Ostolakko – miten menee…

tiistai 26. maaliskuu 2019

Vieläkö muistatte, kun aloitin vuoden kestävän ostolakkoni? No, ei se mitään, sillä jos nyt ihan totta puhutaan, itsellänikin on ollut todella suuria vaikeuksia pitää päätökseni mielessä.

Tarkoitukseni oli aloittaa lakko heti vuoden vaihteessa – se olisi ollut jotenkin dramaattisempaa – mutta kummasti ehti vierähtää ihan kokonainen kuukausi ennen kuin kykenin ryhtymään toimeen. Ja täytyy tunnustaa, että päätöstä edeltävän kuukauden aikana tilasin eri nettiputiikeista yhtä sun toista, mitä en oikeastaan välittömästi tarvinnut. H&M Homen alesta kukkaruukkuja, Penstoresta lisää (ihania) kyniä – ja varmasti vielä jotain muutakin, mikä ei juuri nyt tule mieleen.

Olin siis todellakin kovasti ostolakon tarpeessa!

Tuohon aloituspostaukseen sain kommentin, että kysymys ei ole mistään oikeasti en-osta-mitään -vuodesta tai edes ostolakosta – ja että kuulemma sellaisiakin blogeja on, missä ollaan ihan oikeassa ostolakossa. Itse olen sitä mieltä, että modernissa yhteiskunnassa ei ole mahdollista elää ilman, että ostaisi jotain (ja primitiivisissäkin käydään yleensä vaihtokauppaa jollain tasolla) ja siksi se, että aluksi määrittelin ostolakkoni ”säännöt” lisää läpinäkyvyyttä.

No, miten on mennyt?

Valehtelisin todella reippaasti, jos sanoisin, että superhelposti ja miten olenkaan huomannut, että oikeastaan mitään en tarvitse etsetera. Päinvastoin. Tiedän hyvin, että en tarvitse mitään. Kaikenlaista vaatetta löytyy, sisustusjuttuja samoin, lukemista, harrastustarpeita ja ihan kertakaikkiaan kaikkea on. Mutta valitettavasti se ei ole ihan niin yksinkertaista.

Tuo postauksen ensimmäinen kuva kertoo jotain olennaista tunteista, joita olen tässä käynyt läpi. Lindexiltä tulee tekstiviesti, että jäsenklubilaiset saavat 20 % lisäalen jo alennetuista tuotteista. Istun työmatkalla raitiovaunussa ja klikkaan hajamielisesti linkin auki – tuskin siellä mitään kiinnostavaa on.

Ale-valikoimaa skrollatessani löydän kivan musta-valkoisen viskoosipaidan (täydellinen toimistolle! työvaatteita ei ole koskaan liikaa!), klassisen mallisia merinovillaisia neuletakkeja (väreissä, joita minä, neuletakkien suurkuluttaja, en omista) ja hauskan topin, joka varmasti toimisi toimistolla ja pikku menoissa myös. Kaikki tuo ja varmaan vielä jotain muutakin päätyy ostoskoriin.

Sitten alan käydä kauppaa itseni kanssa. Nämähän ovat järkiostoksia – superedullisesti! – pakko voida tehdä sellaisten kohdalla poikkeus ostolakosta! Eihän kaikkea ole pakko kertoa blogissa… Olen vain, että tää on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan…

No, lopputulos on se, että päädyin ottamaan screen shotin ostoskoristani ja sitten deletoin kaiken. Mutta kyllä se vähän kirpaisi, niin edullisesti olisi nuo nyt saanut!

Toinen kova paikka oli tuo edellisen kuvan Levi’s farkkutakki. Tukholmalainen kiva lifestyle-putiikki, Grandpa, toteutti naistenpäivän kunniaksi täkäläisen taiteilijan kanssa yhteistyössä kolme kirjailtua farkkutakkia, jotka sitten huutokaupattiin Traderassa (voisin kuvitella, että Suomessa on joku vastaava nettikirppis/huutokauppa). Osa huutokaupan tuotosta meni hyväntekeväisyyteen ja muutenkin tuollainen lähes uniikki takki kiinnosteli kovasti.

