Makuuhuoneunelmia ja tulevaisuuspohdintaa

perjantai 27. kesäkuu 2014

Yritän elää mahdollisimman perusteellisesti sen, aavistuksen kliseisen, periaatteen mukaan, että pysyvää on vain muutos. Ja että kaikki väistämättä eteen tulevat tilanteet voi kohdata positiivista energiaa tihkuen ja kaikenlaisia hienoja uusia mahdollisuuksia havainnoiden.

Ihan nyt lähiaikoina on edessä hetki, kun Peetu muuttaa noin kuuden tunnin junamatkan päähän uudelle opiskelupaikkakunnalle. Olen tietty ihan hillittömän innoissani Peetun puolesta ja tosi onnellinen siitä, että kaikenlaiset tärkeät elämäpalikat alkavat loksahdella paikoilleen.

Olisi varmasti suorastaan pelottava tunne, jos lapset eivät tekisi minkäänlaista aloitetta tulevaisuuden suhteen, vaan tyytyväisenä elelisivät äidin helmoissa vuodesta toiseen. Eli olen todellakin vilpittömästi sitä mieltä, että on todella mahtavaa, että Peetu on löytänyt kiinnostavalta tuntuvan opiskelupaikan ja on nyt lentämässä pois kodista. Jos olisi saanut valita, olisin tietty toivonut, että opiskelupaikka löytyy esmes tunnin junamatkan – eikä kuuden tunnin – päästä, mutta ei ne tainnut olla kiinnostuneita minttujen mielipiteistä yliopistokursseja suunnitellessaan.

Toivottavasti kaikki ovat nyt tajunneet, että olen oikeasti ja vilpittömästi iloinen Peetun puolesta – ja lisäksi sitä mieltä, että kyllä nyt on ihan hyvä aika lapsen lentää pesästä. Seuraavaksi aion nimittäin tunnustaa, että kyllä, tuntuu aika älyttömän hurjalta, että ihan kohtapian täällä meidän kodissa asuu vakituisesti vain minä ja Sunshine (plus se uusi kissanpentu, Sailor Moon).

Perhe on ollut ihan aina itselleni se kaikkein tärkein asia maailmassa. Se, että onnistuin saamaan kaksi lasta, lääkärien epäilyistä huolimatta, on ehdottomasti tärkein ja merkittävin saavutukseni elämässä ihan millä tahansa mittarilla mitattuna. Se, että niistä kahdesta lapsestani kasvoi niin hienoja, fiksuja, ajattelevia, itsenäisiä ja upeita naisia, on kyllä ihan täysin heidän omaa ansiotaan. Onneksi en sössinyt sitä.

Perhe ei tietenkään lakkaa olemasta, vaikka asuttaisiinkin eri osoitteissa. Onneksi. Sen sijaan tuntuu kyllä vähintäänkin omituiselta ajatella, että ihan kohta täällä ei ole muita kuin kissa(t) jakamassa arkikuulumisia, aamukahvia ja tv-sarjojen iltatölläyksiä. Eikä ketään ottamassa päivän asukuvia..

Mutta vaikka tämä ihan juuri todellisuudeksi muuttuva muutostilanne pistää mielen haikeaksi (edelleenkin: erittäin onnellinen Peetun puolesta, mutta täällä blogissa olen välillä vähän itsekkäästi vain oma itseni ja ihminen. Se että olen haikea yhden elämänvaiheen päättymisestä ja uuden alkamisesta ei tarkoita sitä, etteikö se olisi mielestäni ihana juttu ja juuri niinkuin pitää!), olen kuitenkin aikas innoissani paristakin asiasta tähän liittyen.

Ensinnäkin meille on tulossa uusi kissavauva!! Instagramissa on pari kuvaa suloisesta takkupallokisusta, kun ollaan käyty uutta perheenjäsentä tapaamassa. Sailor Moon on hänen nimensä.

Toinen mahtava uudistus ja henkilökohtainen voitto on se, että saan muuttaa isompaan makuuhuoneeseen. Me siis asustellaan 97 neliön kolmiossa, jossa on yksi aikas iso ja yksi tosi pieni makuuhuone. Muuttovaiheessa oli päivänselvää, että Karkki ja Peetu saavat ison makkarin, koska heitä on kaksi. Sen jälkeen tilanteet ovat seuranneet toisiaan, mutta koskaan aikaisemmin ei ole tullut edes mieleenkään, että vaatisin ”aikuisten” makuuhuoneen itselleni.

