Kos – matkapäiväkirja – Day 4

maanantai 02. syyskuu 2013

Voitte pakata naarausvehkeet takaisin kellariin. Olen selvinnyt huikeasta purjehdusseikkailuistani takaisin kuivalle maalle!

Oli aivan mahtavan ihana, leppoisa päivä täynnä aurinkoa, merta, kauniita maisemia ja – mikä tärkeintä – kristallinkirkkaassa vedessä uiskentelua. Kiitoksia vain kaikille, jotka tuota ”kolmen saaren” -purjehdusta suosittelivat. Retki oli aivan juuri niin mahtava kuin annoitte ymmärtää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkuisen kyllä jännitti etukäteen. Täällä on ollut tosiaan ihan älytön tuuli ja parina viime päivänä puiset suuret purjehdusveneet ovat pysyneet satamassa. Olen aika nössö siinä mielessä, että helposti menee kyllä pupu pöksyyn, jos kovasti merellä keikuttaa. Aamulla satamaan fillaroidessani tein henkilökohtaisia tilannearvioita tuulen/merenkäynnin mahdollisesta senhetkisestä tilasta. Mitenkään erityisen tuulettomalta ei keli mielestäni vaikuttanut.

Tiedän, että moni saattaa ajatella, että ollaanpas sitä nyt herkkänahkaisia, jos pieni merenkäynti pelottaa. Ja kieltämättä – olisin mielelläni sellainen raisu hurjapää, joka olisi kaiken edessä vain, että huihai, antaa keikkua vaan. Toisaalta, jos ajattelee asian positiivista puolta, enpähän tarvise mitään järisyttäviä extreme-kokemuksia saadakseni pienet adrenaliini-kicksit silloin tällöin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olin paikalla hyvissä ajoin, että sain valloitettua itselleni mukavan nurkkauksen hyvältä paikalta, pois muiden kulkuväyliltä. (Kiitoksia vaan tästäkin vinkistä!). Se osoittautui erittäin hyväksi strategiaksi, sillä lopulta laiva oli varsin täynnä ja loppuja ahdettiin istumaan ripirinnan laivan viertä kiertäville penkeille. Itse sain nautiskella mukavasta löhöilypaikastani koko matkan ajan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kos Town mereltä nähtynä. Tästä kun katsoo, en yhtään ihmettele, että tuolla järjestetään paljon myös erilaisia maastopyöräilyretkiä. Aika kivat korkeuserot heti kaupungin takana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edessä näkyy Turkki. Kosilta on vain 25 km meren yli Turkin puolelle. Taitaa olla kaikkien täällä matkailualalla olevien yhteinen vitsi sanoa, että uimallakin pääsee yli, jos on riittävän sinnikäs. Olen kuullut tuon tosin vasta vain kolme kertaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän filosofointeihin inspiroi meren kaikki erilaiset sinisen sävyt hilpeän heleästä turkoosista dramaattisen vaativaan musteensiniseen. En ole mikään heraldikko, mutta mielestäni ei ole mikään ihme, että Kreikan lipun sininen on tummahko ja syvä niinkuin meri tällaisena kauniina päivänä, kun taas Suomen lipun sininen tuo mieleen ennemminkin kirpeän kirkkaan pakkaspäivän taivaan… Kansan sielunmaiseman sävyjä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saapuessamme ensimmäiseen pysähdyskohteeseemme Pserimokseen muistelin hiukan huvittuneena Fritidsresor-oppaan selostusta, miten 18 euroa kalliimmalla hinnalla saa mm. ”oppaan palvelut”. Ihan hyvä kaitsemismeininki oli laivan väelläkin. Paluuaika näytettiin kellosta ja kaikille jaettiin maihinnousukortti. Korttien avulla pidettiin lukua, ettei kukaan vain vahingossa jää matkasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pserimos on pieni saari, jonka keskuksena on lähes olematon kyläntapainen taajama. Vakituisesti saarella asuu vain viisi perhettä. Mahtaa olla karua sitten, kun syys- ja talvikausi alkaa. Kiertelin hiukan paikkoja katsellen, mutta pääosa tunnin pysähdyksestä tuli kyllä vietettyä meressä. Pserimoksen rantapoukamassa on aivan mielettömän silkinpehmeää vaaleaa hiekkaa ja suojaisan muotonsa ansiosta vesi oli todella lämmintä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pysähdyksen jälkeen syötiin lounas laivalla. Oikein kiva piknik-tyyppinen lounas sisälsi souvlakia, tsatsikia, kaalisalaattia ja leipää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraavaksi suunnattiin Kalymnokselle. Tuolla emme kuitenkaan menneet siihen varsinaiseen kaupunkiin (ilmeisesti kovan merenkäynnin vuoksi), vaan toisella puolella saarta sijaitsevaan pikkukylään. Asia ei itseäni harmittanut – tai miksi olisikaan, kun en oikeastaan mitään erityistä ollut odottanutkaan. Sitäpaitsi pikkuisen sataman läheisyyteen oli rajattu uima-alue, jonka käsittämättömän kristallinkirkas vesi houkutteli uimaan välittömästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kuitenkin ensin pienen kierroksen kylässä ja kävin kuuntelemassa lyhyen esityksen luonnon merisienten keräämisestä ja käytöstä. Kalymnoksella on sukellettu merisieniä jo anno datsuma. Vastustin virallista turisti-impulssia ja jätin ostamatta yhtään pesusientä kotiinviemisiksi, vaikka selostajarouva oli sitä mieltä, että sellainen on ihan paras kaikkeen pesemiseen ja jopa siivoukseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeinen pysähdyksemme oli Plati-nimisellä saarella. Tuolla ohjelmassa oli ainoastaan ja vain sitä itseään – eli uimista. Kyllä kelpasi lillua kirkkaassa lämpimässä vedessä. (Huomaan, että käytän koko ajan sanaa ”lillua” uimisen sijaan. Tänään yritin vähän kyllä oikein uidakin, mutta Välimeren vesi on niin hirmu suolaista, että siinä ennemminkin kelluu kuin ui. Siksi kai lilluminen on tuntunut kuvailevimmalta verbiltä..)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja jälleen päivän asu! OMG! Mutta sillähän on taas samat ”vaatteet”! Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluumatkalla pötköttelin yläkannella ja nautin auringosta. Kyllä, välillä laiva kieltämättä keikkui sen verran, että alakannelta kuului kaatuvien asioiden ääniä ja muutamat mukana olevat lapsi-ikäiset ihmiset kirkuivat riemusta (tai kauhusta, mistä näistä tietää). Keräsin kuitenkin kaiken mielenrauhani ja vältin kuin vältinkin panikoitumiskohtauksen ja säilytin päivän aikana saavuttamani tyyneyden.

