Fashion Week in Stockholm S/S 2015

maanantai 25. elokuu 2014

Arvatkaas mikä ihana viikko on taas edessä!? No Tukholman muotiviikkohan se! Ja itselleni tämä on ihan täysi muotiviikko, vaikka näytöksiä onkin ”vain” kolmelle päivälle. Olen ottanut lomaa koko viikolle. Viimeisenä kesälomaviikkonani matkustan fashion-maailmaan! Tämä päivä on mennyt kampaajalla ja nyt aion fiksailla asut kuntoon tulevia päiviä ajatellen. Perjantaina kirjoitan ja editoin lupaamani jutut. Eli ihan täysi fashion week -viikko tiedossa!

Ohjelma huomisesta alkaen on tutun tiukka ja ihanan antoisa, niinkuin aina. Muutama näytös jää valitettavasti väliin osin päällekäisyyksien ja osin henkilökohtaisten syiden vuoksi. Esmes keskiviikkona on rakkaan ystäväni Camillan synttärit ja päätettiin jättää Whyred väliin ja sen sijaan mennä pika-illalliselle Richeen ennen Dagmaria.

Schedule Fashion Week in Stockholm 2014

 

Yritän laittaa tänne blogiin säännöllisesti kuulumisia ja ainakin asukuvia, mutta sattuneesta syystä en edelleenkään omista iPadia, joten ”tien päällä” bloggailu ei oikein onnistu. (Ihana iPhone 5s:ni varastettiin ja koska en ole vielä saanut vakuutuksesta penniäkään, pihtailen iPadin hankkimiseen tarkoitettuja rahoja sitä varten, jos ja kun uutta oikeaa puhelinta varten tarvii kaivaa myös omaa kuvetta).

Kaikille teille, jotka olette kuluvalla viikolla Tukholmassa, on myös tarjolla fashion-ohjelmaa: Bernsin terassilla on joka päivä tiistaista torstaihin fashion bar, jossa kaikenlaisen muun säpinän lisäksi voi katsoa kaikki näytökset livenä streamattuna isolta screeniltä! Lisäksi torstaina on Bernsin ja Stureplanin väliin jäävällä shoppailualueella jo perinteiseksi muodostunut fashion night. Fashion Night on kivan elegantti katufestivaali. Dj:t soittaa musiikkia, on kuvausseiniä ja pikameikkejä tekeviä kosmetologeja, arvontoja, goodie bagejä ja yleisesti hauskaa shoppailumeininkiä myös niille, jotka ei juuri sillä hetkellä halua ostaa mitään.

Fashion Night -tapahtumaan pieni vinkki: Marc Jacobsin putiikilla on aina ehdottomasti parhaimmat bileet! Tai no, ehkä ihan kaikkein parhaimmat on Aplacella, mutta niihin on aina kutsuvieraslista, Marc Jacobsilla on yleensä tosi hyvät tarjoilut ja 30 % ale kaikista ostoksista..


DIY: Mustaherukkaviini

sunnuntai 24. elokuu 2014

Tämän vuoden mustaviinimarjasato ei ainakaan täällä meilläpäin ollut kaksinen. Liekö alkukesän koleat kelit pilannut kukinnan vai keskikesän kuivat helteet nitistänyt kaikki marjat vai mitä, mutta käytännöllisesti katsoen tyhjin käsin saatiin palata kotiin tämän kesän mustaviinimarjojen poimintareissulta.

Toivottavasti teillä muilla on ollut parempi onni marjasadon kanssa. Tässä on ohje mehevän makuiselle mustaviinimarjaviinille, jota teimme Peetun kanssa viime kesän sadosta.

