Karkin mahtava juusto-kasvispiirakka

maanantai 19. lokakuu 2015

Juusto-kasvispiiras

Olen silläviisiin varsin pihi, että en raatsi arkisin käydä kovinkaan usein ”ulkona” lounaalla, vaan yleensä otan töihin aina mukaan lounaslaatikon. Tai ei se ihan pelkkää pihiyttäkään ole; toimistomme lähellä on tosi paljon kivoja lounasravintoloita, vaikkemme ihan keskustassa olekaan, mutta siitä huolimatta näin viiden vuoden jälkeen tarjonta ei tunnu enää kovin inspiroivalta. Käyn mielelläni aina silloin tällöin ulkona lounaalla – etenkin, jos siihen on joku erityinen syy – muuten syön mieluiten omassa ruokasalissamme kotona itsetehtyä ruokaa.

Aikaisemmin lounaslaatikon täyttäminen ei vaatinut meikäläiseltä mitään erityistoimenpiteitä. Peetu laittoi aina sen verran illallista, että seuraavan päivän lounas oli turvattu. Nykyisin olen ottanut tavaksi, että teen viikonloppuisin paria – kolmea ruokaa, joista suurin osa menee pakkaseen sopivasti lounaan kokoisiksi annoksiksi pakattuna. Arki-iltoisin kun nykyisin tulee harvemmin harrastettua mitään mainittavampaa kokkailua.

Näin syksyisin lounassuosikkejani ovat kaikkien ihanien keittojen lisäksi suolaiset, täyttävät piirakat. Karkki on perinteisesti ollut meidän perheen piirakkavelho ja juusto-kasvistäytteinen on yksi bravuuriversioista. Juustoinen piirakka saa mehevyyttä pinaatista ja parsakaalista, pohja kevenee rahkan avulla. Kyselin Karkilta täsmällistä ohjetta piirakan tekoa varten, mutta vastaus oli tyypillisen epämääräinen: laita sinne täytteeksi kaikkea hyvää. Eli tässä on nyt Mintun versio Karkin kuuluisasta juusto-kasvispiirakasta – ja voin vakuuttaa, että lopputulos on todella herkullinen!

Juusto-kasvispiiras

 

KARKIN JUUSTO-KASVISPIIRAKKA

Ainekset:

Pohja (noin 30 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan):

  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl graham-jauhoja
  • n. 75 g voita
  • purkki rahkaa
  • pari ruokalusikallista vettä

Täyte:

  • 150 g feta-juustoa
  • 2,5 – 3 dl juustoraastetta (mielellään jotain maukasta juustoa, kuten ”Präst”)
  • pakastepinaattia
  • parsakaalia (pakaste)
  • 4 kananmunaa
  • 4 dl maitoa
  • ripaus suolaa
  • mustapippuria myllystä maun mukaan

Valmistus:

Pilko kylmä voi ja sekoita jauhoihin esim. haarukalla. Lisää rahka ja vesi – sekoita ja levitä tasaisesti piirakkavuokaan (ei tarvitse voidella!) pohjaan ja seinämille. Tee haarukalla reikiä pohjaan ja esikypsennä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Pilko feta-juusto pieneksi ja raasta juusto, jos se ei ollut jo valmiiksi raastetta. Sekoita munat ja maito haarukalla kevyesti vispaten, Mausta munamaito suolalla (ei tarvitse kovinkaan paljon, koska juusto on sinänsä jo aika suolaista) ja vastarouhitulla mustapippurilla. Yleensä suosittelen aina rouhimaan niin paljon pippuria kuin sielu sietää, mutta juustopiirakan kanssa voi ottaa vähän rauhallisemmin, ettei mausta tule ihan kakofoniaa.

