Juhlan ja arjen välimaastossa

tiistai 29. joulukuu 2015

MIntun joulu

Jotenkin merkillisiä nämä joulun ja uudenvuoden väliin jäävät päivät. Sitä ei oikein tajua, mikä viikonpäivä on menossa, vaikka periaatteessa palasinkin jo tänään ihan arkeen. Viikon ensimmäinen työpäivä on maanantai – ei sen pitäisi olla niin vaikeaa. Mutta kun kaksi kolmasosaa väestöstä on mitä ilmeisimmin lomilla tai tekee töitä kotitoimistolla, puuttui päivästä täysin maanantain passiivisagressiivinen syke täysin. Tunnelbana oli aamulla puolityhjä ja koko meidän kerroksessa ei ollut töissä itseni lisäksi kuin kaksi muuta. Normaalisti meitä on kuitenkin nelisenkymmentä…

Ei siis tuntunut lainkaan maanantailta tänään – ennemminkin siltä kuin olisi mennyt toimistolle muuten vain käymään jonain sunnuntaina. Melkein veikkaisin, että huomenna ja keskiviikkona tilanne on aivan sama. Neljä matalasykkeistä, toimistohommissa vietettyä sunnuntaita putkeen ennenkuin päästään taas asiaan. Sopii kyllä oikein mainiosti. Peetu on jokatapauksessa likkaporukalla Sälenissä laskettelureissulla ja Karkki viimeistelee heti vuoden vaihteen jälkeen palautettavaksi sovittua graduaan – eli mitään hurjia Netflix-maratoneja ei näinä välipäivinä tulisi muutenkaan yhteisvoimin vedettyä.

MIntun joulu

Joulunpyhät sujui meillä mukavasti ja rauhallisesti. Kaikkea varjosti hiukan huoli äidin voinnista, mutta tiivis puhelinyhteys Taysiin kyllä helpotti todella paljon – ja tieto siitä, että terveydentila kohentui päivä päivältä ja hetki hetkeltä.

Lohtua ja tukea antoivat myös meidän perinteiden mukainen joulun vietto. En tiedä, miten vanhoja tapoja voi kutsua perinteeksi, mutta aika monta vuotta on jo tullut juhlistettua joulunaikaa saman kaavan mukaan. Erityisesti silloin, kun tuntuu, että jotain on tapahtumassa, jotain jolle ei voi mitään ja joka saattaa muuttaa pysyvästi tulevaisuutta, on ihanan rauhoittavaa ja turvallista tehdä asioita niinkuin ”aina ennenkin”. Lainausmerkeissä siksi, että eihän mikään ikinä ole aivan täysin muuttumatonta, eikä mitään kokemusta voi toistaa täysin samanlaisena – mutta sekin riittää, että perusajatus ja suuret linjat ovat tuttuja, perinteisiä.

MIntun joulu

MIntun joulu

Sanotaan, että joulu on lasten juhla ja että lasten ilon katseleminen vasta saa kunnon joulumielen. No nämä meidän karvalapset, Sunshine ja Sailor Moon, ovat kyllä pitäneet hyvin huolta siitä, että kakaramaista kaaosta on riittänyt. Kukaan ei onneksi (toistaiseksi) ole kaatanut kuusta…

Aikuisten lasten kanssa ollaan luettu, pelattu korttia (ristiseiska!!), syöty suklaata, töllätty Netflixiä, syöty vähän lisää suklaata, hengattu pyjamassa aamusta iltaan ja vain oltu. Tosi ihanaa, mutta ei sitä kyllä tämän enempää olisi jaksanut, jos totta puhutaan.

Ihan pakko esitellä meidän viimeisin villitys, puhelimeen ladattava Neko Atsume -niminen peli, jossa on tarkoitus houkutella kisuja kylään.

MIntun joulu 5

Aivan totaalisen pimeä peli – ja siksi juuri niin ihana ja täydellinen! Ajatus on siis se, alussa tyhjään pihaan hankitaan leluja, nukkumapaikkoja ja ruokaa niin, että kisut innostuvat tulemaan kylään. Tavarat ja ruuat ostetaan kaupasta ja maksetaan hopea- tai kultasilakoilla. Pelin alussa saa jonkin verran silakoita ja myöhemmin kisut jättävät kaloja kiitokseksi, kun ovat käyneet leikkimässä tai hengailemassa. Peli ei ole mitenkään nopeatempoinen – välillä pihalla ei ole ainuttakaan kissaa ja sitten vain odotellaan.