Mustaherukkaviini 1

MUSTAHERUKKAVIINI

ainekset:

  • 1,5 litraa mustaviinimarjoja
  • 2,5 litraa vettä
  • sokeria

Mustaherukkaviini 2

valmistus:

Kiehauta vesi ja anna jäähtyä about huoneenlämpöiseksi. Perkaa roskat pois marjoista, mutta älä huuhtele. Marjojen kuorissa on jotain hiivan tapaista, jota tarvitaan käynnistämään viinin käyminen. Muusaa marjoja pikkuisen kevyesti. Ohjeen mukaan marjat ja vesi tulisi laittaa isoon pulloon, mutta me käytettiin kannellista ämpäriä.

Tämän jälkeen viiniä tulisi ruokkia kolmen kuukauden ajan joka päivä neljällä sokeripalalla. Me ei ostettu erikseen palasokeria vaan käytettiin ihan tavallista hienoa sokeria, jota annettiin viinille 4 teelusikallista päivittäin. Jos viini on pullossa, pitää pulloa ravistaa. Me sekoitettiin ihan vain kauhalla sen verran, että sokeri meni tasaisesti viiniliemeen.

Kolmen kuukauden jälkeen sokerin antaminen lopetetaan. Viini saisi levätä muutaman päivän (meillä varmaan viikon), jonka jälkeen marjat siivilöidään pois ja juoma on valmista pullotettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

En osaa sanoa, paljonko viinissä on prosentteja, mutta ei varmaankaan kovin paljoa. Maku on todella intensiivisen mustaherukkainen ja mehevä. Makeutensa vuoksi viini sopii parhaiten jälkkäriherkuksi tai eilisten esimerkkien mukaisiin ihaniin juomasekoituksiin.

Viinin ohje on alunperin jostain interwebsin ihmeellisestä maailmasta peräisin. Yritin löytää linkin tänne, mutta ei se nyt tällä kertaa osunut haaviin. Ko. ohjeessa kuitenkin luki, että tällä samalla periaattella on viiniä tehty kuninkaanlinnassa joskus ammoin. Aika kuninkaalliselta tuo kieltämättä maistuukin!


Viikon drinksu: 3 x Kir

lauantai 23. elokuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos pitäisi valita yksi suosikkimarja/-hedelmä, oma valintani olisi ehdottomasti mustaherukka. Tai mustaviinimarja, niinkuin meillä kotona aina sanottiin. Rrrakastan mustaviinimarjan makua! Parina viime kesänä meillä on ollut sellainen onnellinen tilanne, että ollaan saatu käydä poimimassa tyttöjen mummin siirtolapuutarhapalstan viinimarjapuskan marjat ihan omaan käyttöön. Mummi on kyllä saanut hilloa ja mustaviinimarjapiirakkaa vastapalvelukseksi.

Viime kesänä pensas tuotti ihan tolkuttoman määrän marjoja ja siinä hilloja keitellessä Peetu sai idean, että testattaisiin mustaviinimarjaviinin tekemistä. Netistä löytyi ikivanha Ruotsin kuninkaanlinnan käyttämä ohje, joka laitettiin heti testiin. Kukaan meistä ei halunnut mitään kemikaaleja sisältävää viinintekoprosessia – halusimme testata sokerikäyttämiseen perustuvaa ”luomuviinin” tekemistä.

Mustaherukkaviinistä tuli ihan hyvää. Varsin makeaa ja tuskin kovin väkevää, mutta voimakkaasti mustaherukalle maistuvaa kuitenkin. Maku on sen verran intensiivinen, että se melkein muistuttaa jotain mehutiivistettä. Siitäpä muistuikin mieleeni, että mustaherukkaviinistä tai -likööristä on jo kautta aikain valmistettu herkullisia Kir-nimisiä drinksuja.

Kesäkaudelle lupaamani ”viikon drinksu” -sarja alkaa lähennellä loppua, mutta tänään on ohjelmassa peräti kolme Kir-drinkkiä: perinteinen perus-Kir, kupliva Kir Royal ja tsäpäkkä Kir-tini.