Levitä esikypsennetylle pohjalle ensin juustoraaste, sitten feta-kuutiot ja täytä lopuksi pohja pakastetulla pinaatilla ja parsakaalilla. Itse käytän mieluiten pinaattia, joka on pakastettu valmiiksi käyttökelpoisen kokoisiksi ”napeiksi”. Tasainen, yhtä suuri määrä pinaattinappeja ja kesäkurpitsaa on mielestäni lopputuloksen kannalta paras. Täytettä voi olla reilusti, koska silloin pienempikin pala riittää hyvin lounaaksi.

Kun pohja on mielestäsi riittävän täynnä, kaada päälle muna-maitoseos ja kypsennä 200 asteisessa uunissa, toiseksi alimmalla tasolla, noin 40 minuuttia.

 

Juusto-kasvispiiras

 

Ohje riittää mainiosti noin 5 – 6 reiluun lounasannokseen. Pieni vihreä salaatti vielä kylkeen niin ei edes tee mieli lähteä ulos syömään lounasta!


Lazy Sunday

sunnuntai 18. lokakuu 2015

Minttu 18.102015

Jos pitäisi kuvailla täydellinen sunnuntai – mitä se pitäisi sisällään?

  • laiskanpulskean aamun, aamiaisen sängyssä ja nautiskellen luetun sunnuntain sanomalehden (+ poikkeuksellisen antoisan kulttuuri-osaston)
  • kultaisen auringonpaisteen, joka alkaa heti aamusumun hälvettyä ja loppuu vasta auringonlaskuun
  • reippaan kävelylenkin (aka powerwalk..) kirpeänraikkaassa syysilmassa, pikkuhiljaa puna-keltaiseksi muuttuvassa luonnossa
  • datailuhetken kisu kaunalossa, toinen jalkojen päällä pörisemässä
  • visiitin mielettömän upeassa fashion-aiheisessa näyttelyssä hyvän ystävän kanssa
  • kaffe-hetken samaisen ystävän kanssa yhdessä Tukholman viehättävimmistä kahviloista

Voisihan tuota listaa jatkaa vielä vaikka miten, mutta juuri nyt tuntuu, että nyt on hyvä.

Minttu 18.102015

Syksy on ollut niin uskomattoman kaunis, lämmin ja aurinkoinen, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Eihän edes tällainen syksyn vastustaja voi olla negatiivisella mielellä, kun meitä hemmotellaan näin ihanilla keleillä.

Yleensä pakkaan kaikki viikonloput niin täyteen kaikkea tekemistä – kivaa toki – että välillä tuntuu, että olen vapaapäivän tarpeessa jo heti maanantaina. Nyt päätin kuitenkin, että tänä sunnuntaina otetaan iisisti. Loikoilin sängyssä melkein kymmeneen saakka (I know – right!!), luin kaikessa rauhassa aamun lehden samalla, kun kittasin noin litran kahvia ja nautiskelin mustikoilla maustetusta kaurapuurosta. Kaurapuuro on mielestäni ihan parasta, joten ihan turha tulla leuhkimaan millään croissanteilla tai vohveleilla tai mitä näitä nyt on…

Minttu 18.102015

Laiskanpulskean sunnuntain kruunasi visiitti Liljevalchin taidemuseoon. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisen pitäisi päästä jokaikinen sunnuntai katsomaan jotain kiinnostavaa taidenäyttelyä. En voi kuvitella mitään, mikä paremmin purisi sunnuntaisin iskevään melankoliseen blues-fiilikseen – ja toisaalta olisi tekemistä, ilman että varsinaisesti tarvitsisi suorittaa mitään.

Liljevalchissa on juuri nyt ja aina 7. helmikuuta asti meneillään aivan mielettömän upea näyttely: Utopian Bodies – Fashion Looks Forward. Teen tuosta ihan oman postauksen vielä, mutta jos joku sattuu tulemaan tänne visiitille jo ennen sitä, sanoisin lyhyesti: tätä ei todellakaan kannata jättää väliin!