Pari päivää pelanneena olen jo aivan koukussa ja haluaisin hankkia aina vain hienompia juttuja pihalleni. Kaikilla kisuilla on oma faktasivu, mistä selviää niiden luonne ja suosikkilelut. Pihalle käymään tulevista kissoista voi ottaa valokuvia, jotka tallentuu valokuva-albumiin. Snowball-niminen kokonaan valkoinen kisu (luonne ”mellow”) oli ensimmäinen, joka tuli käymään pihallani – ja on nyt tähän mennessä poikennut yhdeksän kertaa. Voi olla, että olen ihan lääpälläni! :D

MIntun joulu

Kaiken häpeämättömän laiskottelun lomassa ollaan toki ehditty nauttia myös joulunajan päivien lyhyistä, mutta sitäkin kirkkaampina kimaltelevista valoisista hetkistä. Aivan mieletön auringonpaiste ollut koko ajan! Hentoinen lumipeitekin, joka tänä aamuna ilahdutti meitä harvoja töihin menijöitä, satoi eilen myöhään illalla ja yöllä niin, että tänäänkin saatiin nauttia keskipäivällä huikeasta valosta. Pari pakkasastettakin tuntuu selkäytimessä todella hyvältä. Paljon paremmalta kuin aaton juhannusta lämpimämpi +11 asteen ”jouluhelle”.


9 Responses to “Juhlan ja arjen välimaastossa”

  1. Avatar JonnaH. sanoo:

    Joulun ja uuden vuoden välinen aika on aina yhtä jännää. Jotenkin sitä ei vielä tajua, että joulu on ohi ja samalla kuitenkin jo odottaa sitä uutta vuotta jolloin on sitten taas ne omat jutut ihan kuin joulunakin. :)

    Rentouttavaa vuoden loppua töistä huolimatta!

    • Minttu Minttu sanoo:

      On niin kuvaavaa, että näitä päiviä kutsutaan juuri ”välipäiviksi”, sillä siltä ne tosiaankin monella tapaa tuntuvat. Töissäkin on mukavaa, kun täällä ei ole juuri muita ja siksi on täysi rauha tehdä kaikkia rästihommia ja syksyn aikana kertyneitä projekteja hyvään malliin!

      Oikein mukavaa loppuvuotta 2015 myös sulle!

  2. Avatar Tiia K sanoo:

    Olen kyllä ollut välillä ihan pihalla, että mikäs päivä tänään onkaan. Lindtin pallerot ovat suorastaan Oh my God palleroita! Netflixiä on täälläkin tullut tuijotettua ja lisäksi on ollut Star Wars putki. Iloista uutta vuotta Minttu <3

    • Minttu Minttu sanoo:

      Star Wars on varmaankin ainoa sesongin hullutus, johon en ole lähtenyt mukaan. Sen sijaan kaikkia ”virallisia” joululeffoja on kyllä tullut töllättyä, Love Actually tietty etunenässä, mutta myös Bidget Jonesit etc on ollut listalla. Hiukan tuli kyllä keskustelua siitä, onko Die Hard -leffat jouluelokuvia (meikäläisen vastaus: no tietenkin on!!).

      Ihanaa uutta vuotta sulle Tiia!! <3

  3. Avatar Vivi Vinna sanoo:

    Hih, oon samaa mieltä, että nämä joulun ja uuden vuoden väliset päivät on pikkasen outoja. ;) Kivalta vaikuttaa teidän joulu! :)

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ihan tosi ihanaa on ollut – ja huomenna onkin jo uudenvuoden aatto! Nopeastihan se aika näköjään menee. Niinkuin aina! :)

  4. Avatar Aikku sanoo:

    Kyllä kai tämä joulu tahtoo aina samalla kaavalla mennä. Kerran tulimme matkoilta aattoillaksi kotiin, ja lapset ovat jälkeenpäinkin vielä muistuttaneet siitä, kuinka tylsää se oli. Perinteinen kaava joulussa sopii meille:) Ihana tuo teidän kissanne, meillä on sellainen valkoinen hirmu 11v, joka nyt pakkasten tultua ainakin haluaa vain olla sisällä. Ei siedä tassut kylmää.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Meidän kisut on ihan sisäkissoja, mutta välillä käyvät kyllä parvekkeella tassujaan viilentelemässä. Olen huomannut, että kylmyys ei niinkään haittaa – varsinkaan Sunshinea – mutta jos on kova tuuli, kissat pinkovat samantien sisälle, vaikka olisivat juuri mankuneet parvekkeelle pääsyä. :D

      Itse tykkään kanssa perinteistä. Varsinkin erilaisten juhlien ja ”rituaalien” (konfirmaatio, lakkiaiset, häät..) tietty perinteisyys on mielestäni hyvinkin paikallaan, vaikka omia sovelluksia traditioista tehtäisiinkin.

  5. Avatar satugee sanoo:

    Heh. Meillä kuusi on kaadettu kolme kertaa, kaikki koristeet on pudotettu ja sen oksilla on nukuttu.Kolmesta kissasta onneksi vain yksi rakastaa kuusta näin paljon.