Alkutaipaleella kaikkien kolmen huutokaupattavan takin hinta oli ihan naurettava, muutamia kymmeniä euroja. Laitoin tarjouksen menemään kaikkiin sillä ajatuksella, että huudan tuon Peetulle synttärilahjaksi. Takki on Leviksen klassinen malli, joten tuumasin, että se voisi olla kiva lahja. (Ja lahjathan ovat ostolakossani sallittuja!).

Hinta siinä sitten kipusi pikkuhiljaa ja kun alettiin olla reilussa sadassa eurossa, tajusin, että tässä ei nyt enää ole kysymys siitä, että haluan ostaa Peetulle kivan synttärilahjan (enhän edes tietänyt tykkääkö lapsi takista vai ei), vaan että haluan nyt vain voittaa huutokaupan. Lopulta onneksi joku muu, joka halusi takkeja vieläkin enemmän, meni tarjoukseni ohi, joten en tullut ostaneeksi mitään tälläkään kertaa. (Eli Peetu, jos luet tätä niin tarkennuksena: et ole saamassa tuota farkkutakkia synttärilahjaksi!)

Seuraava paha, paha koettelemus oli, kun näin Instagram-feedissäni, että viehättävä suomalainen lifestyle-verkkokauppa Embrosé on ottanut valikoimiinsa jo pitkään himoitsemiani Moonchid Tarot -kortteja. Seuraan tuota Moonchild Tarot -taiteilijaa Daniellea Instagramissa ja olen halunnut hänen luomaansa korttipakkaa jo ennenkuin se oli edes valmis.

Ruotsi on kuitenkin tiukentanut ihan älyttömästi (ja älyttömiksi) sääntöjä ja maksuja EU:n ulkopuolelta tehtäviin tilauksiin, joten vaikka olenkin ollut sekä ennakkotilauslistalla että sen jälkeen useampaankin kertaan tilaamassa Moonchild Taroteja itselleni, olen aina tähän asti peruuttanut ostokset.

Nyt tuntui melkein it’s a sign -tyyppiseltä merkiltä, että nuo ehkä ihanimmat kortit ikinä, tuli kotimaisen verkkokaupan valikoimiin. Embrosé ei virallisesti toimita Ruotsiin, mutta hetken viestiteltyämme saimme sovittua hinnoista, maksusta ja toimituksesta. Yön yli nukuttuani kolahti tajuntaan, että olin ihan erikseen maininnut ei-sallituiksi ostoksiksi uudet tarot-kortit. Ai miksi? No siksi, että näissä, jotka jo omistan, riittää ihan valtavasti opiskeltavaa yhä edelleen. Ostetaan uusia siten, kun ollaan valmiita näiden jo olemassa olevien kanssa.

Ihan omaa luokkaansa oleva shoppailulakkohaaste on ollut se, että tammikuun lopun jälkeen on tullut matkustettua jonkin verran. Olin laivalla Suomessa ja sen jälkeen lentämällä päiväreissulla niin Oslossa kuin Köpiksessäkin.

Matkailuun liittyvä shoppailukiusaus voidaan tiivistää kahteen asiaan: tax free ja joutoaika.

Laivalla on melkein pahinta. Vaikka matkustinkin Turun kautta, eli aikaa tapettavaksi ennen kuin saattoi mennä nukkumaan, ei ollut mitenkään erityisen paljon, on laivan valikoima ja edullisten ostosten fiilis ihan omaa luokkaansa. Onneksi saatoin purkaa turhautumiani hankkimalla kilokaupalla suklaata tuliaisiksi ja jotain pientä lahjatavaraakin saattoi löytää tiensä ostoskoriini.

