Nyt katkeaa hiukset!

maanantai 20. helmikuu 2017

LOB 2017 1

Olen uhonnut jo ziljoona kertaa täällä blogissakin, että nyt lähtee tukka. Mutta tiedättekö mitä, nyt se tosiaan lähtee!

Päätöksen kypsyttelyaika on ollut kieltämättä melkoisen pitkä. Taisin tarvita sitä sisäistääkseni, ettei pitkät hiukseni pidä sisällään mitään taikavoimia.

Olen tosiaankin nyt valmis luopumaan ehkä siitä ainoasta asiasta, jota ulkopuoliset ulkonäössäni ihailevat. ”Ooh, mitkä hiukset!”, ”Onko ne tosiaan kokonaan sun omat?”, ”Sun pitäisi pitää hiuksia useammin vapaana!” ja niin edelleen. Haluan eroon pitkistä kutreistani, koska haluan muutosta.

LOB 2017 2 LOB 2017 3 LOB 2017 4

Tai oikeastaan paremminkin niin, että tunnen itse muuttuneeni ja haluan kevyemmän kampauksen, joka kuvastaa paremmin nykyistä Minttua.

Ihan lyhyt-lyhyeen en kuitenkaan halua palata. Olen kerran elämässäni testannut veikeän reippaan pixie cutin – ja voin vilpittömästi todeta, että se ei sovi sen paremmin kasvoihini kuin persoonallisuuteenikaan. Jotain vähän pidempää sen on pakko olla.

LOB kiinni

Karkilla ja Peetulla on molemmilla juuri nyt aika klassiset (ja melko lyhyet) polkkatukat. Olisihan se kai aavistuksen hassua, jos äiskällä olisi tismalleen samanlainen kampaus kuin tyttärillä.

Jotenkin myös tuntuu, että korvannipukat paljaaksi jättävä bob on niin suuritöinen pidettävä – eihän se ylety edes ponnarille – että meikäläisen hiustenlaittoaktiivisuudella se ei olisi ihan paras vaihtoehto. Sitä äsken mainitsemaani pixie cutia pois kasvatellessani, kävin läpi myös sen vaiheen, kun hiuksille oli tehtävä joka aamu jotain, että kehtasi mennä toimistolle. Sellainen peli ei kyllä vetele, kun kerran vaihtoehtojakin on.

LOB Cara

LOB 2017 5

Kampaaja-aikani on lauantaina vajaan kahden viikon päästä. Mieli ehtii toki muuttua siihen mennessä moneen kertaan, mutta todennäköisesti päädyn jonkinlaiseen long bob -versioon. Mukavasti vähän pidempi malli, jonka kuitenkin vielä saisi kiinni Se tuntuu sellaiselta sopivan suurelta loikalta superpitkästä vähän lyhyempään.

Varasin ajan samasta kampaamosta, jossa Karkki ja Peetukin käyvät, keskustan Björn Axén -salongista. Tytöt ovat käyttäneet vähän eri kampaajia siellä käydessään ja lopputulos on aina ollut tosi ihana.

Valitsin itselleni listalta ”senior stylist & make up artist” -tittelisen Glorian, vaikka leikkuun hinta samalla tuplaantuikin. Ajattelin, että tässä kohdin ei ole järkevää alkaa pihistellä. Ihmisellä, jolla on kokemusta ja näkemystä, on ehkä myös ideoita siihen, miten tukastani saataisiin lyhyt mutta silti pitkä. Ja mielellään vielä myös niin, että se sopii kasvoihini.

LOB 2017 7

Saas ny sit nährä kuinka muikkelin käy..

Kaikki kuvat täältä


Mehevä munakoisopizza (vegaani)

lauantai 18. helmikuu 2017

Vegaani munakoisopizza

Onko teilläkin ollut aivan täydellisen ihana talvilauantai tänään? Tukholmassa on paistanut aurinko ja lämpöasteita on ollut niin paljon, että koko päivä on ollut ihan pakko viettää ulkosalla. Se tunne, kun ilmassa tuoksuu kevät, sitä on vaikea voittaa yhtään millään.