3 kertaa Kir 2

KIR

ainekset:

  • 4 cl mustaherukkaviiniä
  • 12 cl kuivaa valkoviiniä

valmistus:

Laita hyvin viilennetyt juomat kauniiseen viinilasiin ja nauti heti. Kir on kasarin klassikkojuoma ja sopii tosi hyvin seurustelujuomaksi tai aperitiiviksi. Yleensä sanotaan, että mitä paremmat ainekset, sitä parempi lopputulos. Tässä kohtaa sanoisin, että tärkeintä on, että valkkari on tosi kuivaa, mutta muuten ei kyllä tarvitse ostaa mitään Alkon kalleinta versiota. Mustaherukkaviini saa kyllä mielellään olla sieltä laadukkaammasta päästä, koska koko maku tulee tähän drinksuun juuri sieltä.

3 kertaa Kir 3

KIR ROYAL

ainekset:

2 cl mustaherukkaviiniä

8 cl kuohuviiniä

valmistus:

Mittaa huilumaiseen kuohuviinilasiin ensin hyvin viilennetty mustaherukkaviini ja kaada päälle hyvää kylmää ja kuivaa kuohuviiniä tai mieluiten tietty samppanjaa. Kannattaa olla varovainen, sillä kuohuviini kuohuaa vielä normaalia enemmän, kun lasin pohjalla on makeaa mustaherukkaa. Kir Royal on myös unohdettu klassikko samoilta aikakausilta kuin vähemmän kupliva isosiskonsa.

3 kertaa Kir 4

 

KIR-TINI

ainekset:

  • 2 cl mustaherukkaviiniä
  • 2 cl giniä
  • jäitä

valmistus:

Mittaa ainekset reilun kokoiseen shottilasiin ja lisää 1-2 jääpalaa. Sattumalta ja hyvän ystäväni Camillan ideasta syntynyt drinksu. Toimii erinomaisesti aperitiivina!


Kirjoittanut Minttu KLO 20:22 Kommentit pois päältä artikkelissa Viikon drinksu: 3 x Kir

TUNNISTEET: , ,

Muissa blogeissa aiheesta: Ruoka

 

Eroon t-paitakierteestä

torstai 21. elokuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä tuntuu, että en käytä mitään muita paitoja kuin erilaisia teeppareita. Eikä siinä mitään vikaa periaatteessa kai ole, mutta suoraan sanottuna olen niin kyllästynyt erityisesti töissä käyttämiini vaatteisiin, että nyt on pakko keksiä jotain. Olen tsempannut ihan tietoisesti, että garderobistani löytyisi jotain kivoja paitatyyppisiä asioita, jotka olisi vähän enemmän vaatemaisia kuin perus t-paita.

Yksi viimeisimmistä hankinnoistani on Nelly.comin alesta löytynyt Vero Modan hauska pallollinen peplum-toppi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tykkään kovasti paidan mallista, joka kieltämättä on aikas teepparimainen pyöreine päänteineen ja suorine leikkauksineen. Sifonkimainen läpikuultava materiaali, kivasti vähän pidemmät lyhyet hihat ja tietty tuo peplum-hörselö tekevät kuitenkin kokonaisuudesta ihan puetun. Lisäksi vaalea savenharmaa väri ja optisesti hassusti erikokoiset pallot antavat pikkuisen kaivattua twistiä.

Olen siis erittäin tyytyväinen hankintaani ja jotenkin tuntuu, että tällä samalla linjalla kun jatkaa, saattaisi toimistogarderobini pikkuhiljaa alkaa olla itseni näköinen. Sen itseni, joka tällä hetkellä ilmeisesti tunnen olevani. Vihdoinkin ehkä vähän aikuisempi? (kuvissa kuitenkin vielä aamunkosteat hiukset, ettei nyt vain menisi ihan liioitteluksi… :D)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