Kuvassa retkilaivani Poseidon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takaisin hotellilla olin aikas puhki. Jännä juttu, miten sitä voikaan väsyä niin totaalisesti siitä, että kölliskelee laivan kannella ja välillä käy vähän uimassa.

Kirjoittelin vähän kortteja – tai siis tarkemmin sanottuna kirjoitin kaksi korttia ja mietin, että en taida jaksaa enää poistua hotellilta mihinkään ruokajahtiin. Ajattelin, että jääkaapissani on vielä jogurttia ja leipää ja juustoa, kyllähän niistä iltapalan saa.

Sitten heräsin ja päästin kissan ulos. Eiku tajusin, että en ole täällä loputtomiin ja komensin itselleni kampetta niskaan ja patistin ovesta ulos.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päätin, että poikkean ensimmäiseen kivan näköiseen tavernaan, jossa näyttää olevan muitakin ihmisiä. Ei tarvinnut fillaroida montaakaan korttelia, kun sellainen tulikin vastaan. (Onpa yllättävää – haha!)

Kreikkalaisklassikoista on jo tullut käytyä läpi Horiatiki-salaatti, tsatsiki, moussaka ja souvlaki. Nyt päätin, että on aika maistaa, vieläkö Retsina maistuu samalta kuin aikoinaan Tampereella kreikkalaisravintola Antikassa työskennellessäni. Maistuu se.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustekalarenkaat olivat sen sijaan aivan tolkuttoman hyviä! En tavallisesti välitä kovasti friteeratuista tai paneroiduista asioista, niissä kun yleensä maistuu vain se rasva. Nämä olivat niin kevyellä kädellä käsiteltyjä, että tuoreen mustekalan maku pääsi loistavasti oikeuksiinsa!

Olipa hyvä, että tuli lähdettyä ulos syömään! Kyllä ne leivät sieltä kaapista ehtii sitten vaikka huomenna…

Huomenna olisi tarkoitus tehdä vähän pidempi fillariretki. Minne, sitä en ole vielä päättänyt!


10 Responses to “Kos – matkapäiväkirja – Day 4”

  1. Avatar JonnaH. sanoo:

    Ihan hirveä Kreikkakuume iskee päälle, kun katselee näitä sun kuvia!

    • Minttu Minttu sanoo:

      En ole mikään Kreikka-spesialisti noin muuten, mutta tämä Kos on kyllä ylittänyt kaikki odotukseni! Ihanaa on ollut!