Minttu 18.102015

Sunnuntaisen taidenäyttelyvisiitin asu on mukavuudenhaluisen kompromissi ”olen-menossa-ihmistenilmoille” -ajatuksen ja ”en-halua-poistua-pyjamasta” -toiveajattelun välillä. Lopputuloksena rennot farkut saivat kaverikseen lämpöisen villasekoiteneulepaidan ja maailman mukavimmat Dr. Martensit. Puuvillasilkkihuivi toimittaa asusteen virkaa ja virallinen viikonloppulaukkuni myös.

Kengät, jotka ovat hyvät jalkaan, on ihan must tällaisissa tilaisuuksissa, toisaalta laukkuun voisin toivoa aavistuksen enemmän tilaa niin, että kameraa ei olisi ihan pakko änkeä sisään hirveällä ähräämisellä. Muuten kyllä tykkään asuni rennosta ilmeestä ja näköjään tämän syksyn vakioksi muodostuneesta sinivihreästä sävymaailmasta.

Minttu 18.102015

Minttu 18.102015

Minttu 18.102015

 

  • neulepaita, WeSC
  • farkut, Esprit (saatu)
  • kengät, Dr Martens’
  • laukku, Rebecca Minkoff
  • huivi, Alexander McQueen


Sifonkipaita ja farkut

torstai 15. lokakuu 2015

Minttu 15.10.2015

Niin se on kuulkaas taas tämäkin työviikko melkein taputeltu.  Kai se on vanhuuden merkki, kun tuntuu että aika menee vain nopeammin ja nopeammin. Ihankuin aina olisi maanantai tai perjantai.

Perjantaista tuli mieleeni, että huomenna alkaa Helsingissä monissa blogeissa tosi paljon hehkutetut I love me -messut. Olisin halunnut tosi kovasti päästä paikalle. Sekä messuohjelma että runsaslukuiset erilaiset näytteilleasettajat vaikuttavat todella kiinnostavilta. Lisäksi paikalla tuntuu olevan 90 % Suomen muoti-, kauneus- ja lifestyle-blogistaniasta, eli tiedossa olisi ollut varmasti monta ihanaa kohtaamista messuvilinässä.

Olin jo suunnitellut reissun tälle viikonlopulle ja bloggaripassi messuille on hankittuna, samalla olisin voinut moikata Helsingissä tällä hetkellä majailevaa Karkkiakin. Valitettavasti jouduin perumaan matkani, enkä siis suureksi harmikseni pääsekään messuilemaan.

No, onneksi vaikuttaa siltä, että blogien kautta tulen saamaan erittäin kattavaa raportointia paikanpäältä. Vaikka eihän se nyt tietty ihan sama asia ole…

Minttu 15.10.2015

Onneksi seuraava tilaisuus tavata upeita bloggari-kollegoja tarjoutuu jo aivan pian. Reilun parin viikon päästä, sopivasti Halloween-viikonloppuna, on Indiedaysin perinteinen bloggareitten inspiraatiotapahtuma Bloggers’ Inspiration Day ja illalla Indiedays Blog Awards -gaala. Kaikenlaisia blog awardseja tuntuu olevan vähän siellä sun täällä, mikä on mielestäni vain ihan mainio juttu. Onhan jääkiekkoilijoillekin kaikenlaisia mustamakkara-cup -kisoja, eikä kukaan valita, että voiku tylsää, kun taas on jotain häppeningiä.

Sinänsä Indiedaysin Blog Awards on ollut aina vähän oman tiensä kulkija, että tavoitteena on palkita nimenomaan inspiroivin blogi – eikä niinkään korosteta vähän oudosti asiayhteyteen sopivaa ”paras blogi” -ajattelua. Toisaalta hutaisten ja ilman sydäntä rakennettu blogi tuskin koskaan erityisesti inspiroi, joten hiukan käsi kädessähän nämä kaksi kulkevat.

