Thanksgiving

torstai 28. marraskuun 2013

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En oikeastaan tiedä lainkaan, miksi osassa läntistä maailmaa vietetään juhlapäivää nimeltä Thanksgiving Day. Koko sivistykseni aiheesta on peräisin epälukuisista amerikkalaisleffoista ja -sarjoista ja niiden perusteella kyseessä on angstia, mähkimisähkyä, sukulaisriitoja ja krapulaa aiheuttava juhlapyhä. Elikkä sikäli ei mitään erityistä.

Tänään päivällä yksi kaverini laittoi facebookin statukseensa pitkän litanian asioista, joista hän on kiitollinen juuri nyt. Tärkeimpänä perhe ja ystävät, yllättävimpänä vahvemmaksi ihmiseksi kasvua edesauttaneet viholliset. En tiedä, onko Thanksgiving Dayn ideana jakaa kiitoksia, mutta tuo status on pyörinyt koko päivän takaraivossa ja mietityttänyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi kiitollisuus on välillä (lue: useimmiten) niin vaikeaa? Jotenkin niin paljon helpompi jumittaa tavoitteellisuudessa, haaveissa ja pyrkimisessä. Eikä edes välttämättä missään negatiivisessa mielessä. Kiitollisuus on staattinen tunne, vaikka kohde tietty saattaa muuttua – tai toivottavasti niitä vain tulee lisää. Silti se antaa ihmeellisen tunteen jonkin saavuttamisesta erityisesti silloin, kun ymmärtää pysähtyä olemaan kiitollinen jostain, joka juuri sillä hetkellä on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen siis tänään – Thanksgiving Dayn kiitollisuustunnelmissa – miettinyt asoita, joista olen kiitollinen juuri nyt. Listalle päätyi ihan ensimmäisenä upeat, lahjakkaat, fiksut, avarakatseiset, älykkäät ja suvaitsevaiset tyttäreni Karkki ja Peetu. Välillä on ihan uskomatonta ajatella, että noin mahtavat nuoret naiset on minun lapsiani! Perhe muutenkin on itselleni kaikkein tärkein asia maailmassa, äiti ja te muutamat ”siskoni” etunenässä. Ja olen kyllä tosi kiitollinen myös siitä, että some on elvyttänyt kontaktin vuosikausia hukassa olleisiin äidin puoleisiin serkkuihini.

Olen myös kiitollinen kauniista kodistamme (enkä juuri nyt kiukuttele siitä, että kukaan ei ole siivonnut tai tiskannut) ja siitä, että elämä päätti, että jäämme tyttöjen kanssa tänne Tukholmaan.

Oikeastaan olen ylipäätään erityisen kiitollinen siitä, että elämä on tehnyt puolestani pääosin varsin kivoja ja hyviksi osoittautuneita päätöksiä silloin, kun en itse ole ollut päätöksenteosta kiinnostunut tai siihen kykeneväinen…

Olen myös kiitollinen siitä, että Peetun studentskiva:an ompelemani Pettson & Findus -shortsit eivät jääneet vain yhden illan huviksi, vaan neito on käyttänyt niitä ihan ahkerasti sekä henkselien kanssa että ilman.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • shortsit, Mintun ompelimosta
  • paita, Forever21
  • kengät, Dr Martens (Mintun)
  • villakangastakki, merkki edelleen Mintulle mysteeri :D

 


2 Responses to “Thanksgiving”

  1. Avatar Emmi L. sanoo:

    Mun perheessä Jenkeissä ainakin oli tapana juuri, että jokainen kertoo asioita mistä on kiitollinen :) Mä kirjottelin omassa blogissa aiheesta kanssa eilen! Ja alunperin tuon kiitospäivän juhliminen on lähtenyt jostain pilgrimien (ei nyt oikeen luista suomi taas :D) ja alkuperäisasukkaiden jutusta. En nyt muista mistä enkä jaksa googlata :D

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ihana sun postaus! Ja tosiaan nyt tiedän vähän paremmin, että on tarkoituskin miettiä asioita, joista on kiitollinen.

      Hauska yksityiskohta tuli tässä mieleeni, kun mainitsit omassa postauksessasi, että kurpitsapiirakka kuuluu päivän perinteisiin. Itse vietin ”thanksgivingiä” yksin kotona, mutta söin illalliseksi Peetun edellisillaksi valmistamaa superherkullista uunikurpitsajutskaa (butter peanut pumpkin oli kai Peetun mainitsema inspiraation lähde). Eli vähän oikeassa hengessä meni omakin illalliseni. :)