8 kriteeriä täydelliselle miehelle

tiistai 14. helmikuu 2017

The Notebook

Kansainvälinen sinkkujendiskriminointipäivä alkaa taas tältä vuodelta olla pikkuhiljaa lusittuna.

Itse vietin päivää vaaleanpunaista hattaraa, ruusunterälehtivyöryä ja sydämen muotoisia suklaarasioita väistellen. Musta-valko-harmaata asua piristämään lisäsin musta-valkoisen pääkallokuvioisen huivin. Protesti se on pienikin protesti. Haha!

Töiden jälkeen painuin suoraan salille. Päättelin, että nyt siellä varmaan on rauhallista, kun kaikki maailman muut ihmiset on tuijottelemassa toisiansa silmiin ylihintaisten Valentine’s Day -menyiden ylitse. Ihan ypönä ei sentään tarvinnut treenata, mutta tungosta ei tosiaankaan ollut. Jotain positiivista sentään.

Siinä kuntopyörää polkiessani aloin miettiä sinkkuuttani. Minkä ihmeen takia en löydä kivaa poikaystävää? Olenko juuri sellainen median maalailema kaupunkilainen, korkeasti koulutettu, itsenäiseen elämään tottunut, vaativan naisen stereotyyppi, jolle mikään ei kelpaa?

Omasta mielestäni en tietenkään ole mikään vaatimushirviö, mutta koska en tarvitse enää miestä sen paremmin lastentekoon kuin kodinrakentajaksikaan, en halua sitoutua ensimmäiseen vastaantulevaan kaksilahkeiseen vain ollakseni parisuhteessa.

Hyvä ystäväni Tinni päätyi taannoin myöskin sinkuksi ja tuntikausia kestäneiden puhelinkeskustelujen aikana olemme puineet ”Täydellisen Miehen” kriteereitä. Tässä mielestäni tärkeimmät:

  1. Oma elämä. Ihmisellä täytyy olla jotain kiinnostuksen ja innostuksen kohteita. Aiheella ei ole niin väliä, jopa postimerkkeily voi olla seksikästä, jos siihen on palava kiinnostus. Tärkeintä on se, että mahdollista parisuhdetta ei haluta täyttämään tyhjää kumisevaa elämää. Olisi myös kauhean kiva, jos ihmisellä olisi työ, josta noin pääsääntöisesti tykkää ja edes pari-kolme hyvää ystävää.
  2. Itsestä huolehtiminen. Ei tarvitse olla riikinkukko eikä muotibloggari-wannabe. Vaateiden ei ole pakko olla uusia tai sinänsä trendikkäitä. Mutta kyllä se niin on, että jos deitille on eksynyt päälle paita, jossa on muistot eilen lounaaksi nautitusta pastakastikkeesta tai jos farkut rehjustavat selkeästi väärän kokoisena, ei ole kauheasti väliä sillä, miten briljantti ajattelija kyseinen tyyppi on. Fyysiseen kuntoon pätee sama – ei tarvitse olla himo-triathlonisti tai ammattilaistason crossfittaaja, mutta liikunnan puuttuminen kokonaan elämästä on enemmän kuin epäilyttävää.
  3. Talous tasapainossa. Ne ajat, jolloin koko ajan sai jänskittää riittääkö rahat kuukauden loppuun, saako kaiken pakollisen maksettua ja kykeneekö vielä käymään ruokakaupassa, kuuluu korkeintaan nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. En tarkoita, että tarvitsisi olla velaton tai rikas. Mutta kyllä aikuisella pitää olla sen verran jalat maassa, että on sopeuttanut taloutensa niin, että ns. menee ympäri.
  4. Tasapainossa muutenkin. Se, että on sinut itsensä kanssa ja pystyy näkemään itsensä myös muiden näkökulmasta, on seksikästä. Onhan se kyllä toisaalta niin, että kuka täällä lopulta ihan totaalisesti voi sanoa olevansa täysin tasapainossa. Kaikenlaista kuoppaa osuu itse kunkin kohdalle. Mutta ehkä muotoilisin tämän paremminkin niin, että en ole valmis ryhtymään äitihahmoksi mahdolliselle partnerilleni. Äityli-tyyppisen hoivankin kanssa on vähän niin ja näin, vaikka tiedänkin kuullostavani jääkylmältä näin sanoessani. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan vaatimukseen..
  5. Tasa-arvoinen. Hyvin vaikea vaatimus, sillä täydellinen mies on oikeasti ja aidosti tasa-arvoinen. Se ei siis tarkoita sitä alentuvaa muka tasa-arvoisuutta, että naiselle ei voi avata ovea tai auttaa nostamaan painavaa matkalaukkua junan hyllylle – vaikka samanaikaisesti hyväksyy sen, että johtoryhmät on täynnä miehiä. Oma käsitykseni unelmien miehestä on sellainen mies, joka on niin sinut maskuliinisuutensa kanssa, että pystyy sekä näkemään yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet että naisen naisena. Ja ymmärtää, että tasa-arvo on kaikkien etu.
  6. Suvaitsevainen ja avarakatseinen. Erilaiset taustat, erilaiset ihmiset, erilaiset perinteet ja tavat elää on rikkaus, ei uhka. Täydellinen mies on avarakatseinen myös sen suhteen, että on ihan yhtä kotonaan niin leirinuotiolla kuin kristallikruunujen loisteessakin.
  7. Tulevaisuuteen luottavainen. Maailma on mitä se on ja sen vuoksi voi ajoittain olla vaikea ajatella, että kaikkea hyvää ja ihanaa on vielä edessä. Välillä tulee, tottakai, hetkiä jolloin tarvitaan hiukan pep-talkia, mutta perusasenteen pitää olla tyyliin asioilla on tapana järjestyä.
  8. Huumorintajuinen. Tärkein kriteeri kaikista on huumorintaju. Sinänsä vaikeaa, sillä aivan tasan kaikki niin Tinderissä, nettideittisivustoilla kuin oikeassa elämässäkin, pitävät itseään huumorintajuisina. Täydellinen mies on kuitenkin se, joka tajuaa mun jutut ja joka saa nauramaan. Oikeastaan kaikki nuo edelliset kriteerit on aika kevyesti sivuutettavissa, jos tässä kohtaa kuuluu >klick<.