Jos nyt tässä kohtaa tuntuu siltä, että Go 4 it vol. 2 olisi joskus antanut jotain inspiraatioon viittaavaa, niin olisin ihan superonnellinen, jos haluaisitte käydä äänestämässä blogiani Blog Awardsin Lifie-osastossa (täällä). Äänestys löytyy myös tuosta oikealta awards-logon kohdalta. Sinänsä tuo on tosi kiva äänestys, että siinä voi antaa äänensä niin monelle blogille kuin haluaa. Mintulle ja Go 4 it vol. 2 -blogille annettu ääni ei siis ole keneltäkään muulta pois. Äänestys on myös helppoa: klikkaa vain blogin banneria, joka löytyy kohdasta ”G”. Yhteystietoja ei ole pakko jättää, jos ei halua osallistua arvontoihin.

Minttu 15.10.2015

Tässä vielä läpileikkaus torstaisesta toimistoasusta!

  • sifonkipaita, Samsøe & Samsøe
  • farkut, MTWTFSS
  • bootsit, Dr Martens’


Mehevä kukkakaalikeitto – sopii myös vegaaneille!

keskiviikko 14. lokakuu 2015

Vegaani kukkakaalikeitto

Onnistuin tekemään viikonloppuna niin järkyttävän hyvää kukkakaalikeittoa, että on ihan pakko jakaa ohje teillekin! Ja täällähän se säilyy kätevästi tallessa myös omaa myöhempää käyttöä varten. Ohje on vegaani, mutta voin vannoa, että tästä keitosta tykkää kaikki ruokavaliofilosofiaan katsomatta. Paitsi, jos sattuu inhoamaan kukkakaalia, mutta kuka nyt sellaista tekisi?

Kirpeiden syysilmojen lämmikkeeksi sopiva kermaisen mehevä keitto maustetaan tuoreena ruohitulla mustapippurilla ja valkoviinietikalla. Lisukkeena voi tarjota tuoreita sämpylöitä ja koristeeksi sopii makumaailmankin puolesta mainiosti tuore korianteri.

VEGAANI KUKKAKAALIKEITTO
Ainekset:

  • 1 iso tai 2 pientä kukkakaalia (mieluiten luomu-)
  • 5 isohkoa perunaa
  • reilu 20 cm pätkä purjosipulia
  • 2,5 dl purkki kasviskermaa (itse käytän yleensä Oatlyn Organic iMat, joka on tosi hyvää!)
  • 2 – 3 valkosipulin kynttä
  • 1 – 2 kasvisliemikuutiota (luomu-)
  • runsaasti mustapippuria myllystä
  • valkoviinietikkaa
  • koristeluun tuoretta korianteria

Valmistus:

Kuori ja pilko valkosipulit pieneksi, halkaise, huuhtele ja siivuta purjosipuli. Kuullota sipuleita isossa kattilassa pienessä määrässä öljyä ilman, että ne saa väriä. Kuori ja pilko perunat, huuhtele ja pieni kukkakaali. Iske perunat ja kaalit kattilaan, kun sipulit ovat mukavasti pehmenneet ja lisää vettä niin, että kasvikset peittyy. Laita sekaan 1 – 2 kasvisliemikuutiota veden määrästä riippuen (1 kuutio per 1/2 litraa vettä).

Keittele sen aikaa, että kasvikset ovat pehmentyneet ja muusaa sitten koko helahoito tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää kasvisruokakerma (tavallista voi toki käyttää myös, mutta silloin keitto ei luonnollisesti ole enää vegaani…) ja anna kiehahtaa.

Mausta rouhimalla sekaan runsaasti mustapippuria ja maun mukaan valkoviinietikalla. Lisää suolaa, jos tarvitsee. Koristele annos tuoreella korianterilla ja nauti!

Vegaani kukkakaalikeitto

Itse tein keittoa ihan järkkyison kattilallisen ja laitoin lounasannoksiksi pakattuina pakkaseen. On niin ihanaa, kun aamulla voi vain napata toimistolle mukaansa valmiin, herkulliseksi tietämänsä lounaan!