  2. Avatar Mari sanoo:

    Ihana matkapostus..tiedätkö,löysin sattumaslta blogisi kun olit tehnyt ekan matkapostauksesi eli juuri vasta.
    Ihana lukea näitä matkapostauksia ja se,että olet reissussa yksin,vielä kivempi.
    Koska jos aion lähteä matkalle,niin yksin se täytyy mennä,koska lapset jo niin isoja ja se jännittää.
    Mutta kiva lukea juuri siksi,että kyllä sitä yksinkin pärjää ja voi/on oikein kivaakin ja ihana matka.Ja siis Kreikassa saa olla yksinäinen alle 40v. nainen ihan rauhassa??
    Onko vielä paljon turisteja?

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kyllä yksin pärjää oikein hyvin – ja on jopa vielä oikein mukavaa! Vaikuttaisi siltä, että täällä on nyt hiljaisempaa kuin todellisena high seasonina. Väkeä on kyllä ihan mukavasti (ettei tule orpo olo), mutta missään ei ole täyttä eikä tungosta. Sangen leppoisaa siis. Ja tosiaan niin totaalisen rauhassa on saanut olla, että edes pienessä tällingissä (lue: ripsiväriä ja huulipunaa sekä kiva toppi tavanomaisen ei-meikkiä ja virttyneet farkushortsit -lookin sijaan) ei kukaan ole tullut ehdottelemaan mitään. :)

  3. Avatar Tarja sanoo:

    Haluaa Kreikkaan… heti mieluiten… En voittanut lotossa, taaskaan, joten ei auta kuin eläytyä Mintun seurassa virtuaalimatkailuun :) Kiitos siis näistä ihanista matkapostauksista!

    • Minttu Minttu sanoo:

      No, onneksi voin tuoda sinut edes virtuaalimatkalle tänne (ja koko vuoden säästöt menivät minultakin tähän, että silleen..)! :)

  4. Avatar Pauliina sanoo:

    Kiitokset myös täältä näistä aivan ihanista reissupostauksistasi! Tulen niistä niin hyvälle tuulelle. Olen usein miettinyt, millaista olisi ottaa äkkilähtö yksin jonnekin lämpimään. Saisi kerrankin ottaa aikaa muiden passaamiselta vain itselleen. Ja paistatella päivää omissa ajatuksissaan drinksu toisessa ja kirja toisessa kädessä. Hienoa nähdä, että yksin matkustaminen voi todellakin toimia. Ihanaa loman jatkoa!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Jännitin etukäteen aika paljon sitä, että osaisinko olla ihan itsekseni näin pitkän aikaa. Mutta tosiaan voin suositella! Ihana tehdä ihan mitä huvittaa ja miltä milloinkin tuntuu. Aika itsekästä, mutta erittäin rentouttavaa!

  5. Avatar -jaana- sanoo:

    Jassu!

    Joko kävit Kosin kaupungin ulkopuolella fillaroimassa / tutustumassa muihin maisemiin?
    Jos et, niin mukava reitti olisi esim. Tingakiin. Kosin kaupungista on matkaa noin 10 km. Kiva reitti polkea, ei mäkiä… yksi pienen pieni nyppylä. Tingakin ranta on rauhallisempi kaiken lisäksi kuin Lambin ranta.

    Ja Tingakista on noin nelisen kilometriä enää Mastihariin, jossa myöskin rauhallinen ranta.

    Oletko muuten jo ehtinyt polkaista fillarillasi hotellistasi katsottuna toiseen suuntaan (ei siis cityyn päin)? Siellä jonkusen nyppylän takana on ”Kuumat lähteet”, joista oppaat varmaankin jo kertoivat? Jos sinne suuntaan aikoisit mennä, niin suosittelen aikas aikaisin lähtöä… koska ne nyppylät on aikas isoja nyppylöitä. Ja vesipullo mukaan :)

    Vitsit, että on ollut todella ihana lukea matkapostauksiasi, ihan kuin itse kulkisin samoja polkuja :).

    Ihanaa loman jatkoa sinulle!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Jassu!! Poljin tänään melkein Tigakiin asti, mutta unohduin sitten siihen matkan varrelle fiilistelemään. Huomenna ajattelin polkea koko matkan sinne asti. Therman kuumille lähteille en ole polkenut – ja taidan jättää sen muutenkin väliin. Kaikki, joiden kanssa olen tässä nyt jutellut, ovat kertoneet, että viimepäivien älytön merenkäynti on täyttänyt kuuman lähteen viileällä merivedellä ja hiekalla. Eli pikkuisen pettyneitä ovat olleet. Sen sijaan ajattelin polkaista Asklepionille ja harrastaa vähän kulttuuria… Sen ei pitäisi olla minkään hankalan matkan päässä. Kilometrejähän sinne ei ole kuin noin viisi.

      Ja ihanaa, että olet tykännyt lomapostauksistani!