Raikkaassa kevätilmassa ulkoilun sivuvaikutuksina on punaisten poskien, virkistyneen mielen ja lihasten raukean olon lisäksi, yleensä aivan järkky nälkä. Silloin juuri mikään ei maistu paremmalta kuin itse tehty herkullinen pizza.

Vegaani munakoisopizza

Koko tammikuisen vegaanihaasteen ajan mietin, että kaikkien vaikeinta itselleni olisi juustosta ja muista maitotuotteista luopuminen. Kaikenlaisia juustomaisia korvikkeita on toki tarjolla, mutta ensimmäiset kokemukset eivät todellakaan vakuuttaneet. Mielummin olen ilman juustoa kuin laitan leivän päälle jotain epämääräisesti soijalta ja lisäaineilta maistuvaa, juustolta näyttävää vegaanivaihtoehtoa.

Hiukan jäi kuitenkin vaivaamaan, että mitenkähän nuo korvikkeet maistuisivat lämpimässä ruuassa – ja niinpä päätin tehdä lauantaipizzat Jeezlyn vegaaniin ”perfekt pizza” -juustoon.

Vegaani munakoisopizza 3

Pizzapohjaksi tein puolikkaan annoksen Peetun likilegendaarista ”Maailman paras pizzapohja” -taikinaa jo eilen illalla. Kyseisen pizzapohjan etu on se, että se odottaa kiltisti jääkaapissa helposti vuorokaudenkin. Eli kun sitten tulee supernälkäisenä ulkoilupäivän jälkeen kotiin, ei tarvitse muuta kuin kaulita taikina, heittää täytteet päälle ja kymmenessä minuutissa herkkuruoka on pöydässä!

Kasvispizzassa erityisesti kannattaa satsata maukkaan mehevään tomaattikastikkeeseen. Täytteitä ei tarvitse olla montaa erilaista, omat suosikit toimivat yleensä parhaiten.

Mintun lauantaipizzan täytteenä on uunissa paahdettua munakoisoa, kivettömiä Kalamata-oliiveja ja päällä rucolaa sekä tuoretta basilikaa.

Vegaani munakoisopizza

MEHEVÄ MUNAKOISOPIZZA

(2 pellillistä)

Valmistus:

Tomaattikastike:

  • 1 purkki kirsikkatomaattisäilykettä
  • 1,5 rkl tomaattipyreetä
  • 1 iso sipuli
  • 2 – 3 valkosipulinkynttä
  • 2 tl chilihiutaleita
  • öljyä paistamiseen
  • suolaa
  • pippuria myllystä

Täyte:

  • 200 g vegaania tai tavallista juustoraastetta
  • 1 keskikokoinen munakoiso
  • suolaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1/2 purkkia kivettömiä Kalamata-oliiveja
  • tuoretta rucolaa vajaa puoli pussia
  • tuoretta basilikaa puoli ruukkua

Valmistus:

  • Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi ja kuullota öljytilkassa kattilassa. Lisää tomaattipyree ja chilihiutaleet ja paistele hetkonen miedolla lämmöllä. Lisää kirsikkatomaattisäilyke, mausta suolalla & pippurilla maun mukaan ja anna puhista miedolla lämmöllä sen aikaa, kunnes kaikki muu on valmista.
  • Kastikkeen voi hyvin tehdä edellisenä päivänä valmiiksi, jos on odotettavissa nälkäisiä syöjiä, jotka eivät jaksa odottaa!
  • Leikkaa munakoiso noin 1 cm paksuiksi siivuiksi ja sen jälkeen neljään osaan. Levittele palaset uunipellille ja ripottele päälle suolaa. Kuivaa munakoisot talouspaperilla noin 10 minuutin päästä. Roiski päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin vartin verran.
  • Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
  • Kauli taikinasta kaksi sievää selkeäreunaista, ohutpohjaista levyä. Taikka sitten kaksi tuollaista epämääräistä ameebaa, jotka itse sain aikaiseksi. Molemmat maistuvat erinomaisilta!
  • Levitä pizzapohjille ensin tomaattikastike, sitten juusto ja lopuksi munakoisot ja oliivit.
  • Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
  • Lisää rucolat ja basilikat & nauti!

 

 

Vegaani munakoisopizza

Pizza ei ole mikään maailman paras lounaslaatikkoruoka, mutta sopivan rasian kanssa se toimii myös!