On kyllä aivan pakko tunnustaa, että jos joku olisi vuosia sitten sanonut, että olen yhä vielä vuonna 2017 sinkku, en olisi uskonut. Ilmeisesti vaatimukseni on sittenkin liian kovat? Toisaalta en kyllä ole valmis kovasti joustamaankaan…  Eli kai tässä pitää alkaa sopeutua tilanteeseen ja katsella uutta kissanpentua joukon jatkoksi!

Kuvasta kiitos interwebsille.


8 Responses to “8 kriteeriä täydelliselle miehelle”

  1. Onneksi ystävänpäivää Suomessa vietetään nimenomaan ystävyyden juhlapäivänä <3
    Juuri sellaista hyvää ystävänpäivän iltaa sinulle <3

    • Avatar Anu sanoo:

      Juuri samaa olin aikeissa tulla kommentoimaan, Suomessa ystävänpäivä on minusta kyllä ollut nimenomaan ystävyyden päivä ja hyvä näin!

      • Minttu Minttu sanoo:

        Vähän tyyliin ”ollaan vain ystäviä” -tyyliin?

        Eivais, olen ihan samaa mieltä, että ystävyyden juhliminen on paljon rennompaa kuin romantiikkavaatismusten täyttämän Valentine’s Dayn.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Ystävyyttä ei tosiaan voi juhlia liikaa! Paras parisuhdekin on suurelta osalta hyvää ystävyyttä. Täällä svennelässä päivä on huomattavasti enemmän romantiikkaan kallellaan, amerikkalaisen esikuvansa mukaan. :)

  2. Avatar Mirkku sanoo:

    Mä olen juuri viettänyt ystävänpäivää ihanan mieheni kanssa,15.sellaista.
    Sain ystävänpivälahjan,ihanan 1920-luvulta peräisin olevan rannekorun. Tuntee makuni täydellisesti. Vei minut syömään ihanaan ravintolaan. Arvostan. Silti ajattelen,että nämä asiat ovat vain bonareita. Mies on kaikin puolin piru vieköön aivan ihana. Tekee ruokaa joka päivä(itse olen surkea kokki),tilaa liput oopperaan ja konserttiin,kuuntelee,on läsnä.
    Tärkein juttu on kuitenkin se,että meillä on samanlainen käsitys siitä,mitä hyvä ihmissuhde tarkoittaa. Se on se keskeinen juttu,ei sisältö sinänsä,vaan että kahden ihmisen halut kohtaavat.
    Sitä paitsi yksinkin voi olla hyvä. Ihmissuhteessa,joka on supertärkeä ei ole mitään syytä tyytyä,kun on mahdollista löytää priimaa!

    • Minttu Minttu sanoo:

      Oih! Kuullostaa niiin täydelliseltä sun ystävänpäiväsi että koko parisuhteesi! Onneksi näytät sen myös ymmärtävän, etkä pidä toista itsestäänselvyytenä. :)

  3. Avatar Annukka sanoo:

    Itsekin aika monta vuotta sinkkuna olleena, olen ”joutunut” miettimään syitä siihen. Varsinkin kun hoetaan sitä, että kyllä sen löytää, jos oikeasti haluaa. Vähän sama kuin sanoisit työttömälle, että kyllä tekevälle työtä löytyy, vaikka lähetettynä olisi satoja hakemuksia. Itsellänikin on lista, jonka olen kokemuksen kautta oppinut, mutta sitten rupesin miettimään, etten itsekään täytä kaikkia kriteereitä sillä listalla. Jossain määrin tietysti vastakohdat täydentävät toisiaan, mutta olenkohan silti liian vaativainen, sillä minäkään en halua ihan ketä tahansa tuohon vierelle.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Niinhän se vähän on, että vaikka en toivokaan viettäväni loppuelämääni sinkkuna, en halua tehdä mitään tolkuttomia kompromisseja vain saadakseni jonkun vaan.