Torstai Tarot – viikonlopun energiat ja ennustukset by Minttu

torstai 06. kesäkuun 2019

Heipat helteestä!! Aivan siis mielettömät kesäkelit! Pikkuhiljaa alkaa meikäläisen voimat palailla (vaikka onkin kyllä ihan älytöntä, miten lujille on ottanut!) ja uskaltauduin tänään tekemään kävelylenkin tuohon meidän lähijärven rantaan. Oli ihanaa!

Alkuviikkoon osuneen uuden kuun vaikutus jatkuu vielä – eli edelleen on otollinen ajankohta kaiken vanhan pois karsimiselle ja uuden aloittamiselle. Itse olen ajatellut niin, että koko tämä käden loukkaaminen on myös valtava mahdollisuus pysähtyä miettimään elämää laajemminkin. Uuden kuun aika on loistava hetki suunnata omia energioita paremmin sinne, missä ne tuottaa hyvää oloa.

Mutta katsotaanpas, mitä kortit sanovat! Homma toimii siis näin:

  • Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu intuitiivisesti eniten oikealta.
  • Skrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katsaus kortteihin valikoituneiden kristallien energioihin.

Pyriitti

Lisää muistia ja vahvistaa keskittymiskykyä. Myönteinen kivi, joka helpottaa riittämättömyyden tunnetta ja mahdollistaa oman potentiaalin näkemisen. Vahvistaa taloudellista menestystä ja houkuttelee luokseen kaikenlaista muutakin menestystä.

Jaspis

Positiivisuuden kivi, joka suojelee negatiivisuutta vastaan. Eheyttää, lisää tyyneyttä ja mielenrauhaa, lohduttaa. Auttaa päämärättömyyteen.

Tiikerinsilmä

Hyvin suojeleva kivi, joka opettaa pysähtymään, katselemaan ja kuuntelemaan ennen seuraavaa isoa loikkaa eteenpäin. Kivi on hyvä työasioille, se lisää itseluottamusta ja vapauttaa stressistä. Tiikerinsilmä auttaa tekemään vakaita päätöksiä työasioissa ja busineksessa.

1. Lanttien 4 – Voima

Rajat ja säännöt tuovat turvallisuutta ja jopa mielenrauhaa – mutta ne voivat myös estää tai hankaloittaa elämään oleellisesti kuuluvan muutoksen. Kortti symboloi itsenäisyyttä ja tarvetta pitää ohjat omissa käsissä. Tunnet oman sisäisen vahvuutesi ja olet tasapainoisen tietoinen sekä kyvykäs asettamaan järkeviä tavoitteita.

Vinkki viikonlopuksi: Pysähdy hetkeksi ja tunnustele energiaasi. Oletko noudattanut liian kanssa ulkoa saneltuja sääntöjä, tavoitellut muiden asettamia tavoitteita? Ota oma elämäsi haltuusi, mutta varo liian tiukkoja sääntöjä ja rajoituksia – ne vain heikentävät toimintakykyä.

2. Maljojen 9 – Onnellisuus

Viikonlopusta näyttää tulevan sopusointuinen ja harmoninen. Elämä on tasapainossa eikä juuri nyt ole näköpiirissä mitään mittavia haasteita. Rauhallinen ja onnellinen olo tulee syvältä sisimmästä eikä sillä ole mitään tekemistä materiaalisen yltäkylläisyyden kanssa.

Vinkki viikonlopuksi: Nyt kannattaa antautua sisäisen hyvinvoinnin vietäväksi ja jakaa sitä mahdollisimman paljon myös ympäristöön. Kortti vapauttaa myös luovia energioita, joten nyt on mainio hetki tehdä myönteisen maailmankuvan masinoimia suunnitelmia tulevaisuutta varten.

3. Lanttien 8 – Varovaisuus

Vaikuttaa siltä, että sinulla on kypsymässä ihastuttava ja runsas ”sato”, mutta ihan vielä ei ole sadonkorjuun aika. Päinvastoin nyt on se hetki, jolloin kannattaa nauttia matkanteosta, työn tekemisestä sen itsensä vuoksi eikä vain mahdollisten tulevien palkintojen tai muun henkilökohtaisen motiivin vuoksi.

Vinkki viikonlopuksi: Mieti, miten voit kehittää työtäsi antoisammaksi (koskee muutakin kuin vain palkkatyötä). Pyri olemaan läsnä hetkessä, kun työskentelet ja yritä saada luovuutesi virtaamaan. Haastaviakaan tavoitteita ei tarvitse pelätä, kun työn tekee ajatuksella ja läsnäollen.

Itselleni nostin kakkosen eli maljojen ysin. Tulevaisuudensuunnitelmat ja -visiot ovat olleet mielessä koko tämän saikkuajan – että sikäli pitää hyvin paikkansa. Tavoitteiden kanssa on nyt niin, että välittömästi en ole asettamassa mitään konkreettisia uusia, sillä haluan nyt vain saada oikean käteni toimintakuntoon.

Ihanaa viikonloppua, aurinkoa, lämpöä ja onnellisia energioita! <3


Tytär menee naimisiin – paljonko äiti saa puuttua häävalmisteluihin?

tiistai 04. kesäkuun 2019

Ne, jotka seuraavat Instagram-tiliäni (@minnapaakkulainen), ovatkin jo kuulleet mahtavat onnenuutiseni: Karkki menee naimisiin!! Niin kertakaikkiaan ihanaa!