No mutta mites se vege-juusto? Tuomioni on, että se on ihan okei. Periaatteessa haluan tehdä vegaaneja valintoja aina, kun se on mahdollista, mutta oikeastaan mielummin vähennän juuston syöntiä kuin alan aktiivisesti käyttämään korvikkeita.

Pizzassa käyttämäni ”Astrid och Aporna” -juusto on kyllä ihan okei hyvää. Se ei juurikaan muistuta juustoa sinänsä. Lähin assosisaatio on itseasiassa lasagnen valkokastikkeeseen. Periaatteessa siis oikeastaan oikein hyvää, mutta ehkä sitten kuitenkin haluan välillä  – ja etenkin pizzaan – sitä ihan oikeaa juuston makua.


Lempparivillapaidassa

perjantai 17. helmikuu 2017

Minttu 15.2.2017

Joskus kohdalle osuu sellainen vaate, että kun sen on kerran laittanut päällensä, ei enää mitään muuta haluaisi pitääkään. Melkein täytyy laittaa kalenteriin ruksi niille päiville, jolloin se on ollut toimistolla, ettei nyt sentään ihan kovin monena päivänä viikossa ilmestyisi paikalle samoissa vetimissä. Lempparivaate tuntuu aina hyvältä valinnalta. Toisaalta se on turvavaate, mutta toisaalta se päällä olo on sen verran fiksu, ettei ole tarvetta kadota täysin kulisseihin.

Ihan aina ostohetkellä ei voi olla täysin varma, tuleeko vaatteesta lemppari vai ei. Ihastuin H&M x Kenzo -malliston mustaan, postimerkkimäisillä aplikaatioilla koristeltuun neulepaitaan jo valikoimaa netissä selaillessani. Silloin en vielä voinut aavistaa, että hankinnasta tulee niin rakastettu, että mielelläni pistäisin sen päälle vaikka joka päivä!

Minttu 15.2.2017

Asu on tosin eiliseltä.

Yritin saada postauksen valmiiksi jo eilen, mutta armas tietokoneeni päätti lopettaa yhteistyön täysin. Nyt, yön ja päivän levättyään, se päättikin jälleen herätä henkiin. Tosin kovalla metelillä tässä hommia tehdään, ja koneosasto käy niin kuumana, että kädellä ei kärsi koskea.

Sen verran pitkään nyt jo eläkeikäinen työjuhtani on osoittanut uupumisen merkkejä, että kai tässä pitää alkaa harkita uuden koneen hankintaa. Ei kyllä mitään käsitystä, millaisella tietsalla bloggari nykypäivänä pärjää. Mac Book Air himottaisi, mutta mahtaako siinä riittää vääntöä ja kapasiteettia kuvien ja videoiden kanssa touhuamiseen?

Toisaalta konevalikoimastani löytyy myös iPad Air 2, mutta sillä pidempien höpötyksien kirjoitteleminen on kyllä hiukan työlästä, vaikka muuten pätevä kaveri onkin. Eli joku kunnollinen Mac pitäisi saada pikapuoliin hankittua.

Minttu 15.2.2017

Jotta pidetään tämän postauksen aihepiiri kunnolla sillisalaattina, voin antaa vielä hyvän elokuvavinkin!

Kävin tänään illalla katsomassa Moonlight-elokuvan ja olen todella vaikuttunut! Hieno ja koskettava kasvutarina, upeaa kuvausta, uskottavia, monisyisiä henkilöhahmoja ja universaaleja tunteita. Vaikka tarina ei todellakaan ole mikään mukavuuden huipentuma, päällimmäinen fiilis leffan jälkeen on kuitenkin toivo ja luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!

Minttu 15.2.2017 Minttu 15.2.2017 Minttu 15.2.2017 Minttu 15.2.2017

  • neulepaita, H&M x Kenzo
  • neulemekko, H&M
  • kengät, Acne
  • laukku, Rebecca Minkoff


8 kriteeriä täydelliselle miehelle

tiistai 14. helmikuu 2017

The Notebook

Kansainvälinen sinkkujendiskriminointipäivä alkaa taas tältä vuodelta olla pikkuhiljaa lusittuna.

