Saako maanantaina kimaltaa?

maanantai 18. maaliskuu 2019

Olen aina ihaillut varmoja pukeutujia, jotka kevyen nonchalantisti pystyvät yhdistelemään juhlavia vaatteita rennontyylikkäiksi arkiasuiksi. Teoriassa tiedän, miten paljettihame taipuu toimistolle, kun sen yhdistää printtiteeppariin ja bf-pikkutakkiin, tai pikkujouluinen pitsitoppi on erittäin jees työasu, kunhan alaosa on asiallista ukkohousumallia ja paljaat olkapäät piilossa luottoneuletakin alla.

Teoriassa näin – käytännössä alan kuitenkin oireilla välittömästi, jos vaatteen materiaali on korvieni välissä laitettu kategoriaan ”juhlava”. Silkkisatiinikin toimii vain yksityiskohdissa – etenkin jos se on mustaa – ja pitsiä en osaa mieltää toimistolle oikein minkään värisenä.

Siitä huolimatta haaveilen salaa, että jonain päivänä räväytän ja laitan päälleni ne kaapin perukoilla käyttöä odottavat kultagobeliinihousut toimistolle. Pitkähkön väljänmallisen puuvillapopliinikauluspaidan kanssa ne näyttäisivät varmasti just tosi hyvältä.

Tänään tuli vähän harjoiteltua..

Loppuvuoden menoihin hankkimani tummansininen lurex-neuleinen paita oli hitti niin Karkin tupareissa, jouluaattona kuin vuoden vaihteessakin. Siinä tuli edustettua myös alkuvuoden Helsingin reissulla, kun kävimme likkaporukalla katsomassa Kinky Boots -musikaalin Helsinki-version.

Juhlavahkoksi neuleeksi tuo sininen Lindexin Holly & Whyte -sarjan löytö on ollut toisin sanoen yllättävänkin paljon käytössä. Yleensä kun juhlavaatteiden kanssa käy helposti niin, että vaikka kuinka hankkisi klassista ja moneen menoon sopivaa, ei niille sitten lopulta kovin montaa käyttökertaa tule.

Lurexiakin on monenlaista. Tässä neulepaidassa kimallus on varsin hillittyä – esimerkiksi tuossa alla olevassa kuvassa kiilto on ihan selkeästi ylikorostunut. Lisäksi malliltaan tuo on hyvin klassinen ja sinänsä ihan toimistokelpoinen.

Niin sitten tuumasin, että astun pikkuisen askeleen mukavuusalueeni ulkopuolelle ja laitan kimaltavan neuleen toimistolle. Ja vieläpä maanantaina! Perjantaikin olisi tuntunut erilaiselta, niinkuin oikeastaan ihan mikä tahansa loppuviikon päivä. Ihan jo näen silmissäni kollegojen ajatukset Mintun mahdollisista iltamenoista tai aw-suunnitelmista.

Mutta maanantaihin tuo ei oikein assosioidu, vaikka kai ihmiset maanantaisinkin käyvät aw:lla.

No, tunsin eniveis oloni oikein mukavaksi hillityissä kimalluksissani tänään. Saa nyt sitten nähdä jos vaikka porttiteoria toimisi tässäkin ja ilmestyisin seuraavaan maanantai-palaveriin paljettihousuissa! Haha!

  • neulepaita, Lindex
  • farkut, Ellos
  • nilkkurit, Acne

PS. Mitäs tykkäätte mun voimakristallikorvakorustani?? :)


4 Responses to “Saako maanantaina kimaltaa?”

  1. Avatar Satu sanoo:

    Onpas kivan himmeän kimaltava paita, just passeli töihin.

    Mä olen ihan samanlainen, haluaisin osata yhdistää juhlavaatteita toimistolle, mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa vaikka kuinka yritän kääntää päätäni siihen että ne kimaltavammatki jutut voisi laittaa toimiston arkeen.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kiitos!! :)

      Itse haluaisin käyttää juhlavampia vaatteitani toimistolla myös siksi, että niihin on usein pistänyt myös jonkiverran rahaa ja ajatusta – ja siksikin harmittaa, kun varsinaisia juhlia on kuitenkin aika harvoin. Ja lisäksi, kun sitä laittautuu harvakseltaan, en haluaisi aina laittaa samoja vetimiä…

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Ihana asu. Taas. Jos työpaikka on sellainen,että tiukkaa pukeutumiskoodia ei ole,silloin on vain hauskaa,että jokainen pukeutuu itsensä näköisesti. Hassua,että sulla on ollut kynnys,kun toi kuitenkin näyttää tosi hyvältä.
    Mä olen kauhea harakka eikä mulla ole kyllä mitään kynnystä käyttää vaatteita tilanteessa kuin tilanteessa. Tiedä sitten onko sekään niin hyvä,ehkä jonkinasteinen suodatin olis hyvä:). Mutta toisaalta jos tilanteen pukukoodia noudatetaan,niin sen sisällä jokaisen pitäisi saada olla miten itsestä parhaalle tuntuu,sen nimittäin näkee ihmisestä viihtyykö nahoissaan ja vaatteissaan.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Voi kiitti hurjasti! Meillä ei tosiaan töissä ole mitään varsinaista pukeutumiskoodia, mutta tärkeimmissä palavereissa ja etenkin asiakkaiden kanssa ollaan kyllä yleensä aika konservatiivisia. Mutta sitten taas toisaalta on meillä hyvin värikkäitäkin pukeutujia ja niitä ”paljettihame toimistolla” -tyyppejä – eikä sitä kukaan paheksu, päinvastoin kaikista on mukavaa, kun on vähän väriä konttorilla.

      Eli kyllä nuo omat esteeni on ihan korvien välissä eikä missään muualla. Pikkuhiljaa tässä laajentelen mukavuusaluettani! :D

Kommentoi