Rakastan hääjuhlia ja kaikkea, mitä se pitää sisällään. Sain hiljaa mielessäni pienoisen hjärtslagin, kun Karkki jossain vaiheessa viime syksynä ilmoitti, että ehkä he eivät haluakaan mitään juhlia. Yksinkertainen visiitti maistraattiin riittäisi. Juuri ensimmäisen yhteisen asuntonsa ostanut nuoripari tuumasi silloin, että olisi kenties järkevämpi laittaa rahat keittiöremonttiin kuin häihin. No, onnekseni mieli siellä muuttui ja vuodenvaihteesta asti juhlavalmistelut ovat käyneet kuumana.

Sen lisäksi, että häät ovat mielestäni ultimatum ihanimmat kekkerit noin ylipäätään, rakastan myös kaikenlaisten juhlien järjestämistä yli kaiken. Kun nyt vielä naimisiin on menossa oma tytär, on aivan järjettömän vaikeaa pysytellä nahoissa, olla besserwisseröimättä kysymyksessä jos toisessa ja antaa lapsukaisen itse tehdä sunnitelmat, valinnat ja päätökset.

Päätin jo ihan heti aluksi, että en tyrkytä apuani tai hyvää tarkoittavia mielipiteitäni, jos niitä ei erikseen kysytä. Päätin myös, että pääsääntöisesti tuen Karkkia kaikissa päätöksissä, joita nuoripari on järjestelyitä koskien tehnyt ja taoin kallooni, että kysymys on heidän häistä – ei minun. Näyttää näin paperilla aika itsestäänselvältä ja helpolta jopa. Eikö vain?

Voin kertoa, että todellisuus on ihan muuta. Jopa ihan hyvää tarkoittavat kysymykset, kuten ”oletteko jo valinneet catering-firman?” tai ”miten ajattelitte, jos tässä kohtaa sataa?”, kääntyy helposti päälaelleen. Tuleva morsian saattaa tulkita asian niin, että mutsi hetsaa, kun ei sitä tai tuota asiaa ole vielä hoidettu ja sekin yksityiskohta on jäänyt huomaamatta.

Meillä konkreettisin kommunikaatio-ongelma tähän asti on liittynyt vieraslistaan. Vaikka olisi pitämässä miten suuret häät tahansa, kaikkia ei voi kutsua, johonkin on vedettävä raja. Karkin häistä on tulossa keskikokoiset, nykyisen hääboomin vallitessa yleiseen meininkiin verrattuna ehkä jopa pienehköt. Se on tarkoittanut sitä, että kutsuttujen määrää on pitänyt rajoittaa varsin tuntuvasti.

Periaatepäätökselleni uskollisena, en (juurikaan) esittänyt mielipiteitäni sen suhteen, keitä kutsuvieraslistalle tulisi päätyä. Ne muutamat kerrat, kun aiheesta Karkin kanssa puhuttiin tuin tehtyjä päätöksiä ja niiden perusteluja. Nyt sitten ihan vähän aikaa sitten kävikin ilmi, että listalta puuttui yksi tärkeä ihminen ja minä sain tietty kuulla: ”mikset sä äiti sanonut!”

Yhden valtavan suuren vastuualueen sain kuitenkin hoidettavakseni ihan kokonaan – nimittäin Karkin hääpuvun ompelun! Todella suuri kunnia ja iso projekti, jota alettiin toteuttaa jo lopputalvesta.

Uudemmille blogin lukijoille kerrottakoon, että olen ensimmäiseltä koulutukseltani ompelija ja aikoinaan muutaman hääpuvun toteuttanutkin – eli ihan niin utopistinen tämä suunnitelma ei ole, kuin miltä se ensikuulemalta vaikuttaa. Nyt on tosin ollut niin monta vuotta väliä siitä, kun olen viimeksi koskenut ompelukoneeseen, että päätettiin ensin tehdä hääpuvun mallinen iltapuku jostain hääpukukankaan tapaisesta materiaalista ihan vain testataksemme kaavojen toimivuus. Tuossa yllä kuvassa vasemmalla Karkki morsiuskaupassa sovittamassa pukua inspiraatiomielessä ja vasemmalla yksi Pinterestistä löytyneistä suosikkimalleista.

Pikkuisen tässä nyt tuli mutkia matkaan, kun onnistuin loukkaamaan käteni. Häihin on toki vielä aikaa, mutta hiukan kyllä suoraan sanottuna huolestuttaa itseänikin, kun näin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen edes pinsettiote ei onnistu oikealla kädellä. Puhumattakaan siitä, että parista sormesta puuttuu vielä kokonaan tunto, vaikka olen tehnyt rehab-jumppaliikkeitä jokaisessa mahdollisessa välissä (eli koko ajan – eihän tässä mitään sen tärkeämpää ole todo-listalla!). Täytyy nyt vain toivoa, että ihmeparantumisien aika ei olisi täysin ohi.

Se, että en voi purkaa hääinnostustani puvun tekemiseen, on johtanut siihen, että tungen nokkaani kaikkiin muihin järjestelyihin. Varsin ymmärtäväisesti Karkki on nyt suhtautunut – säälii varmaankin käsipuolta äiskäänsä, mutta itseäni on alkanut mietityttää, missä menee raja. Tässä vaiheessa, kun häihin on alle 3 kk, tilanne on se, että nuoripari on ihan ilahtunut talkooavusta, joka voi googlailla vaihtoehtoja ja kysellä tarjouksia. Mutta liika on liikaa, niinkuin aina. Siksi kuumin kysymys itselleni juuri nyt on:

Paljonko äidin sopii sekaantua tyttären häiden järjestelyihin?