  • paita, Vero Moda
  • hame, H&M
  • sandaalit, Moheda
  • aurinkolasit, Boss


Huomioita, irrallisia ajatuksia ja tennissukkia tennareissa

keskiviikko 20. elokuu 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos joku ei vielä ole lukenut Natan kirjoittamaa juttua Suomessa asumisesta ja siitä valittamisesta, kannattaa klikata ihan saman tien tänne  (Suomi sucks). On niin terveellistä välillä muistuttaa itselleen, miten mukavasti asiat voikaan olla pohjoismaisessa, demokraattisessa hyvinvointivaltiossa. Sen paremmin hyvinvointi kuin demokratiakaan ei ole itsestäänselvyys suurimmalle osalle maailman ihmisistä. Itse en tarkoita hyvinvoinnilla sitä, että kunnan tai valtion tulee toimia curling-vanhempien tapaan ja järjestää aivan kaikki, aivan kaikille ja mieluiten ilmaiseksi (verovaroilla, mao) – vaan sitä, että täällä on turvallista elää, synnyttää lapsia, laittaa ne kouluun ja sairastaa, ilman, että siihen tarvitaan poskettomia säästöjä tai älyttömiä vakuutuksia, hyviä kontakteja tai lahjomistaitoja.

Itse olen kasvanut aikana, jolloin jokaiseen kalloon taottiin iskulause ”on lottovoitto syntyä Suomeen”. Sittemmin olen ollut ehkä itsekin yksi niistä, jotka ovat lievän ironisesti todenneet, että ”kyllähän se neljä ja lisänumerokin on jonkunlainen voitto”. En siis väitä, että sen paremmin Suomi kuin Ruotsikaan olisi absoluuttisesti maailman parhaita paikkoja asua. Australian Melbourne johtaa vuodesta toiseen kaikenlaisia positiivisen asenteen ja asukkaiden kokeman hyvän elämänlaadun mittauksia. Sekä Karkki että Peetu tykkäsivät kaupungista reissuillaan kovasti, mutta kaikille ei ole paras ratkaisu muuttaa toiselle puolen maailmaa, vaikka siellä olisi asiat yleisesti mitattuna miten hyvin tahansa. No man is an island. Sitä helposti kaipaa perhettään, ystäviään ja tuttuja asioita niin paljon, että tutkimusgalluppien huipputulokset eivät paljoa lämmitä.

SMA tre 5

Mikä on yhden mielestä parasta ei ehkä sovi toiselle. Suomessa on kattavampi, avokätisempi ja helpompi työttömyystukijärjestelmä kuin täällä Ruotsissa. Toisaalta ainakin omien kokemusteni perusteella pienen yrityksen pyörittäminen on tällä puolen Pohjanlahtea noin ziljoona kertaa helpompaa kuin armaassa synnyinmaassani. Monet kritisoivat sitä, että Ruotsissa ei käytännössä ole lainkaan mahdollista valita yksityistä terveydenhuoltoa. Toisaalta itse olen näiden kuluneiden neljäntoista vuoden aikana ollut hoidattamassa monenlaista pienempää ja aikaspaljon isompaakin, itseäni tai muita perheenjäseniä kohdannutta, vaivaa paikallisessa terveyskeskuksessa ja saanut aina ystävällistä, asiantuntevaa ja kokonaisvaltaisesti ihmisestä huolehtivaa palvelua erittäin nopeasti ja hyvin edullisesti. Samaa en todellakaan voinut valitettavasti aina sanoa Koskiklinikasta.

