotellin grand old ladyltä vinkin tässä lähellä sijaitsevasta Koako-nimisestä ravintolasta. Olen aika skeptinen tuollasiin pyytämättä tuleviin, suorastaan tyrkyttäviin suosituksiin. Yleensä on vähintäänkin oma lehmä ojassa ja kusiini kauhan varressa. Nyt ei kuitenkaan ollut parempaakaan ideaa tarjolla, joten päätin katsastaa, mikä on meininki.

Kos 2013 Day 3 2

Ja meninkihän oli mitä mahtavin! Aivan ällistyttävä tunne olla suht isossa ravintolassa, jossa kaikki muut asiakkaat ovat kreikkalaisia! Kävi ilmi, että siellä oli isohko seurue juhlimassa yhden perheen tyttären konfirmaatiota, mutta ei suinkaan kaikki. Jotenkin tuntuu, että on aika hyvä suositus päätyä paikkaan, jossa paikalliset haluavat syödä ja viettää lauantai-iltaa. Ja nauttimani moussaka – se oli täydellinen! En tiennytkään, että tuo kreikkalaisten kansallisruokalaji voi olla muutakin, kuin välittömät rasvaöverit aiheuttava ateriapommi. Maukasta, mausteista, täyteläistä ja kertakaikkiaan ihanaa oli eilen nauttimani moussaka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Menee vähän ruokailupainotteiseksi, mutta pitää nyt oikein leuhkia, että tänä aamuna kerkesin aamiaiselle ennekuin fetat oli loppu. Aikainen Minttu fetat nappaa – niin se on! Mutta en vienyt viimeisiä. Ja kyllä olikin hyvää!

Vähän outoja normaaliin elämääni verrattuna nämä ateriatottumukset täällä. Yleensä en syö juuri mitään aamiaiseksi, mutta täällä tulee vedettyä kunnon mätöt. Päivällä en ole syönyt täällä kuin yhden tai kaksi voileipää ja sitten taas illalla kunnon aterian. Tavallaan voisi ajatella, että olisi järkevämpää, jos vaikka joka toinen ruoka olisi tukevampi, mutta niin se nyt vaan ei tunnu menevän. Eikä päivällä toisaalta siinä kuumuudessa ole mikään nälkäkään. Tosin ihan karsea suolanhimo on iskenyt aina iltapäivisin.

Kos 2013 Day 3 4

Aamiaisen jälkeen pakkailin reppuni vakaana aikomuksena suunnistaa uudelleen Lambi-biitsille, mutta tällä kertaa vähän lähemmäksi Kosia. Kun pääsin uljaan ratsuni luokse, kohtasin murheellisen näyn. Takakumi oli aivan tussuna!

Taluttelin reppanan pyörän korttelin toiselle puolelle pyörävuokraamoon ja olin ihan, että kattokaa ny, näin tässä kävi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meni ehkä kolkyt sekuntia, kun pyörävuokraamon setä otti fillarin haltuun ja vakuutteli, että nou hätä madam, we fix this. Ja sitten toiset kolkyt sekuntia, kun samainen setä tuli taluttaen punaista fillaria: is red bike okay with you madam? Madam oli ihan että, juu, toimii tosi hyvin ja niin uljas musta menopelini muuttui kodikkaasti kilkattelevaan ja kitisevään lähes yhtä uljaaseen punaiseen.

Kos 2013 Day 3 6

Lambilla esitin vaikeasti tavoiteltavaa. Kävin tsekkaamassa rantsun jos toisenkin, mutta yhdessä oli liian kivikkoinen ranta ja toisessa liikaa ihmisiä. Päädyin lopulta mukavan sisäänheittäjän ansiosta Plaza bar & cafén hallinoimalle rannanpätkälle (never underestimate the power of a good sales man!). En ollut oikeastaan ajatellut ollenkaan viettää sekuntiakaan väheksymilläni rantarivitaloaurinkopedeillä. Mutta sitten toisaalta, asioissa on aina monta puolta. Aurinkopetislummit eivät tosiaankaan kuullosta miltään tunnelmallisuuden riemuvoitolta, mutta näin yksin matkustavalle tilanteessa oli monta etua. Joista ei ollenkaan vähäisimpänä se, että viereisessä rivipetirivissä makoili kaksi reipasta ruotsalaisneitosta, joille saatoin jättää Kånkenin vahdittavaksi merilillumisen ajaksi.

Tänään tuli myös todistettua, että ikinäkoskaan ei ole liian myöhäistä oppia jotain. Päivän opetus on se, että tulikuuma rantahiekka on oikeasti tulikuumaa, vaikka yrittäisi vain ihanihan nopeasti kipaista aurinkopetin päätyyn vaihtamaan makuuasentoa. Ja että mustat lipsut ne vasta sitten kuumat ovatkin, jos ne jättää lojumaan aurinkoon. Terkuin nimim. ”jalkapohjia kuumottelee vieläkin” ja ”tästä lähtien laitan lipsut aina penkin alle varjoon”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Auringonottoon liittyy monta dilemmaa. Tykkään lojua auringossa, rakastan sitä pikkuisen kuplivan kuumottavaa tunnetta, minkä paiste aiheuttaa iholla. Toisaalta kammoan, suorastaan pelkään, palamista. En varsinaisesti välitä ruskettua ihan älyttömäsi, mutta kyllähän kiva päivetys olisi ihan mukava lomatuliainen. Aikoinaan Costa Rican reissulla olin niin hysteerinen, että käytin koko ajan 50 suojakerrointa ja total sun block -voiteita. Lopputuloksena oli se, että parin viikon loman tokavikana pävänä tajusin olevani aivan valkoinen. Menin sitten aurinkoon ilman mitään suojakertoimia ja poltin itseni, en nyt pahasti, mutta ikävästi kuitenkin.

