Joulun ajatus (ja -toivotus!)

tiistai 24. joulukuun 2019

Tunnen oloni aivan mielettömän etuoikeutetuksi. Viime päivinä olen pysähtynyt moneen, moneen kertaan hengittämään syvään tunnetta, miten kaikki on niin hyvin. (Ja tietenkin joutunut henkistä luutaa heristäen häätämään pois sen peikon, joka yrittää kuiskutella, että jotain katastrofaalista varmaan tapahtuu ihan just. Sillä eihän asiat voi olla näin hyvin. Eihän?)

Tuntuu, että sen lisäksi, että asiat on hyvin, myös hommat tuntuvat menevän harvinaisen putkeen. Perunalaatikkokin imeltyi tänä vuonna paremmin kuin koskaan.

Meillä on aivan ihanat joulusuunnitelmat. Tässä odottelen, että kotiin joulunviettoon saapunut Peetu heräilee. Sitten fiksallaan viimeiset aattoillan ruokia varten ja lähdetään Karkin ja Cissin luokse joulusaunaan. Joulupuurolounaan jälkeen lähdetään aaton viettoon Cissin siskon luokse. Luvassa on kunnon hulabaloo-joulu – aikuisia on pöydän ympärillä yksitoista ja lisäksi liuta lapsia. Luvassa on myös oikean joulupukin visiitti. Ihanaa!!

Jollain menee varmasti hermo, tulee stressi ja paha mieli. Se kuuluu jouluun ja kaikkiin siihen ladattuihin täydellisyyden toiveisiin. Mutta se on vain elämää ja kaikenlaiset värit kuuluu myös juhlapäiviin, vaikka toivesävyt olisikin punainen ja kulta.

Kaiken tämän oman onnellisuuteni keskellä olen pitänyt mielessä, että aina ei tosiaankaan ole ollut näin. On ollut jouluja, jolloin olen selvinnyt nippanappa pyhien yli kyyneliä nieleskellen. Jouluja, jolloin olen ollut niin yksinäinen, että on ollut pakko mennä ulos hengittämään kylmää ulkoilmaa, kun sisäilma juuttui kurkkuun. Jouluja, jolloin huoli on kalvanut niin, että paikoillaan istuminen on ollut mahdotonta.

Nyt, kun asiat ovat hyvin, haluan jakaa muillekin. Perinteinen hyväntekeväisyys tunnettujen järjestöjen tai vaikka kirkon kautta on helppo keino auttaa tarvitsevia. Itse olen tarttunut tähän mahdollisuuteen – toivottavasti sinäkin. Tänä vuonna tukea on lähtenyt kolmannen maailman tytöille ja lapsille. Pikkuinen summa laitetaan vielä kissoille.

Lisäksi yritän pitää mielessäni yhden ainakin oman joulunviettoni perusajatuksista: yhteisöllisyys, läheisyys, hyväksyminen ja mukaan ottaminen ei maksa mitään. Joulun kaltaiset pyhät voivat olla aivan erityisen raskaita heille, joilla jo muutenkin on vaikeaa. Yksinäisyys, varattomuus, läheisen menettäminen, ero ja mikä tahansa vaikea elämäntilanne jotenkin korostuu ja terävöityy joulun täydellisen harmonian vaatimuksen paineen alla.

Kaikille ei ole mahdollista ottaa kotiinsa yksinäisiä sukulaisia tai tuttuja joulunviettoon, mutta pelkkä puhelinsoittokin voi piristää kummasti. Kertoa, että olet ajatuksissani. Et ole yksin. Taikka sitten voi katsoa sitä mököttävää teiniä. Ehkä hän tuntee olevansa mitätön ja sivuutettu, kun ei särmineen mahdu joulun ideaaliin. Yhteisöllisyydellä on parantava voima!

Tämän myötä haluan toivottaa kaikille Go 4 it vol. 2 blogin lukijoille ihanaa, oman näköistä, paineetonta, hyväksyvän lempeää joulun aikaa!

(ja nyt se Peetukin heräsi!)


4 Responses to “Joulun ajatus (ja -toivotus!)”

  1. Avatar Kristiina sanoo:

    Kiitos sinulle ja lämmintä joulua perheellenne!

  2. Avatar Nimetön sanoo:

    Oi miten viehättävä postaus! Joulunviettosi kuulostaa ihanalta. Itselläkin on ollut ihana joulu,vaikka osin olen ollutkin töissä. Mahtavaa,että juhlasesonki jatkuu vielä,joten hyvää joulunjatkoa ja uutta vuotta sinulle ja perheellesi.

Kommentoi