Oletteko muuten huomanneet, että Indiedaysillä on nykyään ihan oma ”ruokapalsta” nimeltä Foodlover? Sivusto suorastaan pursuilee toinen toistaan ihanampia reseptejä. Jotkut vaativat vähän edistyneempää kokkailutaitoa, mutta paljon sieltä on löytynyt testattavaa ja hyviä reseptejä myös tällaiselle ruuanlaiton vasta-alkajallekin!


Harjakihartimet vertailussa

tiistai 13. lokakuu 2015

Kiharrinvertailu

Saan aina silloin tällöin kyselyitä siitä, miten laitan hiuksiani – ja etenkin miten teen kiharat pitkiin kutreihini. Tässä pähkinänkuoressa kiharrusrutiinini sekä vertailussa kaksi harjakiharrinta, omani ja toinen, joka on lainassa kaveriltani.

Olen päätynyt käyttämään harjakiharrinta siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aika laiska, enkä jaksa ensin erikseen kuivata tukkaani pesun jälkeen. Fööniharjakihartimella puolikuivaksi kuivuneet hiukset on kätevä sekä kuivata loppuun että kihartaa.

Kiharrinvertailu 2

Ensin hiuksen jaetaan muutamaan osioon. Osioiden koko riippuu oikeastaan siitä, miten paljon on aikaa ja miten paljon haluaa kiharoita. Mitä pienemmät osiot, sitä kauemmin aikaa menee ja sitä enemmän kiharaa. Hiusten jaottelussa käytän Cailapin klipsuja, joissa on ikäänkuin nivel keskellä. Alunperin sain ko. klipsuja pari pressiesittelykappaleina, mutta olen tuottanut Tinnin kautta niitä jo pari pakettia lisää. Jonnekin ne aina häviävät ja täältä Tukholmasta en sinnikkäistä etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt yhtä hyviä, pitäviä ja käteviä klipsuja mistään.

Suihkuttelen/levittelen jokaiseen osioon lämpösuojaa ja sitten vain kihartelemaan suortuva kerrallaan! Näiden testaamieni harjakihartimien aivan ässä ominaisuus on se, että painamalla ”liipasimesta” saa harjan piikit vedettyä sisään. Sen ansiosta pitkätkään hiukset eivät milloinkaan takkuunnu kiinni harjaan (kyllä, näin on käynyt aikaisemmin, kerran jouduin leikkaamaan koko vitsin kihartimen irti päästäni…) ja toisaalta kiharan voi jättää korkkiruuville jäähtymään, jolloin lopputuloksesta tulee paljon kestävämpi.

Kun korkkiruuvit on jäähtyneet, haron ne auki viisipiikkisellä ja suihkuttelen päälle mietoa ja joustavaa hiuslakkaa luonnollisen lopputuloksen säilyttämiseksi.

Kiharrinvertailu

Oma harjakihartimeni on Bosch PowerStyler 1200. Se on ollut käytössäni noin vuoden verran, mutta sitä aikaisemmin omistin lähes tismalleen samanlaisen. Sen edellisen oli joku reipas karvakuono tiputtanut kylppärin kovalle laattalattialle sillä seurauksella, että harjaosan kiinnitysväkänen murtui, eikä harja pysynyt enää kunnolla paikoillaan.

Kihartimeen kuuluu myös tasainen harja, jolla olisi tarkoitus saada aikaiseksi sellainen kiiltävä, sileä föönauslopputulos kuin olisi käynyt kampaajalla. Olen testannut sitä vain kerran ja silloin se ei ainakaan tähän Mintun söheröpöheikköön kaksista lopputulosta tuottanut. Tavallista harjan näköistä harjaosaa en ole käyttänyt kertaakaan.