Tunnen oloni nykyään kotoisaksi Tukholmassa, enkä voisi oikeastaan kuvitella enää muuttavani pysyvästi takaisin Suomeen. Aluksi vierastin amerikkalaistyyppistä ”näytösystävällisyyttä”; aina sovittiin, että nähdään ja kuullaan ja mennään lounaalle ja vaikka mitä, mutta oikeasti viestin sisältö oli vain, että oli ihan kiva törmätä. Natan sanoin: Ruotsi on vähän niinkuin Suomi, mutta iloisemmalla asenteella. Ja juuri siihen olen tottunut, enkä halua siitä luopua. Olen myös tottunut siihen, että yksilöllä on aina sananvaltaa; minkään virkavaltaa edustavan tahon ”ei” tai ”juu” ei ole kuin ehdotus päätöksestä. Suomessa kun yksityishenkilö suhtautuu kriittisesti viranomaisten päätöksiin, sitä voi olla aivan varma, että mitään hyvää ei ole tiedossa. Täällä jokaiseen mielipiteeseen suhtaudutaan vakavasti. Tiedän, että tämäkin on yksi niistä asioista, joille Suomessa naureskellaan – miten Ruotsissa vaan diskuteerataan ja fikataan, mutta kukaan ei koskaan päätä mitään. Naurajat eivät joko usko todeksi, että heidänkin mielipidettään voisi joku joskus tosissaan kuunnella tai kuuluvat siihen harvojen valtaapitävien (miesten) luokkaan, joiden sanomisia kuunnellaan per definition.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistan hämmästyneeni ensimmäisinä Tukholman vuosinani monet kerrat, sillä täällä oikeasti kaikilla mielipiteillä on painoarvo. Ei vain minun vaan myös lapseni saivat ja voivat sanoa miltä tuntuu ja mitä haluavat – ja aikuiset koulussa ja harrastuksissa ottivat sen vakavasti. Ei niin, että kaikki saisivat aina tahtonsa läpi, mutta jos esittää kritiikkiä tai eriävän mielipiteen, sitä ei ikinä ohiteta vain elämään kuuluvana sivuhälynä (kuten niin helposti Suomessa), vaan asia otetaan esille, siitä keskustellaan, kysytään muiden mielipiteitä – kenties joku muukin on samaa mieltä, mutta ei ole vain tohtinut sanoa asiaansa – ja lopulta, suomalaisesta loputtoman pitkän vatvomisen jälkeen, päädytään johonkin lopputulokseen.

Tällainen keskustelukulttuuri hämmensi aluksi minua, suomalaista, tamperelaista, naista. En ollut todellakaan tottunut siihen, että ilmaan heitetyllä mielipiteellä on täällä sellainen vaikutus. Se on ollut kasvattavaa. Tulee mietittyä paljon tarkemmin mielipiteitään ja sanomisiaan, kun tietää, että suurin osa ottaa ne vakavasti töissä ja muissa yhteisöissä. Pitää olla valmis perustelemaan kantaansa ja silloin löysien heittojen määrä laskee huomattavasti. Ja se puolestaan johtaa siihen, että muuten vain valittaminen vähenee, mikä ehkä on osasyy siihen, että Ruotsi ja ruotsalaiset koetaan positiivisemmaksi ja iloisemmaksi kuin Suomi keskimäärin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka onhan Ruotsissa ollut aina helpompaa. Ei olla oltu itse suoranaisesti sodassa, on ollut vaurasta ja kansankotia ja halua auttaa muita. Helppohan se on pelargonioita kasvatella, huippupoppia säveltää ja olla iloisella mielellä, kun ei ole tarvinnut taistella olemassaolonsa puolesta.

Toisaalta Nata on kyllä hyvä esimerkki myös siitä, että siihen vuoristorataan, jota elämäksikin kutsutaan, voi myös valita suhtautua positiviisen iloisella ja hyväntuulisen energisellä asenteella. Siitäkin huolimatta, että lähtökohdat eivät ole olleet ne kaikkein lupaavimmat ja ainekset kyyniseen epäonnistumiskohtalonuskoon on ollut tyrkyllä jo lapsena. Olisiko se niin, että yllättävän monen mielestä on raskasta yrittää olla valoisalla mielellä ja tulevaisuuteen uskoen. Paljon helpompaa olla uhri ja tuumata, että Suomi sucks?

Piti oikeastaan laittaa vain pari riviä siitä, miten kaunis ja ihana ja inspiroiva paikka Tukholma on asua ja muuten hölistä ihan muita, niitä näitä. Tämä nyt näköjään lähti täysin lapasesta. Kiitos siitä ihanalle ja inspiroivalle Natalle! <3