Nyt on kuitenkin tilanne ihan toinen – ja täytyy sanoa, että on aikas fantastinen fiilis, kun voi miettiä sisustusjuttuja ihan vain omat tarpeet ja mieltymykset lähtökohtana!

Vallila Makuuhuoneunelmia 1

Aika passelisti näihin pohdintoihin liittyen löysin re:fashion -sivustolta hauskan Vallila moodboard-työkalun. Fiktiivisten sisustustilojen suunnittelu on yllättävän hauskaa!

Aikaisemminkin tilittämäni turkoosin kaipuu vaivaa edelleenkin ja olen aika varma, että uusi makkarini tulee olemaan perusväritykseltään rauhallinen musta-valko-harmaa, mutta hallitsevana aksenttivärinä toimii reilu annos turkoosia.

Vallila on juuri ihan vähän aikaa sitten avannut nettikaupan. Kävin siellä tekemässä tilausta, mutta nyt kyllä valitettavasti näyttää siltä, että toimitus onnistuu vain Suomeen. Eihän tuo nyt ole mikään varsinainen ongelma, Tinni on tulossa tänne about viikon päästä, ja kulkeehan tässä nyt väkeä eestaas muutenkin. Laitoin nyt kuitenkin meiliä ja kysyin asiasta. Saa nähdä, mitä vastaavat.

Ostoskoriin klikkasin kaksi settiä tuota kertakaikkiaan ihanaa Memento-pussilakanasettiä, joka on ”hienossa” moodboardissanikin ja kaksi Amanda-tyynynpäällistä.

Vallila Makuuhuoneunelmia 2

Pikkuisen olen ihmeissäni tuosta nettikaupan valikosta. Mieluiten olisin siis halunnut ostaa just samat tyynynpäälliset, jotka bongasin moodboardiini. Eli yhden turkoosi- ja yhden harmaapohjaisen vihreänturkoosissa värimaailmassa kuitenkin. Verkkokaupan valikoimassa on ”purppura”, ”turkoosi” ja ”harmaa/pinkki”. Kun klikkaa sävyä ”turkoosi” verkkokaupassa, kuvaan tulee harmaapohjainen koristetyyny. Muilla väreillä ei valitettavasti ole kuvaa.

Vallila Makuuhuoneunelmia 3

 

Klikkasin ostoskoriini kaksi (oletettavasti samanlaista) tyynynpäällistä, sävy ”turkoosi”. Kassalle mennessä huomasin, että siinä pikkukuvassa oli kuin olikin oikeasti turkoosipohjainen tyyny. Eli nyt on hiukan epäselvää, että miten pitäisi toimia, että saisi yhden kumpaakin – eli turkoosipohjaisen ja harmaapohjaisen turkoosisävyisen – ihan kuin moodboardissani ajattelin. Valikossa oleva vaihtoehto ”harmaa/pinkki” ei kuullosta kovin lupaavalta. No, ehkä tuo selviää samalla, kun selvitän Ruotsiin toimittamisen mahdollisuuksia.

Toivottavasti vastaavat pian, sillä elokuun loppuun asti Vallilan nettikaupasta saa 15 % alennuksen tilauksen loppusummasta, kun kirjoittaa kuponkikoodi-kenttään SS14VALLILA.

Kaikenlaisia kilpailujakin on näköjään eetterissä. Esmes Indiedaysillä ja Re:fashionilla ainakin. Tälläkertaa toivoisin kyllä voittoa ihan itselleni. Olisi niin mahtavaa pistää uuden makuuhuoneen kaikki tekstiilit uusiksi!


10 Responses to “Makuuhuoneunelmia ja tulevaisuuspohdintaa”

  1. Avatar Inka sanoo:

    Onnea ja menestystä, erityisesti iloa elämääsi. Muistan kuinka raskasta oli 3 v sitten kun poikani muutti opiskeleen yliopistoon toiselle paikkakunnalle.

    Vaikka kyseesä oli minunkin toivoma tapahtuma niin kodin tyhjyys yllätti. Onneksi sinulla on kisumisu ja toinen pikkuinen tulossa niin on puuhaa kotona.