Lentokentällä meno on onneksi usein tällaisilla lyhyillä reissuilla hektisempää, joten myös houkutuksille jäävä aika on paljon lyhyempi. Mutta tunnustan kyllä ihan vilpittömästi, että siinä missä Arlandan kotikenttä onkin yleensä helppo ohittaa, olen kotiin palatessani vieraammissa tax free -putiikeissa käynyt edelleen samaa neuvottelua itseni kanssa: lasketaanko tämä? mitä, jos en kertoisikaan kellekään? liian hyvä diili sivuutettavaksi? tällaista sitä kyllä aina tarvitsee…

Viimeisessä kuvassa on ainoa ostos, johon olen ”sortunut”. Olen käyttänyt Beautyblenderin kaltaista meikintöpsyttelysientä jo nyt ehkä pari vuotta. Ensimmäiseksi testasin EcoToolsin versiota ja tykkäsin siitä ihan hurjasti. Kun siitä aika jätti, otin käyttöön jossain pressipussissa tulleen sienen (en muista merkkiä) ja siitä en ole kyllä juurikaan pitänyt, jos totta puhutaan.

Niinpä ajattelin, että meikkisieni on kuitenkin kulutustavaraksi luokiteltava (samaan tapaan kuin esim. pumpuli tai topsipuikot) ja siksi ok myös ostolakon aikana. Halusin siis kunnollisen meikkisienen ja viimein testata alkuperäistä versiota. Saatte siellä ruudun toisella puolella olla ihan vapaasti eri mieltä siitä, miten välttämättömästä ostoksesta tässä nyt sitten lopulta oli kyse.

Itselleni on merkityksellistä se, että olen kuitenkin onnistunut väistämään aika monta selkeää sortumistilannetta. Sikäli siis positiivista, että shoppailu-puolelle tulee merkintä vain yhdestä beautyblenderistä.

Toisaalta lakkoa on nyt takana vain (vajaa) kaksi kuukautta. Tulevaan vuoteen ehtii mahtua vielä vaikka miten monta kasvun paikkaa. Nyt jännittää melkeinpä vielä enemmän kuin haasteen alussa, että miten tästä nyt oikeasti muka selviää…


2 Responses to “Ostolakko – miten menee…”

  1. Avatar Nimetön sanoo:

    No voin kuvitella,että on ollut vaikeaa,itse en ainakaan toistaiseksi pystyisi,vaikka olenkin jossain määrin samalla polulla. Tsemppiä sulle. Itse asioin lähinnä pienissä vintagepuodeissa,joten selitän asiaa itselleni paitsi ekologisuudella(osittain totta,mutta ei läheskään ongelmatonta),niin myös sillä,että osaltani tuen naisyrittäjiä,joiden pitää myös ansaita leipänsä(ei myöskään pomminvarma,vaan osittain selittelyä). Oli miten oli,käytännössä rakastan ihan kaikkea mun vaatekaapissa. Sun blogi on kiva ja tosi inspiroiva,kiitos siitä.

    • Minttu Minttu sanoo:

      Kuluttamisessa on tosiaan aina monta aspektia ja paljon alitajuisia(kin) kuvioita, joita mielellään selittelee itselleen parhain päin. Täysin kuluttamatta, kun ei kuitenkaan voi olla. On hienoa, että kannatat vintagea, 2nd handiä & naisyrittäjien toimintaa (itse laskisin tuohon myös aloittelevat suunnittelijat ja käsityöläiset).

      Tässä omassa testissäni on toki tarkoitus vähentää kulutusta ja turhan ostamista – mutta myös selvitellä itselle, että mitä siellä omassa päässä ostotilanteissa pyörii, miksi välillä on niin vaikea olla hankkimatta uutta, mikä saa aikaiseksi sen, että sitä selittää itsellensä kaikenlaisia ”tarpeita” ja ”välttämättömyyksiä” saatika sitten ”hyviä diilejä” tai ”järkeviä ja kestäviä investointeja”.

      Tosi kiva kuulla, että tykkäät blogistani! :)

Kommentoi