Nyt olen yrittänyt vetää vähän keskilinjaa. Kasvoille ja dekoltee-alueelle viitäkymppiä, yläkroppaan kahtakymppiä (Nivean voide saatu blogin kautta!) ja muualle viittätoista. Toivotaan, että tällä cocktaililla tulisi kiva päivetys… Vielä en nyt ainakaan ole alkanut hysterisoimaan, että eihän täällä mitään väriä näy missään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tadaa! Tein sen! Kävin varaamassa kolmen saaren purjehduksen ihan omin avuin. (buja, Fritidsresor!). Pikkuisen kyllä hirvitti, kun tänäänkin on tuullut niin kovasti, että suurin osa laivoista on jättänyt lähtemättä. Merikarhun ja nallekarhun risteytykseltä näyttävä laivan kapteeni vakuutti, että this boat is not going to sink. Taisi nähdä, miten valahdin kalpeksi, kun kuulin, että merellä on ollut tänään kuusi metriä korkeat aallot… Elikkä voitte tulla sitten naaraamaan tuonne Aigeian merelle, jos huomenna ei kuulu matkapäiväkirjajuttua… ehe ehe.

Päätin sitten esitellä tuon 30 cm leveän partsin oviaukkoni yhdessä illan asuni kanssa – haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • paita, Mintun ompelimosta
  • shortsit, H&M
  • sandaalit, Moheda
  • korvikset (hyvin näkyy…), Glitter (saatu blogin kautta)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja vielä äärimmäisen taidokas close up peilin kautta… En käsitä, miten jotkut osaa tehdä näistäkin ihan kivan näköisiä kuvia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalliselle läksin fillarilla, kuinkas muuten. En enää viitsi kulkea jalan lyhyttäkään matkaa, kun pyöräily on täällä niin helppoa. Kaikki pääväylät on varustettu selkeillä vaalenpunaisilla (!!) hyväpäällysteisillä pyöräkaistoilla. Ja sielläkin, missä pyöräteitä ei ole, autoilijat tuntuvat olevan todella herkkiä huomioimaan fillareilla liikkujat. Arvostan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suuntasin vanhaan kaupunkiin, kun se eilen illalla jäi tekemättä. Siinä matkalla tajusin, että vaikka eilen annoinkin vähän elitistisen väheksyviä kommentteja turistirihkamasta, kyllä nuo tuollaiset romukaupat kuitenkin jotenkin kuuluvat lomamatkan maisemankuvaan. Kai se on se, kun lapsena on äiskän ja iskän kanssa matkustaessa tottunut, että tällaiselta lomakohteessa pitää näyttää, että tuostakin näkymästä tulee jotenkin hyvä olo. En silti edelleenkään ajatellut mennä ostoksille. :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elia-nimisestä ravintolasta sain suosituksen sekä oppaalta että täältä blogin kautta. Reippaana suunnistin kartan kanssa, mutta kun kolmatta kujaa tarkastelin turhaan, oli pakko taipua ja kysyä neuvoa. Minä kun olen aina kuvitellut, että legendaarisen surkean suuntavaistoni vastakohdaksi olisin erinomainen kartanlukija. Mutta ei, kysymättä ei olisi löytynyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokalistalta tilasin Elia’s souvlaki -annoksen, jossa on kana-, possu- ja lammasvarras. Annos oli aivan mahtavan suuri ja kivan mallisia friteerattuja perunoita söin ehkä kaksi. Mukana oli myös kaalipohjainen salaatti, joka oli yllättävän maukasta karusta ulkonäöstään huolimatta. Pääasia oli kuitenkin vartaat ja grilliruokafanille ihanasti parilalle maistuvat mehevät lihanpalat toimivat erinomaisesti. Muutenkin grillatun ruuan tuoksu leijui houkuttelevasti koko paikan yllä.

Aivan mahtava päivä oli taas tänään! Nyt täytyy käydä kiireen vilkkaa nukkumaan, että on huomenna reippaana meriseikkailussa!


8 Responses to “Kos, matkapäiväkirja, Day 3”

  1. Avatar peetu sanoo:

    äiti hei, kysy respasta onko niillä kaukosäädintä ilmastointiin. Saattaa olla että niillä on vaan yks universaalikaukosäädin, joka käy kaikkien huoneiden ilmastointiin. Eikä kannata ottaa avainta pois seinästa, koska valojen mukana lähtee myös jääkaappi…

    • Minttu Minttu sanoo:

      Hyvä vinkki, kiitti Peetu! Joo, havaitsin tänä aamuna, että vesipullot jääkaapissa oli vain vähän haileita…

  2. Avatar Marjukka sanoo:

    Näitä sun matkajuttuja on niin hauska lukea!

  3. Avatar Hanna sanoo:

    Vau!! Näytät tosi upealta! :) Loma kelpais tännekin, koko kesä töissä ja nyt taas opintojen pariin, huoh. Nauti. :)

  4. Avatar JonnaH. sanoo:

    Kreikkalainen ruoka, pure love! Aurinko selvästi tarttui rannalla, mukavan päivettynyt olet! :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiva kuulla, että näytän edes vähän päivettyneeltä. Välillä tuntuu, että hiukset vain vaalenee ja nenä punottaa, mutta muuta ei tapahdu. :D