Itse vietin päivää vaaleanpunaista hattaraa, ruusunterälehtivyöryä ja sydämen muotoisia suklaarasioita väistellen. Musta-valko-harmaata asua piristämään lisäsin musta-valkoisen pääkallokuvioisen huivin. Protesti se on pienikin protesti. Haha!

Töiden jälkeen painuin suoraan salille. Päättelin, että nyt siellä varmaan on rauhallista, kun kaikki maailman muut ihmiset on tuijottelemassa toisiansa silmiin ylihintaisten Valentine’s Day -menyiden ylitse. Ihan ypönä ei sentään tarvinnut treenata, mutta tungosta ei tosiaankaan ollut. Jotain positiivista sentään.

Siinä kuntopyörää polkiessani aloin miettiä sinkkuuttani. Minkä ihmeen takia en löydä kivaa poikaystävää? Olenko juuri sellainen median maalailema kaupunkilainen, korkeasti koulutettu, itsenäiseen elämään tottunut, vaativan naisen stereotyyppi, jolle mikään ei kelpaa?

Omasta mielestäni en tietenkään ole mikään vaatimushirviö, mutta koska en tarvitse enää miestä sen paremmin lastentekoon kuin kodinrakentajaksikaan, en halua sitoutua ensimmäiseen vastaantulevaan kaksilahkeiseen vain ollakseni parisuhteessa.

Hyvä ystäväni Tinni päätyi taannoin myöskin sinkuksi ja tuntikausia kestäneiden puhelinkeskustelujen aikana olemme puineet ”Täydellisen Miehen” kriteereitä. Tässä mielestäni tärkeimmät:

  1. Oma elämä. Ihmisellä täytyy olla jotain kiinnostuksen ja innostuksen kohteita. Aiheella ei ole niin väliä, jopa postimerkkeily voi olla seksikästä, jos siihen on palava kiinnostus. Tärkeintä on se, että mahdollista parisuhdetta ei haluta täyttämään tyhjää kumisevaa elämää. Olisi myös kauhean kiva, jos ihmisellä olisi työ, josta noin pääsääntöisesti tykkää ja edes pari-kolme hyvää ystävää.
  2. Itsestä huolehtiminen. Ei tarvitse olla riikinkukko eikä muotibloggari-wannabe. Vaateiden ei ole pakko olla uusia tai sinänsä trendikkäitä. Mutta kyllä se niin on, että jos deitille on eksynyt päälle paita, jossa on muistot eilen lounaaksi nautitusta pastakastikkeesta tai jos farkut rehjustavat selkeästi väärän kokoisena, ei ole kauheasti väliä sillä, miten briljantti ajattelija kyseinen tyyppi on. Fyysiseen kuntoon pätee sama – ei tarvitse olla himo-triathlonisti tai ammattilaistason crossfittaaja, mutta liikunnan puuttuminen kokonaan elämästä on enemmän kuin epäilyttävää.
  3. Talous tasapainossa. Ne ajat, jolloin koko ajan sai jänskittää riittääkö rahat kuukauden loppuun, saako kaiken pakollisen maksettua ja kykeneekö vielä käymään ruokakaupassa, kuuluu korkeintaan nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. En tarkoita, että tarvitsisi olla velaton tai rikas. Mutta kyllä aikuisella pitää olla sen verran jalat maassa, että on sopeuttanut taloutensa niin, että ns. menee ympäri.
  4. Tasapainossa muutenkin. Se, että on sinut itsensä kanssa ja pystyy näkemään itsensä myös muiden näkökulmasta, on seksikästä. Onhan se kyllä toisaalta niin, että kuka täällä lopulta ihan totaalisesti voi sanoa olevansa täysin tasapainossa. Kaikenlaista kuoppaa osuu itse kunkin kohdalle. Mutta ehkä muotoilisin tämän paremminkin niin, että en ole valmis ryhtymään äitihahmoksi mahdolliselle partnerilleni. Äityli-tyyppisen hoivankin kanssa on vähän niin ja näin, vaikka tiedänkin kuullostavani jääkylmältä näin sanoessani. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan vaatimukseen..
  5. Tasa-arvoinen. Hyvin vaikea vaatimus, sillä täydellinen mies on oikeasti ja aidosti tasa-arvoinen. Se ei siis tarkoita sitä alentuvaa muka tasa-arvoisuutta, että naiselle ei voi avata ovea tai auttaa nostamaan painavaa matkalaukkua junan hyllylle – vaikka samanaikaisesti hyväksyy sen, että johtoryhmät on täynnä miehiä. Oma käsitykseni unelmien miehestä on sellainen mies, joka on niin sinut maskuliinisuutensa kanssa, että pystyy sekä näkemään yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet että naisen naisena. Ja ymmärtää, että tasa-arvo on kaikkien etu.
  6. Suvaitsevainen ja avarakatseinen. Erilaiset taustat, erilaiset ihmiset, erilaiset perinteet ja tavat elää on rikkaus, ei uhka. Täydellinen mies on avarakatseinen myös sen suhteen, että on ihan yhtä kotonaan niin leirinuotiolla kuin kristallikruunujen loisteessakin.
  7. Tulevaisuuteen luottavainen. Maailma on mitä se on ja sen vuoksi voi ajoittain olla vaikea ajatella, että kaikkea hyvää ja ihanaa on vielä edessä. Välillä tulee, tottakai, hetkiä jolloin tarvitaan hiukan pep-talkia, mutta perusasenteen pitää olla tyyliin asioilla on tapana järjestyä.
  8. Huumorintajuinen. Tärkein kriteeri kaikista on huumorintaju. Sinänsä vaikeaa, sillä aivan tasan kaikki niin Tinderissä, nettideittisivustoilla kuin oikeassa elämässäkin, pitävät itseään huumorintajuisina. Täydellinen mies on kuitenkin se, joka tajuaa mun jutut ja joka saa nauramaan. Oikeastaan kaikki nuo edelliset kriteerit on aika kevyesti sivuutettavissa, jos tässä kohtaa kuuluu >klick<.