Sen sijaan tuo varsinainen kiharrusharja on ollut ahkerassa käytössä ja tykkään siitä kovasti – jopa enemmän kuin siitä edellisestäni. Tässä on parempi kiinnitysmekanismi ja harja tuntuu todella tukevalta. Tehoja riittää ja jopa tämän meikäläisen tukan saa kuivattua ja kiharrettua noin vartissa (tosin noin puolikuivista hiuksista – ei täysin märistä!).

Kiharrinvertailu

Oman harjakihartimeni ainoa miinuspuoli on se, että se on aika paksu ja siksi sen kiertäminen yhdellä kädellä on hiukan raskasta. Varsinkin kerrostetuissa hiuksissa kun on pakko pitää toisella kädellä suortuvasta kiinni, ettei fööni puhalla kaikkia karvoja joka ilmansuuntaan.

Lainasin kaveriltani testiin vastaavan harjakihartimen kuin tuo omani, mutta sillä erotuksella, että tässä on toiminto, joka pyörittää harjaosaa. Ennen testausta olin aivan sata varma, että joudun hankkimaan tällaisen itselleni. Ja olihan tuo toiminto ihan kiva. Voin kuvitella, että jos automaattipyöritykseen tottuisi, ilman sitä olisi vaikea tulla toimeen.

Toinen Bosch ActiveCurl Creatorin etu on se, että siinä ei ole turhalta tuntuvia ”vaihtoteriä” niinkuin tuossa minun kihartimessani, vaan vain ohuempi ja paksumpi kiharrusharja. Paksumpi on about saman kokoinen kuin mikä minullakin on, mutta tuollaisen ohuemman harjan haluaisin mieluusti kyllä lisäksi. Valitettavasti kiinnityssysteemit ovat erilaiset, niin ei voi edes ajatella hankkivansa sitä varaosana. Molemmissa näissä saa myös piikit vedettyä sisään, mikä on – kuten sanottu – aivan olennaisen tärkeä ominaisuus!

Kiharrinvertailu

Tässä näkyy paremmin tuo pyörityssysteemi.

Lopputulos on kuitenkin se, että palautan lainakihartimen ja olen tyytyväinen omaani. Pyöritystoiminto on ihan kätsy, muttei niin mullistava, että sen vuoksi lähtisin toista, melkein samanlaista laitetta hankkimaan (vaikka siinä kyllä saisi sen ohuemman kiharrusharjan samalla…). Varmaan jos olisin ylipäätään hankkimassa harjakiharrinta, miettisin kyllä tämän hankintaa. Se täytyy kyllä vielä sanoa, että tuossa minun laitteessani on harjaosan kiinnitys tukevampi – eli jotenkin kyllä taidan sitten kuitenkin tykätä siitä enemmän. Voi olla, että on vain tottumuskysymyskin…

 

Kiharrinvertailu

Fööniharjakihartimen lisäksi käytössäni on OBH Nordican kuumenevat pyöröharjat, joilla saa nopsasti tehtyä kiharoita kuiviin hiuksiin sekä Ghd:n kiharruspuikko potentiaalisia trendikiharoita varten. OBH Nordican kiharrusharjoja käytän aika usein – niillä on tosi hyvä esim. elvyttää näitä fööhikihartimella tehtyjä kiharoita, jos ne on vaikka yön aikana vähän uuvahtanut.

Sen sijaan kiharruspuikon kanssa en ole tullut kaveriksi, vaikka sinnikkäästi olen yrittänyt opetella. Sillä pitäisi pystyä tekemään vähän huolettomammat ja rennomat kiharat, mutta itse en saa aikaiseksi kuin sotkua. Nuo tuossa oikealla sivupalkin profiilikuvassa olevat kiharat on tehty puikolla (ammattilainen teki!) ja mielestäni tukkani on siinä tosi nätisti. Pitää nyt varmaan katsoa vielä toiset ziljoona YouTube-tutoriaalia ja uhrata yksi viikonloppu treenaamiseen – ehkä se siitä sitten.

Siihen asti mennään näillä Mintun peruskiharoilla!