    Olen seurannut blogiasi nyt noin 2 v ja täysin koukussa. Älä vain muuta tyyliäsi, sillä olet niin rehellisen ja aidon upea nainen.

    Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärillesi!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi kiitos hurjasti Inka! Tiedän ihan hyvin, että lasten muuttaminen pois kotoa on toivottava ja positiivinen asia – etenkin näin, kun tiedossa on opiskelupaikka ja tulevaisuus on täynnä suunnitelmia. Silti kyllä hiukan pelottaa, että miten sitä jaksaa olla kaikki illat keskenään ja vain kisujen kanssa. No, pennun kanssa on ihan varmasti omat sählinkinsä ja täytyy sitten yrittää keksiä jotain muita kiintopisteitä arkeen. Jännä ja haasteellinen elämänvaihe tulossa kuitenkin. :)

      Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa sinulle!

  2. Avatar MouMou sanoo:

    Meillä menee sisustusmaku nyt niin yksiin, että voitaisiin muuttaa yhteen. Saisin kissoja! :D <3

    • Minttu Minttu sanoo:

      Sä niiiin tykkäisit siitä meidän uudesta pennusta!! Sillä on ihan norjalaisen metsäkissan värit (äiti on rescue, isästä ei mitään tietoa) ja se on muutenkin ihan mielettömän ihana tyyppi!

  3. Avatar sr sanoo:

    Haikeeta! Niinkuin monesti on uusien asioiden äärellä. Ja kuten sanoit, aina se ei ole negatiivista. Varmasti kaikki toivoisi lastensa pysyvän lähellä, mutta toisaalta mä toivon ettei yhtään retkeä, kokemusta, seikkailua, mahdollisuutta jätetä käyttämättä äidin (ikävän) vuoksi. Tsemppiä neidolle ison askeleen äärellä ja äidille ihanaa uutta elämänvaihetta. 2 kissaa – crazy cat lady in the making ;-)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Juu, kyllä muutos kuuluu elämään ja lasten pitää päästä maailmalle, vaikka äidin mieli meneekin haikeaksi. Tulevaisuus virallisena crazy cat ladynä vaikuttaa myös aivan mainiolta! :)

      • Avatar Maisu sanoo:

        Mäkin täällä tippa linssissä luin tätä päivitystä. Olen ylpeä nuoruudenystävästäni!
        Kohta väkerrän huomiseksi Tinnin currysilliä omille tyttösilleni,joista toinenkin varmaan pian muuttaa kotoa pois. Hui… Mikään ei toisaalta ole yhtä mukavaa kuin kokeileva ruuanlaitto omille isoille lapsosille. Ne kun jaksaa virnuimlen alistua koekaniineiksi, mutta tuo on kyllä luottoresepti ja putoaa alas täälläkin.

        • Minttu Minttu sanoo:

          Voi kiitti hurjasti ihanista sanoistasi Maisu! Onhan se ihan mahtavaa, kun ne isot lapset kuitenkin vielä haluavat tulla käymään – ja aina välillä innostuvat ihan hengailemaankin äiskän kanssa. :)

  4. Avatar Emmi L. sanoo:

    On olemassa myös niitä vanhempia jotka haluaa pitää ne lapset siellä kotona kököttämässä. Ei kyllä omasta suvusta tai kaveripiiristä onneksi löydy tollaisia vaan ne on sun kaltaisia, mutta ex-anoppi oli halunnut pitää kaikki lapset kotona, mieluummin hänen valitsemassaan koulussa ja ehkä jossain pikkupiperrystyöpaikassa. Sanomattakin on selvää etten oikein sopinut ajatusmalleiltani tuonne perheeseen :D Meillä kun äiti on ekan kerran ostanut mulle omaan kotiin juttuja kun olin 14-vuotias ja alkanut hienovaraisesti siitä lähtien vihjailemaan että saa muuttaa pois sitten kun on koulut käyty!

    Emmi L.
    http://happyfeetingblogi.blogspot.com

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kaikilla on tietysti oma tapansa hoitaa tämäkin asia – niinkuin muutkin elämän pienet ja isot jutut. Kyllä aina välillä täytyy purra omaa kieltäni, etten esim. painosta Karkkia ihan liikaa käymään kotona. Irti päästäminen ei ole mikään maailman helpoin tehtävä… :)