On kyllä aivan pakko tunnustaa, että jos joku olisi vuosia sitten sanonut, että olen yhä vielä vuonna 2017 sinkku, en olisi uskonut. Ilmeisesti vaatimukseni on sittenkin liian kovat? Toisaalta en kyllä ole valmis kovasti joustamaankaan…  Eli kai tässä pitää alkaa sopeutua tilanteeseen ja katsella uutta kissanpentua joukon jatkoksi!

Kuvasta kiitos interwebsille.


Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta vol. 2!

maanantai 13. helmikuu 2017

Tukholman muotiviikolla tuli ikuistettua niin paljon upeita ja inspiroivia tyylejä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen kuvakavalkadi (edellinen löytyy täältä: Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta) tänne blogiinkin. Itse ainakin kaipaan hiukan uusia ideoita – tuntuu, että nyt on ollut niin harmaata jo niin pitkään, että pukeutuminenkin alkaa olla pliisua ja mitäänsanomatonta. Tosin tänään kyllä paistoi päivällä aurinko, joten ei pitäisi aina olla valittamassa.. :D

Vahvimmat muotiviikolta bongatut trendit tiivistettynä:

  • Polvesta alaspäin levenevät lahkeet housuissa, näyttävimmillään kunnon trumpetit.
  • Erittäin kirkasväriset aksenttiyksityiskohdat musta-harmaa-valkoinen -akselilla liikkuvissa asukokonaisuuksissa.
  • Tunikat ja mekot housujen kanssa.
  • Etniset yksityiskohdat.
  • Laukku joko säkkimäinen pussukka tai pieni ja napakka.
  • Punk-henkisyydellä leikittely.

 

Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit

Trumpettilahkeista en nyt niin tiedä, mutta tunika-housut -yhdistelmää tulen varmasti testailemaan ihan lähiaikoina. Samoin hankintalistalla on jo jonkin aikaa keikkunut pussukkalaukku, joka pitänee tässä kevätsesongin lähestyessä hankkia garderobia täydentämään.

Tosin varsinaisen merkkilaukun sijaan ajattelin investoida Olympuksen pussukkamalliseen Bucket Bag -kameralaukkuun. Olen sitä jo livenäkin hiplaillut ja se vaikuttaa ihan täydelliseltä valinnalta mm. ensi kesän lomareissuja ajatellen.